Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä kosmetiikan kanssa, joten pelkästään kosmetiikkajutuista kiinnostuneet voivat hypätä postauksen yli.
Minusta vain tuntui siltä, että tästä täytyy avautua.
Toukokuun Olivia-lehdessä oli juttu, joka kiteytti suoraan kaikki viimeaikaiset ajatukseni. Matkalla vapun viettoon mökille kommentoin miehekkeelle taas (teen sitä usein), kuinka koneen äärellä roikkuminen on varmasti pehmentänyt aivoni - ja kun sitten mökillä leväytin auki Olivian, oli siellä artikkeli juuri siitä asiasta. Voin samaistua jutun aloitusaukeaman viimeiseen lauseeseen täydellisesti.
Niin, jotakin omituista.
Onko teillekin?
Viime vuosina olen huomannut itsessäni varsin epämieluisia asioita. En pysty enää lukemaan kunnolla, en jaksa kirjoittaa kirjeystävilleni, en pysty keskittymään mieheni kertomaan juttuun päivän kuulumisista. Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään.
Mutta kaikkein voimakkain on tunne, että olen tyhmentynyt. En ole enää ihan viivalla. Voin melkein konkreettisesti tuntea, kuinka aivoni raksuttavat tyhjää. Mieheni yrittää keskustella kanssani eduskuntavaaleista, ja minä pystyn ajattelemaan vain jotain eilen ottamaani kivaa kuvaa koirista jota voisin nyt lähteä koneelle käsittelemään. Ja mitäpä minä osaisin eduskuntavaaleista keskustellakaan. Enhän minä mistään puolueista ja edustajien ajamista asioista mitään tajua. Enkä enää edes tiedä, milloin lempiyhtyeeni uusin levy on ilmestynyt. Tai onko kotikaupungissani meneillään taidefestivaali. Vaikka näiden asioiden pitäisi kiinnostaa minua.
Olin ennen fiksumpi. Ihan oikeasti olin. Ja yleissivistyneempi. Tiesin asioista. Seurasin monia eri kulttuuri-ilmiöitä lehdistä ja tv:stä ja keskustelin niistä ystävieni kanssa maitokahvin äärellä jossain sopivan boheemissa kahvilassa. Olin kiinnostunut ja valveutunut, luin, luin ja luin. Tilasin monia lehtiä jotka kaikki ehdin lukea; Vogue, Kerrang, Condé Nast Traveller, Image. Lukiossa vedin ysejä ja kymppejä kokeisiin lukematta. Olinhan fiksu.
Rakastin kirjoittamista. Hankin kirjeystäviä ympäri maailmaa, ja kirjoitin joka päivä sivukaupalla tekstiä Meksikoon, Sloveniaan, Japaniin tai Norjaan. Suunnittelin matkoja ja uppouduin matkakirjallisuuteen.
Sitten tuli internet (tai Internet, siihen aikaan se kirjoitettiin vielä isolla). Meni vuosia ennenkuin sen vaikutukset minussa alkoivat kunnolla näkyä. Olin viimeisten joukossa jotka hankkivat liittymän kotiin. Se oli itse asiassa niinkin hiljattain kuin keväällä 2008. Se oli kai sitten menoa.
Nyt en juuri muuta tee kuin istun koneen äärellä. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet imeä itseeni yhä vain enemmän tietoa, mutta en tee sitä. En oikein edes tiedä mitä teen. Aika vain katoaa jonnekin.
En tiedä, mitä elokuvia lempinäyttelijäni Benicio Del Toro on tehnyt viime vuonna. En tiedä, miksi Libyassa soditaan. En ole soittanut yhdelle parhaimmista kavereistani vuoteen, koska en muista. En myöskään muista varata aikaa hammaslääkärille, jossa viimeksi kävin 2004. Jos kerrot minulle, mitä eroa on Kokoomuksella ja Vihreillä, olen kuukauden kuluttua unohtanut sen. Milloinkahan viimeksi kävin taidenäyttelyssä?
Olivian artikkelissa kerrotaan näin:
"(Tilastojen) mukaan keskittymishäiriöiden diagnoosit ovat lisääntyneet kymmenen viime vuoden aikana ainakin Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.
Nicholas Carr uskoo, että syypää paisuneisiin lukuihin on internet. Netin logiikka perustuu siihen, että se hajauttaa huomiomme jatkuvasti eri kohteisiin. Klikkaamme linkkiä, katsomme kuvat, kommentoimme kaverin statusta, etsimme halvinta lentoa, kuuntelemme musiikkia, tarkistamme sähköpostit ja suljemme ärsyttävän mainosbannerin. Moni meistä räplää älypuhelintaan myös töiden jälkeen ja muiden ihmisten seurassa.
Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin."
Artikkelissa pohditaan myös, onko kirjojen massalukemisen aika ohi, ja kutistuvatko kirjojen lukijat pieneksi eliitiksi, "lukevaksi luokaksi". Tai vaikuttaako uusi teknologia pysyvästi aivojemme rakenteisiin. Emme enää opettele asioita ulkoa, koska minkä tahansa tiedon voi koska tahansa tarkistaa netistä. Internetin keinotekoinen muisti on korvaamassa biologista muistia.
Jutun lopussa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on nyt pinnalla "digitaalinen dieetti", jonka avulla voi hallita netin liikakäyttöä. Toimittaja on aloittanut oman dieetin, ja kertoo päättäneensä lukea joka päivä kirjaa tunnin verran. Ilman keskeytyksiä. Siitä minäkin haaveilen.
Lainasin kirjastosta toiveikkaana Harry Potterin ja kuoleman varjelukset. Kuukauden laina-ajan jälkeen olen uusinut lainan kerran, ja olen nyt sivulla 128. 16-vuotiaana olisin lukenut samassa ajassa 4-5 kirjaa. Sotaa ja rauhaa en taida enää tässä elämässä pystyä lukemaan. :(
Kuka tunnistaa itsessään samanlaisia vaikutuksia? Tai onko jollakulla hyviä vinkkejä itsensä asteittaiseen takaisin-sivistämiseen?
Vai oliko tämä vain hemmetin outo postaus?
95 comments on “Netti tekee meistä tyhmiä?”
Huomaan itsessäni tismalleen samoja piirteitä! Olen viime viikkoina miettinyt monta kertaa, kun en tahdo muistaa pienintäkään asiaa. En muista esim. mitä poikaystäväni sanoi minulle tekevänsä tänä iltana tai laitoinkohan auton ovet lukkoon. Luulin jo, että minulle on iskenyt dementia! :D En pysty keskittymään välillä mihinkään, ajatukset harhailevat minne sattuu. Tämä oli tosi hyvä postaus!! :)
Samankaltaisia ajatuksia täälläkin. Olen tällä hetkellä pitkäaikaisvapaalla töistä, ja nämä päivät vain kuluvat johonkin. Ehkä muutamana päivänä viikossa teen jotain "järkevää", kuten siivoilen, luen kirjaa, käyn ulkona, jne. Turhan monet päivät vain valuvat ohitseni: Olen tylsistynyt mutta en "osaa" tehdä muutakaan kuin roikkua netissä, tsekkailen onko suosikkiblogini päivittyneet, olisiko joku facebookissa, mitä iltalehdessä lukee, olisikohan nyt blogi päivittynyt tai joku tullut facebookiin, onko tullut s-postia, lukisinko jonkin vanhan blogin uudestaan jne jne... Nuo päivät harmittavat aina päivän päätteeksi! Silloin tällöin tuollaiset aivottomat päivät ovat kivoja, mutta eivät näin usein ja säännöllisesti. Jotta saisin edes jotain viikolla aikaiseksi, olen ottanut tavaksi kirjoittaa itselleni muistilappuja, mitä voisin tehdä arkipäivinä. Ja nuo muistilaput eivät ole täynnä mitään maatamullistavaa, vaan tehtävissäni voi lukea mm. jääkaapin siivous, pyykkääminen tai kaupassa käynti. Ilman muistilappua en muistaisi TAI saisi aikaiseksi tehdä noitakaan! Ja aina kun vihdoin saan jotain tehtyä ja voin ruksata sen yli listastani, olen aivan naurettavan ylpeä itsestäni. :D
Eli aivan asiasta kirjoitat! Pitäisi itsekin harkita jotain nettidieettiä ja rajoittaa tätä netissä roikkumista, niin jaksaisi taas keskittyä muuhun "oikeaan" elämään enemmän. :)
I hear you! ^_^ Voin kertoa, että esimerkiksi tiistain muistilappuni näytti tältä:
- KYNNET
- LAKKAKUVAT
- HIUSTUOTEKUVAT
- CATWALK-JUTTU
- KORI MUOVIPUSSEILLE
- VARAA RAVINTOLA LAUANTAILLE
- H&M-TILAUS
- HOBBY HALL -TILAUS
Ja nyt keskiviikon loppuun mennessä olen ylpeänä yliviivannut kynnet, lakka- ja hiustuotekuvat ja ravintolan varauksen. :) Että jotain sentään olen saanut tehtyä. Mutta nuo postimyyntitilauksetkin saisin hoidettua vilauksessa, mutta enpähän vain tee niitä. :/
Ihan asiaa puhut. Mieheni sanoo usein minulle, että minulle on turha mitään puhua kun en kunnolla keskity siihen mitä hän minulle sanoo. Kuulemma iphoneni on kasvanut käteeni kiinni. Itsekin olen usein miettinyt että sellaista turhaa tavantakia netin käyttöä tulisi vähentää. Varmasti oma vireystaso nousisi roimasti jos nettiä käyttäisin vapaa-ajalla vaikka vain kerran tai pari eikä kokoajan jatkuvalla syötöllä.
Mun mies kanssa välillä jopa suuttuu mulle, kun en _koskaan_ muista esimerkiksi minne hän on menossa reissuun ja koska ja kenen kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Mä yritän aina vastata että nämä pitäisi kirjoittaa ylös johonkin kalenteriin, jota ei ole, joten en vaan voi muistaa. :(
Mulla ei sentään ole älypuhelinta, mutta miehellä on, ja hän lukee sähköposteja jopa autoa ajaessaan..! Ei ole sekään hyvä.
Voih, aivan samaa olen minakin huomioinut itsessani ja kayttaytymisessani! Illat menevat sujuvasti netissa surffaillen, tehden miljoonaa asiaa ja kuitenkaan ei tehden mitaan.
Minakin olen ollut himolukija pienesta pitaen, vanhempani minut johdattivat kirjojen pariin heti kun osasin paatani kannatella ;) Olen onnekseni löytanyt kirjojen maailman uudelleen! Kayn vahintaan kerran viikossa hakemassa pinon kirjoja, ja olen löytanyt sen lukemisen ilon - ja himon. Viime yönakin jai taas unet vahiin kun en vain malttanut kasistani laskea hyvaa kirjaa. Ja luonnollisesti nettikayttö taman myöta vahenee.
Samoin olen ottanut asiakseni seurata viikonloppuisin telkkarista tulevia dokumentteja milloin mistakin aiheesta, ihan yleissivistyksen vuoksi.
Katsopas muuten tama mainio linkki - jos kirja keksittaisiin nyt, veikkaan etta siita tulisi Applea suurempi myyntimenestys :) http://www.youtube.com/watch?v=YhcPX1wVp38&feature=share
Voi ei, tuo video on ihan paras! ^_^
Mutta hui, nyt mä ahdistuin lisää kun muistin että tv:stähän tosiaan tulee dokumentteja... Tämä yleissivistämisen väline on myöskin vaipunut täysin unholaan. Voisinkin liittää nettidieettiohjelmaani yhden dokumentin per viikko. Jospa sitä jaksaisi ihan jostain tv-lehdestä - EI telkku.comista - etsiä tietoa viikon kiinnostavista ohjelmista.
Mä olen aina ollut näprääjävärkkääjä/ käsityöihminen, joka puuhastelee kokoajan jotain (piirtää,maalaa,neuloo,virkkaa,huovuttaa,kirjoittaa,ompelee, jnejne)
Meille tuli netti varsin myöhään (joku 6 vuotta sitten) ja taannoin huomasin että sen sijaan että mä ite tekisin mitään, mä vaan surffailin netissä ja katselin "onpa kiva virkkaus, mäkin oisaisin" "ai kun kiva neuletakki, mäkin voisin tehdä jos viitsisin" "jopas on kiva huovutettu laukku, olispa mullakin aikaa..."
niinpä niin.. aikaa on, jos koneen sulkee, ja sitä on nyt opeteltu.. että sensijana että katselen muidne tekemiä netistä, teen itse ja yritän olla vähemmän netissä.. Kyllä se tyhmentää, ja laiskistaa...
IHAN SAIRAAN HYVÄ POSTAUS! Oikeesti voi jumankekka :D Tiesitkö, ettet ole vain lahjakas ja asiantunteva meikkaaja, vaan myös kolumnistimateriaalia?(!) Osaat kirjoittaa ihan törkeän hyvin! Juu juu, lisää vaan tällaisia laadukkaita postauksia, ei haittaa vaikket aina kirjoittaisi meikeistä. Upeaa Sanni!! Tää oli oikeasti tosi hyvä postaus! :)
Hmmm, tiedätkö mitä rupesin ajattelemaan (mikä on aika surullista myös)? :D Koska minä olen sitä sukupolvea, joka on tyyliin synnytetty koneen ääressä ja olen AINA käyttänyt tietokonetta, en edes tiedä, olenko fiksu. :S Kelaa: voisin olla fiksu, mutta olen jo niin aivovelliä ollut jo lapsena, että kaikki toivo on jo mennyt.
Näinhän sitä voisi alkaa ajatella, mutta en ehkä ihan usko tuohon. :D Kyllä me ollaan fiksuja. Jos ahdistaa, niin tosiaan vähennä hissukseen koneen käyttöä ja ala taas kirjoittaa, soitella ja lukea.
Äläs nyt, Teemu! :) Tai siis kiva tietysti että postaus ei mielestäsi ollut "hemmetin outo". ^_^
Mä olen muuten miettinyt tuota, että jos kuuluisin siihen sukupolveen joka on syntynyt ja kasvanut netin kanssa, en tiedä mitä mun koulunkäynnistä olisi tullut..... Tai lapsuudesta. Olisinko mä koskaan löytänyt My Little Poneja? Olisiko mulla ollut aikaa leikkiä? Olisinko mä alkanut kirjoittaa omia tarinoita 6-vuotiaana? Vai olisinko mä vain chattaillut, habboillut, bloggaillut, irccaillut, twiittaillut.... ja saanut huonon ryhdin koneen äärellä. :/
Täytyy kyllä myöntää, että olen huomannut itsessäni vähän samaa. Juuri tuo, etten muista asioita (vaan tarkistan kaiken Googlesta, kohta varmaan oman nimenikin), luen kirjoja ja lehtiä rutkasti vähemmän kuin muutama vuosi sitten (jolloin itsellänikään ei ollut omaa konetta tai nettiä), ja keskittymiskyky on toisinaan aika heikkoa...
Haluan kyllä tarttua tuohon kirjanlukuhaasteeseen, voisin hyvin aloittaa tänään, mutta saas nähdä.
Oon miettinyt ihan samoja ajatuksia ja huomannut myös tuon, että käyn suoraan sanottuna hitaammalla :)
Lisäksi tuossa jutussa puhuttiin siitä, kuinka netin takia ihminen ei keskity enää tekstin huolelliseen lukemiseen, vaan silmäilee tekstiä (=nettisivua) etsien itselleen tärkeät asiat. Totta. Huomasin nimittäin lukevani tuon artikkelin silmäillen vain minua kiinnostavat kohdat.. :S
Mä olin kanssa himolukija jossain vaiheessa, saatoin lukea 3-6 kirjaa viikossa (!), nyt en edes muista koska olisin viimeksi lukenut kokonaisen kirjan tai käynyt kirjastossa..
Ja ei, ei ollut tyhmä postaus :) On kiva kuulla sun mielipiteitä tällaisissakin asioissa.
Tuo kirjojen lukeminen uudestaan kannattaa aloittaa jostakin helposta ja keveästä, mieluiten siis myös lyhyestä. Itse aloitin aikanaan Muumi-kirjoilla, kun keskittymiskyky oli kadonnut - joskin pääasiassa muista syistä kuin netistä johtuen. Yhden viikonlopun aikana luin niitä Muumeja varmaan viisi :) Myös nuoruuden vanhoja suosikkeja kannattaa kahlata, jos jaksaa tuntea myötähäpeää :D Kävin lainaamassa joku aika sitten kasan Tuija Lehtisiä, niihin jää koukkuun edelleen yhtä hyvin vaikka ne olisikin jo kertaalleen lukenut!
Itse "tyhmentymiseen" en niinkään osaa samaistua muuten kuin kirjojen osalta, sillä olen viettänyt varmaan viimeiset kymmenen vuotta koneiden parissa, josta luonnollinen siirtymä oli nyt IT-alalle. Tässä ajassa oon osannut karsia netin palveluita niin, ettei koko aika tarvitse olla hiiri pyörien eri sivuilla. Tietyt foorumit menevät ajankuluna ja tietoa voi tosiaan vain tarkistaa, muistiko oikein.
Mä ajattelin, että Potter olisi helppoa ja kevyttä, ja niinhän se onkin, mutta ikävä kyllä myös pitkä. :/ No, kyllä mä uskon, että saan sen luettua! :) Mielessä kyllä kävi, että voisi seuraavalla kerralla lainata ihan jotain lastenkirjoja, kuten Maria Gripen Hämärä-sarjaa josta tykkäsin penskana ihan hulluna. Tai vaikka joku Viisikko...! ^_^
Luin puoleenväliin ja olin vahvasti samaa mieltä. Mutta sitten taustalla pelaamani Bejeweled 3 alkoi häiritä keskittymistä ja välissä piti kurkata myös kavereiden FB-päivitykset ja huomasin myös että voi söpöys, Adam Lambert puhuu taas suomea Saulille.
...odotas, mitähän olinkaan sanomassa?
No, käyn vain pikaisesti lukaisemassa Iltiksen kiintoisanoloisen "legginsit lihottavat" -artikkelin ja palaan sitten asiaan. Jos muistan.
PS. Onko Libyassa sota? Jestas.
Summasit sitten niin hyvin sekä Sannin kirjoituksen ytimen sekä oman samankaltaisen keskittymiskyvyttömyyden xD
Hih.. :)
Juu sama täällä, olenkin vähentänyt netissä pyörimistä kun alkoi tuntua että illat ja viikonloput kuluvat muiden tekemisiä seuraillen ja suunnitellen mitä vois tehdä, kokata, tai miten vois sisustaa.. sit joku päivä.
Ei ollut outo postaus, ajatuksesi ovat hyvinkin samanlaisia, kuin minulla. Olen vain hiukan nuorempi, ja kouluhommat osittain pitävät huolta esimerkiksi säännöllisestä kirjoittamisesta käsin.
Eniten noista oireista tunnen tuota kärsimättömyyttä lukea: tarvitsen paljon enemmän taukoja, kuin ennen. Voisikohan tätä harjoitella taas.
Digitaalidieettiä voisin hyvinkin kokeilla, alkaisinko jo tänään?
Ei todellakaan outo postaus vaan ihan aiheellinen. Olivian teksi oli mielestäni ehkä hitusen liian karkea mutta totuudenjyvää siinä oli. Uskon, että surffailun rajoittaminen tekisi hyvää. Itse istun koneella koko päivän töissä ja kun tulen kotiin, lähes aina käyn myös kotona facebookissa, katson sähköpostit ja päivittelen blogia. Jos liika surffailu häiritsee, mielestäni olisi hyvä aloittaa yhdellä tai kahdella netittömällä päivällä/illalla viikossa ja katsoa, saako sillä ajalla tehtyä jotain muuta hyödyllistä.
Juuri tätä mä olen suunnitellut. Ja ilmeisesti siirrän kokeilun aloittamista joka viikko tuonnemmaksi. :/
Täällä ilmoittautuu eräs, joka ei osaa muuta kuin istua koneella. Keskittymiskyky ihan surkea. Onneksi kuitenkin vähän aikaa sitten luin yhden kokonaisen kirjan(! tätä ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen) ja nyt pitäis saada aikaiseksi lukea muutamassa päivässä yli 200 sivua, jos vaan keskittyminen pelaa. Tässä tapauksessa se olisi vielä tärkeää koska samaisesta kirjasta pitää katsoa elokuva ja muistaa nidien eroavaisuudet ym.. Auta armias.
Koen vielä, ettei mulla olisi oikeastaan tekemistä ilman konetta. Ei kavereita joille jutella, ei kauheasti musiikkia ym.. Siksipä yleensä se ei-koneella-vietetty-aika menee sitten tv:n edessä. Huoh. :( Tätäkään konetta, kun ei voi raahata minnekkään muualle kun tää on pöytäkone. :|
Tuo on kyllä varmasti kanssa tosi yleinen syy miksi ihmiset viettävät niin paljon aikaa koneella. Se vastaa tavallaan sosiaalista kanssakäyntiä. Koneenkin kanssa tai kautta voi vuorovaikuttaa. Ja onhan se oikeastaan parempi kuin olla kokonaan yksin. Ja netin kautta muuten voi myös löytää irl-kavereita! :) Nimimerkillä "Kymmeniä ystäviä keskustelupalstan kautta"
Huh miten hyvin kirjoititkaan! Täällä ilmoittautuu yksi, joka on töissä koko päivän koneella ja sen jälkeen tekee samaa illalla kotona.
Ollaan poikaystävän kanssa puhuttu edes yhdestä netittömästä illasta viikossa, nyt vaan pitäis päästä sanoista tekoihin ja ihan todella toteuttaa se. Ehkä jopa tekniikaton ilta?! Vai olisko se jo liian hurjaa...
Asiaahan tämä postaus oli.
Olen itse ollut huolissani samasta asiasta erityisesti kirjoittajana. Ilmaisuvoima tuntuu kadonneen johonkin. En osaa ilmaista iloa tai surua tekstissä tarpeeksi vivahteikkaasti, sillä olen jo tottunut käyttämään hymiötä. Pilkon tekstejä pieniin osiin, koska en jaksa keskittyä pidempään kirjoittamiseen. jne.
Paras päätökseni on ollut luopua Facebookista. Kahden vuoden aktiivisen roikkumisen jälkeen lakkautin FB-tilini. Havahduin, kun ilmoitin lapselleni, etten voi nyt pelata Afrikan tähteä, koska "äitillä on yks pikku juttu vielä koneella" (=FB:ssa räpeltäminen).
Sen jälkeen myös muu turha surffaaminen vähentyi. Ei ollut tavallaan syytä roikkua koneella turhan päiten. Katson lehdet, blogit, yhden pienen keskustelufoorumin ja... se onkin siinä.
FB-eron myötä kaveriporukan jyvät erottuivat akanoista ;) Ne tärkeimmät ja minusta aidosti pitävät ovat jaksaneet soitella tai meilata. Muut kitisevät, kuinka hankalaa on, kun en ole Facebookissa.
Vietän ajoittain edelleen liikaa koneella aikaani. En siis halua sanoa, että FB on kaiken pahan alku ja juuri. Mutta minulla sen poistaminen teki yllättävän ison muutoksen nettikäyttäytymisessä. Ja yllättäen sitä puhelintakaan ei muuten tule enää niin räplättyä...
Mulle varmaankin eräs keskustelufoorumi ja tämä blogi ovat oma "Facebookini". Minulla on myös FB-tili, mutta jostain syystä en ole onnistunut koukuttumaan Naamakirjaan juuri ollenkaan. Voi mennä viikko, etten käy siellä lainkaan. Sen sijaan päässäni pyörii jatkuvasti mitä voisin taas olla blogiin kirjoittamassa ja mitä kuvia on vielä ottamatta ja käsittelemättä. Koska pidän kirjoittamisesta, vuorovaikutuksesta ja visuaalisuudesta, on blogi tavallaan korvannut entiset kirjoittamiseen ja kuvien tuottoon liittyvät harrastukseni. Blogi ei varmastikaan ole kokonaan paha asia elämässäni, mutta minun pitäisi osata pitää taukoa. Ja postata harvemmin.
Kiitos, Sanni.
Kirjoitat asiasta, josta kannattaa pitää meteliä. Keskittymiskyky on kaiken oppimisen edellytys, ja oppiminen on ymmärryksen ja viisauden juuri. Nettikommentoinnin mahdollisuus tuntuu luoneen illuusion siitä, että jokaisella olisi jotain sanottavaa jopa siihen Libyan sotaan.
Valitettavasti emme pääse impulsseilta pakoon, houkutuksia on maailma pullollaan. Itsekuria pidetään elitisminä! Se on kuitenkin ainoa lääke silppuelämään. Tietokone kiinni, kirja käteen, taustalla vain hiljaisuutta. Siedätys kestää aikansa, mutta toimii. :)
Hauska postaus! Olen kuitenkin kanssasi eri mieltä asiasta. Netti ei tyhmennä ihmisiä, vaan ihmiset tekevät sen ihan itse. Ei ole netin vika, että ihmisiä kiinnostaa esim. viihde enemmän kuin yhteiskunta tai että nuoret naiset tietävät paremmin, mitä Nelliinalle kuuluu kuin omille ystävilleen. Netti on pullollaan akateemista, yhteiskunnallista yms. asiatietoa sisältävää kirjoitusta, mutta Suomen suosituimmat nettisivut ovat Iltalehdellä ja Iltasanomilla. Netin kautta voi myös todella helposti pitää yhteyttä läheisiin ystäviin, Skypehan on ilmainen.
Oon käyttänyt nettiä aktiivisesti yli 10 vuotta, mutta luen edelleen kirjoja, soittelen ystävilleni ja tiedän miksi Libyassa soditaan. Löydät muuten viimeiseen vastauksen helposti netistä ;)
Minusta tämä lause kitetytti asian hyvin:
"Tietysti netissäkin voisi keskittyä. Harva kuitenkaan tekee niin.”
Ymmärrän, että netin tietotulvassa voi ahdistua ja tuntuu siltä, ettei pysty keskittymään yhteen asiaan. Silloin kannattaa juuri miettiä omaa nettikäyttäytymistään (aivan kuten olet tässä tehnytkin). Ihmisen keskittymiskyky vaan on rajallinen, mutta ne ärsykkeet, jotka stressaa ja kuormittaa kognitiivisia toimintoja ovat kokonaisuus, jossa netti on vain yksi tekijä.
Samanlaisia "meistä tulee tyhmiä" kauhukuvia on muuten esitetty kirjoitustaidosta lähtien. Platon jo varoitteli, kuinka ihmisten ei tarvitse enää muistella ja muistaa mitään, kun kaiken voi kirjoittaa muistiin. Teollistumisen käynnistyessä oltiin taas huolissaan siitä, miten kaupunkeihin muuttavien ihmisten kuormituskyky kasvaa (tällöin alettiin puhua stressistä) ympäristön ja elämäntavan muutoksista ja ärsykkeiden kasvamisesta. Kuinka kauas pitäisi siis palata, että meistä tulisi taas fiksuja? Olisimmeko onnellisempia jos eläisimme edelleen pienissä paikallisyhteisöissä ja kaikki viestintämme olisi kasvokkaista puhetta vai pitäisikö olla jo kirjoitus- ja lukutaitokin?
Oikein hyvä postaus, eikä yhtään outo. Aloin myös miettiä omaa netinkäyttöäni, jonka tiedän olevan liiallista. Minulla ei ole tuota ongelmaa, ettenkö muistaisi asioita tai ettenkö pystyisi keskittymään keskusteluihin tai mielenkiintoisiin kirjoihin. Olen kuitenkin huomannut, että esimerkiksi nyt pääsykokeisiin lukiessa en voi keskittyä pääsykoekirjaan kuin noin 10-20 minuuttia kerrallaan, ja sitten on pakko tehdä jotain muuta parin minuutin ajan. Muutenkaan en pysty kerralla hirveän kauan keskittymään juuri tuollaisiin "tylsiin" asioihin :/ Toistaiseksi asia ei ole suuremmin elämääni haitannut, mutta vähän omituista se on kun muut pystyvät istumaan kirjastossa lukemassa viisi tuntia putkeen.
Tästä tais olla kysymys tän vuoden äidinkielen yo-kokeessakin! Vastasin vielä itse siihen... Kyseinen "Is Google making us stoopid" oli siinä vielä mainittu! Ja joo, olen huomannut itsessäni samaa. Koneen ääressä istuu päivät ja valittelee tylsyyttä. Monesti miettinyt että mitä ihmettä tein silloin "ennen" kun en istunut päiviä koneen ääressä?! Luin, ulkoilin, pelasin, urheilin! Mutta teenkö niitä nyt? En. Tuntuu myös että muutkin ovat jumahtaneet tällaiseen arkeen, eivätkä tohdi poistua esim. lenkille koneen äärestä?! Niinhän se on..
Ja mitä pään käyttämiseen tulee, tätä menoa oikeasti aivot on kohta muussia! Eihän tässä koneella tarvitse ajatella yhtikäs mitään, kun isket kaiken Googlen hakuun ja se oli siinä. Onhan tiedon helposta löytämisestä hyötyäkin, mutta helppouden takia ei jakseta vaivautua ajattelemaan.. Aivan asiapuhetta, kun sanotaan että internet tekee meistä tyhmiä!
Luin samaisen jutun Oliviasta ja kyllä se pisti ihan miettimään, ja olenkin huomannut samankaltaisia keskittymisongelmia ja muistamattomuutta myös itsessäni. Nuorena luin ihan hirveästi kirjoja ja rakastin lukemista. Nykyään tulee luettua ehkä kaksi kirjaa koko vuodessa! Se kyllä harmittaa, koska lukeminen on edelleenkin todella hauskaa minusta, mutta jotenkin sitä ei vain saa aikaiseksi enää. Olen huomannut ajattelevani että on jotenkin "helpompaa" istua tässä koneella kuin ottaa se kirja käteen. Ihan typerää. Päätinkin tuossa jo ennen tuon Olivian jutun lukemista että tänä kesänä luen kaappeihin kertyneitä rästikirjoja (osan olen oikeasti ostanut viisikin vuotta sitten mutta en ole saanut luettua vielä!) ja vähennän netissä oleskelua. Kesällä se onneksi onnistuukin melko helposti :)
Minua häiritsee valtavasti, että esimerkiksi opiskeluun on pakko käyttää tietokonetta ja etsiä netistä tietoa. Siinä samalla, kun tulee tsekkailtua sähköposti, FB, iltalehti, blogilista yms. Lisäksi näytöltä on jotenkin vaikea lukea tekstiä. Olen nopea lukemaan kirjoja mutta näytöltä luku on hidasta, hypin ja pompin minne sattuu ja katse on pakko siirtää pois parin minuutin välein. Kirjojen suhteen tuommoista ongelmaa ei ole vaan voin tuijottaa niitä sivuja tuntitolkulla ilman keskittymishäiriöitä. Tiedä sitten mikä minussa on vialla mutta nuo e-kirjat kuulostavat todelliselle helvetille :D
Onneksi en ole riippuvainen netistä tai koneesta. Voin ihan hyvin olla viikonkin käymättä netissä jos minulla on kiinnostavaa seuraa ja tekemistä. Kotona sitä harvemmin on mutta vanhempieni luo en enää edes viitsi ottaa mukaan konetta, koska en ehdi sitä kumminkaan avata.
Minusta on muuten todella pelottavaa, että jo ala-asteikäiset ovat riippuvaisia tietokoneista/pelikonsoleista. Avomieheni nuoremmat veljet jäivät mielummin koneelle pelaamaan, kun lähtivät kavereidensa luo. Samoin kaveritkin katselivat mieluusti heidän pelaamistaan tuntitolkulla. En tajua. Toivottavasti tietokoneesta ei tule pakollista työvälinettä pikkulapsillekin, koska itse en tahtoisi päästää mahdollista jälkikasvuani nettiin ja koneelle heti synnäriltä kotiuduttuani. Tosin opettajat ehkä arvostaisivat, koska nykynuorten käsiala on ihan hirveää.
Minäkin voin olla, mutta käytännössä vain jos olen matkoilla eli päiväni poikkeavat normaalista arkirutiinista. Silloin en kaipaa nettiä. Mutta kotona alan kokea vieroitusoireita oudon levottomuuden muodossa heti, jos en pääse koneelle useampaan tuntiin. Kone on jo nivoutunut niin itsestäänselväksi osaksi arkea. :(
Netti tyhmistää joo, mutta hyvä uutinen on se, että aivomme ovat vain sopeutuneet tähän lyhytjännitteiseen ja pinnalliseen työskentelytapaan. Kun pakottaa päänupin järjestelmälliseen ja hitaaseen toimintaan, se taas siitä norjistuu ja alkaa nauttia "vanhanaikaisesta" työstä. Kyllä, _nauttia_!
Tosin me ihmiset olemme sillä tavalla mukavuudenhaluisia, että välillä täytyy pakottaa itsensä kulkemaan sitä vaivalloisempaa tietä. Mutta motivaation pitäisi olla kunnossa, eihän me haluta olla tyhmiä?
Hei Sanni, laitoit ihan mukavan postauksen ja varmasti saat aika paljon kommentteja tästä aiheesta!
Minä olen itse "gamer", eli vietän aika paljon aikaa koneella pelaten, enkä mitään tetristä tai aapeli pelejä, vaan ihan MMORPG pelejä. Olen pelannut nyt jo vuosia, ja ei, en ole mikään nolife tai vastaavanlainen, olen ihan tavallinen nainen jolla on hyvä elämä. Enkä istu tosiaan koko päivää pelaamassa, käytän siihen vain tietyn ajan samanlailla jos tämä olisi toisenlainen harrastus. Pelaaminen on nimenomaan harrastus minulle. Ei riippuvuus.
Luen paljon pelaamisestani riippumatta, joka ilta ainakin. Olen aina rakastanut lukemista, joten miksi jättäisin sitä pois. Jos on vaikeuksia aloittaa lukeminen tai keksittyä niin suosittelisin ihan päättämään että mihin aikaan loppuu tietokoneilu ja alkaa lukeminen.
Liikunta tai ulkoilu ei ole minulle myöskään ongelma, tästä pitää huolen mun "vauvat" eli kaksi isoa koiraa :) Ulkona tulee käytyä kyllä joka päivä, satoi tai paistoi.
Facebookista sen verran että on minulla siellä tili jossa käyn muutaman kerran päivässä ihan vaan vilkaisemassa mitä perheelleni ja ystävilleni kuuluu, samalla ehkä kertoen omista kuulumisistani. En ole sellainen henkilö joka roikkuisi Facebookissa tuntikausia, minusta siellä ei vaan ole mitään niin mielenkiintoista että sinne jaksaisi tuhlata tunteja ajastaan :) Voisin tähän vielä lisätä että en asu Suomessa, ja Facebook on minulle erittäin hyvä keino pitää yhteyttä suomessa asuvaan perheeseen, ystäviin ja sukulaisiin.
En usko että internet tekee meistä tyhmiä. Uskon siihen että ihminen muuttaa helposti käyttäytymistään ja rutiiineja.
Liikakäytössä on aina riskinsä, ajatellaanpa mitä asiaa tahansa. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä että mikä on itselle sopiva määrä, mikä on tarpeeksi. Nyrkkisääntönä kannattaisi muistaa että real life comes first :)
Cande, sinä et gamerinä taidakaan olla sitä pahinta ryhmää tässä asiassa. Vuosia on spekuloitu pelien haitallista vaikutusta, mutta tutkimustieto ei näitä spekulaatioita suuremmin tue. Pelailusi kuulostaa varsin hallitulta ja vaikutat keskittyvän siihen, mitä teet. Netinkäyttötavat ovat mielestäni huomattavasti huolestuttavampi juttu, eikä ongelma taida niinkään olla se nettiin uppoutuminen, vaan huomion jatkuva poukkoilu. Olen monien muiden tavoin hyvin impulsiivinen netinkäyttäjä, enkä keskity kauaa yhteen asiaan. Tiedonhalu ja uteliaisuus sekä toisaalta luettavissa olevan materiaalin määrä ovat niin suuria, että päivittäin tulee selattua valtava määrä tekstiä, joista hyvin harvoihin paneudun syvällisesti. Ilmeisesti jonkinlaista toivoa mullakin vielä kuitenkin on, koska useimpia televisiosarjoja en tykkää katsoa liiallisen katkonaisuuden vuoksi, enkä viihdy Iltalehden tai Facebookin kaltaisissa pätkäviestipalveluissa.
Olen miettinyt ja jutellut tästä asiasta useasti, mukavaa että kirjoitit tästä, Sanni! Ja mukavaa huomata, kuinka moni muukin on tätä miettinyt. Ei muuta kuin pienin askelin kohti muutosta. :)
Täälläkin siis entinen kympin oppilas, nykyään aivojen virkaa toimittaa kai pesusieni.
Juuri tätä mieltä minäkin olen. Netti kannustaa meitä pinnalliseen selailuun. Tottakai nettiä voi käyttää myös erittäin hyödyllisesti, mutta harvalta onnistuu vain se muutaman, tarpeellisen sivun syvällinen lukeminen tietoa hakiessa. Pian klikkaatkin jo jotain banneria ja viuh viuh olet ajautunut kauas alkuperäisestä aiheestasi. :(
Todella osuva ja ajankohtainen teksti, kiitos tästä! Vaikka itse koenkin, että netti on ensisijaisesti ihan mielettömän hyvä juttu arkipäivissäni, samaistun silti moniin ajatuksistasi. Istun nykyisin päivässä koneen äärellä huolestuttavan paljon. Pelkästään työpaikalla teen kaiken työni tietokoneella eli 8 tuntia tulee pelkästään siitä. Vapaa-ajalla päivitän blogiani, pidän yhteyttä ystäviini, selailen nettiä, etsin tietoa ja haahuilen tiedon valtateillä varmaan helposti yhteensä 3-4 tuntia lisää. Samaan aikaan huomaan, etten jaksa keskittyä oikein mihinkään eikä minulla ole aikaa enää oikein mihinkään. Toisinaan huomaan, jos maltan vain pitää tietokoneen kiinni, yhtäkkiä aikaa onkin vaikka mihin.
Niinhän se vähän on, että ihminen itse luo oman "kiireensä". Suunnittelulla ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa aika paljon siihen, millaista oma elämä on. Huomaan, että netti on tehnyt minusta kärsimättömän - kuvittelen säästäväni aikaa, kun klikkailen kymmentä asiaa yhtä aikaa, kun en malta odottaa yhden sivun latautumista kymmentä sekuntia. Todellisuudessa en varmaan keskity mihinkään kunnolla. Huomaan myös, että netti ja tietokoneella istuminen vie älyttömästi aikaa parisuhteelta. Kumpainenkin kököttää omalla koneellaan tekemässä jotain elintärkeää illat pitkät, vaikka voisi hyvin lähteä vaikka ulos kävelylle tai tehdä jotakin yhdessä. Olenkin pyrkinyt itse nyt lisäämään oikeasti LIVENÄ tehtäviä asioita, laittanut koneen kiinni ja lukenut sen sijaan kirjaa tai aikakauslehteä, lähtenyt kävelylle nauttimaan kauniista kevätsäästä, jne. Ja voin tuhat kertaa paremmin. :)
Musta myös tuntuu, että netti on jotenkin tehnyt tyhmemmäksi ja keskittymiskyvyttömäksi. Saatoin joskus lukioiässä, ennen kuin meille tuli internet-yhteys, kirjoittaa päivässä monia kirjeitä ja lukea kasan kirjoja - juuri nyt tuskailen, kun pitäisi kirjoittaa muutaman rivin pituinen töihin liittyvä sähköposti ja palauttaa kirjastoon kirjat, jotka olen jo uusinut sallitut kolme kertaa, mutta joita en silti ole "ehtinyt" lukea. Syypäänä ei tietysti välttämättä ole netti keksintönä, vaan minä, joka en ilmeisesti osaa keskittyä oikein :D Pitäisi vaan jotenkin netissä notkuessa alkaa erottaa oleellinen epäoleellisesta. Esimerkiksi jossain FB:ssä liikkuu älyttömästi (ainakin minulle) täysin turhaa tietoa. Ei, ei kiinnosta, että joku ala-asteella samalla luokalla ollut menee kultansa kanssa ruokakauppaan... Ja silti siellä djkfhsdhfsj:n naamakirjassa pitää roikkua tuntikaupalla joka päivä. Ehkä surullisinta tässä nettikäyttäytymisessäni on, että en todellakaan edes seikkailla milläänlailla fiksuilla tai hyödyllisillä sivuilla. Esimerkiksi nyt olen muutaman tunnin ajan etsinyt "tietoa" siitä, mitä käsite white trash tarkoittaa.
Enkä edes taida jaksaa ottaa kantaa siihen, miten fiksuiltakin ihmisiltä unohtuu verkossa kaikki alkeelliset käytötavat...
Oon itekki lukenu tästä samaisesta jutusta artikkeleja ja oon selvästi tunnistanu itteni niistä, mut silti oon vaan antanu asian olla. Mut nyt tuli semmonen tunne, että oikeesti nyt teen jotain tän asian eteen. Katotaan onnistuuko :P
"Muistini on huonontunut hälyttävästi. Joudun kirjoittamaan ylös käytännössä kaikki asiat, jotka haluan saada hoidetuksi. Minun on vaikea priorisoida asioita. Päässäni laukkaa rataa 359 eri asiaa jotka kaikki tuntuvat vaativan huomiota välittömästi, ja koska fokuksen jakaminen niin moneen kohteeseen on mahdotonta, saatan unohtaa ne kaikki ja tajuta päivän päätteeksi että en ole saanut mitään aikaiseksi. Tämän tajuaminen saa minut ahdistumaan entisestään."
- Ensinnäkin haluan kiittää sinua tästä blogitekstistä! Koska en ole itse edes ajatellut asiaa sen pidemmälle ennen kuin vasta nyt. IRC-galleria aikaan en käynyt koneella muuten kuin kyseisellä saitilla ja korkeintaan tsekkaamassa sähköpostini. 2008 olisko ollut, kun liityin Facebookiin... siitä se DATAAMINEN sitten lähti eikä ole loppunut. No okei, aloitin kirjottamaan blogia hiljattain (joulukuusta lähtien) joten se on myös vaikuttanut koneella olemiseen. Sen lisäksi teen töitä koneella joka ei auta asiaa. Huomaan itsessäni aivan samoja piirteitä kuin mitä olen kopsannut sun tekstistä tohon ylläolevaan lainaukseen. Pelottavaa miten ei vaan muista enää asioita. Kirjotan kaiken puhelimeeni ylös. En voi herätä ilman herätyskelloa edes viikonloppuna! Ajattelen aina että pitää herätä koska sitten pitää hoitaa sitä tätä ja tota... Olen sen lisäksi huomannut että hermostun asioista jos ne ei tapahdu tai toimi ns. HETI. Jotenkin tuntuu että olen tottunut siihen että tietokone toimii heti ja muutenkin nopeasti ja miten kukin haluaa, niin ihan kuin kaikkien asioiden pitäisi elämässä toimia nykyään samalla tavalla. Pelottavaa...
En ole ikinä ollut kirjan lukijatyyppiä, mutta olen silti perillä maailman asioista ja satun rakastamaan kirjoittamista ja minusta tuntuu että se pitää minua jotenkin ajan tasalla (tietenkin Facebookin lisäksi :D lol). Voisin ajatella että kirjoittaminen muistakin asioista kuin kosmetiikasta vaikka tänne blogiin voisi auttaa..? En tiedä onko se ihan huono idea.. Itse pidän blogistasi tosi paljon eikä haittaisi yhtään vaikka kirjottelisit välillä muistakin asioista :))!
http://dashantilife.blogspot.com/
Oon huomannut itsessäni oikeastaan päinvastaisen kehityksen! Musta tuntuu, että netti on tehnyt musta vähän fiksumman. Keskittymisestä en osaa sanoa oikeen mitään, oon aina ollut vähän huono keskittään huomiota yhteen asiaan kerralla, ennen ja jälkeen nettiajan ;)
Meille netti tuli 90-luvun lopussa, joten sen kanssa on tullut kasvettua (olen 21v nuori). Oman tietokoneen ja netin sain pari vuotta sitten ja valehtelisin jos väittäisin, että aika ei olis tuhlaantunut koneella edessä istumisella entistä enemmän. Totta kai on, niin paljon aikaa menee turhaan selailuun ;)
Mutta sitten on se toinenkin puoli, mulle ainakin. Luen netistä aina uutiset (opiskelijana ei aina rahaa tilata paperilehteä), analyysit, artikkelit, pohdinnat, blogit jne., joiden avulla pysyn perillä mitä maailmassa tapahtuu. Helposti (ja nopeasti) voi lukea eri näkökulmista ja tarkistaa taustoja. Jotenkin vain tuntuu, että jos paperilta lukisi samat asiat mitä netistä löytyy, se olisi jotenkin "sivistyneempää".
Eli all in all, mulle netti on tehnyt hyvää, kun pystyn helposti tarkistaan ja lukeen uutisia ja artikkeleita ja seuraan ajankohtaisia tapahtumia.
Vaikka välillä sitä miettiikin, olisinko ollut parempi oppilas peruskoulussa ja lukiossa, jos olisin netin sijasta lukenut kokeisiin :D No onneks nykyinen koulu vaatii netissä roikkumista ja tiedon etsimistä :)
Todella hyvä teksti, samantapaisia juttuja olen huomannut itsestänikin. Erityisesti tuo kärsimättömyys osui, hui. Olen monesti miettinyt, että olin aika onnekas, kun minulla ei opiskeluaikoina vielä ollut nettiyhteyttä (valmistuin vuonna 2004). En olisi varmaan saanut luettua tentteihin saatika sitten kirjoitettua gradua. Silloin pystyi todella keskittymään, kun ei ollut nettiä, jota olisi voinut klikata auki.
Nykyään vietän todella paljon aikaa koneen ääressä, ihan työnkin puolesta, olenhan kokopäiväinen toimistotyöläinen. Joskus tuntuu, että saisin kuluttaa vapaa-aikaani paremminkin, kun jo työn puolesta joudun käyttämään tietokonetta ihan tarpeeksi. Luen kyllä edelleen kirjoja ja lehtiä, itseasiassa joka viikko luen vähintään yhden kirjan, mutta siitä huolimatta tunnen jossain määrin tyhmentyneeni. Sen takia yritän vähän karsia nettipuuhiani ja pitää esimerkiksi blogittomia päiviä tai ihan tekemällä tehdä jotain muuta kuin olla koneella.
Loppukaneettina vielä, että mieheni joutui viemään iMacinsa huoltoon tässä pari päivää sitten. Vaikka hän ei harrasta netissä roikkumista missään nimessä liikaa, eron kyllä huomaa. Yhtäkkiä hänellä on aikaa hoitaa kaiken maailman rästijuttuja, jotka ovat odottaneet monta kuukautta. Pitäisi varmaan harkita asiaa itsekin...
Kiitos postauksestasi.
Olen miettinyt tämän kuluneen vuoden aikana voiko ihmisen äo pienentyä lyhyessä ajassa, sillä peruskoulussa & lukion ensimmäisinä vuosina olin hyvä koulussa. Nyt yliopistoon päästyäni tasoni on vain laskenut enkä tiedä mikä on mennyt pieleen. Yksi muuttuja on: olen entistä enemmän netissä. Sain myöskin myöhään internetin (2006 kun olin 16-vanha) ja alussa en edes käyttänyt sitä paljoa. Nyt tuntuu että mitään oikeaa kirjaa ei jaksa lukea ja yksi tehtävä yliopistoa varten tuntuu ylivoimaiselta kirjoittaa ja siihen keskittyä.
Sekään ei auta että osa materiaaleista ja tehtävistä koulua varten on netissä sekä periaatteessa melkein ainoa sosiaalinen elämäni joten tuntuu karmivalta vähentää netissäoloaikaani.
Olen päättänyt ryhdistäytyä: ensi viikolla aion mennä hankkimaan kirjastokortin uuden paikkakuntani kirjastoon ja alkaa aikuisten oikeasti lukemaan kirjoja. Sekä vähentää netissäoloaikaa.
Hei, onneksi olkoon kirjastokorttipäätöksestä! :) Vaikka käytänhän minäkin omaani hävettävän vähän..... Mutta kirjat on oikeasti niin tärkeä juttu että luku"taidon" palauttamiseksi kannattaa todella tehdä töitä! :)
Asiaa tuossa on, mutta toisaalta nettiä voi käyttää myös itsensä sivistämiseen jne. joten omat käyttötavat vaikuttavat! Itse luen paljon asiablogeja, nettilehtiä, vaalikeskustelua seurasin paljon netissä jne. Tavallaan otan hyödyt irti aivan kuten vaikka telkkarista eli en sieltäkään juuri katso mitään aivan turhaa.
Toisaalta kun työpäivän istuu koneen ääressä niin kotona tekee mieluusti muutakin, joten sekin saattaa vaikuttaa. Välillä toki mullekin tulee tarve pienelle nettilakolle.
Mäkin luen netistä paljon ns. asiaa, samoin telkkarista katson lähinnä asiaohjelmia. Asiapitoisista sisällöistä huolimatta en keskity kunnolla vaan hypin sanasta, lauseesta, kappaleesta ja tekstistä toiseen vauhdilla ja poimien tehokkaasti vain kiinnostavat palaset. Harvoin luen mitään tekstiä kokonaan, jos ne ovat tällaisia blogikommentteja pidempiä. Juuri tuo vuodesta toiseen jatuva huomion impulsiivinen heittelehtiminen tuntuu pehmentävän pääni pesusieneksi, johon jää tiedonrippeitä vähän sieltä sun täältä, muttei mitään kunnolla.
Toisaalta haluaisin lohduttautua sillä, että ongelma taitaa osittain olla kuvitteellinen. Saatavilla olevan tiedon määrä paisuu koko ajan ja kouluaikojen jälkeen kukaan ei ole määrittelemässä, mitä tarvitsee tietää. Tämä luo vaikutelman oman tietopankin mitättömyydestä. Tuntuu, että mikään määrä tietoa ei ole tarpeeksi. Kun perehtyy väistämättä vain rajattuun määrään asioita, joutuu tuntemaan itsensä aina jossain porukassa vähän yksinkertaiseksi, kun ei tiedä aiheesta.
Tämä oli kyllä hyvin sanottu. Kouluaikoina oli tosiaan "helppoa" sivistää itseään, kun koulusta annettiin suoraan keskittymisalue; "nyt teet tutkielman Kreikan mytologiasta tai luet sen-ja-sen kirjan ja teet esitelmän tai koealueena toinen maailmansota" jne.... Nyt saa keikkua tiedon aalloilla ihan hämmentyneenä ja hajalla siitä mitä tästä kaikesta tiedonäärästä olisi tärkeä omaksua.... :/
tää oli kyllä tosi hyvä postaus! ja tajusin juuri et mullakin tota samaa ongelmaa on. tuntuu esim blogeja lukiessa et jaksa pitkää postausta lukea tai keskittyä siihen vaa pitää välissä puuhata muuta. ja sit ku ei oo tekemistä nii on vaa koneella ja käy samoja sivuja miljoona kertaa läpi.
Kiitos kun otit näin tärkeän ja ajankohtaisen asian esille! Älä pidä itseäsi tyhmänä kun olet kerran huolestunut asiasta jolla on väliä :)
Wou! Oon myöskin huomannut kokeneeni itseni tyhmemmäks kuin mitä olin esim. joskus yläasteaikoina. Unohtelen asioita ja mitään en saa aikaiseksi, varsinkaan sen jälkeen kun olen "tullut käymään koneella" jolloin jumitun seurailemaan vaikka mitä typerää.
Onneksi kuitenkin oon huomannut että oon nykyään yhä vähemmän ja vähemmän koneella kun täytän elämääni kaikella muulla tekemisellä ja menemisellä. Jospa siis tästä hyvästä saisin hieman sitä vanhaa fiksumpaa itseäni takaisin :)
Kiitos tästä mielenkiintoisesta tekstistä, koska en ole asiasta mitään kuullut aiemmin!
Asiallista tekstiä taas! Itsekkin luin saman artikkelin Oliviasta, sen myötä päädyin poistamaan facebook profiilini. Melkein kuukauden olen ollut ilman sitä; koneella roikkuminen on vähentynyt ja olen lukenut enemmän kirjoja sekä lehtiä. Tähän kohtaan voisin lisätä, että olen kahdeksannella luokalla. Suosittelen kaikille facebookin poistamista ;)
Loistavaa! :)
Hyvä kirjoitus:) Toisaalta, tyhmyydessähän ei sinänsä ole mitään väärää:D Mutta tylsää se on. Kyllä tässä jotain kuntoutusta kohta kaipaa... ONNEKSI on oma valinta tuleeko itsestä kiinnostava kuin yli ajettu etana:)
jep, allekirjoitan tämän! Olen aivan taatusti tyhmentynyt. Ja ihan hirveästi laiskistunut! Ja keskittymiskykyä ei ole nimeksikään. Hiukan ehkä surullista, varsinkin kun ajattelutapani on "sitten joku toinen päivä", sitten joku toinen päivä teen tuon ja tuon, hyvä idea tuo tuossa blogissa, pitää kokeilla joskus, pitäisi siivota..heti kun olen surffaillut vähän aikaa...2 tuntia...
Internetissä on tietysti monta sellaista elementtiä, jotka kannustavat kuvaamaasi tapaa pomppia asiasta toiseen mihinkään kunnolla keskittymättä. Mutta suurin syy tähän "tyhmistymisen" kokemukseen on kuitenkin todennäköisesti ajankäyttö: ilman nettiä vastaava informaatio tulee haettua muista, "hitaammista" ympäristöistä, joissa sille omalle ajattelulle ja prosesseinnille jää enemmän tilaa.
Minusta on ainakin itse ihan mukavaa viettää "piuhat pimeiksi" -päiviä ja pitää kaikki viestintävälineet kiinni.
Ja P.S. Internet-sanan voi edelleen kirjoittaa isolla kirjaimella, mutta myös pienellä kirjaimella. Kieliopillisesti molemmat tavat ovat oikein :)
Olet varmasti ihan oikeassa. :) Hyvin sanottu.
Olen vähän samaa mieltä. Ja mielestäni netin lisäksi kännykät huonontavat muistia tosi paljon. Ennen ainakin itse opettelin puhelinnumerot ulkoa ja en kirjoittanut muistettavia asioita ylös. Nykyään laitan kännykkään aina muistutuksen ja se muistaa myös kaikki numerot.
Siltikään en tajua miten pystyt olemaan lukematta tuota Potteria. :P Itse luin juuri Puoliverisen prinssin kolmannen kerran, ja kun sen kerran aloitin, luin sen melkein putkeen (ja työt kärsi) :D
Niinpä. :/ Kun teininä luin jotain Stephen Kingejä, en meinannut pystyä riistäytymään kirjoista. Toiset on ajat nyt....
Et ole ainut. Tuntuu välillä, kuin päässä olisi vaan ilmaa. Jos sitäkään... :D
Jepjep, samoja oireita täälläkin. En vaan jotenkin ole älynnyt nettiä syyttää kamalista keskittymishäiriöistä, oppimisvaikeuksista ja muista sellaisista. Mutta voisihan tässä hyvinkin olla perää. Kun vaan osaisi laittaa sen läppärin kannen edes joskus kiinni...
Minä teen työtä koneella, ja internet kuuluu oleellisena osana työhöni. Se auttaa paljon, koska kun töissä istuu koneen ääressä melkein koko päivän, ei kotona tee mieli koneelle lainkaan. Lisäksi olen ottanut tavaksi pitää AINAKIN yhden tietokoneettoman päivän viikossa, jos se vain on mahdollista.
En sitten tiedä olenko tyhmentynyt. Ehkä tällaiset artikkelit vain vahvistavat sitä, että ihmisille olisi hyvä tarjoilla annos mediakasvatusta. Netti on lopulta vain yksi tiedonlähde, se ei korvaa sosiaalista elämää, eikä kontaktia toisen ihmisen kanssa naamatusten. Ehkä kannattaa suhtautua nettiin vain työvälineenä, ei minään muuna. Esim. aina kun päivittää blogia niin räiskäisee vaan kuvat ja tekstit eetteriin ja sitten poistuu koneelta. Kommentit kerkee hyväksyä myöhemminkin.
Eräs opettajani (olen opiskellut viestintää ja varsinkin mediakasvatusta 4 vuotta) sanoi, että missään muualla kuin metsässä ei voi välttyä eri medioilta. Joten, mennään metsään hei! :D
Tämä olisi tosissaan mullekin erittäin tärkeä omaksuttava asia.....
Ihan totta, tosin luulin aluksi ilmiön päässäni johtuvan uusioperheen saamisesta, heheee... Nyt kun perheellistymisestäkin on jo aikaa kulunut, eikä viisaus edelleenkään asu päässäni, voin kai syyttää nettiä. ;D
No, ihan tosissaan jos ollaan, niin jotain tässä päässä kyllä on tapahtunut kun ei kirjettä ystävältäkään saa rauhassa luettua. :/
Sama. Sain 6-sivuisen kirjeen Kreikasta viime viikolla, ja olen lukenut siitä ehkä kaksi sivua. Ja nekin nopeasti silmäillen. :/ *huokaus*
Jep, olen tietoisesti vähentänyt koneen äärellä notkumista ja yllättynyt, kuinka paljon sitä voikaan saada aikaan. Olen lukenut, leiponut ja siivonnut, ennen vähentämistä tuli sutaistua vain kaikki pakollinen äkkiä, että saattoi taas palata koneen ääreen..
Tosi hyvä postaus!
Opiskeluaikana sekä entisessä konttorityössä surffasin vielä paljon enemmän netissä kuin nykyään! Nykyisellään työni tapahtuu pääasiassa netin ulottumattomissa, ja vietän vain iltaisin aikaa koneella. Se on mulle ehdottomasti positiivinen juttu.
Varmaan netti ja tietokonemaailma ovat osatekijä monien keskittymisvaikeuksiin, mutta kyllä minusta muutenkin tuntuu, että elämänrytmi ja yleinen tapahtumien tempo ovat nykyään sellaisia, ettei aikaa keskittymiselle jää. Töissä revitään suuntaan ja toiseen, tulee jatkuvasti keskeytyksiä jne. Jopa minä, joka olin ennen pahemman sortin kielipoliisi, en jaksa nykyään välittää kieliasusta juurikaan - kunhan tulen hyvin ymmärretyksi. En hio lauseitani tai mieti osuvia ilmaisuja, koska en ehdi.
Kiire ja sirpaleisuus luo epävarmuutta ja onnettomuuden tunnetta ihmisiin. Luotan kuitenkin, että opimme ajan myötä elämään internetin maailmassa, mutta silti samalla kohtuullistamaan elämänrytmiämme ja keskittymään jälleen. Ja onhan netti tuonut paljon hyvääkin! Blogien ja erilaisten saittien myötä esim. käsityöt ja puutarhan hoito ovat nousseet erittäin suosituiksi harrastuksiksi nuorten keskuudessa ja ylipäätään erilaiset ilmiöt pääsevät paremmin esille. Ei tarvitse enää nuortenkaan tykätä kaikesta samasta kuin luokkakaverit (kuten silloin 90-luvulla).
Ei mulla sulle neuvoa ole, mutta halusin vain kiittää tästä postauksesta.
Ajattelin ensin ihan vain olla lukematta sillä luen blogiasi sillä olen kiinnostunut meikkaamisesta. Mutta kun olin lukenut vain muutaman virkkeen tajusin yhtäkkiä että olet aivan oikeassa. Tämä postaus todellakin avasi silmäni.
Olen vielä lapsi, nuori 15-vuotias ja mulla on vielä niitä tapoja mitä sinulla nuorempana oli. Käyn kavereiden kanssa kahvilla, juuttelen tuntikausia heidän kanssaan LIVENÄ (huom, ei puhelimella) ja nautin siitä ajasta. Luen paljon, en erityisen nopeasti mutta olen aina ollut hidas lukija. Mutta tunnistan itseni myös uusista tavoista. En mäkään saa asioita aikaiseksi, istun usein kalenterin kanssa sunnuntai-iltana organisoimassa viikkoa, ja sitäkin vain jos muistan. En tajua kaikkia juttuja mitä kaverini kertovat, en tiedä milloin lempileffasarjani uudet osat tulevat leffoihin, en enää edes tilaa DEMIä koska luen vain netistä kaikkea.
Pointtini ei ole sanoa että on myöhäistä muuttua, oli vain pakko KIITTÄÄ että avasit silmäni ajoissa. Tunnen itseni heti vahvemmaksi ja tuntuu siltä kuin olisin herännyt syvästä unesta. Tsemppiä, monet pyrkivät samaan kuin sinä! Et ole yksin :).
Kiva kuulla anka! Tsemppiä sinnekin! :)
Jep, tutulta kuulostaa. Olen jo aikaa sitten todennut, että en jaksa keskittyä kokonaisen kirjan lukemiseen. Korkeintaan jotain hömppää voin lukea (Himoshoppaajia tms.), joissa ei oikeasti tarvitse keskittyä lukemaansa. Lehdetkin luen pomppien ja harva artikkeli tulee kokonaan luetuksi. Olivian jutun luin "väkisin" kokonaan, samoin kuin tuon sinun postauksesi.Ihan vain todistaakseni, että se on vielä mahdollista :oD!
Tuo tyhmistymisen tunnekin on niin tuttu tunne! Ennenhän sitä muisti kaikkien kavereiden puhelinnumerotkin ulkoa, kun piti lankapuhelimella soitella. Nyt muistaa hätäisesti omansa, kun kännykästähän ne kaikki löytyy. Ja kauppaan on turha lähteä ilman ostoslappua. Muutenkin teen aina listoja kaikesta, mitä pitää muistaa tehdä tai hankkia. Olen kuvitellut olevani järjestelmällinen, mutta totuus on, että olen vain niin hajamielinen, ettei mistään tule mitään, ellei ole paperia, josta luntata.
Huh, täähän alkaa kuulostaa vakavalta.. Tarttis tehrä jottain! Mitenhän sitä alkais itseänsä sivistämään ja kasvattamaan keskittymiskykyä?
Siis tää on niin totta koko juttu! Siis mä tunnistan itsestäni tosi monia näistä jutuista. Mustakin on tullut tyhmempi ja kuvaisin asioita ihan just samalla tavalla. Keskittymiskyvyttömyyttä sekin, että ajattelin heti, että "haa, tää on täyttä totta, luenpa mitä muut tästä sanovat"... mutta oikeasti: en edes jaksa lukea viliseviä kommentteja, siinähän menisi aikaa ja pitäisi keskittyä tovi. Ehkä pitäisi pitää nettilakko... Kertakaikkiaan. Musta on tullu tyhmä ku toripulu, joka nokkii päämäärättömästi jotain syötävää, jopa paska auton pohjasta tai hesen ranskalaisten paperit käy, ku se sattuu oleen nenän edessä. Vähintään sitä tarttee maistaa, vaikka ei se hääviä oo.
Oon miettiny kans, että se, että blogit on tosi suosittuja, nykyään, johtuu varmaan siitä, että tieto on pilkottu äärettömän pieniin osiin: tekstiä tosi vähän, asiaa vähän ja kuvia paljon. Nopeaa, vaivatonta.
Ehkä mä palaan aiheeseen vielä ja luen muidenkin kirjotukset, nyt aivot surisee vaan niinku silmätkin.
Terv. Toripulunen
Juuri näin. Näin minäkin uskon. Pitkät postaukset on harvoin suosittuja, suuret kuvat pienellä tekstimäärällä taas sitäkin tykätympiä.
hei tämä ei nyt kuulu yhtään tähän postaukseen, mutta haluaisin tietää, mikä olisi oikea paikka aurinkopuuterille. osaan kyllä varjostaa ja korostaa kasvot oikealla tavalla, mutta aurinkopuuterin käyttö on vähän hakusessa. ja kesällähän sitä just oisi kiva käytellä :) voisitko neuvoa? blogisi on kivoin! ja hyvää kesän alkua ;)
Aurinkopuuteria voi käyttää kahdella tavalla. Mattaisella ja mahdollisimman ei-oranssilla aurinkopuuterilla voi varjostaa kasvoja sivelemällä sitä kevyesti hiusrajaan, leukalinjoihin (etenkin jos on jykevät leuat), poskiluun alle (oikean paikan näet imaisemalla poskesi sisään, varjostus tulee poskien lommokohtiin) ja leuan alle. Hohtavalla aurinkopuuterilla voit tuoda väriä koko kasvoille, sivele sitä pehmeästi suurella siveltimellä koko kasvoille tai erityisesti niihin kohtiin joihin aurinko ensimmäisenä osuu, eli otsa, leuka ja poskipäät. Jos olet kovin vaalea, kannattaa valita sävy joka ei ole kovin montaa astetta tummempi kuin oma ihonsävysi, ettei tulos näytä likaiselta.
Tämä oikeasti herätti mut eilen! Oli niiiiin kova kiire pois koneelta heti tämän postauksen lukemisen jälkeen. Nyt olen heräämisen jälkeen lukenut Jane Austenin kirjaa suurinpiistein tunnin ja ai kun tekee hyvää! Suosittelen lukemisen aloittamista jostakin kevyestä.
Hienoa kuulla! :) Jane Austen <3