Sanni-momentti:
Mun puhelin jäi junaan ja matkusti Uudenmaan rajan yli Helsinkiin. Se on nyt siellä ainakin seuraavat 12 päivää. Jos Uudenmaan rajat avataan 19.4.
Konduktööri oli löytänyt puhelimeni ja onneksi sain konnarin kiinni ennen kuin juna oli saavuttanut pääteasemansa. Helsingissä asuva sisareni ehti hakemaan puhelimeni junasta. Jos minä (eli puhelimen omistaja) en olisi löytynyt ennen pääteasemaa, puhelin olisi päätynyt löytötavaratoimistoon jossa se siis myöskin olisi seissyt kunnes Uudenmaan rajat avataan, ja siitä olisi mennyt lunastusmaksu.
En luota postiin tai muihinkaan kuljetusyhtiöihin sen vertaa, että laittaisin sisareni postittamaan puhelimen minulle. (Jep, etenkin entisenä postilaisena on sanottava näin.) Aion nyt pärjätä työpuhelimellani.
Oikeastaan surettaa eniten, etten voi ottaa kuvia koko ajan, kuten puhelimella teen 🙈 Nooh, voinhan ottaa työ-Samsungillanikin, mutta se ei kuitenkaan ole tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttööni - enkä lisäksi ole ihan Samsung-puhelinkameran lähin ystävä.
On tässä tämäkin (hyvä?) puoli:
a) jo juuri mainittu: en voi ottaa kuvia koko ajan. Se on myös jostain näkökulmasta hyvä asia.
b) vietän vähemmän aikaa somessa.
(Minulla on ollut asioiden somessa-jakamisen ongelma. Eikä pelkästään somessa. Ylipäänsä. Tarpeeni ja haluni jakaa kokemuksiani lähimmilleni reaaliajassa vie välillä vallan koko hetken kokemiselta. Tämä on erikoista ja työstän asiaa jatkuvasti.)
Olen jo vähentänyt someaikaani reilusti, mutta kyllä voisin edelleen napsaista Instagram-ruutuaikaani. Tykkään selailla kuvia ja jakaa stooreja. Niin se vain on.
Nyt on pakkolomaa siitä.
Tai - aion mä kyllä tehdä joitain IG-julkaisuja desktop-sovelluksella ^_^ Tsihi.
Kuvituksena osa mun insta-stoorista menneeltä viikolta.
P.S. Kaverit - minut saa nyt siis kiinni työpuhelimesta tai Messengerillä. Jos sinulla ei ole mun työnumeroa niin kysy Messengerissä. :)
18 comments on “Puhelimeni joutui tahtomattaan karanteeniin”
Tunnistan tuon, että hetken kuvaaminen ja jakaminen voi lopulta viedä hetken varsinaisen elämisen. Muistan kun aikoinaan Australiassa ekaa kertaa tunnistin tämän sademetsän vesiputouksen äärellä ja totesin, että nyt kamera pois ja kokeminen kehiin.
Miksi matkustelet junalla..? Etkai aio näinä aikoina reissata ympäri Suomea?
En todellakaan reissaa ympäri Suomea ;)
Tiedätkö Tanja että me joilla ei ole autoa kuljemme junalla, koska ei muuta kulkuneuvoa ole. Joskus aivan lyhyitäkin matkoja. Kuljin ennen tätä korona aikaa joka arkipäivä noin 20 km matkan junalla. Pisin matka mitä ikinä olen kulkenut junalla on hki-tre.
Ilkeä viesti kannattaa jättää lähettämättä ei siitä lopulta kenellekkään tule hyvä mieli.
Mä luulen että tämä erikoinen tilanne ja sen aiheuttama epävarmuus (ja ehkä jopa ahdistus) laittaa monen hermot kireälle ja luo alttiuden väärinymmärtää kanssaihmisiä tai tehdä liian nopeita päätelmiä. Epävarmuus purkautuu välillä vähän tarpeettomanakin toisten ihmisten toiminnan kyseenalaistamisena. Näin mä itse tulkitsen Tanjan kirjoittaman kaltaisia kommentteja.
Minulla riittää ymmärrystä heitä kohtaan, jotka ihmettelevät esimerkiksi matkustusta vallitsevassa tilanteessa. Jos omaan elämään ei ole kuulunut paljon riippuvuutta julkisten liikennevälineiden käytöstä, ei henkilö välttämättä tule ajatelleeksi, että joillekin ihmisille julkisten käyttö on tässä koronatilanteessakin joskus välttämätöntä.
Mutta joo, siltikin voisi aina kyseenalaistaessaankin pyrkiä muotoilemaan sanottavansa neutraalisti ja ystävällisessä hengessä. :) Vaikka juuri Tanjan kommentti ei mun mielestä ollut kovin epäystävällinen tai hyökkäävä. Ehkä "ympäri Suomea reissaamisen" voisi muotoilla toisella tavalla, eihän junan käyttö automaattisesti sitä tarkoita, että henkilö olisi matkustelemassa ympäri maata.
Janna, ei minullakaan ole autoa eikä edes ajokorttia, enkä tosiaan tarkoittanut viestiä niinkuin sinä sen ymmärsit. Mulla ei ole autoa, kävelen pakollisiin menoihin joita ei paljoa ole, koska itse välttelen myös julkisia kulkuvälineitä. Jokainen päättää itse miten toimii liikkumisen suhteen tässä tilanteessa. Helppoa juu heille jotka omistavat auton.
Pelkäätkö siis että posti hukkaa puhelimen? Tai että se varastetaan/rikotaan matkalla? Mitenkäs jos lähetyksen vakuuttaisi? En kylläkään tiedä tai muista yksityiskohtia ja että miten tuo toimii ja paljonko korvataan jos käy huonosti. Olen myöskin entinen postilainen, pikkupaikkakunnalla kylläkin, ja ihan turvallisin mielin olen puhelimen lähettänyt ja vastaanottanutkin tässä vuosien varrella.
Sanotaan näin, että valitettavan usein postilähetyksen katoamisessa on kyse epärehellisestä henkilökunnasta. Sillä ei siis ikävä kyllä ole merkitystä, etenkin jos kyse on tunnearvoa sisältävästä lähetyksestä, vakuuttaako lähetyksen vai ei, jos se osuu epärehellisen ja ongelmaisen työntekijän käsiin. Lähetyksen arvon saa euroina tililleen, mutta se ei korvaa menetettyä tunnearvoa. 😔
En tietenkään sano että jokaisella paikkakunnalla on Postin henkilökunnassa epärehellisiä ihmisiä, niin ei varmasti missään tapauksessa ole. Mutta koska heitä on aina olemassa, vaikka se yksi ainoa koko Suomessa, mahdollisuus ikävään seuraukseen on.
Todella ikäväähän tuo on. Olen ehkä pikkupaikkakuntalaisena jotenkin tuudittautunut sellaiseen turvallisuudentunteeseen ja jotenkin sitä haluaa naiivisti luottaa siihen että asiat toimii. Tuohon pitäisi saada joku muutos, tarkoitan siis että jotenkin tuota pitäisi pystyä valvomaan että paketit ei lähde noiden epärehellisten mukaan. Toki helpommin sanottu kuin tehty.
"Sanotaan näin, että valitettavan usein postilähetyksen katoamisessa on kyse epärehellisestä henkilökunnasta."
:-o
Joo, tosi kurja juttu 😔 Mutta myös inhimillisiä onnettomuuksia sattuu; paketti tai kirjelähetys jää postin kuljetusauton alle, litistyy rullakkoon jonkin tosi painavan paketin alle, juuttuu lajittelukoneeseen jne.
Eikä! Sitä on muuten aika orpo olo kun puhelin jää jonnekin. Onneksi kuitenkin tallessa :) Sieltä se vielä tulee ja tosiaan tuleepahan irtauduttua nyt somesta, vähän pakolla. Toivotaan, että saat puhelimen pian takaisin! :)
Joo, täytyy myöntää että mulla on jo aika hyvä (!) fiilis siitä että puhelin on nyt karanteenissa :D Olo on jotenkin kevyempi kun ei voi eikä pysty tarkistamaan somea tasaisin väliajoin 👍
Tosiaan, vaikka olen jo edistynyt some (ja netti)riippuvuuteni kanssa huimasti viimeisten kolmen vuoden aikana, yhä on varaa vähentää online-aikaa.
Voi puhelinta, onneksi se kuitenkin on tallessa!
Ostin muuten lopulta suosittelemasi Yves Rocherin sulfaatittoman shampoon ja reparation-hoitoaineen. Testasin niitä juuri äsken ekaa keraa. Shampoo tuntui hassulta kun en ole ennen vaahtoamatonta käyttänyt, mutta nyt hiusten kuivuessa täytyy sanoa, että vaikuttaapa hyvältä! Tyvi on jo ilmava ja kiiltävä vaikka latvat ovat vielä märät ja painavat, meistä kolmesta taitaa tulla kaverit! 🥳
Jeee :) :)
Voi ei harmi juttu tuo puhelin, varsinkin näinä aikoina! Mutta onneksi on tallessa! Ei liity tähän postaukseen, mutta ollut mielessä ja ajattelin kysyä että osaisitko suositella jotain kevyttä ja tuoksutonta bb-/cc-voidetta (vai mitä näitä nykyisin on) arkikäyttöön? Mulla on kuivahko iho ja sävyltään lämmin, ja olisi mahtavaa löytää tuote joka menisi sekä kosteusvoiteena että kevyenä meikkinä. Suojakertoimella ei ole väliä, koska löytyy jo tuotteet siihen. Pakkelimaisuus ja lisätyt helmiäiskimalteet sekä tosiaan ainakin vahva synteettinen tuoksu on ehdoton nounou. Kiitos :).
Hei Iines! Laitan kysymyksen mietintähattuun. :) Tähän hätään ei nimittäin tule mieleen muita hajusteettomia BB-voiteita kuin
Dermosilin Ideal. Sehän on oma suosikkini, mutta minusta se ei ihan mene kosteusvoiteena, luokittelisin sen kosteuttavaksi värivoiteeksi (erona sävytetylle kosteusvoiteelle).
Okei kiva kiitos :), pitää vielä perehtyä tuohon Dermosiliin. Mukavaa ja tervettä kevään jatkoa ja pääsiäistä!