Leipäviikon myöhäisessä finaalissa Vaasan Minihiilari-perheen sekaleipäviipaleet.

Nämä pehmeät, paahtoleipämäiset viipaleet eivät perusmaultaan hurjasti eroa "tavallisesta" sekaleivästä - vaikka ehkäpä minun arvioissani on havaittavissa runsaan kahden vuoden "aitoleivättömyys" mikä epäilemättä vaikuttaa makukokemukseeni. :) Minun suuhuni tämä maistuu ihan tavalliselle leivälle, joku toinen varmaan aistisi tässä välittömästi "karppimaisuuden".

Minihiilari-sekaleipä on siitä erikoinen vhh-leipä, että siinä on suurimpana ainesosana - - vehnäjauhoa. Hmm. Silti viipaleelle jää hh-pitoisuutta vain 3,8 grammaa.

Itse ostin tätä leipää ensimmäisen kerran heinäkuussa valmistaessani Walesilaisia juustoleipiä. Se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Yhtenä päivänä minun alkoi vallan kummallisesti tehdä hirveästi mieli krutonkeja. Olin tehnyt kala-kasvispataa, ja yhtäkkiä minusta vain tuntui että krutongit viimeistelisivät ruoan täydellisesti. :) Ratkaisu: Minihiilari-sekaleipä.

Eipä sitten muuta kuin pari viipaletta minihiilaria pakkasesta, sulatus, kuutiointi, pyörittely timjamilla ja rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä ja pannulle. Voilá - karppikrutonkeja!

Ja kyllä kalapata maistui...! ;)

Tällaisia leipäfiiliksiä tällä viikolla. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon on siis todellakin tarjolla vaikka minkälaista leipää, jos sellaista mielii syödä. Näiden lisäksi voi itse valmistaa lukemattomilla eri resepteillä leseisiin, manteli- ja siemenleipäjauhoihin pohjautuvia leipiä, joista suosituin on klassinen mantelileipä. Mantelileivän ja hämmästyttävän "minuutti-ihmeleivän" ohjeet löydät täältä.

Sarjassamme "onhan nämä jo odottaneet tovin" -tuote-esittelyjä... :)

Kicks lanseerasi Fairtrade-merkityn Skin Treat -nimeä kantavan ihonhoitosarjansa jo huhtikuussa, ja ehkäpä osa teistä on jo löytänytkin nämä varsin mainiot vartalonhoitotuotteet?

Markkinoille tulee jatkuvasti niin paljon uusia tuotteita, että kaikista ei vain jaksa innostua. Ensin ajattelin näistä Skin Treateistakin, että "jahas, taas uusi luonnollisilla raaka-aineilla itseään mainostava perusvartalonhoitosarja...." Kun kuitenkin tutustuin tuotekonseptiin vähän paremmin, tajusin, että kyseessä on itse asiassa varsin poikkeuksellinen sarja - ja löytyipä testituotesetistä yksi Löytökin! (Ei ole tullut merkattua tuolla logolla mitään tuotetta pitkään aikaan, huomaan....)

Kicks Skin Treat -sarja on kehitetty yhteistyössä Fairtraden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteissa on käytetty raaka-aineita Fairtrade-sertifiouduilta viljelijöiltä. Fairtrade-järjestelmä takaa viljelijöille paremman hinnan myydystä sadosta, sillä ostaja sitoutuu maksamaan tuottajalle minimikorvauksen lisäksi myös Fairtrade-lisää. Mitä suurempi myynti, sitä suurempi Fairtrade-lisä viljelijöille.

Kicks on hankkinut Fairtrade-lisenssin, jonka ansiosta yritys pystyy seuraamaan koko tuotantoketjua myydystä tuotteesta viljelmille saakka. Skin Treat -valikoimaan kuuluu kaksi tuotesarjaa: Virgin Olive Oil ja Pure Natural Oils. Tuotteissa on käytetty sheavoita Burkina Fasosta, kookosta Sri Lankasta, vaniljaa Intiasta, macadamiaöljyä Keniasta, raakasokeria Belizestä ja oliiviöljyä Libanonista.

Fairtrade-merkityt kauneudenhoitotuotteet ovat itse asiassa kosmetiikkamarkkinoilla aika uusi asia. Pilottiprojekti aloitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2008, ja siellä Fairtrade-merkittyjä kosmetiikkatuotteita on saatavilla enemmän. Pohjoismaissa Kicks Skin Treat on ensimmäinen tämäntyyppinen Fairtraden kanssa yhteistyössä toteutettu tuotesarja. Aiemmin saatavilla on vain ollut muutamien merkkien yksittäisiä tuotteita.

Kicksiltä saamassani testituotesetissä oli Pure Natural Oils -sarjan sokerikuorinta ja suihkuöljy ja Virgin Olive Oil -sarjan vartaloemulsio ja käsivoide.

Pidin kaikista tuotteista kovasti, mutta suosikiksi nousi ihastuttava sokerikuorinta vartalolle. Aivan ihana tuote! Lisää kuorinnasta alempana, sujautan ensin tähän väliin kokemukset suihkuöljystä ja vartalovoiteesta.

Suihkuöljy: hyvin miedon tuoksuinen, miellyttävä suihkutuote. Vaahtoaa keskivahvasti. Koostumus ei erityisen öljyinen, eikä öljy olekaan korkealla incissä, mutta iho jää silti ravitun, pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huomattavasti pehmeämmäksi kuin "perussuihkugeelin" jälkeen.

Vartalovoide: miellyttävä koostumus, juuri sopiva rasvaisuus. Ei liian ohutta, mutta ei liian täyteläistäkään. Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Incin kärjessä oliiviöljyä ja canolaöljyä, eli pääasiallisina pehmentävinä aineina nimenomaan kasvi- eikä synteettisiä öljyjä. Ja sen huomaa ihofiiliksessä. Thumbs up! Tuoksu mieto ja jännän "saippuainen".

Eikö näytäkin ihan appelsiinimarmeladilta? :D (Heh, tulee muuten mieleen The Body Shopin muinainen appelsiinivartalokuorinta...!)

Sokerirakeet ovat Skin Treatin kuorinnassa isompia kuin aiemmassa sugar scrub -tuttavuudessani Essential Care Coconut Candy Scrubissa. Tähän on lisätty hieman vaahtoavia ainesosia ja "mössö" muodostaa kostealle iholle hieroessa miellyttävän kermaisen, pehmeän vaahdon (ei kuitenkaan vaahtoa niin voimakkaasti kuin suihkugeeli). Vaikka rakeet ovat isoja, ne eivät raavi olenkaan ja alkavat hieroessa pikkuhiljaa sulaa. Kokemus on tosi miellyttävä. Iho jää aivan vastustamattoman pehmeäksi. Tästä tuli heti yksi suosikkikuorinnoistani!

Käsivoide: sama, hieman saippuainen tuoksu kuin vartalovoiteessa. Kevyt, nopeasti imeytyvä koostumus, mutta ei kuitenkaan ihan vesimäistä. Sopii "normaalikuivalle" iholle, ei sellaiselle ihan karheankuivalle ja helposti halkeilevalle. Esim. minulle passeli kesäkäyttöön, ja tuote onkin ollut ahkerassa käytössä kesän ajan. Oikein hyvä peruskäsivoide. Incin kärjessä oliiviöljyä, glyserolia ja canola-öljyä.

Skin Treat -valikoiman hintaesimerkkejä: vartalovoide 250 ml 9,90€, käsivoide 100 ml 7,90€, suihkugeeli tai -öljy 250 ml 7,90€, sokerikuorinta 200 ml 14,90€.

Onko joku jo ehtinyt kokeilla Skin Treat -tuotteita? Merkitseekö teille jotain tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat? Suositteko ylipäänsä Reilun Kaupan tuotteita?

Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?