Sain äijän mukana saarelle Lushin tilaukseni joka ei ollut ehtinyt saapua kotiin ennen kuin lähdin "kesälaitumille".

Saadessani paketin hyppysiini tunsin Sen.

Niin tunnusomainen.

"Tuo paketti pikkuisen tuoksahtaa", mies totesi. Niinpä.

Täällä haisee Lush.

Lushin liikkeissä käyneet tietävät, että siellä Tuoksuu. Tai Haisee, kummin asian nyt kokee. Tuoksu on niin voimakas, että joka kerta myymälässä vieraillessani mietin, miten siellä pysyyy kukaan olemaan töissä. Kai hajuun sitten adaptoituu..? Mutta entä Lush-henkilökunnan kotiväki...? Hajuhan tunkeutuu jokaiseen kankaan kuituun, hiuksiin ja varmaan ihoonkin ja kuvittelisin sen seuraavan kotiin saakka. (Jos tätä lukee joku Lush-henkilökunnan omainen, valaiskaa asiaa :))

Itsehän siis todellakin pidän tuoksuvasta kosmetiikasta. Mutta Lushin tuoksu on ihan omissa sfääreissään. En pystyisi oleskelemaan liikkeessä kovin pitkään. Mitähän hajusteallergikolle tapahtuisi Lushilla...? Ei, he eivät menisi sisään. Haju varoittaa itsestään jo kymmeniä metrejä liikkeen ulkopuolella.

(Paketistani muuten löytyi hyvänkin tuoksuisia tuotteita - jotka eivät hyökkää päälle ja tainnuta erikseen käytettynä. :))

Pääsyyllinen pakettini "lemuun" on tässä. Tuleva Kreikan matkakumppanini, palashampoo Godiva. Sen tuoksu on todellakin aivan pökerryttävä. Joudun tunnustamaan, että en voi säilyttää tätä kylpyhuoneessa vaan yritän saada hajua laimenemaan pitämällä saippuaa ainakin nyt aluksi ulkona parvekkeella.

Anteeksi, mutta miten te Lush-saippuoiden ystävät selviätte tästä..? :D Yritän hahmottaa edessäni (ja haistaa...) Virven kylppäriä jokusen vuoden takaa neitokaisen upottua eeppiseen Lush-huumaan, video Virvestä fiilistelemässä, hypistelemässä ja nuuskuttelemassa kymmenien (!) Lush-saippuoidensa seurakuntaa on etsautunut ikuisesti aivokuorelleni. ^_^

It's Raining Men -suihkugeeli (joka Fairly Traded Honey -lempparishampooni tavoin pohjautuu hunajaan ja jota aion Vepen suosituksesta käyttää shampoona) on imelän mutta aika herkullisen ja jopa potentiaalisesti koukuttavan tuoksuinen. Ehdottomasti parempi kuin FTH:n tuoksu. American Cream -hoitis on vaniljainen naminami josta siitäkin tykkään kovasti, vaikka en tiedä voisiko tätä montaa pulloa käyttää. Tuoksuun saattaisi alkaa jossain vaiheessa turtua. Daddy-O'ta en ole vielä käytännössä testannut, mutta pullon suulta se tuoksuu erikoiselle, ehkä vähän itämaiselle ja, noh, tietysti hyvin voimakkaalle.

Tigit jäävät melkein kakkoseksi tuoksukilpailussa näiden pullosten kanssa...! :D

Kerron tuotteista lisää käyttökokemuksia kun olen ehtinyt käyttää niitä pidempään. Ekan pesukerran perusteella It's Raining Men ei päihitä superloistavaa Fairly Traded Honey'ta, ja on selvästi vähemmän hoitava (mutta tätä toki saattaa suihkugeeliltä odottaakin ;))

Tapasin toukokuussa ehkä elämäni houkuttavimman näköisen voileipäkakun. Ja nyt puhuu henkilö, joka ei edes pidä voileipäkakusta. Siitä perinteisestä, kylmästä voileipäkakusta.

Ystävälläni Lenitalla on luotto"smörgåstårta"-resepti, josta valmistuu niin herkullinen mättö että se antaa aiheen kutsua kavereita kokoon pelkästään voileipäkakun merkeissä. Toukokuussa sain kutsun Lenitan mökille "och äta smörgåstårta". Vastasin, että tulen tietysti mielelläni, vaikka en leipää syökään.

Perillä odotti tämä näky. Lämmin, juuri uunista tullut voileipäkakku.

Kuolahan siinä lähti valumaan. Muiden haukatessa meheviä täytettä valuvia kakkuviipaleitaan ja pyyhkiessä tyytyväisinä suupieliään haarukoin itse suuhuni eväsboksista tonnikalasalaattia ja loin kakkuun merkitseviä katseita. "Me tapaamme vielä. Minä teen sinusta vhh-version, minä niin teen sinusta vhh-version.

Ja niin minä tein. Juhannuspöydän yllätysmomentiksi kaikkien perinteisten grilliherkkujen keskelle nousi Sannin Megamehevä Vhh-Voileipäkakku.

Se oli hitti.

(Paitsi Mr. Karkkipäivän mielestä joka ei pidä sienistä. "Ykköskerros hyvä, kakkoskerros liian sieninen." No, sun menetys! :))

Kakku tehdään alkuperäisen ohjeen  mukaan maalaisleipään, joka neuvotaan pilkkomaan kuuteen viipaleeseen. Kaksi viipaletta = yksi kerros.

Alkuperäisessä ohjeessa 2-kerroksen täytteeseen tulee sienten seuraksi 140 g pekonia (tällöin sienten määrä 250 g). Minä jätin sen pois kun en syö lihaa.

Täyte 1: keitä munat koviksi, anna jäähtyä, viipaloi ja sekoita jogurtin ja majoneesin kanssa. Pilko pinaatti ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte ensimmäiseen kerrokseen.

Täyte 2: (Paahda pekonikuutiot.) Viipaloi sienet ja paista voissa. Viipaloi purjo ja lisää sienten joukkoon. Lisää päälle (vehnä)jauho (minä käytin Pofiberiä) ja sekoita. Lisää ruokakerma ja tuorejuusto. (Minä käytin maustamatonta tuorejuustoa jonka maustoin itse kahdella murskatulla valkosipulinkynnellä ja mustapippurilla.) Anna kiehua hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää lopuksi (pekoni ja) mausteet. Levitä täyte toiseen kerrokseen.

Päällys: levitä kakun "kannen" päälle voita ja kerros ketsuppia. Nosta kansi kakun päälle. Laita päälle juustoraastetta ja kirsikkatomaatteja. Paista uunin alaosassa 200 asteessa kunnes juusto ruskistuu. Koristele valmis kakku tuoreilla pinaatinlehdillä.

Käytin kakkupohjana Adam'sin jauhoista leivottua loistavaa vhh-siemenleipää, jossa on ihan naurettavan vähän hiilihydraatteja - 100 grammassa vain 1,9 grammaa. Adam's-leipäjauhoja voi ostaa mm. Hyvinvoinnin Tavaratalosta ja YesDelistä. Adam's-leipä esitelty aiemmin täällä.

Kerrokset kasaan.

Arvatkaa mitä tapahtui viimeisen kuvan oton jälkeen.

Laitoin päälle juustoraasteen ja kirsikkatomaatit. Nostin kakkua.

Se putosi lattialle nurinpäin.

* * * ! ! ! % € @ § ≈ & #  ! ! ! * * *

Siksi kakusta ei enää ole kuvaa ennen uuniin menoa juustoraasteen ja tomaattien kanssa.

Olen kömpelö ja minulta putoaa käsistä tavaroita, ruokia ja meikkejä tuon tuostakin. Nyt minulla olisi tahtotila syyttää kakun putoamisesta mansikoiden seurana iltapäivällä nautittua juomaa.

;)

No. Kokosin itseni ja kakun, ja seuralaiseni vakuuttelivat että kakku näyttäisi varmasti ihan hyvältä tultuaan uunista kuorrutteineen.

Niin se näyttikin. Vaikka reunat olivat rähjäiset. :)

Sehän ei kuitenkaan vaikuta makuun! ^_^

Kakku nautittiin terassilla koirat jaloissa päivää paistatellen.

Ja tänään loppu kakku pakattiin rasioihin ja pakastettiin.

Yksi ensi viikon työpaikkalounas hoidettu. :)

Kuka tykkää voileipäkakusta? Kylmä vai lämmin? Itse en ole koskaan aiemmin maistanut - tai edes nähnyt, ennen Lenitan "voileipäkakkubileitä" - lämmintä voileipäkakkua. Kylmä ei maistu mutta tämä oli ihan eri planeetalta. Mums!

Hei luonnonkosmetiikan käyttäjät! :)

Koska luonnonkosmetiikka ei kuulunut eiliseen kosmetiikkakyselyyn, tein sille oman kyselyn. :) Luonnonkosmetiikkaa on mielestäni vaikea yhdistää perinteisen kosmetiikan "analyysiin", koska esimerkiksi hintarakenne ja syyt käytölle ovat niin erilaisia kuin normikosmetiikan puolella. Luonnonkosmetiikka muodostaa oikeastaan ihan erillisen kiinnostuksen alueen mun kosmetiikkamaailmassa, joten se ansaitsee ehdottomasti oman, erillisen kyselynsä! :) Ahhh, mä rrrrakastan kyselyitä! Ja tilastoja! <3

Make my day ja käykää "luonnon ihmiset" vastailemassa tähän uuteen kyselyyn, se ei vie minuuttia tai kahta kauempaa!

Puran vastauksia myöhemmin kesän aikana. :)

Kyselyyn pääsee tästä.

Muuten, ihan kuriositeettina, löysin postauskuvaa etsiessä Karkkipäivän arkistosta tällaisen artikkelin vuodelta 2010:

Vuosi luonnonkosmetiikan käyttäjänä

Jestas, siitä on tosiaan jo viisi vuotta kun vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Alunperin kokeiluluontoinen projekti jäi pysyväksi valinnaksi. :)

Tuota postausta oli aika hauska lukea ja moni asia on muuttunut neljän vuoden takaisesta raportista, esimerkiksi nyt olen löytänyt minulle sopivan luonnonkosmetiikan dödön ja käytän hymyssä suin Born To Bion deodoranttia. Myös erinomaisia luonnonkosmetiikan kasvoputsareita on löytynyt niin monia etten enää yhtään haikaile Sebamedin perään. :) Artikkelin lopussa oleva Top 10 Tuotteet oli myös hauska, en edes muistanut tehneeni tuollaista..! Täytyykin joku päivä tehdä uusi vastaava, nyt kun käyttökokemusta on kertynyt jo viisi vuotta ja huomattavasti useammista tuotteista. :)