Lokakuun idoli on Julia Vuoren Sika.
Voi, miten kuvailisinkaan suhdettani Sikaan? Minä haluaisin olla Sika. Sika on lämpimin, vilpittömin ja empaattisin hahmo mihin olen sarjakuvakulttuurissa törmännyt. Sillä ei ole koskaan mitään taka-ajatuksia eikä se ole ikinä ilkeä. Se suhtautuu asioihin filosofisen lempeästi ja loputtoman uteliaasti. Se ei hermostu silloinkaan, kun kaapin ovi irtoaa, se kompastuu lattialla lojuneeseen muovipussiin, kasa mandariineja vierii päälle ja tuoli tekee reiän lattiaan. Se vain maalaa kaapinoven, muovipussin, mandariinit ja tuolin punaisiksi.
Aloin seuraamaan Sikaa kun se alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuonna 1995. Jossain vaiheessa sarjakuva vaihtoi hieman konseptia, Sika muutti Ranskaan ja nimeksi tuli Pariisin Kirjeenvaihtaja. Sian ydinolemus ei kuitenkaan muuttunut, ja sen eksentrinen kaveripiiri, johon kuuluvat mm. Lehmä, Pingviini, Lapinkoira ja Mäyrä, pysyi samana.
Yksi lempi"jaksoistani" on Lapinkoiran vierailu. <3 Klikkaa kuva isommaksi.
Loppuun vielä tekstit toisesta lempparistripistäni, joka tiivistää Sian filosofian aivan erityisen hyvin.
Tunsin koputuksen oikeassa jalassani.
Takanani seisoi kissa. Se pyysi minua mukaansa.
Punavarpuset olivat lupautuneet pitelemään kissan pyykkejä, kunnes pyykkipoikia löytyy.
Varpusten jalat olivat kipeytyneet paikallaan olosta.
Kutsuin linnut jalkahauteelle. Kissa toi savea, talkkia ja kynsienhoitovälineitä sekä keitti siemenkahvit.
Varpuset lähtivät. Odotamme kortteja Intiasta.
Jos ette ole vielä tutustuneet Sikaan (oletan, että lukijoiden joukossa voi olla niin nuoria lukijoita että Sika on jäänyt heiltä löytämättä), niin suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta kokoelmakirjan Sika (1998), tai sen jatko-osan Sika ja Oikukas Sieni (2006). Tulette varmasti hymyilemään.
(Kirjakaupoista näitä ei näyttäisi enää löytyvän, painokset myyty loppuun. Sen sijaan lapsille löytyy kirjat Sika ja värit, Sika ja tunteet ja Sika ja numerot.)
0 comments on “Kuukauden idoli: Sika”
Tiedäthän, että strippi tarkoittaa kolmen ruudun pituista rarjakuvaa. Tässä yhteydessä tuskin voidaan puhua stripistä.
En tiennyt. Kiitos kun valaisit. :) Mikäs useamman kuvan sarjakuva sitten on?
Sehän on sarjakuva.
"Sarjakuva on esitys, jossa joukko perättäisiä kuvia muodostaa yhtenäisen tarinan."
Sanomalehtistrippi/strippi on tosiaan vain kolmen kuvan mittainen.
Wikipedia näyttää määrittelevän stripin vähän laajemmin. http://en.wikipedia.org/wiki/Comic_strip
A comic strip is a sequence of drawings arranged in interrelated panels to display brief humor or form a narrative, often serialized, with text in balloons and captions
Tämän mukaan Sika-sarjakuvat olisivat myöskin strippejä. :)
Itse asiassa strippi ei suinkaan ole kolmen ruudun pituinen sarjakuva. Yleisesti myös sivun mittaisia julkaisuja pidetään strippeinä. Samoin muita vapaamuotoisempia julkaisuja (sarjakuvien ollessa kyseessä) voidaan edelleen pitää strippeinä. Strippi on siis julkaisumuoto ja tuo kolmen ruudun mittainen sarjakuva on jostain syystä synonyymisoitunut stripiksi.
Sika on ihana!
Strippi tai ei, mutta onpas hauska uusi tuttavuus! En ole koskaan ennen törmännyt moiseen sikaan. Tosi hellyyttävä <3 Täytyykin yrittää kirjastosta etsiä sikaa =D
Tiedätkö muuten mitään muuta Julia Vuoresta? Minkälaisia muita töitä hänellä on?
NYT-liitteen maskotti Jänis on myöskin Julia Vuoren piirtämä. Hän on lisäksi tehnyt kuvituksia muutamiin kirjoihin 90-luvulla, mm. Nykytaide suurin piirtein ja Lasten Ateneum (ja Sylva Ry:n liikuttava Tapiiri sairastaa -värityskirja, jossa pikku-tapiirilla on syöpä). 2000-luvulla hän on julkaissut kaksi Sika-sarjakuva-albumia ja kolme Sika-lastenkirjaa. Ainiin, ja piirsihän hän myös joulupostimerkit toissa vuonna! :)
Hei!
Luen blogiasi mukavan kirjoitustyylisi vuoksi, vaikken ole juuri kiinnostunut luomiväreistä tai meikeistä ylipäätään (ehkä luonnonkosmetiikkaa lukuun ottamatta). :) Halusin vain kiittää tästä erinomaisesta vinkistä - olen lukenut Sikaa Nyt-liitteestä ohimennen, mutten ole koskaan tajunnut, kuinka ihana hahmo se on. Aivan hurmaava. Heti lukulistalle.
Voi kun mukava kuulla! Kiva että sympaattinen Sika tavoitti taas yhden uuden ystävän!
Mä täällä jo lähes kyynelehdin, Sika on huippuihana! On mennyt multakin vähän ohi, jotenkin jää sarjakuvat helposti lukematta vaikka niistä periaatteessa tykkäänkin. Kiitos Sanni tästäkin! <3
Voi miten olen voinutkaan unohtaa tämän?! Sikaa tuli luettua silloin kun asuin vielä kotona äidin luona.. voi niitä aikoja =) Pitääkin tarkistaa löytyisikö meidän kirjastosta noita kirjoja, piristäisivät varmasti. Mua jotenkin ahdistaa tää alkanut lokakuu...
Ooi, vaikuttaapa ihanalta ja sympaattiselta hepulta. En oo kuullut Siasta koskaan ennen, Hesaria kun en lue, mutta toivottavasti kirjastosta löytyy, haluan päästä lueskelemaan Sian juttuja hetipian! :D
Pidin siasta silloin kun Nyt-lehti alkoi ilmestyä, mutta jotenkin se ei enää iske, en tiedä. Julia Vuori on muuten Hesarin kuvittajan Pekka Vuoren tytär.
Sika <3.
Minulla oli joskus leikattuna lehdistä Sian kommentteja kuvien kera, mutta arvaa vaan hukkuivatko ne aikoinaan muuton yhteydessä :/.
Oih, Sika on paras! <3
Ihanaa että joku muukin rakastaa Sikaa :)
sika on symppis<3 ihuna tuo lapinkoira-juttu :)
Aivan ihana Sika <3 Itse huolehdin liikaakin läheisten pärjäämisestä ja siksi tuo toinen kolahti...rajansa huolellakin, sillä ei saa aikaan kuin pelkoja.