"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.
Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!
Kuva täältä.
Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.
Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?
Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.
Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!
Mikä minua oikein vaivaa?
Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.
Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.
Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!
Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.
On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.
Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!
Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^
P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.
0 comments on “Kotiressaaja”
Auktoriteetit stressaa mua. Oli se sitten lääkärikäynti, työhaastattelu tai esimiehen puhuttelu, niin olen ihan paniikissa. Se tunne, että tiedän olevani alakynnessä, ei ole kiva.
Kotona lojuvat tavarat ja kaaos lähinnä ahdistaa, enkä halua viettää vapaapäivää sotkuisessa kodissa, kun joutuisi tuijottelemaan sotkuja koko ajan. :)
Tällä hetkellä eniten stressaa, miten saan kaiken valmiiksi ennen vauvan syntymää. Esim. opinnäytetyön, ja kotona pitäisi tietenkin olla niin siistiä ja puhdasta kuin mahdollista, vauvan vaatteet pestyinä, silitettyinä ja viikattuina, ettei vaan olisi sitten mitään muuta "to do" -listalla, kuin keskittyä uuteen tulokkaaseen... :)
Siis aivan mahtavaa! Itse olen turhautunut joka-aamuiseen meikkauksen aiheuttamaan hikoiluun! Kesäisin olen joutunut meikkaamaan jättimäisen tuulettimen vieressä koska kesäisin hikoilen muutenkin ja vieläpä kasvoista.. Yleisimmät stressin aiheuttajat on kanssa hyvin paljon samat, kodin siisteys ja kaaos varsinkin kun asuu kaksin yksiössä. Toinen stressin lataaja on yleensäkin oma saamattomuus ja siitä aiheutuvat tuskantunteet! :D
Itseäni stressaa eniten opiskelu. Pitäisi olla hauska , hyvä oppilas, hyvännäköinen etc.
Myöskään painostus ei auta yhtään opetttajilta. Joka ******n päivä täytyy painostaa eri asioihin liittyen.
Stressaava tekijä muuttuu, jostain sen saa aina kehitettyä. Joskus se on liikkumattomuus ja toisinaan liiallinen liikunta. Arjen askareista sen useimmiten kehitän kuten leikkaamaton nurmikko, autonhuollossa käyttö ... Kummallista minusta on, että arjen askareista stressaantuu ja isot asiat kuten esim. ilmastonlämpeneminen ym. saa mielestä siirrettyä syrjään.
Kyllä stressiä aiheuttaa pääsääntöisesti ne "perinteiset" työkiireet. Liian paljon hommaa, liian vähän aikaa. Yleensä olen kyllä varsin hyvä priorisoinnissa, mikä varmasti karsii suurimman osan mahdollisista "stressipeikoista" - mutta aina joskus priorisointikaan ei riitä.. Huh. Onneksi tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan vielä varsin siedettävä :)
Tyhjät dödö- ym purkit kylppärin kaapissa
Ruuanlaitto on stressaavaa.Liian pieni keittiö ja liian paljon tavaraa.Haluaisin ostella kivoja "pikku-vempaimia", jotka nopeuttaisivat ja kätevöittäisivät ruoan valmistusta, mutta eiväthän ne mahdu mihinkään.Ja sitten, kun olen työllä ja tuskalla valmistanut mielestäni lähes gurmee-aterian,saapuvat kaksi teini-ikäistä lastani pöytään... ja aina heillä tuntuu olevan jotain valittamista pöperöistäni.
Katselen erittäin mielelläni tv:stä top- ja master-chefit mutta meillä ruoat ovat lähinnä kuitenkin jauhelihaa nurin ja oikein.
Moi Sanni. Toinen kotistressaaja ilmoittautuu. Mä vielä onneton lueskelen sisustuslehtiä ja -blogeja ja vedän stressiä siitä, kun meillä on ihan väärännäköistä, sotkuista ja sekaista. En vielä edes tiedä, haluanko kodista tyylikkään vai kodikkaan. Kenenkään muun kotona en kyylää sillä silmällä "onko hienoa vai ei" ja omassa kodissa ihan yhtenään. En oo koskaan tyytyväinen. :(
Moikka! Itse en ole mikään kotistressaaja, vaan stressaan eniten (niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin), ulkonäöstäni.
Yksi suurin ulkonäköhuolenaiheistani on hikoilu. Olen kokeillut monia supermarkettien antiperspirantteja, mutta ne eivät ole tehonneet hikikainaloihini ja märkiin läiskiin. Joten olisiko tämä uusi Nivean antiperspirantti apu ongelmaani? :)
Stressaan myös tulevaisuudesta ja opiskelusta, mutta se taitaa olla aika yleistä :)
Valitettavasti raha. Valmistuin juuri vuodenvaihteessa ja jäin heti työttömäksi ja elämä on ollut pelkkää eurojen (ja senttien) laskemista. :/
Olen myös kotistressaaja, mutta paljon pahempi kuin sinä :( Minulla siis ei pysy mikään nurkka siistinä ja huomaan miettiväni "tänään pitää siivota" joka päivä.. Mutta aina kun vähän jotain teen, täällä näyttää pian silti aina samalta.. Eli ei siivoamisella kauheasti vaikutusta silti ole :/ Pitäisi kerralla saada KAIKKI puhtaaksi ja SITTEN yrittää pitää se.. helpommin sanottu kuin tehty :/
Samoin olen kotistressaaja! Ihailen siistejä koteja, mutta oma luonteeni on laiskanlainen, kotityöt hoituvat vain suuren ponnistuksen jälkeen :b.
Tuota dödöä pitäis kokeilla! Kärsin nimenomaan stressihikoilusta.
Stressaan tulevaisuutta. Aloitan syksyllä lukion kaupungissa tuntemattomien ihmisten keskellä ja olen asunut ikäni pienessä maalaiskylässä..! Ihan kamalaa kun miettii jo nyt pärjääkö, onko muita huonompi, miten sopeudun "kaupunkiympäristöön" ja viihdynkö..
Stressaan tuntemattomille soittamista: lääkärit,hammaslääkärit, ylipäätänsä kaikki asialliset puhelut, joissa pitäisi itse olla jotain vailla ja kykenevä sanomaan asiansa selkeästi. Naurattaa jo itseäkin yli parinkympin iässä, mutta hermostun ja syke nousee ja hikeä pukkaa, takeltelen ja unohdan varmasti puolet mitä piti sanoa. Jälkeenpäin totean, että eihän se nyt niin kamalaa ollut, en taaskaan kuollut. Ja sitten seuraava kerta on tismalleen sama.
Pitemmän päällä kämpässä väärillä paikoilla lojuvat, tai paikasta paikkaan kulkeutuvat rojut ärsyttää myös. Mutta se niiden rojujen läpi käynti aiheuttaa stressiä. Olen hirveän huono heittämään tavaraa pois vaan niillä on ainakin viisi elämää. Mutta mullakin on parempi fiilis, kun kämppä on siistinä ja voi vaan olla ja rauhoittua.
Minulle helpoiten stressiä aiheuttaa opinnot. Tällä hetkellä pitäisi saattaa opinnot loppuun.. ja stressi on ihan valtava. :/
Stressaan eniten matkustamista.. Tai erityisesti kulkuvälineisiin, tapahtumiin yms ehtimistä. Suunnittelen tarkasti etukäteen reitin ja aikataulun, mutta silti kainalot tuppaavat hikoilemaan jonnekin lähtiessä. Outoa, niiiiiiin outoa.
Eniten tällä hetkellä stressaa raha ja tulevaisuus. Jäin työttömäksi pari kuukautta sitten ja se on aiheuttanut minulle varsinaisen "stressihyökyaallon". Harvoin on sellaisia päiviä, milloin en stressaisi OLLENKAAN tätä tilannetta.
Stressaan eniten sitä, että vaikka tiedän miten elää terveellisesti ja kuinka liikunta helpottaa oloa, silti tulee laiskoteltua liikaa. Ja sitten poden huonoa omaatuntoa laiskottelusta, mutta en silti nouse koneelta ja lähde sinne lenkille :/
mua stressaa rästiin jääneet koulutyöt :s äääääh!
Deadlinet. Jätän kaiken a i n a viimetinkaan ja silloinkin yritän työntää päätä pensaaseen ja toivoa että hommat hoituu ilman omaa osallistumista :D Ja esiintyminen. Ja ylipäätään huomion keskipisteessä oleminen. Se tunne kun kaikki tarkkailevat sinua ja pitäisi onnistua. Jopa työhaastattelut. Hyihyi puistatuksia puistatuksia... Itse esiintymistilanne menee yleensä kuitenkin ihan hyvin :) Silti sama juttu, joka kerta.
opiskelu, sotkuinen huone, nukkuu liian vähän, raha-asiat...Näitähän löytyy! :D
Mua stressaavat yleensä työaikataulut ja muu vastaava. Kotona stressaavat ja ärsyttävät keskeneräiset sisustusprojekstit ja nopeasti pölyyntyvä kylppäi, jokan äyttää aina ihan kamalalta.
Stressaan opintojeni loppuun päättämisestä ja lopputyöstä... Siinä ohessa teen töitä, ressaan siitäkin :) vähemmälläkin ressaamisella liene pärjäisi?
P.S. Asioita on turha murehtia etukäteen, huolet ja murheet löytävät kyllä perille odottamattakin... :)
Tunnustaudun samanlaiseksi kotistressaajaksi :/ Siistiä pitäisi olla jotta kotona voisi rentoutua, mutta välillä vaan laiskuus ottaa ylivallan ja pienetkin arkiaskareet tuntuvat järjettömän isoilta ponnistuksilta! Ja ahdistaa! Sitten kun vihdoin saan inspiraation siivoankin kodin lattiasta kattoon :D
Minua stressaa todellakin huono iho, ei mikään muu kuin tuloillaan oleva finni aiheuta jatkuvaa märehtimistä. Näin reiluna kolmekymppisenä iho on jossakin hormooni myrskyssä aiheuttaen koko ajan huolta ja sitä stressiä.
Mua stressaa opiskelu. Oon lukion ekalla ja stressaannun ihan liian helposti, ku asioita on pikkasenki liikaa tehtävänä. Sitte, ku joku asia stressaa (mm. koeviikko) niin huomaan, että muut pienemmätkin asiat alkavat stressaamaan. : D
Minua ei tällä hetkellä stressaa mikään :D Toisaalta miellän stressin ehkä eritavalla kuin useimmat, sillä miellän itseni stressaantuneeksi vasta siinä vaiheessa kun en saa öisin nukuttua, kädet tärisevät jatkuvasti ja kokoajan itkettää. Yleensä stressin kanssa samoihin aikoihin tuntuu että jatkuvasti pitäisi saada jotain aikaan ja sen lisäksi tehdä kaikki paremmin ja tehokkaammin. Mutta tällaisinä hetkinä olen niin lamaantunut ja uupunut etten vain saa mitään ylimääräistä tehtyä. Hyvä jos rämmin normiaskareista läpi.
Tämänhetkisessä elämäntilanteessani kieltäydyn stressaamasta mistään, vaikka olen vasta viime syksynä lukiosta valmistunut ja työtön (no, jaan iltapostia kaksi kertaa viikossa, mutta en miellä sitä kunnon työksi).
Päämäräksi itselleni olen asettanut lääkikseen ensi keväänä pääsemisen (en ole käynyt tarvittavia lukiokursseja ja käydytkin pitäisi kerrata siksi en hae ns. tosissani tänä keväänä, vaikka pääsykokeessa aion käydäkin).
En tiedä onko lääkis paras vaihtoehto minulle, mutta se on selkeä päämäärä ja sen saavuttamiseksi voin tehdä selkeän suunnitelman. Olen niin lopen kyllästynyt harhailemaan pimeässä tulevaisuuden ammattiani etsimässä, että tyydyn parhaaseen vaihtoehtoon.
Purkauksen lopuksi pitää mainita, että tulevaisuus ja opiskelualan valinta ovat aina aiheuttaneet minulle naurettavat määrät stressiä (juuri sellaista kuin kuvailin), koska koulussa ja lukiossa meitä painostettiin jo 14-vuotiaina päättämään, ei niinkään pohtimaan, missä olemme 10 vuoden kuluttua. Opontunneilla jaettiin kaavakkeita, joihin tuli täyttää oma kymmenvuotissuunnitelma. Ei onnistunut.
Lukiossakin ainevalinnat olisi pitänyt tehdä sen pohjalta minne aikoon suuntautua valmistumisen jälkeen. En tehnyt näin ja siksi kirjoitin filosofian ja lyhyen saksan, jotka ovat varmasti hyödyllisimmät aineet ikinä.
Toivottavsti tässä kommentissa on jotain järkeä. Yleensä en kommentoi mitään, koska jollain tasolla miellän vain kunnollisten esseiden moniulotteisten kelpaavan vastauksikseni. Muilta en tällaista odota... Pitäisi opetella suhtautumaan realistisemmin itseeni ja tilanteisiin, joita kohtaan.
Nyt lopetan :D
Stressinaiheuttaja numero yksi on ruuhkabussi! Kuljen päivittäin pitkiäkin matkoja julkisilla ja aikataulu on tiukalla. Saatan istua puoli tuntia tikkusuorassa penkillä, vilkuilla kelloa ja stressata kuinka paljon porukkaa seuraavalta pysäkiltä lappaa sisään ja painaako joku stop-nappulaa. Koen tämän jokapäiväisen bussi-stressin todella epämiellyttäväksi ja kyllä siinä kainalotkin ovat perille ehtiessä epämiellyttävästi kostuneet..
Mulle aiheuttaa stressiä yleensä opiskelu, mutta tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten töiden hakeminen. Olin niin tuskastunut kesätyöhakemusten täyttämiseen jo etukäteen, etten ole saanut kuin kaksi lähetettyä. Haluan panostaa jokaiseen hakemukseen täysillä, joten siihen kuluu aikaa. Olen olevinani niin kiireinen, etten saa varattua yhtä päivää hakemusten lähettämiselle. Tai edes yhtä iltaa. Kohta jäävät koko hakemukset kirjoittamatta, kun en stressaamiseltani saa mitään aikaiseksi!
Ja sitten taas tohon stressihikoiluun, mulla iskee se aina kun vähänkin jännittää. Esimerkiks suullisia esityksiä kielten kursseilla pidettäessä oikein huomaan itekin, kuinka alan haista sellaselle kitkerälle stressihielle ja kainalot kostuvat tujusta stick-antiperspirantista huolimatta. Onneksi osaan nykyään tähän varautua, ja valitsen vaatteet sen mukaan, onko edessä jännitystä aiheuttavia tilanteita.
Itelläni muuten myös kainalot kostuu aamumeikkauksen aikana. Mutta omalla kohdallani uskoisin, että kainalot kostuisivat joka tapauksessa, meikkasin tai en. Laitan nimittäin dödön vasta juuri ennen kotoa lähtöä, enkä ennen meikkaamista tai muita aamutoimia.
Olen kyllä kova tyttö hikoilemaan ylipäätään, että siinä mielessä tuo Nivean paketti tulis ihan tarpeeseen! :D
Mua stressaa ja takuuvarmasti hikoiluttaa esiintyminen yleisön edessä! Hiki valuu, ääni värisee ja kädet tärisee... ihan pienikin yleisö riittää (esim. oma luokka koulussa). Ongelma on kyllä hyvin yleinen, mutta ois kiva päästä siitä yli
Ihana tietää, että joku muukin stressaa kotona! Mielestäni täällä on aina liian sotkuista, vaikka ei edes ole. Enkä silti jaksa siivota :D. Ja kauhea paniikki jos joku tulee käymään, jaiks!
Minulle stressiä aiheuttavat eniten varmaankin opinnot. Murheena ei ole se että ne eivät etene, vaan se, miten paljon hommaa koko ajan on. Jatkuvasti on sellainen "tee tehtävät hoida tekemättömät työt lue tenttiin" -fiilis, ihan sama vaikka yrittäisi viettää vapaapäivää. Yhyy. Onneksi kohta helpottaa kun saan pari isoa kurssia pois alta.
Mua stressaa päätöksentekeminen. Oon tosi huono päättämään mitään isoja asioita, jossittelen niitä aina päiväkausia. :D
Olen järkyttävän kova stressaamaan täysin turhista asioista. Eniten ehkä kuitenkin uusista tilanteista, viimeisimpänä oli työkkärissä käynti.. Mutta hengissähän siitä selvittiin :D
Minua stressaa kaikki uudet tilanteet, esiintymiset ja lääkäri/hammaslääkäri käynnit. Minulla on myös paniikkihäiriö ja tuollaisissa julkisissa tiloissa missä panikoin niin hikoilen älyttömästi jännityksestä.
Taidan olla melko helposti stressaavaa tyyppiä... tällä hetkellä loppuraskaus menossa ja vähän komplikaatioita mukana, sitä tietysti stressaa vaikka lääkärit kuinka hokee, että ei saa stressata! onneksi pikkukaverilla kumminkin kaikki hyvin. Se on pääasia.
Työelämässä olen vähän sellainen liian kiltti tyttö, joka ottaa liikaa hommia niskoilleen ja sitten taas stressataan kun yritetään saada kaikki tehtyä... onneksi olen hiljalleen alkanut oppia pois tuosta liiallisesta kiltteydestä ja oppinut sanomaan jopa ei. Helppoa se tosin ei ole!
Ja kyllähän sitä kotonakin stressinaiheita riittää, juurikin nuo sinunkin mainitsemat kertyvät kasat siellä sun täällä ja se kun tavaroille ei oikein löydy omia paikkoja. Argh.
No, ei se auta kuin yrittää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja hoitaa pahimmat stressinaiheuttajat jollain tavalla kuntoon. Ja muiden kanssa kai vaan pitää oppia elämään...
Hyvää ystävänpäivää :)
Kyllä minua eniten stressaa tieto siitä, että deadline lähestyy ja pitäisi tuottaa järkevää tieteellistä tekstiä...
Stressin lieventämiseen paras lääke on kunnon uni. Nukkuessa huoneen tulee olla täysin pimeä, viileä ja ilman tulee olla kosteaa. Siten ainakin minä saan parhaimman lepo tuloksen :)
Mua stressaa jatkuva ajanpuute ja tulevaisuus.
Mua stressaa kaupungin kiire ja kovat äänet. Tahtoisin muuttaa maalle rauhaan.
Suurimmat huolet ja stressit aiheuttaa opiskeluni - motivaatio kadoksissa ja itselleni nopeaa tahtia pitäisi opintoviikkoja suorittaa.
Asiakasmeikit jännittävät ihan törkeästi ja tämä dödö voisi olla ratkaisu siihen. Jotenkin etukäteen tietää, että tulossa on stressaava tilanne ja tuntuu, että hikoilen enemmän sen vuoksi, että yritän olla hikoilematta :D Selvää stressihikoilua siis. Kiva, että tämmöinenkin tuote on keksitty ja toivon, että toimisi itsellä, vaikka en yleensä pystykään käyttämään kaupan dödöjä (herkät kainalot).
Tällä hetkellä suurin stressin aiheuttaja itselle on (liian) lähellä tulevaisuudessa odottava gradun aloitus, huoh.
Aina kun odotan tai jonotan jonnekin... Voin olla aivan lunki ja normaali mutta kun saavun jonon päähän venailemaan omaa vuoroani asim pankissa tai joskus ihan ruokakaupan kassajonossakin... Niin paniikkikohtauksen omainen kohtaus valtaa minut täydellisesti. Hikoan kainaloista, reisistä ja ylähuulen päältä, enkä saa henkeä.
Sama tietysti lääkärin vastaanotolle odottaessa, se on ihan varma tilanne... Joskus jopa puhelimessa jonottaessa sama hikoamiskohtaus iskee.
Tällä hetkellä stressaan kyllä kotonakin! Yritän nimittäin tehdä etätöitä aina perjantaisin, koska työmatkani on kohtuuttoman pitkä, ja hommaa olisi tälle päivälle kamalasti. Kotona keskittyminen on kuitenkin vaikeampaa, koska kämppä tosiaan vaatisi siivoamista, ja jotenkin olisi turhan helppoa vältellä ajattelemista vaativaa duunia hiukan tiskaamalla ja pesemällä pyykkiä... Tai sitten vältellä kumpiakin hommia vähän surffaamalla blogeissa...
Suurin stressin aiheeni on työhöni liittyvää. Myöskin esiintymistilanteissa stressaan paljon.
Eniten stressaan epäsäännöllisistä työajoista, aina ennen iltavuoroa vilkuilen kelloa koko päivän ja vuoron lähestyessä alan hikoilemaan kun huolettaa ehdinkö ajoissa töihin ja onko kaikki varmasti mukana. Tämä on hyvin ärsyttävää..
Esiintyminen ja uudet tilanteet stressaavat eniten. Väillä myös ajanpuute, tosin sitä tiedän itse lietsovani erilaisilla to do -listoilla, joihin mulla näyttää olevan jokin pakkomielle. On "tehtävä asiat"-listaa, "tehtävät käsityöt"-listaa, "ostettavat asiat"-listaa, "tee/kunnosta kotona"-listaa jne. Joten vaikka jatkuvasti vetäisinkin listoilta tehtyjä asioita yli, niin aina näyttää siltä, etten ole saanut kuin muutamia asioita tehtyä ja aika loppuu kesken. :/ Rentoudu siinä sitten. Tunnistan itsestäni jonkin verran tuollaista kotistressaajaakin, mutta mulla on auttanut siihen tavaran ja krääsän jatkuva minimointi. Pyrin myös siihen, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa, johon aina palautan ne, että eivät jää pyörimään. Teen suunnilleen kolme tai neljä kertaa vuodessa sellaisen inventaarion, jossa käyn läpi kaikki kaapit, laatikot ja tavarat ja hankkiudun surutta eroon vähänkin tarpeettomilta tuntuvista jutuista. Rakastan noiden "suursiivousten" tekemistä, sillä se tunne niiden jälkeen on niin puhdistunut ja rentouttava. :D Ja se jotenkin vähentää stressiä, kun tietää, että missään ei ole ainakaan hetkeen mitään ylimääräistä krääsää.
Stressaannun eniten tilanteissa joissa pitää olla esitellä omaa osaamista.. mikä siinä onkin että itsetunto aina karisee työhaastattelussa? :)