Noniin, laitetaanpas sitten pari maskaraa arvontaan että saadaan muutama vähentymään noista toissapäivänä esittelemistäni kätköistä.

En itse käytä enkä yhtään tykkää vedenkestävistä maskaroista, joten laitan ne arvontaan. En myöskään pidä 38-tyypin maskaroista, joten Sensain perus-38 saa myös uuden kodin joltain sitä arvostavalta. Natural Coden Triple Shock Volume Mascarassa on niin suuri ja paksu harja (tai ainakin voisin niin päätellä tuubin kuvasta, en ole avannut tuubia) että voin suoraan arvata ettei se sovi minun silmilleni.

Eli nämä neljä lähtevät arvottavaksi. Kaikki ovat avaamattomia.

Lumenen värillisille maskaroillekin ilmoittautui eilen halukkaita ottajia, mutta ne olen kaikki jo avannut, ja pinkkiä ja sinistä myös muutamaan otteeseen vuosi sitten testannut (liilasta en ole varma, mutta sinetti on kuitenkin rikki), joten niitä en voi arpoa.

Maskaroita arvotaan yksi per henkilö. Huikkaa kommenttiboksiin, minkä näistä haluaisit voittaa:

1 Sensai 38 Mascara (6 ml, siis ilmeisesti pienempi kuin normikokoinen)

2 Lumene Blueberry Curl Mascara Waterproof (näitä on kaksi, nimi on juuri uudistunut Blueberry Wild Curliksi.)

3 Lumene Natural Code Triple Shock Volume Mascara (vesiliukoinen)

Lisäksi arvon jonkun maskaravoittajan kuoreen mukaan kaksi Laveran naamiota; Basis Sensitiv Q10 -naamion (anti age) sekä Purifying Cleansing -minttunaamion (rasvaiselle ja sekaiholle).

Mikäli olet kiinnostunut naamioista, lisää osallistumiskommenttiisi + naamiot. :)

Mä muuten tsemppasin nyt ihan kunnolla maskaravarastoni kanssa. :)

En odottanut uuteen vuoteen lupauksineen, vaan tein jo testiaikataulun jonka mukaan pyrin nyt etenemään. Tietysti nähtäväksi jää, kuinka hyvin muistan testiaikataulua käytännössä noudatta... ;) Mutta yritys on kova! :)

Tiedoksi muuten sille lukijalle, joka Kreikan matkani aikana kyseli arviotani uusista Natural Code -luomiväreistä; niitä oli toimitettu minulle reissun aikana nämä viisi kappaletta, ja alan tässä pikkuhiljaa niihin tutustumaan. Sävyt ovat sen verran, anteeksi, tylsähköjä, että mitään omaa teemaviikkoa en näiden ympärille tällä kertaa tee.

*

Osallistumisaikaa ripsariarvontaan on keskiviikkoon 5.11.2014 klo 21.00 saakka.

Muistathan lisätä osallistumiskommenttiisi sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville. Sähköpostittomat kommentit jätän arvonnan ulkopuolelle.

Hihii, vhh-kokin kokeilukeittiössä on taas tehty uusi saavutus :D

Muistattehan mun siemennäkkärin? Tonnikalapullien ohella blogin suosituimpia reseptejä, ihanan rapea herkku joka maistuu pro-hiilihydraatti-tyypeillekin! :)

Noissa perussiemennäkkäreissä on koostumuksesta (eli valituista siemenistä) riippuen noin pari grammaa hiilaria per pala. Palana pidän 20 gramman viipaletta - tietenkään kukaan ei ala leikkaamaan pellillistä tarkalleen sen kokoisiin paloihin mutta keskimäärin ;)

Nyt olen kehittänyt uuden näkkärireseptin. Tässä rukiiselta maistuvassa, tummemassa herkussa on hiilaria alle 6 grammaa koko pellillisessä..!! Yhden 20 gramman palan hiilariarvo on rapeat 0,32 g. I'll say...! ;)

Kenelle tällä sitten on merkitystä? No, ihan käytännön merkitystä ehkäpä laihduttavalle vhh:laiselle, jolle hiilarimäärän pitäminen tietyssä rajassa on todella tärkeää ja suunnilleen jokainen gramma merkkaa. Meille muille vhh:laisille? Eipä juuri muuta merkitystä kuin että on vain pirun hauskaa keksiä tapoja leipoa mitä vähäisimmillä hiilarimäärillä. :) Yksi minun tavoistani harrastaa luovuutta. ;)

Ja uskon, että tämä rouskuvainen maistuu anti-karppaajallekin.

Tämä resepti eroaa aiemmasta myös veden ja öljyn myötä. Aiemmassa käytin sitovana ainesosana vain kananmunia. Tämä näkkäri on paljon kuitupitoisempi kuin perus-siemennäkkäri ja tarvitsee nestettä. Taikina imee todennäköisesti enemmänkin kuin 3 desiä vettä, mutta kokeilkaa millä määrällä taikina on vielä mukavan kiinteää. Minä laitan noin kolme desiä.

Kuitunäkkäri vaatii myös hieman pidemmän paistoajan kuin siemennäkkäri, minä paistoin ensin 30 minuuttia 200 asteessa, laskin asteet 150:een ja paistoin vielä toiset 30 minuuttia.

Poikkeuksellisen alhaisen hiilihydraattipitoisuuden salaisuus on nolla-hiilarisissa chia-siemenissä. Eri valmistajien chia-siemenissä on todella poikkeavia hiilihydraattiarvoja alkaen nollasta grammasta aina 44 (!) grammaan, eli kannattaa silmäillä pakkaustiedot jos etsit nimenomaan vhh-chiaa. Valtaosassa pitoisuus on noin 4-5 prosentin tuntumassa. iHerbistä tilaamissani Navitas Naturals -merkkisissä chia-siemenissä on 0 g imeytyvää hiilihydraattia (ja melkein puolet imeytymätöntä kuitua).

Rukiista makua näkkäriin tuovat Fibrex- eli sokerijuurikaskuituhiutaleet, jotka ovat yksi mielenkiintoisimpia ja parhaita löytöjäni vhh-jauhojen maailmassa. Hiutaleet sopivat leipätaikinoihin, piirakkataikinoihin, pyöryköihin, silakkapihvin paneeraukseen ja vhh-mysliin kaurahiutaleiden asemesta. Monikäyttöinen ja rouheaa makua tuova viljan korvaaja!

Postauksen ohjeesta tulee yksi pellillinen (34 x 42 cm) näkkäriä.

Chia muuten tuo taikinaan senkin edun, että sen muodostaman hyytelörakenteen ansiosta taikinan rakenne on vähemmän tahmea ja levittyy huomattavasti helpommin lusikkaan tarttumatta kuin perus-siemennäkkäri. (Itse levitän taikinan pellille aina kahden ruokalusikan avulla.)

Rapeita hetkiä toivotellen,

Sanni

Minulla on häiriö.

Ripsivärikäytöshäiriö.

Minä en saa niitä käytettyä.

En meinaa jaksaa edes testata niitä.

Kuka meikeistä kiinnostunut nainen ei jaksa korkata uutta ripsaria? - Joka on kaikkien tilastojen mukaan maailman tärkein, kiinnostavin ja mahtavin meikkituote! Pelkästään seuraamalla naistenlehtien mainontaa ja harva se kuukausi tapahtuvia maskaralanseerauksia, voi ymmärtää tämän pienen pötkylän merkityksen maapallomme ehostusta käyttävälle väestölle.

Minussa täytyy olla joku häiriö.

Bloggaajien ei juuri maskaroita tarvitse ostaa. Mitään muuta tuotetta ei lähetellä yhtä auliisti - maskara on mainostaholle mitättöman halpa kulu, ja mikä onkaan kustannustehokkaampaa mainontaa kuin postittaa parin euron uutuuspötkö innokkaalle bloggaajalle - tai viidellekymmenelle -, ja seurata kun maskarahyllyt pian tyhjenevät kaupoissa. ;)

Myös minä vastaanotan uutuusmaskaroita tiheään tahtiin. Kauneusbloggaajan voisi tietysti odottaa iskevän hampaansa (tai ripsensä) viimeisimpään ripsari-ihmeeseen friikin kiilto silmissä ja repivän muovikäärön hylsyn ympäriltä nopeammin kuin posteljooni ehtii seuraavalle ovelle. Normaalin ripsarikäytöksen alle kuuluvat kauneusbloggaajat näin varmasti tekevätkin.

Minä saatan löytää jemmoistani vuoden 2011 uutuusmaskaran koskemattomana...

Mikä minua sitten oikein vaivaa? Miksi ripsarit eivät kiinnosta?

Blogiani vakituisesti seuraavat mahdollisesti tietävät syyn; aivan; melkein kaikki ripsarit näyttävät silmissäni ihan samalta. Käyttökokemus toki vaihtelee ripsarista toiseen, aivan ehdottomasti yksi ripsari on harjansa ja massansa puolesta toista parempi - mutta se tulos. 90% ripsiväreistä näyttää lupauksestaan riippumatta ihan samalta.

Siksi maskarat eivät juuri jaksa minua innostaa. Kun löydän jonkun suosikin, juutun mieluusti käyttämään sitä. Mikäli en olisi kauneusbloggaaja, en todennäköisesti juuri edes vaivautuisi kokeilemaan muita. Esimerkiksi juuri nyt minun tekee mieli käyttää vain IsaDoran Precision Mascaraa. Se on minulle niin täydellinen maskara, että en vain jaksa motivoitua muiden korkkaamisesta.

Häiriö. Todellakin. Olen sitä mieltä, että kyllä minun kuuluisi kiinnostua. Tsiisus, miksi en voi avata ripsaria, kokeilla pari kertaa, todeta harjan ja massan laadun ja heittää pötkylää sitten vaikka seinään? En tajua. Tiedän, että teitä kiinnostaa arvioni erilaisista maskaroista. Miksi en siis voi uhrata paria päivää viikossa jonkun ripsivärin kokeiluun ja tarjota blogin lukijoille sitä mitä he mielellään lukisivat? Ei ole paljon vaadittu. Kokeilenhan minä innoissani uusia luomivärejäkin, vaikka nekin näyttävät luomilla samoilta kuin sadat muut omistamani sävyt...!

Minun pitäisi kyllä tsempata.

Kokosin tänään meikkipöydältäni, meikkipussistani, kylppärin kaapista ja olohuoneen kosmetiikkalipastosta kaikki tällä hetkellä hallussani olevat ripsivärit. Niitä oli 24. - 27. Vielä löytyi kolme lisää yhdestä laatikosta...

Osa on jo vaikka kuinka vanhoja ja täysin kuivahtaneita eikä niiden olemassaololle ole mitään järkevää perustelua. Ne vain ovat jääneet lojumaan. Osasta minun on ollut tarkoitus kirjoittaa arvostelu ja postauksen hahmotelmakin löytyy blogin luonnoksista... Eikä se kuitenkaan ole koskaan toteutunut valmiiksi saakka.

Tällaista maskarajengiä kätköistä löytyi:

Lavera Butterfly Effect -arvostelu täällä, Sensain 38 Volumising -tilitys täällä.

Laveran Deep Darkness "menetti neitsyytensä" kuvan oton jälkeen....

Huhheijaa... Miksi nämä tyypit eivät ole päätyneet roskikseen jo ajat sitten... on mysteeri.

Maybellinen The Rocket Volum' Express -maskara oli minulla käytössä keväällä 2013, arvio täällä.

Takimmaisena olevan Dermosilin maskaran sain Dermosil-tehdasvierailun yhteydessä syksyllä 2012. Testasin sen saman tien, enkä tykännyt ollenkaan. Miksi kapistus siis vielä hengaa kotonani?

Lumenen Sensitive Touch Easy Wash Mascarasta en edes muista, milloin olen sen saanut, mutta se kulki meikkipussissani (huomaa lika) koko viime vuoden ja on käytännössä ollut "loppuunkaluttu" jo talvesta 2013 saakka. Silti se on jäänyt nököttämään kylpyhuoneen peilikaappiin. Ja tuota.... nyt hygieniafriikit yökkäävät, (eikä moni varmasti ikinä sanoisi tätä ääneen) mutta olen joskus vieläkin laittanut sitä kuntosalille mennessä, kun se on sopivasti ollut siinä sormien ulottuvilla. Joo, maskara on täysin kuivahtanut, ja 10 metrin päässä lipastossa odottaa läjä tuoretta tavaraa valmiina palvelukseen. Silti en ole heittänyt sitä roskiin.

Häiriö.

(Mutta tätä kirjoittaessani kaikki kuvan maskarat on heitetty menemään. ;))

Lancômen Hypnôse Star -minimaskara oli minulla reissuripsarina syksyn 2012 matkalla. Miten se ylipäänsä palasi enää Suomeen 3 kk:n matkan jälkeen, on hyvä kysymys.

Nämä kolme ovat ainakin vuoden vanhoja, mutta eivät kuivahtaneita. Laveran Double Blackia käytän alaripsimaskarana, harja on sopivan pieni ja tekee niin hentoa jälkeä, että sopii loistavasti alaripsien meikkaukseen.

Lumenen Raspberry Miracle on ollut satunnaisessa testikäytössä, ja Yves Rocherin Ultra-Volumea (sama maskara kuin lempparini Sexy Pulp, mutta kultaisella Collector's-hylsyllä)  käytän välillä monta viikkoa putkeen, kunnes IsaDoran Precision Mascara vie taas voiton.

Eniten käytössä. <3

Lancômen Hypnôse Doll Eyesin olen saanut vanhalta työpaikaltani.... Se on seissyt meikkipöytäni telineessä siitä lähtien. Siitä piti pyyhkiä pölyt ennen kuvaan asettamista....

Lancômen Grandiose oli lähetetty minulle Kreikan matkan aikana, ja Sensain 38'n olen saanut Sensain maahantuojalta joskus viime vuonna. Volumising-version "sukseen" valossa en usko tuota perus-kolmekasia koskaan avaavanikaan...

Nämä värilliset maskarat taisivat olla syksyn 2013 juttu....

*

Nyt olen astunut kaapista lopullisesti maskarahäiriökäytöksineni.

Pitäisiköhän minun tehdä lupaus vuodelle 2015.... "Opettelen heittämään kuivahtaneet ripsarit pois." "Opettelen avaamaan ja testaamaan uusia maskaroita useammin kuin kerran puolessa vuodessa."

Aion ainakin yrittää. ;)

P.S. Olihan minulla kysyttävääkin - montako ripsiväriä teillä kuluu vuodessa? Millaisia käyttäjiä olette - uskollisia jollekin tai joillekin suosikkimaskaroille vai innostutteko herkästi ostamaan uutuuksia ja vaihtelemaan merkkiä?