Joulukalenteri, luukku 12. Kuinka ihastuin ruotsin kieleen. Aloitin ruotsin kielen opiskelun B-kielenä yläasteella, kuten niin moni muukin. En muista, että minulla tuohon aikaan oli erityisiä tuntemuksia ruotsin kieltä kohtaan, se oli kieli jota "kuului" opiskella ja jota kaikki muutkin lukivat koulussa. Kielet kiinnostivat minua yleisesti ja ruotsi oli kieli muiden joukossa. Yläasteelta mieleen on jäänyt […]
Joulukalenteri, luukku 5. Wolfgang Amadeus Mozart. Näin kahdeksannella luokalla tv:stä elokuvan Amadeus. Se on Miloš Formanin vuonna 1984 ohjaama kahdeksan Oscar-palkintoa voittanut elokuva, joka kertoo säveltäjä W.A.Mozartin ja Antonio Salierin välisestä kilpailusta ja Mozartin viimeisestä elinvuodesta. Elokuva vaikutti minuun käsittämättömällä tavalla. Seurauksia voi kuvata lähes fanaattisiksi: ihan kuin olisin nähnyt rock-konsertin ja mennyt sekaisin karismaattisen tähden […]
Joulukalenteri, luukku 3. Kahvi. Olin teen juoja 32-vuotiaaksi saakka. Join teetä valtavia määriä ja kaikkina vuorokauden aikoina - se oli parasta juomaa mitä tiesin. Oli ollut jo lapsesta saakka. Kuopion Kauppahallin Maustesopin teevalikoiman tunsin jo teininä läpikotaisin ja välillä tein shoppailumatkoja Helsingin eksoottisiin teeputiikkeihin saakka. Lontoon teetarjonta sai minut ihan pähkinöiksi Kunnes: 32-vuotiaana teen aikakausi […]
Olen 42-vuotias ja tavallaan - vailla kotia. Viime vuosina asia on kasvavassa määrin herättänyt minussa haikeutta ja yhä vain syvenevää kaipuuta johonkin pysyvään. Paikkaan, johon voisi ankkuroitua ja jossa rauhoittua ja olla turvassa. Pitkään koin olevani kotonani vähän kaikkialla - että olin kuin "maailman kansalainen", yhtä kotona niin Ahvenanmaalla, Amorgoksella kuin Tampereella ja Sveitsin alppikylissä. […]
Sain äsken viestin ystävältäni. Reaktio tuli Instagramissa julkaisemaani kuvaan, jossa on Kreikka-Sanni. "Uskomatonta mikä ero." Näytät niin seesteiseltä ja rentoutuneelta, vaikka teet siellä töitäkin, ystäväni kirjoitti. Vastasin hänelle, että täällä todella olen eri Sanni. Sitä kirjoittaessani ajatukseni jatkoivat eteenpäin, ja yhtäkkiä olin kirjoittanut auki täsmällisesti sen, miksi Kreikka tekee minulle niin hyvää. Miksi tunnen täällä oloni […]
Tämä kuva on otettu äsken. Kuvassa hymyilen ja näytän aidosti iloiselta, koska olen jälleen aloittanut päivän tekemällä työtä josta pidän ja koen vilpitöntä iloa laadukkaista tuotteista, joita työkseni pyörittelen. (Pyörittelen välillä myös ei-niin-innostavia tuotteita, sekin kuuluu asiaan.) Pidän tämän alan moniulotteisuudesta ja kahden alaan liittyvän työni mukanaantuomasta mahdollisuudesta myös pinnan alaiseen pohdintaan, siihen, että voi […]
Olen tänään miettinyt paljon kirjoittamista. Sitä, kuinka paljon haluaisin koko ajan kirjoittaa monista eri asioista, ja miten paljon harmittaa, kun en ehdi kirjoittaa valmiiksi kaikkea, mitä haluaisin. Kirjoittaminen ja omien ideoiden toteutus on minulle valtavan tärkeää. Tulen kirjoittaja/kirjailija-perheestä, ja vaikka minusta ei tullut yhtä taiteellista kirjoittajaa kuin vanhemmistani, kirjoittaminen on kuin veressä. Se on tarve, […]
Tämän kirjoituksen otsikko voisi olla myös "Hei, olen hidas". Tämä on omalla tavallaan sisarkirjoitus postaukselle Hei, olen perfektionisti. Sillä erolla, että perfektionisti olen ollut aina, hitaus on uusi ominaisuus. En ole syntynyt hitaaksi, mutta elin elämääni tavalla, jonka seurauksena nyt olen sellainen. Hitaus on tietyssä mielessä nykyään tavoiteltava ja positiivinenkin asia. Slow life. Hidas elämä. […]
Hei, olen Sanni. Olen perfektionisti. Termi on yhtä kulunut ja puhekielistynyt kuin sanat ’masentunut’, 'narsisti', ’suorittaja’ tai vaikka ’erityisherkkä’. Kaikkihan me ollaan välillä masentuneita ja tosi herkkiä, suoritetaan ja ”sen exä oli todellakin narsisti”. Sanoja käytetään niin yleisesti, että ne ovat jossain määrin jopa menettäneet syvempää merkitystään. Minäkin olen viljellyt perfektionisti-sanaa ”hit och dit”. Olen epäilemättä […]
