Juomapostausta pukkaa taas. Heh, pitäisiköhän kuitenkin laittaa otsikon 'suuri' lainausmerkkeihin tai kysymysmerkillä... Ounastelen ettei kysely varmaan saa mitään hurjaa ryntäystä aikaiseksi :)

Kun marraskuussa käsiteltiin kahvi ja toissapäivänä tee, niin lyödään joukon jatkoksi kauteen kuuluva glögi. (Pitääkö vielä tehdä kaakaopostauskin? :D)

Glögi on niin hyvää. Mutta hyvää glögiä on vaikea löytää. Ja onneksi sen sesonki on lyhyt - siihen myös kyllästyy nopeasti. Mutta 3-4 viikon vuosittaisina periodeina nautittuna glögi on kyllä taivaallista.

Itse nautin glögini luonnollisestikin sokeroimattomana. Vaihtoehtoja on tällöin neljä. 1) Teen glögin itse teepohjaan. 2) Teen glögin itse sokeroimattomaan mustikka- tai mustaherukkamehupohjaan. 3) Ostan kaupasta Valion sokeroimatonta glögiä. 4) Ostan kaupasta Marlin sokeroimatonta glögiä.

Ensimmäisenä vhh-joulunani tein glögin itse mustaherukkamehuun. Ei ollut hääppöistä, mutta kelpasi paremman puutteessa. Teeversiota en edes kokeillut, sillä lisään glögiini aina punaviiniä eikä tee + punaviini kuulosta kovin houkuttelevalta kombolta. Viime jouluna ystäväni vinkkasi Valion sokeroimattomasta glögistä, ja se osoittautui vallan kelvolliseksi tavaraksi. Siitä saa jopa oikein erinomaista glögiä hyvällä viinillä! (Siskoni luona oli viimeksi Peter Lehmannin Shirazia - täydellinen pari glögille..!! <3)

Suomen markkinoilla ei käsittääkseni ole kuin nämä kaksi sokeroimatonta glögiä. Marlin versio on aavistuksen hiilaripitoisempaa (Valio 3 g / 100 g, Marli 3,8 g / 100 g), mutta tärkeintä on maku - ja Valio maistuu paremmalle kuin Marli. Vaikka ainekset ovat kummallakin aika lailla samat. Valion on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla, Marlin sukraloosilla ja asesulfaami K:lla. Marlissa on hitusen enemmän mausteita, esim. pomeranssinkuorta jota Valiossa ei ole.

En ole koskaan pitänyt glögin imelyydestä, en edes ennen vhh-aikojani. Minusta glögin luontainen, ihana mausteisuus hukutetaan useissa valmisglögeissä järkyttävään sokerimäärään. Tuskin kaikki sokerinsyöjätkään arvostavat niin hallitsevaa makeutta..? Jo pelkästään siksi glögi "vaatii" minusta alkoholilisän - saapahan imelyyttä lantrattua jollain. :) Ennen laimensin glögiä vaikka sitten vedellä jos ei alkoholia ollut saatavilla. :D

Mitenkäs te ja glögi? Tummana vai vaaleana? Alkoholilla vai ilman? Paras glögimerkki? Rusinat ja mantelit messiin vai ei kiitos lisukkeille? Vai yöks koko glögi?

Niille jotka eivät jaksa kommenttiboksiin vastailla on blogin sivupalkissa kysely. :)

* * *

Sitten vähän "pakinaa". Minulla on ollut taas parin viime päivän ajan lievä kosmetiikkaväsymys. Mutta ihan vain lievä. ;) Kuitenkin sellainen, että ei ole tehnyt niin mieli kirjoittaa kosmetiikasta - vaikka olen siitä kirjoittanutkin. Matskua on niin paljon varastossa. Luulen, että otin kesän ja syksyn aikana vastaan ihan liikaa testituotteita ja nyt ne tavallaan syyllistävät ja "hengittävät niskaan", koputtelevat Hemnesin laatikoiden reunoja ja muistuttavat kuinka monta kuukautta ovat odotelleet. Vaikka eihän niistä ole pakko kirjoittaa.

Mutta hei! Maaliskuun romahduksen jälkeen opin paljon ja muutuin! :) Minun ei varmasti enää koskaan tarvitse kirjoittaa tuollaista kirjoitusta. Juuri siksi olette mm. tällä viikolla saaneet lukea teestä ja glögistä! Jos kirjoittaa väkisin jostain aiheesta, ei siitä ole iloa kellekään. Viime keväänä pelkäsin, että kosmetiikkaähkyni oli lopullinen, ja sitä myötä bloginikin ehkä kuihtuisi pois... Mutta ei, minä rakastan kosmetiikkaa, se ei tule muuttumaan. Jos parina päivänä tekee mieli nakata putelit parvekkeelta - ei mitään hätää! :) Kirjoitan glögistä ja ensi viikolla halaan taas shampoitani! ^_^

.

Tänä aamuna heräsin varhain joulukorttityöpajani ääreen. Meille on tullut vasta kolme korttia, itse väkersin tänään 50. :) Perinteet ovat tärkeitä, ja sellaista joulua ei tule jolloin minä en kortteja lähettäisi.

Juuri nyt minun tekee kaikkein eniten mieli fiilistellä joulua. Kosteusvoiteissa ja ripsiväreissä ei oikein ole mitään jouluista. :) Maustekakussa ja kynttilöissä sen sijaan on. Aion kokeilla uutta vhh-joulukakkureseptiä ja tällä hetkellä se ilostuttaa enemmän kuin aamuin ja illoin tapaamani ihanan tuoksuinen Estelle & Thild -voide.

Se on ihan ok! :) Kosmetiikkabloggaajakin saa sanoa niin! ^_^

Korttipajasta...! :) Kuva viime talvelta.

.

P.S.

...ensi viikolla saatte kuitenkin lukea ei-niin-jouluisaa Hius-teemaviikkoa...! ^_^

Lukijani Eevis kysyi Brand New Edition -meikkipostauksen kommenteissa, minkä sävyinen Oriental Brown -paletin vihreä on. Vastaus on viileä, harmaaseen taittava havunvihreä (mitä Eevis et halunnut kuulla, pahoitteluni :D)), ja tässä kuvat havainnollistamaan vastausta.

Tämänpäiväinen smokey-meikki Laveran Oriental Brown -paletilla.

Ulkonurkassa vihreää, luomen keskellä luumua ja luomivaossa ihan sisänurkasta alkaen kullanruskeaa. Alaluomella vihreää, kullanruskeaa ja paletin vaaleinta eli kuparista persikkaa. Kulmaluulla MACin Shroom. Vihreän sävyn levitin kosteana. Luomen keskelle, vihreän ja luumun sävyn kohtaamispisteeseen, sipaisin kevyen highlightin kuparipersikalla. Tuo vaalein sävy näyttää meikkikuvissa lähinnä kultaiselta, mutta kyllä siinä on sellaista punertavaa persikan sävyä. :)

Pitkästä aikaa tein meikin pelkästään blogipostausta varten :) Siksi vain toinen silmä. Yhteen aikaan tein päivittäin kaksi eri meikkiä, yhden kumpaankin silmään, että sain blogia varten kaksi eri meikkikuvaa. ^_^ Se taisi olla ihan blogin alkuaikoja.

Ja tässä vielä monien tykkäilemä "värikartta". Useille täysin turha - mutta melkein yhtä usealle käytännöllinen. :)

Ole hyvä Eevis! :)

Siivosin tänään keittiön kaappeja ja... sieltä paljastui mittava todistusaineisto "entisestä elämästäni".  Vanhasta parhaasta ystävästäni.

Tee.

Join sitä aamuin illoin, lounaalla, päivällisellä, välipalalla, janoon. Joka päivä. Lapsuudesta saakka. Tee on ollut minulle samanlainen intohimo kuin kosmetiikka, violetti väri, My Little Ponyt, musiikki ja nyt viime vuosina ruoka. Rakastin teetä. Olimme erottamattomat.

Sitten kahvi tuli väliimme.

Aloitin kahvin juomisen syksyllä 2011. Ensin se vieraili aamiaispöydässämme vain silloin tällöin, sitten yhä tiheämmin, lopulta syrjäyttäen teemukin kokonaan.

Tee, tuo vuosikymmenten rakkain juomani, alkoi maistua.... valjulta. Mauttomalta.

Aluksi en ymmärtänyt kuinka voimakas minut vietelleen kahvin vaikutus oli. Ostin edelleen teetä niin kuin aina ennenkin, mutta pian huomasin, että kaapeissa jo lymyävät teepakkaukset eivät huvenneet mihinkään. Kaappeihin tuli suorastaan tungosta. Se oli hämmentävää. Ennen yksi teepakkaus kesti minulla ehkä pari viikkoa.

Päivittäiset lounas- ja välipalamukilliset hiipuivat pikkuhiljaa iltateehen, ja siitä asteittain vain joinain iltoina nautittavaan iltateehen, kunnes vähän aikaa sitten tajusin, että en oikeastaan enää koskaan juo teetä. Tai se on ottanut saman roolin mikä kahvilla oli ennen - juon sitä yhden kupillisen hyvin harvoin ja satunnaisesti.

Sitä ei vain enää tee mieli.

Olin kai tuntenut syyllisyyttä teen hylkäämisestä, ja syyllisyys taas oli saanut minut välttelemään kaappeihin kertyneitä teejemmoja.

Kun tänään tyhjensin kaapit, tuli haikea olo. Minä ja tee. Miten minulla voi olla kotona näin paljon ihanaa teetä ja se on jäänyt juomatta...?

Katsellessani pakkauksia tajusin, kuinka lopullinen välirikostamme on tullut. En minä näitä tule enää juomaan. :´-(

Toisessa kaapissa patsastelee ylhäisessä yksinäisyydessään uusi rakkaani. Kahvi on aivan fantastista, mutta ei meillä tule koskaan olemaan samanlaista suhdetta kuin minulla ja teellä. Kuljimme niin pitkän matkan yhdessä, ja tuskin tulen koskaan juomaan kahvia joka aterialla niinkuin teetä. Nordqvistin Samurai, jouluteet, Indian Chai, Moroccan Mint... niin monia suosikkimakuja... Tuleeko kahvimaustani koskaan yhtä tarkkaa ja erittelevää? Toistaiseksi olen vain tyytyväinen, jos paahto on tummaa. (Ja kahvi ei tule R-kioskin automaatista...)

Joulutee on nykyään ainoa teemaku, jota minun tekee edes joskus mieli. Siis kerran kolmessa tai neljässä viikossa. Ja Yogin lakritsiteetä juon silloin, kun olo on kylmettynyt ja haluaa jotain voimakkaasti lämmittävää ja mausteista.

Voi, tee. Ystäväni. Anna anteeksi. En tiedä mitä tapahtui. Miten kahvi saattoikin kaikkien näiden vuosien jälkeen.... viedä paikkasi. Mutta näin kävi enkä voi ottaa sinua takaisin. Jään kaipaamaan sitä mitä meillä oli, mutta olen tieni valinnut.

* * *

Missä joukoissa te seisotte? Teen vai kahvin? Vai onko joku kummankin tasapuolinen ystävä..?

Jään kyllä ikuisesti ihmettelemään, mitä makuaistilleni oikeasti tapahtui... Voiko kahvi muuttaa sitä..? Johtuuko tämä kofeiinista..? Maistuuko tee nykyään valjulta siksi, että siinä on vähemmän kofeiinia...?