Olen tehnyt vähähiilihydraattisia pipareita jo kolmena jouluna. Olen aiemmin valmistanut piparitaikinan uskollisena siirappiversiolle, jossa perinteinen siirappi on korvattu itsetehdyllä taatelisoseella tai agavesiirapilla, tämän ohjeen olen jakanut täällä. Taateleissa ja agavesiirapissa kuitenkin on fruktoosia. Jättämällä tämän elementin pois, saa piparkakkusista tietenkin huomattavasti vähähiilihydraattisempia.

Tänä vuonna lähdin kokeilemaan pipareita karppaus.infon Traanitapiirin ohjeella.

Alkuperäisen ohjeen keksit olivat makuuni liian rasvaisia, ja lähdin sitten tuunaamaan reseptiä paremmin minulle sopivaksi. Yllättäen vaati vain kaksi testisatsia kunnes täydellinen koostumus löytyi! Mmmmm-rousk!

Tätä taikinaa ei pysty kaulitsemaan, toisin kuin noita siirappiversioita. On siis noudatettava vaihtoehtoista piparoimistekniikkaa.

Traanitapiirin ohje:

2 munaa vatkattuna

100 g voita

50 smetanaa

2,5 dl mantelijauhetta

1 tl psylliumia

1,5 dl Hermesetas-jauhetta

4 tl piparkakkumaustetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita yhteen munat, sulatettu voi ja smetana. Sekoita yhteen kuivat aineet. Yhdistä seokset. Anna turvota n. 5 minuuttia. Levitä taikina lastalla tai nuolijaa apuna käyttäen leivinpaperin päälle uunipellille. Esipaista taikinalevyä noin 10-15 minuuttia, ota pelti ulos ja leikkaa taikinalevy veitsellä suupalan kokoisiksi neliöiksi. Laita takaisin uuniin ja anna paistua vielä 12-15 minuuttia.

(Minulla keksit jäivät tällä paisto-ohjeella pehmeiksi, tosin jokuhan voi tykätä pehmeämmistä pipareista. Itse laskin lämpötilan noin 130 asteeseen esipaiston jälkeen ja annoin pipareiden tekeytyä uunissa vielä vajaan tunnin. Näin sai rapeita pipareita.)

Minusta on kivempi kun piparit ovat "piparin muotoisia" eivätkä neliötä, joten veitsellä leikkaamisen sijaan painelin esipaistettuun taikinaan muoteilla kuvioita. Raakana taikinasta ei pysty ottamaan osioita muotilla.

Poistin kuvioiden ympäriltä reunat samantien, lähtivät oikein helposti. Asettelin reunat omina paloinaan pellille ja paistoin piparit loppuun alennetussa lämpötilassa.

Tällaisia tuli.

Tuomio: Traanitapiirin piparit maistuivat oikein hyville ja aidon piparimaisille (joskaan eivät siirapin puutteessa yhtä makeille kuin "oikeat" piparit), mutta olivat hieman liian rasvaisia. Reseptissä käytetään pelkkää mantelijauhoa, joka on jo itsessään todella rasvaista, 100 g voita ja vielä smetanaakin.

Päätin kokeilla vähempirasvaista versiota eri jauhoseoksella, puolittamalla voin määrän ja jättämällä smetanan pois. Käytin jauhoseokseen 1,5 dl mantelijauhoa, 0,5 dl Bake Pro -heraproteiinijauhetta ja 0,5 dl Fibrex-sokerijuurikashiutaleita. Jälkimmäiset ovat erittäin kuitupitoisia ja lähes rasvattomia.

Tulos: ehm. :D Kuva kenties puhuu puolestaan? Pipareista tuli karkeita ja kuivia. Taikina ei myöskään kohonnut yhtä paljon (mikä ei tosin vaikuta makuun), eivätkä kuitupiparit vaatineet kuin noin 15 minuutin jälkipaiston 150 asteessa esipaiston jälkeen. Reunoja oli myös hieman hankalampi saada irti muottikuvioiden ympäriltä.

Mutta - maku oli mieleeni oikein onnistunut. Aika kuivahko, tosiaan, mutta maku silti hyvä. Tykkäsin myös super-rouskuvaisesta koostumuksesta, joka on Fibrexin aikaansaama. Mies maistoi yhden ja sanoi - "Pahviako leivoit?"

Ykkösversiota hän ei tämän jälkeen edes suostunut maistamaan. Tylsä tyyppi. :)

Traanitapiirin smetanapiparit vs. Sannin rujot kuitupiparit.

Traanitapiirin keksin nautittuaan on mentävä käsienpesulle.... ^_^

Versio 3: laskin Fibrexin osuutta taikinassa ja lisäsin heraproteiinijauhetta, ja lisäsin 30 g ranskankermaa. Jos tällä saisin taikinasta vähemmän kuivan ilman että se silti on merkittävästi rasvaisempi.

Näytti lupaavalta; esipaistetusta taikinalevystä sai muotilla erittäin hyvin paloja, ja ne irtosivat levystä lähes itsestään.

Nämäkään piparit eivät vaatineet rapeutuakseen yhtä pitkää jälkipaistoaikaa kuin Traanitapiirin, taisin paistaa max. 20 minuuttia 150 asteessa ja ne alkoivat jo tummua.

Tulos: rasvakoostumukseltaan oivallisen tasapainoisia, aavistuksen pehmeitä mutta silti mureita piparkakkuja. Eikä näpit jää rasvaisiksi! Perrrr-fect! :)

Tässä siis pipariverstaan Vuoden 2014 Voittajaresepti:

(ohjeesta tulee yksi pellillinen, koko pellillisessä alimmillaan 5,4 g hiilihydraattia valituista jauhomerkeistä riippuen)

Sananen makeutuksesta: vähähiilihydraattisia makeutusaineita on monia, ja itse huomasin, että pelkällä erytritolilla pipareissa maistui sellainen jännä "jäinen" sivumaku. Jäinen maku maistuu erytritolissa "raakana", mutta aiemmin en ole sitä leipomuksissa huomannut. Käyttäessä yhdistelmää stevia-erytritoli pipareiden maku oli parempi - vaikka steviassa tunnetusti on erytritolia voimakkaampi sivumaku. Kannattaa myös lisätä makeutusta vähän kerrallaan ja maistella, minulle esim. tuo Traanitapiirin käyttämä 1,5 dl olisi aivan liikaa.

Joulun herkkukeittiössä on valmistunut myös vhh-versiot Julia-konvehdeista, luumutortuista ja Rocky Road -suklaista! :) Näistä laitan oman postauksen.

P.S. Mikä on teidän lempparijouluherkkunne? Oletteko enemmän pipari- vai torttuihmisiä? Vai maistuuko suklaat paremmin? (Kellepä ei suklaa maistuisi.. ^_^)

Entäs maustekakku -  liian "Tyyne-tätiä"? Vai uppoaako suolaiset herkut paremmin? :)

(Piti ihan tehdä kysely sivupalkkiin :))

Haha, olin tekemässä tätä postausta otsikolla "Mikä ihmeen misellivesi?" kun huomasin, että Nude-blogin Erika oli kirjoittanut postauksen täsmälleen samalla otsikolla lokakuussa ^_^

Olin kirjoittamassa postausta vastauksena muutamiin viime viikkoina kommenttilaatikossa esitettyihin kommentteihin, joissa ihmeteltiin, mitä misellivedet oikein ovat. Kommentoipa muutama ettei ole koskaan kuulutkaan niistä aikaisemmin. No, eipä kirjoiteta samaa stooria uudelleen, joten jos haluatte lukea miselli- tai misellaarivesien (sama asia) toimintamekanismista yksityiskohtaisemmin, käykää lukemassa Erikan postaus. :)

Omasta puolestani voisin heittää tähän yksinkertaistetun vastauksen:

misellivesi on kuin voimakkaampi kasvovesi, all-in-one-tuote joka poistaa lian ja meikin.

Sitä annostellaan vanulappuun, pyyhitään kasvot ja valmista. Ei huuhtelua. Misellivedet poistavat myös huuli- ja silmämeikin.

Toiset tykkäävät älyttömästi, "Onpa helppoa ja nopeaa, ei vettä, ei tarvetta erilliselle kasvovedelle", toiset taas eivät yhtään.

.

Itse en kuulu misellivesien ystäviin. Äitini puhelu viime keväältä tiivistää aika hyvin omankin suhtautumiseni misellivesiä kohtaan.

Äiti oli tilannut Yves Rocherilta misellivettä. Hän tilailee aina kaikkea uutta innoissaan, eikä aina ihan tajua mitä edes tilaa. "Kaksi yhden hinnalla", jee :)

No, äiti sitten soitti.

"Sanni, tiedätkö sinä mikä juttu tällaisissa misellivesissä on..? Teenköhän minä jotain väärin? Miten näiden pitäisi toimia?"

"Miten sinä sitten oikein teet?"

"No pullossa lukee että tämä poistaa meikin ja että pitää vain pyyhkiä kasvot vanulapulla. Mutta-- mutta, kun eihän tämä poista kaikkea meikkiä..? Ja iho jää ihan sellaiseksi.... ihmeellisen tuntuiseksi. Nahkeaksi, tekee mieli huuhdella. Mutta tätä ei sitten kuitenkaan kuulu huuhtoa..?"

"Aivan. äiti. Juuri noin sitä kuuluu käyttää. Ja ei, se ei lupauksistaan huolimatta poista kaikkea meikkiä. Olisit kysynyt multa ennenkuin tilasit, mä olisin niin tiennyt ettet sä tykkää tuollaisesta tuotteesta."

Korostan, että tämä on tosiaankin oma kokemukseni. En itse saa ihoani puhtaaksi ja raikkaan tuntuiseksi pelkällä misellivedellä, ja näen sen käyttöympäristönä ihanteellisimmin myymälöiden meikkipisteet joissa asiakkaan meikki täytyy saada poistettua nopeasti ilman vettä. Tällöin aivan totaaliperusteellinen puhdistus ei ole niin tarpeenkaan.

Toiset kuitenkin rakastavat misellivesiä. Ne ovat tällä hetkellä hurjan suosittuja. Jotkut käyttävät niitä meikinpoiston viimeistelyyn juurikin yllä esittämälläni "kuin voimakkaampi kasvovesi" -ajatusmallilla. Toiset taas poistavat tyytyväisinä koko meikkinsä pelkällä misellivedellä.

Oletko sinä kokeillut misellivettä? Ystävä vai "vihamies"? :) Vai "no jaa..."?

Olen muuttanut asuntomme viime päivinä joulupakettiverstaaksi.

Koska tilaa ei ole, ovat lahjapaperit, nauhat, tarrat ja paketit vallanneet käytännössä koko yhdistetyn keittiö- & olohuonetilamme.

Normaalisti ahdistun tällaisesta sekasorrosta ja krääsän lojumisesta ympäriinsä. Mutta en nyt. :) Mies saattaa olla toista mieltä, mutta minulle tämä "hallittu joulukaaos" tuo hymyn huulille heti aamulla kun astun sen keskelle.

Mitäs rujoja piparinkuvatuksia siellä pilkottaa..?

Rujojapa hyvinkin. :) Minulla on meneillään myös pieni pipariverstas, ja kokeilen parhaillaan tuunata sitä täydellistä vhh-piparitaikinaa. Aiempina vuosina olen valmistanut vhh-piparit siirapin korvikkeen kera, jotenkin lukkiutuneena ajatukseen että "pipareissa kuuluu olla siirappia", mutta tänä vuonna älysin kokeilla ilman. Tulos: pipari maistuu piparille ilman siirappiakin ^_^ Nyt vain hion sitä täydellistä koostumusta... :D

Ensimmäisestä testierästä meni melkein kolmannes naamaan jo taikinan muodossa, eikä tästä tokastakaan ole enää paljon jäljellä... :P En tiedä olenko syönyt viime päivinä enemmän juustoa vai piparkakkuja... Olen jo ottanut varaslähdön herkuttelukauteen :)

Turha varmaan mainitakaan että rakastan joululahjoja ja paketoimista ja antamista. Sitä joulua ei tule jolloin minä en kantaisi kuusen alle röykkiötä. :) Monet aikuiset luopuvat tästä perinteestä, ja onpahan pari ääntä meidänkin perheessä yrittänyt piipittää lahjoista luopumisen puolesta, mutta minä en suostu. Minulle ei tarvitse antaa lahjoja, mutta minä annan. <3

Muita jotka rakastavat joululahjoja?