Meneillään on kuumeinen matkaan valmistautumisviikko. Olen hirveä lähtöstressaaja ja saan tosiaan täytettyä kokonaisen viikon asioilla joita pitää muistaa tehdä ennen matkalle lähtöä. Tänään olen aloittanut pakkaamisen.
Ennen matkaa täytyy vielä....
* Käydä jalkahoidossa - mikä onkaan ihanampaa kuin katsella rantahietikolla kauniisti hoidettuja jalkoja ja siististi lakattuja varpaankynsiä...? (Minulla on siis omasta takaa jalkapohjat luokkaa sarvikuononnahka)
* Kestovärjätä kulmakarvat ja ripset
* Värjätä tyvikasvu
* Harkita elämäni ensimmäisen brasilialaisen ottamista
* Valita matkakosmetiikka - vihaan pakkaamista, ja onneksi voinkin luntata suoraan viime syksyn matkakosmetiikkapostauksesta mitä ja minkä verran ottaa mukaan :D Matkustan pelkällä käsimatkatavaralla ja kahden kuukauden kosmetiikan ahtaminen litran pussiin ei ole ihan helppo juttu. Tällä kertaa jätän kylläkin osan tuotteista paikan päällä ostettaviksi, kuten aurinko- ja kosteusvoiteet vartalolle joita kuluu tuhottomasti.
* Kuvata hulluna materiaalia matkan aikaisia kosmetiikkapostauksia varten. On siinä hommaa..! :D Yritän ajatella myös kosmetiikkalukijoitani ja että minulla olisi tarjota jotain kosmetiikkahöpinöitä matkalla edes kerran viikossa. Paikan päältäkin tuntuu kyllä usein luonnostaan löytyvän kosmeettista ihmeteltävää... :)
Godiva vai Provence...?
Tällä hetkellä yritän päättää kumpi "saippua" lähtee mukaan tukanpesuvälineeksi. Olin jo aiemmin päättänyt ottaa Lushin Godivan, mutta ensimmäinen testipesukerta ei täysin vakuuttanut. Tukka ei tuntunut puhdistuvan ihan perusteellisesti ja takkuakin tuli jonkun verran. Toisaalta minulla oli aika paljon kuivashampoota hiuksissa, sen poistaminen on välillä haasteellista tavalliselle nestemäisellekin shampoolle.
Viime talvena testaamani Ma Provencen palashampoo taas on aivan älyttömän hyvä ja kun se kerran toimii, niin olisi tyhmää ottaa joku potentiaalisesti vähemmän hyvä. En myöskään ole adaptoitunut Godivan tuoksuun, eikä se ole juurikaan vaimentunut parvekekäsittelyistä huolimatta. Pelkään sen hajustavan koko matkalaukun ja sitten on päänsärky seurana saarelta toiselle......
Joku normaalimpi ihminen valitsisi tietysti Ma Provencen saamatta aikaan minkäänlaista ongelmaa asian suhteen. Mä nyt kuitenkin onnistun kehittämään triviaaleja pulmia milloin mistäkin, ja kun olin jo mielessäni valinnut Godivan matkakaveriksi ja matkatestattavaksi, niin en haluaisi, köh, pettää sitä... Ehdin pestä sillä vielä toisen kerran ennen matkaan lähtöä ja jos pesutulos on nyt parempi, niin se saa paikan matkalaukussa.
Mutta tätä ei tarvitse arpoa...! Nivea lähtee! :) Se on varmaa. Muistattehan, kuinka se pelasti mun silmänympärykset viime syksynä.
Jalkapohjia Nivea ei kuitenkaan pelastanut, niitä varten ostettava oma tökötti matkan aikana. Ei mahdu mukaan matkatavaraan. Voi tätä mieletöntä erilaisten voiteiden tarvetta.... Reissussa jos missä sen todella huomaa. Huokaus.
(Otsikon pituusennätys? :D)
Suomeen on tällä viikolla pulpahtanut uusi kotimainen kosmetiikkasarja; Anne Kukkohovin luoma Supermood. Supermood on "luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä" sarja, joka pohjautuu luonnollisiin raaka-aineisiin, mutta jolta puuttuu sertifikaatti. Kuten tiedämme, sertifikaatti ei ole ainoa tae kosmetiikan luonnollisuusasteesta, ja jotkut merkit jättävät tietoisesti hakematta sertifikaattia imago- tai muista syistä. Sertifiointiprosessihan myös maksaa.
Supermood-tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.
Supermoodin tuotelinjat lanseerataan "moodeina", joista ensimmäinen on nimeltään Egoboost. Moodit eivät pohjaudu perinteiseen ihotyyppiajatteluun, vaan ihon tarpeisiin. Moodin tuotteet tukevat toinen toisiaan ja hoitavat kauneutta ja mieltä kokonaisvaltaisesti, niin sisältä kuin ulkoa. Tuotteiden joukosta löytyy myös syötäviä kauneusherkkuja.
Seuraava moodi, marraskuussa ilmestyvä Beauty Sleep, sisältää mm. tyynylle ja liinavaatteille suihkutettavan, mieltä rauhoittavan sprayn sekä, siis kuunnelkaas tätä; anti-wrinkle-tyynyn...!! Alunperin kirurgisten toimenpiteiden jälkeen käytettäväksi suunniteltu, anatomisesti muotoiltu tyyny lupaa estää ryppyjen syntymisen ja silmänympärysalueen turvotuksen. Whoa...!! Jälleen voi vain todeta että kaikkea se kauneusteollisuus kehittääkin meidän naisten loputtomiin tarpeisiin..! ^_^
Egoboost-linjan pääraaka-aineena (eli pää-aktiiviaineena) on superfoodina tunnettu pakurikääpä. Superfood, supermood... :) Epäilemättä harkittu rimmaus ^_^
Jolien toimituksen blogista: "Pakurikääpä sisältää poikkeuksellisen suuria määriä superoksididismutaasia (SOD). SOD on entsyymi, joka on yksi kehomme voimakkaimmista antioksidanteista. Ihonhoidossa pakurikääpää on käytetty mm. ihon eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen".
Mitkään Supermood-tuotteet eivät sisällä tavanomaisimpia luonnonkosmetiikan välttämiä ainesosia kuten silikoneja, PEG-yhdisteitä, parabeeneja ja petrokemian tuotteita.
Egoboost-linja koostuu kahdeksasta tuotteesta.
Kosteutus:
The Perfect Day Cream - mentholia sisältävä piristävä päivävoide kaikille ihotyypeille (kuivemmalle iholle Moisture Kick seerumi alle tuomaan lisäkosteutta)
Moisture Kick Serum - tehokosteuttava seerumi jota voi käyttää yksinään tai sekoittaa toisen Egoboost-kosteustuotteen kanssa
One Minute Facelift Serum - kiinteyttävä, välittömästi kiristävä seerumi
Eyes Wide Open Serum - silmänympärysihoa napakoittava ja piristävä seerumi, "avaa" silmät
Puhdistus:
Gentle Foam Wash - pumpullinen vaahtoputsari
Pure Micellar Foam Toner - vaahtoava misellivesi, toimii sekä kasvovetenä että kevyenä putsarina
Sisäisesti nautittavat:
Inner Beauty -kauneusjuomajauhe
Beauty Chocolate -kauneussuklaa (!)
Supermoodin sivuilla tykkään kovasti incien selkeästä esillepanosta (monet kosmetiikkamerkit eivät edelleenkään laita ainesosaluetteloja esille nettiin, vaikka sen pitäisi tänä päivänä jo olla itsestäänselvyys) ja siitä, että ainesosien perään on merkitty ovatko ne synteettisiä, orgaanisesti tuotettuja vai luonnollisia.
Silmänympärysseerumin inci:
Myönnänpä tässä, että en itse ole ihan varma mitä tuo "orgaanisesti tuotettu" tarkoittaa - miten se eroaa "luonnollisesta"? Laitoin asiasta itse asiassa kysymyksen Anne Kukkohoville, mutta hän ei ole ehtinyt vielä vastaamaan, ja malttamattomana haluan punkea postauksen jo ulos. :) Ehkä joku viisaista lukijoistani tietää..?
*
Supermoodia myyvät Sokos-tavaratalot ja Emotionit sekä Sokoksen verkkokauppa, hyvinvarustetut apteekit sekä Jolie-myymälä Helsingissä ja Jolien verkkokauppa.
Kyseessä on selektiivinen sarja, joten hintaluokkakin on sen mukainen. 30 millin pulloon pakattu kosteusvoide maksaa 39 € ja seerumit, niinikään 30 ml:n pulloissa, 59-69 €. Puhdistusvaahdon ja miselliveden hinta on kaikkein suolaisimmasta päästä - 120 milliä maksaa 39 €. Pidän hintaa erityisen kovana siksi, että pumpattavat vaahtoputsarit kuluvat tunnetusti todella nopeasti. Minulla kuluu tuon kokoinen pumppuvaahto päivittäisessä käytössä runsaassa kuukaudessa.
Supermoodiin voi tutustua Jolien liikkeessä (Uudenmaankatu 26, Helsinki) tämän viikon perjantaina 29.8. klo 16-20 järjestettävässä tilaisuudessa. Anne Kukkohovi on itse paikalla kertomassa sarjasta ja paikan päällä pääsee maistelemaan kauneussuklaata. :) Se muuten sisältää kollageeniä - kiinnostaisi tietää mikä on suositeltu päiväannos! :) Ajatelkaa - lupa syödä suklaata kauneuden eteen..! ^_^
Miltäs Supermood teistä vaikuttaa? Vai herättääkö mitään ajatuksia? Itse tykkään sarjan luonnollisuuteen pohjautuvasta filosofiasta ja pakkaus-design'kin miellyttää silmää. Ja aina on hienoa, kun markkinoille saadaan uusia kotimaisia, täällä valmistettuja kosmetiikkasarjoja. En kuitenkaan hintaluokan perusteella kuulu kohderyhmään.
Kuvat: Supermood.fi
Tykkään syödä vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita silloin tällöin treenin jälkeen tai välipalana, jos/kun ei ole mahdollisuutta syödä "oikeaa ruokaa". Nämä ovat uskomattoman kätevä eväs käsilaukussa ja treenikassissa pidettäväksi ja ovat pelastaneet minut monelta "pakko-saada-jotain-purtavaa" -tilanteelta.
Aiemmin suosikkini on ollut Atkins, mutta nyt se on jäänyt toisen patukan jalkoihin.
Quest. Jolle en ensi kokeilulla lämmennyt.
Kuten maaliskuisen patukkapostaukseni kommenteissa totesitte, olin onnistunut valitsemaan ensimmäiseksi Quest-maukseni yhden niistä kaikkein huonoimmista, Chocolate Brownien.
Nyt olen neljää uutta makua rikkaampi. Olen kokeillut Chocolate Peanut Butteria, Lemon Cream Pieta, Coconut Cashew'ta ja teidän suurinta suosikkianne (ainakin kommenttien perusteella, tein kommenttien pohjalta listan parhaista Quest-mauista :D) Double Chocolate Chunkia.
Näistä suosikkini on Chocolate Peanut Butter.
Se on juuri sitä mitä proteiinipatukalta haen, ja mitä Atkins ei ihan ole. Chocolate Peanut Butter ei maistu makeiselta. Niinkuin eivät muutkaan kokeilemani Quest-maut Double Chocoa lukuunottamatta, eikä sekään ole mikään valtavan makea. En halua että proteiinipatukkani maistuu karkilta - ja tässä Atkins häviää Questille 6-0. Atkins-patukoissa on (feikki)suklaakuorrute, mikä tekee niistä välittömästi suklaapatukkamaisen. En halua syödä välipalaksi tai treenin jälkeen makeista muistuttavaa tuotetta.
Quest ei ole sellainen. Missään Quest-patukassa ei ole kuorrutteita. Kiitos Quest!
Muut maistamani maut saavat tällaisen arvion:
Lemon Cream Pie - raikas, aivan erilainen kuin muut maut, mutta sitruunan maku on synteettisen oloinen - vaikka pakkaus lupaa että käytetty aromiaine on "natural". En oikein tiedä millä lailla saadaan "natural lemon flavor", mutta tämä maistuu kuitenkin keinotekoiselta. Mukavaa vaihtelua muille, täyteläisemmille mauille.
Coconut Cashew - hyvä, mutta hitusen liian persoonaton ja kookoksinen makuuni. Tykkään kookoksesta, mutta tämän patukan kokonaisuus on jotenkin "lälly" - olisi vaatinut jonkun vaikka suolaisen elementin taittamaan cashewin, manteleiden ja kookoksen muodostamaa superpehmeää kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hyvä maku.
Double Chocolate Chunk - maukas ja suklainen, mutta ei liian makea. Toimii suklaan himon tyydyttäjänä, mutta ei maistu samalla tapaa imelältä kuin vaikkapa Atkinsin suklaapatukan korvikkeet.
Double Chocolate Chunkissakaan ei ole kuorrutusta.
Kaikkien Quest-patukoiden koostumus on tahmean pehmeää massaa, aivan erilainen kuin jämäköiden Atkinsien. Questit kuitenkin kuivuvat todella nopeasti kun suojakääreen on avannut ja muuttuvat koviksi ja sitkeiksi. (Minä syön harvoin proteiinipatukkaa kerralla kokonaan, ja sitten unohdan jäljelle jääneen puolikkaan ja niitä löytyy kovettuneina kassin pohjalta.) Tällöin ei auta kuin heittää patukka mikroon. Olen nyt siis kokeillut myös mikrotusta, niinkuin neuvoitte, ja esimerkiksi karsea Chocolate Brownie muuttui mikrossa ihan eri tuotteeksi - kuin oikeaksi brownie-kakunpalaksi...! Taikuutta..! :)
Kesä helteineen oli Questeille kovaa aikaa. Löysin keittiön kaapissa säilyttämästäni patukkapurkista kesän jäljiltä ihan muodottomiksi sulaneita Questeja. Atkinseille ei ollut tapahtunut mitään.
Tällä hetkellä syön Atkinseja enää hyvin harvoin, oikeastaan vain silloin kun tulee harvinainen makean mieliteko. Esimerkiksi tämä Caramel Chocolate Nut Roll on ihan törkeän herkullinen Snickers-kohtaa-Lion-patukan -viritelmä. Maistuu ihan järkyttävän imelältä kun olen tottunut pois karkista, ja yhden patukan syötyä on ihan kunnon "namiähky". Mutta sillekin tunteelle on näköjään edelleen välillä "tilausta"...! ^_^
En kuitenkaan ylistä näitä karkin korvikkeita, vaikka ne mahdollistavat makean himon tyydytyksen ilman sokeria ja (maito)suklaata. Nämä ovat kaukana oikeasta ravinnosta ja ovat tavallaan yhtä kaukana terveellisestä kuin sokerikarkit ja suklaapatukat. Mikä näyttää suklaalta on suklaan näköiseksi ja makuiseksi tehtyä keinotekoista massaa.
Maun lisäksi juuri tämä keinotekoisuus on saanut minut vetäytymään Atkinsista ja siirtymään Questin leiriin.
Questit ovat sisällöltään ihan eri kamaa kuin Atkinsit. Näitä voisi raaka-aineidensa puolesta jo melkein kutsua terveysruoaksi. Keinotekoisten täyteaineiden sijaan Questien resepti koostuu proteiinisekoituksesta ja kasvipohjaisesta kuidusta sekä pähkinöistä, pähkinävoista, manteleista, kookoksesta, kuivatuista marjoista tai hedelmistä ja aidosta kaakaosta.
Makeutusaineina käytetään pääsääntöisesti luonnollisia makeuttajia (Lo Han Guo, stevia ja erytritoli), joihinkin patukoihin on lisätty myös sukraloosia. Se onkin käsittääkseni ainoa QuestBareissa käytetty keinotekoinen ainesosa, enkä ymmärrä miten sen läsnäoloa vielä perustellaan niissä patukoissa joissa sitä on..? Itselleni se ei kuitenkaan ole mikään kynnyskysymys koska nautin muutenkin jonkun verran keinotekoisia makeutusaineita esimerkiksi limpparin muodossa.
Tein tähän loppuun ihan viihteen kannalta "inci"-vertailun Atkinsin ja Questin maapähkinävoipatukoista. Kumpaa tekisi mieli syödä "reseptin" perusteella...? :) Atkins-patukassa on vaatimattomat 48 ainesosaa - kuinkahan moni niistä on ravitsemuksellisesti tarpeellinen..?
Quest'han on vähän niinkuin luonnonkosmetiikkaa, Atkins "normikosmetiikkaa" :D
(Atkinsin ainesosaluettelossa on listattu patukan eri kerrokset ja osat sisältöineen erikseen, siksi sama ainesosa mainitaan useamman kerran.)
