Moni varmasti muistaa yhden suosituimmista postauksistani otsikolla "Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta". Postaus on vielä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin yksi luetuimpia Karkkipäivän kirjoituksia.  Kyseessähän oli Schwarzkopfin hiuksiin jätettävä Blond Spray -vaalennustuote, joka vaalentaa värjäämätöntä hiusta 1/4 sävyä yhdellä käyttökerralla.

Olen käyttänyt kyseistä tuotetta säännöllisesti löydettyäni sen keväällä 2011. Nyt olen testannut tuotteen kilpailijan; John Friedan Go Blonder -sarjan Lightening Sprayn.

(Off topic ja FYI; kirjoitan tätä parhaillaan kynsiviilalla... :D Pelkään jotenkin hirveästi käyttää näppistä näillä geelikynsillä...! ^_^ Menee helkkarin hitaasti postausten naputtelu... :p)

Schwarzkopf ja John Frieda ovat käsittääkseni ainoat tämän tyyppiset vaalennustuotteet vähittäiskaupan markkinoilla. Vuonna 2011 ihmettelin, miten näin kätevä tuote oli saattanut mennä hiustuotefriikiltä täysin ohi. Eivätkä tuotteet edelleenkään tunnu olevan mitään "mainstream"-juttuja. Kun kerron millä hoidan tyvikasvuani, moni on ihan että "Täh? Siis hiuksiin jätettävä vaalennusaine..?" Tuotetyyppi ei siis vaikuta olevan ns. yleisessä tiedossa.

Aikaisemmissa Blond Spray -postausten kommenteissa on käyty kiivastakin keskustelua tuotteen vaikutuksista. Toisten mielestä hiuksiin jätettävä vaalennustuote on erittäin kyseenalainen ja jotkut kertovat saaneensa hiuksensa totaalisen pilalle Blond Spraylla. Minulla ei kolmen ja puolen vuoden käytön jälkeen ole edelleenkään raportoitavaa hiusten totaalipilaantumisesta. Hiuslaatuja on tietysti monenlaisia, mutta uskoisin, että hiusten räjähtämisen mahdollisuus tuotteen oikealla, ohjeen mukaisella käytöllä, on hyvin pieni. Jos minun hyvin huokoinen ja kuiva hiuslaatuni kestää tämän kärsimättä, niin vaikea uskoa että tällä ihan helpolla saa hiuksiaan tuhottua.

Vaikuttavana aineena on vetyperoksidi. Sitä on tuotteessa niin vähän (tuote tuntuu käytännössä pelkältä vedeltä), että edes käsiä ei tarvitse suojata värjäyksen aikana. John Friedan suihke tuntuu vielä Schwarzkopfinkin tuotetta miedommalta.

Niille jotka lukevat tuotteesta nyt ensimmästä kertaa; näin sitä käytetään:

* Suihkutetaan pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin. Joko yksittäisiin suortuviin tai tyveen.

* Vaikutusta voi tehostaa hiustenkuivaajalla tai muulla lämpömuotoilutuotteella kuten suoristusraudoilla.

* Tuotetta ei huuhdella hiuksista

( * Kampaajatuttuni sanoi, että mikäli vetyperoksidipitoisen tuotteen jättäminen päähän kuitenkin arveluttaa, niin hiukset voi aivan hyvin pestä noin tunnin jälkeen tuotteen annostelusta. Siihen mennessä vaikutus on jo lakannut.)

* Schwarzkopfin suositus on, että käsittelyn voi toistaa 2-3 päivän välein, mutta ei enempää kuin 3-5 kertaa värituloksesta riippuen. Sitten 4-6 viikon tauko. Frieda taas käyttää suosituksessaan ilmaisua, "Käytä kerran hiustenpesujen välillä, maksimissaan 10 kertaa peräkkäin".

(Toisethan pesevät hiuksensa päivittäin, joten Friedan ohjeen mukaan tuotetta voisi käyttää jopa päivittäin, mikä myös puoltaa sen miedommuutta Schwarzkopfiin verrattuna.)

Tässä John Friedan tulos neljän käyttökerran jälkeen.

Koin, että kahdella käsittelyllä en nähnyt juuri mitään tulosta. No, pakkaustekstikin puhuu "gradually lightens in 3-5 uses", eli ero alkaakin näkyä vasta kolmannen käsittelyn jälkeen.

Schwarzkopfilla saan saman tuloksen kahdella käsittelyllä.

Tässä vielä vaalennuskuvia aste asteelta. (Toisen käsittelyn jälkeen en jaksanut ottaa kun ei ollut oikein mitään eroa.)

Tajusin, että tulokseen, tai siihen miten selvänä koen tyvikasvun vielä nytkin, vaikuttaa se, että värjäsin viimeksi hiukset Korresin 10:llä, joka on muita "normi-kymppejä" vaaleampi. Tai ainakin kirkkaampi kuin ne kympit, joita olen viime vuosina käyttänyt, kuten Olia. Näin ollen ero värjätyn hiuksen ja tyven välillä on tietysti suurempi.

Testin perusteella en olisi vaihtamassa Schwarzkopfista Friedaan. Sen lisäksi, että käsittelyjä tarvitsee enemmän, on Frieda myös vähemmän riittoisaa. En oikein edes tajua miten se on mahdollista, kun mielestäni suihkin näitä hiuksiin ihan samalla lailla. Schwarzkopfin pullo riittää minulla ainakin viiteen vaalennukseen (siis 5 x 2-3 käsittelyä), mutta Friedasta on kulunut tässä neljässsä käsittelykerrassa jo yli puolet. Okei, Friedan pullo on myös pienempi (100 ml vs. Schwarzkopfin 125 ml), mutta silti ainetta on kulunut selvästi enemmän.

Schwarzkopfin tuote on muuten viime vuonna vaihtanut lookkiaan ja brändiä, se on nyt got2b-brändin alla ja nimeltään Beach Babe.

Kuinka monelle nämä hiuksiin jätettävät vaalennussuhkeet ovat tuttuja? Kokemuksia Schwarzkopfista tai Friedasta?

John Friedan tuotteita myydään Sokoksella, Stockmannilla ja Kicksissä. Olen saanut suihkeen blogin kautta.

Mulla on ne! :)

Joo - kiva My Little Pony -paita myös (kiitos vinkistä, lukijani ;))...!

Mutta mää meinaan KYNNET!

Minulla on vihdoin taas samanpituiset, samanmalliset, suorat kynnet! :)

Hyvää joulua Sanni :) Itselleni lupaama joululahja - kynsien geelaus.

Kyllä näihin kestää taas vähän aikaa tottua. Ihan kuin mun käteen olisi liitetty vieraan ihmisen sormet! :D

Minulle laitettiin geelipidennys kaikkiin muihin kynsiin paitsi peukaloihin ja toiseen pikkurilliin, jotka olivat jo valmiiksi sen mittaiset mihin pituuteen kynteni halusin. Kun kynnet kasvavat, viilataan pidennykset pikkuhiljaa huolloissa pois ja jatkossa käsitellään vain oman kynnen pintaa. Kynnet geelattiin nuden värisellä geelillä.

Näistä tuli vähän paksummat kuin mitä geelikynteni olivat kolme vuotta takaperin. Kynsienlaittajani sanoi, että pidennysten kanssa kynnestä on tehtävä vähän paksumpi, mutta sitten kun geelataan pelkästään omaa kynttä, saa pinnasta ohuemman. Sitä odotellessa :) Itse tykkään ohuemmasta, on luonnollisemman näköinen.

Olin niin innoissani kotiin tultua että en meinannut osata päättää millä sävyllä kynnet lakkaisin. Ensin ajattelin vetää nuden päälle suosikkini Snow Crystalin Sparkling Champagnen (kuvassa), joka on parhautta melkein minkä tahansa lakan päällä, mutta sitten muistin Lumenen ihanan pinkin Roosa Nauha -hiekkalakan.

En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut pinkit kynnet...! Sokeroitua vaaleanpunaista... Ihanat! En tosiaan pääse tunteesta että katselen jonkun toisen kynsiä ^_^

Tämä lakka oli syksyn Roosa Nauha -kampanjan LE-sävy, ja tällä sekä muilla Roosa Nauha -tuotteilla Lumene keräsi 50 000 euroa syöpätutkimukselle. Että ei mikään turha lakka...! Olen saanut lakan blogin kautta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. :) Mutta ilostuttaa niin että ette uskokaan...! Kynnet, kynnet - mulla on taas nätit kynnet! <3

(Ja uusi ponipaita!)

Vegaanit, teillä on salaisuus.

Nuorin siskoni on vegaani, eikä hänkään ollut vihkiytynyt tähän salaisuuteen.

Toisen sisareni seikkaillessa myös parhaillaan vegaaniruoan maailmassa, hän oli törmännyt ruokaan nimeltä pähkinäjuustot. Ei, nyt ei ole kyse pähkinällä maustetusta juustosta. Vaan pähkinästä tehdystä juustosta.

Reseptien joukosta löytyi kuningatar; "baked almond feta"! Tällä nimellä herkku kulkee netissä - vegaanien vaihtoehto fetalle.

Maku muistuttaa kenties etäisesti fetaa (mantelilta se ei tosiaan ainakaan maistu..!), mutta minusta juusto tuo pikemminkin mieleen perinteisen suomalaisen kotijuuston.

Manteli"juustostakin" voi tehdä raa'an tai paistetun version, niinkuin kotijuustosta. Tässä ruoa'ssa on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yllättävyydessään minusta jotain samaa kuin tonnikalapullissa - siinä mielessä, että muutamasta supersimppelistä raaka-aineesta valmistuu jotain aivan erilaista kuin missä muodossa on ko. raaka-aineita normaalisti tottunut näkemään ja syömään.

Mantelijuustoon tarvitset kuusi raaka-ainetta:

* Mantelijauhetta

(kuorettomana jauhettua autenttisimman juustomaiseen tulokseen)

* Oliiviöljyä

* Sitruunamehua

* Valkosipulia

* Suolaa

* Vettä

Sekoita ainekset yhteen ja laita massa yön yli valumaan juustoharsoon siivilän päälle.

Vaikka normaali feta ei tietenkään ole maustettu valkosipulilla ja sitruunalla, tuovat nimenomaan nämä ainekset ihme ja kumma juustoon fetamaista makua.

Kumoa massa aamulla uunipellille tai pieneen öljyttyyn vuokaan. Minun juustoni massa on ollut niin kiinteää etten kokenut tarvetta vuoalle vaan möykky pysyi kasassa pellilläkin.

Paista "juustoa" noin 30-40 minuuttia 180 asteessa kunnes sen pinta on rapea ja kullankeltainen.

Voilà, uunista tulee tämän näköinen vastustamattomasti tuoksuva paistos! Pinta on ihanan rapea ja sisusta pehmeä, tuorejuustomainen ja murustuva.

Mantelijuustoa voi syödä sellaisenaan, murentaa jäähtyneenä salaatin joukkoon niinkuin fetaa tai käyttää sisusta levitteenä leivän tai keksien päällä. Voisin kuvitella, että maistuisi myös erinomaisesti mustaherukkahillon tai -hyytelön seurana. The Vegan Version -blogissa mantelifetaa oli onnistuneesti käytetty jopa kreikkalaisessa pinaattipiirakassa..! Ei jestas että näyttää hyvältä.

Valmistaessa mantelijuuston kuorellisiin jauhoihin, juustosta tulee aivan eri näköinen.

Tällainen. Näyttää enemmänkin leivältä. :) Mutta maku on aivan samanlainen kuin vaaleassa versiossa. Tein tämän "juuston" eilen ja taisipa mennä päivän aikana jo puolet... ^_^

Kokeilin myös siemennäkkärin päällä levitteenä. Ei hassumpaa! Vaikka varmasti toimii paremmin esim. patongin tai muun vaalean viljaleivän kanssa, tai voileipäkeksien.

Kuvat: Sondi Bruner, The Vegan Version, The Vegan Cookbook Aficionado.

Googlen kuvahausta löytää hakusanalla 'baked almond feta' toinen toistaan inspiroivimpia kuvia. Ommnomm...

Vaikka vhh:laiselle maitojuusto tietenkin on "karpimpi" valinta, olen silti totaalisen innostunut pähkinäjuustoista..! Aivan mieletöntä miten erilaisia juustoja eri tekstuureilla pähkinöistä voi valmistaa...! Netti on tulvillaan ihanalta kuulostavia reseptejä. :) Kaikkeen sitä törmääkin vasta tässä iässä. Aion kokeilla manteli"fetaa" myös makeana versiona, jouluna voisi kokeilla kardemummalla maustettuna...!

Kenelle pähkinäjuustot ovat tuttuja? Onko moni valmistanut niitä?