Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.
Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?
Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.
Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?
Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.
(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)
Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.
Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.
Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.
Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.
Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.
Olin niin pettynyt.
Aamulla tulos vahvistui.
Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.
En olekaan nero.
Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!
To Be Continued.
Luulin tänään olevani yksin koko saarella.
Kassos.
Ainakin olen täällä aivan varmasti ainoa turisti.
Kotikatuni Fry'ssa, Kassoksen pää"kaupungissa".
Saavuin pienellä laivalla Karpathokselta iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuokrahuoneeni isäntä ohjasi minut majapaikkaani ja katosi. Jäin kadulle yksin avain kädessä.
Huhuu...? Onko täällä ketään muita..?
Oh, jotain elämää..! Kissa!
Toinen kissa..!
...ja vihdoin, ihmisiä! Mutta vain kaksi..? Eikö kukaan edes syö tähän aikaan? Miksi tavernat ovat tyhjiä..?
Jatkoin kävelyäni ja minulla alkoi olla jo todella spooky olo. Mikä tämä tällainen paikka on jossa paikalliset ovat tavallisena perjantai-iltapäivänä kuin maannielemiä? Turistejahan täällä ei ole, joten heihinkään ei voi törmätä.
Lopulta putkahdin erään kadun päästä ehkäpä kuvauksellisimpaan pikkusatamaan mitä olen kuunaan Kreikassa nähnyt. Ja täältä löysin ihmisiä, vaikka en montaa. ;) Ja yksi kahvilakin oli auki. Ja siellä on nettiyhteys. Istun siellä parhaillaankin. Ensin pelkäsin ettei kummituskylästä varmaan löydy edes nettiyhteyttä ulkomaailmaan... Oli hetken verran sen verran "Jumalan-selän-takana" -olo.
Huojentuneena siitä että näin elämää, menin juttelemaan eräälle pariskunnalle. He kertoivat, että siestan aikaan (klo 14-17) Fry todellakin muuttuu autiokyläksi ja kaikki vetäytyvät koteihinsa. (Tai jonnekin pommisuojiin, siltä minusta ainakin tuntui koska oli niin äänetöntä...)
Illalla kuuulema kylä täyttyy taas elämästä.
Hmm. Näinköhän..? Kello on nyt 20.00 ja katson kahvilan ovesta yhtä autiota satamaa. Kahvilassa oli kolme asiakasta kun tulin kaksi tuntia sitten. Nyt hekin ovat lähteneet.
Onpa jännä kokemus tämäkin. En ole ennen ollut näin hiljaisessa paikassa missään. Fry'ssa pitäisi asua vajaa 1000 ihmistä. Edit. Eipäs kuitenkaan, vaan koko Kassoksella asuu vajaa 1000 - Fry'ssa asuu 350 ihmistä. ;) Pienin kylä jossa olen Kreikassa vieraillut on 300 ihmisen Elafonisos, ja se oli vilkas kuin mikä verrattuna tähän paikkaan..
Spooky. Mutta kaunista ja spookya.
