Me ollaan lähdössä. Huomenna matka suuntaa pohjoiseen.
Mikä ei kuulu joukkoon? :)
Hapankorput? :)
Natan blogista on lähtenyt liikkeelle haaste antaa neuvoja teini-ikäiselle itselleen.
15-vuotias Sanni oli vilkas, ylisosiaalinen, äänekäs ja temperamenttinen. Vähän niinkuin 35-vuotias Sannikin, tosin vanha Sanni ei enää jaksa tavata kavereita joka ikinen päivä ja viettää kaikkea liikenevää aikaansa kaupungilla.
15-vuotias Sanni oli ihan hyvä tyyppi. Empaattinen, iloinen, kävi koulussakin niin tunnollisesti että kotona hymyiltiin todistuksille, vaikkei Sanni juuri aamutunneille jaksanut herätä. Tietysti 15-vuotias Sanni oli myös epävarma ja teki asioita ryhmän paineen alla. Niin kuin varmaan suurin osa 15-vuotiaista. Mutta mukavat muistot noilta teinivuosilta jäi.
Jos jotain voisi kuvien tytölle sanoa, niin....
Sanni, sen tupakin polton olisi voinut jättää väliin.
YouTube-videoita tai blogeja ei silloin ollut, mutta kultaseni, olisit voinut käydä vaikka kosmetologilla pyytämässä ohjausta kulmakarvojen meikkaukseen.
Trust me, jättiläis-Levi's-T-paita ja pyöräilyhousut yhdistettynä rullautuviin nilkkasukkiin ja kukallisiin kangaskenkiin ei näytä hyvältä. Silloin tai koskaan.
Uskalla olla uima-rannalla uikkarissa.
Tuo liivipusero-trendi kesti syystäkin alle lukukauden.
Murunen. Ymmärrän että olet nuori, eikä tyylisi nyt vanhempanakaan ole häävi, mutta verkkatakki yhdessä ribbipoolopaidan, kultaisen ristikorun ja trumpettihousujen ei ole hyvä idea.
...mitäs me puhuttiin noista kulmakarvoista...?
Välttämättömän röyhelöpaitatrendin ymmärrän, sitä ei päässyt karkuun, mutta irrota pieni nuo vuoden ranteessasi olleet Linnanmäki-rannekkeet, pliis.
...ja ei sitä tupakkia...!
.
Jos yhden ihan oikean neuvon voin sinulle antaa, niin se on kaikessa kuluneisuudessaan tämä:
Luota itseesi. 15-vuotiaana ei ole niin helppoa, mutta luota pois. Murehtiminen pojista ja tisseistä on ihan turhaa. 20 vuotta myöhemmin tiedät sen.
<3
Appelsiini ja kananmuna? Voiko nämä kaksi yhdistää?
Kyllä, ja vieläpä oikein hyvänmakuisella lopputulemalla. :)
Appelsiinimunakokkeli
3 kananmunaa
0,5 dl kermaa
1/2 appelsiinin mehu
Purista appelsiinista mehu ja sekoita aineet yhteen. Lisää halutessasi ruoho- tai kevätsipulia. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä (munakokkelipannu ei saa olla liian kuuma jotta kokkeliin ei tule paistopintaa ja se säilyy mehevänä) ja sulata 1 rkl voita. Kaada seos pannulle ja sekoittele koko ajan puuhaarukalla kunnes seos alkaa hyytyä. Ota pannu pois levyltä kun seos on sopivan sakeaa. Kokkelin kuuluu jäädä kosteaksi ja mehukkaaksi.
Tarjoile viipaloidun avokadon kanssa.
Resepti on Ulrika Davidssonin LCHF På Mitt Sätt -kirjasta. Appelsiinilla maustettu munakokkeli kuulosti niin omituiselta makuyhdistelmältä että sitähän oli pakko kokeilla, ja kappas, sehän toimii! Vastapuristettu appelsiinimehu tuo kermaiseen kokkeliin miellyttävän hienovaraisen makuvivahteen joka yllättää. On tullut valmistettua jo useamman kerran. Myös mozzarella sopii sekaan ihan törkeän hyvin! :) (Ei kannata laittaa liikaa mehua, ruoasta ei ole tarkoitus tulla makeaa.)
Kuva Kostdoktorn.se
Luen paljon ruoanlaittokirjoja, ja ruotsalaisen Ulrika Davidssonin kirja löytyi viimeisimmällä kirjastoreissulla. Ruotsissa vhh- eli LCHF-keittokirjoja julkaistaan todella runsaasti.
Davidssonin kirjassa on ihastuttavia kuvia ja olen löytänyt sieltä monia inspiroivia reseptejä, mutta pikku-pedantti minussa nosti jälleen päätään... (Ja näköjään kirja oli ilmestyessään saanut Ruotsissakin kritiikkiä samasta asiasta.)
(Seuraava ei liity enää otsikkoon, mutta saanko vaikka ihan viihteen kannalta inistä asiasta pikkuisen... :D)
Kirjassa nimittäin viljellään ahkerasti ja ilmeisen väljällä käsityksellä ilmaisua "ilman hiilihydraatteja" tai "lähes täysin hiilihydraatiton". Davidsson on ammatiltaan ravitsemusneuvoja, mikä panee lukijan vähän ihmettelemään hänen ammattitaitoaan ja tietämystään ruoka-aineiden ravintoarvoista. Minusta tällaiset "ilman hiilihydraatteja" -ilmaisut ovat varomattomia siksikin, että juuri sen kaltainen vhh-ruokavalion "markkinointi" saa monen asiaa paremmin tuntemattoman vetämään sen väärän johtopäätöksen, että ruokavalion tarkoituksena ja tavoitteena on jättää kaikki hiilihydraatit pois ja suosia täysin hiilihydraatittomia ruoka-aineita. Sehän ei pidä paikkaansa, ja juuri tätä väärinkäsitystä vastaan moni vhh-ruokailija joutuu puolustautumaan.
Soo-soo Ulrika.
Ulrikan vohvelit "ilman hiilihydraatteja". Pelkästään manteli tuo reseptiin 26 g hiilihydraattia. Munan, maidon ja kerman kanssa koko taikinan hiilihydraattimäärä on 32,6 g. Sen kun jakaa viidelle vohvelille niin hiilareita näissä "hiilihydraatittomissa vohveleissa" on 6,5 g per plätty.
Ihan perus-vhh-ohje, mutta miksi väittää lettuja hiilarittomiksi?
Ulrikan marjaleivos "ilman hiilihydraatteja". Pohjassa hiilareita on mantelin, pekaanipähkinöiden, hunajan ja munan muodossa 42,5 g. Täytteen hh-pitoisuus on vähintään 15 g, fysaliksen hiilareita en tiedä mutta hedelmissä luonnollisestikin on hiilihydraatteja.
Yhdelle hiilarittomalle leivokselle tulee hiilaria sellaiset vähintään 12 grammaa. :)
Sananen olisi vielä sanottavaa Ulrikan "rapeasta pizzapohjasta", mutta sen jätän toiseen kertaan..! ^_^
