On asia, jota moni ei jaa kanssani.

Rakkaus Ateenan talomereen. Talohelvettiin, kuten sitä kuulee myös hellästi kutsuttavan. Ateena ei ole monen mielestä kaunis kaupunki. Se on ränsistynyt, likainen, kaoottinen. Ei Ateena missikisoissa pärjäisikään Barcelonaa, Prahaa tai Pariisia vastaan. Hell no.

Mutta minun sydämeni sykkii kaupungin rosoiselle charmille. Sen ainutlaatuiselle yhdistelmälle modernia betonihelvettiä ja antiikin historiaa. Rumien laatikkotalojen keskellä, ihan kaikkialla missä et ikinä odottaisikaan, sykkii tuhansia vuosia vanhan Ateenan pulssi.  Raunioita on kaikkialla - nykyinen Ateena on rakennettu suoraan antiikin kaupungin päälle. Missä tahansa käveletkin, kävelet läntisen sivistyksemme kehdon päällä. Ateena muistuttaa siitä joka kulman takana; puistoissa, aukioilla, metroasemilla, liikennevaloissa.

Ja kaiken keskellä kohoaa Akropoli sekä majesteetillisen kaunis Parthenon. Vaikea kuvitella että kukaan voisi olla vaikuttumatta tuosta näystä.

Olen käynyt monissa suurkaupungeissa, mutta missään en ole (toistaiseksi) kohdannut yhtä vaikuttavaa talomerta. Kiitos Ateenan pinnanmuotojen, silmänkantamattomiin jatkuvaa talomerta voi ihailla täysin esteettä lukuisista paikoista.

Paras niistä on Lykavittoksen kukkula 360 asteen näköaloillaan. Ehdoton lempipaikkani Ateenassa. Tänne tulen aina. Suosittelen auringonlaskun aikaa. Kun Akropolis syttyy yövalaistukseensa ja taustalla Pireuksen satama värjäytyy ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten oranssiksi, peittyen lopulta pehmeään hämärään - se on kauneutta jota ei hetkeen unohda.

Tämä on minulle vähän samanlainen juttu kuin Alpit... Tällaista ei näe Suomessa. Tähän näkymään ei voi kyllästyä. Aina kun näen Talot, mykistyn yhä uudestaan. Betonia ja temppeleitä. Virastototaloja ja Bysantin kirkkoja. Vanha ja uusi. Kadut kortteleita puhkoen, kuin suonet, kuljettaen mukanaan elämää. Meri horisontissa  kareillen.

Minun Ateenani.

Ensimmäisessä videossa maisemaa Akropolilta (Areios Pagoksen kukkulalta) Lykavittokselle päin, toiset kaksi videota ovat Lykavittokselta.

Maisema Areios Pagokselta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Talomeri from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Lykavittoksen huipulla from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Oooo minkä löydön sattumalta teinkään Korresilla maanantaina..! Kuten kerroin, ostin sieltä myös hiusvärin. Mikä tahansa muukin merkki olisi käynyt, en ole hiusväreissä mitenkään merkkiuskollinen, mutta kun huomasin Korresilla edullisen hiusvärin (samassa hintaluokassa kuin Suomessa markettihiusvärit), päätin spontaanisti kokeilla.

Ja nyt voin vain todeta, että harmi ettei näitä myydä Suomessa. (Pikaisella googlauksella en löytänyt näitä edes mistään Korresia myyvästä nettikaupastakaan - liekö tuote vain Kreikan markkinoilla?) Edit. Kiitos lukijalleni vinkistä; Pharmazon.gr'stä voi tilata Korresin hiusvärejä. :)

Ostamani väri on nimeltään Argan Oil Advanced Colorant. Huomasin hyllyssä myös toisen värin, 50 senttiä edullisemman, mutta myyjä neuvoi minua ottamaan uudemman Argan Oilin koska se on hoitavampi ja sopii erityisesti huonokuntoisille hiuksille. (Aijaa - onko tukkani kunto niin selvästi havaittavissa...?)

...autenttinen "just-heräsin" kuva silmäpusseilla ja tyynyn viiruilla... ^_^

Ja onko hoitava...? No on todellakin! Enpähän ole kuunaan tämän tuntuista väriä päähäni lyönyt! Voiko joku teistä sanoa joskus huuhtoneensa kestoväriä hiuksistaan niin, että hiukset ovat tuntuneet silkkisen sileiltä värin jäljiltä...? Siis ennen hoitoainetta? Minä en ole tällaista kokenut ennen kuin nyt. Jestas, tukka oli niin sileä että hoitoaine tuntui täysin turhalta.

Värin mukana tuleva Sunflower & Mountain Tea -hoitoaine on muuten silikoniton - tämäkin erittäin poikkeavaa. "Perinteisten merkkien" hiusvärien mukana tulevat hoitoaineethaan ovat silikonimömmöjen parasta A-luokkaa.

...myönnän että olisi tehnyt mieli laittaa pussiton versio... :p

En usko että hiusfiilis johtuu yksinomaan arganöljystä, mutta en voi sanoa tuntevani hiusvärien reseptiikkaa niin hyvin että osaisin incin perusteella veikkailla mistä sileys johtuu. Löytyyhän sieltä kaurauutetta, soija- ja viljaproteiineja ja kvattia joilla on pehmentäviä ja kalvoa muodostavia ominaisuuksia, mutta nuo ovat kuitenkin tosi yleisiä ainesosia ja kai niitä käytetään muissakin hiusväreissä lieventämään värjäysprosessin  aikaansaamaa karheuden tunnetta..? Silti mikään muu hoitavana itseään mainostava hiusväri ei ole tuntunut tältä. Kyllä Korresilla on nyt onnistuttu kokkailemaan poikkeuksellisen onnistunut väriaine..! :)

Pakkauksessa muuten lukee "Made in Italy for Korres Natural Products". Nyt heräsi uteliaisuus. Korres valmistaa kaikki muut tuotteensa Kreikassa - miksi ei hiusväriä..? Taidanpa laittaa asiasta kyselyä Korresille, ja kysyä samalla onko värit tuotettu vain Kreikan markkinoille.

Uudemmille lukijoille muuten lukuvinkki: vierailin kaksi vuotta sitten Ateenassa Korresin tehtaalla, jutun voi lukea täältä.

Väriaineen inci (kampaajat varmaan ainakin ymmärtää koostumuksesta jotain):

Mukana tullut hoitoainekin oli tosi hyvää. Tämä oli muuten ensimmäinen Korresin hoitis jota kokeilin, voisi joskus ostaa täyden pullonkin.

Verrattuna esimerkiksi Garnierin Olian sävyyn 10, jolla olen viimeksi värjännyt, Korresin Kymppi on selvästi kirkkaamman vaalea. Tykkään!

Kyllä Sporadeille pääseminen Ateenasta on näköjään hankalaa.

Helpoin ja hermoja säästävin tapa lienee oikeasti lentää suoraan charter-lennolla kotimaastaan. :p

Olin selvittänyt netistä, että Sporadeille pääsee kolmesta eri satamasta; Voloksesta, Agios Konstantinoksesta tai Kymin kautta Evian saarelta (Evia on yhteydessä mantereeseen sillan kautta).

Seuraavaksi pitäisi siis vain valita, mitä kautta lähteä. Jos matka olisi tapahtumassa Suomessa, olisin jo selvittänyt lippujen hinnat ja aikataulutkin netistä, tai kävellyt lähimpään matkatoimistoon jossa virkailija olisi selvittänyt vaihtoehtojen aikataulut ja kulut.

Kreikassa tämä ei onnistu. Maan kansallinen bussiyhtiö KTEL ei enää julkaise aikataulujaan saati hintojaan netissä, ja asiakkaiden on joko soitettava maksulliseen palvelunumeroon tai hakeuduttava KTELin toimistoon. Matkatoimistot myyvät vain laiva- ja lentoyhtiöiden lippuja (eivät kaikkien - pienempien saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä saarella) tai omia pakettiratkaisujaan. Kreikassa ei ole yhtä paikkaa, mistä saisit varattua kaiken kerralla.

Niinpä. Eilinen kuluikin eri paikoissa juoksemiseen.

Kuva islandsailing.gr

Aloitin KTELin toimistolta. Oman alustavan suunnitelmani mukaan ottaisin bussin Ateenasta Volokseen ja sieltä laivan Skiathokselle. KTELillä on Ateenan keskustassa yksi ainoa toimisto jonka löytäminen ei ole ihan helppoa osoitteenkaan kanssa. En edelliselläkään kerralla pari vuotta sitten meinannut löytää paikkaa ja nytkin jouduin kysymään apua. Toimiston ovessa tai ikkunoissa ei ole minkäänlaisia tekstejä ilmoittamassa, että kyseessä on KTEL.

Sanni: "Hyvää päivää, puhutteko englantia?"

Mies: "Kyllä, vähän".

Sanni: "Haluaisin päästä Volokseen, mihin aikaan sinne lähtee busseja?"

Mies, epäröiden: "Ehmmmm, Volos... ei, sinne ei ole bussia. Tai on, on sinne mutta - - Odotatko hetkisen."

Mies soitti puhelun.

Mies: "Noniin, annan sinulle osoitteen. Volokseen on bussi, mutta minä en voi myydä sinne lippua. Sinun täytyy mennä B-terminaaliin KTELin Liosionin toimistoon."

Mies ojensi minulle osoitelapun. Liosionin terminaali on minulle tuttu neljän vuoden takaa, jolloin otin sieltä bussin Eviaan. Terminaali ei suinkaan ole keskustassa eikä myöskään suorien julkisten liikenneyhteyksien päässä, ja viimeksi päädyimmekin ottamaan taksin.

Sanni: "Siis, KTELillä on bussi Volokseen mutta sinä et voi myydä lippua?"

Mies: "En, sinun täytyy mennä Liosionin toimistoon."

Oookei. Sama siis kuin menisit Matkahuollon toimistoon, ja he kertoisivat että juuri tämä Matkahuollon piste ei myy sinulle lippua tiettyyn bussiin. Huokaus.

En todellakaan jaksanut lähteä Liosionin toimistolle ja otin seuraavaksi kohteeksi OSEn, Kreikan junayhtiön. Olen aiemmin törmännyt OSElla häkellyttävän töykeään palveluasenteeseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Astuin toimistoon, jossa ei ollut yhtäkään asiakasta. Vuoronumerolaite ei toiminut. Tiskin takana istui luukuissaan kaksi naisvirkailijaa. Lähestyin toista heistä.

Sanni: "Anteeksi, oletkohan vapaa?"

Nainen: "Riippuu siitä mitä olet vailla. Mitä haluat?

Sanni (päässään) "Mitä helkkaria, mitä asiakkaat nyt yleensä haluavat rautatieyhtiön lipputoimistosta? Souvlakia??"

Sanni (ääneen): Olen menossa Volokseen ja kysyisin onko sinne junayhteyttä.

Nainen, innottomasti: "Mmmjaa, onhan sinne."

Saadakseni selville vielä aikataulut ja hinnat, jouduin esittämään ainakin 10 lisäkysymystä. Pelkkä "Mihinkähän aikaan sinne lähtee junia?" ei riitä täällä päin. Oma-aloitteisesti ei kerrota mitään mahdollisesti asiakasta hyödyttävää lisäinformaatiota.

Tulos: junamatka kestää kaksi kertaa bussia pidempään enkä ehdi aamujunalla laivaan. Selvä. Unohdetaan juna.

Seuraavaksi suuntasin matkatoimistoon.

Sanni: "Hyvää päivää, voisittekohan auttaa minua? Haluaisin päästä Sporadeille, mikä olisi helpoin tapa?"

(Vähän niinkuin toivoin että matkatoimistovirkailijalla olisi hihassaan jokin ässä jota netin erinäiset sivustot eivät olleet paljastaneet.)

Nainen: "Sporadit... Hmm, sinun kannattaa lähteä Agios Konstantinoksesta. Mutta minä voin myydä vain laivalipun, en bussilippua. Sinun on mentävä yhteen toiseen toimistoon, Alkyon Traveliin, he järjestävät Agios Konstantinoksen laivojen aikatauluihin synkronisoituja bussikuljetuksia Ateenasta."

Kysyin KTEListä ja Voloksen vaihtoehdosta. Nainen ravisti päätään. "Ei, Agios Konstantinos on parempi vaihtoehto. KTEListä en osaa sanoa mitään, sinun on mentävä KTELin toimistoon."

"Entä Evia? Jos menisin Kymin kautta ensin Skyrokselle..?"

Nainen puisti päätään. "Skyrokselle on huonot yhteydet, ei kannata mennä sitä kautta. Et pääse Skyrokselta muille Sporadeille." En vai..? Netissä kerrotaan ihan muuta.

"Jos siis haluan Skyrokselle, minun on palattava mantereen kautta?" Matkatoimistovirkailijan mukaan kyllä. Huokaus.

Sain lapulle Alkyon Travelin osoitteen, joka on samassa suunnassa Omonia-aukion lähellä josta juuri tulin. Palasin samaa reittiä. Toimiston pitäisi sijaita Kanigos-aukiolla. Aukio on pieni. Kiersin sen kahteen kertaan. En löytänyt toimistoa. Hermostuin enkä enää kysynyt apua toimiston löytämiseksi. Sen sijaan marssin seuraavaan matkatoimistoon, itsepintaisesti toivoen että joku paikka osaisi tarjota muunkin ratkaisun kuin KTELin tai Alkyonin.

Tämäkään toimisto ei kuitenkaan tuntenut parempaa vaihtoehtoa kuin Alkyonin järjestämän kuljetuksen. He eivät myöskään suositelleet Evian kautta menoa, mitä en ymmärrä. Evia on suuri saari ja sinne menee päivittääin busseja tasatunnein. Virkailija sentään löysi yhteyden Skyroksen ja muiden Sporadien välillä. Hänen mukaansa Skyrokselta on yhteys Alonissokselle kolmesti viikossa. Se riittää minulle, eipähän tarvitse kiertää mantereen kautta.

Kello oli jo paljon. Minun oli nälkä enkä enää jaksanut ruokailun jälkeen lähteä takaisin Kanigos-aukiolle etsimään Alkyonia. Se olkoon seuraavan päivän asia.

Lähdin kävelylle Akropolille ja Anafiotikaan. Postauksen kuvitus kävelyltä.

 Keskustan parhaat kattoterassibaarit Akropolis-näkymillä (kuva Akropolilta päin)

P.S. Melkein aloin jo harkita koko Sporadien hylkäämistä - Pireuksesta pääsee lähes kaikille muille Kreikan saarille päivittäin, ja Pireus taas on lyhyen metromatkan päässä Ateenan keskustasta. Mutta ei. Sporadeille mennään kun se oli päätetty.

P.S. 2. Löysin sen hemmetin Alkyonin tänään. Skiathoksen lippu on hallussani. :) Ajoitus oli kohdallaan - sesongin viimeinen laivayhteys Agios Konstantinoksesta Sporadeille lähtee sunnuntaina...