Tänä kesänä ei ole uusista, ihanista tuoksuista ollut puutetta. Mr Karkkipäivä yllätti huhtikuun lopussa tuomalla minulle laivalta Givenchyn pirteän hajuvesiuutuuden ja blogin kautta olen saanut en vähempää kuin kolme aivan hurmaavaa tuoksua, jotka ovat kamppailleet paikasta kesän ykköstuoksuna.

Näistä olen jo esitellyt Kiehl'sin  Fig Leaf & Sage Aromatic Mistin sekä Honoré des Présin persoonallisen Love Les Carottesin. Nyt on vuorossa kesän neljäs lemppari - Yves Rocherin tyylikäs yllättäjä, Secrets d'Essences -sarjan Neroli Eau de Parfum. Virve kirjoitti tuoksusta jo sen ilmestyessä toukokuussa, ja jaan aika lailla hänen odottamattoman ihastuksensa tähän upeaan tuoksuun.

En nyt halua mitenkään dissata Rocherin tuoksuja, mutta kyllähän me kaikki tiedämme, ettei niitä yleensä assosioida luksustuoksuihin. (Eikä ole varmasti tarkoituskaan.) Minulla on ollut elämäni varrella monia YR:n tuoksuja joista olen tykännyt ja osasta paljonkin, mutta kaikkia niitä on yhdistänyt yksinkertainen arkisuus ja sellainen... no, ei sille nyt muuta sanaa taida olla kuin halpuus. Ainakin tuoksuharrastajat ymmärtänevät, mitä tällä adjektiivilla haen takaa.  Ne eivät ole tuoksuneet ylellisiltä. Moniulotteisilta.

Secrets d'Essences -kokoelmalla Yves Rocher on jo useamman vuoden hakenut erilaista "nicheä". Tämän sarjan tuoksut ovat lahjakkaiden tuoksunenien käsialaa ja niihin on valittu parhaimmat raaka-aineet. Myös muotoilulla on haettu hienostuneempaa imagoa.

Ehkäpä sarjaa voisi hyvin luonnehtia myös sanoilla "aikuiseen makuun"...? :) Kaikki kokoelman tuoksut ovat aika voimakkaita ja naisellisia.

Itse en ole kuitenkaan ihan totaalisesti syttynyt millekään aiemmalle Secrets d'Esssences -tuoksulle, vaikka olen ne pannut merkille ja huomioinut kokoelman erilaisen, "selektiivisemmän" tyylin. Nyt kuitenkin toukokuinen lanseeraus oli rakkautta ensi nuuhkaisulla. Mitä en kyllä olisi nimen perusteella odottanut..!

Neroliöljyä saadaan pomeranssipuun kukista. Lisäksi kasvista voidaan käyttää lehtien ja hedelmien eteerisiä öljyjä. (Välillä näkee nerolista puhuttavan myös appelsiinipuun kukkauutteena, mutta neroli saadaan nimenomaan pomeranssista, ei appelsiinista. No, sitruspuita kumpikin :))

Olen huomannut, että itse en useimmiten pidä nerolin tuoksusta kosmetiikassa. Niinkuin en ruusustakaan. Mutta välillä kohdalle osuu poikkeuksia - kuten tämä Yves Rocherin Secrets d'Essences Neroli. <3 (Toinen poikkeus on Armanin Code, ja ensimmäisenä minulle tulikin YR:n tuoksusta mieleen Code EdP.) Todella, todella ihastuttava, intensiivisen kukkainen sitrustuoksu jossa pomeranssi ei ole yhtään kitkerää tai tunkkaista. Tuoksu on raikas, pehmeä, valoisa ja hienostunut. Aistikas, naisellinen, tasapainoinen... kestävä.... joko tuli tarpeeksi laatusanoja? :D

Jos tuoksuttelisin tätä sokkona, en kuunaan arvaisi tätä Yves Rocherin tuoksuksi.

Neroli EdP:n puhdas, intensiivinen ja vivahteikas tuoksu on saatu aikaan käyttämällä useita eri osia pomeranssipuusta. Tuoksussa on kahta pomeranssipuun kukkaisuutetta sekä lisäksi lehdistä ja hedelmistä saatavia eteerisiä öljyjä. Kukista saatava eteerinen öljy huokuu raikasta ja pehmeää kukkaistuoksua, kukka-absoluutin tuoksu taas on lämmin, hunajainen ja aistikas. Lehdistä ja hedelmistä saatavissa öljyissä puolestaan on voimakas sitrusvivahde joilla tuoksuun saadaan poreilevaa raikkautta. Pohjatuoksussa on pehmeää myskiä.

Joko ihastuit? ;)

* * *

P.S. Kesän suosikkituoksuni ovat jakautuneet käyttönsä puolesta suunnilleen näin: Givenchyn Bloom työtuoksu, Kiehl'sin Fig Leaf & Sage arkituoksu kotona ja Englannin matkatuoksu, Honoren Love Les Carottes erityisten, harvempien hetkien tuoksu ja Rocherin Neroli iltatuoksu. :)

Keskiviikon munaruoka on helppo ja ruokaisa munapiiras. Englanniksi ruoan nimi on "egg frittata".

Ainekset:

2 kananmunaa

3 munanvalkuaista

(munien määrä riippuu siitä, minkä kokoista piirasta olet tekemässä, joten valitse määrä sen mukaan. :) Tästä määrästä tuli kaksi kuvissa näkyvää pientä piirasta. Voit myös laittaa pelkkää munaa muna + valkuaisseoksen sijaan.)

2-3 dl juustoraastetta (mitä vahvemman makuista juustoa, esimerkiksi cheddaria tai parmesaania, sitä maukkaampi piiras)

täytteitä maun mukaan; esimerkiksi pinaattia, paahdettua paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia, sieniä, valkosipulia....

suolaa, pippuria, chiliä (jos tykkää)

(Vähäkalorisempaan munapiiraaseen voi laittaa juuston tilalle raejuustoa, tällöin maku jää miedommaksi.)

Sekoita yhteen munat, munanvalkuaiset ja juustoraaste. Lisää pinaatti, tomaatti ja kuullotettu sipuli (ja mitä täytteitä nyt käytätkään). Kaada vuokaan ja paista uunissa 190 asteessa n. 45 minuuttia, tai kunnes piiras on hyytynyt. Poista uunista ja anna vetäytyä hetki. Isompaan vuokaan tehdyn piiraan voi leikata paloiksi ja ottaa vaikka töihin evääksi. Maistuu niin lämpimänä kuin kylmänä!

Erityisen maukkaan piiraan saa, jos jaksaa paahtaa täytteeksi tulevia kasviksia uunissa ennen piiraaseen laittoa. Löysin useita eri versioita tästä ohjeesta ja yhteen niistä tuli täytteeksi paahdettua paprikaa, kesäkurpitsaa ja valkosipulia. Oli tosi hyvää.

Reseptiä voi varioida loputtomiin; sekaan voi lisätä pieneksi viipaloitua perunaa, murennettua leipää, vähän jauhoja, kermaa, - yhdessä reseptissä oli jopa nuudelia! ^_^

Palataan vielä hetkeksi Virven silmiin ja rajaukseen. Makeover-jutussa totesin, ettei pitkäsiipinen cat-eye-rajaus ole mielestäni imartelevin rajausmuoto Virven silmille. Ylipäänsä viirumaista "kissansilmä"-efektiä on haastavampi saada aikaan pyöreisiin silmiin.

Kun kerran oli tilaisuus harjoitella Virven silmillä :D, palasin rajausasiaan illalla Virven pestyä meikit pois. Päivämeikissä en ollut rohjennut vetää rajausta alas ulkonurkkaan saakka peläten alakuloiseksi vetävää lookkia. Nyt tsekataan miltä tuollainen rajaus näyttää!

Ja se näyttää tältä.

Ilmeestä ei tullut surumielinen, mutta eivät Virven simmut kovin kissamaisiltakaan näytä. Ne näyttävät, no, edelleen pyöreiltä. ;)

Tähän väliin verrokkikuva omasta silmästäni kissarajauksessa. Efekti on aivan erilainen, sillä silmäni on kapeampi ja pystysuunnassa matalampi.

Perussiipi ei tuonut Virven silmiin kaivattua vaikutusta. Virve totesi, että hän on itse luopunut tällaisen rajauksen käytöstä koska se ei oikein näytä miltään.

Mutta ei luovuteta vielä! Kokeilin pidentää rajausta - ei auttanut.

Kokeilin vetää rajauksen reilusti ulkonurkan ohi alaspäin - ja se toimi! (Versio 2.) Paksunsin rajausta vielä loppupäästä, ja silmä alkoi kuin alkoikin hieman "kissamaistua". :)

Version 2 vaikutus näkyy paremmin silmän ollessa auki. Pyöreä muoto on hieman tasapainottunut.

Virvekin oli sitä mieltä että versio 2  toimii paremmin. :) Seuraavaan kissansilmäyritykseen hän aikoo kuulema kokeilla tätä reilusti alas vedettyä, kolmiomaista "häntäpäätä". Jäämme odottelemaan mahdollisia kuvia Virven oman blogin puolella. :)

Tämä on jo varmaan vähän turhan "rautalankaa"... Sorry about that! :p Mutta jospa joku pyöreäsilmäinen saisi ahaa-elämyksen..?

Innostuin Virven silmistä niin että toivon pääseväni vielä tekemään lisäharjoituksia tulevaisuudessa! :) Meikkitreffit lokakuulle, Virve? :)

Tiistain munaruokana on japanilainen munarulla. Hauska ja yksinkertainen tapa tarjoilla munakas vähän eri tyylisesti.

En tiedä näyttääkö tämä minun rullani niin japanilaiselta, sen pitäisi varmaan olla vieläkin tiiviimpi ja kerrosten ohuempia. Mutta ei se makuun vaikuttanut! ^_^

Ohje on Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjasta.

Neljä annosta:

6 tuoretta tai kuivattua siitakesientä (jos käytät kuivattuja, liota niitä kuumassa vedessä puoli tuntia)

1 tl kasviöljyä

8 kananmunaa

1,25 dl kasvislientä tai sienten liotusvettä

1-1,4 rkl kevytsoijakastiketta

1 rkl miriniä (makea japanilainen riisiviini) tai 1 tl sokeria

Viipaloi sienet ohuiksi viipaleiksi ja kuullota pannulla öljytilkassa kaksi minuuttia. Nosta talouspaperille ja jätä sivuun.

Vatkaa yhteen munat, kasvisliemi, soijakastike ja mirin tai sokeri.

Kuumenna pannu uudelleen ja lisää öljyä. Kaada pannuun sen verran munaseosta että pohja peittyy ja pyöräytä pannua niin että seos leviää ohueksi, tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle sieniä ja kypsennä, kunnes munaseos on juuri ja juuri hyytynyt. Kieritä muna lastan avulla tiukahkolle rullalle ja jätä se pannun reunalle.

Kaada pannulle lisää munaseosta niin, että se koskettaa munakasrullaa. Lisää sieniä ja kypsennä, kunnes munaseos on jälleen juuri ja juuri hyytynyt. Pyöritä rullalle aloittaen aiemmasta munarullasta, joka jää siis uuden kerroksen sisään.

Jatka paistamista ja rullaamista, kunnes munaseos ja sienet loppuvat. Lopputuloksena on paksu munakasrulla jossa useita ohuita kerroksia.

Liu'uta munakas pannulta alumiinifoliopalalle. Pyöräytä folio tiukasti munakasrullan ympärille ja rutista päät kiinni. Anna vetäytyä 5-10 minuuttia. Poista folio ja leikkaa rulla poikittain palasiin ja tarjoile.

Tämä munakas oli kyllä tosi hyvää! Siinä oli hienostunut maku, hennon makea ja soijainen. Itse korvasin mirinin/sokerin pienemmällä määrällä steviaa. Eikä minulla ollut siitake-sientäkään joten käytin tölkkiherkkusientä. Siitake olisi varmasti tehnyt munakkaasta vielä maukkaampaa.

Unohdin tuon foliovaiheen ja varmaan senkin takia oma rullani jäi vähemmän tiukaksi. Tätä tulen tekemään toistekin!

Joku teistä saattaa muistaa ystäväni Dianan, jonka meikkasin kolme vuotta sitten hänen 40-vuotisjuhliinsa. Syy, miksi Diana tekee nyt comebackin Karkkipäivään, on hänen ihonsa. Se oli kokenut melkoisen muutoksen sitten viime tapaamisemme keväällä. Siis wow!

Tuli siltä istumalta olo, että tästä täytyy kirjoittaa blogiin!

Dianalla on couperoottinen, hieman karhea ja epätasainen iho. Ihon kunnosta ja ihotyypistä on pitkälti kiittäminen geenejämme, mutta myös elämäntavat (Dianan tapauksessa runsas ulkoilmaelämä, vähäinen kosmetiikan käyttö ja ihonhoidon "laiminlyönti" ylipäänsä) vaikuttavat ihon kuntoon. Dianan hieman "parkkiintuneesta" ihosta näkee (ja meikatessa myös tuntee), että hän viihtyy ulkona eikä juurikaan helli ihoa kosteusvoiteilla tai käytä suojaavaa aurinkotuotetta. Kun tähän lisää vielä couperosan, on tuloksena alemman vasemmanpuoleisen kuvan tilanne.

Diana lokakuussa 2010 - Diana elokuussa 2013

Diana ei meikkaa ikinä, mutta kun näin häntä viikonloppuna, oli ensimmäinen reaktioni, "Mitäs ihmettä? Onko Diana vihdoin alkanut meikkaamaan?"

Iho ei ollut pelkästään tasaisen sävyinen vaan koko pinta oli kokenut selvän muutoksen - se oli siloittunut, pehmeä ja... yksinkertaisesti paljon nuorekkaampi kuin ennen! Kaikkein selkeintä oli kuitenkin punoituksen katoaminen. Minun oli pakko kysyä, mitä Dianalle oli oikein tapahtunut. (Ja edelleen odotin, että vastaus olisi "Ostin tosi hyvän meikkivoiteen!")

Mutta Dianalle ei ollut tapahtunut meikkivoidetta. Couperosan katoamistempun takana on kosmetologi, ja käsittely nimeltä radiofrekvenssihoito. Diana on kuulema käynyt hoidossa 8 kertaa, joista ensimmäiset viisi tehtiin kahden viikon välein. Tulokset alkoivat näkyä lähes välittömästi. Nyt hän käy käsittelyssä kerran kuussa - ei siksi, että se olisi välttämätöntä tuloksen ylläpitämiseksi, vaan koska "Hoito vain tuntuu niin ihanalta!"

Kosmetologi kun en ole enkä mitenkään kosmetologisiin hoitoihin perehtynyt, niin piti heti alkaa googlaamaan että mikä tämä hoito oikein on. Dianakaan ei oikein osannut kertoa muuta kuin että "jotain käsittelypäätä liikutellaan iholla ja se tuntuu lämpimältä". Käsittely on täysin ei-kirurginen.

Sain selville, että hoidossa radioaallot tuodaan iholle hoitopään/elektrodin kautta. Aallot ulottuvat dermikseen saakka. Ruotsinkieliseltä sivulta luin (toivottavasti suomennan oikein :D), että käsittelyssä "kudoksen vesimolekyylit aktivoituvat, mikä tuottaa lämpöä. 60-70 asteen lämpö saa kollageenin kutistumaan, mikä stimuloi uutta kollageenia täyttämään syntyneitä 'koloja'". Hoidettu alue punoittaa käsittelyn jälkeen, mutta punoitus laskee yleensä nopeasti.

Hoito sopii kaiken ikäisille ja kaikille ihotyypeille.

Eräällä suomalaisella sivulla kerrotaan, että RF-tekniikalla on saavutettu läpimurto ruusufinnin ja laajentuneiden pintaverisuonien hoidossa. Sivulla kerrotaan, että aiemmin on ollut mahdollista vain polttaa laserilla pois näkyvät verisuonet, eikä tulos ole aina ollut pysyvä koska verisuonet pyrkivät etsimään uusia reittejä tulla pintaan. RF-tekniikalla ei tuhota näkyviä verisuonia, vaan korjataan kudosta jossa verisuonet sijaitsevat ja vahvistetaan ihoa, jolloin tulos on pysyvämpi.

Radiofrekvenssikäsittelyllä pystytään hoitamaan ryppyjä, aknea, couperosaa, laajentuneita ihohuokosia, tummia silmänalusia (!), alaluomen turvotusta, paikallisia rasvakertymiä kuten kaksoisleukaa ja "alleja", selluliittia, arpia, psoriaasista ja ekseemaa sekä veltostunutta ihoa. Kuulostaa siis ihan "can-do-everything" -tekniikalta!

Kun kysyin, saanko ottaa Dianasta kuvan ja tehdä ihosta jutun blogiin, hän huudahti, "Voi kun olisit saanut ennen ja jälkeen -kuvat Fridasta...!" Kävi ilmi, että Dianan 17-vuotias tytär Frida oli käynyt RF-hoidossa hoitamassa erittäin pahaksi äitynyttä akneaan. (Fridakin on muuten esiintynyt aiemmin Karkkipäivän sivuilla, hahaa, tuntuu että melkein kaikki tutut vilahtaa täällä jossain vaiheessa... ^_^)

Fridan leuan akne oli niin pahasti tulehtunut, että paiseet pullottivat kuulema alahuulen ja posken sisäpuolellakin...! Diana oli vienyt Fridan RF-hoitoon, ja akne oli rauhoittunut jo yhden käsittelyn jälkeen. Diana sanoi että vaikutus oli niin nopea ja muutos niin suuri etteivät he meinanneet uskoa sitä itsekään.

Kuulostaa aika mielettömältä.

Onko joku teistä kokeillut radiofrekvenssihoitoa? Tai tekeekö joku teistä jopa itse näitä hoitoja? (Arvelen Karkkipäivän lukijoiden joukossa olevan kosmetologejakin... :)) Olisi tosi kiinnostavaa kuulla aiheesta lisää!

Sitten kun mulla alkaa naama "valumaan ja ruttuilemaan" niin tiedän mihin hoitoon suuntaan..! :)

Kuvat (paitsi Diana) täältä ja täältä.

 P.S. Mikä muhun on mennyt? Neljä postausta vuorokauden sisällä....! :D Nyt jos vähän hölläisi... ^_^

Älkää nyt ihan revetkö, mutta Karkkipäivässä on tällä viikolla teemaviikko.

Munaviikko. :)

(Huumorilla maustettuna mutta kyllä munat ovat myös asiaa :D))

Muistatteko, kun minulla oli sivupalkissa joku aika sitten ehkä hieman odottamaton munakysely? Se oli pohjustusta tähän viikkoon. :) (Laitoin kyselyn täksi viikoksi takaisin esille.) Syön itse tosi paljon munia ja minua kiinnosti tietää, missä muodossa Karkkipäivän lukijat munansa nauttivat. Oma suosikkini on perinteinen täytetty munakas, teidän lemppari kovaksi keitetyt munat.

Haluan tällä viikolla nostaa viihteellä ja rakkaudella esiin tämän kaikille tutun pienen superruoan, joka taipuu moneksi. Joka aamulle on luvassa oma munareseptinsä, ja olen kokeillut myös itselleni aivan uusia valmistustapoja. * * Viikon aikana ilmestyy myös muun aiheisia postauksia, munajutut ovat vain aamuextra! :) * *

Otan mielelläni vastaan uusia ideoita miten valmistaa kananmunia, joten jos juuri Sinä "haudot" jotain nokkelaa munareseptiä, ilahdun jos laitat sen tänne jakoon!

Karkkipäivän Munaviikko, olkaa hyvä. :)

. . .

Maanantain munaruokana kiinalaiset, marmoroidut teemunat.

Nämä munat eivät ole valmistuksensa puolesta mikään pika-snack, joten jos mielii saada aamiaiseksi kauniisti kuvioituja munia, ne kannattaa tehdä jo edellisenä iltana. Keittoaika munille on melkein 2,5 tuntia...!

Ohje:

Vaihe 1. Laita munat kattilaan ja päälle vettä sen verran että munat peittyvät. Kiehauta vesi, nosta kattila liedeltä ja anna munien seistä vedessä kannen alla 15-20 minuuttia. Nosta munat kattilasta ja jäähdytä kylmän valuvan veden alla. Lyö lusikalla kevyesti kuoren pintaan halkeilevat kuviot.

Keitä 2 dl vahvaa mustaa teetä.

Vaihe 2. Kiehauta kattilassa uusi vesisatsi. Lisää veteen 1 tl suolaa, 2 tl soijakastiketta, 2 dl teetä, 2 murennettua tähtianista ja yksi kanelitanko. Lisää munat, vähennä lämpöä ja keitä miedolla lämmöllä 2 tuntia.

Nauti lämpiminä. (Itse nautin kylminä koska valmistin munat edellisenä iltana.)

Olin erittäin utelias näkemään, millaiseksi munan rakenne muuttuu yli kahden tunnin keittoajalla. Yllätys; se ei muuttunut miksikään verrattuna tavalliseen, kovaksi keitettyyn 12 minuutin munaan.

Teemunien maku? Noooh, olisivat nämä voineet vähän persoonallisemmiltakin maistua. :) Teen ja mausteiden maku oli aika mieto. Ilmeisesti niitä voisi siis lisätä enemmänkin...? Asiaan vaikuttaa luonnollisestikin kattilassa olevan veden määrä. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaan vain määrästä, joka peittää munat.

Harjoituksella teemunista saisi varmaan tosi kauniita, edustavia munia aamiaispöytään, mutta valmistusaika on vähän turhan pitkä. Maun puolesta munat eivät myöskään olleet vaivan arvoisia, mutta oli kiinnostavaa kokeilla! :)

Matkakertomus Cotswoldsista, Englannista, 2.-4.8.2013.

Vuokrasimme auton Stanstedin lentokentältä ja lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä 11 aikaan. Kuten tuli aiemmin kerrottua, juutuimme ruuhkaan kuudeksi tunniksi menettäen melkeinpä koko ensimmäisen matkapäivämme.

(Myöhemmin kuulin tanskalaisen ystäväni mieheltä, mitä reittiä meidän olisi kannattanut mennä... On se julmaa olla navigaattoreiden armoilla ;))

Ensimmäisen päivän pääkohde oli Bath, jossa ehdimme nyt siis viettää vain runsaat kaksi tuntia.

Ajasta suurin osa kului kaupungin päänähtävyydessä eli roomalaisessa kylpylässä.

Kylpylä oli todella kiinnostava paikka, ja paljon suurempi mitä kuvittelin.

Illan majoituspaikkamme sijaitsi Upton St. Leonardissa. 1920-luvulla rakennetussa maalaistalossa sijaitseva Hatton Court Hotel oli erittäin viehättävä ja pidimme hinta-laatu-suhdetta vallan mainiona. Hotelli kustansi vähemmän kuin lähialueen Bed & Breakfastit minkä perusteella odotimme vaatimattomampaa hotellia, mutta yllätyimme iloisesti astuessamme suureen, tyylikkääseen huoneeseemme jonka kylpyhuone oli  v-a-l-t-a-v-a.

Päivä 2 alkoi kävelyretkellä Painswickiin, jota pidetään Cotswoldsin "jalokivenä".

Victoria Street on yksi Painswickin pääkaduista. Söimme edellisenä iltana kuvassa vasemmalla näkyvässä St. Michaelsissa. Ruokakokemuksista myöhemmin lisää. :)

Painswickin kirkon puistosta.

Seuraavaksi pysähdyimme Biburyssa, joka tunnetaan erityisesti tästä vuonna 1380 rakennetusta talorivistöstä. Arlington Row -nimellä kulkevaa mökkiriviä pidetään koko Cotswoldsin kuvatuimpana maisemana. Ja olihan se kovin pittoreski. :)

Joimme Biburyssa kahvit ja jatkoimme matkaa.

Seuraava etappi oli Cotswoldsin "Venetsiana" pidetty Bourton-On-The-Water. Keskustaan saapuessamme kylän asema Cotswoldsin suosikkikohteena ei jäänyt epäselväksi. Tunnelma täällä oli jotain aivan muuta kuin elegantissa, uneliaassa Painswickissa tai maalaishenkisessä, yhden kadun Biburyssa.

Bourton-On-The-Waterin halki kulkevan matalauomaisen joen reunat olivat täynnään päivää paistattelevia ihmisiä. Fiilis oli kuin jollain kesäfestarilla! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan "arkea" Bourtonissa aurinkoisina päivinä. :)

Matka jatkui kohti Chipping Campdenia ja Moreton-in-Marshia.

Chipping Campden postikorttimaiseman keskellä.

Chipping Campden.

Majoituimme Mickletoniin Chipping Campdenin naapuriin. Hotellimme Three Ways House osoittautui jälleen oivalliseksi valinnaksi, tosin tämä hotelli oli aika kallis. Chipping Campdenin alueella edullinen majoitus on kiven alla.

Edellisyön Hatton Courtin huoneet olivat paljon korkeatasoisempia, ja hinta melkein puolet edullisempi. Yleiset puitteet kummassakin hotellissa olivat yhtä ihastuttavat.

Näköälä hotellin puutarhaan huoneemme ikkunasta. Taustalla Mickletonin keskustaa.

Päivä 3 oli sateinen. Se alkoi märällä kävelyretkellä Chipping Campdeniin, jonka High Street oli todella kuvauksellinen.

Chipping Campden oli täynnään houkuttavia ravintoloita, viehättäviä kahviloita ja pieniä herkkuputiikkeja. Tänne olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa..! Tunnelma oli hienostuneempi ja kaupunkimaisempi kuin esimerkiksi Bourton-On-The-Waterissa.

Seuraavaksi pysähdyimme taskukokoisessa, sympaattisessa Snowshillissä jossa aika tuntui pysähtyneen. Kylän keskusta on yhtä kuin kirkko, jonka ympäri kulkee katu.

Sosiaalisen elämän ytimen muodostaa kylän ainoa pubi/majatalo, Snowshill Arms. Tämän perinteisempää pikkukylän pubia saa hakea. <3 Joimme kahvit ja imimme itseemme ajan patinoimaa tunnelmaa.

Pysähdyimme seuraavaksi Broadwayssa ja ostimme katumarkkinoilta paikallista juustoa. Sade pakotti meidät pian takaisin autoon, ja matka jatkui kohti Stratford-Upon-Avonia.

Tyylikäs Stratford-Upon-Avon tunnetaan Shakespearen kotikaupunkina.

Kaupunki on vilkas ja selvästi hyvin turistillinen. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen ja paljon kauniimpi mitä netin kuvat olivat antaneet ymmärtää.

Ihmisvilinää riitti.

Viivyimme Stratfordissa suunniteltua pidempään, ja kovasti odottamani visitti Warwickin linnaan oli jätettävä väliin. Harmaansateinen sääkin tosin teki linnavierailusta vähemmän houkuttavan.

Kello oli myöhäiseksi venähtäneen lounaamme jälkeen jo niin paljon, että oli lähdettävä takaisin Lontoota kohti.

.

Voin muuten suositella Stanstediin lentäville mitä lämpimimmin Hilton Stansted -hotellia, jos vaikkapa tosi varhaisen tai myöhäisen lennon takia on tarvetta yöpyä Stanstedissa. Hotelli on suhteellisen edullinen, ja jos vain on aikaa syödä aamulla, kannattaa ehdottomasti ottaa lisämaksusta aamiaisbuffet. Niin mahtavaa aamiaisbuffaa en ole vielä kuunaan missään kohdannut! Todellakin rahalle vastinetta! Tarjoiluun kuului jopa vegenakkeja, joita en ole nähnyt vielä ikinä minkään hotellin tai ravintolan aamiaiskattauksessa!

Mr Karkkipäivä lensi seuraavana aamuna Suomeen, ja minä jäin vielä viideksi päiväksi Englantiin. Keskiviikkona pääsin palaamaan Cotswoldsin alueelle, kun vierailin tanskalaisen ystäväni Jeanetten luona Wantagessa.

Jeanette ja tyttärensä Isabelle.

Jeanette muutti Englantiin ja meni naimisiin brittimiehen kanssa seitsemän vuotta sitten. Minua huvitti, kun muistin edelliseltä, yli 10 vuoden takaiselta tapaamiseltamme vahvalla tanskalaisaksentilla puhuvan tytön, ja nyt kohtasin täysin englantilaistuneen Jeanetten jonka puhetta ei erota paikallisista. :)

Kävimme iltaretkellä Uffington Hillillä, joka tunnetaan esihistorialliselta ajalta peräisin olevasta, valkealla liitukivisoralla kukkulaan kaiverretusta Uffingtonin Valkoisesta Hevosesta. Kuvio näkyy kunnolla vain ilmasta käsin. Amerikkalainen ystäväni Pattie on jostain syystä aivan hulluna Uffingtonin Hevoseen...! :) Kun aloitimme kirjeenvaihdon, hänellä oli jopa itse valmistettua kirjepaperia Uffingtonin Hevos-kuviolla! Hevonen on muuten todella kaunis, tulee mieleen joku Kalevala Korujen inspiraationa oleva kuvio. Katso kuva täällä.

Pikku-Isabelle otti minut heti ystäväkseen! :) Ymmärsiköhän hän äidin selitystä kirjeystävyydestä...? ^_^ Seisomme muuten Isabellen kanssa Hevosen silmän vieressä.

* * *

Lupasin vielä verrata Enkku-reissun budjettia Suomi-roadtrippiin. Englannin matkani ei Cotswolds-osuuden ansiosta tullut mitenkään erityisen halvaksi. Olin toivonut selviäväni vähemmällä kuin Suomi-tripistä, mutta ei.... Hotellit vain ovat niin pirhanan kalliita. Matkat (lennot, laivat, bussit kentälle ja takaisin) kustansivat yhteensä 170,48€ ja kolmen päivän majoitus,- ruoka & muut kulut Cotswoldsissa 264,73€. Mies maksoi jälleen bensat, mutta ne sentään tulivat Suomea halvemmiksi (no, ajoimmekin kyllä vähemmän).

Lontoon ja Oxfordin/Wantagen osuus matkasta oli alle 170€.

Sen voin sanoa, että reissu kyllä sytytti halun palata tutustumaan Englannin maaseutuun toistekin..! Jos sitten seuraavalla kerralla pääsisi linnaankin..! :)

*välikevennys* :D

Rakastan soijamaitoa. Se on paras kaveri aamuiselle lattelleni, ja sitä menee päivittäin kolmesta jopa kuuteen desilitraa. Viikossa paljon.

Ja kuten olen aiemmin kertonut, täällä Ahvenanmaalla kyseinen maito on paljon kalliimpaa kuin mantereella. Murmur.

Paitsi S-Marketissa...! Minulla on tänä viikonloppuna äijä ja auto täällä käymässä, ja kävimme ostoksilla keskustan ulkopuolella S-kaupassa. Mitä silmäni näkivätkään...? Soijamaito 1,95€..! Oi ihana S-Market!

Paljonkos sitä oli jäljellä hyllyssä..? 10 kpl. Pikainen laskutoimitus päässä: 10 x 3,25 = 32,50€ (lähikauppani) versus 10 x 1,95€ = 19,50€.

Säästö: 13 euroa!

Ja loput hyllyn Alpro Soya Light -pöniköistä siirtyivät samantien ostoskärryyni.

Kyllä pieni asia voi ilahduttaa ihmistä! :)

P.S. Tänään on tulossa vielä "oikea" postaus.

Viimeisin Maarianhaminan vieraani on yksi teistä! :)

En ole koskaan aiemmin tavannut lukijaani Tiiaa, mutta "tunnen" hänet blogin kommenttilaatikosta. :)

Tiia halusi tulla käymään Ahvenanmaalla, ja päätin ex tempore kutsua hänet vieraakseni Maarianhaminaan. Eilisillan ohjelmaan kuuluivat ysäribileet paikallisessa yökerhossa, ja Tiia pyysi minua meikkaamaan hänet karkeloihin. Tein smoky-meikin mustanharmaalla ja turkoosilla - tosin ryhdyin hommaan vasta muutaman viinilasillisen jälkeen enkä nyt saata ihan hirveästi kehua tuotosta. ;)

Nyt aamupuhteena tekaisin Tiian meikistä paremmassa valossa - ja vakaammalla kädellä :D - tutorialin.

.

Kuvia eilisillalta.

Tein meikin Sleek-paletin matalla mustanharmaalla ja hohtavilla tummansinisellä ja turkoosilla.

Huulet unohdimme meikata kokonaan...! :D

Mutta joo. Tässä tuto. Tykkään itse tämäntyylisistä smokyistä joissa on välähdys jotain väriä.

Ripsari ja valmista. :)

Nyt lähdemme kohti sateista Kastelholman linnaa.

P.S. Eilisillan kohokohta oli päästä tanssimaan U96:n Das Boot! Kuka blogin lukija on niin "vanhus" että muistaa tämän teknoklassikon? Ja vuosihan oli 1991..! ^_^