Noniin, yritetään!

Tässä siis vihdoin se kauan ”pihtailemani”, Mádaran Lotte Tisenkopfa-Iltneren esittämä tieteellinen perustelu luonnonkosmetiikan paremmuudesta iholle verrattuna synteettiseen kosmetiikkaan. Kirjoittamani teksti perustuu suurelta osin biologian tohtori Janis Ancansin (Latvian yliopisto) artikkeliin aiheesta.

Kun luette eteenpäin, saatatte ymmärtää, miksi vähän viivyttelin jutun kanssa. Tämä ei ole asia, jonka ”perustavis” pystyy helposti ymmärtämään – minä mukaan luettuna. Kyse on puhtaasti kemiaan perustuvasta selityksestä, ja koska itsekään en voi väittää millään lailla olevani perehtynyt orgaaniseen kemiaan, oli selitystä hankala saada sellaiseen muotoon, että a) en puhu kemiallisilla termeillä ihan päin honkia ja b) muutkin kaltaiseni tavikset sen ymmärtävät.

En edelleenkään osaa arvioida sainko jutusta aikaan sellaisen josta tajuaa mitään - ja jos joku kemian fakta on väärin niin korjaukset otan vastaan mitä nöyrimmin.

Korostan, että en itse ota kantaa selitykseen – välitän vain teille kuulemani koska se oli minusta äärimmäisen mielenkiintoista.

Miksi luonnolliset ainesosat ovat kemiallisesta näkökulmasta parempia kuin synteettisesti valmistetut?

Selitys liittyy kemian ilmiöön nimeltä isomeria.

Orgaanisissa yhdisteissä (joista me ihmiset, kasvit ja eläimet koostumme), on muotoja, joita kutsutaan saman yhdisteen eri isomeereiksi.

Isomeerit ovat molekyyleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen rakenne. Niillä on myös toisistaan poikkeavia kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Luonnossa useimmat molekyylit, kuten aminohapot ja sokerit, esiintyvät ainoastaan yhdessä mahdollisessa muodossa, ja tätä muotoa solumme pystyvät käyttämään.

Lotte havainnollistaa molekyylien rakennetta kynän, juomalasin ja omenan avulla

Kun sama yhdiste luodaan kemiallisen synteesin kautta, eli kun ihminen valmistaa sen labrassa, sisältää yhdiste myös peilikuvaisomeerin ja yhden tai useampia muita isomeereja, joita ei esiinny luonnossa. Näitä ylimääräisiä, ”vääriä” isomeereja solumme eivät joko pysty käyttämään lainkaan, tai hyödyntävät hyvin heikosti luonnolliseen, "oikeaan" isomeeriin verrattuna.

Esimerkki: glukoosi.

Glukoosi esiintyy luonnossa ainoastaan D-muodossa. D-glukoosi maistuu makealta ja se on elintärkeä energianlähde soluillemme. Kun glukoosi syntetisoidaan, syntyy oheistuotteena myös isomeeri L-glukoosi. Sillä on samankaltainen makea maku kuin D-glukoosilla, mutta sillä ei ole meille mitään ravintoarvoa eikä se pysty toimimaan soluille energianlähteenä. Elimistö ei pysty hyödyntämään L-glukoosia, minkä seurauksena sillä on usein myös laksatiivinen vaikutus.

Joko tipuitte kärryiltä? Miten tämä liittyy kosmetiikkaan?

Yritän edelleen yksinkertaistaa:

* Kun kosmetiikkaan käytettävä yhdiste otetaan suoraan luonnon raaka-aineesta, se sisältää vain ”oikean” isomeerin, sen molekyylimuodon, jonka solumme tunnistavat ja pystyvät hyödyntämään.

* Kun kosmetiikkaan käytettävä orgaaninen yhdiste valmistetaan synteettisesti, se sisältää luonnossa esiintyvän isomeerimuodon lisäksi myös peilikuvaisomeerin ja muita isomeereja, jotka ovat soluillemme hyödyttömiä tai vaikeasti hyödynnettäviä.

Nämä ”väärät” isomeerit voivat olla suhteellisen harmittomia tai merkityksettömiä yhdisteitä, mutta ne voivat myös olla myrkyllisiä.

Valmistajat pyrkivät puhdistamaan yhdisteitä, mutta puhdistusprosessi kasvattaa valmistuskuluja ja tätä kautta lopputuotteen hintaa. Tällä perusteella voidaan miettiä, kuinka kannattavaa valmistajille on suorittaa todella perusteellisia puhdistustoimenpiteitä.

Kemiallisen synteesin kautta valmistetut aktiiviaineet sisältävät ”väärien” isomeerien lisäksi myös tuotantoprosessin aikana syntyneitä epäpuhtauksia ja liuottimien ja reagenssien jäämiä. Näitä epäpuhtauksia on jäljellä pieninä pitoisuuksina myös lopputuotteessa, koska täydellinen puhdistus ei ole teknologisesti mahdollista.

Mikä tahansa orgaaniseen yhdisteeseen perustuva aktiiviaine on siis helpommin elimistömme hyödynnettävissä, kun se on lähtöisin luonnosta. Esimerkiksi E-vitamiini on yhdiste, joka Ancansin mukaan on kaksi kertaa tehokkaampi luonnollisena kuin synteettisesti valmistettuna.

Kuulostaako ihan hatusta tempaistulta? Mitkä ihmeen ”väärät isomeerit”…?

Kyllä näissä jotain perää todella on, sen vahvisti artikkeli jonka löysin Duodecimin sivuilta.

Tiivistettynä dosentti Jaakko-Juhani Himbergin artikkelista: "Lääkeaineella voi olla kahdet kasvot":

(artikkelissa puhutaan lääkeaineiden isomeereista sekä lääkevalmisteiden sisältämistä epäpuhtauksista)

”Käytössämme on lääkevalmisteita, jotka sisältävät myös vaikuttavan aineen peilikuvarakenneisomeereja. Lääkkeen haluttu vaikutus on yleensä vain toisen isomeerin ansiota, ja toista isomeeria voidaan pitää turhana painolastina – vaikka silläkin voi olla vaikutuksia.

(…)

Jo lähes koko tämän vuosisadan ajan on tiedetty, että farmakologiset vaikutukset ovat vaikuttavan aineen stereokemiasta riippuvia. Lääkkeet toimivat ympäristössä, jossa elimistömme omat kiraaliset molekyylit luovat monille solun rakenteille ja hormonaalisten tai aineenvaihduntamekanismien säätelylle suuren rakenteellisen spesifisyyden. Useimmat käyttämistämme lääkkeistä eivät kuitenkaan täytä tätä vaatimusta eivätkä ole stereokemiallisesti puhtaita.

Miksi emme sitten saa käyttöömme vain toivotun vaikutuksen sisältäviä lääkkeitä? Syynä on tavallisen synteettisen orgaanisen kemian epätäsmällisyys. Synteettisen kemian reaktiot ovat useimmiten niin epäspesifisiä, että ne tuottavat lääkeainemolekyylejä stereokemiallisina seoksina. Lääkkeiden sisältämiä muita epäpuhtauksia, kuten synteesin lähtöaineita ja hajoamistuotteita, valvotaan tarkkaan. Lääkkeet saavat kuitenkin sisältää varsinaista vaikuttavaa ainetta rakenteellisesti muistuttavia epäpuhtauksia joskus jopa enemmän kuin varsinaista lääkeainetta."

*

Kysymykseksi jää, voiko ulkoisesti käytettävän kosmetiikan vaikuttavia aineita verrata lääkeaineisiin isomerian ulottuvuudessa. Sen pähkäilyyn eivät minun tietoni riitä, pitäisi varmaankin olla lääkis tai kemian opinnot käytynä jotta olisi edellytyksiä sanoa asiasta jotain.

Joka tapauksessa – äärimmäisen mielenkiintoista. Jännä, ettei mikään muu luonnonkosmetiikkaa suosiva taho ole tätä selitystä aiemmin tarjonnut. Ainakaan minä en ole siihen Mádaran-vierailua aiemmin törmännyt.

Minulla on suru-uutinen.

Joku teistä on tämän varmasti jo tiennytkin.

Itse kuulin siitä vasta tällä viikolla.

Kaikkien aikojen paras neutraalin vaalea luomiväri/kasvohighlighter, L'Orealin Color Appeal -sarjan legendaarinen numero 21, Golden Beige, on saapunut tänä syksynä yli 10-vuotisen historiansa päähän.

Koko Color Appeal -sarja on lopetettu. Golden Beigeä ei enää valmisteta.

*kyynel*

Golden Beige on luomiväri, joka ei ole voinut jäänyt keneltäkään blogini pitkän linjan lukijalta huomaamatta. Se on ollut mukana lukuisissa meikeissä niin silmissä kuin kasvoilla vuosien läpi. Enkä suinkaan ole yksin Golden Beige -rakkauteni kanssa. Tämä luomiväri on alalla pienessä kulttiasemassa - enkä nyt tiedä onko niin pienessäkään. Nappi löytyy lukuisten ammattilaisten meikkipusseista - sävy vain on niin täydellinen kulmaluulle tai poskipäälle sipaistavaksi.

Vuosien varrella olen jakanut tämän vinkin varmaan useammin kuin minkään muun; "Hyvä korostuspuuteri? Miksi maksaisit lompakkosi tyhjäksi selektiivisten brändien vain LE-kokoelmissa ilmestyvistä highlightereista kun yksi markkinoiden parhaista korostussävyistä löytyy markettimeikkihyllystä?"

Voi Golden Beige. Muistamme sinut hopeisessa hylsyssä, sitten kultaisessa, välillä tähtikuviolla, välillä taas tasaisella pinnalla... Color Appeal -luomivärejä tuli ja meni, mutta yksi pysyi - Golden Beige. Ei ole ollut L'Orealillekaan mikään salaisuus että sävy on kestosuosikki.

Itse muistelen ostaneeni ensimmäisen Golden Beigeni 2000-luvun alussa. En tiedä tarkalleen milloin sävy on ilmestynyt, L'Orealiltakaan ei osattu tähän vastata. Se on mahdollisesti ollut valikoimassa jo 90-luvun puolella.

L'Orealilla yli 10 vuotta työskennellyt kouluttaja Mari Juntunen totesi, "Sen tiedän että Golden Beige on ollut talossa minua kauemmin".

No, kuten kaikessa, ajat menevät eteenpäin. Nyt oli Golden Beigen aika lähteä. Hassua - aivan tuikitavallisen vaalean beigen näköinen sävy - ja silti sille ei löytynyt (ainakaan omasta hintaluokastaan) vastinetta. (MACin Shroom on mielestäni aika lähellä selektiivisellä puolella - ei ihan yhtä hohtava mutta sävy todella lähellä.) Niin "tylsän" näköinen sävy - ja niin korvaamaton. Me meikkien suurkuluttajat tiedämme, mistä kaikesta Täydellinen Luomiväri koostuu; joissain yksilöissä kaikki vain kohtaavat; koostumus, rakenne, sävy, levittyvyys, pysyvyys...

Onneksi minulla on jemmassa vielä yksi ihan korkkaamaton Golden Beige. Jos vielä bongaatte näitä jostain, tiedätte, että viimeisiä viedään. Ymmärtääkseni Color Appeal lopetettiin virallisesti syksyllä, mutta sävyjä saattaa olla vielä jäljellä jossain.

Itselleni Golden Beigen poismeno tuli ihan puun takaa siksi, ettei siitä ole kauankaan kun sitä vielä hypistelin kaupoissa. Ja huomioin, että vanhuksen pinta oli taas muutettu - takaisin tasaiseksi.

Jos vielä jossain sellaisen näen, ostan pois ihan silkasta tunnesyystä. <3

Jo vain. Viime viikolla minulla oli aivan poikkeuksellinen herkuttelunhimo iltaisin, ja teki ihan älyttömästi mieli jotain jouluista. Normaalin illallisen sijaan katoinkin sitten pöytään leivonnaisia joulun mauilla - sunnuntaina piparinmakuista rahkakakkua, maanantaina suklaista kesäkurpitsakakkua, tiistaina luumuisia rahkamuffineita ja torstaina sama satsi raejuustoversiona. :) Keskiviikkona illallisen korvasi Questin Double Chocolate Chunk -patukka! ^_^

Enpähän tiedä milloin olen viimeksi kokenut tällaisen monen päivän makeanhimon (ja se iski nimenomaan iltaisin..!) - mutta kun se enää niin harvoin kohtaa, niin siitähän otetaan kaikki irti! :D

Kuvat ovat valitettavasti kaikkea muuta kuin houkuttavat, mutta leipomukset sitäkin maistuvampia. :)

Minulla jo sormet syyhyää päästä uunin ääreen jouluna...! Joulun maut ovat vain niiiiin hyviä! :)

(Valmistettu 9 x 11 cm kokoiseen vuokaan)

Pohja:

1 dl hasselpähkinäjauhoa

25 g voita

kanelia, makeutusta

Nypi pehmennyt voi, jauhot ja mausteet yhteen. Laita hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen jotta taikina jähmettyy ja on vähemmän tahmeaa. Painele taikina vuoan pohjalle.

Täyte:

200 g kermarahkaa

50 g raejuustoa

1 kananmuna

piparkakkumaustetta

makeutusta (itse käytän stevia-erytritolia)

Sekoita ainekset yhteen ja tarkista maku. Kaada vuokaan ja paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

(Valmistettu 9 x 11 cm kokoiseen vuokaan)

0,5 dl mantelijauhoa

0,5 dl hasselpähkinäjauhoa

1 kananmuna

1 dl raastettua kesäkurpitsaa

loraus rypsiöljyä (n. 0,5 dl)

n. 3 rkl tummaa kaakaojauhetta (en mitannut, kaadoin vain pakkauksesta)

ripaus kanelia

3 tl stevia-erytritol-makeuttajaa

muutama pala stevialla makeutettua tummaa suklaata

Sekoita kuivat aineet yhteen. Vatkaa yhteen kananmuna ja makeutus. Yhdistä kuivat aineet, munavaahto, kesäkurpitsaraaste ja öljy. (En oikein tiedä miksi tuo öljy olisi tarpeen, mutta se mainittiin useissa kesäkurppakakkuohjeissa.) Kaada taikina vuokaan ja tuikkaa sekaan muutama pala tummaa suklaata. Paista kakkua 175 ateessa noin 30-40 minuuttia uunista riippuen, peitä pinta loppuajaksi foliolla jos alkaa mustua.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilin kesäkurpitsaa kakussa. Olen kuullut että se on tosi suosittu kakkujen mehevöittäjä. Ja tälle voi kyllä sanoa 'aamen' kokeilun jälkeen! Oijjoi miten mehevä mutta samalla murea kakku aineista syntyi...! Voin kertoa että söin kerralla koko kakun. ;)

Tein tämän ensin pelkkänä rahkaversiona, mutta unohdin kuvata ne (katosivat taas sen verran nopeasti parempiin suihin). Torstaina minulle tuli pari kaveria kylään ja halusin tehdä näitä uudelleen, mutta rahka oli melkein lopussa. Niinpä tein täytteen siitä mitä jääkaapista löytyi ja sekoitin loppurahkan kaveriksi raejuustoa ja kermaa. :) Toimi oikein hyvin niinkin.

Ohjeesta tulee neljä suurta muffinia - tai miksi näitä nyt haluaa kutsua, kakkusia! :)

Pohja:

(jouduin soveltamaan jauhojen suhteen koska käytössäni oli äidin keittiö, ei omani. Kotona olisin käyttänyt kookosjauhoa ja tehnyt tämän muffiniohjeen mukaan.)

50 g voita

0,5 dl stevia-erytritolia

1 kananmuna

0,5 dl mantelijauhetta

0,5 dl hasselpähkinäjauhetta

0,5 dl vehnäleseitä

1 tl leivinjauhetta

Sekoita yhteen pehmennyt voi ja makeutus. Vatkaa joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne seokseen. Annostele taikinaa muffinivuokiin ja esipaista muutama minuutti 200 asteessa.

Täyte:

2 rkl rahkaa

1/2 purkkia (100 g) raejuustoa

loraus (n. vajaa puoli desiä) kermaa

n. 3/4 purkkia Bona-luumusosetta

makeutusta maun mukaan (luumusose tuo jo aika paljon makeutta)

ripaus kanelia tai piparimaustetta jos haluat mausteisemman

(SantaMarian piparkakkumauste sopii paremmin kuin Meiran, Meirassa on pomeranssinkuorta)

1 kananmuna

Sekoita ainekset yhteen ja tarkista maku. Luumuisempia - tosin vähemmän karppeja - muffareita saat, jos korvaat Bona-luumusoseen luumuhillolla tai teet itse luumusosetta kuivatuista luumuista). Lusikoi täytettä esipaistettujen muffinien keskelle. Paista noin puoli tuntia 200 asteessa.

Herkkuhetkiä toivotellen,

Viljaton, sokeriton kakku-tonttunne :)