"Äkkiä ajatellen tuntuu, että olen aina ollut aika sinut rintojeni kanssa... Vaikka eihän se ihan niin ole, teinivuosina kuuluin itsekkin ennemminkin pieni- kuin isotissisten klaaniin.”
Näin aloittaa haastattelun ystäväni, kahden lapsen äiti ”Reetta”. (Myöskään Reetta ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.) Olemme Reetan kanssa saman ikäisiä ja tunteneet ala-asteen ensimmäisestä luokasta, eli yhteistä historiaa riittää. Minun muistoissani Reetta on aina ollut se Miss Itsevarmuus, lapsesta saakka. Ja suosittu. Reetalla oli meidän kaveriporukassa ensimmäisenä poikaystävä. Muistan, että olin siitä vähän kateellinen.
”Silloin toivoin, että ne olis ollu isommat ja paremmat ja ainakin jotenkin erilaiset…” Reetta jatkaa.
Niin. Onkohan kellään ollut teininä muunlaisia ajatuksia rinnoistaan? Isotissiset ovat toivoneet pienempiä, pienirintaiset isoja, eriparirintaiset samankokoisia, ketunnenäiset pyöreämpiä… - Onko lukijoiden joukossa joku joka voi sanoa aina olleensa tyytyväinen rintoihinsa?
En ole koskaan aiemmin Reetalle oikein kertonutkaan, millaista kateutta hänen itsevarmuutensa aiheutti minussa nuorempana.
Vaikka Reettakin toivoi, että rinnat olisivat olleet erilaiset, hänen suhtautumisensa itseensä ja kehonkuvansa olivat paljon terveemmällä tolalla kuin omani.
”Luulen, etten koskaan potenut mitään todellista rintakriisiä,” Reetta kirjoittaa. ”Ongelma oli samaa luokkaa kuin vaikka se, kun toivoo hiusten olevan tummemmat tai vaaleammat, nenän pienempi tai suorempi tai jotain vastaavaa.”
”Ainoa hetki, jolloin olin hieman murheellinen tissieni suhteen, oli ensimmäisen lapseni ollessa 4-5 vuotias. Laihduin silloin reilut 10 kiloa ja sen kyllä huomasi myös tisseissä, oltiin kai lähellä sitä kuuluisaa ajokoirankorvaa :D”.
Reetta kertoo, että raskaudet ja imetys ovat luonnollisestikin jättäneet pysyvät jäljet rintoihin. Raskausarpia tuli ensimmäisessä raskaudessa jonkun verran, mutta ne ovat kuulemma haalenneet lähes huomaamattomiksi. Muutoksen ollessa tuore asia tietenkin mietitytti, mutta nyt vuosien jälkeen Reetta ei enää osaa palata samoihin fiiliksiin. Hän on sinut rintojensa kanssa.
Toinen raskaus ja imetys eivät niinkään enää saaneet dramaattisia muutoksia aikaan, vaikka Reetta imetti nuorempaa lastaan yli vuoden.
Reetta kirjoittaa painovoiman todennäköisesti näyttäneen suuremman mahdin kuin raskaudet konsanaan. ”Kuuluisassa kynätestissä kyniä mahtuisi – ja pysyisi – tissien alla varmaan useampikin. :)”
Reetan kuppikoko on tällä hetkellä B, ja hän on tyytyväinen ”luomuihinsa”. Leikkauksista Reettaa toteaa, ettei usko operaation olevan riskien arvoinen. Eikä hän tällä hetkellä tunne mitään tarvettakaan rintojen paranteluun.
Däämn, nainenhan on todellakin edelleen terveen itsekuvan perikuva..! Ihanaa, Reetta!
”En osaa sanoa tarkkaa aikaa milloin tein sinunkaupat rintojeni kanssa, luulen että se oli samoja aikoja kun suhde koko vartaloon muuttui jotenkin lempeämmäksi. Elettiin kuitenkin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisiä aikoja.”
”Ehkä sekin vaikutti asiaan, että ajatukset lakkasivat pyörimästä oman navan ympärillä ja oli oikeasti paljon vähemmän aikaa ajatella, että ’mites ne tissit’. :D”
Kysyn, vaikuttivatko raskauden jälkeiset vartalonmuutokset jotenkin Reetan kokemukseen itsestään naisena. Kokiko hän itsensä vähemmän viehättävänä ja "kulahtaneena" vai päinvastoin jopa naisellisempana, kun rinnat olivat täyttäneet luonnollisen tehtävänsä?
”Ehkä tosiaan viehättävämpänä”, Reetta vastaa – ilokseni. ”Itsevarmuus ja itsensä arvostaminen ovat kai jotenkin sidonnaisia myös ikään ja kokemuksiin.”
Haastattelun lopuksi kysyn, onko Reetta koskaan saanut suoranaisia kommentteja miehiltä rinnoistaan. Reetta nauraa. (*Haha* - lukee sähköpostissa. ;))
”Muistan yhden kommentin samoilta ajoilta kuin tuo sinunkin ei-niin-mukava, ja se meni jotenkin näin: ”Kouran kokonen on sopivan kokonen!”
Ihan positiivissävytteistä palautetta on tullut muuten, Reetta kirjoittaa. ”Miehet ei oo ihan niin nuukia noiden tissien kanssa kuin naiset luulee..! ;)"
Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä haastattelu. Kiitokset Reetalle, kunpa useampi nainen olisi noin hyvää pataa itsensä kanssa.
Rintasarjan neljännessä ja viimeisessä osassa tapaamme ystäväni, jonka elämä sai viime syksynä odottamattoman käänteen kun hänen rinnastaan löydettiin suuri kasvain.
30 comments on “Kahden lapsen äiti: "tissini pärjäisivät kynätestissä ;)"”
Se on muuten totta, miehet ei ole niin nuukia kuin naiset sen asian luulevat olevan:) Että jokaisen pitäisi olla ylpeä itsestään ja omista rinnoistaan.
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti jos joku sanoo, että "jokaisen pitäisi olla ylpeä rinnoistaan" Entäs jos ei ole?? Onko se joltain vieraalta ihmiseltä pois. Jos itse on tyytyväinen, sitä ei voi vaatia toiselta. Rinnat on naiselle todella tärkeät ja on kamala tunne jos kokee olevansa vajavainen rintojensa takia. On naisia joilla on eriparirinnat, tubulaariset rinnat ja he haluavat korjata rintansa. Se on jokaisen henkilökohtainen asia.
Hei. Mielenkiintoinen kirjoitussarja! Kiitos siitä.
Täällä ilmoittautuu yksi joka on aina ollut tyytyväinen rintoihinsa! Tai no, ainakin voin sanoa että en muista koskaan olleeni epätyytyväinen rintoihini. Enemmänkin suhtautumiseni on ollut neutraalia.
Teinivuosina rinnat kehittyivät siinä keskivaiheilla (ei ensimmäisten eikä viimeisten joukossa) ja ovat siitä saakka olleet keskikokoiset.
Rintani eivät ole saaneet osakseen juurikaan ulkopuolista huomioita, paitsi toki sitten kun poikakaveri tuli kuvioihin (olin jo yli 20 v siinä vaiheessa, ja häneltä saatu huomio vain positiivista).
Vaikka muuta vartalokriisiä on ollut ja jopa syömishäiriö, ei antipatiat koskaan ole kohdistuneet rintoihin. Rintani ovat minulle sopivat.
Idea! Saatko käsiisi jonkun, joka on hankkinut silikonit? Mieluiten ehkä joku, joka on ollut "rinnaton" tai korjannut väsähtäneen tilanteen lapsen saannin jälkeen. Täydentäisi sarjan, vaikka olisikin ehkä vähän ristiriidassa ydinajatuksen kanssa ;)
Hmmm... läheiseen ystäväpiiriini tai oikeastaan edes laajempaan kaveripiiriin ei kuulu ketään kellä olisi (tai kenestä tietäisin että olisi hankkinut) silikoneja. Yksi kaukaisempi tuttava tulee mieleen.... Olisi kyllä kiinnostavaa saada tällainenkin tarina mukaan. Mietin jos se jotenkin onnistuisi jossain vaiheessa....
Mullakaan ei tähän asti ole ollut lähipiirissä eikä kaukaisemmassakaan ringissä tiedettyjä "tapauksia" mutta nyt yksi ystävä on päättänyt hankkia silikonit kahden lapsen ja suuren painonpudotuksen jälkeen (rinnoista jäljellä hänen sanojensa mukaan muisto vain). Jos siis päätät tehdä jutun etkä saa ketään (tätäkään kautta) mukaan, voin kysyä häneltä.
Kiitos Panda! :) Otan yhteystietosi ylös. Mieluiten kirjoittaisin tässä sarjassa ihmisistä, joihin minulla on henkilökohtainen suhde, mutta otan yhteyttä jos tuntuu että haluan jatkaa sarjaa "tuntemattomilla" ihmisillä. Kiitos avustasi. :)
Itse olen menossa paikoin hankkimaan silikonit.kertoisin mielelläni tarinani.
Ilmeisesti minäkin olen säästynyt rintakriiseiltä. En nyt sano, että olen omiini ollut aina 100% tyytyväinen, mutta en muista koskaan olleeni niihin tyytymätönkään. Teinivuoteni selvisin C-D-kupeilla, eli ne eivät olleet pienet muttei kovin isotkaan vielä. Kasvu jatkui lopulta perushoikan vartalon 70F-G -kokoon, jolloin musta tuli ihan erityisen tyytyväinen varustukseeni ja kannan näitä ylpeänä. Koosta kuullut vitsit nauran itse mukana ja kaveripiirissäni näillä on iha oma legendan maineensa, mikä on vaan hauska juttu. Mitäpä sitä koosta stressaamaan :)
Kiitos tästä juttusarjasta! Jutut ovat olleet mielenkiintoisia ja avartavia. Toivottavasti näitä tulisi lisää muistakin aiheista, on niin kiehtovaa lukea muiden kokemuksia samoista asioista joita on itse miettiyt / kokenut.
Täällä ilmoittautuu yksi tissikriisitön ihminen! Teini-ikäisenä koin rintojen kasvamisen täysin normaalina, jopa melko vähäpätöisenä asiana, kuppikokoni taisi olla kouluaikoina 70B. Olin sangen tyytyväinen kaksikkoon, saatoin jopa ihastella itseäni peilistä. Pienet rinnat oli erittäin jees.
Edelleen näin kolmenkympin tienoilla voin sanoa samaa. Ei mitään kriisiä. Lisäksi minua ei ole koskaan kiinnostanut muiden ihmisten mielipiteet rinnoistani. Vaikka ex-poikaystävät ovat antaneet kehujakin, ovat he saaneet vastaansa vain kummistuneen katseen: "Pitäisikö sun kehusi jotenkin nostattaa mun itsetuntoa?".
On ainakin yksi! Toki joskus teini-iän alussa kasvavat rinnat tuntui vähän oudoilta, mutta enpä kyllä muista koskaan ajatelleeni, että olisivatpa ne isommat tai pienemmät. Luulen että tämä saattaa johtua osaltaan kotikasvatuksesta, koska meillä ei koskaan puututtu millään lailla minun tai siskojeni ulkonäköön, vaan keskityttiin enemmän tekemisiin ja sanomisiin. En myöskään muista, että kukaan poika olisi koskaan kommentoinut rintojani, poikaystävät tietenkin poislukien, jotka ovat vain sanoneet, että kivat. Muutenkaan en muista, että itselläni olisi ollut teininä mitään suurempia ulkonäköön liittyviä kriisejä ja tuskinpa kiinnitin siihen kovinkaan paljon huomiotakaan. Omat itsetunto-ongelmani taisivat ennemmin johtua "socially awkward"-tilanteista, joissa en oikein osannut käyttäytä :)
Hyvä kuva Woodysta ja Scarlettista :D
Näitä on ollut tosi mielenkiintoista lukea, vaikka itse kuulunkin siihen - ilmeisesti melko pieneen - ryhmään naisia, jotka ovat aina olleet tyytyväisiä rintoihinsa. Omani ovat olleet painostani riippuen joko B- tai C-kokoiset, kiinteät ja kauniin pyöreät. Ilman rintaliivejäkin edelleen terhakat. Ikää minulla on 35 vuotta, ei lapsia. Olen kuullut rinnoistani elämäni aikana paljon positiivisia kommentteja, mutta onneksi lähinnä niiltä ihmisiltä, joilta olen niitä halunnut kuullakin.
Oikeastaan on ihan hassua, että juuri tämä kohta vartalossani on aina ollut niin "helppo", koska kyllä niitä komplekseja aiheuttavia ruumiinosiakin on, mm. liian leveä takapuoli tai vaikka liian karvaiset sääret :-)
Nämä rintapostaukset ovat todella hyviä, minun piti antaa palautetta jo ensimmäiseen osaan, mutta työkoneelta en viitsinyt ;).
Blogisi on sanoinkuvaamattoman hyvä, ja tykkään ihan mielettömästi näistä juttusarjoista (munaviikko, "rintaviikko" jne). Tykkään myös kun kerrot meille pienempiä ja isompia palasia elämästäsi.
Oma suhtautuminen rintoihini on suht. itsevarma kuten jutun reetalla, odotan ensimmäistä lastani enkä yhtään tiedä miten rintojen käy sitten imetyksen myötä joten kiva lukea muiden kommentteja rinnoistaan.
Kiitos Sanni ihanasta blogista, ja mukavaa viikonloppua!
Kiitos ihanasta palautteesta, Pohjoisesta! <3 Ja oikein kaunista ja antoisaa odotusaikaa..!
Voi, olisinpa noin tyytyväinen omiin rintoihini! Itselläni on aina ollut pienet rinnat. Pari vuotta sitten, kun poikani oli pieni ja imetin, tissit kasvoivat melkein kaksi kuppikokoa, mistä olin tietysti iloinen. Mutta imetyksen loputtua, tissit tietysti läsähtivät ihan totaalisesti. Sitten vielä laihduin kymmenisen kiloa ja tissit kuihtuivat entisestään. En ymmärrä, miten näin pienet rinnat voivat olla näin rumat ja ryhdittömät, arpiset, kuihtuneet ja vielä eripariset.
Ja ikää minulta löytyy vasta 19-vuotta. Enkä todellakaan ole sinut rintojeni kanssa.
Minäkin olen aina ollut tyytyväinen, tosin ei mulla ole juuri muitakaan tuskanaiheita kropassani. Ihme kyllä, itsetunto ei noin muuten ole hyvä, mutta vartalooni olen tyytyväinen. Oma vartaloihanne on sellanen normaalipainoinen (eli ei ihan nykyihanteen mukainen..) ja itsekin vastaan ainakin toistaiseksi omaa ihannettani.
Ikää löytyy tosiaankin tuon 16 vuoden verran ja aina oon oikeestaan ollut tyytyväinen tisseihini. Ihan muutaman kerran on tullut semmonen olo että eihän se haittais vaikka vähän isommatkin ois mutta näillä mennään! :) Oon siin 70D.
Mutta tosiaankin, näitä tarinoita on ollut tosi mukava lukee! :)
Nyt kun oikein suoraan kysyttiin, niin hep, minä olen aina ollut tyytyväinen rintoihini. Tai nuori olen yhä, ja rinnat vielä varmaan jonkin verran kehittyvät ja voinhan alkaa niitä murehtia myöhemmin, mihin en kyllä usko. Voin oikeasti rehellisesti sanoa, että olen uhrannut enemmän ajatuksia pikkurillieni kieroudelle kuin rintojeni ulkonäölle :D Rinnat vaan eivät ole ruuminosa, jonka olisin koskaan kokenut relevantiksi ulkonäköni/itsetuntoni kannalta.
Nyt tätä Karkkipäivän postaussarjaa lukiessani olen vaan ymmärtänyt olla entistä tyytyväisempi rintojeni kokoon, 70B. Olen tajunnut entistä paremmin, miten kiva on, etteivät rinnat ole kovin suuret ja tiellä, haittaa urheilussa, voi nukkua vatsallaan, käyttää printtipaitoja... Suurissa rinnoissa on tietysti omat hyvät puolensa, eikä voi universaalisti todeta että joku tietty koko olisi paras. Kunhan kantaja on tyytyväinen, niin kaikki rinnat näyttävät upeilta. :)
Tosi hyviä nämä tissi-postaukset! Mulla itsellä on niin eri pari rinnat, että en ainakaan vielä oo sinut näiden kanssa. Toinen on AA ja toinen on pieni B nykyään nii sitä tuntee olonsa välillä hieman epävarmaksi niiden kanssa, vaikka toisaalta kaverini sanoo kyllä, että ei sitä huomaa jos ei todella tarkkaan katso. Koitan valita aina sellaiset vaatteet ettei eriparius näy kovin selkeästi. Haluisin käydä korjaamassa nämä saman kokoisiksi, mutta toistaiseksi köyhällä 22 vuotiaalla opiskelijalla sitä rahaa ei ole riittävästi siihen tarkoitukseen, kerta ei ole mitään niska-hartija tai ryhti ongelmia. No ehkä tulevaisuudessa sitten joskus.
Imetetty kaksi lasta, vuosi kumpaakin, eikä rintojen roikkuminen jaksa haitata :) lasten etu on tärkeämpi, ei rintojani kukaan nää kovinkaan usein :D itseä ei haittaa, mieheni mielipide ei oikeastaan kiinnosta, näillä mennään! Imetystä varten ne rinnat on, oikeasti. Sen tajuaa sitten, kun on lapsia saanut. Imetys on muutenkin ollut niin loistavaa; vienyt raskauskilot ja enemmänkin, antanut hyvän ja läheisen suhteen vauvaani, sekä antanut minulle tärkeän tehtävän <3
se on vain ylsi mielipide ja tunne, että rinnat on vain imetystä varten. Kyllä rinnat merkkaa toisille paljon enemmän; ne on osa seksuaalisuutta
Aina tisseihin tyytyväinen ilmottuu. Ne on aina ollut isohkot, teininä toki pienemmät mutta siinä porukassa isohkot. Ei kuitenkaan niin isot että aiheuttaisi jatkuvasti sponttaaneja huudahteluja, tai selkäkipuja. Muistan olleeni näistä jo teininä ylpeä, nykyään ylpeys on ehkä vaihtunut vaan semmoseen yleiseen tyytyväisyyteen. Näitä on kiva näytellä :D Kuppikoko on 75D. Kaikenlaiset vaatteet ei kyllä näiden kanssa istu, mutta toisaalta ne vaatteet mitkä mun päällä näyttää hyvältä ei sitten taas pienemmille välttis sovi, ihan sama juttu kun muidenkin vartalonmuotojen kanssa. Kyllä mulle itseasiassa joskus huudellaan/kommentoidaan jotain tisseistä, mutta otan sen aina positiivsena kehuna ja ilostun.
Voi, Reeta on varmasti ihanan terve esikuva omille lapsilleen :)
huoh.. eiköhän sitä muutenkin voi olla terve esikuva, kuin olemalla riippurintoihinsa tyytyväinen. Onko sitten sairasta olla tyytymätön?
19 v. opiskelija: "Myös minun tissini pärjäisivät kynätestissä" huoh :/ rintsikoissa näyttävät vielä ihan hyviltä mutta ilman aivan eriparia ja vähän liian roikkuvat minun silmään. Kauhulla odottelen että missä navan alla ne imetyksen jälkeen alkavat roikotella... no, onneksi silloin on sitten luultavasti muutakin mielessä kun oma rintavarustus :)
En ole aina ollut "tissikriisitön" mutta allekirjoitan täysin Reetan ajatukset siitä, että lasten saannin jälkeen oma rintavarustus ei enää tunnu niin tärkeältä, eikä sitä ole aikaakaan ajatella kun päivät täyttyvät jälkikasvun hyörinästä ja arjen pyörittämisestä. Rintani ovat toisaalta "rumimmillaan" (raskausarpiset, äkillinen kasvaminen sai niihin ilmaantumaan myös runsaastu suurehkoja luomia, ja tietenkin imetyksien ansiosta ne riippuvat) mutta toisaalta olen eniten sinut itseni ja kroppani kanssa. Olen äiti, synnyttänyt ja imettänyt nainen. Se näkyy, mutta ei se haittaa.
Nyt on pakko kommentoida, että olin teininä valtavan ylpeä tisseistäni! Ei niissä mun mielestä mitään ihmeellistä oikeestaan ollu, mutta ne antoi hirmuisen vallantunteen. Ok, kuulostaa hassulta mutta olin tosi nuori ku tissit kasvoi ja oli se mielenkiintoista arvioida kaikkea sitä huomiota, mitä parit rasvapallukat paidan alla saa aikaan :D Vielä tänäkin päivänä joskus ihmettelen tissien valtaa!! Nykyään en tosin tykkää rinnoistani niin paljon ku ennen ja luultavasti käyn liftauttamassa ne omalle paikalleen lähivuosina. Oon ihan liian nuori kantaakseni penaalia nännien alla!
Mä oon kyllä onnellinen just ja just b-kuppilainen. Miehiltä olen saanut ainoastaan positiivista palautetta rinnoistani. Pienistä rinnoista minulle ovat huomautelleet ainoastaan naiset.(Olen siis ihan hetero, ja minusta on kummallista miten paljon naiset kiinnittävät huomiota muiden naisten rintojen kokoon.) Minusta pienet rinnat ovat tyylikkäämmät, enkä haluaisi yhtään isompia. Miehet tykkäävät kokemukseni mukaan tisseistä, olivat ne minkä kokoiset tahansa. Enkä erityisemmin ole kiinnostunut miehistä, joiden mielestä kupikoko on kiinnostavin asia naisessa.