Uusi oranssi huulipuna in action.

Estee Lauder All-Day Lipstick Coral Tangerine.

Ja taas. Kuvien sävy laimeni puolella niiden latauduttua WordPressiin. >:-(

Aloin jo epäillä omaa näköäni, ja testasin ottaa kuvakaappauksen blogiin ladatusta kuvasta ja Photarissa avatusta kuvasta rinnakkain. Tässä ero:

Mitä ihmettä? Miten kuvakaapattu kuva ei laimennukaan WordPressiin ladattaessa? Miten jpeg-tiedosto kuvakaappauksesta voi olla latauksen jälkeen uskollisempi alkuperäisen kuvan väreille kuin lataus itse alkuperäisestä tiedostosta?? Selittäkää tämä joku mulle.

Voi huokaus. Mun pitää sitten näköjään alkaa tekemään meikkikuvistani kuvakaappaukset tästä eteenpäin, että väreistä saa jotain tolkkua.

Alempi kuva on kuin auringossa haalistunut versio ylemmästä. Tosin kuvakaappaus-version huulet ovat hitusen punaisemmat kuin alkuperäisessä.

Kuin kaksi eri huulipunaa. Way to go, WordPress!

Aikas kiva huulipuna joka tapauksessa. Tällaista oranssia mulla ei ole ollutkaan, vaikka muuten olen kuolaillut oransseja huulipunia jo kohta kaksi vuotta.

Lähti kuitenkin samantien salaattilounaan mukana, joten all-day lipstickistä ei voida puhua.

Kesäalesta lähti mukaan seuraava satsi.

Tätä ihmettelen itsekin. Lisää huulipunia odottamaan sitä ihmettä, että jonain päivänä alan taas käyttämään huulipunia noin niinkuin useammin kuin 2 kertaa kuussa. :)

BeYu'n vihreä ja tummanruskea eyeliner.

Kasa rajauskyniä.

Pari nudelakkaa ja pari - no yllätys yllätys - oranssia lakkaa BeYu'lta.

Paras löytö olivat kuitenkin nämä!

Muistatteko Estee Lauderin kauniin ruskea/persikkaisen Spiced Peach -paletin? Nyt se yhtäkkiä lojui alepöydällä! Ja vaikka minulla näitä neutraaleja ihanuuspaletteja onkin vaikka kuinka, niin en vain voinut olla antamatta kotia tälle yksinäiselle kaunokaiselle.

Toinen Lauder-löytö oli tämä upean oranssinen Coral Tangerine -huulipuna. Kunnon in-your-face oranssi! Hyvin lähellä Make Up Storen Dare-sävyä, mutta pehmeämmällä ja miellyttävämmällä koostumuksella. Jospa tätä tulisi edes nyt kesällä vähän käytettyä. Meinasin ensin laittaa tätä tänään Foo Fightersin keikalle mutta sitten tajusin että en mä jaksa konsertissa alkaa mitään huulipunia korjailemaan.

Loppuun vielä maisemakuva juhannusyöltä.

Oltiin mökillä pienellä kaveriporukalla ja vietettiin perinteinen suomalainen juhannus syöden, saunoen, uiden ja mölkkyä pelaillen.

Ei kyllä yhtään tunnu lomalta, kun ensi viikkokin on ahdettu niin täyteen ohjelmaa että alkaa jo sekin stressata. :)

Benecos Baked Colour -luomiväri Amazing. U-P-E-U-S.

Amazing muistuttaa hyvin paljon MACin ihastuttavaa Shimmermoss-luomiväriä (vieressä vertailuna), mutta on luomella kymmenkertaisesti intensiivisempi. Shimmermoss joutuu nyt luovuttamaan paikkansa vihreäturkoosien luomivärieni suosikkina, ja ykköseksi ampaisee Amazing. Nämä Baked-sävythän muuten levitetään kosteina, kuivana sävy ei oikein toimi.

Ja nyt mua ärsyttää ihan mielettömästi, kun kuvien väri-intensiteetti laimentui puoleen ladattuani kuvat WordPressiin. Sama juttu oli jo kynsikoristelukuvissa, IsaDoran oranssi lakka on blogikuvissa paljon miedompi kuin koneella. En tajua miksi näin tapahtuu.

Mutta kuvitelkaa kuvassa näkyvät sävyt erittäin syvinä, hohtavina ja UPEINA. :) Koko luomella Amazing, kulmaluulla REvlonin Frosty White ja rajaukset Indeliblen Oceanic-geelieyelinerilla.

Kasvoilla mikäs muu kuin mineraalimeikki (Lily Lolo In The Buff + Couleur Caramel 823 -sekoitus) ja poskilla MACin Joyous.

Tänään klo 19.00, kun pääsen töistä, alkaa kuuden viikon LOMA!!! Lomalomaloma. Kuinka olenkaan tätä odottanut...! Karistan kaupungin pölyt jaloistani ja palaan kotiin vasta elokuussa. Blogi tulee heinäkuussa hiljenemään mahdollisesti kokonaan, mutta saa nähdä tuleeko joitain rästipostauksia naputeltua jonain sadepäivinä. :)

Tämäkin päivä piti sitten kokea. Mr. Karkkipäivä soitti eilen hilpeänä, ja kertoi käyneensä ostoksilla Lushissa. Siis itselleen.

Tämä on oikeasti meidän perheessä jo sillä asteikolla, että "hell freezes" ennenkuin Mr ostaa itselleen jonkun kasvovoiteen. Mutta niinpä vain tapahtui. Ja vielä Lushissa, of all places..! (Ilman että helvetille kävi mitään...) Saatatte muistaa herra Karkkipäivän aatoksia ihonhoidosta Mies Hoitoon! -postauksesta, jossa mies lähetettiin kosmetologille vuosihuoltoon.

Mr. Karkkipäivän ostoskassista löytyivät sitten seuraavat tuotteet: partavoide Prince ja kosteusvoide Imperialis. Partavoiteen saatan vielä jotenkin ymmärtää, mutta kasvovoide? "Onko sulla iho sitten vihdoin alkanut kuivua?", kysyin. "Joo, jotain sinne päin", mies sanoi.

No, ovathan nämä pakkaukset mustanpuhuvine värimaailmoineen itse asiassa aika miehisiä, mutta itse kauppa... Ihan hullua kuvitella mun kovanaama-misteri tuonne karkinväriseen myymälään...! ^_^

Itselleen shoppailevat miesasiakkaat lienevät erikoisuus myös Lushin henkilökunnalle. Miehekettäni palvellut neitonen vaikutti hämmästyneeltä miehen kertoessa, että etsi voidetta itselleen. Mies oli sitten tyytyväisenä selittänyt, että häntä on kotona koulutettu ymmärtämään kosmetiikan tarpeellisuuden päälle. Lopulta hän oli myös kertonut, että "Tyttöystäväni kirjoittaa sitä Karkkipäivä-blogia." (**LIEVÄN NOLO!!**) Mutta terveisiä vaan sinne Citykäytävän Lushiin, hyvät tuotteet olitte äijälle löytäneet. :)

Imperialis-voide vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta, että taidan itsekin sitä vähän kokeilla. Lushin sivuilla kerrotaan, että:

"Imperialis on ennen kaikkea sekaiholle - tosin, koska se sopii sekä kuivalle että öljyiselle ja aknesta kärsivälle iholle, se käy oikeastaan melkein kaikille. Se sisältää kuninkaallista tiikerinliljaa sekä yrttejä kuten mustaseljauutetta, tuoksuorvokkiuutetta sekä mäkikuismaa. Mäkikuisma rauhoittaa tulehduksia ja sen sanotaan karkoittavan pahoja henkiä!

Sekaiholle sopivimmaksi Imperialiksen tekee laventelin eteerinen öljy. Laventeli tasapainottaa ihon talintuotantoa. Siis mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että laventeli saa kuivan ihon tuottamaan lisää talia, ihon omaa kosteusvoidetta, ja öljyisellä iholla laventeli hillitsee talin liikatuotantoa. Ei hullumpaa!"

Inci on siitä mielenkiintoinen, että vesi on vasta kolmantena (!). En muista, että olisin koskaan nähnyt moista voideinciä. Ensimmäisenä on laventeliuutetta, toisena ukontulikukkauutetta ja kolmantena appelsiininkukkavettä. Jännä!

Itsehän en ole edelleenkään käyttänyt yhden ainutta Lushin tuotetta, vaikka kiinnostusta kyllä löytyisi. Täytyy vain hyväksyä se asia, että yksi elämä on liian lyhyt kaikkiin houkutteleviin kosmetiikkamerkkeihin tutustumiseen...! :)

Ei saa nauraa. :D Tai nojoo, nauranhan mä itsekin. :)

Mutta näistä tuli ihan kivat ollakseen ensikertalaisen käsialaa. Minähän en harrasta kynsien koristelua tai muutakaan kynsitaiteiluita, mutta inspiroiduin tuossa viikonloppuna työkaverini kynsistä. (Jotka oli hänelle tehnyt toinen kollegani, terkkuja vaan!)

Tein vapaalla kädellä huterat vinokärkilakkaukset IsaDoran Hot Coral -lakalla, ja vedin päälle valkoisia viiruja Dependin ArtLiner-lakalla. Valkoviivojen päälle vedin Goshin Rainbow-hippulakkaa.

Työkaverini kynsissä oranssit kärjet oli tehty ranskalaiseen malliin ja valkoiset viirut oli tietty erittäin kapeita ja siistejä. :) Rainbow'n tilalla työkaverini kynsissä oli käytetty kultaglitteriä, joka sai kokonaisuuden näyttämään siltä kuin kynsien kärjet olisivat leimunneet tulessa. Upea lakkaus! Minun imitaationi on vain kalpea aavistus siitä, mutta olen silti vähän innoissani.

Ostin Dependin koristelulakan ihan tätä manikyyriä varten. Saas nähdä, tuleeko viiruja piirreltyä nyt vähän joka lakkaukseen. :)

Pariin kynteen, kuten vasemman käden etusormeen, kokeilin China Glazen kultakimallelakkaa. Kimalteet pääsevät kuitenkin oikeuksiinsa vain sähkölampun valossa, jossa ne hohtavat monivärisinä.

Vasemman käden nimetön meni ihan ruttuun kun innostuin annostelemaan hippulakkaa liian paksun kerroksen.

Mitähän blogikollegani, kynsiguru Charming Nails tuumaa tästä liikuttavasta lakkauksesta! :)

Minulla on tällä hetkellä ihan hurjasti vartalovoiteita, ja voi ehkä sanoa, että jossain määrin aloin ymmärtää Virven vartalovoidemaniaa. ^_^ Olen koukuttunut hyväntuoksuisiin vartalotuotteisiin, ja olin melkein pahoillani kun talvella ostamani Anne Lindin Hunaja-Maito-vartalovoide loppui - sen tuoksu aamuisin suihkun jälkeen oli herkullisuudessaan lähes terapeuttista.

No, onneksi jonossa odotti seuraava hyväntuoksuinen voide. Weledan vanhaksi jääviä vartalotuotteita sai töistä talvella edullisesti, ja minäkin pelastin niistä osan.

Tyrni-vartalovoiteen parasta ennen -päiväys on ollut helmikuussa, mutta mitään pilaantumisen merkkejä ei ole havaittavissa. Mehukas tuoksukin tuo veden kielelle. Aloin miettimään, että tuoksuuko tyrnimarja itsessään näin hedelmäiselle. Pikainen Google-konsultointi kertoi, että tyrnin tuoksun sanotaan muistuttavan ananasta ja passionhedelmää. Ilmankos!

Minulla on aiemmin ollut Weledalta Calendula-vartalovoidetta, josta en juurikaan pitänyt sillä se jätti iholle rasvaisen pinnan. Tyrni-voide on ohuempaa (oikeastaan hyvin maitomaista) ja imeytyy nopeammin, mutta pinta jää kuitenkin öljyisemmäksi kuin esimerkiksi Anne Lindin, Laveran tai Estelle & Thildin vartalovoiteilla. Jotenkin tämä rasvaisuus tuntuu olevan ominaista kaikille Weledan voiteille.

Sitten jotain kotimaista; Blueberry Living ja Vivisanté. Kummatkin olen saanut blogin kautta arvioitavaksi.

Blueberry Living on viime lokakuussa lanseerattu suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka valikoimaan kuuluu pelkästään vartalotuotteita. Firma on kunnostautunut inci-listojen tulkkaamisessa pakkauksissaan. Jokainen heprealta kuulostava nimi on käännetty sekä suomeksi että ruotsiksi, ja ainesosan jälkeen kerrotaan vielä onko ainesosa luomua ja/tai ekosertifioitu. Hieno juttu!

Posti toi minulle sarjan mansikan tuoksuisen vartalovoiteen. Ensivaikutelma oli, että onpa tylsän ja vaatimattoman näköinen pullo. Sitten nuhtelin vähän itseäni ja päätin, että minunhan täytyy ennemminkin sympata kotimaista kosmetiikkayrittäjyyttä ja ymmärtää, ettei uudella ja pienellä merkillä ole välttämättä heti alussa varaa panostaa pakkausdesigniin.

Joka tapauksessa totean pienellä präntillä tähän väliin, että pakkausten ulkonäöllä on mieeeeeletön vaikutus ostopäätökseen. Kun tuotteesta ei tiedä mitään, on pakkauksen visuaalinen puoli ainoa houkutin. Monen firman pitäisi sisäistää tämä entistä paremmin.

Mansikka Body Lotion on erittäin kevyttä ja nopeasti imeytyvää. Kuivalle iholle tätä täytyy laittaa monta pumppausta, ja 150 ml:n pullo kuluu varmasti hetkessä. Luonnollinen mansikan tuoksu on suloinen! Body Lotionilla on hintaa 16,90€ (Hyvinvoinnin Tavaratalo, muualla kalliimpaa), eli litrahinta tällä on varsin kova verrattuna moniin kilpailijoihin. Kotimaisuutta arvostavat maksanevat hinnan silti mielellään, ja Blueberry Livingin tuotteet ovatkin jo löytäneet laajan jälleenmyyntiverkoston aina Sokokselta pieniin luontaistuoteliikkeisiin.

Vivisanté Natural Skin on ensimmäinen suomalainen ekosertifioitu kosmetiikkasarja (Ecocert). Sarja tuli markkinoille viime syksynä.

Kun näin Vivisantén pakkaukset, oli ensimmäinen ajatukseni; "Estelle & Thild!" Pakkaukset ovatkin lähes identtiset E&T:n kanssa. Kun sekä Vivisanté että E&T valmistetaan Suomessa, heräsi minulla tietysti heti ajatus, että lieköhän ovat samalta tehtaalta. :) Ja tämä tunne vahvistui vartaloemulsion korkattuani.

Koostumus on hyvin samanlainen kuin E&T:n vartalovoiteissa, ja tuoksukin muistuttaa erehdyttävästi E&T:n Neroli Bergamot -voidetta. Inci-vertailu osoittaa, että voiteilla on 78-prosenttisesti sama inci. Vivisantéssa on viisi ainesosaa enemmän, mm. esteriöljyjä, jojobaöljyä ja mustaherukansiemenöljyä. Voiteilla vaikuttaisi silti olevan sama voidepohja. Mielenkiintoista!

Odotan mielenkiinnolla, miltä kasvotuotteet vaikuttavat. Jos nekin muistuttavat koostumuksiltaan E&T:tä, niin täytyy ehkä tutkia asiaa lähemmin. Ei sillä, että asialla nyt hirveästi merkitystä olisi, muuten kuin kuriositeettina. Käsittääkseni moniakin kosmetiikkasarjoja valmistetaan maailmalla samoissa tehtaissa, ja kuluttajat voivat tietämättään käyttää lähes samoja tuotteita vaikka merkki ja brändinimi vaihtelee.

Mitäs Viva La Juicy EdP tekee suihkugeelien seurassa ja ylipäänsä ihonhoitopostauksessa? Noo, nuo värit vain näyttivät niin herkuilta yhdessä että tuuppasin Juicynkin kuvaan. :) Ja Juicy on mun kesäiltatuoksu!

Jos en Weledan voiteista niin hurjasti tykkääkään, niin suihkugeelit ovat toista maata. Näistä on tullut suosikkejani, kun ne pesevät ihon niin hellävaraisesti ja kuivattamatta, ja tuoksut ovat nameja. Ne ovat nimensä mukaisesti voidemaisia ja jättävät ihon pehmeäksi. Minulla on nyt kesäkäytössä Tyrni- ja Sitrussuihkugeelit joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Nuo pakkausten iloiset värit saavat minut jotenkin hyvälle tuulelle kun näen ne kylpyhuoneessa.

(Ja jos palataan tähän pakkausten psykologiaan, joka on minusta niin kiehtovaa, niin näistä tuotteista saa esim. töissä paljon houkuttavamman esillepanon kuin vaikkapa Dr. Hauschkan vartalotuotteista.)

Niin, ja sitten se pikku-Juicy.

Kun Juicy Couture -tuoksut ilmestyivät keväällä Suomessa, en ensin tiennyt tykkäänkö niistä vai en. Kolme tuoksuista on raskaan makeita, ja yksi taas kevyen "ruohomainen", hieman Issey Miyaken A Scent -tuoksun hengessä. Makeat tuoksut olivat minulle vähän "too much", ja kevyin taas jotenkin tylsä.

Kun sitten sain lahjaksi Viva La Juicy -rollerin ja rullailin sitä satunnaisesti iholle, alkoi tuoksu pikkuhiljaa puhua minua puolelleen. Sen sokerinen ensituoksu on edelleen tavallaan liian päällekäyvä omaan makuuni, mutta pehmennyttään tuoksu muuttuu varsin koukuttavaksi sekoitukseksi hillitympää karamellia, vaniljaa ja jasmiinia.  Ei missään nimessä päivätuoksu minulle, vaan ehdottomasti bilerintamalle.  Kun tuoksutan tätä, haistan lämpimän kesäillan jossain hikisellä tanssilattialla, ruskettuneita vartaloita ja makeita cocktaileja...

Eli tänä kesänä Sanni tuoksuu sekoitukselta tyrniä, mansikkaa, sitrusta ja sulanutta karamellia...! :) Miltä te tuoksutte?

Tässä taas muistutuksena, miksi Urban Decay Primer Potion on must.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa koko luomella UDPP-pohjustus. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. 12 tuntia, ja sillä on maattu auringossa kolmisen tuntia.

Oikeanpuoleisessa kuvassa ei pohjustusta. Meikki on ollut kuvanottohetkellä kasvoilla n. neljä tuntia, joista kolme auringossa.

Jep. To UDPP or not to UDPP, ei tarvitse miettiä vastausta. :)

Hassu juttu. Minulla on kasvojen ja kropan ihot eri paria, ja ne käyttäytyvät päinvastoin kesällä ja talvella.

Kuvat Mádara.

Talvella kasvot ovat kuivemmat, ja käytän täyteläisempiä voiteita. Vartalon iho puolestaan on vähemmän kuiva, eikä se nyt mitenkään rapise pois jos en rasvaa joka suihkun jälkeen. Kesällä sitten tarvitsen tuskin lainkaan voidetta kasvoille (aurinkovoiteita ei lasketa), mutta vartalon iho kuivuu ja vaatii jopa öljyjä.

Oletteko te huomanneet ihossanne erilaista käytöstä vuodenaikojen mukaan? Talvellahan yleisesti melkein kaikkien iho on kuivempi pakkasen ja kuivan, lämmitetyn sisäilman takia, mutta mikäköhän selittää minun kroppanahkani talvisen hyvinvoinnin... Voisikohan se johtua ihan vain suojaavista vaatteista?

Oli miten oli, olen ihan innoissani kun pääsen kesällä holvaamaan kunnolla vartalovoiteita. Kutsukaa minua pöhköksi, mutta olen aina ollut salaa vähän kateellinen kuivaihoisille. (Joo, siis niin tyhmää.) Ihanaa, kun tarvitsee kosmetiikkaa. Ihanaa kuluttaa jotain, jota iho oikeasti vaatii.

Kun iho loppukesästä on kunnon paahtunut (krhm, inhottavaa käyttää tällaista sanaa tuon aurinkokeskustelun jälkeen...! ^_^), sille ei aina riitä pelkkä voide vaan laitan alle ensin vartaloöljyn ja päälle vielä voiteen. Ja sinne humahtavat...! Olen friikahtaneen iloinen tästä ilmiöstä. Talvella moinen käsittely ei ikinä imeytyisi ihooni.

Mutta kasvot sitten... Kesällä minulla kyllä kuluu kasvoaurinkovoidetta, mutta ei juurikaan kosteusvoidetta. Kasvojen iho ei tunnu kaipaavan voidetta juuri lainkaan. Kun herään aamulla, iho on miellyttävän tuntuinen. Puhdistan yön hiet kasvovedellä, ja iho on sen jälkeen kosteutetun ja tasapainoisen tuntuinen. Voin levittää mineraalipohjan suoraan paljaalle iholle ilman mitään voitelutoimenpiteitä. Kuitenkin esimerkiksi suihkun jälkeen iho on pakko voidella, kuuma vesi vetää ihon sen verran kosteusjanoiseksi.

Illalla en laita muuta kuin seerumin. En varmaan tarvitsisi sitäkään, mutta etenkin auringossaoleilupäivien jälkeen ajattelen, että iho kuitenkin kaipaa lisäkosteutta. Iho on joka tapauksessa aamuisin aina hikinen ja jopa öljyinen, eli se voitelee kyllä itse itsensä yön aikana. (Tähän ajatukseenhan perustuu mm. Dr. Hauschkan yövoiteeton hoitofilosofia.)

Tähän postaukseen voin samalla liittää muutaman tuotearvostelun minulla tällä hetkellä käytössä olevista tuotteista. Edit. Huomasin, että postauksesta tulee kaikkine arvosteluineen ihan liian pitkä, joten siirsin vartalotuotteiden arviot omaan postaukseensa.

Nämä kolme tuotetta olen saanut testattavaksi jo viime syksynä, mutta niiden käyttöajankohta sopii itselleni paremmin kesäksi.

Mádaran Deep Moisture Fluid on kevyt kosteusvoide normaalille ja sekaiholle. Koostumus on juuri sopiva kesään ja on ehdottomasti voide, jonka voisin itsekin ostaa. En aluksi pitänyt heinäpeltomaisesta tuoksusta yhtään (se toi minulle ensin mieleen Issey Miyaken A Scent -tuoksun!), mutta sittemmin totuin siihen ja nykyään ihan tykkäänkin siitä.

Mádaran päivävoiteisiin on mieleenkiintoisesti lisätty titaanidioksidia, jonka ilmeisesti on tarkoitus antaa ripaus UV-suojaa kasvoille. Pakkauksissa ei tosin puhuta mitään UV-suojasta, mutta koska yövoide on ainoa johon titaanidioksidia ei ole lisätty, voin vain veikata että tällä ainesosalla on haluttu antaa lisäsuojaa päivän auringonsäteitä vastaan. Mádaran kasvovoiteilla on hintaa 23,90€ / 50 ml.

Mádaraa enemmän olen kuitenkin huomannut tänä kesänä käyttäväni Laveran Basis Sensitiv -sarjan porkkanavoidetta. Porkkanavoide on varmasti ohuin ja "vesimäisin" kosteusvoide jonka tällä hetkellä omistan. Se tuntuu ihanan raikkaalta ja jättää iholle hennon terveen sävyn (joka tosin on niin huomaamaton, ettei voida puhua mistään sävyttävästä päivävoiteesta). Voide on keltaista, mutta kasvot eivät missään nimessä jää kellertäviksi. Annoin voidetta kokeiluun myös Kosmetiikkapaneelin Annalle (pintakuiva sekaiho), ja hänkin ihastui siihen kovasti. Annan sanoin, "Voide imeytyi ihoon hetkessä mutta tuntui silti tarpeeksi kosteuttavalta, ja sopi erinomaisesti meikin alle."

Laveran porkkanavoide maksaa 12,90€ / 50 ml. (Poimin hintatiedot aina Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jossa käsitykseni mukaan on useimmiten edullisimmat hinnat.)

Estelle & Thildin ruususeerumista oltiin lukijoiden taholta kiinnostuneita kuulemaan jo viime syksynä, mutta otin sen käyttöön vasta nyt keväällä. Rose Otto -seerumi on tarkoitettu kuivalle ja/tai ikääntyneelle iholle, ja se on selvästi "täyteläisempää" ja kosteuttavampaa kuin aiemmin kokeilemani seerumit. Täyteläisyydellä en tarkoita rasvaista, mutta selvästi koostumus on hieman paksumpi ja ravitsevampi kuin seerumeissa yleensä.

Kuivaihoinen ystäväni osti tätä talvella, ja ihastui siihen ikihyviksi. Minun normaalille iholleni tämä riittää iltaisin yksinään. Ruusun tuoksu kosmetiikassa jakaa mielipiteitä, ja itse kuulun niihin, jotka pitävät vain tiettyjen ruusulajikkeiden tuoksusta. (Ruusu voi kosmetiikassakin tuoksua hyvin monenlaiselta.) Rose Oton tuoksu ei ole se viehättävin ruusu minun nenääni. Lisäksi pullon annostelija saisi olla parempi. Se ampuu välillä seerumia sinne tänne kun pumppaat. Seerumi ei siis aina päädy kämmenelle vaan välillä seinään, lavuaariin tai rinnuksille.

Hintakin voi kirpaista, sillä 30 ml:n pullolla on hintaa 46,90€. Inci on kuitenkin pullollaan tehokkaita aineita kuten mustaviinimarja- ja männynneulasuutteista eristettyjä antioksidantteja, flavonoideja ja polyfenoleja, ja koska seerumissa ei ole mitään synteettisiä lisä-, väri- tai tuoksuaineita, ovat kalliit pisarat täynnään vaikuttavia aineita. (Sehän luonnonkosmetiikassa onkin niin mahtavaa, kun asiakas ei maksa mistään normikosmetiikalle tyypillisistä lisäaineista vaan  tuotteet ovat täynnään niitä "oikeita", vaikuttavia aineita! :))

Mitenkäs teidän iho voi nyt kesällä?

Lukijani twihead toivoi jokunen päivä sitten kynsilakkakuvaa yhdistelmästä Isadora Dazzling Ocean + valkoinen särölakka. Tämä oli niin nopea tehdä että eipä muuta kuin ole hyvä, twihead. :)

Käytin saman tien tilaisuutta hyväkseni ja vertasin lähes identtisiä Dazzling Ocean - ja Sparkling Aquamarine -lakkoja. Ovathan ne hyvin samannäköiset, mutta Ocean on vähän turkoosimpi - ja selvästikin ihanampi! ^_^

Lakkaukset varjossa...

...ja auringossa.

Ja kerronpa muuten tässä samalla, että hankin sitten minäkin tämän joissain blogeissa vilahdelleen Sally Hansenin Insta-Dri-pikakuivattajan, ja tykkään kovasti. Tämä maksoi Prismassa muistaakseni jotain 10,90€. Olen aiemmin tilannut pikakuivattajani Jenkeistä (sillä haluan AINA säästää rahaa, kun se on mahdollista! Ja ostan siis sieltä mistä halvimmalla saa...), mutta nyt en vain jaksanut.

Edellisenkin pikakuivattajani, Mavalan Mavadry'n, ostin muuten Suomesta. Sally Hansen on koostumukseltaan Mavadry'ta paksumpaa ja muistuttaa suosikkiani Poshén pikakuivattajaa. Koska Sally on myös Mavalaa edullisempi, niin epäilemättä ostan tästä lähtien mieluummin tätä.

P.S. Olen ottanut suojakerroinkeskustelun tiimoilta yhteyttä kolmeen asiantuntijaan, joista kaksi on jo vastannut. :) Tulen tekemään asiantuntijoiden vastauksista kesän aikana oman postauksensa. Ehkäpä jo tämän kuun aikana, jos vain ehdin.