- Sulla on isot tissit. Saako niitä puristaa?
- Purista ja kuole.
- Oikeesti?
- No ihan #%@$ oikeesti!
”Leilan” (ystäväni ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään) rinnat alkoivat kasvaa 10-vuotiaana. Noihin aikoihin ei liity mukavia muistoja. Sukujuhlissa sedät ja tädit saattoivat ihan pokkana kommentoida kaikkien kuullen että ”Katsos, onpas Leilan rinnat kasvaneet!” ”Leila, sinullahan alkaa jo olla rinnat”. Miltä tuntuu 10-12-vuotiaasta kuulla tällaista? Leila kertoo noiden nöyryyttävien tilanteiden kummittelevan vielä tänäkin päivänä mielessään. Miten aikuiset kehtaavat nolata lasta tuolla tavalla?
Yläasteaikoina Leila ei todellakaan kokenut olevansa se minun näkökulmani lucky bastard, vaan ”ällöttävä läski”. ”Vain läskeillä on tissit”, hän kertoo ajatelleensa silloin. No, läskiksi ei Leilaa minun muistojeni mukaan kutsuttu, mutta huomiota hänen rintavarustuksensa kyllä sai. Pojat kokivat oikeudekseen huomautella ”isoista tisseistä” ja puristella niitä suunnilleen ohi kulkiessaan.
Hämmentävää kyllä, tämä käytös ei tunnu rajoittuvan murrosikäisiin poikiin, vaan Leila on saanut aikuisiälläkin tottua baareissa käsiksi käyviin miehiin. Heidän järjenjuoksunsa tuntuu kulkevan rataa; ”Tuossa on nainen jolla on isot rinnat, koska rinnat ovat esillä niin niihin saa varmasti myös koskea”. Leila ei mitenkään pukeutumisellaan halua korostaa rintojaan, eikä mene baareihin syväänuurretuissa, rintavakoa tarjoavissa ”tissipaidoissa”. Suuret rinnat ovat kuitenkin käpälöijien mielestä tarpeeksi tyrkyllä ihan tavallisissa topeissakin, ja kun rintoja ei oikein voi kätkeäkään, niiden vetämän huomion – ja röyhkeiden fyysisten kajoamisten – kanssa on vain elettävä.
Leila kertoo, että jopa tuttavapiiristä löytyy ihmisiä, jotka saattavat muka huumorilla kommentoida hänen rintojaan, tai koskea niihin.
Voin itse vain kuvitella miten kiusalliselta ja inhottavalta tuollainen tuntuu. Pienirintaisuutta ei sentään kukaan aikuisiällä ole enää kommentoinut – saati sitten että joku (no, miestäni lukuunottamatta, heh) yrittäisi koskea rintoihini…!
Leilan rinnat ovat tätä nykyä kokoa 75F, eikä rintojen koko tee vaatehankintoja helpoksi. ”Olisko kerrankin nautinto ostaa edulliset, sopivat liivit vaikka tuosta viereisestä tavaratalosta, juu ei…” Mukavat, sopivat rintaliivit isorintaiselle saa Leilan mukaan alkaen sadalla eurolla, ja valikoima perusliikkeissä on onneton. Mikä olisi Leilan ihannekoko, jos hän saisi päättää? "75D tähän kroppaan. 60B utopiakroppaan....."
Leila tykkäisi käyttää paitapuseroita, mutta on mahdotonta löytää kokoa joka menisi rintojen kohdalta kiinni ja olisi samalla muualtakin istuva. ”Tavan normivaatteet ei vain toimi ison rintavarustuksen kanssa ja harva vaate näyttää kivalle. Tai ehkä vois näyttää, mutta kun en muutenkaan ole mikään 40-kiloinen.”
Kysyn, onko Leila koskaan harkinnut rintaleikkausta. Vastaus on tiukka ei, sillä ajatus ’veitsen alle joutumisesta’ on Leilalle vastenmielinen. ”Tiellähän nämä periaatteessa aina on, mutta ei selkävaivoiksi asti.”
Leila myöntää, että toisten naisten (kuten julkkisten) ”nättejä rintoja on ihan kiva kattella”. ”Useimmat näyttää niin sopusointuisilta… no jee, photoshop varmaan…! Mutta kyllä mä myönnän kateellisena katsovani jonkun pientissisen alusvaatehankintoja. Voi kun minäkin voisin sellaiset mitättömät pitsihärpäkkeet laittaa..”
Niin ne voi ajatukset olla toisella aivan päinvastaiset..! Omassa mielessäni ne naiselliset ”pitsihärpäkkeet” ovat aina olleet juuri isompirintaisten ihanuuksia. Ylipäänsä, kun itse omistaa rinnat jotka eivät käytännössä edes mitään tukea tarvitsisi, rintsikat ovat aina tuntuneet ”normi- ja isorintaisten”, ehm, ”etuoikeudelta”.
Annan Leilan lukea oman tissitarinani. Ystäväni kommentti saa minut vähän haikeaksi hänen puolestaan. ”Sää nyt sentään tykkäät ittestäs tässä iässä, mää vielä oottelen sen tapahtuvan”, hän sanoo.
Haluaisin sanoa ystävälleni jotain, mutta en tiedä mitä. Haluan uskoa, että kyllä se vielä tapahtuu, kyllä hänkin joskus vielä tykkää kropastaan. Jonain päivänä joku vaatesuunnittelijanerokin keksii vihdoin kauniisti istuvia vaatteita rehevämuotoisille. Mutta kuulostaako tämä liian "marcobjurströmiltä"...? Jotkut ihmiset varmasti elävät koko elämänsä vain puolityytyväisinä tai -tyytymättöminä vartaloonsa. Saattaa olla hemmetin ärsyttävääkin jos joku tulee siihen lepertelemään että "Kyllä sä vielä joku päivä"... En halua holhota.
No, Leila on kuitenkin aivan upea minun ja monen muunkin silmissä. Me emme tietenkään voi kokea suurten rintojen ikäviä puolia konkreettisesti, mutta näemme jotain muuta mitä Leila ei ehkä itse näe.
Kiitokset Leilalle että tulit mukaan jakamaan tarinasi.
Seuraavassa osassa kuulemme ajatuksia toiselta hyvältä ystävältäni, jonka rinnat ovat imettäneet kaksi lasta.
72 comments on “Kun Ne Ovat Suuret: Neiti 75F”
Miehenä sanon että älkää ottako persoonaanne sitä jos teidän isoja tissejänne kuolataan. Naisen on vaikea varmasti ymmärtää miten tosissaan noita teidän kokoisten rintojen aiheuttamia kiihokkeita vastaan pitää tsempata. Kähmiminen ym. koskettelu on tietty törkeää mut jos katse käväisee leuan alapuolella niin älkää jooko olko niin kovin vihaisia siitä.
Luontoa vastaan on vaikea taistella
Heips, en tiedä luetko näitä kommentteja enää näin monta vuotta vanhoissa postauksissa, mutta kommentoinpas kuitenkin :D
Samaistuin tosi paljon tähän kaverisi tarinaan. Mulla on ollut isot rinnat jostain 13-vuotiaasta asti, alkoivat kasvaa aikaisin, joskus 10-11-vuotiaana, ja häpesin aina silloin niitä. Muilla kun ei vielä tissejä ollut, ja jotkut kaverinikin jopa huomauttelivat jotain rinnoistani tuolloin (myöhemmin olen tajunnut, että he saattoivat olla vain kateellisia, kun olin heitä aiemmin kehittynyt "aikuiseksi"). Aina olen näistä tisseistäni saanut kuulla kommentteja. Mulla taitaa itse asiassa olla samankokoiset kuin sun kaverilla, rinnakkaiskoko eli 80E. Olen ollut alipainoinen joitain vuosia sitten, ja olin kovin katkera kun ei ne tissit siltikään lähteneet... silloin taisi olla koko joku 70D/75D. (Olen siis nytkin kyllä ihan normaalipainoinen.) Olisin aina toivonut jotain söpöä B tai C kuppia, johon voisi ostaa söpöjä pitsirintsikoita Seppälästä tai hooämmästä. Nykyään olen suht koht sinut näiden kanssa, mutta vaatteita ostellessa kyllä ärsyttää, kun aina on tissien kohdalta liian pieni, ja paidoissa napit repsahtaa auki tissien kohdalta. :D
Musta tuntuu että niin se vaan menee, että aina sitä haluaa sitä mitä ei voi saada. Isorintaiset haluaisi pienet rinnat ja pienirintaiset isot.
Heips, en tiedä luetko näitä kommentteja enää näin monta vuotta vanhoissa postauksissa, mutta kommentoinpas kuitenkin :D
Luen kyllä :) Ja kiitos kun osallistuit keskusteluun, kaikkien kokemuksista on kiinnostavaa lukea. Onnekkaita tuntuvat olevan nuo "normaalikuppiset", me pieni- tai isorintaiset emme taida voida välttyä ikäviltä kokemuksilta mitä rintavarustukseen tulee. On se jännä että yksi kehonosa voikin vetää niin paljon huomiota ja nostaa tunteita... Ajattele jos vaikka polvet olisivat samanlaisen huomion kohteena..? :p
Oi, kiva että luet näitäkin :) no niinpä. Välillä se on hassua kun sitä ajattelee, rinnathan on vaan kaksi rasvapalleroa :D ja silti juuri niihin kiinnitetään niin paljon huomiota.
Tuo oli aikoinaan ihan yleistä että setämiehet kommentoi tyttöjen rinnoista,ei mitenkään kivaa kuultavaa,toiset puristeli niitä ja jopa takapuolia,että sellaista se oli entisaikaan.
Yksi tuttava poika kännissä jopa kouri hameen altakin äkkiä se kävi mitään ei mahtanu!
100E rinnat eikä mitään ongelmaa kunahn on hyvät liivit