Mun piti tänään julkaista pitkästä aikaa meikkipostaus oikein reaaliajassa - heti sen jälkeen kun olin meikannut! Mutta sitten kello olikin jo niin paljon että piti lähteä laivalle misteriä vastaan ja sitten alettin kokkailemaan ja höpöttelemään ja maistelemaan viiniä ja minä suklaata jaja... No. Saanpahan postauksen ulos sentään saman vuorokauden sisällä! :D
Eli päivän look! :) (Voi että kun pitäisi aina muistaa kohottaa kulmia kuvissa ettei meikki häviä tuonne kulmaluun alle... ;))
Mulla on täällä Maarianhaminassa hieman eri näköinen "meikkipöytä" kuin manner-kotona. Tolkienin, Stephen Kingin ja Douglas Adamsin kirjat ovat jo vuosia toimineet mun meikkiapulaisina korottaen peilin oikealle tasolle. Keittiö on ainoa ja oikea paikka meikata täällä, sillä siellä on paras valaistus ikkunan äärellä. :)
Taustalla muuten näkyy yksi Karkkipäivän lukijan elämääni tuoma asia - BBC Radio 2! Se on soinut läppärissä joka ikinen päivä siitä lähtien kun eräs lukija kerran minulle BBC:n radiokanavista vinkkasi, enkä enää edes muista missä yhteydessä...! Mutta kovin olen ollut vinkistä mielissäni. :)
Yritin ottaa sellaisia "hauskoja" Sanni-meikkaa -vaihekuviakin, mutta vain 2-3 onnistui kymmenistä räpsyistä... :p Vaikea saada kameraa osumaan peiliin niin että siinä näkyy muutakin kuin kattoa tai seiniä :D
Tarkoitus ei muuten ole kuorruttaa teitä hirveällä Yves Rocher -överimatskulla, mutta mulla ei ole täällä Ahviksella mukana kuin YR:ltä tutorialia varten saamani meikit ja yksi MACin pikku-paletti (ja matkameikkipussin perustarvikkeet kuten pohjustajat, kulmakynät jne). Eli näillä mennään.
Halusin tehdä vihreän meikin jossa sävyt liukuvat vaaleasta tummanvihreään, mutta minulla ei ole mukana vaaleanvihreää luomiväriä. Ratkaisin asian pohjustamalla vaaleanvihreäksi haluamani kohdan ompunvihreällä kynällä, ja sipaisemalla päälle valkoista, läpikuultavaa luomiväriä.
Jos nyt sen verran saan Rocheria tässä mainostaa, niin tuo musta tussieyeliner on muuten aivan sairaan hyvä! Tekee sellaista oikein intensiivisen mustaa ja vähän kiiltävää jälkeä. Mun aiemmat tussieyelinerit on tehneet enemmänkin mattaista jälkeä. (Tietysti makuasia kummanlaisesta tuloksesta tykkää :))
Minua kiehtoo aina verrata meikkaamatonta silmää meikattuun.... "Vähänhän" se kosmetiikka auttelee muokkaamaan kokoa ja muotoa...!
Tekaisinpa samalla pikku-tutorialinkin kun olin sillä tuulella. :)
Silmämeikkiin käytetyt tuotteet:
Kasvomeikkiin käytetyt tuotteet:
Vaikkei tämä mikään supervärikäs meikki olekaan, niin olipa kiva meikata pitkästä aikaa jollain muullakin kuin vaalealla roosalla tai beigellä! :) Mulla oli nimittäin viimeiset kaksi viikkoa työvuorossa joka päivä sama meikki.
Vihreä on kyllä violetin ohella mun suurimpia rakkausvärejä. Rakastan maanläheisten oliivin, metsän ja khakin sävyjen ohella myös oikein kirpeitä ja räikeitä kellan- ja ruohonvihreitä. Tällainen neutraalimpi setti sopii minulle kuitenkin kieltämättä parhaiten, ja tätä voi ehkä kutsua "kauneusmeikiksi" sellaisen itsetarkoituksellisen väri-ilottelun vastakohtana.
Englannin roadtripin matkaohjelma on nyt saatu kasaan! Kiitoksia jälleen avustanne! :) Kohteeksi valikoitui Cotswoldsin maaseutu muutamien alueen ulkopuolelle jäävien pysähdysten kera.
Rannikkokaupungit jäivät nyt tällä kertaa pois reitiltä, sillä kolme päivää on loppujen lopuksi liian vähän aikaa mikäli haluaa yhdistää Cotswoldsin sekä rannikon. Brighton jäi kuitenkin polttelemaan sen verran, että saatanpa ehdottaa Virvelle että teemme sinne päiväretken Lontoosta! Junallahan matkaa on vain alle tunti.
Rakastan suunnitella matkaohjelmia..! ^_^ Siksi viihdyin niin mainiosti myös matkatoimistoympäristössä. Meidän Cotswolds-tripin puitteet tulevat näyttämään tältä:
Perjantai 2.8.
Ajo Lontoo - Bath. Hengailua Bathissa. Lontoo-Bath -reitillä olisi ollut kiva pysähtyä lukijan vinkkaamassa Highcleren linnassa, mutta se ei ole auki perjantaisin. :(
Ajo Bath - Painswick. Hengailua ja illallinen Painswickissa. Majoittuminen hotelliin Upton St. Leonardsissa.
Lauantai 3.8.
Ajo Upton St. Leonard - Sudeleyn linna, Winchcombe. Vierailu linnassa.
Ajo Winchcombe - Bibury. Hengailua ja lounas Biburyssa.
Ajo Bibury - Bourton-On-The-Water. Hengailua Bourtonissa.
Ajo Bourton-On-The-Water - Chipping Campden, ja pysähdyksiä matkan varrella kylissä aikataulun salliessa.
Hengailua ja illallinen Chipping Campdenissa. Majoittuminen hotelliin Mickletonissa.
Sunnuntai 4.8.
Ajo Mickleton - Broadway. Hengailua Broadwayssa ja muissa alueen pikkukylissä (kauniita, vierailun arvoisia kyliä tuolla näkyy riittävän..! :))
Ajo Broadway - Stratford-Upon-Avon. Hengailua ja lounas.
Ajo Stratford-Upon-Avon - Warwickin linna. Vierailu linnassa.
Aikataulun mukaan ajo Warwickista Oxfordiin jossa pieni pysähdys, tai sitten suoraan Lontooseen.
Majoituksen varaaminen oli muuten ihan kiven alla...! Näin lyhyellä varoajalla vaikutti olevan lähes mahdotonta saada persoonallista majoitusta pienistä Inn- tai Bed & Breakfast -tyylisistä paikoista, suurin osa majataloista ei edes vastannut huonekyselyyni ja ne jotka vastasivat, kertoivat heidän olevan täynnä. Viikonloppu elokuun ensimmäisellä viikolla ei varmastikaan ole niitä hiljaisimpia sesonkeja, joten tähän osasin vähän varautuakin. Lopulta vaihtoehdoksi jäi vähän suurempaan hotellityyppiseen establishmenttiin majoittuminen. Valitsin tosin sellaiset kivat kartanotyyliset paikat jotka henkivät englantilaista maaseututunnelmaa.
Palaan heinäkuun alun Suomi-trippiin vielä sen verran, että vastaan erään lukijan kysymykseen matkan kustannuksista. (Niitä on muuten mielenkiintoista verrata Englannin matkakuluihin sitten sen reissun jälkeen.)
Suomi-matkustelu on tunnetusti aika arvokasta puuhaa, mikäli ei majoitu kaverien nurkissa tai leirintäalueilla. Minun osuuteni Suomi-reissustamme oli 424,80€. Tähän summaan sisältyy puolet majoituspaikoista (maksoimme ne suunnilleen 50-50), ruokailut, kahvit sekä muutamat pääsyliput. Misterin osuus oli huomattavasti korkeampi, sillä emäntä ei osallistunut bensakuluihin. (Ai miksi en? Ei ollut varaa.)
Olikohan samainen lukija joka kysyi myös bensoihin mennyttä summaa, tarkkaa lukua minulla ei ole tiedossa, mutta laskutoimituksen voi suorittaa ajotietokoneen infon perusteella. Ajoimme yhteensä 1497 km, ja kun keskikulutus on ollut 9,4 litraa sadalle kilometrille niin bensaa on mennyt noin 141 litraa. Siitä voi sitten laskea eteenpäin, 141 x n. 1,70€ = 240€.
Mitenkähän lie bensan hinta Briteissä..?
Kaikkeen sitä törmääkin! :) Sain kuulla, että Ahvenanmaalla toimii eräs vähähiilihydraattista elämäntapaa promotoiva Camping/Bed & Breakfast -yritys, jonka yhteydessä toimii myös vähähiilihydraattiseen ruokaan keskittynyt ravintola! For real! Satuimme viime sunnuntaisella autoretkellämme ajamaan kyseisen paikan ohi, ja nähdessäni kyltin päätin, että tuollahan on pakko vierailla.
Kyseessä on Söderhagen Camping och Gästhem Eckerössä.
Noustessani autosta olin ihan että voikohan tää nyt pitää paikkansa... Tällainen syrjäisellä maaseudulla sijaitseva leppoisa leirintäalue, voiko täällä muka menestyä joku vähähiilihydraattinen ruokaideologia..?
Kun hetkeä myöhemmin astuin sisään Campingin päärakennukseen ja ravintolaan, minulle selvisi hyvin nopeasti että kyllä voi.
Lyhenne LCHF tulee sanoista "low carb, high fat", ja se on Ruotsissa suosituin "karppauksen" muoto. LCHF on hieman vähemmän salliva ruokavalio kuin esimerkisi Atkins, "älseehooäffät" eivät mm. käytä mitään maan alla kasvavia kasveja kuten porkkanaa ja rasvan määrää korostetaan vielä Atkinsiakin enemmän.
Tiskin takaa minua tervehti Söderhagenin yrittäjäpariskunta Susanna ja Sven Eklund. Tunnustin pistäytyneeni ihan silkasta uteliasuudesta ja kerroin, etten ole aiemmin kuullut pelkkään vhh-ruokaan erikoistuneesta ravintolasta - kokonaisesta matkailuyrityksestä puhumattakaan. Kysyin, eivätkö campingin asiakkaat ihmettele ravintolan ruokatarjontaa.
Sven ja Susanna yllättivät minut kertomalla, että asia on aivan päinvastoin. Eklundien startattua campingin vhh-ravintolatoiminnan vuosi sitten, on asiakkaista valtaosa nykyään nimenomaan karppaajia. Söderhagenin maine on levinnyt nopeasti elämäntapa-karppaajien keskuudessa, ja juuri vhh-konsepti vetää campingille uusia asiakkaita. Kasvoilleni leviää melkein epäuskon ilme, kun kuulen, että Söderhagenilla on jopa virallinen LCHF-ruokasertifikaatti - ravintola on yksi kolmesta ainoasta Pohjoismaissa jolle sertifikaatti on myönnetty. Sarjassamme "onko tällaisiakin oikeasti...?" :D
"Svens kyckling" eli Svenin kana on menun kestosuosikki. Annos koostuu juustokuorrutteisesta pekoniin kääritystä kanafileestä joka tarjoillaan gratinoidun parsakaalin kanssa.
Susanna on syönyt LCHF:n mukaisesti vuodesta 2008 ja Sven viimeiset kaksi vuotta. Sven on pudottanut ruokavaliolla 50 kiloa, Susanna 10. Söderhagenin nettisivuilta voi lukea pariskunnan "vhh-taipaleesta" ennen ja jälkeen -kuvien kera.
Minun olisi tehnyt mieli jäädä lounastamaan Söderhageniin, mutta äitini ja Raita eivät vaikuttaneet ihan jakavan tätä kiinnostusta. Epäilemättä rouvien mielessä kangastelivat uusien perunoiden ja tuoreen leipäkorin kaltaiset herkut. ;) Susanna selitti, että toki ravintolasta saa menun ohitse myös "normaalihiilarista" ruokaa kuten perunaa, pastaa ja leipää, mutta päätimme silti jatkaa matkaa alkuperäiseen lounaspaikkaamme. (Eikä listalta löytynyt mulle kalaakaan...)
Jutustelin vielä hetken Susannan ja Svenin kanssa, ja sain kuulla pariskunnan yhä vain laajemmista suunnitelmista vhh-toiminnan ympärille. Sven kertoi suunnitteilla olevan mm. vhh-leirejä ja teemaviikonloppuja, jolloin ruokavaliosta kiinnostuneilla olisi tilaisuus päästä helposti ja vaivattomasti kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokaa kontrolloiduissa oloissa.
Päärakennuksen seinillä on Söderhagenista kirjoitettuja lehtiartikkeleita. Edellisenä päivänä Sveniä oli käyty haastattelemassa Ruotsin Allers-lehteen. En selvästikään ole ainoa jossa Söderhagenin erikoislaatuinen konsepti herättää uteliaisuutta...!
Susanna on onnistunut kehittämään myös vhh-Ahvenanmaanpannukakkureseptin jonka hän jakoi kanssani. Sitä on päästävä kokeilemaan...! :)
Mutta joo. Siis tällainen paikka! Ja tämän jutun tarkoituksena ei suinkaan ollut hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa (mun puolestahan jokainen saa todellakin syödä ihan miten haluaa ja miten hyvältä tuntuu), mutta heti kun kuulin "karppi-campingista" niin tiesin, että näin omalaatuisesta paikasta on päästävä kirjoittamaan blogiin...! Kaikenlaisia yllätyksiä täältä Ahvenanmaalta löytääkin vielä vuosien jälkeen. :)
(Mr Karkkipäivä pitäisi kyllä viedä syömään Svens kyckling...! :D)
