Edellisen jakson jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

* Otin käyttöön Flow Kosmetiikan Nokkoshuuhtelun ja passitin Kehäkukka-hoitoaineen vaihtoaitioon

* Kokeilin latvojen anti-huovuttumistoimenpiteenä pre-shampoo-öljyhoitoa

* Jätin vaahdotukset yhteen kertaan

Pesuun olen edelleen käyttänyt Kehäkukka-palaa.

En uskonut pääseväni enää raportoimaan tällaista, mutta hiusten tilanteessa on tapahtunut käänne..!

Ja siitä käänteestä on mitä ilmeisimmin kiittäminen Nokkos-hiushuuhtelua! Voin raportoida, että hiusten tahmaisuus on lievittynyt huomattavasti..!

Olen oikeasti aivan ihmeissäni. Myönnän avoimesti olleeni erittäin skeptinen hiushuuhtelua kohtaan, sillä se koostuu suurimmaksi osaksi omenaviinietikasta, eikä etikka vaikuttanut tahmaisuuteen Kreikassakaan juuri mitenkään - päin vastoin hiuksista tuli lähmäisten lisäksi vielä öljyisetkin..!

Flow'n Nokkos-huuhtelu sisältää omenaviinietikkaa, nokkosuutetta, rosmariinivettä, ruisalkoholia ja piparmintun eteeristä öljyä. Liekö piparminttu mukana vain tuoksuelämyksen tuojana, mutta kannattaa varoa ettei huuhdetta mene silmiin sillä silloin kirvelee. Olen sekoittanut huuhdetta ohjeen mukaan 10 ml 2,5 desiin vettä.

Suojellakseni hiuksia saippuan aikaansaaman huopaefektin tuomalta takkuvaaralta, suoritan pesun nyt seuraavalla tavalla: vaahdotan saippuaa hiuspohjaan + huuhtelen vain kerran, enkä huuhteluvaiheessa vie sormia hiusten pituuksiin lainkaan. Minimoin myös sormien liikuttelun tyvessä. Hiusten ollessa vielä täysin märät kaadan päähän noin desin Nokkos-huuhtelua jolloin huopaisuus helpottaa heti ja voin suorittaa pesutoimenpiteen loppuun ilman väkivaltaista sormien repimistä hiusvyyhdissä.

Huuhtelen hiukset vedellä, pyyhekuivaan ja valelen hiuksiin sitten loput 1,5 dl Nokkos-huuhtelua. Annan sen vaikuttaa pienen hetken ja huuhdon sitten. Hiukset ovat sileät ja takuttomat.

Tulos: hiukset ovat kuivuttuaan sileät ja mukavan tuntuiset, eivät tyvestä täysin puhtaan tuntuiset mutta eivät tahmeatkaan. Se lähmäisyys, jonka esimerkiksi Blondi-saippua + Kehäkukka-hoitoaine -yhdistelmä jätti, on kauuuukana tästä. Siihen fiilikseen verrattuna hiukset tuntuvat nyt... normaaleilta.

Koska etikkahuuhtelu ei kuitenkaan ratkaise hiusten huovuttumisongelmaa saippuointi- & huuhteluvaiheessa (mikä on oikeasti hirveimmän tuntuinen olotila mihin olen koskaan hiuksiani saattanut), päätin kokeilla pituuksien käsittelyä öljyllä ennen pesua.

Kokeilin hoitona NHS:lta saamaani Born To Bion Monoi-kuivaöljyä (tämä on muuten toinen niistä öljyistä jotka esittelin joulukuussa bittiavaruuteen lennähtäneessä kuivaöljypostauksessani, en ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä uudelleen). Tämä on aika ihana, jännä öljy. Käyttäytyy hiuksissa hyvin eri tavalla kuin "normi"öljy. No, suihkuttelin tätä pituuksiin ja suoritin sitten saippuoinnin. Tulos: pituudet eivät tosiaankaan huovuttuneet - mutta eivät puhdistuneetkaan. Saippua on pesuteholtaan liian mietoa jotta se kykenisi irrottamaan öljyn hiuksista.

Öljyhiukset - ja hiukset seuraavan pesun jälkeen

Hiukset jäivät siis pesun jälkeen öljyisiksi, mutta mikä jännää, eivät mitenkään raskaiksi tai samalla lailla ällön tuntuisiksi kuin Kreikassa etikan jäljiltä. Tyvi jopa jaksoi nousta (siellähän öljyä ei siis ollutkaan). Hiukset olivat samaan aikaan pituuksista rasvaiset, mutta kokonaisuudessaan aika kuohkeat... Hyvin erikoinen tunne. Minkä arvelen johtuvan kuivaöljystä, normiöljyllä tulos olisi todennäköisesti toinen (aion kyllä kokeilla).

Öljyn vaikutus tuntui latvoissa seuraavankin pesun aikana, ja hiusten kuivuttua saatoin havainnoida suurimman osan öljystä liuenneen. Kaikki öljyisyys katosi vasta kolmannen pesun yhteydessä.

Nyt olen siis löytänyt kaksi asetta hiusten huopaisuuden ja tahmaisuuden kontrollointiin. Mutta kysymys kuuluu: onko saippuapesuissa silti mitään mieltä..? Saanko niistä jotain erityishyötyä normishampooseen verrattuna..? Tavoittelemani hyöty on tietysti kuohkeus ja ilmavuus, mutta vielä se ei ole antanut mitään übervakuuttavia merkkejä itsestään.

Katsellaan vielä tovi eteenpäin, kun nyt on kuitenkin jotain kehitystä tapahtunut. Ajattelin jatkaa projektia kuun loppuun, eiköhän saippuajutut ole sitten käsitelty tässä blogissa :)

Hups, unohdin eilen laittaa maininnan valituista seerumitestaajista!

Louis Widmerin Pigmacare-seerumin testaajaksi valikoitui Maria, La Roche-Posayn Rosaliac-seerumin testaaja Jonna löytyi sähköpostihakemusten joukosta. (Jonna, laitoin sinulle eilen meiliä, katsothan myös sähköpostisi roskapostifiltterin :))

Loppukeväästä/alkukesästä päästään sitten katselemaan saivatko Maria ja Jonna seerumeillaan tuloksia aikaan. :) Kiitokset kaikille kiinnostuksensa osoittaneille.

Ahhh miten tylsä otsikko, voin vain kuvitella kuinka moni skippaa tämän jutun huokaisten syvään, "Ei saamari nyt tuokin alkaa tehdä jotain reenipostauksia...."

En mä ala, lupaan sen :) (vaikka öhm, niinhän mä "lupasin" aikoinaan ruoastakin.... mutta vaikea nähdä että liikunnasta tulisi minulle koskaan sellaista intohimoa josta tekisi mieli kirjoittaa säännöllisesti). Kun nyt kuitenkin tein tuon Suuren Itutuspostauksen niin saatetaan se stoori loppuun muutamien lyhyiden liikuntapäivitysten muodossa tässä kevään aikana.

(Minä en ole kuvassa :))

Pidin liikuntataukoa puolitoista viikkoa. Pitkään asiaa mietittyäni, lievästi vastahakoisesti, päätin myös tehdä niin kuin osa teistä lukijoista ehdotti - lisätä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossani. Mitäpä minä tässä menetän? On joskus hankalaa olla niin "ehdoton" luonne mitä minä olen, sitä vain pitää hulluna kiinni jostain päättämästään vain sillä perusteella että kiinnipitäminen sopii omaan mentaliteettiin. Ei tekisi pahaa oppia relaamaan joissain asioissa. Niin kuin joku teistä kirjoittikin - eihän ruokavaliossa joustaminen sitä tarkoita että tarvitsee lähteä pullaa ja ranskalaisia vetämään, muutoksia voi tehdä ihan siellä terveellisellä puolella pysyen.

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin salille, mutta en punttitreenin pariin. Tein pehmeän laskun cross trainerin muodossa - koko viime viikon tein vain 50-minuuttista cross trainerilla. Tuohan on jotain ihan käsittämättömän tylsää puuhaa, mutta keksin alkaa seuraamaan treenin ajan iPadilta Australian Masterchefiä (hehheh, kiitos siitäkin vinkistä lukijalle :D)) niin 50-minuuttinen sujuu siedettävästi.

Tänään tein lajikokeilun nro 1: CrossFit. Käytiin mieheni ja siskon kanssa paikallisen salin avoimissa ovissa. Treeni oli tietysti vain pintaraapaisu lajiin, mutta tämänpäiväisen perusteella kyllä tykkäsin siitä. Yksinkertaisia mutta tehokkaita liikkeitä korkealla intensiteetillä.

Teimme etunojapunnerruksista, kahvakuulaheilautuksista ja laatikon päälle hyppelystä koostuvan WODin eli workout of the dayn (CrossFitissä näköjään kaikki termit on englanniksi, liikkeistäkin puhuttiin englanninkielisillä nimillä...). Tyytyväisenä panin merkille, että jaksan ainakin kirkkaasti paremmin tehdä punnerruksia kuin  kovassa tikissä oleva, erittäin monipuolisesti liikuntaa harrastava sisareni...! Muahhahhah... Nojoo, mutta siihen se paremmuus jääkin. :D

Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa kiltin crossailun (ja Masterchefin, hehe) parissa, ja kokeilla taas yhtä uutta tuntia: kahvakuulaa. Tällä kuviolla mennään toistaiseksi, pysyn edelleen kaukana perinteisestä salitreenista että saan *itutukseen kunnon välimatkan ja voin sitten palata painojen luokse neutraalilla pohjalla.

Ruoasta. Olen lisännyt hiilihydraattia lähinnä juuresten, suuremman marjamäärän ja omenan muodossa. Papuja ja kikherneitäkin olen syönyt joillain aterioilla. Kun perusaamiaiseni munakkaan ohella on ollut rahkaa ja jogurttia muutamalla marjalla, olen kääntänyt sen viime viikkoina muotoon "marjaa rahkajogurtilla". Lisäksi olen syönyt enemmän itseleipomaani vhh-leipää. Eihän niissä tokikaan ole samalla lailla hiilihydraattia kuin kokojyväleivässä, mutta ihan kunnon leipälinjalle en halua lähteä. Mieluummin otan kuitenkin hiilihydraatit pääsääntöisesti kasviksista.

Pakastekalapostauksen kommenteissa kysyttiin, teenkö koskaan vegaaniruokaa. Todella harvoin, mutta nyt minulla olisi esittää kuluneelta viikolta vallan mainio vegaaniruokaohje, joka on jälleen sarjassamme erittäin yksinkertaista perusruokaa.

* * Paahdettu punajuurisosekeitto * *

Tämä on punajuuren ja bataatin ansiosta huomattavan korkeahiilihydraattista ruokaa verrattuna normiaterioihini.

Juuresten paahtaminen on jutun juoni. Teen sosekeittoja aika usein, mutta en ole koskaan aiemmin kokeillut paahtaa kasviksia ennen soseutusta. Oi mikä maku keittoon tuleekaan uunin ansiosta, suosittelen tuon vaivan näkemistä!

Ainekset:

Punajuurta (n. puolet kasvisten määrästä)

Porkkanaa

Bataattia

Sipulia ja valkosipulia

Kasvislientä

Kuivattua inkivääriä

Makeutusainetta (mitä nyt käytätkään; sokeria, steviaa, erytritolia...)

(Raastettua appelsiininkuorta)

Ranskankermaa tai vaahtoutuvaa soijakermaa (vegaaniversio)

Pilko kasviksia sen verran kuin on syöjiä. Minä pilkoin suuren pellillisen verran ja tuli kivasti pakastimeen täytettä, ainakin viisi-kuusi annosta. Pyörittele pilkotut kasvikset oliiviöljyssä ja sheikkaa sekaan inkiväärijauhetta. Pyörittele punajuuret omassa kulhossaan sillä ne menevät uuniin ennen muita kasviksia pidemmän kypsymisajan takia.

Sekoita ranskankermaan tai vaahdotettuun soijakermaan inkiväärijauhetta ja ripaus makeutusainetta. Määristä en osaa sanoa kun laitan itse kaikki maun mukaan - maistele milloin on omassa suussa nam. :) Laita seos jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun paahdat juurekset.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista punajuuria 30 minuuttia. Lisää pellille loput kasvikset ja paista vielä toiset 30 minuuttia. Keitä kasvisliemi.

Kumoa paahdetut kasvikset blenderiin tai monitoimikoneeseen ja kaada joukkoon kasvislientä noin puolet kasvisten määrästä. Soseuta. Lisää kasvislientä jos haluat löysempää keittoa. (Jos teet isoa satsia joudut mahdollisesti soseuttamaan kasvikset erissä.) Halutessaan seokseen voi blendausvaiheessa vielä lisätä ripauksen raastettua appelsiininkuorta. Tai inkivääriä, jos tuntuu ettei se maistu tarpeeksi.

Kaada keitto kattilaan ja lämmitä ennen tarjoilua. Tarjoile inkivääriranskankerman/soijakerman kanssa.

En ole ikinä ennen maustanut juureksia inkiväärillä, aivan tajuttoman hyvää! Paahdetuissa juureksissa oli niin paljon makua ettei keitto kaivannut edes suolaa ja pippuria..! :)

Proteiinilisän keittoon saa laittamalla blenderiin mukaan raejuustoa tai pehmeää tofua. Raejuustossa on enemmän proteiinia. ;) (Hämmästyin kun tajusin pehmeän tofun ravintoarvoja lukiessa miten vähän siinä on proteiinia kiinteään tofuun verrattuna.)

*

Tällaisia juttuja ruoka/liikuntaosastolla. Korkeamman hiilaripitoisuuden muuten huomaa kyllä - minulla on melkein koko ajan nälkä. :/ Se inhottava, jatkuva "voisin napostella jotain..." -tunne, josta eroonpääsystä olin niin iloinen vaihtaessani vhh:lle. No, yritetään sinnitellä...