Ponipostauksia on toivottu niin pitkään, että tätä vuotta en enää kehtaa aloittaa ilman pastellinvärisiä nelijalkaisia ystäviäni. Klikkasin hiljattain My Little Pony -tagia todetakseni, että en ole kirjoittanut poneista mitään yli kahteen vuoteen...!!! :-0 Tämä vääryys korjataan tässä ja nyt.
Edellinen Suuri Ponipostaus on peräti neljän vuoden takaa. Siinä kerron MLP-harrastuksestani ja esittelen suosikkiponeja kokoelmastani. (Voi kamala minkä laatuisia kuvia... No, jossain on sentään kehitytty vuosien varrella..!)
Pääsette tänään tutustumaan maailmaani 24 vuoden takaa, aikaan, jolloin 10-vuotiaan Sannin huoneessa oli ponien valtakunta: Omenalaakso.
Ystävieni ponit asuivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksoissa. Kyllä, nimet otettiin Veljeni Leijonamielestä. :)
Tähän noin vuodelta 1988 olevaan vihkoon olen kirjannut ponieni nimet, värityksen ja kuvioinnin ja paljon muita tietoja.
Omenalaaksossa asui leikki-iässäni noin 60 ponia. Nämä ponit muodostavat kokoelmani sydämen ja ovat minulle tietysti poneistani rakkaimpia. Muistan edelleen kaikkien nimet, perhesuhteet ja luonteenpiirteet - tosin tuo vihko toi vähän apua muutamiin perhekokoonpanoihin. ;)
Miesponien ollessa Ponimaailmassa harvinaisuus olivat useimmat perheet isättömiä. Lajeillakaan ei ollut väliä, sarvekas poni saattoi esimerkiksi synnyttää meriponin. :)
Kaikkien laakson ponien esittely olisi vähän turhan raskas postaus, joten valitsin perheet. Ja tulihan tällekin pituutta...! :D Tässä siis ponia kahden vuoden tauon edestä!
Tootsie (tuo turkoosi, violettiharjainen) oli Omenalaakson Valtiatar. Hassua, että valitsin hallitsijaksi noin yksinkertaisen näköisen ponin..! Tootsie on kuitenkin ihan lemppariponejani juurikin yksinkertaisuutensa vuoksi, siinä on juuri sitä "old school" -henkeä joita ensimmäisissä G1-poneissa niin rakastan. (Mikä ihmeen G1..? Katso ensimmäinen Suuri Ponipostaus jossa termit selitetään :)).
Tootsien oikea nimi on Hopscotch. Ponien nimeämis-systeemissäni ei ollut mitään logiikkaa. Osalla on alkuperäisistä nimistä väännetyt englanninkieliset nimet, joidenkin nimi on suomennettu versio, osan nimi liittyi pepun kuvioon ja osan nimi on ihan tuulesta temmattu random sana. :) Suosittuja kaveripiiriissäni olivat -ar ja -ainen -päätteiset nimet, kuten Pisarainen, Rusotar ja Varjotar.
Tootsien tyttäret olivat meriponi Tähtisilmä ja yksisarvinen Rusettiina. Rusettiina oli hieman ylimielinen lapsi, olihan hänellä prinsessa-status. Meriponi-siskonsa taas oli lempeä ja rauhallinen.
Oranssi Piparminttu oli iloinen, eloisa ja kekseliäs neiti. Se oli mukana lähes kaikissa leikeissäni. Ehkäpä samaistuin Piparminttuun ja koin sen jonkinlaisena alter-egonani..? :) Joka tapauksessa tykkäsin siitä hirmuisesti. Niinkuin koko Rainbow Pony -sarjasta, johon se kuului.
Piparmintun tytär Heart oli turhamainen ja hieman pikkuvanha lapsi. Se piti itseään Omenalaakson sievimpänä varsana ja sen mielipuuhiin kuului peilin edessä keimailu.
Kimaltava Unikuu oli mielestäni yksi kauneimpia ponejani. Tykkäsin sen värimaailmasta aivan erityisesti. Ja kappas - tämä mieltymyshän on havaittavissa vielä tänäkin päivänä - violetti ja kulta on lempiyhdistelmäni silmämeikissä. ^_^ Unikuu oli ujo ja hiljainen, sillä ei useinkaan ollut merkittävää roolia leikeissäni.
Tytär Kuutamotähti edustaa erityisen siroa Keijuponien lajia. Se oli herkkä ja helposti itseensä ottava varsa. Se oli kuitenkin Keijuponeille ominaisesti hyvin viisas ja sillä oli taianomaisia erityistaitoja mitä muilla pikkuponeilla ei ollut.
Sateenkaarella kävi tuuri - hän oli yksi harvoja Omenalaakson naisia, joiden onnistui saada itselleen mies..! ^_^ Siippa Loiske tosin oli vähän vässykkä ja vaimonsa tossun alla. Lahjakas Sipsu-tytär harrasti balettia ja piti laaksolaisille usein tanssiesityksiä.
Lempeä ja vaatimaton Omena-poni viihtyi keittiössä. Se vastasi talon ruoanlaitosta ja rakasti erityisesti valmistaa hilloja. Sillä oli naapurilaaksossa poikaystävä nimeltä Tii-Pii.
Pikku-Omenainen oli niin nuori (minun ikämääritelmässäni noin 6) ettei se juuri ollut mukana leikkien juonenkäänteissä. Se oli rauhallinen ja kohtelias lapsi, joka lähinnä tarkkaili toisia.
Räiskyväluonteinen Karamelli oli kotoisin Texasista ja hämmästytti Ponimaan miespuolisia pysymällä sinkkuna. Se ei langennut yhdenkään miehen lirkutteluihin.
Karamellin tytär Kihara oli utelias ja vallaton pikkuinen. Se saattoi karata lastenhuoneesta ja aiheuttaa koko laaksoon hätätilan, kun sitä ei löydetty mistään.
Liljan ja Vikin perhe oli leikeissäni eniten mukana. Vikki oli varsinainen casanova - ainakin ennen erään toisen, naimattoman miehen saapumista Omenalaaksoon. Vaimonsa Lilja oli turhamainen kaunotar, joka ei välittänyt miehensä syrjähypyistä.
Tytär Yllättäjä oli hyperaktiivinen tapaus, joka pisti nenänsä - tai siis turpansa - kaikkialle. Se vakoili systemaattisesti vanhempiaan ja tiesi kaiken näiden liiton kiemuroista. Välillä se myös läksytti isäänsä tämän naissuhteista.
Jätskin puoleen käännyttiin, kun tarvittiin neuvoa. Tootsien ohella sitä pidettiin laakson Järkenä. :) Se oli ylväs ja vähän etäinen, ja monet saattoivat vähän pelätäkin sitä.
Jätskin meriponi-tytär Meritähti oli kaikille kiltti ja ystävällinen, ja tunnettiin taidoistaan riitojen sovittelijana.
Selvästikin Elumen-kampaajalla käynyt sirpakka Mansikka kuului Omenalaakson pirteimpiin persoonallisuuksiin. Se oli myös yksi suurimpia suosikkiponejani ja oli mukana lähes kaikissa juonikuvioissa. Mansikka seurusteli ystäväni Milin Aarre-ponin kanssa, mutta kyllä sillä oli sutinoita omenalaaksolais-miestenkin kanssa... ;) Mansikkaa olisi saattanut jopa pitää hieman kevytkenkäisenä... :D
Mansikan kaksostytöt Milli ja Minttu olivat myös paljon mukana leikeissä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä pääsääntöisesti koin vauvaponit vähän tylsempinä leikkien kannalta. Siniharjainen Milli oli kaksosista vilkkaampi ja taisi olla joskus mukana karkuretkillä Kiharan kanssa. Vaaleaharjainen Minttu oli hieman yksinkertainen eikä sillä aina oikein "leikannut". :)
Sympaattinen sydänkuvioinen Hertta on kaikkein ensimmäinen ponini! (Kerroin Hertasta enemmän ensimmäisessä Suuressa Ponipostauksessa, se on Kreikassa valmistettu keräilyharvinaisuus.)
Varsat Nuppu ja Kuutamoinen puolestaan ovat ensimmäiset lapsiponini - tai noh, Kuutamoinen oli oikeasti siskoni lelu, mutta karusti omin kaikki sisartenikin ponit itselleni...! :p Lukutoukka Nuppu tykkäsi briljeerata yleistiedoillaan. Se tunnettiin reiluna ja fiksuna pikkuponina, jolle aikuiset usein uskoivat luottotehtäviä. Kuutamoinen taas oli ujo ja vetäytyvä, eikä uskaltanut koskaan sanoa omaa mielipidettään.
Rainbow Pony -sarjan Varjotar oli mielestäni kaikkein kaunein ja ihanin ponini. Olin onnesta lytyssä kun sain sen..! Minusta sen värit ja kuviointi olivat jotenkin aivan täydellisen harmoniset... Varjotar oli salaperäinen ja omalaatuinen poni, se antoi itsestään ujon ja hiljaisen kuvan mutta osoitti tarpeen tullen temperamenttia. Se oli myös tunnettu älykkyydestään ja taiteellisuudestaan. Kaikki laakson miehet olivat siihen lääpällään.
Tytär Rusotar oli hassutteleva, vähän höpsö pikkuinen, joka ei monen mielestä ollut kovin tullut äitiinsä.
Kirsikka, Lolli ja Vilkku kuuluivat Hertan perheen ohella laakson ensimmäisiin asukkaisiin. Kirsikka rakasti järjestää juhlia ja viihtyi paljon keittiössä Omenan kanssa kokkailemassa herkkuja. Luonnollisestikin kirsikkapiirakka kuului sen bravuureihin..! :)
Aviomies Lolli oli rehti ja rauhallinen tapaus joka ei paljon pitänyt meteliä itsestään. Vikki yritti välillä houkutella sitä hamejahtiin, mutta Lolli pysyi uskollisena vaimolleen - ja sille yhdelle sallitulle liiton ulkopuoliselle tyttöystävälle...! ;)
Vilkku oli Nupun paras ystävä, ja yhdessä Yllättäjän kanssa ne muodostivat Omenalaakson touhukkaimman kaveriporukan. Nämä kolme olivat eniten mukana leikeissä. Yleensä juoniin liittyi aina jotain konflikteja prinsessa Rusettiinan kanssa.
Tuoksuva, kiharakutrinen Jasmiini oli Karamellin sisko, ja saapunut myöskin Texasista. Se oli hitusen hienohelmainen ja monien mielestä vaikeasti lähestyttävä. Muistan, että pidin Jasmiinia vähän kömpelön näköisenä, mutta koska sillä oli niin kaunis väritys ja upeat korkkiruuvikiharat, tein siitä leikeissä kaunottaren joka aiheutti välillä suuria mustasukkaisuusdraamoja.
Jasmiinin kaksostytöt Lila ja Rosa olivat nuorimmat lapset Omenalaaksossa. Muut eivät usein huolineet niitä leikkeihin mukaan, kun ne eivät muka osanneet mitään kun olivat niin pieniä.
Niin.... tämä "sallittu liiton ulkopuolinen tyttöstävä".... :D Koska miespuolisia poneja oli niin vähän, keksimme ystävieni kanssa (varsin sovinistisen) säännön, jonka mukaan miehillä sai olla yksi tyttöystävä vaimon lisäksi. Tämä mahdollisti sen, että naimattomat naiset saivat nekin välillä seurustella. :) Sääntö loi tietysti myös mehukkaat puitteet kolmiodraamoille....
Yksi pariskunta tapaili aina salaa hotellihuoneessa, joka rakennettiin kirjahyllyyn.
Omenalaaksossa asui vain yksi naimaton mies, Soave (tuo pinkki äijä suurimmassa sydämessä :)). Se tietysti heilasteli vähän jokaisen kanssa.
Ponimiehet kävivät myös baarissa. Ponipäiväkirjaani olen 9.7. 1989 kirjoittanut, että kaverini Anun poni Polle "joi yhteensä 11 tuoppia olutta eikä tullut humalaan". :D
Piparminttu seurusteli vakituisesti Lollin kanssa, mutta Vikin magneettinen vetovoima sai senkin välillä kurkkimaan "naapurin tontille"...
Nössö-Loiskekaan ei jättänyt tyttöystävä-sääntöä hyödyntämättä... ;) Kaikkien tavoitteleman Varjottaren seurassa se saattoi kokea olevansa vähän miehekkäämpi kuin hellapoliisi-Sateenkaaren kanssa kotioloissa. :D
Poni-Kauniit-ja-Rohkeat...
. . .
Leikin poneilla aika vanhaksi saakka, varmaan 11-vuotiaaksi. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät sen ikäiset enää leiki nykyään... Taitavat jo käydä jossain diskoissa ja seurustella! :D Ehkäpä minä olen niin lapsellinen vielä 3-kymppisenäkin kun leikki-ikäni jatkui niin myöhään..? :P
Loppukevennyksenä Omenalaakson tiedot -vihkoon kirjattu äitini mielipide poneista:
Kuka muistaa vielä omia leikkejään? :) Kumpaan leiriin kuuluitte - ponit vai Barbit? :)
143 comments on “Suuri Ponipostaus Vol. 2 - Omenalaakson väkeä”
Ponit ehdottomasti!
Itsekkin kerään vielä, tuolla hyllyllä tuijottaa useampi poni :)
Vitsit, pitääköhän kaivaa omat Mylitleponet (ei my little pony vaan mylitlepone) kaapista ja katsoa missä kunnossa ne on. Mun omat asuu rottinkikopassa ja se oli mun suurin aarre pienenä, sittemmin ostin ihan täysikokoisen ja elävän My Littlen Ponyn, 122cm täyttä läskiä ja tottelee nimeä Nilpa, eikä ole edes sateenkaaren värinen vaan juuri nyt tylsä harmaa mustalla tukalla... hmpf, haluan sateenkaaripeffaisen ponin!
Hih, noi on ihania noi ponit!! :)
Sain joskus joululahjaksi tuollaisen Rainbow Pony -sarjan "Varjotar" -ponin. Se on minunkin mielestäni kaunis. Oli minulla joku toinenkin poni, mutta pidin enemmän Barbie- ja muista nukeista, koska tein niille vaatteita. :)
En kuulunut kumpaankaan leiriin ja en pitänyt edes Aku Ankasta! Meidän leikkeihin kuului mm. lantakasaan pyörällä ajo XD Naapurin äidit varmaan kiitteli mun innovatiivisia leikki-ideoita kun lapsukaiset palasivat kotiin pyörät ja vaatteet lannassa... Nooh, nykyäänhän ollaan sitä mieltä, että tietty määrä likaisuutta ja lantaa lapsuudessa suojaa allergioilta :)
Minä ihan oikeasti kuolen täällä!!!!!!! Meidän poneilla oli avoimet suhteet!
Itselläni oli tuoksuponi ja se oli mintun värinen ja tuoksui mintulta. Olen myös säilyttänyt kaikki ja pitänyt hyvässä kunnossa. Ala-asteella myös kerättiin siihen tarrakirjaan tarroja tai jos tuli samoja niitä vaihdeltiin kavereiden kanssa. Itse sain koko kirjan täyteen. Se oli 80-luvun lopulla, kun tarrakirjat tuli. Myös Barbiella oli oma tarrakirja.
Oo, veikkaan että tuo saattaisi olla Peppermint Crunch Sundae Best -sarjasta.Tuo sarja oli muuten siitä mielenkiintoinen, että siinä ilmestynyt Swirly Whirly on ainoa tuossa muotissa julkaistu poni - ainakin as far as i know :) Se muistuttaa Collector Pony -posea mutta on kuitenkin eri asento.
Tuohan se on, en tiennytkään että noin löytyi nimiä ja tietoa. Sen muistan, että kaikki kaverit oli kateellisia kun kenelläkään muulla ei ollut tuoksuvaa ponia. Kyllä se vieläkin tuoksuu. Se taidettiin ostaa vielä ulkomailta. Peachy pony talleineen on vielä tallella ja Flutter ponies Cloud Puff. Se oli suosikki, koska siro ja pidempi harja.
Ooh! Mitä muistoja tämä tuokaan mieleeni :) Minulla leikeissä kulkivat sekä ponit että barbiet, sopivassa suhteessa. Suosikkini poneista oli Waverunner. Sillä oli auringossa väriä vaihtava harja ja siniset silmät. Täytyykin kaivaa se esiin ja katsoa, toimiiko taika edelleen ;)
Waverunner on ihana!! Todella kaunis poni. Minulla on tuosta sarjasta Mainsail :)
Ponit tietty!Vähän kun kysyis et Turtlesit vai Prätkähiiret. (Turtlesit on kovempia.) Itse kävin pelastamassa poneja kierrätyskeskuksesta, koska pelkäsin niiden kärsivän siellä. Nykyään poneillani on hyvä koti Tampereen Vapriikin kokoelmissa.
<3 <3 <3
Wow, ai ne on sinun...! :)
Oi tuttuja poneja!! Itsellä on kans Hertan kanssa samaa rotua oleva poni;)
Pienenä kuuluin ehdottomasti Barbie kastiin. Leikin paljon enemmän Barbeilla ja niitä oli meillä paljon. Mutta 15 vuotiaana sitten aloin keräämällä keräämään poneja ja sillä tiellä ollaan edelleen :) On ne ponit vaan niin ihania <3
Ihana postaus! Olet niin mainio höpsö. Tuli ihan oma lapsuus ja ponileikit mieleen, vaikka en ole koskaan ollutkaan noin järjestelmällinen leikkijä, että olisin kirjannut niitä ylös :)
Hihhih :) En minäkään niitä paljoa ylös kirjoittanut, päiväkirjassa mainitaan vain muutamia.
Siitä olen kyllä iloinen että kirjoitin nimet väreineen ylös ja nuo perhesuhteet. Vaikka ne vielä tällä hetkellä muistankin, niin joskus edessä olisi ollut se päivä jolloin ne olisivat vaipuneet unholaan. En oikein edes tiedä miksi ne on tärkeä muistaa. Se vain on. <3
Voi apua! Hyvä ettei itku päässyt kun riemuissani katselin poneja. Ollaan samaa ikäluokkaa ja monet näistä on ihan tuttuja. Itselläni ei kovin montaa ollut mutta kavereiden kokoelmista muistan monia näistä. Omia aarteita oli mm. poni jonka häntä heilui kun edessä olevaa nappia kieritti... miksi? En tiedä mutta hieno oli :D Toimi myös tarpeen tullen helikopterina. Itseltäni löytyi myös ponien parfyymipalatsi joka kuulostaa paljon hienommalta mitä oli... silloin se oli kyllä UPEA. Omistin myös vauvaponin jonka vaippoihin tuli kuvioita kun poni pissasi tuttipullosta juotetun veden. Huhhuh.
Aahhahaa, muistan nuo...! Dance'n'Prance-ponit. Mullekin tuli niistä mieleen helikopteri... :D En tykännyt noista lapsena, minusta se nappi oli niin ruman näköinen.
Agree - upea! :)
Muistan että ystävällä oli parfyymipalatsi. Oi, sillä oli hienoa leikkiä :)
En. Pysty. Kestää. Awwwwwww <3 <3 Ehkä ihanin postaus ikinä! Vähänkö sä olet ollut söötti lapsi, voin oikein kuvitella sut leikkimässä Omenalaaksossa :)
Ps Lolli, huutonaurua!!
Ps Lisää ponipostauksia! Olisi ihana, jos esittelisit kokoelmasi harvinaisuudet, oletan, että heitä on :)
Hmm, täytyykin miettiä :) Luulen, että ainakin yhdet Suomessa harvinaiset lapsiponit olen jo aiemmin esitellyt, ainakin muistelen niin..? Mutta ei mulla mitään megaharvinaisuuksia ole, ehkä tuota Herttaa lukuunottamatta. Nuo Kreikka-ponit ei ole kovin yleisiä ponimarkkinoilla. :)
Kauniita ponia ja niin Sannimainen luettelo! :D Ihan uskomattoman hienoa paneutumista ja kirjanpitoa :) Mä oon kuulunut barbie -tyttöihin ja niillä tuli leikittyä ihan yläasteelle saakka! Mut ei enää yli 13 -vuotiaana.. :) Se selittääkin paljon...
Ensin oli ponit, ja sit poneista tuli lapsellisia ja tuli barbiet. Tai eka ne tais olla hetken samaan aikaan leikeissä kunnes ponit jäi. :)
Ponit olivat lemppareitani joskus eskari-ikäisenä ja sitä nuorempana... Muistan kuinka päiväkodin lelupäivässä muut lapset toivat mukanaan tyyliin yhden pehmolelun, minä raahasin sinne muovikassillisen poneja ^___^ Barbivillitys iski sitten vähän vanhempana.
En kuulunut kumpaankaan :( Barbeja yritettiin tarjota mutta leikkasin niiltä tukat, otin vaatteet irti ja heitin ne pois. Ponit olivat sieviä mutta ikinä en hevosista ole erityisemmin innostunut, joskus leikin naapurin tytön poneilla kun pakotettiin ... Minä leikin prätkähiirillä... ^^'
Ihania! Minä en leikkinyt kummallakaan (_vanha_), mutta eskarilaiseni on hulluna poneihin. On muuten totta, että näitä markkinoidaan nuoremmille kuin kuusveet - en meinannut löytää 122 cm kokoista poniyöpaitaa mistään. Mitähän neiti tosiaan 11-vuotiaana leikkii... Täytyy näyttää tämä hänellekin. :-)
Lukaisin ton sun ekan suuren ponipostauksen ja tuli mieleen, että onko kokoelmissasi My Little Pony satiininauhoja G1 ajalta. Sellaisia joihinon painettu eri poneja kuten Apple Jack tai Surf Rider?
Satiininauhoja joihin on painettu kuva...? Sellaisia en muista. Se perus-satiininauhahan tuli kyllä kaikkien G1-ponien mukana.
Minulta taitaa löytyä joitain samoja poneja laatikon pohjalta.:)
Ponit oli ihania, mut kuuluin ehdottomasti Barbie-leiriin. Ponit oli barbi-lasten poneja. Ja itse leikin nuoremman siskoni kanssa pitkään barbeilla, 13-vuotiaanakin vielä. Senkin jälkeen muistan, että oisin halunnut leikkiä, mut en enää kehdannut...
Aivan mahtava postaus, olen täällä itsekseni hekotellut ponidraamalle :D Mä leikin sekä barbeilla että poneilla, monesti barbeilla oli poneja lemmikkeinään :) Mulla oli vaan ihan muutama poni, ehkä neljä tai viisi..muistiini on parhaiten jäänyt vauvaponi, joka pissaa :D Muistaakseni ne vaipat taisivat vielä värjääntyä, tuttipullolla sitä syötettiin. Sain myös lahjaksi sellaisen ponitallitalon, harmi vaan se on leikeissä niin rähjääntynyt..:(
Muistan itsekin noi poni-leikit. Ja noi ekat ponit oli oikeesti kauniita ja söpöjä, toisin kuin nyt. Mun 11-v tyttö kyllä leikkii vielä, tosi paljonkin, sellasilla söpöillä eläimillä; Littless Pets Shopeilla :).
Jess, ihanaa! :)
Mulla on kans noita ihania g1-poneja, sain veljen kaverilta aikanaan ja leikin niillä kans tosi pitkään :D kaverit sai uudempia (ja laihempia, hyi) poneja mutta mä en niistä koskaan välittänyt ku eivät olleet enää niin söpöjä. :) ovat vieläkin tallessa ja ovat semmoisia esineitä mitä en oo veljentyttöjen käsittelyyn suostunut antaa vaikka oon jo 23v eikä leluilla varmaan pitäis olla merkitystä x) ne on mun aarteita ja nykyään harmittavan harvinaisia.
Ja mitä tulee tohon barbit vs. ponit niin barbeja mulla oli koko kylän tyttöjen edestä ja enemmän ku poneja mutta poneista on lämpimimmät muistot :)
Ihana postaus, oli ilo lukea :) Itse pääsin nauttimaan ponileikeistä vain muutaman tuttavan luona, muuten olin ehdottomasti barbityttöjä.
Voi apua, kun mä nauroin näillä!!! Kaikkea se lapsen mielikuvitus keksiikin. Ihan sika hauskasti kirjoitettu juttu! Omilla ja siskoni poneilla oli tylsästi My Little Ponyista tuttuja nimiä, kuten Sweetheart ja Bright Eyes, mutta halpisponien nimiksi laitettiin sellaisiakin kuin "kolme-tähteä-yksi-pallo"-poni :D Suosikkiponini oli Hääponi (tällainen: http://img0.etsystatic.com/il_430xN.153971499.jpg).
Eikä...! :D :D No, mullakin on poni nimeltä Lehmä Lentää...! ^_^
Noita hääponeja ilmestyi vuosien varrella erilaisia, mun suosikki on Confetti (joka muuten oli variaatio Rainbow Pony Confettista).
Ihana postaus! Mulla oli pienenä valkoinen "hääponi". Se oli kaunein poni mitä olin ikinä nähnyt ja otin sen joka aamu mukaan aamupalalle ihan vain katsellakseni sitä.
Mainio tää sun Omenalaakso. Juonenkäänteethän on kuin Dallasista! Meillä oli samantyylinen leikki luonteenpiirteineen ja nimineen, mutta ponien sijaan leikittiin Tassukorulaisilla. Muistaako kukaan enää niitä? En löytänyt netistä mitään. Niitä oli paljon erilaisia eläinhahmoja ja kaikilla oli tassun näköinen koru. Oi miksi mielikuvitus tuntuu katoavan sitä mukaa kun ikää tulee lisää?
Mä en muista Tassukorulaisia. Anyone else?
Oliko se tämä:
http://mlpland.com/?l=2&p=bekijk_pony&id=392
Minunkin yhdellä kaverilla oli tämä. Kiinnostava poni koska ilmestyi eri asennoissa sekä Rainbow-sarjassa että tänä hääponiversiona. :)
Sanopa muuta...
Moi! Ei ollut tuo linkittämäsi, mutta kiitos linkistä, aivan ihana sivusto! Ja löysimpä omankin ponini. Se oli tämä:
http://mlpland.com/?l=2&p=bekijk_pony&id=1007
Ehdottomasti VAADIN, että esittelet kaikki ponisi!!! :D
Mä olin jo pienenä ilman miettimistä ponileirissä, nykyään ponikeräilijä 30v. myöhemmin. Lapsuuden leikeistä en kauheasti muista mitään muuta kuin että ponit asui nukkekodissa. :) Ja mua kauhistuttaa muistella miten ponit oli usein mukana kylvyssä ja miten aika usein leikin parturia niillä...
Pitkä jatkosarja Karkkipäivän hamaan tulevaisuuteen..? :D
Barbit, mutta vielä enemmän autot. Mulla oli automatto ja -rata. Olin kateellinen kaikille niille pojille, joilla oli parkkihalli. Onneksi sain sentään synttärilahjaksi kauko-ohjattavan auton, se oli niin hieno. Autojen lisäksi tykkäsin kiipeillä puissa, olin siinä jokseenkin huono ja tipuin lähes joka kerta, mutta hengissä ollaan edelleen.
Joskus 8-9 -vuotiaana sain lego scala -talon. Että mä rakastin sisustaa sitä ja tehdä erilaisia taloversioita, sain vielä jonkun lisähuoneenkin siihen! Jaksaisin varmaan vieläkin räpeltää sen kanssa!
http://www.toycountry.com/store/3119-Sunshine-Home-SCALA-Doll-LEGO-Brick-Construction-Creativity-and-Building-Play-Sets-by-LEGO-Systems.html
Poneja mulla ei ikinä ollut. En oikein tykännyt hevosista tai poneista..
Mutta ei voi kuin ihailla sun mielikuvistusta ja pitkäjänteisyyttä noissa leikeissä! Ensin mietin, että mitä "suhteita ja syrjähyppyjä tuon ikäisen leikeissä!".. Mutta tarkemmin ajtellen munkin barbit ja lego scala-tyypit teki lapsia ja erosivat ja menivät naimisiin ja ja :D :D :D
Lapsena kyllä tuntui olevan kaikki aikuisten "kuviot" jo tiedossa ja ne näkyi leikeissä - melkein surullisestikin, tyyliin miehet pettää ja ryyppää jne. (Ja ettei joku nyt älähdä niin kyllä - naisetkin pettävät ja ryyppäävät. Jostain syystä mun naisponit kuitenkin harvemmin käyttäytyivät niin...)
Mä en koskaan leikkinyt autoilla. Ennen poneja mun suosikkileluihin kuuluivat sellaiset Fisher Price -ukot ja pienet muovieläimet. Ne ovat toisaalta jotain 4-5-vuotiaan leluja.... en oikeastaan edes muista millä leikin vaikka 7-vuotiaana..? Silloin ei vielä ponit olleet astuneet kuvioihin.
Meilläkin jo päiväkoti-ikäisenä leikeissä avioiduttiin, erottiin, petettiin, ryypättiin, jopa hakattiin ja sekstailtiin (toisiinsa liittymättömästi)! Karultahan se kuulostaa, mutta leikin kauttahan ne lapset näkemäänsä ja kokemaansa käsittelevät. Ponimaailmassa on varmasti kuitenkin ollut oma turvansa (haluaisin sanoa 'turpansa' :D) ja ihanuutensa karuistakin sisällöistä huolimatta. Mahtavaa, että sulla on ollut tällainen ihan oma maailmansa olemassa! :)
Ihana! <3 ^_^
Kyllä, näinhän se on...
Eikä mahtavaa!:D Ihanan järjestelmällisesti oot leikkinyt:DD Jos jompikumpi pitäisi valita, niin kyllä mun lapsuus kallistuisi sinne Barbeihin päin, joskin muistaisin myös noilla poneilla leikkineeni. Aivan ihanaa, kun noi on sun matkassa kulkeneet koko elämän!
Apua! <3 Mulla oli tuollainen samanlainen kuin sinun Nuppusi, mikä hillitön nostalgiapläjäys! Meriponikin oli, valkea jolla oli pinkki harja, se oli ihana saunalelu. Olin kuitenkin lapsena enemmän Barbietyttöjä, nyt jos pitäisi valita niin ponit veisi.
Okei, saatoin huijata, en ole varma oliko meriponini oikea MLP. Ainakaan googlaamalla mikään noista meriponeista ei näyttänyt tutulta.
Valkoinen jolla on pinkki harja oli nimeltään Ripple :)
Hahaha voi ei, nauroin noille suhdekiermuroille niin paljon! Ja nuo äitin kommentit lopussa :)
Itse leikin poneilla varmaan 12-vuotiaaksi asti. Maalla sekin oli mahdollista. Barbeilla en sentään leikkinyt niin myöhään. Minulla muuten oli erikseen kaverit joiden kanssa leikittiin barbeilla ja joiden kanssa poneilla. Eniten kyllä tykkäsin poneista.
<3
Taidan olla kovin poikkeuksellinen (ja vielä kaupunkilainen).
Ostin 13 vuotiaana säästöpossuun kerätyillä rahoilla (300mk) barbieasuntoauton.
Olin aina haaveillut siitä ym barbijutuista ja vasta isompana opin niitä kirppareilta ostamaan. Joten ison osan barbitavaroista olen itse ostanut noin 11v lähtien.
Leikin vielä 14vuotiaana barbeilla. Oli jopa kaksi leikkikaveria. Näistä ei tietenkään julkisesti puhuttu! Ehkä joskus tämän jälkeekin vaihdoin niille vaatteita.
Veikkaan että vasta lukioikäisenä barbit jäivät kokonaan.
Olen näemmä hitaasti kehittyvä ;)
Minulla ja siskollani oli lähemmäs 100 G1 ponia, mutta emme harrastaneet niin vakavissamme kuin sinä ilmeisesti :) Moni esittelemistäsi poneista on tuttu, meillä taisi ainot miesponit olla tuo palomies ja intiaani.
En muista että meillä olisi yhtään merenneitoponia, vaikka kaikkea muuta kyllä :D
P.s. Kuutamotähdeksi nimeämäsi keltainen keijuponi oli yksi lemppareistani <3
Se oli niin hauskaa kun niillä miehillä oli kaikilla jotkut ammatit! :D Palomies, sheriffi, rekkakuski, merimies... Intiaanikin oli vissiin joku ammatti...! ^_^
EIKÄ! Ihana postaus <3 Itsehän olen syntynyt kasarin loppupuolella, mutta mulla oli paljon nimenomaa G1-poneja. Ja kyllä mä kuulun leirien välillä seikkailijoihin - toisinaan ponit oli se The Juttu, välillä taas Barbitti enemmän :) Nyt aikuisena kiinnostais ponien keräily yli kaiken, mutta yritän nyt aluksi bongailla niitä kirppiksiltä (ei muuten oo löytyny!)
Barbeista en koskaan oikein välittänyt, vaikka niitäkin siunaantui tietämättömien sukulaisten ostaessa synttärilahjoja. Ponit olivat kuitenkin rakkaita, vaikka olivatkin melkein kaikki serkkutytön vanhoja(parhaat lelut tulivat aina häneltä:D). Onnellisena omistin noin kymmenen ponin lisäksi myös ponien talon, joka oli aina isän harmiksi parkkeerattu pianotuolin alle. Lempiponini oli eräs sateenkaariponi,jolla oli myös poniperheen ainoa aviomies. Miesponi oli leikeissäni myös sateenkaariponin veli.... Olin myös suuri My Little Pony-tv-sarjan fani. 6-vuotiaana minulla oli monta videokasetillista pelkkiä My Little Poneja ja niitä katsoin aina kun mahdollista:D
Mahtavaa! Multakin löytyy kotikotoa älytön määrä poneja. <3 Ne on niiiin parhaita!
Karamelli! Mullakin oli juuri tuollainen. Näyttää tosiaan Texasista karanneelta, vaikka itselleni ei moinen juolahtanut aikoinaan mieleenkään :D Yritin vain malttaa mieleni olla kampaamatta auki noita kiharoita. Kunnioitettava kokoelma sinulla ja ihana postaus!
Suorastaan liikutuin tästä postauksesta. Omat ponileikkini alkoivat -90 ja jatkuivat siitä viitisen vuotta intensiivisinä. Sitten Barbiet ottivat vallan. Minulla oli kyllä siirtymävaheessa leikkejä joissa Barbiet ja ponit olivat sulassa sekavassa sovussa.. Koko ajan leikin myös legoilla, ja Belleville-sarjan parissa viihdyin vielä yläasteellakin, tosin rakennellen, en enää leikkien. (Aluksi Bellevilleen tuli joka vuosi uusi kiva teema, kuten hevostalli, kesäleiri, jne. Sittemmin se jumittui prinsessoihin jotka ei inspanneet.)
Joka tapauksessa, poneja on paljon, ne ovat tallella ja nyt tekee mieli kaivaa ne esiin ja fiilistellä. Mistähän noita oikeita mallinimiä voisi etsiä? Olisi mielenkiintoista tietää mitä ne oikeasti ovat. Minulla on muutamia samoja joita kuvissa.. Esimerkiksi sininen "balettivarsa", ja sen keltainen kaksoissisko. Molemmat olivat ärsyttäviä kiusankappaleita...en oikeastaan edes pitänyt lapsiponeista koten yleensä ne joutuivatkin johonkin karanteeniin tai rangaistuslaitokselle pois tieltä. :D
Omia suosikkejani olivat "puhuva" violetti poni pinkki-lilalla harjalla, joka kupeita painettaessa toisteli mm. "I love you". Leikkiin pääsi aina myös lempeä vaaleankeltainen "sääponi" jolla oli sadepilven kuva lautasilla. En muista juuri leikkineeni poneilla kavereiden kanssa, vain yksin tai joskus äidin kanssa. Jollakin kaverilla muistan poneja olleen, mutta hän kohteli niitä huonosti, kuten sotki tussilla, leikkeli häntiä kynsisaksilla ja muuta järkyttävää. :(
Huomaa muuten kuinka kauneusihanne on muuttunut; nykyään ponit on ihme kuikeloita eikä enää söpön pyöreitä.
Ponipostauksia ja muuta tällaista saa olla enemmänkin!
MLP Land on hyvä ja selkeä sivusto jonne on listattu kaikki ilmestyneet ponit.
Dream Valley -sivustolla puolestaan on hyvä Pony Identification -työkalu josta saattaa olla sinulle vieläkin enemmän apua:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/id_intro.html
Siellä tosin ei ole kaikkia USAn ulkopuolella ilmestyneitä poneja.
Nykyponit saa mun sydämen vuotamaan verta... :´-( G4-sukupolvella ei ole minun silmissäni enää mitään tekemistä "oikeiden" My Little Ponien kanssa.
Joo, samaa olen kauhistellut itsekin, siis kuinka rumiksi ponit olivat "salaa" jossain vaiheessa muuttuneet. Olin ihan järkyttynyt kun joitakin vuosia sitten eksyin leluhyllylle kaupassa. :( Tuntui, kuin olisi se oma rakas muisto poneistani pilattu iäksi.
(Pitää varmaan alkaa keksimään oma nimimerkki, kun tuntuu, että tähänkin postaukseen olisi vaikka kuinka kommentoitavaa :) )
Voih, mulla oli lapsena juurikin tuo "Karamelli", tosin sen harja ei ollut noin siisti ja kaunis vaan aika takkuinen koska se ostettiin kirpparilta... :D Oli mulla pari muutakin My Little Ponya, mutta en tiedä mitä niille on tapahtunut tai siis missä menevät nykyään :( Pitäisi kysellä äitiltä että onkohan ne annettu pois jossain vaiheessa vai mahtaisivatko olla vielä vaikkapa jossain mökin ullakolla jemmassa...
Voi ei, tuli ihan ikävä omia poneja! Täytyy varmaan käydä penkomassa lapsuudenkodin varastoa jos vielä jotain olisi jäljellä. Itse en kyllä juurikaan poneilla leikkinyt, pidin hyllyssä koristeena. Veljien keskellä kasvaneena tuntui luontevammalta leikkiä pikkuautoilla (siis lähinnä rikkoa niitä vasaralla, vaikutteita isän autopurkaamosta..) ja rakentaa metsään majoja. Barbit oli ihan ehdoton ei! :D
Oiii, ihania poneja!!
Omasta lapsuudesta muistan super ihanan ja kauniin hääponin (se oli se fiinimpi Pony Bride, ei se Confetti!), enemmän poneja keräilin vasta noin kymmenen vuotta sitten teininä. Silloin tuli koluttua kirpparit säännöllisesti. Ja teinpäs muuten tosi hienon löydönkin muutamalla eurolla: nettiselaus paljasti silloin, että yksi poneista oli paitsi tosi hieno, myös suhteellisen arvokas! Täytyisikin kaivaa kaikki ponit esiin ja fiilistellä niitä, on ne vaan niin söpöjä! Kaikkien (siis ne mitä itsellä oli) nimetkin selvitin tuolloin keräilyhuumassa, nyt olen jo unohtanut ne...
Miten ponien sukupuolen tunnistaa? Tyttömäisiltä ne maallikon silmiin kaikki näyttävät :D
Miesponeilla on aina "karvat" jaloissa, niinkuin Clydesdalen hevosilla. :)
Mahtava postaus! Itse olin enemmänkin pehmolelujen ja kovien isohkojen dinojen/eläinten ystävä. Pienenä minulla oli enemmän poikia kavereina ja se näkyi usein leikeissäkin. Pehmoilla tuli leikittyä paljon lumihangessa ja kylvetinkin niitä. Jotain tyttömäistä minussa silti oli, kun kerran ostin kassillisen vauvojen vaatteita kirpparilta ja puin niitä pehmoille. Yksi lempipehmoistani oli synttärilahjaksi saama leijona, jolta joskus vahingossa irtosi häntä. Ompelin reiän umpeen ja niinpä siitä tuli hännätön. Kuvittelin myös olevani parturi, kun trimmasin siltä (ja monelta muultakin pehmolta) harjankin.. Oh dear. Luulin sen kasvavan vielä takaisin. ^___^
Oon istunut lentokentän vessan lattialla lukemassa nyt kaikki sun ponipostaukset. Kello on kolme yöllä ja oon 16-vuotias. Oon itkeny ja nauranu yhtä aikaa täällä ja haluan vaan mun kaikki ponit takas ja leikkimään Omenalaaksoon! Miten oon koskaan voinu antaa ne pois?? Ihana piristys <3
Ihanaa Rosa! ^_^ Toivottavasti ponisi ovat vielä tallella..! :)
Hehee, meidän barbie-leikeissä oli myöskin tapana, että se ainut Ken-nukke oli sitten ihan kauhea häntäheikki :P Ainoana miespuoleisena hän toki sutinoi ihan kaikkien naikkosten kanssa!
Ihania nuo hahmokuvaukset! :) Tulee mieleen omat barbie-leikit, ja jonkin verran samanlaista perhehistoriaa rakennettiin joillekin paperista taitelluille kaloille joiden mallia olen yrittänyt metsästää viime vuodet kun kalat valitettavasti ovat kadonneet.
Mulla ei ollut koskaan yhtään ponia *niisk*, jostain syystä niitä ei tainnut paljoakaan olla kaupoissa tarjolla meilläpäin! Mutta television kaapelikanavilta katsottiin My Little Ponya (liekö vieläkin jokin vanha vhs tallessa jossa on 80-luvun lopussa tallennettuja Perunapäitä, Snorkkeleita ja mitähän muuta), ja ostettiin R-kioskilta My Little Pony -tarrakeräilykirjat jotka tulivat ilahduttavan täyteen, ei jäänyt montaa tarraa vajaaksi. :)
Paperinukkekaloja...! Voi ei ihan mahtavaa! :D
Kuuluin Barbie-leiriin ja niillä leikittiin kyllä myös aikamoisia kauniita ja rohkeita! Omistin ihan kohtuullisen valikoiman barbeja, mutta on tullut kyllä leikittyä poneillakin muutamalla kaverilla, jotka keräsivät niitä. Muistan, että tykkäsin eniten miesponeista jostainsyystä! Haha :D niillä sai kyllä kaikenlaista draamaa aikaiseksi.
Nyt kun muistelee niin omissa barbieleikeissäkin oli välillä todella rajua kamaa juonikuvioiden suhteen. Lapsena sitä oli jopa vielä vilkkaampi mielikuvitus kun kauniiden ja rohkeiden käsikirjoittajilla.
Voi mitä muistoja! Olen saman ikäinen kuin sinä ja mullakin oli kasa poneja lapsena. Valitettavasti vain äitini on antanut niitä minulta kysymättä eteenpäin ja jäljellä on vain muutama, joita vaalin kuin suurta aarretta, että tyttäreni voi tulevaisuudessa saada ne. Eri asia sitten, pitääkö nykylapset 30 vuotta vanhoja poneja oikein cooleina... :)
Ehdottomasti leikin poneilla, enemmän kuin Barbeilla. Tosin, joskus yhdistelin poni- ja nukkeleikkejä keskenään, ja erään kerran ilkeät Barbit saapuivat ponimaahan ja varastivat muutaman kauniin ponin ja veivät ne omaan maailmaansa..! Myös itse leikin 11 -vuotiaana vielä poneilla, ei siinä siis mielestäni ole mitään ihmellistä :P Suosikkini oli ehdottomasti vaaleanpunainen G1 -poni, joka osasi puhua, kun sitä puristi pepun kuviosta!