Keskiviikkoinen postaukseni meikkauksesta ja itsetunnosta herätti paljon kommentteja. Näköjään myös äidissäni.
Torstai 22.9.2011 klo 17.49 Vastaanottaja: Sanni. Lähettäjä: Äiti.
"Sau muru, (äitini kutsuu minua Sauksi)
Käväisin päivän päätteeksi Karkkiblogissa - ja sielläpä olikin taas uusi ja kiinnostava postaus. Tässäpä suurten ikäluokkien nuoren kommenttia:
Minulle meikkaus on alun alkaen ollut asiaan kuuluva osa aikuisuutta. Aloin
meikata vasta Helsinkiin muutettuani, siis 19-20-vuotiaana, kun muutkin
ympärillä meikkasivat. Kotona asuessa se ei ikäänkuin kuulunut kuvioon,
silloinkaan kun olin jo jättänyt koulun ja kävin töissä Osuusliike Hämeen
konttorissa. Meikkaaminen, kun siihen ryhdyin, oli kulmien tehostamista
kulmakynällä, kakkumaskaraa + eyeliner-tussia, ehkä jotain helposti sottaavaa
voidemaista luomiväriä (puuterimaisia ei ollut), puuteria ja huulipunaa.
Kleopatra-look oli ensimmäinen tiedostamani meikkaustyyli, ja sitä sitten
yritettiin jäljitellä, sopi se omille kasvoille tai ei.
Koskaan en näinä vuosikymmeninä ole erityisemmin panostanut meikkaamiseen enkä ollut kiinnostunut sävyistä ja tyyleistä. "Vähän väriä naamaan" -pohjalta vain.
Siitä tuli tottumus, toimenpide joka tehtiin aina ihmisten ilmoille lähtiessä.
Töissä teatterilla ja tanssitunteja pitäessä minulla on aina vakimeikkini, siis
ei aina samat luomivärit mutta saman vahvuinen eli suht kevyt ehostus. Se
jotenkin kuuluu rooleihini teatterilla ja tanssinopettajana. Antaa huoliteltua
vaikutelmaa. Kyllä tuntuisi oudolta tulla töihin tai tanssioppilaiden eteen
paljain kasvoin, mutta ei siksi että nolottaisi näyttäytyä sillä lailla, vaan
koska oletan että muut ovat tottuneet näkemään minut tietyn näköisenä ja
ihmettelisivät mistä nyt tuulee... Vai onko tämä vain selittelyä? Ehkä
ammattiroolini vaatii tällaista "työasua".
Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota
siihen miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät. Omaa tyyliäni en
kuitenkaan ole ihmeemmin muuttanut, kuten tiedät. Värejä on tullut lisää, ja
poskipuna ja pensselit ja nyt viimeksi tämä hyvin toimiva meikkivoide.
Silloin kun en meikkaa, minullekin lähes riittää pelkkä vesipesu naamaan.
Paitsi jos on ollut erityisen hikinen/pölyinen/likainen päivä, jolloin saatan
käyttää vaikka vain tavallista saippuaa. Ja sitten ihovoidetta päälle, koska
saippua kuivattaa ihoa. Mutta varsinaista puhdistusvoidetta/geeliä vain
meikkejä pestessä.
Jotta näin... Eikö ole huvittavaa ja hämmästyttävää, että olet saanut yli
kuusikymppisen äitisi pohtimaan ja kirjoittelemaan tämmöisiä! (Kyllä, äiti, se on..!)
- Äiti"
0 comments on “Terveisin äiti.”
Ihanaa, Sannin äiti!
Täällä toinen kuusikymppinen, joka seuraa tarkasti Karkkipäivää ja huolehtii ihostaan hoitamalla sitä ja meikkaamalla päivittäin sekä omaksi ilokseen, että toivottavasti myös muiden.
Muistan hyvin ne Shantungit ja Minersit, mitä nuoruudessamme oli tarjolla ja millä intensiteetillä yritettiin saada nestemäistä Arcancil-rajausta siististi. Revlon oli jotain aikuisten luksusta, olihan olemassa oikein Revlon-klubikin, johon kuuluivat sen ajan mallit ja mannekiinit. Päätin silloin, että joskus minäkin käytän Revlonia - ja käytinkin. Vieläkö mahtaa olla Max Factorin PanStickiä?
Kaunista syksyä Sannille ja Sannin äidille!
Max Factorin Pan Stick löytyy kuin löytyykin edelleen markkinoilta! :)
IHANA teksti!
Markkinoilta löytyy vielä jonkun verran noita vuosikymmenien takaisia klassikkoja, Pan stickin lisäksi myös Creme Puff. Olen itsekin käyttänyt sitä ja tuoksusta tulee ihan isoäiti mieleen.
Ihana äippä sulla!
Voi vitsi sun äiti on kaunis tuossa kuvassa, jossa hän istuu sillankaiteella! Ihana vanhan ajan tumma kaunotar!
Minusta sinä, Sanni, näytät aika paljon Huippuksen Veronicalta (http://www.nelonen.fi/ohjelmat/suomen-huippumalli-haussa/kilpailijat-kausi-4/veronica). Kuitenkin, vaikka Veronica onkin todella kaunis, minusta sinä sopisit ulkonäöltäsi paljon paremmin kyseiseen ohjelmaan. Hyvä vain, että pysyt poissa moisista humpuukisarjoista.
Ihana äiti sinulla! Kerro terveisiä hänelle, ja kerrothan hänestä lisää?
En ole Huippista tänä vuonna seurannutkaan... On tosiaan jotain yhtäläisyyksiä mun ja Veronican kasvojen luustossa, ainakin leukaperissä ja silmissä on samaa. :)
Mutta hassua.... Veronica näyttää ikäistään tosi paljon vanhemmalta. En olisi uskonut häntä vain 24-vuotiaaksi. Tämä nyt vain niinkuin ihan sivuhuomautuksena. Koko olemus on paljon aikuisempi kuin minun, vaikka olen 8 vuotta vanhempi... Tsihi. Terv. "Petra Pan"
Mutta kiitos vaan kohteliaisuuksista, Fani! :) Kerron äidille terveisiä, tai luulen kyllä että hän saattaa itsekin tätä lukea kun kerroin että julkaisen hänen viestinsä.
Veronica tosiaan näyttää ikäistään melkoisesti vanhemmalta. Katsoin ohjelman avausjakson ja epäilin häntä n. 35-vuotiaaksi... 24 tosiaan, ohhoh!!
Sinä Sanni kyllä pärjäisit noissa mallikisoissa aivan varmasti (paitsi ehkä pituuden puolesta). :)
zubi, taidat olla ystävänäni puolueellinen :)
Voi kuinka söpö viesti äidiltä :) Tuli mieleen oma äitini, jonka kanssa joskus juteltiin meikkaamisesta ja siitä, kun hän oli nuori (lähinnä 20-25 -vuotias). Äitini ei meikkaa juuri koskaan nykyään, mutta nuorempana kuulemma veteli ainakin eyeliner-kissarajausta! En olisi uskonut :)
Mun äitini on aina meikannut, mutta innostui siitä enemmän kun itsekin aloitin.
Ihanaa tekstiä äidiltäsi. Siitä välittyy muutenkin lämpö sinua kohtaan. Olen aiemminkin muistaakseni lukenut jotain hänen kirjoituksia (tai osia siitä jota olet ehkä julkaissut). Muistan jo silloinkin miettineeni että voi kun minunkin äitini.
Hän on kyllä ihan elossa, hyvävoimainen, osa-aikaeläkeläinen mutta emme ole vaan taas kuukausiin voineet olla missään tekemisissä koska kertakaikkiaan hän hajoittaa minua henkisesti niin paljon.
Ole onnellinen äidistäsi, minäkin olen ;)
:-'( Voi kuinka ikävää, olen pahoillani. En oikein osaa sanoa mitään.... mutta olen kyllä todella onnellinen omasta äidistäni.
Upeita kuvia äidistäsi :) ihan kuin tätä päivää tuo keskimmäinen kuva ja kuinka kaunis. Hienoa että hän seuraa blogiasi. Tuli hyvä mieli tuosta kirjoituksesta. Hyvää syksyä teille molemmille :)
Moikka!
Voisitko kirjoittaa arviota (vaikka vaan yhden käyttökerrankin perusteella) uudesta Bareminerals ihonhoitosarjasta, erityisesti kiinnostaisi tuo Pure Transformation Night Treatment? :)
Voisin :) Luulisin.
Ihana mamma sulla! =) Oma äitini (53-v.) on aina meikannut, mutta sitä en oikein tajua hänen kauneudenhoidossaan, ettei hän kiinnitä ihonhoitoon tai meikin pohjustukseen minkäänlaista huomiota. Pesee kasvot pelkällä vedellä tai korkeintaan käsisaippualla (!!!), eikä ole ikinä kosteuttanut kasvojaan säännöllisesti. Pohjustuksen hän tekee pelkällä kivipuuterilla. Olen yrittänyt kertoa, että meikkivoiteet eivät nykyään tunnu yhtä tunkkaisilta kuin hänen nuoruudessaan, mutta hän ei usko eikä halua kokeilla. Täytyykin varmaan seuraavalla vierailulla viedä mammalle vaikka joku meikkipuuteri, josko tuo sitä sentään käyttäisi. Äidilläni on kyllä aina ollut ihan perushyvä iho, sen vuoksi ei ole varmaan kokenut kosteutusta ja pohjustusta tarpeelliseksi.
Vanhempien leidien meikkauksesta tulee mieleen sellainen asia, että ihminen on kauneimmillaan silloin kun yrittää näyttää sen ikäiseltä kuin oikeasti on. Sellaiset mammat jotka yrittävät viisikybäisinä yhä näyttää parikymppisiltä ovat poikkeuksetta noloja (hohtopinkki huulipuna ja vaalennetut hamppuhiukset, anyone?), mutta tyylikkäästi ja ikänsä mukaisesti ehostetut leidit ovat upeita koska tahansa. Rypyt tuovat mielestäni karismaa!
Tähän on vain pakko kertoa, että yksi kollegani (ja siis kyseessä on meikkitaiteilija!) tunnusti pesevänsä kasvonsa käsisaippualla, ja vaihtoi kasvoille tarkoitettuun pesuaineeseen vasta kun tuli meille töihin. :) Että sattuu sitä alankin ihmisille.... :P
Samoin mun äiti. Olen ostanut hänelle mineraalipohjan - ei jaksa käyttää. Nyt viimeksi annoin sitten syntymäpäivälahjaksi Lumenen meikkivoiteen, ja siitä hän yllättäen tykkää. Ainakin vielä nyt kun lahja on suhteellisen tuore.... ;) Voi olla, että uutuuden viehätyksen kuluttua pois äiti vaihtaa tuttuun ja turvalliseen kivipuuteriin. ^_^
Äitisi juttuja on mukava lukea, sillä hän(kin) kirjoittaa miellyttävän elävästi :) Meikki osana työasua on myös kiinnostava näkökulma asiaan. Moni tekee samoin varmasti täysin huomaamattaan ja liittää tietynlaisen ehostuksen tiettyihin tilanteisiin itsestään selvästi tyyliin "et lähtisi kauppaan ilman rahaa".
Itse olen huomannut meneväni tenttipäivinä usein yliopistolle löysässä t-paidassa ja tukka likaisena, vaikka muuten olen vähintään "perus siistitty". Tenttejä kuitenkin hermoilen niin paljon, että välttelen ylimääräisiä ihmisiä, joita olemukseni saattaisi järkyttää. Minun ei tarvitse näyttää kuin ajokorttini ahdistuneelta teiniltä, jolla juuri kuvanottopäivänä oli Maailman Likaisin Tukka :D Tentin jälkeen käyn kotona suihkussa, sillä raikas ja stressitön olo on mahtava palkinto.
Tämä kuulosti vain jotenkin niin hauskalta.... ^_^ "Apua ei helkkari ella! Mitä sä tulet tähän säikyttelemään, kiva mennä tenttiin kun ihan kädet tärisee..." :D
Hahah, on kyllä joskus tullut tentittyä niin mörön näköisenä, etten ihmettelisi yhtään :D
Sulla on hurmaava aiti!