Okei, Skopelos on aivan tyrmäävän idyllinen.
Mä en taida vielä lähteä täältä.
Skopeloksen pääkylästä käytetään syystäkin saari-oppaassani ilmaisua ridiculously picturesque.
Mutta ennen kuin hukutan teidät Skopelos-kollaaseihin, pakko kertoa mun uudesta majapaikasta... joka itse asiassa sekin on syynä siihen että haluan jäädä Skopelokselle pidemmäksi aikaa.
Mulla kävi ihan törkeän hyvä tuuri!
Aloitetaan alusta. :)
Olin varannut kahden ensimmäisen yön majoituksen netin kautta. Ajattelin, että jos tykkään paikasta, jään sinne vielä yöksi tai pariksi. Paikka, Sea View Studios, olikin oikein mukava; 20 euroa yö, tosi suuri huone kunnon keittiöllä, koko rakennuksen levyinen parveke ja upeat maisemat alas rannalle.
Mutta. Sinne päästäkseen on käveltävä sellaiset 2 kilometria erittäin jyrkkää ylämäkeä. Paikka sijaitsee varsinaisen Skopelos Townin ulkopuolella, Townista ulos johtavan tien varrella kukkulan takana.
Ylämäkipuuskutuksen voi tietysti ottaa kuntoilun kannalta, mutta jo ensimmäisen päivän jälkeen tiesin, etten jäisi Sea View'hun. Se oli minun makuuni aivan liian syrjässä. Minä haluan asua tapahtumien keskellä, en yksin jossain kukkulalla.
Torstaina otin tehtäväkseni löytää uuden paikan lähempänä keskustaa. Arvelin, että keskustapaikat olisivat kuitenkin todennäköisesti kukkulamajoitusta kalliimpia. Kiertelin keskustaa ja kyselin domatia-paikkojen ovilla, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Joko hinnat olivat liian kalliita tai paikassa ei ollut keittiötä.
Kun olin jälleen pysähtynyt erään "Rooms To Let" -kyltin kohdalle, kuulin yläpuoleltani huhuilua. "Are you looking for me?" huusi nainen ylemmältä kadulta, portaiden päässä sijaitsevan talon kattoterassilta. Vastasin että kyllä, mikäli hän omisti domatian jonka edessä juuri seisoin.
Kävi ilmi, että nainen ei omistanut sitä domatiaa, vaan ylemmällä kadulla olevan. "Come, come!" nainen kehotti innokkaasti ja viittoi minua tulemaan ylös.
Astuin ovesta ihastuttavalla, istutusten täyttämälle pikkuiselle sisäpihalle.
"I have room for you!" nainen sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan minua portaita ylös talon toiseen kerrokseen. Katselin hurmaavaa rakennusta ja ajattelin, että tähän paikkaan minulla ei todellakaan olisi varaa. Paikka oli aivan erinäköinen ja -tasoinen kuin mikään domatia missä olin koskaan majoittunut.
Toisessa kerroksessa oli sisäpihaa kiertävä viehättävä kattoterassi kera tuolien ja pöytien, ja upeat maisemat satamaan ja ympäröivään vanhaan kaupunkiin.
Sisällä talossa panin merkille hyvin pidetyt puulattiat ja kauniit vaaleat materiaalit. Tämähän oli kuin jonkun vähän varakkaamman kreikkalaisen koti. Nainen esitteli minulle huoneen, joka oli kooltaan hyvin pieni mutta sitäkin siistimpi ja kotoisampi. Puulattia sen varmasti teki. En ole koskaan aiemmin ollut puulattiaisessa domatiassa, lattiat ovat käytännössä aina kivimateriaalia.
Kerroin tarvitsevani keittiötä, ja nainen johdatti minut seuraavaan kerrokseen, josta löytyi talon asukkaiden yhteinen keittiö. "Mutta ei tätä juuri kukaan käytä, melkein kaikki asiakkaani ottavat aamiaispaketin. Haluatko sinä aamiaisen? Se maksaa kaksi euroa. Muussa tapauksessa keittiö on varmasti täysin sinun omassa käytössäsi."
Olin aivan hurmaantunut paikasta, mutta en meinannut edes uskaltaa kysyä hintaa. Tämä oli selvästi joku 40 euron domatia. Mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, nainen kysyi, "How much you pay in Sea View?" Kun kerroin, että 20 euroa, nainen sanoi että saan huoneen häneltä samaan hintaan.
*sisäisiä riemun kiljahduksia*
Jes! Jes! Whooo! Eläköön low season...! ^_^
(Nyt kun olen majoittunut huoneeseeni, voin raportoida että huoneen ovessa olevan hintataulukon mukaan huoneen hinta on low-seasonin aikaan 40 euroa ja high seasonilla 60 euroa.)
Nyt siis olen täällä uudessa paikassani. Täällä on aivan ihanaa. Skopeloksella on ihanaa. Täällä on myös paljon enemmän nähtävää kuin Skiathoksella.
En malta vielä jatkaa Alonnisokselle.
Tällainen paikka - kahdella kympillä...!!
...ja tuolla majoituin kaksi ekaa yötä.
Kyllä nyt kelpaa! :)
.
...ja sen sanottuaan nainen lähti ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, vailla suuntaa, vailla suunnitelmaa, kunhan vain eksymään kujille ja kaduille, lukemaan kirjaa johonkin kahvilaan, katselemaan ihmisiä, hengittämään kylää ja sen kauneutta.
No niin ystäväiset, nyt on tullut taas se aika reissua kun siirrytään "hiuspornon" pariin. :)
En koskaan lakkaa ällistelemästä kuinka ihaniksi mun hiukset täällä Välimerellä muuttuu. Se on se ilman kosteus. Kotioloissa niin pörröisen kuiva tukka muuttuu lauhkean laineikkaaksi kuontaloksi. Hamppuisen hattaran sijaan latvat pysyvät nätillä kiharalla. Tässä ilmastossa mun hiusten luonnonkiharuus todella tulee esiin.
Voi, voi, kun ne aina voisivat näyttää tältä.... Mutta minä asun Pohjolassa.
.
Sitten saippua-asioihin. Matkashampooksi valikoitui sitten kuitenkin...
Lushin Godiva.
(En ymmärrä noiden kuivattujen kasvihärpäkkeiden merkitystä shampoopalassa... Estetiikkaa?)
Huomio # 1: haju on vihdoin laantunut. Matkalaukkuni sisältöineen ei ole jasmiinin "löyhkän" täyttämä. Huraa! Toki klöntti haisee edelleen voimakkaasti, mutta olen jopa alkanut hitusen tottua siihen. Päänsärky-vaaraa ei onneksi enää ole.
Huomio # 2: ette usko tätä, mutta... vaikka Godiva ei ole oikeaa saippuaa vaan sulfaattishampoo kiinteässä muodossa - - mun hiukset jää taas tahmeiksi...! Ei lähellekään siihen malliin kuin viime syksyn saippua-"tragediassa", mutta tahmeiksi kuitenkin.
"Kutripornoa" väliin.... Oih, nuo, korkkiruuvit...! Ihan kuin katselisin jonkun muun hiuksia kuin omiani..!
Godivasta kerrotaan Lushin sivuilla näin:
"Godiva cleans and conditions with a host of nut oils and butters, and then leaves a heady, lingering scent of jasmine on your newly-glossy tresses.
It's stuffed with butters and oils to condition, moisturise and soften the hair; cocoa butter, cupuacu butter, shea butter, camellia oil, organic macadamia nut oil, and extra virgin coconut oil".
Ehkä tuo selittää hiusten tahmeuden. Tykkään kyllä käyttää öljyjä hiusten hoidossa, mutta Godiva sisältää niitä ilmeisesti pikkuisen liikaa mun hiustyypille. Lisäksi uskon, että Kreikan kova vesi vaikuttaa asiaan - täällä tarvitsisi tujumman sulfaattipommin irrottamaan lian - ja myös ne liiat öljyt - hiuksista.
Tein tosiaan Godivalla kotona vielä yhden testipesun ennen reissuun lähtöä, ja silloin se tuntui toimivan hyvin. Minulla ei ollut tällä kertaa muotoilutuotteiden jäämiä hiuksissa ja tukka tuntui jäävän kiitettävän puhtaaksi ja normaalin tuntuiseksi. Niinpä se sai matkalipun Kreikkaan.
Nyt sitten tahmaillaan täällä. *huokaus*
Luulen kylläkin, että Ma Provence -palashampoolla olisi ollut näissä olosuhteissa samat ongelmat. Ehkä on vain hyväksyttävä, että kovan veden maissa kunnon pesevä shampoo, nestemäisessä muodossa, on kohdallaan. (Tai en tiedä miten olisi mennyt esim. sen teidän suositteleman, pesevämmän Lushin Seanik-palan kanssa..?)
No, hiukset kuitenkin näyttää ihanilta..! ^_^ Tahmasta huolimatta, Godivan jättämä efekti ei kuitenkaan muistuta millään lailla Blondi-saippuan luomaa megalomaanista tuuheutta.
Nämä ja monet muut kuvat viime syksyltä ovat piirtyneet ikuisesti mieleeni... Ensimmäisen saippuapesun tuoma tulos oli jotain ihan mieletöntä.
Vaikka tukka tuntui kertakaikkisen ällöttävältä, voin ainakin todeta että elämässäni on ollut kokonainen kuukausi, jolloin minulla oli oikeasti tuuheat, PAKSUT hiukset.
Uusille lukijoille kerrottakoon, että viime syksyn Kreikan reissussa testasin ensimmäistä kertaa elämässäni saippuaa hiusten pesuun.
Hius-saippualla (eri asia kuin kiinteä shampoo, kuten Lushin palat) on oma, innokas fanijoukkonsa. Ne keillä se toimii, saavatkin aivan upean tukan volyymilla vailla vertaa. Minäkin sain tuuheutta olan takaa, mutta valitettavasti myös lähmäisimmät, tahmaisimmat ja likaisimmat hiukset ever. Saippua kerrostui kerrostumistaan hiuksiin viikkojen aikana, kunnes hiukset lopulta olivat niin tahmaiset että pysyivät ylhäällä itsestään (ehkä kuvottavimmat hiuskuvat koskaan Karkkipäivässä...).
Nuo saippua-jutut olivat muuten, hassua kyllä, blogin suosituin juttusarja viime vuonna. :)
Uudemmat lukijat, jos saippuapesu herätti uteliaisuuden, tsekatkaa vaikka nämä postaukset:
Saippua hiustenpesuaineena on oikeasti yksi kiinnostavimpia kosmetiikan ilmiöitä joihin olen törmännyt. Toiset saavat täydellisen tuuhean, puhtaan tukan joka kiiltää eikä tarvitse edes hoitoainetta, toiset taas minun tavoin maailman ällöimmän lähmämopin.
Oletko sinä kokeillut..?
Tänä syksynä hiukset eivät ole tuuheat. Mutta tykkään niistä jopa likaisina Kreikan olosuhteissa. (Kuvissa likainen tukka.)
Minua ilostuttaa jopa nuo pään ympärille kertyvät haituvat. :) Kotona tukka makaa aina päätä myöten, edes haituvat eivät jaksa nousta...
It is true. Välimeri tekee sinut kauniimmaksi. ^_^
Muistatte, kun kirjoittelin hämmentyneitä ja huvittuneita fiiliksiäni Maybellinen Baby Lipseistä heinäkuun lopussa. Elokuussa alkoivat TV:ssä rullata Baby Lips -mainokset ja täytyy myöntää, että on tämä kyllä oikeasti yksi huvittavimpia mainoskampanjoita ja hypetyksiä mihin olen koskaan törmännyt.
Kuva: L'Oreal Finlandin kuvapankki
Mainoksissa korostetaan, kuinka huulet tuntuvat pehmeiltä jo viikon Baby Lips -käytön jälkeen..! Ohoh, minä saan huuleni pehmeiksi vain yhdellä kerta-annoksella Blistexiä. Ja eikös se ole huulirasvan perustehtävä - tehdä huulet pehmeiksi? Ei Baby Lips -kamppikselle voi kuin nauraa - huulirasvan itsestäänselvät perusominaisuudet saadaan kuulostamaan joltain uudelta edistyneeltä teknologialta. Wow, huulirasva joka pehmentää ja kosteuttaa - tätähän on pakko saada!
Samalla on pakko antaa iso käsi kamppiksen takana olevalle markkinointitiimille - eipä ole aikoihin nähty yhtä onnistunutta kampanjaa kosmetiikkatuotteen ympärillä. Baby Lipsit ovat todellakin kaikkialla ja nuoret keräävät koko sarjan niin kuin me 90-luvun alun teinit Date-tuoksuja ja dödöjä konsanaan. Erittäin mielenkiintoista tämä markkinointimaailman "kemia". Miten ihmeessä kolmen euron huulirasva saadaan lanseerattua vuosikymmenen supermahtavuutena? Se vaatii taitoa, jolle voi vain kumartaa.
Täällä Kreikassakaan en ole voinut välttyä Vauvahuulilta. Kaikissa yhteyksissä joku porukasta on jossain vaiheessa kaivanut laukustaan Baby Lips -puikon.
Niin myös ystäväni Marianna. Marianna on sävytettyjen huulirasvojen suurkuluttaja, ja kun huomasin hänen rullaavaan oranssia Baby Lipsiä huulilleen, tartuin heti tilaisuuteen. Nyt mä selvittäisin kaikki markkinoiden värilliset huulirasvat tuntevalta asiantuntijalta, onko Baby Lipsissä oikeasti jotain erilaista ja ainutlaatuista mikä selittäisi sen suosiota (siis muukin kuin taidokas mainoskampanja).
"On, on!" huudahti Marianna. "Oh my God, they are the best..!"
Tuijotin häntä melkein pettyneenä. (Miksi halusin kuulla jotain muuta..?)
Marianna selitti ihailtavalla verbaliikalla, kuinka Baby Lipsin koostumus, pigmentti ja "huulifiilis" ovat täydellisessä balanssissa ja kuinka tuote vain tuntuu huulilla ihan täydelliseltä ja sävy pysyy pitkään. (Nainenhan voisi aloittaa sivutoimisen uran kauneusbloggaajana, niin perusteellisesti ja havainnollistavin sanavalinnoin hän onnistui Baby Lips -rasvaa kuvailemaan..!)
Mariannan ultimate-suosikki on muuten Korresin purkki-huulirasva. Selvisi, etteivät Baby Lipsit ihan päihitä huulifiiliksessä Korresia, mutta Babyn etuna on hygieenisyys ja se voittaa myös pigmentillään. Entä Korresin puikko-versio, sehän on hygieenisempi kuin purkkirasva? Ei, Marianna sanoi. Korresin puikot eivät kuulema kosteuta yhtä hyvin kuin purkkirasvat.
Okei. Mielenkiintoista. Teidän aiempaan Baby Lips -postaukseeni jättämien kommenttien perusteella Baby Lipsien koostumuksessa ei ole mitään ihmeellistä, joten oli kiinnostavaa kuulla Mariannan, alias "Tinted Lip Balm Queenin" olevan niin tohkeissaan Vauvahuulista.
Värittömistä versioista Marianna ei niin piittaa, sillä hänelle sävyllisyys on juuri "se juttu". Sävyllisistä Cherry Me on suosikki, sanoikohan hän että jo kolmas puikko Cherryä on menossa.
Kysyin Mariannalta aamulla netissä saisinko kirjoittaa hänen Baby Lips -innostuksestaan. Vastauksena sain joukon työpöydän äärestä lähetettyjä Baby Lips -fanikuvia :D Ehta kosmetiikkafriikki <3
