Olen saapunut Tiloksen saarelle.
Mietittyäni eilisen, mikä täällä tuntuu niin tutulta, tajusin lopulta mistä tunne kumpusi: maisemat tuovat vahvasti mieleen Amorgoksen, ja täällä Livadian alueella aivan erityisesti Egialin kylän.
Vuoristoinen maisema yhdistettynä pieneen valkotaloiseen kylään sekä vuoren rinteessä kohoava maisemahotelli bougainvilleoineen muistuttavat Egialia. Ylipäänsä: tunnelma on erehdyttävästi Kykladinen.
Livadian kylä itsessään on lähemmällä tarkastelulla hyvin moderni, eikä siinä mielessä muistuta Kykladien saarten perinteisiä kyliä, mutta talojen valkoisuus luo mielleyhtymän Kykladeihin.
Halusin Tiloksella varata majoituksen parhailla näköaloilla, tällainen maisemamatkailija kun olen. Taustatyö kertoi parhaiden näköalojen avautuvan Ilidi Rock -hotellista, enkä pettynyt.
En varausta tehdessäni tajunnut assosiaatiota Amorgoksen Aegialis-hotelliin, mutta paikan päällä hoksasin, että Ilidi Rockissa on paljon samaa kuin ultimaattisiin majapaikkasuosikkeihin kuuluvassa Aegialiksessa. Ilidi on tasoltaan ja palveluiltaan arkisempi, mutta tyyli on kykladinen ja sijainti rinteessä kera kauniin näköalan Livadian lahdelle, tuo mieleen Egialin ja Aegialis-hotellin.
Tämä kykladinen kokemus keskellä Dodekanesiaa tuli odottamattomana mutta miellyttävänä yllätyksenä. :)
Livadian kylä on esteettisesti täysi vastakohta naapurisaari Chalkin idyllille. Moderneine taloineen, leveine katuineen sekä kauppoineen kylässä on jopa urbaani fiilis. Livadiassa on jopa pankki :) Livadia onkin "uusi" asutusalue, ja kehittyi toisen maailmansodan jälkeen paikallisten hylättyä ylhäällä sijaitsevan vanhan Mikro Horion kylän ja muuttaessa alas satamaan.
Minusta Livadia ei ole erityisen sievä, mutta mukava tunnelma täällä on, se tarttuu heti. ❤️ Toisaalta, netin kuvat eivät mielestäni tee Livadialle oikeutta, ja kylä osoittautui itse asiassa sympaattisemmaksi kuin internetin kuvasato oli antanut ymmärtää.
Kun lukee kävijöiden kokemuksia Tiloksesta, ystävällisyys sekä vierailijat osaksi ottava mentaliteetti nousevat saaren vahvoiksi valteiksi. Tiloslaisia kuvaillaan aivan erityisen sydämellisiksi ja vieraanvaraisiksi. Itsekin sain tämän kokea heti kättelyssä: hotellini omistajaperheen tytär piti minusta etänä huolta jo ennen kuin olin saapunut perille.
Kovan tuulen vuoksi osa laivavuoroista Chalkilta Rhodokselle oli lauantaina peruttu, enkä saanut selvitettyä, mikä oli Tiloksen laivan kohtalo. Laivayhtiön puhelinnumerossa ei kukaan vastannut, ja laitoin lopulta Tiloksen hotellille viestiä, että en ehkä pääsekään perille sinä iltana. Omistajaperheen tytär, Maria, otti asiakseen itse selvittää laivojen tilanteen, ja piti minut tekstiviestein ajan tasalla, lähetellen rauhoittavia viestejä koko iltapäivän. Kun laivani lopulta saapui pimeän laskeuduttua yli tunnin myöhässä Tiloksen satamaan, Maria oli minua vastassa, toivotti lämpimästi tervetulleeksi saarelle ja ajoi minut hotelliin.
Luonto ja erinomaiset vaellusmahdollisuudet ovat toinen valtti. Olin kuullut, että Tiloksella on hienoja patikkapolkuja, mutta paikan päällä selvisi, että Tilos on todellinen patikkamatkailijoiden kohde jonne tullaan varta vasten vaeltamaan. Olen törmännyt saarella yhden päivän aikana jo lukuisiin vaellusryhmiin.
Ja patikoinnista puheen ollen... päästään eiliseen vuohi-insidenttiin.
Tämä on varmaan kummallinen asia jakaa blogissa, mutta jaanpa kuitenkin. Tällaiset kokemukset ovat yhtä lailla osa matkamuistoja kuin kauniit maisemat ja tavernaruoat.
Päätin eilen myöhään iltapäivällä vielä lähteä vaellusreitille, joka veisi vuoren rinnettä Lethran rannalle ja sieltä Mikro Horion hylätyn kylän kautta takaisin Livadiaan. Päivällä sää oli niin kuuma, että olisi ollut pientä tuskaa patikoida varjottomalla vuoren rinteellä, mutta viiden aikaan sää oli mitä miellyttävin patikkaretkelle.
Lähdin iloisin mielin kulkemaan polkua.
Maisemat olivat huikeita, ja siinä kävellessä mun päässä lopulta avautui Tilos vs. Amorgos -assosiaatio. Kreikassa on paljon vuoristoisia saaria, mutta nämä näkymät kieltämättä toivat mieleen patikkaretkeni Amorgoksella.
Vuoren rinteillä oli paljon vuohia. Ne ovat söpöjä ja niiden taitavaa liikkumista jyrkillä kallioilla on mielenkiintoista seurata.
Ollessamme toissa viikolla Symillä, saimme kuulla autonkuljettajaltamme, että vuoriston villit vuohet saattavat olla äkäisiä. Toisin kuin kylissä elävät kesymmät vuohet, jotka jopa tykkäävät paijailusta, vuorilla elävät vuohet eivät ole ihmisrakkaita. Kuljettaja neuvoi meitä olemaan lähestymättä vuohia, vaikka ne kuinka näyttävät söpöiltä. Ohje oli epäilemättä suunnattu erityisesti seurueen 4-vuotiaalle, joka oli aivan haltioissaan vuohista. "They can be angry", kuljettaja sanoi.
Ihmisen lähestyessä villivuohet käytännössä aina pinkaisevat nopeasti tiehensä, enkä ole koskaan kokenut vuohia uhkaavina. Ei niitä pääse edes lähelle, koska ovat niin säikkyjä. Siksi hämmästyin näkyä, joka yhtäkkiä odotti minua lähestyessäni Tiloksen patikkareitin korkeinta kohtaa, juuri ennen kuin polku lähtisi laskeutumaan alas Lethran rannalle.
Keskellä polkua seisoi musta vuohipukki, eikä se näyttänyt olevan aikeissa liikahtaa mihinkään. Se tuijotti minua hievahtamatta. Jatkoin kävelemistä, mutta vuohi pysyi paikoillaan. Pysähdyin. Mitä ihmettä... mitä tässä nyt tapahtuu?
Katsoimme vuohen kanssa toisiamme. Otin askeleen eteenpäin, vuohi ei liikkunut sijoiltaan.
Tunsin, kuinka pulssini alkoi kohota. Miksi vuohi tuijotti minua eikä lähtenyt pois? Sen pitkät sarvet eivät todellakaan näyttäneet asialta, jonka kanssa halusin tehdä lähempää tuttavuutta. Vuohen katse näytti lähes haastavalta. "No, uskallatkos tulla tästä? Häh?"
Peräännyin ja lähdin kävelemään pois päin. Ajattelin, että vuohi lähtee kohta. Odottaisin etäämpänä.
Jäin odottamaan. Vuohi lähti kuin lähtikin hetken kuluttua liikkeelle, ja taivalsi laiskasti polkua sinne, minne minäkin olin menossa. Pian se katosi rinteen taakse polun kaartuessa alaspäin.
Odotin vielä hetken, ja lähdin sitten varovasti jatkamaan ylöspäin. Pääsin polun ylimpään kohtaan, vuohta ei näkynyt, huojennus. Paitsi - tuossahan se olikin! Vuohi seisoi ihan polun vieressä, osittain ison kivenjärkäleen peittämänä, vain kolmen metrin päässä minusta. Se katsoi minua tiiviisti, ja olin kuulevinani ikäänkuin matalaa kurkkuääntä. Tai sitten se oli mielikuvitukseni.
Vuohen tuijotus oli kuitenkin täyttä totta, ja yhtäkkiä tunsin alkukantaisen pakokauhun täyttävän minut. Vuohi käyttäytyi todella epätavallisesti, enkä halunnut jäädä ottamaan selvää, mitä tapahtuu, jos kylmän viileästi kävelisin sen ohi. Kaikki muut vuohet olivat kirmanneet tiehensä välittömästi minut havaitessaan - miksi tämä kaveri jäi haastamaan minua?
Tajusin, että minua rehellisesti pelotti ja halusin pois. Symin kuljettajan sanat kareilivat mielessäni. They can be angry, stay away. Samalla minua harmitti ja olin melkein vihainen. Millä oikeudella vuohi tuli pilaamaan mun ihanan kävelyretken? Eikö se olisi vain voinut juosta karkuun muiden kollegojensa tavoin?
Käännyin hitaasti pois päin ja lähdin kävelemään polkua takaisin. Pian vuohi katosi näköpiiristäni.
Harkitsin hetken, jäisinkö vielä odottamaan uutta yritystä, mutta tajusin, että kello oli liian paljon. En ehtisi todennäköisesti enää kävellä koko reittiä ennen auringonlaskua, enkä halunnut kävellä takaisin hämärässä, puhumattakaan pimeässä.
Kylää kohti kävellessä keho alkoi vapautua säikähdyksen kiristävästä tunteesta ja tilalle tuli hämmennys. Miksi en vain kulkenut vuohen ohi? Mikä mua vaivaa? Tästähän patikoi päivittäin varmasti kymmeniä ihmisiä, kyllä kai vuohet ovat täysin tottuneet siihen.
Mutta siinä kävellessäni tiesin, että en ikimaailmassa olisi uskaltanut ohittaa vuohea. Olin melkein jähmettynyt paikoilleni, en olisi päässyt ohi.
Tilanne palautti mieleeni kerrat, kun en Santorinilla - tai muuallakaan - ole uskaltanut ohittaa kapealla tiellä poikittain seisovia aaseja, ja olen joutunut muuttamaan koko kävelyreittini. Kärsin täysin irrationaalisesta pelosta hevoseläimiä kohtaan. Kauempaa ne ovat suloisia, mutta lähietäisyys saa mut heti varuilleni, ja hevoseläimen ohittaminen takaa on minulle käytännössä mahdottomuus. Olen kirjoittanut aiheesta Santorinin matkalla seitsemän vuotta sitten.
Eilinen välikohtaus oli yksi ilmentymä siitä pelosta. En vain ole ennen joutunut tilanteeseen, jossa olisi selvinnyt, että pelkään myös vuohia.
Pääsin tähän saakka...
Tiedättekö miten kreisiltä tuntuu, kun tajuaa, että pelko on täysin absurdi eikä sille ole mitään syytä (yksikään aasi, vuohi tai hevonen ei ole tehnyt mulle mitään pahaa), mutta ei vain pysty karistamaan tunnetta?
Olin samalla hämmentynyt ja kiukkuinen. Asiat, joita en hallitse, saavat minut tuntemaan avuttomuutta, ja avuttomuus saa minut noloksi ja kiukkuiseksi.
Kysyin Marialta, voivatko vuohet Tiloksella hyökätä ihmisten kimppuun. Maria puhkesi spontaaniin nauruun. "That would be the first time!" hän sanoi.
No. Mun täytyy yrittää kulkea polku vielä uudestaan. Mutta pakko myöntää: jos taas kohtaisin vuohen joka blokkaa mun tien, en todennäköisesti edelleenkään pystyisi ohittamaan. Ehkä porukassa, kyllä, mutta en yksin.
(Samaistuuko kukaan, vai onko tämä ihan hullua?)
Nyt on Dodekanesian kauneimpien pastellitalosaarten kolmas vihdoin koettu: ystävällinen Chalki.
Olen viettänyt Chalkilla neljä päivää ja löytänyt saaren, jollaista en ole ennen Kreikassa kohdannut. Tai sanotaan näin: saari on matkailullisesti jotain, jollaista en ole aiemmin kohdannut.
Chalki on pikkuinen yhden kylän saari Rhodoksen länsipuolella. Saarella asuu ympärivuotisesti noin 200 ihmistä. Tyylillisesti Chalki kuuluu samaan neoklassiseen perheeseen kuvankauniiden Symin ja Kastellorizon kanssa, ihastuttaen vierailijat ällistyttävän suloisilla, huolellisesti kunnostetuilla värikkäillä taloillaan. Millään muilla Kreikan saarilla ei törmää tämän näköisiin kyliin, ainakaan uusklassinen tyylisuuntaus ei ole missään muualla yhtä johdonmukainen ja kokonaisvaltainen.
Nämä saaret eivät tarjoa lomatekemistä uimarantojen ystäville tai yöelämässä ja vauhdikkaissa harrastuksissa viihtyville, mutta ovat esteetikon, hidasta oleilua arvostavan ja kyläfiilistelijän paratiisi.
Nyt kun olen vieraillut kaikilla kolmella kauneudestaan kuululla saarella, tiivistäisin niiden olemuksen näin:
Symi - vilkkain, kosmopoliittinen, tunnetuin, Kreikan klassikko. Sopii kaikille. Eittämättä Kreikan kuvauksellisin satama.
Kastellorizo - eksklusiivinen, tyylikäs, romanttinen, omanarvontuntoinen, saarista rauhallisin ja vähiten turistillinen. Mielestäni Kreikan idyllisin saari.
Chalki - ystävällinen, rento, vaatimaton, uskollisten kävijöiden saari. Englanniksi käyttäisin Chalkista sanaa tranquil.
Chalkin ainoan kylän nimi on Emborios, tai paikallisten suussa Nimborio. Nimborio on sievä kuin karamelli, ja rantakatu tavernoineen houkuttelee nauttimaan idyllisestä näköalasta hyvän ruoan tai juoman äärellä. Vain 50 minuutin laivamatkan päässä sijaitsevan Rhodoksen siluetti piirtyy horisontissa.
Kylän maamerkki on Agios Nikolaoksen kirkon kellotorni (näkyy kuvassa). Siro ja kaunis torni on Dodekanesian saarten korkein.
Chalkin Kastro
Saaren vanha, sittemmin hylätty pääkylä Chorio sijaitsee parin kilometrin päässä Nimboriosta korkean kukkulan (vai liekö se jo vuori..?) rinteessä. Choriosta ovat tänä päivänä enää jäljellä rauniot.
Chorion yllä kohoaa Kreikan kenties korkeimmalla sijaitseva linnoitus, Kastro, josta avautuvat henkeäsalpaavat maisemat. Jyrkkää rinnettä siksakkaava kivinen patikkapolku tänne vaatii hyvät kengät ja korkean paikan toleranssia sekä hyvää kuntoakin, mutta vaivannäkö palkitaan. Chalkin linnoituksen historia ulottuu antiikin aikaan 400 eaa, mutta nyt näkyvissä olevat linnamaiset rakenteet ovat keskiajalta Johanniittain ritarien ajalta.
Chalkilla on muutamia lyhyehköjä patikkareittejä, joista melkein kaikki tosin kulkevat pääosin ei-niin-inspiroivaa sementoitua maantietä pitkin. Pisin reitti kulkee Nimboriosta ylös vuorille Agios Ioanniksen luostarille, tämä reitti on suuntaansa noin 2 h. Reitti Nimboriosta Kastrolle vei noin tunnin, alaspäin matka taittuu nopeammin.
Kuvan tuulimyllyille vie kylästä helppo kävelyreitti loivaa tietä pitkin, tämän viehättävän näköalan saavuttaminen ei vaadi kovaa kuntoa tai pitkää hikistä patikkaa. :)
Kohtasin tuulimyllyillä brittipariskunnan, joka on lomaillut Chalkilla 30 vuoden ajan. "Emme koskaan väsy tähän maisemaan", he sanoivat. En epäile yhtään.
Chalki on pinnanmuodoltaan vuoristoinen ja luonto on karua. Puuttomat vuorten rinteet luovat maisemasta jylhän ja samalla karun. Chalkilla ei ole mainittavan upeita hiekkarantoja eikä tunnettuja nähtävyyksiä.
Mitä Chalkilla sitten voi tehdä?
Samaa, mitä Symillä ja Kastellorizossa, eli nauttia viehättävästä kylätunnelmasta ja lepuuttaa silmiään kauniissa maisemassa. ❤️ Ja ottaa iisisti.
Yöelämää Chalkilla ei ole, eikä paljon shoppailumahdollisuuksiakaan. Muutama matkamuistomyymälä löytyy, mutta vierailuni aikaan toukokuun alkupuoliskolla vain kaksi niistä oli auki. Saarella ei ole pankkia, mutta yksi pankkiautomaatti löytyy. Kortti toimii täälläkin lähes kaikkialla, korttimaksujen yleistyminen on muuten yksi edistyneimpiä muutoksia Kreikan saarilla viimeisen 5-6 vuoden aikana. Kymmenen vuotta sitten aniharva paikka otti vastaan kortteja ja aina piti kantaa mukana käteistä.
Nimborion katuja vaellellessa yksi asia käy pian selväksi - useampi kuin joka toinen talo on villa eli matkailijoille vuokrattava lomahuoneisto. Katseltuani taloja nyt neljä päivää arvioisin, että jopa 70-80% kylän rakennuksista on lomahuoneistoja.
Havainto hätkähdytti. Lomahuoneistoissa ei tietenkään ole mitään pahaa, päin vastoin, on hienoa, että pieni saari saa elinkeinonsa matkailijoista ja matkailun turvin pystytään turvaamaan saarelaisille hyvä elämä ja tarvittavat palvelut. (Ilman matkailijoita Chalkin kokoiset saaret näivettyisivät pois.)
Hätkähdyttävää oli lomahuoneistojen määrä suhteessa paikallisten koteihin. Villoja on jopa niin paljon, että tulee tunne, kuin koko Nimborio olisi yhtä suurta lomakylää ja kourallinen paikallisia asuu siellä täällä resortin keskellä. Ainoastaan Santorinin kuuluisimmissa kylissä olen kohdannut saman ilmiön, mutta Santorini on Santorini. Pikkuisella Chalkilla en olisi odottanut tällaista.
Toki matkailijat täyttävät Chalkin vain kesäkuusta syyskuuhun, ja muun osan vuodesta suurin osa kylästä on tyhjä. Vielä toukokuussakin paikallisia on enemmän kuin vierailijoita, mutta kesäkuussa kaikki muuttuu ja heinä-elokuussa saari on tupaten täynnä.
Voi siis sanoa, että tuntemattomuudestaan ja matalasta profiilistaan huolimatta Chalki on kokoonsa nähden todella turistillinen. Turismi täällä vain on aivan erilaista kuin tyypillisesti turistillisina pidetyissä kohteissa.
Chalkille saapuvat vierailijat etsivät äärimmäistä rauhaa ja haluavat lomallaan istua villansa terassilla lukemassa kirjaa ja käydä rantakadun tavernassa syömässä hyvin. Ja kenties välillä pulahtaa uimatikkailta mereen vilvoittelemaan. He eivät etsi nähtävyyksiä, shoppailtavaa tai tanssiravintoloita. Täällä käy joogaryhmiä ja maalauskurssilaisia. Saapuessani tiistaina näin rantakadulla ryhmän keski-ikäisiä brittejä levittelemässä kahvilan pöydille ja tuoleille akvarellejaan. Yleisesti ottaen saarella lomailevien keski-ikä on jossain 50 tuolla puolen.
Täällä vaalitaan verkkaisuutta.
Agios Nikolaos -kirkon kellotornilta kylän uloimpaan reunaan saakka on alue, joka on lähes kokonaan täynnä brittiläisen Nissia Holidaysin omistuksessa olevia lomataloja. Tämä alue aivan erityisesti tuntuu omalta resortiltaan. Mutta aika ihanalta sellaiselta..!
Täällä kävellessä pystyn kyllä helposti näkemään itsenikin Nissia-villan terassilla kukkaistutusten keskellä siemailemassa aamukahvia ja katselemassa turkoosia merta... Yksi tällainen lomahuoneiston terassilta näkymä avautuu yllä olevassa kuvassa. Kyllä kelpaa lomailla.
Aretanassan terassilla loikoillaan auringossa. Uimatikkailta pääsee mereen.
Kylän toista päätyä puolestaan hallitsee saaren ainoa hotelli, Aretanassa.
Aretanassa vastaa niin sijainniltaan kuin tyyliltään Kastellorizon Megisti-hotellia, jossa majoituin viime lokakuussa. Saattaa olla, että ensi kerralla kun vierailen Chalkilla majoitun Aretanassa'ssa, tällainen näköalahaukka kun olen. (Eikä mulla todellakaan ole mitään terassejakaan vastaan... 😍)
Oma villa-majoitukseni Villa Klytia oli kyllä äärimmäisen mukava, ja selvästi Chalkin huoneistomajoituksen taso on keskimääräistä tasokkaampaa, mutta huoneeni oli vailla näköalaa.
Pondamos Beach
Chalkin rannat ovat vaatimattomia verrattuna Kreikan tunnettuihin rantalomakohteisiin, mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin Symillä ja Kastellorizossa. (Kastellorizossa ei ole rantoja lainkaan! Uimaan mennään laitureilta.)
Chalkin tunnetuin ranta Pondamos sijaitsee noin kilometrin päässä Nimboriosta, ja sinne pääsee kylän läpi vievää pääkatua pitkin suoraan satamasta. Pondamoksen ranta on sekoitus hiekkaa ja pikkukiveä.
Pondamoksen rannalla on kaikki palvelut aurinkotuoleista mukavaan rantabaariin ja -tavernaan, ja onpa Nick's Tavernassa myös vuokrahuoneita.
Toinen kylää lähellä sijaitseva ranta on Ftenagia. Täällä vesi on aivan erityisen kirkasta ja turkoosia. Rantafasiliteetit ovat vaatimattomammat kuin Pondamoksella (esim. aurinkotuolit ovat jo eläkeiässä), mutta myös täältä löytyy mukava rantataverna sekä vuokrahuoneita.
MITEN CHALKILLE PÄÄSEE?
Lähin satama on Skala Kamirou Rhodoksella, josta muutaman laivayhtiön pienet yhteysalukset liikennöivät Chalkille kahdesti päivässä (talviaikaan harvemmin). Matka-aika on 40-50 minuuttia.
Rhodoksen pääkaupungista Chalkille pääsee isompien laivayhtiöiden reittiliikenteellä. Matka-aika on hieman pidempi, esimerkiksi Blue Star Ferriesillä 1 h 50 min. Reittiliikenteen yhteyksiä ei mene joka päivä.
Jos sinulla ei ole Rhodoksella omaa autoa käytössä, tai et halua maksaa pitkästä taksimatkasta, on helpompaa ottaa laiva Chalkille pääkaupungista. Skala Kamirou'hun ei ole kaupungista laiva-aikatauluihin ajoitettua bussiyhteyttä.
Rhodos Townista pääsee Chalkille kesäisin myös päiväretkelle pienillä retkialuksilla.
(Ateenastakin toki pääsee laivalla, mutta matka Pireuksesta kestää nopeimmillaan 17 tuntia. Jos tänne päin halajaa Ateenan suunnasta, on nopeinta ja itse asiassa halvintakin lentää Rhodokselle, ja lähteä sieltä hypähtelemään Dodekanesian saarille. :))
Mitäs sanotte Chalkista? Olisiko tällainen leppoisa saari sun tyylinen paikka lomailla? :)
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Esittelyyn pääsevät tänään valitut palat Dermosilin tämän kesän uutuuksista ja sesonkituotteista :)
Kesän tuotteista etenkin aurinkovoiteet ovat itselleni ajankohtaisia, sillä kumpikin Dermosilin uudistuneista aurinkovoiteista lähti mukaani Kreikkaan. ☀️🇬🇷
Aloitetaan niistä, kun ovat tätäkin kirjoittaessa konkreettisesti ihollani :)
Aiemmassa matkakosmetiikkapostauksessani kerroin ottavani mukaan vain Dermosilin vartaloaurinkovoiteen, jonka siirsin 100-millin Go-pusseihin. Vartaloaurinkovoide on 150 ml pakkauksessa, joten en voinut ottaa sitä sellaisenaan käsimatkatavaraan.
Päivää ennen matkaan lähtöä tajusin, että menomatkalla mulla on hyödynnettävänä enemmänikin kosmetiikka-kiintiötä, sillä meitähän oli viiden hengen porukka ja mm. 4-vuotiaan matkustajan neste-kiintiö täysin vapaana! 😄 Niinpä sujautin mukaan vielä lisää nestemäisiä tuotteita, kuten Dermosilin kasvoaurinkovoiteen.
SENSITIVE-AURINKOVOIDE VARTALOLLE SPF 30 14,90€ / 150 ml
SENSITIVE-AURINKOVOIDE KASVOILLE SPF 25 10,90€ / 50 ml
Dermosilin aurinkovoiteet ovat käyneet läpi täyden päivityksen ja entistä ehommat koostumukset ovat saaneet Allergia, Iho- ja Astmaliiton tunnuksen. Uudistuksen myötä aurinkovoiteet siirtyvät herkän ihon Sensitive-linjaan. Dermosilin aurinkovoiteet ovat hajusteettomia.
Vaikka olen tykännyt Dermosilin aiemmistakin aurinkovoiteista, pakko myöntää, että uudistuneet voidekoostumukset levittyvät vielä huiman paljon paremmin kuin aiemmat. Edellisessä SPF 30 -tason voiteessa oli aistittavissa ihan pientä jähmeyttä, uudet koostumukset ovat notkeita kuin mitkä. 😍 Ne tuntuvat iholla kosteusvoiteen-omaisilta, etenkin SPF 30-vartalovoide, jonka ihotuntumaa on ollut helpompi fiilistellä kun sitä levitetään isommalle alueelle. Näitä on todella miellyttävä käyttää! Vahva suositus!
(Etenkin kun.... näinhän se homma lopulta menee, että miellyttävän tuntuista ja helposti levittyvää aurinkovoidetta tulee myös käytettyä - ja levitettyä asianmukainen määrä. Käytetty aurinkovoide on paras aurinkovoide 👍 Epämiellyttäviä voiteita tulemme levittäneeksi liian vähän, tai emme laita niitä ollenkaan. Ei hyvä.)
UV-FILTTERIT
Dermosilin aurinkovoiteissa käytetään neljää UV-filtteriä, joista kolme on uuden sukupolven erittäin fotostabiileja suodattimia tarjoten laajan kirjon suojan koko UVA/UVB-alueella. Fotostabiilius tarkoittaa, että UV-filtteri ei menetä tehoaan imettyään x-määrän UV-säteitä, mikä oli tyypillistä vanhan sukupolven UV-suoja-aineille. Uudemmissa aineissa tämä ongelma on selätetty. Neljäs filtteri toimii mm. muiden suodattimien liuottimena ja tukee uudempien filtterien SPF-tehoa.
Tulen kertomaan lisää erilaisista UV-filttereistä tulevassa suuressa aurinkovoidepostauksessani. Nyt kun olen täysin UV-nörttiytynyt ja tuijottanut läpi mm. 8 tunnin aurinkovoideseminaarin 😅, kerron tässä yhteydessä, että modernit 2000-luvun Tinosorb- sekä Uvinul -perheen UV-filtterit ovat parhaita, ja Dermosilin aurinkovoiteissa käytetään juuri niitä.
Dermosilin aurinkovoiteen hyvän tehon ja stabiiliuden on voinut todeta tällä matkalla. Yleensä kesäkauden ensimmäisinä päivinä iho saa "aurinkoshokin" ja palaa herkästi, kun ei ole koko talvena altistunut auringolle. Matkalla on ollut pari tosi helteistä päivää, ja yksi niistä vietettiin Rhodoksen Lindosissa, jossa käppäilin Akropolilla suorassa auringonpaisteessa ja vieläpä keskipäivän aikaan. Olin aivan varma että palan, sillä iho ja eritysesti hartiat saivat suoraa porotusta monen tunnin ajan (ja myönnän, että en edes lisännyt voidetta päivän aikana 🙈). Mutta ei - iholla ei näkynyt illalla edes vienoa punoitusta.
Kysyin Dermosililta, miksi kasvoaurinkovoiteen SPF on uudistuneessa koostumuksessa 25, kun se aiemmin oli 30. Tähän vastattiin seikkaperäisesti, että Allergia-tunnuksen tarkat vaatimukset tekevät aurinkovoiteen kehittämisestä haastavaa, ja mm. hyvin matalan säilöntäainepitoisuuden seurauksena kasvovoiteen suojakerroin muuttui. Kasvovoiteessa on vielä erilaiset vaatimukset kuin vartalon iholla käytettävissä tuotteissa.
SYREENI-KÄSISAIPPUA 7,50€ / 500ml
SYREENI-SUIHKUGEELI 7,50€ / 500 ml
Tämän kesän väriteema Dermosililla on liila, ja kesäkokoelman tuoksuksi on valikoitunut syreeni. Kokoelman pakkauksissa sulostuttaa romanttis-henkinen syreeni-akvarelli, jonka muuten on maalannut Dermosilin henkilökuntaan kuuluvan henkilön äiti 💜
Karkkipäivää pidempään seuranneet tietävät lempivärini olevan violetti, ja kesäkokoelman värit ovatkin kuin suoraan mun värimaailmasta. Tykkään, kun Dermosilin kausituotteiden lookit vaihtelevat laidasta laitaan ja ovat aina jonkinlainen yllätys, välillä tarjolla on modernia grafiikkaa, välillä hempeää söpöstelyä ja välillä riisuttua minimalismia. Edullisissa sarjoissa olisi helpompi jumittua toistamaan samaa kaavaa mutta Dermosil ilahduttaa tällaisilla pienillä yksityiskohdilla. :) Ainakin mä ilahdun! Neljän vuoden takainen hiusvärini olisi muuten sopinut täydellisesti Syreeni-tuotteiden kaveriksi! :)
Kokoelman virallinen nimi Syringa tulee syreenin latinan kielisestä nimestä syringa vulgaris. Tuotteissa käytetään syreeniuutetta. Tuotteiden tuoksu on voimakkaan kukkainen, kuten syreenissä luonnostaan. Käsisaippua on ollut meillä mökillä ahkerassa käytössä huhtikuusta saakka, suihkugeelin olen ujuttanut saunan eteiseen jos se vaikka pikku hiljaa korvaisi saunan aiemmat haamut...
LILAC-KYNSILAKKA 4,50€ / 6 ml
Kesän kynsilakka on suoraan My Little Pony -maailmasta. Ihana, klassinen pastelliliila! 🥰
Sävy on peittävää creme-laatua vailla helmiäistä.
Mulla on Kreikassakin liilat kynnet. ☺️ Tässä pinkimmän liilan kanssa Dermosilin siniseen taittava syreeniliila.
SEA SALT -HIUSTENHOITOAINE 9,90€ / 200 ml
Dermosilin supersuosittu Suolashampoo on saanut kaverikseen hoitoaineen. (Lähes kolmen vuoden takainen, suolashampoota esittelevä postaukseni oli muuten viime vuonna yhä Karkkipäivän luetuimpien postausten joukossa..! Ilmeisesti Dermosilin suolashampoota googlataan paljon, ja jengi päätyy mun postaukseen... Jos kiinnostaa, niin täältä löytyy! Kyseisessä shampoossa on erittäin koukuttava koostumus!)
Sea Salt -hoitoaine on kosteuttava ja pehmentävä lyhyen incin hoitoaine, joka sopii herkälle hiuspohjalle ja minimalistiseen, silikoneja ja suurta kemikaalikuormaa välttävään hiustenhoitoon. Sea Salt -hoitoainetta voi levittää myös hiuspohjaan, jossa merisuola toimii hiuspohjaa tasapainottaen. Kuten olen blogissa aiemmin suolan yhteydessä kirjoitellut, kyseessä on kosmeettisilta ominaisuuksiltaan hämmentävän monipuolinen aine, jolla on sekä kosteuttavia, desinfioivia, antibakteerisia sekä puhdistavia vaikutuksia.
Sea Salt -hoitoaineessa on raikas, vieno tuoksu. (Muistakaa, että tuoksujutut on aina yksilöllisiä!)
HIGHLIGHTER & EYE SHADOW WARM GLOW 9,90€ / 6 ml
Kesän limited edition -meikkituote yllättää mukavan läpikuultavalla sävyllään. Odotin kuvan perusteella tämän olevan voimakkaan pronssinen ja vähän mietin, miten se soveltuu highlighteriksi. Todellisuudessa sävy onkin iholla paljon vaaleampi ja hillitympi kuin hylsyn läpi kuultava sävy antaa ymmärtää.
Koostumus on voidemaisiin luomiväreihin tottuneelle todella kevyt ja ohut, ohuuttakin hämmästyin - positiivisesti. Monet voidemaiset luomivärit ovat aika paksuja, koska tarkoituksena on tehdä peittävää jälkeä. Dermosilin Warm Glow'n taas on tarkoitus olla hyvin läpikuultava. Se sopii sekä silmämeikkiin että kasvoille - sekä huulille! Sipaise highlighteria huulten keskelle luomaan kolmiulotteista vaikutelmaa.
Tässä meikissä minulla on Dermosilin Warm Glow -highlighteria poskipäillä, kulmakarvan alla sekä huulten keskellä.
Ylemmässä swatch-kuvassa olen levittänyt Warm Glow'ta kämmenselälle häivyttämättä, jolloin tulos on vahvasti hohtava. Kun sävyn häivyttää, jälki muuttuu täysin. Meikkikuvasta näkee, että hehku on poskillakin erittäin mieto. Toki määrä ja häivytysaste vaikuttaa.
Dermosilin kesäkokoelman tuotteet ovat nyt myynnissä.
Joko te olette hankkineet kesän aurinkotuotteet? ☺️
☀️☀️☀️
