Reissuun mukaan ottamani pieni matkahiuskiinne loppui eilen. Ravistelin purkkia hölmistyneenä ja epäuskoisena. "Nytkö tämä jo loppui..?"

Minulla oli tunne, että olin hankkinut pullon ihan juuri. Kun aloin muistella asiaa, tajusin, että pikku-Herbinan ostosta on kuitenkin vierähtänyt jo runsas puolitoista vuotta. Ostin sen Bernerin putiikista marraskuussa 2011. Ei nyt mikään ihan nopea kulutusvauhti 75-milliselle purkille. Ihan nauratti oma reaktioni. Ja nyt tuntuu luksukselta päästä ostamaan uusi matkakiinne "näin pian"...! ^_^

Kuulun ihmisiin, jotka muotoilevat hiuksiaan niin harvoin, että yksi (normaalikokoinen) hiuskiinnepullo kestää monta vuotta. Tämä ei ole vitsi: minulla on nyt kolmas täysikokoinen hiuskiinnepullo menossa sitten vuoden 2004.  Siksi hämmästyin, kun matkakokoinen pulloni loppui muka "nopeasti".

Tästä tulikin mieleeni kysyä teiltä, kuinka kauan teillä keskimäärin kestää yksi hiuskiinne? Kulutatteko montakin pulloa vuodessa? Ymmärrykseni mukaan hiuksiaan muotoileva keskivertonainen käyttää kiinnettä vähintään kerran päivässä. Minä käytän pari suihkausta viikossa tai kahdessa. Välillä menee kuukausikin etten käytä kertaakaan mitään muotoilutuotteita.

Te jotka muotoilette hiuksianne säännöllisesti, montaako eri tuotetta käytätte tähän proseduuriin?

* * *

Sitten, saanko esitellä... - sopivasti kun ollaan tässä viime päivinä juteltu Kiehl's-jutun kommenttiboksissa tuoksuista - ....mun matkatuoksu. :) Ei suinkaan mikään hienostunut hajuvesi, vaan ainoa omistamani julkkistuoksu: Jennifer Lopezin Deseo..! (Jonka muuten sattumalta ostin samana päivänä Berneriltä Herbina-lakan kanssa.)

Tykästyin Deseoon alunperin sen puuterisen kookoksisuuden ansiosta, ja halusin sen kesätuoksuksi. Ihmeellisesti Deseon virallinen tuoksukuvaus ei mainitse kookosta lainkaan, mutta useimmat tuoksun arvostelleet haistavat kookoksen - eli ei mun nenä varmaan ihan sekaisin ole :)

Deseon viralliset tuoksunuotit:

Alku: Bambunlehti, yuzu, freesia, bergamotti

Sydän: appelsiininkukka, mimosa, ruusupelargonia, tähtijasmiini

Pohja: patsuli, santeli, myski, tammisammal

Hassua on se, että nyt kun vihdoin korkkasin Deseon (joo, avasin pakkauksen vasta nyt), huomaan etten enää niin välitäkään tuoksusta. Vaikka en haluaisi leimata kaikkia julkkistuoksuja halvoiksi ja epähienostuneiksi, niin kyllä tässä Deseossa vain on aistittavissa sellainen tietty julkkistuoksuihin yleensä yhdistämäni halpa ja synteettinen imelyys. Olin ihan pettynyt kun laitoin tuoksua ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Tässäkö olikin se ihana kookosherkkuni? Vai onko tuoksumakuni ehtinyt muuttua parissa vuodessa..? Sekin on tietysti mahdollista.

Tänään taisin vieläpä ruiskauttaa sitä pikkuisen liikaa, ja nyt on pieni päänsärky jo kehittymässä. Saattaa olla että Deseo jää lepäämään loppumatkan ajaksi.

Mikähän siinä muuten on, että 99% julkistuoksuista on imeliä tai vähintään hyvin makeita..? Minulle ei tule mieleen kuin Jennifer Anistonin nimikkotuoksu joka on pehmeämpää, miedompaa sorttia. Tuleeko teille mieleen muita..?

Tiistain taival vei meidät Inkoon ja, huokaus, navigaattorin suosiollisella ohjauksella Helsingin keskustan kautta Porvooseen ja lopulta illansuussa Kotkaan.

Porvoo on meille kummallekin tuttu jo entuudestaan, mutta onhan se vain niin mielettömän kaunis paikka että siellä ei mielestäni voi pysähdellä liikaa.

Olisimme muuten valinneet lounaspaikaksi Porvoon sijaan lukijan suositteleman Bistro Cantorin Loviisassa, mutta sepäs meneekin tiistaisin kiinni jo kahdelta. Olimme mm. navigaattorin ystävällisen kontribuution tuloksena hieman myöhässä päivän aikataulusta. Niinpä suuntasimme "Classy Finnish Restaurants" -kirjasta bongaamaamme Wanhaan Laamanniin Porvoon vanhassa kaupungissa.

Wanhan Laamannin lounasmenu kustantaa 25 euroa, ja siihen kuuluu salaattibuffet, kala- tai lihapääruoka sekä kahvi tai tee.

Lounas ei ehtinyt edes puolitiehen, kun olimme miehen kanssa tehneet arviomme - ruoka hyvää, palvelu huonoa. Meille ei katettu aterimia (ne eivät ole Laamannissa asiakkaiden itse otettavissa), ja kun salaattia ei tehnyt mieli syödä sorminkaan lähdin lopulta etsimään niitä omatoimisesti. En löytänyt, ja kun kysyin tarjoilijalta, hän sanoi, "No tuolla sisällä". Mutta niitä oli vain pöytiin katettuna. Kysyin, oliko minun tarkoitus ottaa aterimet toisen pöydän kattauksesta, jolloin tarjoilija vihdoin tajusi unohduksensa ja kiiruhti tuomaan puuttuvat välineet. Alkuruoan jälkeen aterimet vietiin pois - eikä uusia tuotu taaskaan tilalle. Tuijotimme pääruokalautasia hetken aikaa ja mietimme, millä tässä ravintolassa on tarkoitus syödä.

Ruoat olivat vallan erinomaisia, mutta palvelu jätti huonon maun. Kun olimme syöneet, oli ravintolassa lisäksemme vain yksi ainoa seurue. Tarjoilijoita oli kolme, mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota ja lopulta meidän oli pakko mennä tiskille jotta saimme laskun maksettua ja pääsimme lähtemään.

Kun ravintolaa kuvataan sanoilla "sophisticated dining" ja kyseessä on maineeltaan yksi Porvoon parhaimpia ravintoloita, ei odottaisi ihan tämän tasoista palvelua.

Jälkiruoaksi haettiin suklaata Lilla Chokladfabrikenista. Mies rankkasi ne heti paremmiksi kuin Fiskarsissa nautitut Petri'sin.

Kiertäessämme Porvoota bongailin toinen toistaan ihanampia ravintoloita hintaluokan laidasta laitaan, ja totesimme että tännehän voisi tulla joskus pelkälle viikonloppuruokamatkalle. :)

Kotiruokaravintola Hanna-Mariassa vatsat täyttyvät edullisesti. Terassilla väijymäni lautaselliset näyttivät ilahduttavan suurilta, ja mutkattomasta menusta olisi löytynyt monta kalaruokaa meikäläisenkin makuun.

Zum Beispiel -delistä saa ihania antipastoja, juustoja, itse taikinajuureen leivottua leipää ja viiniä.

Gabriel 1763 Raatihuoneen torin laidalla vaikutti sekin tutustumisen arvoiselta ravintelilta.

Tämän kuvan kohdalla kamerastani (se laina-Olympus josta mainitsin pari postausta takaperin) loppui akku, mikä johti yhdessä myöhästyneen aikataulumme kanssa siihen, että en pystynyt ottamaan Kotkassa juuri lainkaan kuvia. :/

Kun saavuimme hotelliimme Karhulaan, kello oli 17.45 ja viimeinen Kotkan saaristoristeily, jonne halusimme ehdottomasti, lähti kuudelta. Ehdin ladata kameran akkua 15 minuuttia ja sitten juostiin autoon ja ajettiin tukka putkella Sapokan satamaan jonne ehdimme neljä minuuttia ennen vuoroliikennealus Tekla III:n lähtöä!

Tunnin kestänyt risteily vei meidät Varissaareen kautta Lehmäsaareen ja takaisin, ja oli oikein mukava. Veneen emäntä kertoili meille matkan aikana ympäröivistä saarista ja Kotkan elämästä. Meripäivien aikaan kuulema "turistit tulevat ja kotkalaiset lähtevät" :)

Risteilyn jälkeen teimme kävelyn läheiseen Sapokan vesipuistoon (jälleen vinkki lukijalta, kiitoksia vain :)) ja Meriniemeen, ja ajoimme sitten Haukkavuoren näkötornille.

Kameran akku vilkutti punaista koko ajan ja minä yritin säästää sitä illan kohokohtaan..... joka oli tietenkin taas ruoka. ^_^

Sain teiltä monia hyviä ravintolavinkkejä, ja Vaustin ollessa kiinni päädyimme lopulta Wanhaan Fiskariin. Ja se osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi.

Söin Fiskarissa varmaan elämäni parhaan ahvenannoksen. Menusta annosta ei löytynyt, mutta tarjoilija kertoi että sinä iltana heillä oli myös ahvenfilettä. Otimme miehen kanssa kummatkin ahventa ja olimme ihan euforiassa. Annos ei ehkä kuvassa näytä isolta, mutta kalaa oli tosi paljon. Hyvä jos jaksoin syödä kaiken...! Alkuruoaksi otin luomupunajuuri-vuohenjuustosalaatin, joka sekin vei kielen mennessään.

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen ruoan jälkeen kuin eilen. Kotkan Wanhaa Fiskaria voin siis suositella todella sydämellisesti! Myös palvelu oli sympaattista ja ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan Kotka osoittautui oikein positiiviseksi yllätykseksi, tykästyin tähän puistojen täyttämään kaupunkiin kovasti!

Tänään meillä on minst sagt täyteen ahdettu päivä - kohta lähdetään liikkeelle ja ennen Savonlinnaa olisi siis tarkoitus pysähtyä Haminassa, Lappeenrannassa, Imatralla ja Punkaharjulla. Näinköhän onnistutaan....

....ja teille joita nämä matkailujutut ei niin kiinnosta, on myöhemmin tänään tulossa pieni kosmetiikkapostauskin! ^_^

Maanantaina reittimme kulki Mustion linnan kautta Fiskarsiin.

Vähän suklaata mukaan Petriltä ja sitten picnicille aurinkoon!

Inko-puistossa kelpaa syödä eväitä.

Petrin 80-prosenttiset suklaapallot maistuivat meikäläiselle... :) Mies puolestaan otti valkosuklaapalloja.

Tein juhannuksena uuden juomalöydon - Rainbow'n Light-siidereissä on 0% hiilaria...! Ihan vain tiedoksi. ^_^ (Ja tämä ei ollut Rainbow'n sponsoroima picnic. ;))

Säästäväisellä matkailijalla kulkee aina mukana lounasboksi johon voi koota ruokakaupan salaattiainekset. :)

Majoituimme Fiskars Wärdshusiin jonka ravintolan pitäisi olla varsin maineikas.

Alkuruoaksi rouvalle päivän savustettua kalaa, munakokkelia ja kapriskreemiä ja pääruoaksi tillivoissa haudutettua kuhaa, mummon kurkkua ja pehmeiksi haudutettuja kasviksia.

Mies otti alkuruoaksi kuttucheddar-nokkospiirakkaa ja West Charkin luomulumikinkkua ja pääruoaksi härän sisäfileetä tomaattisipulisalaatilla. Kummallekin maistui! Alkuruoka olisi tosin ainakin rouvalla saanut olla kookkaampi..! :D

Siinä rattoisasti ruoasta nautiskellessamme ja rouva Karkkipäivän kommentoidessa veitsen kömpelöä muotoilua, päätti herra Karkkipäivä vihdoin, 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, paljastaa emännälleen että tämä pitää aterimia ihan väärin. Häääh??

Joojoo. Minulle selvisi eilen, että olen koko elämäni pitänyt haarukkaa ja veitseä kuin joku sivistymätön moukka. :) Eikä kukaan, vähiten oma avopuolisoni joka asian on selvästi pannut merkille, ole asiasta vaivautunut huomauttamaan.

Mutta nyt on sitten käyty ensimmäinen oppitunti aterinten oikeaoppisesta käsittelystä Fiskarsin Wärdshusissa kauniina heinäkuisena iltana  vuonna 2013. :) Täytyy sanoa että tuntui kyllä *elkkarin kömpelöltä kun aterimen pää pistää kämmeneen, mutta kai se on sitten tökerön näköistä jos päät pistävät näkyviin sormien välistä niinkuin meitsi on aina syönyt... Voi huokaus! ^_^

Oppia ikä kaikki. :)

Otimme varaslähdön roadtripille jo eilen ja ajoimme Päijät-Hämeeseen, Kärkölään! :)

Kohteena kotiseutumuseo Huovilan puisto ja kesäteatteri. En ole käynyt kesäteatterissa sitten lapsuuden, ja sen jos minkä pitäisi kuulua "teatteriperheessä" kasvaneen jokakesäiseen traditioon. :)

Huovila on aivan ihastuttava paikka! Se on 1900-luvun asuunsa restauroitu englantilaistyylinen maisemapuisto, jonka sydämen muodostaa alueen vanhoista rakennuksista koottu kotiseutumuseo. Mitä idyllisimmät puitteet kesäteatterille! :)

Myönnän että jopa itkukin tirahti esityksen aikana...!

Tänään sitten kohti Fiskarsia!

P.S. Ihanaa kun olette nähneet vaivaa ja jaksaneet kirjoitella kunnon tuoksutarinoita Kiehl's-arvontaan...! Luin niitä eilen yöllä monta tuntia ja kiinnostuin monista kuvailemistanne tuoksuista... Minulla on jo pitkä lista Karkkipäivän lukijoiden suosikkituoksuja joita on pakko päästä nuuhkimaan! :D