Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.
Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...
En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....
...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?
Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...
Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?
Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.
Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.
Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.
Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!
Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.
Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)
...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).
Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!
No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.
Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?
Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.
Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.
Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen...
* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla - ja jäänyt tunneille :)
* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin - ja läkähtynyt
* Käynyt Bodypump-tunneilla - ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin
* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia
* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia
* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan
KAHVAKUULA - tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.
- Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.
GRIT STRENGTH - Tästäkin voisin tykätä. Kuten "kahvis", tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin - ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)
BODYPUMP - Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.
Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja - mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.
Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.
"Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?"
Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee.... Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D
"No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?"
Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. "Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja."
"Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta." (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)
Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään "tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle" -sabluunoita.
Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. "Niin ei vain voi sanoa." Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. "Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella".
Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta"lukkariini". Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.
Ideaa...
Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja... :D)
Lihakset on kipeinä joka puolelta.
Jess. Se on hyvä tunne.
Hei te alkoholin karttajat! Ja nyt ei siis puhuta mojitoista ja viinilasillisista! ;)
Aamuisen postauksen jälkeen jäin jälleen pohtimaan tätä "alkoholi kosmetiikassa" -asiaa. Ja sitten tuli se hetki aamusta kun laitetaan Päivän Tuoksu. Hajuvesipullo pysähtyi käteeni. Niin.....! Hajuvedet...!
Monet siis välttävät alkoholipitoista kosmetiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. "Se kuivattaa", on monen ensiajatus ja osalle ainoa argumentti alkoholilla "terästettyä" kosmetiikkaa vastaan. Mutta alkoholi tekee tutkimusten mukaan iholle muutakin. Kaikkien meidän "kosmetiikkapoliisien" ylikomisario Paula Begoun tiimeineen kertoo sivuillaan perusteellisesti (ja saanen lisätä, viihdyttävästikin) alkoholin vaikutuksista ihoon. Kannattaa käydä lukaisemassa vaikkapa vain uteliaisuuttaan tämä artikkeli, jos enklanti on hallussa ja on ylimääräinen 5-minuuttinen aikaa.
Lyhyesti, Paulan mukaan alkoholi ei ainoastaan kuivata ja hajota ihon suojavaippaa, vaan - ja tämä on karua kuultavaa - kirjaimellisesti tappaa ihosoluja ja ajaa niitä itsetuhoon (tutkimuslähde). Jo 3% alkoholipitoisuus tuotteessa kiihdytti laboratoriotutkimuksissa ihosolujen kuolemaa."The research is clear: alcohol harms your skin's protective barrier, triggers free-radical damage, makes oily skin and redness worse, and is best described as 'pro-aging'." Oliko tarpeeksi pelottavaa? :) Yksinkertaisesti ihoa vaurioittava ja ikäännyttävä eliksiiri parhaimmillaan, mikäli Paulan lähteisiin on uskominen.
Kuva täältä.
Kuitenkin artikkelissa puhutaan kauttaaltaan alkoholiin pohjautuvien tuotteiden välttämisestä, ei tuotteista, joissa alkoholi on koostumuksessa vain pienessä roolissa. Me tavikset (lue: kaikki muut jotka eivät ole olleet mukana jonkun tuotteen kehitystiimissä) emme kuitenkaan voi koskaan tietää montako prosenttia tuotteessa lopulta on alkoholia. Jos alkoholi listataan kolmen ensimmäisen raaka-aineen joukossa, sitä on aika suurella todennäköisyydellä ainakin se 3%, joo. Mutta jos bongaat alkoholin incin keskivaiheilta tai lopusta..? Et voi tietää onko sitä 3, 0,3 vai 0,03%.
Paulan sanoissa voi hyvinkin olla perää eikä alkoholia välttämällä varmasti ainakaan tee hallaa iholle. Kenenkään iho siis tuskin varsinaisesti halajaa alkoholia voidakseen hyvin. (Jos teillä on päinvastaisia kokemuksia, jakakaa ihmeessä :)) Jos suosikkivoiteessasi kuitenkin on vaikka 0,05% alkoholia, on ehkä liioittelua heittää se roskiin ja turhaa luopua lempparin käytöstä kokonaan.
Itse en siis edelleenkään ole muodostanut alkoholista kosmetiikassa "lopullista" käsitystä, enkä ole toistaiseksi luopunut alkoholipitoisista tuotteista.
Kuva täältä.
Mutta siihen otsikon kysymykseen: mitä te alkoholin välttelijät teette hajuvesien suhteen? Niissähän "riemulientä" piisaa, yhdessä suihkauksessa on varmasti 10-kertainen määrä 'holia alkoholipitoisen kasvoveden tai luonnonkosmetiikan päivävoiteen kerta-annokseen verrattuna. Jos alkoholi tuhoaa soluja kasvoillasi, se varmasti tekee saman myös dekolteellasi tai missä päin tahansa kroppaa. Useimmat tykkäävät suihkauttaa hajuvettä juuri kaulalle ja dekolteelle. Enkä tunne yhtäkään naista joka mielellään buustaisi dekolteensa vanhentumista.
Ehkä alkoholin välttelijät ovat luopuneet hajuvesistä kokonaan..? Tai käyttävät tuoksuöljyjä..?
EDIT. Serafia nosti kommenttilaatikossa hyvän pointin - KAIKKI alkoholit kosmetiikassa eivät suinkaan ole pahoja. En tajunnut tätä mainita tekstissä kun tämä on näitä itselle niin itsestäänselviä asioita - anteeksi kaikille jotka ehtivät jo mahdollisesti tehdä säikähtäneitä tulkintoja voiteistaan. Sen kuivattavan alkoholin lisäksi kosmetiikassa käytetään runsaasti myös pehmentäviä rasva-alkoholeja jotka ovat hyviä iholle. Yleisimpiin näistä kuuluvat CETYL ALCOHOL, CETEARYL ALCOHOL, STEARYL ALCOHOL ja BEHENYL ALCOHOL.
Sen "pahan" alkoholin tunnistaa incistä kaikkein yleisimmin nimillä ALCOHOL, ALCOHOL DENAT., SD ALCOHOL, ETHYL ALCOHOL ja ISOPROPYL ALCOHOL.
* * *
Ai niin, sain vihdoin Weledan öljytkin arvottua! ^_^ Voittajiin on otettu yhteyttä.
Koivu: Jenni,
Granaattiomena: Tuija
Ruusu: Aurinkoinen
Arnikki: Tiia
Sitrus: Minfit
Laventeli: Sis
Tyrni: Mirka
Kehäkukka: Katja
