Tänään esittelyssä oikea piheimmänkin kuluttajan unelma; naurettavan halpa luonnonkosmetiikkasarja Marilou Bio.
Ranskalainen Marilou Bio on hintatasoltaan jotain Pirkan ja Garnierin luokkaa, joten nyt ei voi enää kukaan opiskelijakaan sanoa että hinta olisi este luonnonkosmetiikan käytölle. :)
Mariloun hinnoittelukonsepti on itse asiassa harvinaisen yksinkertainen. Kaikki tuotteet maksavat 5,50€. Ostit sitten putsarin, kuorinnan tai yövoiteen, hinta on sama. Ainoastaan huulirasvan kohdalla pidän hintaa liian korkeana. Tuntuu hullulta maksaa sama hinta päivävoiteesta ja huulirasvasta, mutta ymmärrän että hinnoittelu haluttiin konseptin mukaisesti pitää kauttaaltaan yhtenäisenä.
Ecocert-sertifioidun Mariloun mukavan kokoiseen valikoimaan kuuluu yhdeksän tuotetta; puhdistusgeeli, puhdistusmaito, päivävoide, anti-wrinkle-voide, yövoide, syväpuhdistava naamio, kasvokuorinta, huulirasva (neljä eri makua) ja käsivoide.
Sain kokeiltavaksi koko Mariloun valikoiman käsivoidetta lukuunottamatta, ja osan tuotteista testasivat myös kosmetiikkapaneelini Anna, Sanna ja Doris.
Pakkausdesignista totean, että itseäni Mariloun lapsenomainen muotokieli ei niin viehättänyt. Muista blogeista olen lukenut päinvastaisia kommentteja, mutta minulle sydän- ja kukkaskuvioin koristellut purkit ja etenkin fonttivalinta muodostavat mielikuvan lapsille suunnatusta sarjasta. Jotain hassua siinä on kun aikuisen naisen ryppyvoide on pakattu tämän näköiseen putkiloon:
Mutta eivät kuoret tuotteita pahenna! ^_^ Ja monen 5-kymppisen mielestä on varmasti vain söpöä hoitaa ryppyjään noin kiltin näköisellä putkilolla. :)
Sitten tuotekokemuksiin.
Puhdistusgeeli - pesee mukavalla vaahdolla tosi puhtaaksi, ja tuntui selvästi jopa kuivattavalta. Syykin selvisi kun kurkkasin inciä: putsarissa on ammoniumlauryylisulfaattia. Tämä oli aika jännä juttu, sillä yleensähän luonnonkosmetiikkamerkit välttelevät sulfaatteja, ja osa sertifiointitahoista käsittääkseni kieltää sulfaattien käytön kokonaan. Kysyin asiasta Marilou Bion maahantuojalta, joka sai valmistajalta vastauksen jonka mukaan tuotteessa käytetään ALS:ia vaahdon muodostuksen vuoksi. Monet kuluttajat toivovat hyvää vaahtoutumista, ja se aikaansaadaan sulfaateilla. Ecocert hyväksyy ASL:n käytön luonnonkosmetiikassa.
Puhdistusmaito - jättää ihanan pehmeän ihon ilman mitään rasvaista tunnetta. Tykkäsin tästä yllättävästi tosi paljon, ottaen huomioon että yleensä en ole mikään emulsioputsareiden suurin ystävä. Iho jää kosteutetun ja ravitun tuntuiseksi, kaikkina kokeiluiltoina en edes kokenut tarpeelliseksi laittaa puhdistuksen jälkeen yövoidetta kun iho ei yhtään jäänyt kiristämään. Sain tällä myös silmämeikin pois ilman kirvelyä, loistavaa!
Päivävoide - miellyttävän perusvoidemaisen tuntuinen, mutta ehkä hitusen liian tuhtia omalle iholleni. Käyttäisin tätä mieluummin talvella kuin kesällä. En jostain syystä pitänyt tämän tuoksusta, mutta muut raatilaiset eivät huomanneet tuoksussa mitään erityistä.
Anti-wrinkle-voide - liian täyteläinen iholleni. Valmistajan tietojen mukaan tämän pitäisi sopia kaikille ihotyypeille ja meikin alle, mutta itse sanoisin että tuote on selvästi kuivan ihon voide.
Yövoide - todella täyteläistä ja rasvaista, ei imeydy ihooni. Sopii ehdottomasti paremmin kuivalle iholle. Mariloun mukaan voide sopii myös suojaavaksi päivävoiteeksi erittäin kuivalle ja herkälle iholle.
Naamio - voidemainen savinaamio joka ei jähmety iholle savinaamioille tyypillisellä tavalla. Jättää ihon selvästi pehmeämmäksi ja ravitummaksi kuin syväpuhdistavat naamiot yleensä. Kun tätä vertaa vaikka viimeisimpään naamiotuttavuuteeni eli A-Brandin Suklaanaamioon, on tämä todella kosteuttava. Suklaanaamion jälkeen ihoa kiristi ihan kunnolla, mutta ei tämän jälkeen.
Kuorinta - voidemainen kuorinta jossa rakeita suhteellisen harvassa. Sopinee parhaiten hellävaraisen kuorinnan ystäville, ei ärsytä ihoa.
Huulirasva - ei toimi minun huulillani. Ei tunnu imeytyvän huuliin vaan jää pinnalle kalvoksi. Koin välittömästi tarvetta lisätä tämän päälle Blistexiä. Fashioned In Finlandin Nea tykkäsi tästä tosi paljon, eli toisten huulilla tämä voi riittää mainiosti.
Paneelin kommentit:
Sanna (kuiva/normaali iho): päivävoide & anti-wrinkle-voide tuntuivat iholla hieman tahmeilta, tuoksut huomaamattomia. Ryppyvoide on koostumukseltaan erityisen jämäkkää. Yövoiteessa on parempi koostumus, vaikka iho jää tälläkin aluksi tahmeaksi. Aamulla iho oli tosi pehmeä ja silkkinen. Miinusta apteekkimaisesta tuoksusta. Tätä voisin kuitenkin ostaa, samoin kuorinnan ja naamion jotka olivat oikein hyviä.
Doris (kuiva/herkkä/couperoottinen iho): päivävoide tuntui aluksi tosi ihanalta, mutta loppujen lopuksi olisin kaivannut rasvaisempaa koostumusta. Pari kertaa jouduin lisäämään voidetta uudelleen. Imeytyi nopeasti. Miehenikin tykkäsi tästä nopean imeytymisen ja miedon tuoksun vuoksi. Yövoide on ihanan täyteläinen, seerumin kanssa todella hyvä. Yksinään jäi välillä kuivan tuntuiseksi, olisin kaivannut tähänkin rasvaisemman koostumuksen. Käytin välillä yövoidetta päivällä kun se tuntui paremmalta kuin päivävoide.
Kuorinta ei mielestäni ollut tarpeeksi tehokas, liian vähän rakeita ja "vetinen" koostumus. Naamio taas oli ihana, tykkäsin tuoksusta ja koostumuksesta. Ei tehnyt kutisevaa pintaa pesun jälkeen kuten muut mutapohjaiset naamiot minulla. Puhdisti tehokkaasti, suosittelen!
Anna (pintakuiva sekaiho): päivävoide tuntui sellaiselta peruspäivävoiteelta, ei mitään erityistä huomautettavaa. Sopi hyvin sekaiholleni, yleensä ihoni reagoi vääränlaisiin voiteisiin välittömästi näpyillä. Olin huomaavinani, että mineraalimeikkipohjani ei testipäivinä pysynyt poskien alueella yhtä hyvin kuin normaalisti.
Kuorinnassa olisi voinut olla enemmän rakeita. Miellyttävä "tuoksuton tuoksu". Naamio tuntui tosi kivalta; ei jättänyt kiristäväksi ja tuntui jopa kosteuttavalta.
P.S. Huomasin muuten vasta Ruohonjuuressa käydessä, että sielläpä Marilout eivät maksakaan 5,50€ vaan ovat euron-pari kalliimpia. Eli tuo 5,50€-hinnoittelu pätee ilmeisesti ainoastaan Biodellyssä. Marilouta myyvät Biodelly.com, Ruohonjuuret ja Ekolot. Onko kellään tietoa Ekolon hinnoittelusta?
Teki mieleni kuvata kaikki kynsilakkani. Kokoelma on kaukana todellisten lakkafriikkien jemmoista, mutta omiin tarpeisiini lakkoja alkaa olla liikaa. Huomaan sen siitä, että löysin tätäkin kuvausta järkkäillessäni monia lakkoja, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Ja lakkoja, joita en ole käyttänyt kertaakaan. Tuntuu, että nykyään lakkaan kynteni aina jollain uudella vastaostetulla lakalla. Vuosi sitten hankittuja lakkoja olen ehtinyt käyttää ehkä kerran tai hyvällä tuurilla pari.
Vähän on määrä kasvanut siitä, kun ensimmäisen kerran esittelin blogissa kaikki lakkani. Tosin tuostakin postauksesta olin tainnut jättää pois joitain vanhimpia lakkojani. Ihanan näköisiä muuten lakat kun ne on tuossa vanhassa postauksessa kuvattu auringossa, aurinko tuo lakkojen sävyt ja kimalle- & hologrammiefektit erityisen hyvin esiin.
Merkkaan lempilakkani violetilla. Kuvat ovat taas ärsyttävän huonolaatuisia koska ohjelma on vesittänyt niiden resoluution. Klikkaamalla saa kuvan vähän tarkemmaksi ja isommaksi. Sävyt ovat joidenkin lakkojen kohdalla päin mäntyä, ilmeisesti etenkin neonlakat ovat vaikeita ikuistettavia.
China Glaze; Avalanche, IDK , Octa Gone Wild, Anklets Of Amethyst, Tantalize Me, Mr & Mrs.
China Glaze; L8R G8R, Entourage, In The Lime Light (neon), Sky High Top, DV8.
China Glaze; Sun Worshiper, Flip Flop Fantasy (neon), Free Love, Peachy Keen, Bare If You Dare, Breakin'.
China Glaze; Lasso My Heart, Stella, QT, Fly, Purple Panic (neon), Strawberry Fields.
China Glaze; Wagon Trail, Sneaker Head, Ruby Pumps, Golden Enchantment, Fairy Dust.
OPI; I do! I do!, Parlez-vous Opi?, Done Out In Deco, Louvre Me Louvre Me Not, Kinky In Helsinki, My Private Jet.
Essie; Midnight Cami, Mink Muffs, Angora Cardi, Shorty Pants, Island Shelter, Pink Parka.
Snowcrystal; 438 Light Taupe, 460 Coral Pink, 451 Sparkling Aquamarine, 432 Pink Intense, 434 Green Lagoon, 431 Deep Coral.
IsaDora; Lime, Pure Coral, Glorious Orange, Hot Coral, Gold Sparkles.
Lumene; Levoton Sydän, Lämmin Tunne, Sininen Laguuni, Aurinkoon, Taikayö.
Gosh; Lambada, Flamingo, Rainbow, Pink Lady.
Depend; 175, 161 x 3, 124, 157, 210, 196, 191, 221, 228, 171, 205, 190.
Revlon; Eggplant, Very Currant, Raisin, Tangyzing, Mangozing.
Särölakat; IsaDora Black Tag, Blue Burner ja All City Brown, Depend White, Pink ja Purple.
Mavala; Volcanic Orange, Acid Yellow, Samoa.
Manhattan; 110, 100, 85. (Nää on ihan iän vanhoja....)
Misa The Grass Is Greener On My Side, Color Club Tangerine Scream, Kiko 266, Inglot 644.
Eyeko Jade Green, Benecos Delicious Violet, Rimmel Green With Envy, Wild'n'Crazy Wild & Desperate.
Gemey Khaki, L'oreal Bleu Metallise, Dior Sweet Almond, Nivea Ice Rose.
Sante 15, L'oreal 807, Make Up Store Fatima, Lumene Huomisen Laulu.
BeYu 334, BeYu 325, Wet'n'Wild Bijou Blue, Wet'n'Wild Caribbean Frost.
"Ihanat" ysäriruskeat Yves Rocher Brun Savanne ja Seventeen 417. Nämä voisi jo todellakin heittää pois.... Miksi ihmeessä jemmaan näitä muinaisjäänteitä?
Kuvasin tässä yksi päivä toisetkin jemmani, nimittäin hiustuotteet. Niidenkin joukosta löytyi muutama, "Ai, omistanko mä tällaisenkin?" -puteli.
Onko lukijoiden joukossa kaltaisiani hamstereita, jotka väkisin säilövät vanhojakin tuotteita joita ei tule käytettyä? Tai tuotteita, jotka ovat mahdollisesti jopa menneet jo käyttökelvottomiksi. Mietin tässä, onkohan 9 vuotta sitten ostettu muotoiluvaahto enää kunnossa..........
Muutamaltakin merkiltä on tänä keväänä tullut valikoimaan uudet sävyttävät päivävoiteet, ja niitähän piti tietysti kokeilla.
Diorin sävyttävä päivävoide uudistui jo vuosi sitten, mutta se pääsee vertailuun vasta nyt.
(Selvyyden vuoksi: sävyttävät kosteusvoiteet eivät sisällä itseruskettavia ainesosia, vaan ainoastaan sävyttävät ihoa kevyen meikkivoiteen tavoin.)
DIOR Hydra Life Pro-Youth Skin Tint. 50ml 47,50€ (litrahinta 950€). Suojakerroin 20.
Kun Dior vuosi sitten uudisti sävyttävän kosteusvoidelinjansa, saivat vaaleimmat kalpeaihoisten sävyt kyytiä. Kun entisessä Hydraction-linjassa oli peräti kaksi vaaleille sopivaa sävyä, vastaa uuden Hydra Life -linjan vaalein sävy ehkä entisen linjan kolmosta. Näin ollen pystyn minäkin testaamaan Hydra Life Skin Tint'iä vain päivettyneelle iholleni. Ja kun ihoni on nyt saanut hieman väriä, sopii sävy 01 Natural aika hyvin.
Kuten edeltäjänsäkin, tuntuu Hydra Life Skin Tint melkein meikkivoiteelta. Siinä on paljon pigmenttiä ja se peittää ja tasoittaa ihoa selvästi. Voide jää paikoin näkyviin, se ei siis imeydy ihoon täysin kosteusvoiteen tavoin, ja etenkin nenän kohdalla jälki näyttää meikatulta. Mutta ei todellakaan mitenkään huonolta! :) Koostumus on kermaisen voidemaista ja tuntuu hyvin ravitsevalta ja kosteuttavalta. Kokeilin voidetta ensimmäisen kerran vapaapäivänä enkä laittanut päälle mitään. Tunnin kuluttua levityksestä iho näytti hieman "hikoilevan", pinta olisi siis selvästi kannattanut puuteroida. Seuraavalla kerralla laitoin Skin Tintin töihin meikkipohjaksi ja kiinnitin puuterilla, ja iho pysyi siistinä koko päivän.
Plussat: erinomainen kosteusteho ja käy myös meikkivoiteesta. Miellyttävä tuntu ja tuoksu.
Miinukset: ei sävyjä vaaleille, hinta vähän kirpaisee. Ei sovi kovin hyvin rasvoittuvalle iholle.
Clinique Moisture Surge Tinted Moisturizer. 30ml 31,50€ (litrahinta 1050€). Suojakerroin 15.
Cliniquen uutuus on todella ilahduttava parannus vanhaan Moisture Sheer Tint -versioon verrattuna. Siinä missä Dior heivasi vaaleimmat sävynsä, on Clinique tehnyt päinvastoin; sävyvalikoimaa on laajennettu neljään ja mukaan on otettu kaksi vaaleaihoiselle sopivaa sävyä. Sävy 01 on jopa liian vaalea tämänhetkiselle iholleni, ja otin testiin sävyn 02. Se sopikin täydellisesti.
Moisture Surge on ohuempaa kuin Diorin Hydra Life, mutta sisältää runsaasti pigmenttiä ja tasoittaa ihoa hyvin. Jättää himmeän, kauniin näköisen pinnan. Tykkään! Kosteusteho on myös riittävä ainakin nyt kesän kynnyksellä. Talvella saattaisi olla, että tarvitsisin alle "oikean" kosteusvoiteen. Clinique tuntuu mieltävän uuden Moisture Surge Tintedin enemmän meikkivoiteeksi kuin kosteusvoiteeksi, sillä se on siirretty ihonhoidon puolelta meikkikalustoon ja ohjeissa neuvotaan levittämään voide siveltimellä parhaan tuloksen saamiseksi. Itse levitin sormilla, ja hyvin toimi. :) Tuli sellainen fiilis, että tätä voisin jopa käyttää kesällä.
Plussat: kevyen meikkivoidemainen ja ihoa tasoittava, jättää himmeän pinnan.
Miinukset: kohonnut hinta (pakkauskoko pienentynyt mikä nostaa litrahinnan jopa Diorin yli).
Clarins Hydra Quench Tinted Moisturizer. 50 ml 37€ (litrahinta 740€). Suojakerroin 6.
Clarins tarjoaa edelleenkin edullisimman sävyttävän päivävoiteen selektiivisellä puolella. Uuden HydraQuench-voiteen hinta on kohonnut vain 1,40€ edellisestä versiosta. Ikävä kyllä sävyvalikoima on edelleen markkinoiden huonoimpia. :( Vaalein HydraQuench sävy 02 Beige on reilusti Diorinkin vaaleinta tummempi. Mutta koostumus on kuitenkin parantunut huimasti! Ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Clarinsin edellinen sävyttävä päivävoide, Hydra-Care, oli jäykkää ja meikkivoidemaista ja jätti matan pinnan. Uusi HydraQuench on ohutta ja notkeaa ja tuntuu iholla miellyttävän kosteuttavalta. Se ei peitä vaan tuo ainoastaan väriä. Imeytyy nopeasti ja tuoksuu hyvältä. Sävy 02 näyttää ensin aivan liian tummalta ihollani, mutta koska pigmenttiä on suhteellisen kevyesti saan voiteen sulautumaan ihooni loppujen lopuksi oikein hyvin. Iho jää heleän ja kevyesti ruskettuneen näköiseksi. Pieni pohjapäivetys auttoi varmasti asiaa, talvella sävy olisi kuitenkin auttamatta liian tumma.
Plussat: tuo läpikuultavan, terveen värin kasvoille ja kosteuttaa hyvin.
Miinukset: ei vaaleita sävyjä.
Estee Lauder Daywear Sheer Tint Release Formula. 50ml 59,50€ (litrahinta 1190€). Suojakerroin 15.
Estee Lauder on pudottanut 'plus'-sanan pois suositusta DayWear-linjastaan, mutta plussannut samalla hintaa oikein isolla kauhalla. DayWear-voiteen hinta on pompsahtanut peräti 41% (17,50€) vanhasta versiosta. Jestas, sanon minä.
Lauder kutisti viime vuonna sävyttävien päivävoiteiden valikoimaansa pudottamalla pois varsinaiset sävytetyt voiteet, ja jätti jäljelle ainoastaan supersuositun Sheer Tint Formulan. Sheer Tint on väritykseltään vaaleanharmaata, ja muuttuu vasta iholla rusehtavaksi. Sen pitäisi "mukautua ihon omaan sävyyn". Uudistuneen version koostumusta on parannettu jättämällä vanhalle voiteelle tunnusomainen rakeisuus pois, ja lisäämällä antioksidantteja. Kuulema sävynkin pitäisi nyt olla parempi. :) Itse en ehtinyt vanhaa versiota niin monesti kokeilla että pystyisin vertaamaan sävyjä, mutta yhtä läpikuultava tulos on kuitenkin. Voide on hyvin ohutta ja melkeinpä hitusen kuivan tuntuista muihin testivoiteisiin verrattuna, ei peitä yhtään ja tuo kevyesti päivettyneen sävyn kasvoille. Uskon, että sävy kuitenkin sopii kaikille, koostumus on niin kevyt ja pigmenttiä vähän.
Plussat: kevyt, rasvoittuvallekin iholle sopiva koostumus. Tuo kasvoille terveen sävyn. Antioksidanttinen.
Miinukset: hinta.
Mádara Decoface Sun Flower Tinting Fluid. 50 ml 23,90€ (litrahinta 478€).
Tämä voide ei valitettavasti ehtinyt mukaan ylimpään swatch-vertailukuvaan, koska keksin hakea siitä näytteen vasta kun postaus oli käytännössä valmis ja kaikki kuvat otettu.
Mádaralla on kaksi sävytettyä kosteusvoidetta; Moon Flower ja Sun Flower. Moon Flower on vaaleampi ja viileämpi, ja Sun Flower tummempi ja lämpimämpi. Kumpikin sävy on kuitenkin suhteellisen neutraali, ja esimerkiksi minulle menisivät varmasti kummatkin vuodenajasta riippuen. Mádaran voide sijoittuu testivoiteiden joukossa Lauderin DayWearin ja Clarinsin HydraQuenchin seuraan, sillä sekään ei juurikaan peitä vaan tuo ainoastaan sävyä. Sun Flower sulautuu ihooni kauniisti ja korostaa sen kevyttä päivetystä. Voiteen koostumus tuntuu samalta kuin Mádaran Deep Moisture Fluidin eli sekaihon päivävoiteen. Kuivalle iholle tämä ei siis varmaankaan yksinään riittäisi. Tuoksu on tutun madaramainen eli tuo mieleen jonkun yrttipellon.
Plussat: hyvä vaihtoehto luonnonkosmetiikan ystävälle, joka haluaisi käyttää sävyttävää päivävoidetta mutta kokee Dr. Hauschkan sävyttävän voiteen liian täyteläisenä.
Miinukset: mahdollisesti tuoksu, Mádaran ominaistuoksu on erikoinen ja voi vaatia tottumista.
* * *
Tässä vielä linkit aiempiin sävyttävät kosteusvoiteet -postauksiini:
Lancôme, Estee Lauder ja Clinique
A.k.a "näsäviisastelua hedelmistä." ^_^ Että mä olen sitten ihana hiustenhalkoja näiden incijuttujen kanssa!
Huomasin vain hassun - ja sinänsä triviaalin - virheen RENin uudistuneessa viinirypäle, jojoba & shea -vartalovoiteessa. Ilmeisesti RENillä ei olla ihan turhan tarkkoja eri hedelmien kanssa. :)
Uudistuneen version nimi on vaihtunut Neroli- ja greippi -vartalovoiteeksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta voiteessa ei ole sen kummemmin neroliöljyä kuin greippiäkään. :) Sen sijaan voiteessa on viinirypäleensiemenöljyä ja bergamotin vettä, niinkuin vanhassakin versiossa. Itse asiassa kaikki vaikuttavat aineet ovat ihan samat.
Grapefruit- ja grapeseed -sanat voivat mennä paremmallakin tuotekehittelijällä sekaisin. Ilmeisesti.
Vanhan voiteen pakkausteksti ja inci.
Uudistuneen voiteen pakkausteksti ja inci. Kun vanhan pakkaustekstin kirjoittajalle oli selvää, että tuotteessa on käytetty viinirypälettä, niin mistä uuden pakkauksen kynäilijä oikein keksi greipin? :P Tunisian appelsiininkukkaöljystä puhumattakaan.
Tämä nyt ei ollut mikään tärkeä kosmeettinen havainto, mutta ehkä kevyesti viihdyttävä sellainen. Jos olisin vielä pedantimpi, jaksaisin ehkä lähettää RENille kyselyn miksei heidän neroli- ja greippivoiteessaan ole nerolia ja greippiä. Mutta enpä taida. :)
Taisin löytää tämän kesän suosikkilakkani. Viime kesän oranssihuumani on taipunut tänä vuonna enemmän korallin suuntaan, ja kun näin Snowcrystalin kesäkokoelman, tiesin että numero 630 Coral Pink oli saatava.
Sävy on paljon pinkimpi kuin mikään ennestään omistamani korallinen sävy, ja aivan tajuttoman kaunis. Tulee näyttämään niin hyvälle ruskettunutta ihoa vasten! ^_^
Nättimys! Tykkään muutenkin Snowcrystalin lakoista. Ostin samalla turkoosinkimmeltävänkin lakan kesäkokoelmasta, kun Snowcrystalia saa nyt kaksi kappaletta hintaan 9,90€.
Kuka muistaa vielä viime kesäisen oranssivillitykseni? Lady Orange-gaga. ^_^
Minä kuulun niihin, jotka vähän vieroksuvat itseruskettajia. (Edellisen postauksen kommenttien valossa monikaan lukija ei varmaan kykene keskittymään tähän tekstiin. Postaus on niin pitkä. Pahoitteluni.)
Menneisyyteni itseruskettajien kanssa sijoittuu niinkin kauas kuin 90-luvun alkuun, jolloin käytin 7- ja 8-luokilla Yves Rocherin Cap Soleil -itseruskettavaa taistelussa kalpeutta vastaan. Vartalolle en tuotetta koskaan käyttänyt, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan saada terveen väriset kasvot. Siihen aikaan itseruskettajat olivat vielä todella epätrendikkäitä, eikä niitä juuri kukaan tuntenut tai käyttänyt. Itse muistan Cap Soleil -purkeista paksun, täyteläisen koostumuksen ja voimakkaan tuoksun. Ja oranssit rajat silmien, kulmakarvojen ja huulten ympärillä. ^_^ Yhhyh.
En ole sen koommin itseruskettaviin kajonnut, ja oli aika hassu sattuma, että kun nyt 17 vuotta myöhemmin saan blogin kautta kokeiltavaksi itseruskettavia, ovat ne nimenomaan Yves Rocherin. :)
Mutta ennenkuin lähden kertomaan arvioitani Rocherin ruskettajista, kurkataan taannoisen blogikyselyni tulokset. Kysymyshän kuului: Käytätkö itseruskettavia? Ja tulokset jakautuivat näin:
En käytä 40% (683 kpl)
Joskus olen kokeillut 25% (429 kpl)
Silloin tällöin 19% (325 kpl)
Kyllä, kausiluonteisesti 12% (202 kpl)
Ympäri vuoden 4% (51 kpl)
Aika moni siis näyttäisi käyttävän itseruskettajia, oli se sitten säännöllistä tai vähemmän säännöllistä. Odotin jostain syystä vielä suurempaa "en käytä" -prosenttia. Päivettynyttä ihoa toisaalta ihannoidaan, ja kun UV-säteilyn riskit ja voimakkuus kasvavat vuosi vuodelta, ei toisaalta ole ihmekään että yhä useampi hankkii värinsä purkista. Kuten monet blogin lukijat tietävät, itsekin ihannoin päivettynyttä ihoa, mutta en ole liiemmin ihastunut ajatukseen keinotekoisesta väristä. Toisaalta myös rusketun niin nopeasti, että heti kesän tullen aurinko hoitaa itse homman.
No, nytpä sain tilaisuuden kokeilla, voisivatko itseruskettajat kuitenkin voittaa minut puolelleen. Sain Yves Rocherilta aimo satsin testattavaa, ja olin ihan ällikällä lyöty miten monta erilaista itseruskettajaa yhden merkin valikoimaan voikin kuulua. Kyllä on valikoima Cap Soleilin ajoista "vähän" kasvanut! ^_^
Rocherilla on tarjota purkkirusketuksen nälkäisille peräti näin monta tuotetta:
Etenkin viimeinen aiheutti lievän "whoooot?"-reaktion. :) Onko liftaaville itseruskettajille todella tilausta? Ilmeisesti.
Mikäli joku muuten ei tiedä, mistä itseruskettavissa tuotteissa on ylipäänsä kysymys, suosittelen lukemaan tämän (Itseruskettavien ABC) kirjoittamani artikkelin. Siellä selviää mm., millä lailla keinotekoinen rusketus oikein syntyy iholle.
* * *
Aloitin tuotteiden testaamisen asteittain ruskettavista. Näissä tuotteissahan on pienempi pitoisuus DHA:ta (päivettyneen sävyn tuova ainesosa) kuin varsinaisissa itseruskettajissa, ja ne ovat kosteuttavampia.Niitä voi käyttää kuin tavallista kosteusvoidetta, ja ne tuovat päivä päivältä lisää sävyä iholle.
Summer Glow Body -voide on nopeasti imeytyvää ja kevyeltä tuntuvaa. (Se tuntuu iholla tosi erilaiselta kun on tottunut viimeiset kaksi vuotta käyttämään luonnonkosmetiikan vartalovoiteita). Huomaan miedon sävyn ihollani jo samana iltana, ja kun käytän voidetta neljänä päivänä peräkkäin on ihollani jo selvä päivetys. Rajoja ei näy, ja sävy näyttää luonnolliselta ja kivalta. DHA:n epämiellyttävänä pidetty, makeahko tuoksu on aistittavissa tuotteessa hyvin mietona.
Summer Glow Face -voiteessa on siinäkin kevyt, miellyttävä koostumus, mutta hätkähdän kun huomaan voiteessa pienenpieniä shimmer-hiukkasia. Niitä on hyvin vähän, mutta ne ovat siellä ja näkyvät kasvoilla (joskin lähes huomaamatomana) kimalluksena. En pidä kimalteesta kasvovoiteessani, joten Summer Glow Face saa tästä pienen miinuksen. Kimalle tuntuu myös todella tarpeettomalta, kun miettii, että itseruskettavia tuotteita käytetään lähes aina iltaisin nukkumaan mennessä.
Voiteen tuoma sävy kasvoilla on kuitenkin hymyn arvoinen. Tykkään tästä tuotteesta! Saan yhdellä käyttökerralla luonnollisen näköisen henkäyksen päivetystä, kuin olisin istunut edellispäivänä tunnin auringossa. Rajoista ei ole mitään pelkoa. En edes varo kulmakarvoja, mutta niidenkään kohdalle ei tule mitään läikikästä kerääntymää. En ole käyttänyt tätä peräkkäisinä päivinä, sillä arkailen edelleen liian näkyvää tulosta, ja minulle riittää käsittely tällä joka kolmas päivä. Olen nyt käytellyt voidetta runsaan kuukauden, ja kasvoni ovat selvästi päivettyneemmät kuin normaalisti tähän vuodenaikaan. Olen jo saanut siirtyä kesäisempiin meikkipohjasävyihinkin!
Käytettyäni Summer Glow Bodyn loppuun (yksi purkki ei loppujen lopuksi riitä säännöllisessä käytössä kovin pitkäksi aikaa, minulla purkki riitti runsaaseen kymmeneen kokovartalokäsittelyyn) siirryin varsinaiseen Self-Tanneriin. Tai siirryin ja siirryin, nyt täytyy tunnustaa että tämän kokeilu jäi yhteen kertaan. Tein sen virheen, että levitin voidetta aamulla. Voidetta laittaessa DHA:n tuoksu iski välittömästi, ja sehän ei ihan nopsaan iholta katoakaan. Tiedän varsin hyvin, että juuri tämän vuoksi itseruskettajat kannattaa laittaa illalla, ja pestä voide + haju aamusuihkussa pois, ja silti tein näin. Voiteen tuoksu leijui sieraimissani koko työpäivän, ja lopulta aloin melkein voida pahoin ja sain päänsäryn.
Sain DHA:n hajusta tarpeekseni moneksi viikoksi, enkä jotenkin vain enää pystynyt kokeilemaan voidetta uudelleen. Kertakäytöllä syntynyt rusketus oli näkyvä ja selvä, enkä välttynyt läikiltäkään. Unohdin nimittäin levittää alle tavallisen kosteusvoiteen. Tasaisimman tuloksen takaamiseksi iho kannattaa aina kosteuttaa vartaloemulsiolla ennen käsittelyä itseruskettajalla. D'ough! Jos läikkiä ei ota huomioon, päivetyksen sävy oli kuitenkin kauniin ruskea eikä yhtään oranssi.
Monen viikon jälkeen uskalsin sitten vihdoin kokeilla Self-Tanner Express Mist'iä, eli itseruskettavaa suihketta. Yllätyin positiivisesti. Suihke ei tuoksu läheskään niin voimakkaasti DHA:lle kuin voide, ja se levittyy todella näppärästi. Tulos ei ole yhtä ruskea kuin voiteella (tai ehkä olisin voinut suihkia ainetta enemmän?), mutta täysin tasainen. Nyt kun aletaan jo virallisesti lähestyä hamesäitä, olen käytellyt suihketta säännöllisesti n. viiden päivän välein. Tuotetta suositellaan käytettäväksi joka päivä (korkeintaan neljänä peräkkäisenä päivänä) kunnes saavuttaa halutun tuloksen, mutta minä käytän harvemmin sillä en halua selkeän näkyvää rusketusta. Tai siis haluanhan minä, mutta edelleen mieluummin auringosta. :)
Shimmer-tuotteita tai liftaavaa itseruskettajaa en innostunut kokeilemaan, ja voisinkin antaa ne mielelläni pois jos teitä kiinnostaisi kokeilla. :) Tehdään tällainen pika-arvonta, eli huikkaa kommenttilootassa mistä tuotteesta olet kiinnostunut (pronssin hehkuinen itseruskettava geeli, kullanhohtoinen itseruskettava voide säärille tai lifting-voide) ja arvon putelit tänä iltana klo 21.00. Ilmoitan voittajat tämän postauksen lopussa.
Ainiin, no voittivatko ne ruskettajat minut lopulta puolelleen? Ainakin Summer Glow Face jää säännölliseen käyttöön, ja vartalosuihkettakin saatan hyvinkin käyttää taas ensi keväänä! :) Entäs te? Millaisia purkkirusketustuotteita te käytätte?
ARVONTA SUORITETTU. Lifting-voide päätyi nimimerkille Minelli, geeli ~Annalle ja säärivoide Nanalle. Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.
....on nimimerkki pömppä. Onnittelut pömpälle! Oliv'in ihania tuotteita havitteli melkein 400 lukijaa, ja voittajan ratkaisi tuttuun tapaan random.org. Vastaushan oli maailman helpoin, eli antioksidanttivoide (tai Super Antioxidant Treatment, jos halusi käyttää pidempää nimeä). Sen tiesivät kaikki. :)
Oli muuten mielenkiintoista lukea, kuinka moni osallistujista mainitsi kommentissaan jo olevansa antioksidanttivoiteen tyytyväisiä käyttäjiä. :)
* * *
Arpaonneaan voi koettaa Karkkipäivä-blogissa tässä kuussa vielä kahdesti.
Seuraavan kerran jo tänään. :)
Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kosmetiikan kanssa, joten pelkästään kosmetiikkajutuista kiinnostuneet voivat hypätä postauksen yli.
Minusta vain tuntui siltä, että tästä täytyy avautua.
Toukokuun Olivia-lehdessä oli juttu, joka kiteytti suoraan kaikki viimeaikaiset ajatukseni. Matkalla vapun viettoon mökille kommentoin miehekkeelle taas (teen sitä usein), kuinka koneen äärellä roikkuminen on varmasti pehmentänyt aivoni - ja kun sitten mökillä leväytin auki Olivian, oli siellä artikkeli juuri siitä asiasta. Voin samaistua jutun aloitusaukeaman viimeiseen lauseeseen täydellisesti.
Niin, jotakin omituista.
Onko teillekin?
Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.
Mutta kaikkein voimakkain on tunne, että olen tyhmentynyt. En ole enää ihan viivalla. Voin melkein konkreettisesti tuntea, kuinka aivoni raksuttavat tyhjää. Mieheni yrittää keskustella kanssani eduskuntavaaleista, ja minä pystyn ajattelemaan vain jotain eilen ottamaani kivaa kuvaa koirista jota voisin nyt lähteä koneelle käsittelemään. Ja mitäpä minä osaisin eduskuntavaaleista keskustellakaan. Enhän minä mistään puolueista ja edustajien ajamista asioista mitään tajua. Enkä enää edes tiedä, milloin lempiyhtyeeni uusin levy on ilmestynyt. Tai onko kotikaupungissani meneillään taidefestivaali. Vaikka näiden asioiden pitäisi kiinnostaa minua.
Olin ennen fiksumpi. Ihan oikeasti olin. Ja yleissivistyneempi. Tiesin asioista. Seurasin monia eri kulttuuri-ilmiöitä lehdistä ja tv:stä ja keskustelin niistä ystävieni kanssa maitokahvin äärellä jossain sopivan boheemissa kahvilassa. Olin kiinnostunut ja valveutunut, luin, luin ja luin. Tilasin monia lehtiä jotka kaikki ehdin lukea; Vogue, Kerrang, Condé Nast Traveller, Image. Lukiossa vedin ysejä ja kymppejä kokeisiin lukematta. Olinhan fiksu.
Rakastin kirjoittamista. Hankin kirjeystäviä ympäri maailmaa, ja kirjoitin joka päivä sivukaupalla tekstiä Meksikoon, Sloveniaan, Japaniin tai Norjaan. Suunnittelin matkoja ja uppouduin matkakirjallisuuteen.
Sitten tuli internet (tai Internet, siihen aikaan se kirjoitettiin vielä isolla). Meni vuosia ennenkuin sen vaikutukset minussa alkoivat kunnolla näkyä. Olin viimeisten joukossa jotka hankkivat liittymän kotiin. Se oli itse asiassa niinkin hiljattain kuin keväällä 2008. Se oli kai sitten menoa.
Nyt en juuri muuta tee kuin istun koneen äärellä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet imeä itseeni yhä vain enemmän tietoa, mutta en tee sitä. En oikein edes tiedä mitä teen. Aika vain katoaa jonnekin.
En tiedä, mitä elokuvia lempinäyttelijäni Benicio Del Toro on tehnyt viime vuonna. En tiedä, miksi Libyassa soditaan. En ole soittanut yhdelle parhaimmista kavereistani vuoteen, koska en muista. En myöskään muista varata aikaa hammaslääkärille, jossa viimeksi kävin 2004. Jos kerrot minulle, mitä eroa on Kokoomuksella ja Vihreillä, olen kuukauden kuluttua unohtanut sen. Milloinkahan viimeksi kävin taidenäyttelyssä?
Olivian artikkelissa kerrotaan näin:
"(Tilastojen) mukaan keskittymishäiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Nicholas Carr uskoo, että syypää paisuneisiin lukuihin on internet. Netin logiikka perustuu siihen, että se hajauttaa huomiomme jatkuvasti eri kohteisiin. Klikkaamme linkkiä, katsomme kuvat, kommentoimme kaverin statusta, etsimme halvinta lentoa, kuuntelemme musiikkia, tarkistamme sähköpostit ja suljemme ärsyttävän mainosbannerin. Moni meistä räplää älypuhelintaan myös töiden jälkeen ja muiden ihmisten seurassa.
Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin."
Artikkelissa pohditaan myös, onko kirjojen massalukemisen aika ohi, ja kutistuvatko kirjojen lukijat pieneksi eliitiksi, "lukevaksi luokaksi". Tai vaikuttaako uusi teknologia pysyvästi aivojemme rakenteisiin. Emme enää opettele asioita ulkoa, koska minkä tahansa tiedon voi koska tahansa tarkistaa netistä. Internetin keinotekoinen muisti on korvaamassa biologista muistia.
Jutun lopussa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on nyt pinnalla "digitaalinen dieetti", jonka avulla voi hallita netin liikakäyttöä. Toimittaja on aloittanut oman dieetin, ja kertoo päättäneensä lukea joka päivä kirjaa tunnin verran. Ilman keskeytyksiä. Siitä minäkin haaveilen.
Lainasin kirjastosta toiveikkaana Harry Potterin ja kuoleman varjelukset. Kuukauden laina-ajan jälkeen olen uusinut lainan kerran, ja olen nyt sivulla 128. 16-vuotiaana olisin lukenut samassa ajassa 4-5 kirjaa. Sotaa ja rauhaa en taida enää tässä elämässä pystyä lukemaan. :(
Kuka tunnistaa itsessään samanlaisia vaikutuksia? Tai onko jollakulla hyviä vinkkejä itsensä asteittaiseen takaisin-sivistämiseen?
Vai oliko tämä vain hemmetin outo postaus?
Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.
Onpas tylsän näköinen nelikkö! ^_^
Ylhäällä vasemmalla supertylsien ja sitäkin käyttökelpoisempien beigejen (miten tuo sana taipuu?) luomivärieni ykkönen, L'orealin Platinum Beige. Ostettu vuonna 2005, eli vajaata vuotta ennenkuin värit tekivät vallankumouksen meikkielämässäni. Yhteen aikaan en käyttänyt mitään muuta luomiväriä kuin Platinum Beigeä, ja kun siitä alkoi pohja pilkottaa, olin jo huolissani mitä tekisin kun sitä ei enää myyty Suomessa. No, se huoli loppui siihen kun löysin värit. ^_^ Mutta Platinum Beige on kyllä kertakaikkiaan erinomainen sävy. Siinä on pehmeä, lähes voidemaisen pehmeä koostumus ja todella kaunis, metallinen hohto. Käy loistavasti yksinään koko luomelle tai sitten vaaleammaksi sävyksi tummempien ruskeiden seuraan.
Grimas #713 on smoky-meikkien luottotuote. Omaan makuuni täydellinen, savuinen tummanharmaa pehmeällä, kevyesti hohtavalla koostumuksella. Superpigmenttinen. Ostettu heinäkuussa 2007 osana toista neljän sävyn Grimas-palettia jonka omistan. Jos etsit hyvää tummanharmaata, tsekkaa tämä (Grimasia myyvät naamiaisasuliikkeet).
Kuvassa alimpana L'orealin Natural Peach, ostettu keväällä 2007 jolloin se ilmestyi osana L'orealin Natural-kokoelmaa. (Ostin samaisesta kokoelmasta myös Natural Taupe -luomivärin, joka osoittautui täysin identtiseksi myöhemmin hankkimani L'orealin Metal Plum -luomivärin kanssa. D'ough!) Natural Peach on juuri sellainen helppo, kaunis peruspersikkainen sävy jota toivoisi näkevän useamman meikkisarjan perusvalikoimassa. Se on oivallinen vaihtoehto beigelle koko luomen sävylle, ja korostaa kauniisti mutta hillitysti sinisiä silmiä. Tylsää, että tämä ilmestyi vain kausikokoelmassa.
Viimeisimpänä jokaiselle blogin lukijalle tuttu L'orealin Golden Beige, jota itse en pidä erityisen beigenä vaan neutraalina vaaleana. Tosin uudempi, tällä hetkellä kauppojen hyllyiltä löytyvä versio, on tätä minun vuonna 2004 hankittua yksilöäni hieman kultaisempi. Täydellinen hohtava perusvaalea, joka sopii myös upeasti kasvojen korostuksiin. Ei ihme että sävy on ollut L'orealin valikoimassa jo kohta 10 vuotta (ellei ylikin, muisti ei riitä kertomaan mistä saakka tätä on saanut).
