Olen maininnut kesäisin ylähuulen iholle ilmestyvästä hyperpigmentaatiostani eli melasmasta (varmaan kyllästymiseen saakka..? :D). Alettuani suojata aluetta SPF 50-voiteella olen saanut ongelman aika hyvin kuriin, mutta mikään voide ei tietenkään anna 100-prosenttista suojaa UV-säteilyä vastaan. Niinpä alue joka tapauksessa täplittyy jonkun verran aurinkoisena aikana.

Syksyn tullen "pigmenttiviikset" aina vaalenevat kunnes talvella niitä ei käytännössä erotu lainkaan. Mutta keväällä heti pienikin aurinkoaltistus saa ihon vetämään täplille. Talvella UV-säteily on Suomen leveysasteilla niin mietoa ettei se vaikuta melasmaan (etenkään kun en viihdy rinteissä missä lumi voimistaa säteilyä).

Viime syksynä kokeilin nopeuttaa kesän hyperpigmentaation hälvenemistä Louis Widmerin Pigmacare-seerumilla. Ei tulosta. Nyt ajattelin heittää haasteen Kiehl'sin vastaavalle, seerumille nimeltä Clearly Corrective Dark Spot Solution.

1,5-millin pikkunäytteeni riittää varmasti kuukaudeksi ylähuulen alueelle. Minkä tahansa aineen pitäisi näyttää tehonsa 28 päivässä, sillä se on ihon uusiutumisen sykli. Joten bring it on, Dark Spot Solution!

Kiehl'sin seerumeista puheen ollen, haluan näyttää yhden jutun.

Muistatteko, kun olen kertonut Powerful-Strength C-vitamiini-seerumista ja siitä, kuinka sen supersilikoninen (seerumissa ei ole lainkaan vettä!) koostumus on iholla todella ikävän tuntuinen? Se rullaa, ja kun päälle levittää kosteusvoidetta, niin sekin alkaa rullaamaan.

1. C-Vitamiiniseerumiklöntti.

2. Levitetään. Pyörii iholla valkoisena, paksuna, kalvomaisena kerroksena.

3. Kun kerroksen lopulta saa hierottua "näkymättömiin", on iholla kuitenkin edelleen havaittavissa selkeä kalvo. Kuin primer-kerros.

4. Päälle levitettävä kosteusvoide jää sekin pyörimään kalvon päälle valkoisena.

* * huokaus * *

Nyt keksin kuitenkin jotain, joka olisi pitänyt älytä jo vuosi sitten kun aloin ko. seerumia käyttää. Laitan C-vitamiiniseerumin alle toisen, kosteuttavan seerumin, joka tekee ihon pinnan vastaanottavaisemmaksi C-vitamiiniseerumin koostumukselle. No, silikonihan ei tietenkään mihinkään imeydy, mutta kun alla on kosteutettu iho, tökötti sentään levittyy kauniisti eikä rullaa.

Tällä hetkellä käytössä talvella esitelty Favoran kosteusserumi, joka vetelee viimeisiään. Täytyy muuten sanoa, että tykkään tästä todella paljon, ja saatanpa ostaa tätä uuden pullon (ensimmäisen sain blogin kautta) vaikkei se luonnonkosmetiikkaa olekaan. On nimittäin sen verran hyvän tuntuista iholla. Ja täysin silikoniton.

Favoran päälle C-vitamiiniseerumi levittyy nurisematta eikä jää pyörimään valkoisena.

Tätä vinkkiä voi soveltaa myös muihin voiteisiin. Joskus ihon pinta on niin kuiva, ettei paksu, suurimolekyylinen ja rasvainen voide tunnu kunnolla imeytyvän, mikä voi aiheuttaa ihmetystä kun luulisi tietysti että kuiva iho imee kuin sieni minkä tahansa tarjotun rasvan. Kun pinnan "valmistelee" ensin ohuella kosteusseerumilla tai geelimäisellä kasvovedellä (sellaisella, joka ei heti haihdu iholta), pääsee paksumpi voide imeytymään paremmin.

Ihan off topic mutta tähän muuten perustuu Cliniquen 3-Stepin kolmosvaihe eli Dramatically Different -voiteen tai -geelin käyttö. Cliniquehan suosittelee, että ihon perushoito päätetään aina heidän Dramatically Different -kosteusvoiteeseensa, ja vasta sen päälle levitetään varsinainen päivä- tai yövoide. DDML ja DDMG auttavat Cliniquen mukaan päälle tulevia tuotteita imeytymään paremmin. ;)

Palaan Dark Spot Solutioniin kuukauden kuluttua vertailukuvien kera.

Ihan siitä ilosta, että palaan taas tänään kesätöihin vanhaan työpaikkaani, omistan viikon teeman työpaikkaruokailulle :D Julkaisen joka päivä ylimääräisenä postauksena "Päivän lounaan".

En kuvittele olevani mikään erityisen nerokas työpaikkaruokailija jonka vinkeistä ihmisten työlounaat muuttuvat viiden tähden kulinaristisiksi nautinnoiksi. :) Ei. (Vaikka olisihan se kiva... ;)) Mutta kokemus kertoo, että työpaikkaruokailu on asia, johon monet eivät jaksa panostaa ja evääksi tulee haettua mikropitsaa ja muita einesvirityksiä. Tai lounas syödään ravintolassa tai kahviossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta, ja silloin eväät ovat päivän sana. :)

Ehkä lounasviikkoni inspiroi jotakuta luopumaan pariksi päiväksi pakastealtaan "thai-kuutioista"..? Vaikka eineslounaat saattavat tuntua halvoilta, niihin uppoaa lopulta yllättävän paljon rahaa. (Puhun kokemuksesta...) Kotiruoka tulee paljon edullisemmaksi. Ja kun valmistat ruoan itse, skippaat kaiken maailman turhat lisäaineet... Kuka sellaisista haluaa maksaa? :D

Pitemmittä puheitta, maanantain lounas:

Uuniseitiä jonka päällä pinaatti-juustokuorrutus sekä höyrytettyjä, pestossa marinoituja ruusukaaleja ja vihreitä papuja.

Valmistan työeväät yleensä aina edellisenä iltana.

Valmistusika: 30 minuuttia. Pakasteseitipalat pinaattijuustokuorrutteineen uuniin noin 25 minuutiksi, kasvisten höyrytys, pyörittely pestossa. Valmista. Vinkki: pyyhkäise myös kalan pintaan ohut kerros pestoa. Pirkan sitruunapesto on erityisen hyvää.

Lounaan hinta: n. 2,50€.

Tein eilen myös siemennäkkäriä. Olen alkanut valmistaa sitä siskoni vinkistä hieman muunnellulla reseptillä, jossa yksi muna korvataan vedellä ja oliiviöljyllä. Koostumus on mielestäni hitusen parempi kuin pelkällä kananmunalla.

Otan töihin mukaan myös pari näkkäriä ja tuorejuustolevitettä mahdollista välipalatarvetta varten.

Alkuperäinen näkkärireseptini löytyy täältä.

Muuten - - jos joku on odottanut sitä Dr. Hauschka -vierailun raporttia, se on tuloillaan ja monta sivua on jo naputeltu kasaan! :) Kerrottavaa on niin paljon että tulen jakamaan jutun useampaan osaan.

Mukavaa työ- tai lomapäivää kaikille! Ja hyvää ruokahalua! ;)

En malta olla jakamatta muutamia fiiliskuvia Tukholman Gamla Stanista. Niin tuttu. Niin kulunut vakiokohde. Niin täynnä turisteja. Mutta aina yhtä kaunis.

Haluaisin joskus tulla Tukholmaan talvella. Paikan näkisi ihan eri tavalla. Jäin ajatuksen valtaan viime syyskuussa kun kävelin myöhään illalla hiljaisen Gamla Stanin läpi vailla turistimassoja. Tällä viikolla, kun vietin Julien kanssa muutaman päivän Tukholmassa, ajatus kutitteli jälleen.

Tukholma on jollain tavalla monille meille suomalaisille "liian tuttu" kiitos punaisten ja sinisten laivojen ja tax free -keitaiden, ja samalla kuitenkin vieras. Ainakin minulle. Olen käynyt kaupungissa elämäni aikana varmasti yli 70 kertaa. Ja viettänyt kerralla enemmänkin aikaa kuin sen klassisen "Päivä Tukholmassa" -viuhahduksen kuusituntisen. Silti en oikeastaan tunne Tukholmaa lainkaan loppuuntallattujen Drottninggatanin, Kungsträdgårdenin, Skeppsholmenin ja Gamla Stanin tuolla puolen.

Siihen pitäisi tehdä muutos.

Tukholmahan on aivan mielettömän mahtava mesta. Ja vaikka Vanhan Kaupungin viehätys kapeine kujineen ei koskaan hiivu - haluan alkaa tuntea muitakin paikkoja. Julien kanssa majoituimme Kungsholmenin kaupunginosaan. En ole koskaan aiemmin käynyt siellä. Ja hei, sehän oli myös tosi kiva paikka!

Päässäni alkoi kehittyä idea.... Katsotaan jos se vaikka toteutuu talvella. :) * * AirBnB'n kuukausivuokria tiiraillen..... * *

Kuka tykkää Tukholmasta? :)

Kosmetiikkabongaus: Ruotsin Kicksissä myydään näköjään ekosertifioitua meikkisarjaa, Unea. Suomen Kicks on myös toivonut valikoimiinsa "vihreää" meikkisarjaa, mutta minkähän vuoksi Une ei ole tullut Suomeen..? Vaikutti tosi kiinnostavalta ja kivan näköiseltä sarjalta. Ekomeikkejä ei todellakaan ole markkinoilla tungokseksi asti.

Lopuksi vielä karkkikauppa- & suklaalöytö....

Karkkia kun en syö, eivät namikaupat yleensä houkuttele minua luokseen. Laadukkaita suklaapuoteja lukuunottamatta.

Nyt kuitenkin silmäni takertuivat näyteikkunan läpi Drottninggatanilla sijaitsevan Karamellaffärenin suklaahyllyyn. Mikä mittava valikoima sokeroimatonta suklaata...! Ja tummaa sellaista, tietysti..!

Menimme sisään, ja suklaahyllyn takana asiakkaita tervehti kyltti jossa luki "Vi har sockerfritt lösviktsgodis" eli "Meillä on sokeroimatonta irtokarkkia". Sekin vielä..! En ole itse enää aikuisiässä ollut irtokarkin ystävä, mutta tottahan nyt näitä piti muutama maistaa kun löytyi kerran ihan oma sokeroimaton osasto! :) Ostin pari salmiakkinamia ja niitä klassisia Haribon vadelma -tyyppisiä hedelmäkarkkeja. Ihan hyviltä maistuivat.

Ruotsissa vähähiilihydraatiton ruokavalio on ehkä suosituin koko Euroopassa, paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Ruotsissa LCHF (ruotsalaisten käyttämä termi karppauksesta) -juttuihin törmää vähän kaikkialla. Maassahan on jopa LCHF-sertifioituja ravintoloitakin..! Ja sokeroimattomia vaihtoehtoja on huomattavasti Suomea enemmän.

Irtokarkit sikseen, todellinen Löytö isolla L:llä oli belgialaisen Cavalierin metsämarjan makuinen, stevialla ja erytritolilla makeutettu tumma suklaa. Cavalierin stevia-suklaita myydään Suomessakin, mutta vain kolmea eri makua (itse en ole ainakaan muita löytänyt). Karamellaffärenissa taisi olla kaikki Cavalierin suklaalevymaut, ja ostin niistä Extra Dark Berriesin sekä Mocha Darkin.

Extra Darkissa on 84% kaakaota eli todellakin suklaa minun makuuni. Makubalanssi marjoineen on todella onnistunut. Imeytyvää hiilihydraattia koko 85 g levyssä on vain 4,1 grammaa! Varmasti alhaisimman sokeripitoisuuden suklaa (99-prosenttiset poislukien) mitä olen koskaan löytänyt, ja ihan älyttömän hyvän makuista!

Kuvassa näkyy myös "kilpailevan" lafkan tarjokas, eli espanjalaisen Torrasin tumma, stevialla ja erytritolilla makeutettu, kuivattua metsämarjaa sisältävä suklaa. Torrasin suklaan sain viime kesänä YesDeliltä.

Se on jäänyt syömättä, sillä maku on alhaisesta sokeripitoisuudesta huolimatta hurjan makea, minun makuuni jopa ällöimelä. Torrasin tummassa on kaakaoprosentti vain 58%, jolloin makeutusaineen määrä kasvaa luonnollisesti suuremmaksi kuin 84-prosenttisessa Cavalierissa.

Vaikka Torrasin suklaa on kenties "parempi" kuin ei-stevialla makeutetut, keinotekoisia makeutusaineita sisältävät sokeroimattomat suklaat, sen maku ei överimakeudessaan voittanut minua Torrasin asiakkaaksi.

...kun taas Cavalier... Mmmm...! Tässä suklaassa maistuu kunnolla aito kaakao, mutta maku ei ole yhtään kitkerä (ainakaan minun tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni). Kuivattu vadelma, mustikka ja mustaherukka maistuvat juuri sopivasti. Hyvin kevyesti, tuoden vain tyylikkään vivahteen. Stevian ja erytritolin ominaismaku pysyy hillittynä eikä maku ole tippaakaan imelä.

Näitä täytyy hamstrata lisää seuraavalla Tukhoman reissulla! :) Miinuksena hinta, 45 kruunua... (noin 4,90€... auts.)

Muita Cavalierin ystäviä? :)