Tämä, arvoisat lukijat, oli niitä kosmetiikka-aiheisia postauksia, joista olin tehnyt luonnoksen Kreikan matkalla julkaisua varten. (Tällaisia luonnoksia oli yhteensä viisi. Yhtäkään niistä en sitten päätynyt kirjoittamaan valmiiksi Kreikassa.)
Oikeastaan tämä voidetärppi sopiikin paremmin nyt kylmien säiden aikaan julkaistavaksi. Sopii paremmin omaankin mielentilaani. Ja tietysti brändikin on ajankohtainen, kun maanantaina olen menossa vierailulle Mádaralle Riikaan. :)
Olen varmasti viimeisten joukossa, jotka tästä voiteesta kirjoittavat; Mádaran Pihlaja Daily Defence -voide. Tuote lanseerattiin jo runsas vuosi sitten, ja siitä tulikin nopeasti suomalaisten suuri suosikki. Voidehan on muuten kehitetty nimenomaan Suomen markkinoille, käsittääkseni sitä ei myydä muissa maissa. Olen saanut voiteen maahantuojalta.
Tuubi pyöri kosmetiikkavarastossani pitkään avaamattomana. Sen kuvaus kuulosti voiteelta, joka ei ole minun juttuni; "auttaa ehkäisemään ihon kuivumista ja ahavoitumista, suojaa ihoa kylmältä ja viimalta, auttaa parantamaan rohtumia huulilla, hoitaa ja pehmentää kynsinauhoja, kyynärpäitä ja muita kuivia ihoalueita. Sopii suojaamaan ihoa ympäristön ääriolosuhteita vastaan".
Eli taas näitä rasvaisia "yleisvoiteita", vähän niinkuin luonnonkosmetiikan Bepanthen, Vitalis tai 8 Hour Cream. Minun ihossani ei ole kuivia ja karheita kohtia jalkapohjia lukuunottamatta, enkä ole koskaan löytänyt käyttöä tämän tyyppisille voiteille. Bepanthen hoitaa rohtuneet huulet, mutta esimerkiksi legendaarinen 8 Hour Cream on jäänyt minulla täysin käyttämättä.
Sitten kuitenkin lopulta korkkasin Pihlaja DD:n tuossa kesän lopulla.
Ensireaktio; mmmm, jännä tuoksu....! Aika kiva...! Erilainen.
Seuraava ajatus: hmmm, onpas miellyttävä koostumus....ollakseen rasvaista jankkia...
Kolmas ajatus: No mutta... tämähän toimii vallan loistavasti käsivoiteena!
Muutaman viikon jälkeen tajusin, että olin ihan koukussa voiteeseen. Myönnän, että minulla oli sitä Kreikassa ihan ikävä.
Voide on rasvapitoisuudeltaan liian tuhtia ihoni tarpeisiin, mutta koostumus on jännästi sellainen, että voide silti imeytyy yllättävän hyvin, ja iho jää miellyttävän tuntuiseksi. Toimii aivan täydellisesti yövoiteena käsille. Käytän yleensäkin öisin paksumpaa käsivoidetta, mutta aiemmin en ole käyttänyt ihan näin rasvaista.
Minulla on makuuhuoneen voidelaatikossa muitakin käsivoiteita, mutta korkattuani Pihlajan, olen käyttänyt vain sitä. Tämä on aina paras todiste sille, että todella tykästyt johonkin tuotteeseen - kun huomaat aina vain tarttuvasi juuri siihen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on vieressä.
Ajatus siitä, että joku pystyy käyttämään tätä myös kasvoilla, on outo. Mutta niin vain moni käyttää..! :) Minun on itseni vaikea edes kuvitella miltä tuntuisi niin kuiva kasvojen iho, joka imaisee tällaiset rasvat. Jos lukijoiden joukossa on Pihlaja DD:n "kasvokäyttäjiä" (mä keksin näitä hienoja uus-sanoja :P), niin kertokaas, voitteko laittaa tätä ihan meikin allekin? Imeytyykö täysin tahmattomaksi?
Pihlaja-voiteeseen liittyy yksi vähän hassu asia, jota en malta olla tuomatta esiin. Vaikka ei se Mádarankaan puolelta mikään salaisuus ole.
Pihlaja-voiteita (joita on nyt kaksi - Body Butter -versio ilmestyi tänä syksynä) markkinoidaan mielikuvilla pohjoismaisista raaka-aineista. Tuotteessakin lukee "Vitamiinipitoinen, pohjoinen pihlajanmarja". Itse olin pitkään siinä kuvitelmassa, että pihlaja tulee nimenomaan Suomesta - tuotekin kun on juuri Suomen markkinoille kehitetty.
Pihlajauute ei kuitenkaan tule Suomesta, eikä edes Pohjoismaista. Kysyin Mádaralta syytä tähän, ja minulle kerrottiin, että pohjoismaisuus oli niin Mádaran kuin tuotteen kehityksessä mukana olleen Noora Shinglerin toive, mutta Suomesta tai muista pohjoismaista ei pihlajauutetta ehditty saamaan vaadituilla kriteereillä. Uute on siis muualta Euroopasta. Pihlaja-viljelijää Suomesta kuitenkin etsitään...
Jos siis tuttavapiiriisi kuuluu luomupihlajan viljelijä.... ^_^
Viimeinen sana: voiteen tuoksu. Siis oikeasti. Ahh. Kirpeä ja samalla pehmeä, makea, erikoinen, kuin kettukarkit. Tämä jos mikä kuuluisi tämän postauksen koukuttavien tuotteiden listalle.
Tuttu näky: mies kävelee kylppäristä iltasuihkunsa jälkeen, pyöritellen dödöä kainaloonsa (ja hinkkaapa hän sitä rintaankin).
En ole koskaan ymmärtänyt tätä.
Miksi joku laittaa deodoranttia yöksi?
Laittaako moni muukin? Naisetkin? Vai onko tämä enemmän miesten juttu? Vai vain mun miehen juttu..?
Ei tuo äijä nyt niin paljon hikoile että voisin sillä perusteella ymmärtää deodorantin ympärivuorokautisen käytön. En voi väittää, että yöllä heräisin pistävään hien hajuun miehen kääntäessä kylkeä...! :D Mies itse ei näe jutussa mitään ihmeellistä. On kuulema luonnollista ja itsestään selvää, että suihkun jälkeen laitetaan dödöä, vaikka sattuisi olemaan menossa nukkumaan.
Onko tämä tuttua muillekin?
Minusta olisi jotenkin inhaa laittaa yöksi kainaloihin jotain. En osaa selittää miksi - laitanhan kuitenkin rasvaa naamaan ja kroppaankin ennen nukkumaanmenoa. Kainaloiden haluan kuitenkin olevan puhtaat. Antaa hien virrata vapaasti tiehyistään yön aikana, kun ne kuitenkin on päivällä osittain tukittu antiperspirantilla.
P.S. Extrakysely - onko teidän miehet stick, roll- vai spray-miehiä? Mun miehelle kelpaa vain stick! Jättää jopa jonkun muuten hyvän tuoksun ostamatta jos siihen ei löydy dödöä stick-versiona.
Tänään muistin sen vihdoin tehdä.
Pestä hiukset munalla.
Sain vinkin kananmunapesuun lukijalta. Vaikka paljon olen erilaisista vaihtoehtoisista pesumetodeista kuullut (on CO-pesua, saippuapesua, ruokasoodapesua...), niin kananmuna-"shampoo" oli mennyt minulta täysin ohi.
Mikä munassa oikein irroittaa likaa..? Kysytään Googlelta. Ensin en meinaa löytää mitään. Munapesusta kertovilla sivulla vain lukee, että "egg cleanses hair". Ei riitä mulle! :) Haluan tietää mikä siinä puhdistaa.
Yhdestä blogista löydän maininnan, että kananmunan sisältämä lesitiini on "luonnollinen puhdistaja". Mutta miten..? No, jatketaan googlausta.
Päädyn ketjuun incihaku: lecithin --> käytetään kosmetiikassa pehmentävänä ja kosteutta sitovana ainesosana sekä emulgaattorina (ei vastaa kysymykseen 'miten muna puhdistaa, jatketaan hakua) --> lesitiini on fosfolipidi --> Wikipedia: Fosfolipidi --> selviää, että fosfolipidimolekyylissä on hydrofobinen ja hydrofiilinen pää (niinkuin tensideissäkin). Aaa, nyt alan ymmärtää. Kaivan esiin Kosmetiikkamyyjä-tutkintoni Kosmetiikan kemia -kurssin muistiinpanot. Löydän kohdan "Emulgoimalla puhdistaminen", jossa mainitaan myös lesitiini. :) Noniin!
Kuva: Teknokemian Yhdistys
Wikipedia varmistaa vielä asian: "In aqueous solution, lecithin's phospholipids can form either liposomes, bilayer sheets, micelles, or lamellar structures, depending on hydration and temperature. This results in a type of surfactant."
Nyt olen tyytyväinen. :)
Netti tiesi myös kertoa, että munapesussa kannattaa käyttää nimenomaan keltuaista ja jättää valkuaiset pois, valkuaisessa kun ei ole pesevää ominaisuutta. (Joku sivu väitti myös, että valkuainen koaguloituu suihkun kuumassa vedessä helpommin kuin keltuainen ja koko munaa käyttämällä olisi siis suurempi vaara että hiuksiin jää keittyneitä munan paloja.... Itse asiassa keltuainen hyytyy ihan yhtä helposti. Voin kertoa tämän aamun pesukokemuksen perusteella.)
Erottelin lasiin kaksi keltuaista. Sekoitin joukkoon hieman vettä. Menin suihkuun ja katsoin lasia skeptisenä. Miten tämän nyt saisi levitettyä hiuksiin järkevästi...?
Lopulta sitten vain kaadoin munan päähäni pienissä erissä. Hyytelömäisen koostumuksen ansiosta se ei heti valunut lattialle. Hieroin keltuaista hiuspohjaan niinkuin hieroisin shampoota, mutta koska keltuainen ei tietenkään vaahtoa, tuntui siltä kuin mitään ei oikeastaan tapahtuisi. En pystynyt mitenkään varmistumaan siitä, levisikö muna kaikkialle hiuspohjaan. Juuri tämän vuoksi vaahto on niin must - vaikkei se ole mitenkään välttämätön puhdistumisen kannalta, vaahdon avulla sentään tiedät mihin kaikkialle shampoota menee.
Suoritin huuhtelun. Ja hot damn...! Puhdastahan siitä tuli! Tyvi jopa narskui ihan pikkuisen..!
Laitoin perään Lushin American Cream -hoitoainetta ja Nexxuksen hiuksiin jätettävää hoitista. Hiukset olivat kuivuttuaan ilmavat ja, kuten kuvasta hyvin näkyy, hieman karheat ja pörröiset. Mutta todellakin puhtaat ja kaikkea muuta kuin pitkin päätä valuvat lähmät.
Täytyy sanoa että hämmästyttävää. :) Minulla oli hiuksissa vielä kiinnettäkin. Sekin tuntui lähtevän munalla!
Pesukokemuksen miinuksia:
- Koaguloituneet munariitteet hiuksissa, joita sai irrotella huuhdellessa. Ei niitä kuitenkaan paljon ollut.
- Haju. Hiuksiin jäi kevyt kananmunan haju, ja myös kylppärissä haisee muna. Kananmuna.
- Elämyksellisyyden puute. Rakastan hiustenpesua, ja pesutuotteen tuoksu ja koostumus ovat tärkeä osa elämystä. Vaikka munapesu on täysin kemikaaliton ja luonnollinen tapa puhdistaa hiukset - se ei kuitenkaan ole minunlaistani hiustenpesijää varten. Minä haluan sen ihanasti tuoksuvan, kermaisesti vaahtoavan shampoon. :)
(Mutta täysin luonnollista hiustenpesuainetta hakevalle voin suositella munaa! Huomattavasti hellävaraisempi ja kosteuttavampi kuin vaikkapa ruokasoodapesu.)
Ängätään tähän vielä päivän huulipunapainotteinen meikkikuva munahiuksilla.
Korkkasin tänään yhden lukuisista Lumenen lähettämistä huulipunista. Tämä lafka lähettää niin paljon huulipunia että niitä ei ehdi mitenkään kokeilla kaikkia... Arvelen, että tämä puna on ilmestynyt kesällä. Sävy näyttääkin hyvin kaukaiselta nyt syksyn keskellä....
Sävy on # 42 Vadelmamehu.
Onko teillä kokemuksia munapesusta? Tai ylipäänsä vaihtoehtoisista hiustenpesutavoista?