Kuka muistaa, kun kerroin vuosi sitten rakkaasta kirjeenvaihtoharrastuksestani? Yksi näistä pitkäaikaisista ystävistäni, Julie Skotlannista, on parhaillaan luonani vierailulla. Olen itse käynyt Julien luona Skotlannissa jo kolme tai neljä kertaa ja nyt oli vihdoin Julien vuoro tulla Suomeen. (Tai laskeeko teistä monet Ahvenanmaata Suomeksi..? Hehheh... Osa varmaan ei ;))

Julie on ystävä, jolla on ollut kaiken kaikkiaan hyvin erilainen eikä niin helppo elämä. Ystävyys hänen kanssaan on tuonut paljon erilaista perspektiiviä omaankin elämääni. Kuten tuli tuolla vuoden takaisessa postauksessakin kerrottua, olemme kokeneet yhdessä yhtä sun toista ja olleet niin erikoisissa tilanteissa ettei niistä voisi uskottavasti kirjoittaa jenkki-sitcomiinkaan... :)

Eilen vietimme kaatosadeiltapäivää sisätiloissa, ja milläs sitä Sannin lukaalissa muuten aikaa tappaisi kuin... meikkailullla. ^_^ Tällä kertaa ehdotus tuli kuitenkin vieraalta itseltään. Ihan hämmästyin, sillä Julie ei itse meikkaa eikä se kuulu millään lailla hänen tyyliinsä. Ripsiväriä ja puuteria hän on joskus hamassa menneisyydessä käyttänyt, mutta esimerkiksi meikkivoide on täysin vieras asia. Ei muuta kuin sudit heilumaan!

Julie Ahvenanmaalla

Kuten niin moni meikkaamiseen tai ylipäänsä kasvojen "laittamiseen" tottumaton, ei Juliekaan antanut kajota kulmakarvoihinsa, jotka olisin mieluusti nyppinyt jonkinlaiseen muotoon. "It will be bloody painful." Jätin ne siis kokonaan rauhaan sillä noin rehevää kulmakarvastoa ei auta alkaa värittelemään meikkituotteilla - tuloksena ei olisi ainakaan huolitellumpi ilme. :)

Aioin ensin meikata silmät paljon kevyemmin mutta päätin sitten piirtää ne kunnolla esiin. Julien vihreisiin silmiin valitsin harmaanvioletteja sävyjä ja mustan rajauksen (tummanharmaan puutteessa, musta on vähän sillä hilkulla että onko liian jyrkkä).

Minusta meikistä tuli oikein kiva ja mallikin vaikutti tyytyväiseltä ja otti kovasti kuvia shokeeratakseen kotona poikaystävänsä ;) :D

*

Ja loppu"kevennyksenä", Julieen mitenkään liittymättä, otsikolla "Onnea on... vol. 158":

Sain vihdoin hankittua tänne Maarianhaminan kämpillekin maidonvaahdottimen! Tulin siihen tulokseen, että kyllä aamut vain ovat tällä kapistuksella asteen parempia! Nimimerkillä eilen meni neljä isoa mukia lattea.... ;)

Postaus Kuukauden idoli: Maidonvaahdotin ilmestyi muuten sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten...! En oikeasti suunnitellut tätä. :)

Laveran aikuisen ja kuivan ihon hoitotuotevalikoima kasvoi keväällä kolmella tuotteella, kun sarjaan liittyi Cranberry & Argan eli Karpalo - ja Arganöljy-tuoteperhe.

Perheeseen kuuluu kolme tuotetta; päivävoide (Rich Day Cream), yövoide (Regenerating Night Cream) ja täsmätuote juonteille (Wrinkle Smoother). Olen saanut tuotteet blogin kautta.

Cranberry & Argan -linja on suunnattu 45+ iholle, eli en ihan kuulu kohderyhmään, mutta testasinpa voiteet kuitenkin niin pystyn kertomaan niiden koostumuksista.

Cranberry & Argan Rich Day Cream

Näin voiteesta kerrotaan: "Kosteuttaa ihoa tehokkaasti silottaen samalla juonteita ja ryppyjä. Karpaloa ja arganöljyä sisältävä koostumus vähentää pigmenttiläiskiä ja ehkäisee niiden muodostumista. Suojaa ihoa ympäristön vaikutuksilta ja ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista."

Incin alkupää: vesi, oliiviöljy, alkoholi, risiiniöljy, glyseroli, sheavoi, myristyl myristate (liekö suomeksi myristyylimyristaatti, mutta useimmille teistä ei varmaan väliä ^_^ Kyseessä kuitenkin kasvipohjainen esteri), glyceryl stearate citrate (kasvipohjainen esteri), natriumlaktaatti, myristyylialkoholi (pehmentävä rasva-alkoholi), kasviöljy, sodium pca, hajusteet, hydrattu lesitiini, layryl laurate, arganöljy, saccharide isomerate (sokeripohjainen kosteuttava aine), karpalouute. Loppuinci on myös täynnä "hyviksiä" kuten muita kascviöljyjä, hyaluronihappoa ja keramideja.

Inci vastaa lupauksia muilta osin, mutta en löytänyt sellaisia ainesosia, jotka itse tunnistaisin pigmenttiläiskiin vaikuttaviksi. Natriumlaktaatti on maitohapon suola ja sillä on keratolyyttinen vaikutus, eli sen voisi teoriassa nähdä vaikuttavan pigmenttiläiskiin. Googlailu kertoi ainesosalla kuitenkin olevan vain huipputehokas kyky sitoa kosteutta (kuulema vain hyaluronihapolla on tehokkaampi). Kenties lupaus pigmenttiläiskien ehkäisystä nojaa titaanidioksidiin, jota incissä on keskivaiheilla. Vaikea arvioida, onko sitä pitoisuudeltaan kuitenkaan sen vertaa että se merkittävästi heijastaisi UV-säteilyä iholta.

Käyttökokemus: raikkaan ja ilmavan tuntuinen koostumus vaikka onkin kuivalle iholle, levittyy ja imeytyy helposti. Täyteläisyys kuitenkin tuntuu ihofiiliksessä. Voide ei kuitenkaan ole ns. kalvomainen eli siitä ei jää iholle vahamaista tunnetta, niinkuin joissain täyteläisissä voiteissa.

Tuoksua on vaikea kuvailla, ehkä hieman mausteinen marja...? Erikoinen, mutta ei epämiellyttävä.

Cranberry & Argan Regenerating Night Cream

Näin voiteesta kerrotaan: "Hoitaa ja ravitsee aikuista ihoa sekä tukee ihon luonnollista uusiutumisprosessia yön aikana."

Incin alkupää: vesi, oliiviöljy, alkoholi, risiiniöljy, glyseroli, sheavoi, myristyl myristate, glyceryl stearate citrate, myristyylialcoholi, kasviöljy, sodium pca, hajusteet, hydrattu lesitiini, lauyryl laurate, arganöljy, karpalouute.

Inci koostuu pääosin täysin samoista ainesosista kuin päivävoidekin, mutta täältä puuttuvat mm. natriumlaktaatti ja titaanidioksidi. Voisimmeko tästä päätellä, että juuri nuo ainesosat tosiaan vastaisivat päivävoiteessa pigmenttiläiskien ehkäisystä..? Yövoide ei nimittäin lupaa vaikuttaa pigmenttimuutoksiin. Yövoiteessa myös ainakin risiiniöljyn ja sheavoin pitoisuus on päivävoidetta korkeampi, mikä tekee koostumuksesta heti rasvaisemman.

Käyttökokemus: liian paksua ja rasvaista minun ihotyypilleni. Ei imeydy kunnolla. Sopii varmasti erittäin kuivalle iholle myös päivävoiteeksi.

Cranberry & Argan Wrinkle Smoother

Näin voiteesta kerrotaan: "Hoitaa tehokkaasti, tasoittaa ja kiinteyttää ihoa. Kasvikollageenia sisältävä koostumus vähentää juonteita ja ryppyjä erityisesti silmänympärysiholla, otsassa ja suupielissä. Ehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista."

Incin alkupää: vesi, glyseroli, alkoholi, sheavoi, risiiniöljy, natriumlaktaatti, jojobaöljy, myristyylialkoholi, layroyl lysine (vaikuttaa mm. tuotteen viskositeettiin ja säilyttää geelimäisyyden), setearyylialkohoi, silica, arganöljy, oliiviöljy, hajusteet, hyaluronihappo, dodecane, karpalouute, aloeuute.

Joudun toteamaan, että ainesosatuntemukseni rajat tulevat vastaan, enkä löydä voiteesta tasoittavia (--> ihon pintaa "kiristäviä") ainesosia, joita tällaisissa smoother-tuotteissa ovat perinteisesti polymeerit (ja synteettisessä kosmetiikassa tietysti silikonit). Joitain kasvipohjaisia polymeereja voiteessa odottaisi olevan jotta pakkauksen "smoothes and firms" -lupaukset täyttyisivät. Ehkä joku paremmin perehtynyt, esim. estenomi osaisi bongata incistä tuollaisia ainesosia..?

Käyttökokemus: kuten jo aiemmin Silmän päivä -postauksessa totesin, en ole huomannut voiteella mitään välittömiä tasoittavia tai kiinteyttäviä vaikutuksia. Sen ohut, kevyen geelimäinen ja napakka koostumus tuntuu iholla miellyttävältä eikä jätä pintaa kiiltäväksi tai rasvaiseksi. Erinomainen meikin alla. Loistavia kosteuttavia aineita pullollaan, joten kosteustuotteena erittäin hyvä. Ja tokihan samalla, kun ihoon sidotaan kosteutta, pinta myös siliää jonkun verran. Mutta tähän pystyy sellainenkin voide, joka ei erikseen lupaile juonteiden silotusta. ;)

Toukokuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun pääsin kahdeksi päiväksi työharjoitteluun Heikkilän Juustolaan Pälkäneelle. Tämä ei siis tosiaankaan ole mikään blogia varten suunniteltu yhteistyö, vaan kuuluu randomisti etenevään, elämänmittaiseen ja välillä myös blogissa vierailevaan henkilökohtaiseen projektiini Älä Enää Mieti Vaan Laita Haaveet Todeksi. :)

Rakastan juustoja.

Ensihurahduksen juustojen maailmaan koin 14-vuotiaana 7-luokan kotitaloustunnilla, kun erään oppitunnin aiheena oli ”Juustopöytä”. Muistan vielä elävästi mitä ajattelin juustoista ennen tuota ratkaisevaa oppituntia. ”Nehän ovat vain leivänpäällisiä, kuka nyt söisi pelkkää juustoa omana herkkunaan?”

Tunnilla valmistimme juustopöydän, jossa erilaisia kypsytettyjä juustoja tarjoiltiin lisukkeiden kuten hillojen, omenan, banaanin, viinirypäleiden, suolakurkun ja voileipäkeksien kanssa. Makuelämys oli mullistava. Herranjestas miten hyvältä sinihomejuusto maistui omenan kanssa..! Tai brie banaanin..! Oli kuin minut olisi päästetty sisään johonkin erityiseen salaisuuteen. Kylläpä aikaisempi juustokokemukseni olikin ollut rajoittunut..! Nyt ihan naurattaa kun ajattelen tuota.

Tuosta käänteentekevästä päivästä lähtien juustot ovat olleet elämässäni erityisasemassa. Kuitenkin, kypsytetyt, arvokkammat juustot tai homejuustot pysyivät pitkään vain erityistilaisuuksissa nautittavana herkkuna. Päivittäin en juustoja syönyt muuten kuin leivänpäällisenä – ja tällöin tietysti perusbulkkijuustoa kuten Edamia tai Oltermannia.

SuperJuustoilijaksi muutuin vasta ruokavaliomuutokseni myötä kolme vuotta sitten.

Juustot kuuluvat olennaisesti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa ravinto on huomattavasti rasvapitoisempaa kuin ”perinteisessä” ruokavaliossa. Nyt syön juustoja monipuolisesti joka ikinen päivä. Käytän ”bulkki”juustoja ruoanlaitossa (kuorrutteet, kastikkeet, padat) ja ”parempia” juustoja omillaan osana esimerkiksi aamiaista tai välipalaa. Pieni kourallinen pähkinöitä ja muutama viipale leipäjuustoa on klassinen välipalani. Aamiaisella maistuvat ohuet Polar- tai Maasdamer –viipaleet keitetyn kananmunan ja tuoreen porkkanan kyljessä. Illalla, jos ei ole kunnon nälkä, saatan korvata illallisen herkkujuustolautasella jolta löytyy vaikkapa manchegoa, pitkään kypsytettyä vuohenjuustoa ja gruyèrea.

Useimmat kotitaloustunnilta tutut lisukkeet olen kuitenkin jättänyt pois ja juustot maistuvat minulle nyt parhaiten ihan omillaan. Silloin tällöin saatan tehdä niiden seuraksi mustaviinimarjahilloa tai viipaloida muutaman siivun Honey Crunch –omenaa. (Suosittelen muuten ehdottomasti tutustumaan Honey Crunch –omenoihin joita ei saa kuin kausittain, ovat vähän kalliimpia kuin perusomput mutta aivan sairaan hyviä ja sopivat juustojen seuraan kuin nenä päähän. Koostumus on rapsakka ja maku aromikkaan makea. Nimi kertoo kaiken..! :)) Makuyhdistelmä vailla vertaa on Valion Aura + Honey Crunch. Kuola alkaa jo valua…

Hupsista. Minun piti kirjoittaa vierailustani Heikkilään, mutta innostus aiheeseen kuljetti minut näköjään kertaamaan juustohistoriaani… Hehheh. Toivottavasti jaksatte lukea koko jutun.

Heikkilään siis! :)

Heikkilän maitotilaa Pälkäneellä Laitikkalan kylässä pitää nuoripari Annika Heikkilä ja Pekka Moisio. Annika vastaa juustolasta Pekan hoitaessa karjaa yhdessä Annikan isän kanssa. Heikkilän Juustolan on perustanut Annikan äiti vuonna 1995 ja se kuuluu Suomen vanhimpiin pienjuustoloihin. Annika otti juustolan haltuunsa viisi vuotta sitten ja työskentelee valtaosan vuodesta yksin. Kiireisimpinä sesonkeina, kesällä ja jouluisin, juustolassa on apulaisia. Tilan tuottamasta maidosta noin puolet menee juustolaan ja loput myydään meijeriin. Heikkilän Juustolan tuotannossa on tällä hetkellä viittä eri juustoa; pitojuustoa (eli ns. piimä/munajuustoa), leipäjuustoa, grillijuustoa ja kahta eri kypsytettyä juustoa.

Annikalla on juustolassa vakiintunut työjärjestys – maanantai on pitojuustopäivä, tiistai leipäjuustopäivä, keskiviikkona tehdään kypsytettyä juustoa, torstaina toinen satsi pitojuustoa ja perjantaina katsotaan tilausten mukaan mitä juustoa on tarpeen valmistaa lisää. Pito- ja leipäjuusto ovat suomalaisten suursuosikkeja ja näin ollen myös Heikkilän suosituimmat juustot. Perus-leivänpäällisjuustoja Annika ei valmista. (Taitavat olla vähän liian tylsä tuote pienjuustoloille ja suurtuottajat kuten Valio vievät kuitenkin tällä saralla markkinoita.)

Saavuin tilalle sunnuntaina jotta olin valmiina aloittamaan maanantaiaamuna hommat samaan aikaan emännän kanssa. Herätys 6.30, aamiaiselle seitsemältä ja Juustolaan puoli kahdeksaksi. Pehmeä lasku. :)  Onneksi olen itsekin tottunut heräämään seitsemältä.

Juustolan päivä alkaa aina maidon haulla. Pekka kärrää tuoreen, aamulla lypsetyn maidon juustolaan, jossa se seuraavaksi pastöroidaan. Pitojuustoon tulevaa maitoa ei pastöroida sillä se lämmitetään itse valmistusprosessissa niin kuumaksi että bakteerit kuolevat joka tapauksessa.

Pastörointi ei ole välttämätöntä mutta Suomessa yleistä. Pastörointi vaikuttaa juuston makuun, ja todelliset juustonautiskelijat valitsevat mieluiten pastöroimattoman juuston.

Tuorejuustoja ei kypsytetä, muut juustot kypsyvät kuukaudesta useisiin kuukausiin, jopa vuosiin. Mitä pidempään kypsynyt juusto, sitä intensiivisempi maku. Juustotyypistä riippuen juustoon lisätään myös bakteereita jotka vaikuttavat kypsytyksen aikana juuston makuun, ulkonäköön ja koostumukseen. Esimerkkinä homejuustot.

Juuston valmistuksen peruskaava on kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen. Yhdestä ainoasta raaka-aineesta, maidosta, saa juustonvalmistuksessa esiin uskomattoman laajan kirjon eri makuja ja koostumuksia valitun hapatteen, valmistuslämpötilan, leikkaustyylin ja kypsytysasteen mukaan. Tietysti myös maidon lähde vaikuttaa; vuohen-, lampaan- ja lehmänmaitojuustoilla on kaikilla oma makuluonteensa. Niin kiehtovaa!! Hyvän juuston valmistus on kuitenkin käytännössä vaativaa ja niiden parhaiden makujen esiin loihtiminen vaatii samanlaista perusteellista ammattitaitoa ja pieteettiä kuin hyvän viinin valmistus. On pöytäviinejä ja vuosikertaviinejä. On bulkkijuustoja ja todellisia herkkujuustoja. :)

Pitojuustopäivä alkaa niinkin monotonisella puuhastelulla kuin munien rikkomisella. Tähän kuluu pari tuntia. Seuraavaksi munat sekoitetaan piimään, joka toimii pitojuustossa hapatteena. Munapiimäsekoitus kaadetaan maitokattilaan ja juusto alkaa valmistumaan. Pitojuustoa ei juoksuteta.

Kun massasta on puristettu ulos mahdollisimman paljon heraa, juustomassa suolataan ja muotitetaan. Suolaus vaihtelee juustotyypin mukaan. Tyypistä riippuen suola sekoitetaan suoraan maitoon tai vasta massaan, tai jo muotitettu juusto laitetaan suolaveteen.

Pitojuuston annetaan levätä muoteissa, minkä jälkeen juusto”kakut” kumotaan uunipelleille ja paistetaan. Tässä vaiheessa sanoin Annikalle, että nyt taitaa olla parasta että vetäydyn tuonne juustolan toiseen päähän tiskaamaan. Uunista leviävä vastustamaton tuoksu sai nimittäin vatsan kurisemaan ja kuolan valumaan. :D Oli päivän paras hetki, kun Annika toi minulle tiskinurkkaan maistiaisen uunituoreesta pitojuustosta. En ole ikinä maistanut näin tuoretta juustoa ja makuelämys oli sen veroinen.

Tiistaina eli leipäjuustopäivänä herätys oli klo 5. Päivä alkoi pitojuustojen pakkaamisella. "Kylmähuoneen viileydessä kyllä herää", Annika naureskeli. Aamiaistauon jälkeen alkoi päivän juuston valmistus. Leipäjuustoon ei tule munia, joten päivä sujui vähän nopeammin. Maito kattilaan, sekoitetaan joukkoon suola ja juoksute. Leipäjuustoon ei tule hapatetta. Juoksettunut maito näyttää muuten ihan pehmeältä tofulta..! Seurasin hyytelöitymistä suurella mielenkiinnolla. Annikaa varmasti nauratti juusto-oppilaan perinpohjainen kiinnostus jokaista vaihetta kohtaan.

Leipäjuustossa heraa ei eroteta massasta, vaan herainen seos muotitetaan sellaisenaan. Märkää puuhaa joka vaatii essun! Heraa valuu tietysti jonkun verran muotituksen ja paiston aikana, mutta leipäjuusto jää paljon herapitoisemmaksi kuin muut juustot. Johtuisikohan sen narskuvuus juuri siitä..? Siihen en saanut selvyyttä.

Leipäjuustojen tultua uunista jä jäädessä jäähtymään meillä oli aikaa tehdä pieni Laitikkala-sightseeing-kierros. Kävimme naapurissa Rönnvikin viinitilalla, jonka punaviiniä Heikkilän Juustola käyttää kypsytetyissä juustoissaan. Laitikkalassa on useampia lähiruokayrittäjiä ja pieni 200 hengen kylä tunnetaankin Makukylänä. Aika vitaali paikka niinkin pieneksi kyläksi..! Sympaattista.

Illalla pääsin vielä tutustumaan juustokellariin. Täällä kypsyvät Heikkilän Rudolf – ja Nuori Herra –kittijuustot. Annikan kellarissa kypsyy jatkuvasti myös muita juustokokeiluja, joista onnistuneimmat saattavat myöhemmin päästä tuotantoon. Sain mm. maistaa Annikan cheddaria. Nimi kittijuusto tulee siitä, että juuston pintaan muodostuu erityisten bakteerien vaikutuksesta kittimäinen kuori. Juuston kypsyttyä valmiiksi kuori pestään pois, tosin osa siitä jää jäljelle. Rudolf ja Nuori Herra saavat ominaisen makunsa myös Rönnvikin punaviinistä jolla niitä harjataan kypsymisen aikana. Ne kypsyvät vähintään 3 kuukautta.

Kellarijuustojen maun kehittymistä täytyy tietysti seurata, ja se tehdään hauskalla tavalla. Juustosta porataan pienellä kairalla pitkän ”tapin” muotoinen pala, jonka päästä murretaan maistettava pala. Lopputappi laitetaan takaisin juustoon, jotta sen pinta säilyy ehjänä.

Nuori Herra –juusto on muuten saanut nimensä tilan toisen kissan mukaan. :)

Tiistai-iltana minulla oli vähän haikea olo. Isäntä ja emäntä olivat niin perin sympaattisia ja arki maatilalla niin mukavaa ja erilaista vaihtelua omaan koneen edessä jumittavaan arkeeni.

Pekka kertoi iltapalalla, että seuraavana yönä olisi todennäköisesti odotettavissa uuden vasikan syntymä. Pikkuinen ehtikin sitten syntyä jo illalla kymmenen aikaan ja minäkin pääsin näkemään vastasyntyneen vasikan ensimmäistä kertaa elämässäni. :)

Keskiviikkoaamuna join vielä tuvassa viimeiset raakamaitokahvit (on kuulkaa eri hyvää!) ja siten oli aika sanoa heipat Heikkilälle. Tein vielä Juustolassa ostoksia ja mukaan lähti kattaus kaikkia tilan juustoja. Pito- ja leipäjuustoa voi pakastaakin. Nyt kun sai ostaa suoraan tuottajalta ilman välikäsiä niin kannatti ostaa pakkaseenkin..! ;) Lemppareitani Heikkilän juustoista ovat pitojuusto, Nuori Herra ja grillijuusto. Grillijuusto on vähemmän suolaista ja koostumukseltaan pehmeämpää kuin halloumi.

Heikkilän juustoja saa Helsingissä juustoliike Lentävästä Lehmästä Hakaniemen Kauppahallissa ja Tampereella Stockmannilta, Lempi-lähiruokapuodista ja Kauppahallin Juustosopista. Myös joissain ravintoloissa, kuten Helsingissä ravintola Lapissa ja Tampereella ravintola C:ssä, tarjoillaan Heikkilän juustoja. Juustolan kotisivu: http://www.juustola.com/

Kiitos Pekalle ja Annikalle tilaisuudesta päästä osaksi arkeanne!