Kaupallinen yhteistyö: Nurme
Minulla on tänään ilo esitellä saippuoistaan tunnetun virolaisen Nurme-brändin nestemäisiä hiustuotteita. Erityisesti shampoot ovat aivan mielettömän hyviä!
Koodilla sanni25 saat nyt kaikki Nurmen tuotteet -25% alennuksella Jolielta 13.10. saakka.
Nurme löi itsensä läpi nimenomaan saippuoiden ja palashampoiden kautta, mutta valikoimassa on ollut pitkään myös nestemäisiä hiustuotteita palvelemassa laajempaa kuluttajakuntaa. Suomessa Nurmen nestemäisten vaihtoehtojen kokoelma on pidetty maltillisena, keskittyen supersuosittuun Rosmariiniin, mutta tänä vuonna valikoimaa laajennettiin Ylang Ylang – ja Sitruunaruoho -tuotteilla. Kotimaassaan Virossa Nurmen Sitruunaruoho-linjan tuotteet ovat muuten kaikkein suosituimpia!
Mun kokemus Nurmen nestemäisistä hiustuotteista kolmeen lauseeseen tiivistettynä:
1. Aivan IHANAN tuoksuisia! 😍
2. Shampoot ovat huippuhyviä ja sopivat kaikille hiustyypeille. Näitä mä hehkutan aivan erityisesti! 🔥
3. Hoitoaineet ovat oikein hyviä, ja sopivat parhaiten normaalista kuiville hiuksille.
Avataan tuotteiden sielunelämää tarkemmin!
Onko näissä sulfaatteja? Sopivatko Curly Girliin?
Kyllä, Nurmen shampoissa on sulfaatteja, mutta ne ovat silti allekirjoittaneen kokemuksella hellävaraisia ja Curly Girl -metodiinkin sopivia. Kuten kirjoitin aiemmassa Curly Girl -postauksessani, sulfaatit eivät itsessään tee shampoosta voimakkaasti pesevää, vaan pesevyyteen vaikuttaa koko resepti. Nurme-shampoissa on ykkös-tensidinä (eli pesevänä aineena) mieto sokeripohjainen kookosglukosidi, ja sulfaatti (luonnonkosmetiikassa sallittu sodium coco-sulfate) tulee kakkosena.
Olen hyvin tarkka shampoiden – no, kaikkien – hiustuotteideni laadusta, ja käytän vain hoitavan tuntuisia shampoita. Hiukseni ovat kuivat, vaalennetut ja luonnonkiharat, ja vaativat tuotteilta kosteuttavuutta. ’Hoitavalla’ shampoolla tarkoitan koostumusta, joka kevyesti esiselvittää hiusta ja jättää tyven sileäksi eikä ”narskuvaksi”.
Monet kosteuttavinakin mainostetut shampoot tekevät mun hiusten tyvestä huuhdellessa nahkean ja takkuisen (tunnetteko ilmiön..?), ja sellaisille shampoille olen armoton: eivät pääse jatkoon.
Hämmästyin, kuinka sileäksi Nurmen shampoo jättää hiukset huuhdellessa.
Shampoo on ensinnäkin ihanan viskoosista eli paksua ja helposti työstettävää, ja vaahtoaa mukavasti. Hämmästyin siksi, että Nurmen shampoissa ei ole kvatteja, jotka tavanomaisesti tuovat tuon ’sileän’ tuloksen. Nurmen shampoissa silottavana ja takkuuntumista ehkäisevänä aineena käytetään vehnäproteiinia (hydrolyzed wheat protein), joka muodostaa hiuksen pintaan kevyen, silottavan kalvon. Lisäksi Nurmen shampoot sisältävät hiustenhoidon klassikkoainetta; pantenolia, joka kosteuttaa hiusta ja parantaa hiusten kammattavuutta.
Nurmen shampoissa on kaikissa sama pesevä ja kosteuttava koostumus, mutta eteerinen öljy tuo niihin hieman erilaisia vaikutuksia ihanan tuoksunsa ohella. Tyypillisesti eteerisen öljyn vaikutus on antibakteerinen ja tulehdusta hillitsevä, ja juuri tästä juontaa eteeristen öljyjen suosio hiuspohjan ongelmien hoidossa; eteeriset öljyt voivat vähentää kutinaa, hilsettä ja tulehdusta neutraloimalla päänahassa ongelmia aiheuttavia bakteereja.
Hiustenhoidon trendikkäin eteerinen öljy on viime vuosina ollut rosmariini, ja Nurmenkin tuotteista juuri Rosmariini-shampoo on ollut ainakin Suomessa bestseller.
Rosmariiniöljyn on todettu parantavan hiusten kasvua. Tieteellisestä mekanismista kasvua edistävän vaikutuksen takana eivät asiantuntijat ole ihan yhtä mieltä, mutta yhtä kaikki kuluttajat kokevat saavansa rosmariinista apua hiuspohjan ongelmiin. Kollegani mm. kertoi Nurmen Rosmariini-shampoon lievittävän hänen päänahkansa kutinaa. Mainitsipa hän myös, ettei ole pitkään aikaan muuta shampoota käyttänytkään, koska on siihen niin ihastunut – samoin kuin hänen tyttärensä..!
Minulla ei ole hiuspohjan ongelmia, mutta olen se kuluttaja, joka nauttii Rosmariini-hiustuotteista juuri niiden ihanan aromaattisen tuoksun takia. Nurmen Rosmariini-shampoo ja -hoitoaine tuoksuvat ”törkeän” hyviltä. Näitä voi käyttää vallan mainiosti, oli hiuspohjassa huolia tai ei.
Eteeriset öljyt eivät vaikuta hiusten pituuksiin vaan ainoastaan päänahkaan. Jos siis haluat esimerkiksi saada Rosmariini-hoitoaineesta lisähyötyä kenkkkuilevan hiuspohjan harmeihin, levitäthän hoitoaineen myös hiuspohjaan.
Nurmen hoitoaineet ovat hoitavuudeltaan medium-tasoa ja sopivat mielestäni parhaiten normaalista kuiville hiuksille. Minun käsitellyt hiukseni ne kyllä selvittävät kiitettävästi, mutta kaipaan vielä lisää silottavuutta ja ehkä ”raskaampia” öljyjä.
Jos olet etsinyt luonnollista hoitoainetta, joka selvittää takut hyvin, tuo kiiltoa eikä tee hiuksista raskaita, tässä on sinulle loistotuote!
Nurmen kaikissa hoitoaineissa on sama kosteuttavista, hoitavista ja ravitsevista aineista muodostuva pohja (avattuna yllä olevassa kuvassa). Vain eteerinen öljy ja sen tuoma aromaterapeuttinen vaikutus vaihtelee.
Vannon itse kasviöljyjen nimeen hiustenhoidossa, ja arganöljy on yksi parhaita kasviöljyjä kaikille hiustyypeille. Sen rasvahappo- ja vitamiinikoostumuksen on todettu olevan hiuksille sekä hiuspohjalle ihanteellinen. Arganöljyn rasvahapot pehmentävät hiuksia ja tekevät hiuksista elastiset ja taipuisat, mutta samalla koostumus on niin kevyt, ettei se jätä hiuksia raskaiksi. Arganöljy sisältää runsaasti antioksidanttista E-vitamiinia, mikä auttaa suojaamaan hiuksia mm. auringonvalon haalistavilta ja vaurioittavilta vaikutuksilta.
Mun suosikkeja kokoelmasta ovat Rosmariini ja Ylang Ylang. Ylang Ylang saattoi jopa kiilata Rosmariinin ohi, mitä en odottanut..!
Ylang Ylang ei normaalisti kuulu eteeristen öljyjen lemppareihini, koska koen sen usein liian vahvana ja hyökkäävänä, mutta Nurmen tuotteissa Ylang Ylang on erityisen pehmeä ja sensuelli. 😍 Tätä oli ihana käyttää kesällä mökin saunassa..! Myönnettävästi käytin Ylang-shampoota välillä jopa suihkugeelinä, koska sen tuoksu on niin puoleensavetävä. 🤭 Eteeristen öljyjen aromaterapeuttiset ominaisuudet pääsevät mielestäni aivan erityisen hyvin oikeuksiinsa saunan lämpimässä syleilyssä.
Tutustu nyt Nurmen ihaniin, aromaterapeuttisiin hiustuotteisin tarjoushintaan.
➡️ Koodilla sanni25 saat kaikista Nurmen tuotteista -25% alennusta 13. lokakuuta saakka Jolien verkkokaupassa.
Nurme Rosmariini-shampoo 8,25€ / 250 ml (norm. 11€)
Nurme Rosmariini-hoitoaine 9,07€ / 250 ml (norm. 12,10€)
Nurme Ylang Ylang -shampoo 8,32€ / 250 ml (norm. 11,10€)
Nurme Ylang Ylang -hoitoaine 9,15€ / 250 ml (norm. 12,20€)
Nurme Sitruunaruoho-shampoo 8,32€ / 250 ml (norm. 11,10€)
Nurme Sitruunaruoho-hoitoaine 9,15€ / 250 ml (norm. 12,20€)
Pari lisävinkkiäni Nurmen tuotteista: IHANAT sokeri- ja suolakuorinnat, hemmottelevat Rich Cream -voiteet vartalolle (tykkään myös ohuemmista Lotion-voiteista!), edulliset kasvo- & vartaloöljyt sekä uniikki Neroli Purifying Cream Cleanser, joka yhdistää puhdistusöljyn, -maidon ja -vaahdon samassa tuotteessa.
Bonusvinkki: avokadoöljy on yksi parhaita kasviöljyjä erittäin kuiville ja vaurioituneille hiuksille. Sekoita Nurmen Avokadoöljyä (alekoodilla 13,20€) hiustenhoitoaineesi tai -naamiosi joukkoon, anna vaikuttaa 15-30 minuuttia, ja nauti extrapehmeistä ja ravituista kutreistasi! 😍 (Lyhyempikin vaikutusaika tuo tuloksia!)
Lue lisää Nurmesta brändinä täällä.
Heräsin tänään Skopeloksella, jonne saavuin eilen. Edellisestä kohtaamisesta tämän saaren kanssa on kulunut kymmenen vuotta.
Majoitun ylhäällä Skopelos Townin laella, ja täältä on aivan ihanat maisemat! Maiseman perusteella tämän paikan varasinkin. Minusta kun on näin vanhemmiten tullut enenevässä määrin maisemamatkailija, joka viipyilee - ja mieluusti juuri kauniin maiseman äärellä.
Heräsin ennen auringonnousua, kuten tavallista. Aurinko nousi 7.25, ja katselin sen nousua omalta parvekkeeltani. Aurinko tosin tuli näkyviin Skopelos Townia reunustavan vuorenrinteen takaa vasta kello 8. Sitä odotellessa ehdin juoda pari kuppia kahvia. :) Muistelin vanhoja aikoja Kreikassa, kun minulla oli tapana lähteä kahvimukin kanssa aamukävelylle jopa kuuden aikaan. Olin siihen aikaan aivan erityisen aamuvirkku. Ne olivat hyviä aikoja, nautin aamukävelyistä valtavasti.
Majapaikkani on itse asiassa hotelli (kodinomainen sellainen), ja täällä tarjoillaan myös aamiaista. Yleensä majoitun vuokrahuoneissa ja kokkaan aamiaiset itse, ja huoneessa on täälläkin keittonurkkaus. Kieltämättä pikakahvi voittaa Kreikassa filtterikahvin, ja näin ollen mun itse keittämä varhaisaamun murukahvi hakkaa hotellin kahvin 6-0... :D
Hotellin (Thea Home) aamiaisterassi on niin viihtyisä, että mikäs täällä on syödessä. 😍 Tarjolla oli ilokseni täydellinen setti mun standardiaamiaisruokia eli kananmunaa, juustoa ja kasviksia. Myönnettävästi söin myös yhden minikokoisen hortopitan eli kasviksilla ja fetalla täytetyn piirakanpalan..!
Aamiaisen jälkeen kirjoittelin muutaman sähköpostin ja lähdin sitten kävelylle.
Kuumuus on palannut.
Tässä välissä ehti olla pari päivää tavallista syyslämpötilaa, eli noin 22 astetta, mutta eilen asteet nousivat taas. Tänään oli rehellinen tuuleton hellepäivä, ja koko päivän 26-27 astetta.
Kävelin ylös Skopelos Townin Kastrolle, ja olin ylös päästyä jo läpimärkä hiestä. Naamakin valui hikeä - mietin, oliko mun aurinkovoiteesta enää mitään jäljellä. Tunsin jälleen kerran vahvasti, että alan todellakin olla liian vanha tällaiseen kuumuuteen. Nuorempana nautin 30+ asteen lämpötilasta, mutta enää en; hellelukemissa mun energiat menevät nollille ja on tukala olo. Muistelin haikeana edellisviikon vilvoittavia skootteriajeluita Kykladeilla...
Miten muuten te ja kuumuus..? Millaisissa lämpötiloissa tykkäätte lomailla..?
Skopelos Townin Kastron huipulta on muuten upeat 360 asteen näköalat. Edellisellä vierailulla, joka ajoittui syyskuuhun, Kastron laella oli auki ihastuttava kahvila/baari, jossa muistan istuneeni eräitäkin iltoja. Nyt se oli kiinni. Lokakuu on aikaa, jolloin kesäsesongin kuppila toisensa jälkeen sulkeutuu.
Kuvassa satamaan on suuntaamassa Sea Jetsin harvinaisempi alus - hidas sellainen. Sea Jets tunnetaan nopeista (ja tätä nykyä erittäin kalliista) katamaraaneistaan, mutta laivastoon kuuluu muutama perinteinen matkustajalauttakin. Yksi sellainen liikennöi täällä Sporadeilla ja muodostaa runkoliikenteen manner-Kreikan, Skiathoksen, Skopeloksen ja Alonnisoksen välillä. Etäisin Sporadeista, jokseenkin eristynyt Skyros (rukka...) on jätetty vaille tätä yhteyttä.
Kiertelin Skopelos Townin katuja ja tunnistin saman viehätyksen, kuin vuosikymmen aikaisemmin. Kaupungin arkkitehtuuri puisine parvekkeineen ja värikkäine yksityiskohtineen on todella kaunista.
Pidän myös siitä, että Skopeloksen pääkaupunki sijaitsee rinteessä. Joka puolella kohoavat kapeat tai leveämmät porraskadut tuovat oman lisänsä tunnelmaan, ja korkealle kohoava sijainti tarjoaa myös paljon palkitsevia näköaloja.
Löysin kävelyllä paikan, joka jäi minulle vahvasti mieleen edelliseltä vierailulta. Se on tämä.
Ei näytä kuvassa erityiseltä, mutta tein tänne edellisellä visiitillä varhaisaamujen kävelyitäni, ja katselin täältä käsin, kun aurinko nousi. Paikka jäi minulle mieleen, koska koin siellä niin hyviä tunteita ja istuin siellä pitkään. Mietiskelemässä kaikkea mukavaa.
Olen ottanut tässä muurilla itsestäni (itselaukaisimella!) kuvan, josta pidän tosi paljon. Näytän kuvassa rennolta ja onnelliselta. Nousevan auringon lämmin valo on kasvoillani.
Näytin tältä. ❤️
Pitäisiköhän kipaista tuonne joku aamu ottamaan uusi versio vuodelta 2024....
Kello oli tässä vaiheessa 12.30 ja tunsin, että nyt en jaksa enää kävellä tässä kuumuudessa. Eihän tässä säässä muuta voi kuin mennä mereen.
Seuraava bussi biitseille lähtisi 45 minuutin kuluttua, ja suuntasin kaupan ja juomavesiostosten kautta bussipysäkille.
Loppupäivän nautin ihanasta vehreydestä sekä tajuttoman kirkkaista vesistä.
Nousin bussista Agnontasissa (kuvassa) ja kävelin siitä uskomattomien havupuumaisemien - ja havun tuoksun..! - halki Limnonarin rannalle.
Nämä värit..! 😍 Pystyttekö aistimaan havupuiden lämpimän tuoksun nenässänne...
Sporadien vehreys tuntuu melkein pröystäilyltä Kykladien kallioisen karuuden jälkeen. Miten voikin olla näin rehevän, etten sanoisi mehevän, vihreää..? Nautin kaikin aistein..!
Bussi ei vie alas Limnonarian rannalle, mutta runsaan kilometrin patikointi päätieltä palkitsee.
Limnonarian poukaman valkoinen pikkukiviranta upean turkooseine vesineen on kaunein ranta, jonka olen Skopeloksella nähnyt. Se on pieni mutta uskomattoman kaunis. Tunnelman täydentää romanttinen puutarhataverna - tällaista en odottanut kohtaavani Limnonarian kaltaisella pikkuisella biitsillä..! Taverna tarjoaa vierailijoille ilmaiset aurinkotuolit joita on sekä rannalla että vehreässä puutarhassa. Puutarhassa puiden alla loikoili niin perheitä, pariskuntia kuin koiria. Ruotsiksi minua tervehtinyt hymyilevä tavernaisäntä kantoi terassille ahkerasti ruokaa ja juomia.
Niin ihana paikka ja puitteet! Ja täydellinen kesäpäivän tunnelma... (lokakuussa ❤️).
Hiet huuhtoutuivat mereen ja makasin aurinkotuolilla nirvanassa. Somekin oli tänään kiinni koko päivän aamiaisen jälkeen. Puhelimen räpläyksen sijaan kirjoitin käsin muistiinpanoja muistivihkoon. Tai - - en tehnyt yhtään mitään. Muuta kuin seisoin tai makasin auringossa, joka ei enää läkähdyttänyt. ❤️
Siinä on nykyajan digitalisoituneessa maailmassa opettelemista, että viettää hetkiä, jolloin ei tee mitään. On vain.
Olen tällä matkalla, etenkin ekan viikon suunnitelmallisen sometauon aikana miettinyt, miten omalla tavallaan ihanan vapauttavaa oli aika ennen älypuhelinta. Sitä vietti aikaa ilman, että koko ajan piti tarkistaa jotain luurista. Mun kohdallahan älypuhelin tuli elämääni niinkin myöhään kuin... Olikohan 2016..? Vastustin älylaitteiden käyttöä.
Jos nyt saisin valita, voi olla, että palaisin aikaan, jolloin en edes tuntenut tunnetta, että jotain pitää jatkuvasti tarkistaa. Tai jakaa. Niin ihanaa kuin esimerkiksi Kreikankin jakaminen reaaliajassa on.
Tänään en jakanut.
Kello 15.50 keksin, että minähän hyppään vielä bussiin ja hurautan toisellekin biitsille. Niin tein.
Nousin päivän viimeiseen Glossaan päin menevään bussiin ja jäin pois Panormoksessa. Vieläkin kirkkaampi vesi odotti minua myöhäisen iltapäivän autereisessa lämmössä.
Vesi tällä rannalla oli niin kirkasta, että kun meni seisomaan mereen ja katseli pohjaan, tuntui, ettei välissä mitään vettä ollutkaan. Näkymä oli absurdin selkeä. Seisoskelin vedessä hyvät tovit katsomassa kaloja sekä eri värisiä ja muotoisia kiviä. Näytin varmaan hassulta. Huomasin kaipaavani snorkkelia..!
(Mä muuten snorklasin Miloksella Kalastajan rohkaisemana. Se oli iso juttu minulle, koska en millään uskalla laittaa päätä veden alle. Ensin sain melkein paniikkikohtauksen, mutta kun lopulta uskalsin, löysin veden alta maailman, joka lumosi. Bonus: oman hengityksen kuunteleminen veden alla on hämmentävän ja miellyttävän rentouttavaa.)
Tuli nälkä. Tajusin, että en ollut syönyt lounasta, ja kello oli viisi..! Istahdin rantatavernaan ja tilasin fasolakian (eli vihreitä papuja haudutettuna tomaattikastikkeessa) ja fetaa.
Istuin ja söin autuaana ilta-auringon lämmössä.
Jos Skopelos Townissa on jokin "huono" puoli niin se, ettei kaupunkiin pohjoissuuntaisen sijaintinsa (ja vuoren rinteiden) takia paista aurinko enää viiden jälkeen. Saaren länsipuolella sijaitsevassa Panormoksessa taas voi istua auringossa tappiin asti. ☺️
*
Nousin viimeiseen kaupunkiin palaavaan bussiin. Se oli täynnä hyväntuulisia ihmisiä palaamassa rannoilta tai saaren toisesta isommasta kylästä, Glossasta. Märkien uikkareiden rajat piirtyivät t-paitoihin. Minullakin.
Laitan tähän lopuksi kuvatrion syksyltä 2014. Sannin onnellinen aamu Skopeloksella, jota muistelen. Bongaa kuvista Sannin kahvimuki.
P.S. Hotellilla luin sähköpostit ja siellä oli viesti Jolielta. Minua pyydettiin poistamaan Ystävämyynti-postaus, koska kampanja ei ollutkaan julkinen. Sitä oli mainostettu julkisesti Instagramissa, mutta blogissa sitä ei saanut mainostaa. Te jotka ehditte tilata, saatte toki kuitenkin tilauksenne, ja te joilla koodi on tallessa, voitte yhä käyttää sitä 6.10. saakka.
Ensimmäinen viikko tämän syksyn Kreikan reissusta on onnistuneesti vietetty. 🥰
Viikon tunnelmat voi tiivistää näin:
🇬🇷 Poikkeuksellinen kuumuus vuodenaikaan nähden
🇬🇷 Ihania jälleennäkemisiä Kykladien saarten kanssa
🇬🇷 Kreikka on yhä vain kallistunut - ruoka ja etenkin laivaliput jatkavat kallistumistaan
🇬🇷 Paljon uimista ja rantoja! ⛱️
Kulunut viikko oli minun ja Kalastajan ensimmäinen yhteinen varsinainen loma. Vietämme paljon aikaa ulkomailla kiitos Kalastajan työn, mutta nyt olimme ensimmäistä kertaa ulkomailla loman merkeissä.
Sain vapaat kädet suunnitella matkan, ja nyt jälkiviisaana ainoa asia minkä muuttaisin, on kohteiden määrä - jo kaksi saarta oli liikaa. Tällaisia juttuja oppii, kun vihdoin lomailee yhdessä! Ihmiset ovat erilaisia ja ajanviettomieltymykset lomalla niin ikään. Siinä missä minä rakastan istua laivoissa ja siirtyä saarilta toisille, Kalastaja olisi mieluummin jättänyt pidemmät laivailut väliin ja viettänyt kunnolla aikaa yhdessä kohteessa vailla tavaroiden välipakkailun ja välisiirtymisten extra-vaivaa. Voin hyvin ymmärtää tämänkin.
Seuraavalle yhteiselle Kreikan matkalle mietimmekin kohteeksi Kreetaa, jossa on yhdellä saarella kymmenen saaren verran katseltavaa ja tekemistä..! :) Ja sinne voi lentää suoraan. Nyt lensimme Ateenaan, ja sieltä käsin matkasimme Folegandroksen ja Miloksen saarille. Folegandros on niin kaukana, että nopealla katamaraanillakin matka Pireuksesta Folegandrokselle kestää viisi tuntia (laivaa piti vielä välissä vaihtaa Miloksella).
Kreikkalainen ystäväni Marianna oli aiemmin varoittanut, että laivaliput ovat kallistuneet Kreikassa niin paljon, että osa kreikkalaisista vaihtoi tänä kesänä saarilomasuunnitelmansa manner-Kreikkaan. Lentäminen on nykyään Kreikan sisällä halvempaa kuin laivoilla matkustaminen, etenkin jos matkustaa vähänkään pidemmälle kuin Ateenan lähisaarille, tai käyttää nopeita laivoja. Tämä tarkoittaa, että ne saaret, joilla ei ole lentokenttää, tulevat todennäköisesti menettämään matkailijoita.
Kieltämättä suuni loksahti auki, kun näin lippujen hinnat välille Pireus, Milos ja Folegandros. Totta kai katamaraanit ovat aina maksaneet enemmän kuin hitaat laivat (hitailla tarkoitan tavallisia matkustajalaivoja tyyppiä Viikkari ja Silja), mutta nyt hinnat olivat aivan poskettomia! Lisäksi paluumatka on hinnoiteltu korkeammaksi kuin meno..! 😳 Menomatka Pireuksesta Folegandrokselle maksaa halvimmillaan katamaraanilla (Sea Jets) 84€, ja hitaalla laivalla 48€! Paluumatkasta sai pulittaa yli 140 euroa...! 🤯
Toinen esimerkki. Marianna kertoi, että hänen ystävänsä perheineen on lomaillut Koufonissin saarella jo 30 vuoden ajan. Tänä kesänä nelihenkisen perheen meno-paluu-laivaliput auton kanssa olisivat maksaneet yli 800€. Perhe jätti Koufonissin väliin ensimmäistä kertaa, sillä summa oli mahdoton maksaa.
Hintataso on kallistunut kaikkialla Euroopassa, mutta Kreikan hintatason muutos on ollut aivan ällistyttävä. Kymmenessä vuodessa niin majoituksen, ravintolaruoan kuin laivalippujen hinnat ovat lähes tai yli kaksinkertaistuneet. Ateenassa majoituksen hinta on jopa nelinkertaistunut.
Ajatelkaa, jos Suomessa matkailupalveluiden hinnat olisivat kallistuneet samaa tahtia..? Eihän kukaan pystyisi maksamaan sellaisia summia..! Kreikassa tavallinen keskituloinen kansa on tyystin hinnoiteltu ulos ainakin Ateenan keskustan hotelleista, ja näköjään pian myös laivareiteiltä. Vain varakkaat paikalliset tai ulkomaiset turistit voivat maksaa Ateenan hintoja. Tämä on surullista.
Jo pelkästään tavernojen ruokalistojen katseleminen on saanut minut tällä matkalla surulliseksi ja mietteliääksi. No, jos nyt ei ihan surulliseksi, niin vähintään kaihoisaksi. Kun 12 vuotta sitten aloitin jokavuotisen Kreikan saarihyppelyn, oli täysin mahdollista syödä kolmen ruokalajin ravintola-ateria viineineen alle 20€:lla, kympilläkin sai vatsansa ihan täyteen. Majoitusta sai helposti kahdella kympillä. Nyt se tuntuu silkalta unelta.
Olen tarkistanut hintoja vanhoista Kreikan matkapäiväkirjoistani, ja vielä vuonna 2017 hinnat ovat olleet tällä tasolla; olen kirjannut maksaneeni tavernalounaasta vaikkapa 12€. Sen jälkeen eurot ovat lähteneet hyvin nopeasti ropisemaan hintojen päälle.
Voitteko kuvitella, että esimerkiksi tsatsiki, tuo yleinen ja superarkinen dippi, maksaa tätä nykyä 7-8€!! Ennen se on maksanut keskimäärin 3€, kyseessähän on pelkkä kastike, johon dipataan muita ruokia.
No, tilanne on mikä on ja sen kanssa eletään nyt. Kreikan matkustelussa ei enää ole ihan sitä samaa vapauden tunnetta kuin edullisten hintojen aikaan, mutta on täällä silti ihanaa, totta kai.
Täysin poikkeuksellisesti vuodenaikaan nähden, viime viikko oli todella kuuma. Yleensä lämpötila Kreikan saarilla on syyskuun lopulla 23-25 asteen tuntumassa päivällä, ja laskee iltaisin alle 20 asteen, jopa 15 asteeseen. Iltaisin saa tyypillisesti aina vetää päälle pitkähihaista ja takkia.
Nyt minun ja Kalastajan lomaviikolla oli öisinkin 25 astetta ja päivisin 28-30 tai ylikin. Eikä yhtään tuulta. 'Tukala' on oikea sana kuvaamaan tunnetta.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan kuumuutta, ja nyt vallinnut hautova helle oli melkein liikaa. Tai olisi ollut, ellei tarjolla olisi ollut niinkin mukavaa tekemistä kuin skootterilla huristelua saarten ympäri biitsiltä toiselle :)
En tiedä, mitä ylipäänsä olisin tehnyt tuossa helteessä, jos olisin ollut matkalla yksin. Minähän en aja autoa - kiitos onnettomuuden jälkeisen trauman - enkä mitään muitakaan moottoriajoneuvoja - en rehellisesti uskaltaisi ajaa edes skootterilla. (Vuokrasin kerran Zakynthoksella mönkijän, ajoin melkein kolarin ja palautin vempeleen saman tien kiitollisena siitä, että en vahingoittanut ketään. Nämä eivät ole mua varten.) Kalastaja puolestaan rakastaa moottoripyöräilyä ja on erittäin hyvä kuski, joten hänen kyytiin uskaltauduin mielihyvin.
Niinpä vuokrasimme skootterin sekä Folegandroksella että Miloksella, ja vietimme kaikki päivät retkeillen ympäri saarta ja vilvoitellen eri biitseillä. Etenkin Miloksella skootteri oli ihan ehdoton menopeli - saari on suuri ja nähtävää riittää ihan joka puolella saarta niin kylien, uimarantojen kuin antiikin nähtävyyksienkin muodossa. Sain Miloksesta nyt huomattavasti laajemman - ja vieläkin positiivisemman kuvan - kuin edellisellä vierailulla yksitoista vuotta sitten. Myös Folegandros tuli nyt koettua kärjestä kärkeen ja paljon laajemmin kuin ensimmäisellä visiitillä.
Tulen kirjoittamaan kummastakin saaresta vielä oman postauksen. :) Oli ihanaa palata niille, ja oppia tuntemaan ne vieläkin paremmin!
Kalastaja on nyt palannut Suomeen ja minun matkani puolestaan jatkui Sporadeille. Olen parhaillaan Skiathoksella. Tämäkin on odotettu jälleennäkeminen, olin Sporadeilla edellisen - ja ainoan - kerran tasan kymmenen vuotta sitten.
Aivan erityisesti odotan Skopelosta, joka hurmasi minut vuonna 2014 luihin ja ytimiin saakka..! Skiathos on kaunis, mutta hitusen liian turistillinen minun makuuni. Vielä lokakuun alussakin täällä on vilkasta ja kadut ja biitsit täynnään brittituristeja.
P.S. Kuvassa on majapaikkamme terassi Miloksen Plakassa. Vaikka Milos tai Folegandros eivät kummatkaan ole erityisesti suomalaisten suosiossa (Folegandroksen majapaikan omistaja totesi meidän olevan suunnilleen hänen ensimmäiset suomalaiset vieraansa koskaan), kohtasimme maanmiehiä niin Folegandroksella kuin Miloksellakin.
Miloksen vuokrahuonenaapureina meillä oli nuori suomalainen pariskunta, joka sai kunnian ikuistua kaikkiin mun auringonlaskukuviin, koska jaoimme yhteisen terassin. Jos tunnistatte itsenne tästä kuvasta, niin terkkuja! :)
Jutun kuvat ovat Folegandrokselta ja Milokselta.
Oletko sinä käynyt näillä saarilla?
Kaikki juttuni yli 60 Kreikan saaresta löydät tästä saarihakemistosta.
