Sarjassamme Sannin yöllisiä avautumisia.
MACista mustekalaan... johan on blogipäivä..
En ole varma pitääkö kohta mennä halaamaan pönttöä mutta oksennetaan ensin tänne blogiin.
Olen syönyt elämäni viimeisen seepian. Vai mikähän se on suomeksi. Mustekalalaji. Englanniksi cuttlefish.
Mä olen tähän saakka tykännyt seepiasta. Syön sitä usein ulkomailla.
Neuvo: ei kannata alkaa googlaamaan miltä syömäsi merenelävä itse asiassa näyttää. Lautasellahan se on vain sellainen... klöntti. Ei sitä oikein hahmota että millainen otus siinä niinkuin oikeasti on.
Me alettiin eilen illalla chatissa juttelemaan miehen kanssa seafoodista. Tarkemmin sanottuna mustekaloista. Kun mä en tiedä mitä ne eri mustekalat on suomeksi. Kun on squid ja octopus ja cuttlefish ja niistä vielä niitä pikku-versioita. Selitin että seuraavaksi haluan maistaa mun opaskirjassakin kehuttua "seepiaa fenkolikastikkeessa". Sanoin miehelle että seepioilla ei taida olla niitä lonkeroita niin ne ei ole niin ällön näköisiä. Ja aloin siinä sitten googlaamaan että minkäs näköinen tyyppi se oikeastaan onkaan.
Virhe.
Ei se miltään ällöltä näyttänyt. Tavallaan.
Kuva: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/
Vaan tosi söpöltä. Ja onhan sillä lonkeroita.
Mitä enemmän mä niitä kuvia katselin, sitä oudommalta alkoi tuntua että syön tuon näköistä eläintä.
Silti.
Tänä iltana menin Barbaan ja tilasin seepiaa fenkolikastikkeessa.
Kuvat: lookatthatfuckingcuttlefish.wordpress.com/
Kun se lautanen tuli mun eteen. En tiedä, en vain enää nähnyt sitä samalla lailla kuin ennen. Mun mielestä seepia on näyttänyt lähinnä pilkotulta portobellosieneltä. (Kun tilaan sitä, se tarjoillaan aina paloina, ei kokonaisena.) Eikä siinä mukana tosiaankaan ole lonkeroita. Ainakaan mä en muista niitä.
Söin pari palaa. Ihan hyvää se oli. Mutta... tuntui hitusen vastenmieliseltä. Söin lisää, oli nälkä. Yritin ajatella että syön tosi kiinteää sientä tai kanaa - vaikka mä en edes syö kanaa. Sitten vastaan tuli nuo pienet "kärsät". Pieni kimppu lonkeroita. Ja mä näin tuon otuksen silmissäni. Silloin en kyennyt enää.
Nyt sitten etoo niin että en tiedä mitä tekisi. Miksi, miksi mun piti mennä katsomaan noita kuvia?
Voinko mä enää syödä mitään mustekalaa?
En ainakaan seepiaa.
Huokaus.
Katsokaa nyt tätä. Törmäsin tähän kuvaan ja se oli pakko laittaa päättämään juttu. Voiko olla hellyttävämpää?
Syöttekö te mustekalaa?
Jes! Jes! Vihdoin! Tampere liittyy Suomen MAC-pisteisiin! :)
Tietoa ei käsittääkseni ole vielä julkistettu, mutta.... kuinkas moni on bongannut Työkkärin sivuilta pari varsin ilostuttavaa työpaikkailmoitusta; MAC Retail Make-Up Artist ja MAC Counter Manager Tampereelle? :)
En ollut näitä itsekään huomannut, mutta "pikkulinnut" lauloivat... ^_^ Kiitokset vain linnulle :) Mikä mahtava uutinen!
Tampereesta tulee MACin kolmas piste Suomessa. Ensimmäinen avattiin Helsingin Stockmannille vuonna 2007 ja seuraava Turun Stockmannille vuoden 2009 syyskuussa. Spekulaatiot seuraavasta pisteestä ovat leijuneet ilmassa siitä saakka, ja Tampere on ollut koko ajan vahvin kandidaatti. Aika monta vuotta saatiin odotella että asia vihdoin toteutuu! :) HURAA! :)
Hymiö-overload!
.
MAC-juttuja Karkkipäivässä:
Mikä ihmeen MAC? Aloita tästä: Merkit esittelyssä: MAC
Makeoverissa Kapkaupungin MACilla
Muutamia lempparimeikkejäni MACilla:
Bright Sunshine (keltaista ja mustaa)
Goldmine & Coppering (kultaista ja oranssia)
Shimmermoss / Humid / Expensive Pink (vihreää, turkoosia ja oranssia)
Shale & Copperplate (harmaata ja harmaanliilaa)
Tänään spotlightin saa yksi uskollisimmista tovereistani.
Tonnari.
(Aavistan jo tulevat "Tonnikalan syönti on epäeettistä, sen syöntiä ei pidä kannustaa!" Mutta asetan tässä asiassa pahiksen hatun päähäni. Syön tonnikalaa, enkä aio lopettaa. Pyrin kuitenkin valitsemaan MSC-tonnikalaa aina kun sitä on saatavilla.)
Tonnikala sopii juuri tämän kuun idoliksi, sillä reissatessa se on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kuvassa näette matkaruokani perusraaka-aineet. Tätä tuli kyllä vedettyä lähes överit viime syksynä, täytyy myöntää että aloin jo vähäksi aikaa saada tarpeekseni... :D Mutta nyt on taas kelvannut. Tonnikalaa, tomaattimurskaa ja fetaa. Tähän pohjaan sitten lisään erilaisia kasviksia. Feta on tämän ruoan "salaisuus" - se maustaa ruoan ja tuo siihen suolaa ja täyteläisyyttä.
Ruoka on kaikkea muuta kuin houkuttavan näköistä, mutta hyvää ja maukasta. Feta ei ole ruoka-aine halvimmasta päästä, mutta sillä on maun kannalta ratkaiseva merkitys. Kokeilkaapa joskus maustaa "opiskelijamössö" muutamalla fetamurulla - feta käy melkein ruokaan kuin ruokaan.
(En ajatellut tällä kertaa liittää taideannoksen ohjetta mukaan...! :D)
.
Alonnisoksella on mahdollista saada astetta parempi tonnikalaelämys. Saari nimittäin tunnetaan Kreikan parhaan tonnikalan tuottajana, ja täällä jos missä kannatta ravintolassakin tilata tonnikalasalaatti. Tai pihvi.
Alonnisoksen tonnikalaa on tummana ja vaaleana varianttina. Minun taverna-salaatissani oli tummaa.
Voin kertoa, että oli ihan pikkuisen eri makuista kuin kaupan purkkitonnarit. Om-nom. (Saako tätä blogeissa puhkikulutettua ilmaisua enää käyttää? ;) Yritän keksiä jonkun paremman. Tai käykö pelkkä vanhan koulun 'nam'?)
Alonnisoksen vierailuni sai lopulta jopa tonnikala-henkisen päätöksenkin.
Domatiani omistaja George oli ajamassa minua satamaan Skyroksen laivalle, kun aloimme puhua ruoasta. Mainitsin, että pidän tonnikalasta, ja Georgen kasvot syttyivät. Hän teki satamassa U-käännöksen ja lähti ajamaan takaisin kukkulalle. "Wait..! I will give you the best tuna you have ever tasted!"
Ajoimme takaisin talolle ja George juoksi sisään (katselin kelloa hieman huolestuneena, en nyt ihan halunnut missata laivaa tonnikalan takia...). Pian hän palasi kädessään lasipurkki.
"Olisin halunnut antaa sinulle kokonaisen purkin, mutta meillä oli enää tämä jäljellä", hän sanoi ja antoi minulle hieman samean lasipurkin puolillaan vaaleaa tonnikalaa.
George kertoi, että he ostavat tonnikalan suoraan kalastajilta ja valmistavat sen perheen perinteisen reseptin mukaan. Tonnikalaa keitetään ja sitten se säilötään oliiviöljy-yrttimarinadiin. George oli selvästi ylpeä tonnikalastaan. :) Katselin purkkia liikuttuneena. Tämähän kävi hienosti - saisin siitä hyvän laivaevään. :)
Satamassa ostin tuttuun tapaan take away-salaatin. Enkä ollut lähelläkään myöhästyä laivasta. ;)
Laivan kannella nautin eväs-lounaani tuulen tuivertaessa. George oli oikeassa - älyttömän hyvää tonnikalaa!
. . .
Vinkkejä tonnikalaruokiin:
Blogin suosituin resepti: Helpot Tonnikalapullat
