...kaikilla olisi tällainen iho.

Kuvan nainen on 35-vuotias. Hänellä ei ole kasvoillaan meikin häivääkään.

Hän on ystäväni Anna.

Tapasin Annan viimeksi marraskuussa vieraillessani hänen luonaan Brysselissä. Olen jo aikaisemminkin pannut merkille Annan huomattavan kauniin ihon, mutta vasta nyt aloimme kunnolla keskustella ihonhoidosta. Olin luonnollisestikin kiinnostunut kuulemaan, millä tuotteilla Anna hoitaa ihoaan.

Hämmästykseni olikin suuri kun vastaus oli;

"En oikeastaan millään."

Kävi ilmi, että Annan ainoat ihonhoitotuotteet ovat kasvojenpesuaine sekä kevyt kosteusvoide, jota hän laittaa vain kerran viikossa tai kahdessa - silloin kun iho tuntuu kuivalta. Näin hän on tehnyt koko elämänsä.

Silmänympärysvoidetta, meikkivoidetta, peiteainetta, puuteria tai muunkaanlaista meikkipohjaa hän ei ole koskaan käyttänyt. Ainoa meikki on ripsiväri ja huulipuna joita Anna käyttää juhlatilaisuuksissa.

Huokoset...? Onko tällä iholla edes huokosia...? :D

Uskomatonta että jonkun iho näyttää luonnostaan tältä..!

Kerrottakoon myös että Anna on jossain vaiheessa elämäänsä tupakoinutkin eikä neiti kaihda juhlimistakaan.

Jutun pointti?

Tuoda jälleen kerran esiin geenien vaikutus ihon kuntoon ja kumota kosmetiikkafirmojen väitteet siitä, että ihoa kannattaa aina kaikissa tapauksissa hoitaa kosmetiikalla.  Meidät halutaan saada uskomaan, että lotraaminen päivä-, yö- antioksidantti-, ulkoilu-, silmänympärys,- anti age- jne voiteilla on suunnilleen jokaisen naisen velvollisuus ja että ilman kosmetiikkaa iho vääjäämättä ikääntyy nopeammin tai näyttää ylipäänsä huonommalta.

Lopulta kuitenkin iho itse kertoo meille, miten se voi ja mitä se kaipaa. Tähän uskon ainakin minä. Jos iho on kuiva, janon tarpeen kyllä tuntee. Jos se on rasvainen, talineritystä voi hillitä kosmetiikalla. Jos se on samea, voiteella voi taikoa siihen kuulautta. Ja niin edelleen.

Mutta kaikki eivät kosmetiikkaa tarvitse. On täysin mahdollista omistaa upea iho ilman purkin purkkia.

Minullakin on aika hyvä iho. Se kertoo minulle, että esimerkiksi kesäisin se pärjää hyvin pitkälle ilman voidetta (poislukien tietysti aurinkosuojavoide ulkoillessa). Enkä silloin rasvoja sille tarjoa, vaikka joku asiantuntija kuinka väittää vastaan. Monen "asiantuntijan" tehtävä on myydä, sitä ei kannata unohtaa.

Kuunnelkaa siis ihmiset ihoanne. Jos se näyttää luonnostaan siltä kuin Annan, ei monen sadan euron purkkiarsenaali varmastikaan tuo mitään muuta kuin esteettisen hyödyn kylpyhuoneen hyllyysi. :)

Karppaajan ruokakomerossa näyttää sangen erilaiselta kuin tavallisessa kuiva-ainekaapissa. Vehnäjauhot, riisit, makaronit ja puurohiutaleet loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on pussia jos monenmoista niinkin eksoottisilla nimillä kuin Bake Pro, Pofiber, Psyllium ja Fibrex.

Mitä kaikkea löytyy viljan ja sokerin välttelijän leivontaosastolta...?

Vhh-jauho numero 1: mantelijauhe. Tätä käyttävät varmasti kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat. Sopii kaikkien vhh-leipomusten taikinapohjaan sämpylöistä kakkuihin ja lettuihin = "karppaajan vehnäjauho". Hh-pitoisuus 6 g / 100 g.

Pofiber eli perunakuitu. Käytetään korppujauhon tavoin esimerkiksi pyörykkätaikinoissa, kakkuvuoan leivitykseen tai vaikka kalan panerointiin. Hh-pitoisuus 12 g / 100 g.

Fibrex eli sokerijuurikaskuitu. Samankaltainen tuote käyttötarkoitukseltaan kuin perunakuitu, mutta Fibrex myydään hiutalemuodossa. Muistuttaa ulkomuodoltaan viljahiutaleita ja sopii esimerkiksi vhh-myslin ainesosaksi. Hh-pitoisuus vain 5,5 g / 100 g.

Minusta Pofiber sopii jauhoisen muotonsa vuoksi paremmin pyörykkätaikinaan ja leivitykseen. Käytän Fibrexiä joko mysliin tai osana sämpylä- ja leipätaikinoita.

Kookosjauho. Käytän lähinnä jälkiruokaleivonnassa kuten muffineissa tai kakuissa, tai kookospuurossa. Imee itseensä erittäin runsaasti nestettä minkä vuoksi kookosjauhopohjaisesta taikinasta tulee kuivempaa kuin vaikkapa mantelijauhopohjaisesta.

Hh-pitoisuus vaihtelee huomattavasti, valmistajasta riippuen se voi olla välillä 6,4g - yli 30 g / 100 g.

Psyllium eli Plantago ovata-ratamokasvin siemenistä valmistettua jauhetta. Käytetään leivonnassa hyvin pieniä määriä tuomaan taikinaan gluteenin tapaista sitkoa. Hh-pitoisuus valmistajasta riippuen 0 - < 1 g / 100 g.

Toimii myös jauhona supersimppelissä lettutaikinassa, kastikkeen suurustajana sekä "Philadelphia-pastan" raaka-aineena.

Erytritoli eli "karppaajan sokeri". Erytritoli on sokerialkoholi jota esiintyy luonnostaan mm. meloneissa, viinirypäleissä ja sienissä. Sitä valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Imeytyvän hiilihydraatin pitoisuus 0 g (sokerialkoholi on hiilihydraattia mutta ei imeydy = ei nosta verensokeria).

Erytritoli on kaloritonta ja makeudeltaan n. 80% pöytäsokerin makeudesta. Se on rakenteeltaan kiteistä ja muistuttaa tavallista sokeria. Käytän leivonnassa ja kookospuuron päällä kanelin kanssa.

Bake Pro eli kuumennusta kestävä heraproteiinijauhe eli "leivontaproteiini". Tätä käytän jostain syystä todella harvoin, vaikka sillä voi mainiosti korvata osan jauhoista leivonnassa saaden hyvän proteiinilisän. Bake Pro'ssa on proteiinia 78 g, rasvaa 7 g ja  hiilihydraattia 7 g / 100 g.

Minulle on jäänyt hieman epäselväksi poikkeaako tämä oikeasti "tavallisesta" heraproteiinijauheesta. Eikö tavallinen heraprotsku kestä kuumennusta...?

Vhh-perusjauho nro 2: soijajauho. Vähän huonommat ravintoarvot kuin Bake Pro'lla (proteiinia 40 g, rasvaa 22 g ja hiilihydraattia 13 g / 100 g. Soijajauhoa on kuitenkin helpommin saatavilla kuin Bake Pro'ta ja se on edullisempaa, siksi sitä varmaan käytetään yleisemmin. Korvatessani soijajauhon reseptissä Bake Pro'lla en ole huomannut tuloksessa mitään eroa.

Käytän osana sämpylä-, piirakka- ja pizzapohjataikinoita sekä pinaatti/porkkanaletuissa.

Vehnägluteenijauho eli vehnän proteiinia. Useimmille tuttu vegaanikinkun eli seitanin aineksena. Tuo taikinoihin voimakasta sitkoa. Ravintoarvot samankaltaiset Bake Pro'n kanssa (vaikka vaihtelevat hieman valmistajittain);  proteiinia 76 g, rasvaa 6 g ja hiilihydraattia 8 g / 100 g.

Käytän aika harvoin osana sämpylätaikinaa tai jos teen karppipullaa (ja sitäkin on tullut tehtyä ruhtinaalliset kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana). Käyttämällä vhh-leipätaikinassa runsaasti gluteenia saa leipään sen "oikean" leivän kimmoisan rakenteen. Vehnägluteeni on kaikkien kaupallisten karppileipien perusraaka-aine.

Kappas, tämä ei ole kuiva-aine mutta odottaa jauhokaapissa vuoroaan. Sokeroimaton sinappi. Käytän normaalisti dijonspinappia mutta tilasin tämän purkin kokeilumielessä iHerbistä, tiedä vaikka olisi maukkaampaa kuin dijon. :)

Käytän sinappia eniten kermaviilikastikkeiden ja uunikalan kuorrutuksen maustamiseen - ja tietysti soijanakin kaverina! (Dijonsinapista saa muuten ihan "tavallisen" makean sinapin makuista kun makeuttaa sen itse vaikka erytritolilla.)

Auringonkukansiemeniä käytän näkkäritaikinassa ja salaatin päällä, pellavansiemenrouhetta niinikään näkkärissä, pizzapohjassa ja minuuttisämpylässä sekä rahkajogurttiseosten päälle ripoteltuna.

Saksanpähkinää (hh 3,2 g / 100 g)...

Parapähkinää (hh 2,6 g / 100 g)...

...pistaasipähkinää. No, näitä en itse asiassa syö itse juuri koskaan, pistaasipähkinässä on aika korkea hh-pitoisuus (16,7 g / 100 g). Mutta mies tykkää.

Jännä miten pähkinöiden ravintoarvot muuten vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen. Pistaasien imeytyvä hh-pitoisuus on Finelin mukaan tuo 16,7 g, mutta Now Foodsin pakkausselosteen mukaan vain 7,14 g / 100 g.

Suursuosikkini hasselpähkinöiden hh-arvo heittelee sekin ihan hulluna, olen bongaillut sitä välillä 3 g ja yli 17 g. Mistä tämä oikein johtuu, osaako joku sanoa? Kasvihan on aina sama kasvi eikä mikään teollisesti eri resepteillä valmistettu ruoka-aine, miten sen ravintoarvot voivat vaihdella pakkaajan mukaan?

Edit. Tähän saatiin vastaus: kasvien ravintoarvot vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan. Eri alueilla on erilainen ilmasto ja maaperä, ja nämä yhdessä vaikuttavat kasvin ravintoaineisiin.

Pähkinäboksista löytyy vielä hasselpähkinää, makadamiapähkinää, mantelilastuja, kookoshiutaleita ja cashew-pähkinöitä. Casheweita käytän itse aniharvoin kun ovat niin hh-pitoisia, joskus tulee johonkin wokkiin heitettyä.

Pidän pähkinöistä eniten paahdettuna (ja joistain pähkinöistä, etenkin makadamiasta, en "raakana" lainkaan), joten paahdan niitä pieniä satseja aika ajoin ja laitan paahdetut yksilöt omaan purkkiinsa. Täältä aina täydennän käsilaukkuni snack-pussia. :)

Tänään oli muuten paahtopäivä. Paahdan myös siemeniä, tänään pannuun pääsi auringokukansiementä, seesamia ja kurpitsansiementä. Myös mantelilastut saavat ihanaa makua paahtamisesta.

Ja demonstroidakseni mihin jauhokaapin sisältöä käytetään....

Tänään oli myös pitkästä aikaa leivontapäivä! Leivoin mantelisämpyläreseptillä feta-oliivimuffineita ja uudella, ruotsalaisesta lehdestä bongaamallani ohjeella ihanan mureita ja karkearakenteisia sämpylöitä.

Jälkimmäiset ovat niin raskasrakenteisia että eivät kohoa yhtä hyvin kuin mantelisämpylät, mutta huomattavasti maukkaampia, mantelijauhohan ei juuri maistu miltään. Ruotsalaislehden "Grova Frallor" -sämpylöihin tulee mantelijauhon lisäksi kookosjauhoa, pellavansiemeniä, pofiberiä ja fibrexiä. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua nokkosta kun sitäkin sattui kaapista löytymään ja raastoin päälle Pecorino-juustoa jonka suolaisuus viimeisteli leipästen maun täydellisesti...! Mums!

(...näitä ei voi kyllä leipoa kovin usein ettei leivänhimot palaa... :D)

 P.S. Eilisiin kommentteihin vastaaminen jäi kesken enkä ole ollut koneella tänään juuri lainkaan, julkaisen & vastaan tässä illan aikana. :)

Ostin miehelleni laivalta tuoksun.

YSL:n L’Homme –linja on miehelle tuttu jo entuudestaan, joten uskalsin ostaa tuoksun ilman koehaistoa.  Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi tuoksuhyllyltä ja esitin vaihtoehtoni. ”Givenchyn Play Intense olisi tarjouksessa, ja toinen hyvä edullinen on YSL:n L'Homme Cologne Gingembre. Se on edullisempi kun se on cologne”.

”Ota se YSL”, mies sanoi.

Tuoksu oli kuitenkin pettymys.

”Tämähän katoaa iholta saman tien, en haistanut tätä enää käveltyäni kylppäristä olouoneeseen”, mies valitti.

Selitin, että colognet ovat paljon kevyempiä kuin edt:t ja edp:t.  Ja että juuri siksi se on myös halvempi, jota olin yrittänyt puhelimessa tuoda esiin. Mies oli entistä pettyneempi. ”En mä tajunnut mistä sä puhuit, en mä tätä olisi ottanut jos olisin tajunnut.”

”Tästä edes tuot vain niitä eau de toiletteja”.

Jatkoimme tuoksukeskustelua, ja kävi ilmi että miehellä ei ollut –heh- hajuakaan mitä nimitykset tuoksupullojen kyljissä oikeasti kertovat. Hän oli kuvitellut, että eau de toiletet ovat yksinomaan miesten tuoksuja ja eau de parfumit naisten tuoksuja. After shavet ovat kuulemma jotain ”vanhojen pappojen hajuja”.

Totta on, että suurin osa miesten tuoksuista on EdT-vahvuudella, mutta myös EdP:tä löytyy. Esimerkkinä vaikka Diorin Homme Intense, jota Mr. Karkkipäivällä on itselläänkin ollut.

”Mistä sitten muka tietää mitkä tuoksut on miehille ja mitkä naisille, häh?” mies ihmetteli.

Kysyin, eikö hän koskaan ollut huomannut useimmissa miesten tuoksuissa tekstiä Homme tai Man.

”Ja erottaahan ne nyt viimeistään siitä, kun miesten tuoksut ovat omassa hyllyssään tai osastollaan ja naisten tuoksut omassaan”, sanoin.

”Just joo, ihan älytöntä, tuohan on sukupuolirasismia..!" mies huusi. "Hakekaa vaan miehet pullonne tuolta omasta nurkastanne..! Ihan kuin jotain 1800-lukua...”

Piti vähän aikaa miettiä oliko äijä ihan tosissaan tuon viimeisen kanssa, mutta ilmeisesti se oli huumoria.

Joka tapauksessa olin hyvin hämmästynyt siitä, että tuoksuja rakastava mieheni tietää loppujen lopuksi tuoksujen maailmasta noin vähän. Minulle ilmaisut EdT, EdP, Eau Fraîche, cologne jne ovat aina olleet suunnilleen yleistietoa.

Mutta kun aloin miettiä asiaa, niin eiväthän monet kosmetiikkaliikkeen asiakkaistanikaan ymmärtäneet ilmaisujen päälle. Ja nyt puhutaan ihan naisasiakkaista. Monesti jouduin selventämään, miksi samannimisellä ja samankokoisella pullolla olikin kaksi hintaa. Eau de Parfum on kalliimpi kuin Eau de Toilette, mutta miksi – se tuli monelle yllätyksenä. "Jos EdT ei oikein pysynyt ihollanne, kokeilkaa Eau de Parfum -versiota". "Aaaa..? Kiitos!"

Mitä enemmän tuoksussa on tuoksuöljyä, sitä arvokkaampaa se on. Useimmiten tuoksuöljyn pitoisuus kulkee myös käsi kädessä tuoksun voimakkuuden ja keston kanssa, mutta ei aina. Myös tuoksuaineet ja fiksatiivit vaikuttavat kestoon. (Esimerkiksi vanilja kestää iholla erityisen hyvin, ja näin ollen vaniljapohjaiset tuoksut koetaan usein kestävämpinä kuin vaikkapa sitruspohjaiset.)

Hajuvesien voimakkuudet tuoksuöljyn pitoisuuden mukaan:

”Splash” ja aftershave: n. 1-3%

Cologne: n. 3-8%  (tyypillisesti 5%)

Eau de Toilette: 5-15% (tyypillisesti 10%)

Eau de Parfum 10-20% (joskus näkee myös ilmaisua Parfum de Toilette)

Parfum (extrait): 25% ja ylöspäin

Nimitykset kuten ’mist’ ja ’body spray’ kuuluvat voimakkuudeltaan colognen kategoriaan, samoin Eau Fraîche. Tyypillisesti Eau Fraîche –termiä käytetään naisten cologne-tuotteesta, cologne on vakiintunut miesten puolelle. (Alun perinhän ’cologne’ tulee Saksassa 1700-luvulla kehitetystä Eau de Cologne –tuoksusta, ja on sittemmin vakiintunut yleisnimitykseksi kevyille, vesimäisille tuoksuille.)

Löytyykö Karkkipäivän lukijoiden joukosta "mr. karkkipäiviä" jotka tunnustavat, että ee-dee-peet ja teet ovat vähän harmaata aluetta? Tuleeko hankittua useammin Eau de Toilette - vai Parfum -vahvuutta vai onko sillä edes mitään väliä?

(Joskushan samannimisen tuoksun EdT/EdP-versiot sisältävät myös eri tuoksuaineita, jolloin kyseessä ei enää ole pelkkä vahvuusaspekti vaan aivan eri tuoksu... Kyllä helpotetaan asiakasta..! ;) Edit. Selvennös - kirjoitin huonosti ^_^ Siis toki EdT ja EdP -versio samasta tuoksusta sisältävät aina osittain eri tuoksuaineita, mutta välillä ne tehdään niin erilaisiksi että toisen version yhteyttä alkuperäiseen on ainakin perusnuuskuttelijan vaikea löytää.)