Kiitos tyttöjen viime viikon ostosten, sain tilaisuuden verrata kahta saman kategorian tuotetta joista toinen on vanha klassikko, toinen viimeisin uutuus.

Klassikko: Estee Lauderin DayWear Sheer Tint Release Moisturizer SPF 15.

Uutuus: Bare Minerals Complexion Rescue Tinted Hydrating Gel Cream SPF 30.

Lauderin DayWear Sheer Tint on ollut markkinoilla ainakin 10 vuotta ja oli ennen BB/CC-buumia suosituimpia sävyttäviä päivävoiteita (ainakin Suomen markkinoilla).

Bare Mineralsin Complexion Rescue lienee ilmestynyt ihan muutamia kuukausia sitten.

DayWear-"Tintti" on Annan suuri suosikki, ja hän arvelee käyttäneensä sitä ainakin 9 vuotta. Sheer Tint erottui aikoinaan muista sävyttävistä päivävoiteista erilaisella koostumuksellaan, joka sittemmin on yleistynyt; voide tulee pullosta vaalean harmahtavana, ja pigmenttihiukkaset vapautuvat vasta kun voidetta alkaa levittää iholle. Tästä johtuu myös voiteen kevyesti hiekkainen tuntu, joka häviää pigmentti"murusten" sulaessa iholle. Tällainen koostumus on mm. L'Orealin Nude Magique -BB-voiteessa.

Annalla on pintakuiva sekaiho joka reagoi herkästi epäpuhtauksilla. Anna on ihastunut Sheer Tintiin koska se ei tuki hänen ihoaan ja toimii ikäänkuin täydellisenä kosteusvoiteen ja tasoittavan primerin yhdistelmänä; se riittää yksinään kosteustuotteena ja esitasoittaa ihon ennen varsinaista meikkipohjaa. Annan luottomeikkipohja syntyy yhdistelmällä DayWear Sheer Tint + mineraalimeikkipohja.

Kuullessaan Annan DayWear-rakkaudentunnustukset Tanja oli myyty ja pian käsivarrella roikkuikin Macy'sin ostoskassi kera Sheer Tintin. Anna kertoi, että Sheer Tintiä on ollut vaikea löytää Jenkeistä, BB-buumi on todennäköisesti vaikuttanut siihen että "vanhanaikaisempi" Sheer Tint on jäänyt uudenlaisten sävyttävien voiteiden jalkoihin. DayWear BB Cream myykin nykyään paremmin kuin Sheer Tint. Anna ei ole löytänyt yhteistä säveltä Lauderin BB-voiteen kanssa, joka on paksumpi ja rasvaisempi kuin Sheer Tint.

Annan oli myös tarkoitus ostaa Sheer Tint joka on ollut häneltä pitkään lopussa, mutta Sephorassa silmiimme osui Bare Mineralsin uutuus; Complexion Rescue Tinted Hydrating Gel Cream.

Ohut ja raikas koostumus tuntui lupaavalta ja hetken mielijohteesta Anna ostikin kokeiluun BM:n uutukaisen. Ainahan on kiva kokeilla myös uutta :)

Complexion Rescue -voiteessa on suojakerroin 30 ja sävyvaihtoehtoja peräti yhdeksän. Tämä on harvinaista sävyttävien päivävoiteiden maailmassa. Koostumus on öljytön ja silikoniton UV-filtteri on mineraalipohjainen.

Annan kokemus: ei lyönyt vanhaa suosikkia, Lauder on kosteuttavampi tasoittavampi kuin BM.

Kosmetiikkamyyjiä kun olemme, voi Annalle esittää kysymyksen: kenelle sanoisit Complexion Rescuen sopivan?

"Henkilölle, jolla on seka- tai rasvoittuva iho ja joka kaipaa kevyttä, raikasta ja korkealla suojakertoimella suojaavaa voidetta joka hieman tasoittaa ihoa."

Complexion Rescuen edut Sheer Tintiin verrattuna: laaja sävyvalikoima (Sheer Tintissä vain yksi sävy), korkeampi suojakerroin ja halvempi hinta.

Itse en voinut kokeilla Complexion Rescueta kasvoille koska Anna on niin ruskettunut että hänen ostamansa sävy on minulle aivan liian tumma. Koostumusta pystyin toki fiilistelemään, ja minusta se on aivan ihana. Samalla raikkaan mutta kuitenkin jotenkin kermaisen tuntuinen, levittyy liukkaasti ja tasaisesti jättäen kauniin kuultavan pinnan. Kokonaisuutena käyttäisin ilmaisua ylellisen tuntuinen.

Lauder tuntuu minusta Complexion Rescue'hen verrattuna "tavikselta".

Entä Tanjan kokemus Lauderin "Tintistä"?

Pitkään mietittyään Tanjan suusta kuului;

“Ihan kiva”.

:D

Kamoon, eikö mitään muuta heru? ^_^

Ei oikein.

Aistin, ettei Tanja ollut voiteeseen ihan yhtä ihastunut kuin Anna. Ylläolevasta ennen/jälkeen -kuvasta näkee muuten hyvin Sheer Tintin päivettävän sävyn; jos oma ihonväri on vaalea, tekee Sheer Tint ihosta selvästi päivettyneen sävyisen. Ihan Lumikki-ihoiselle en "Tinttiä" suosittelisi.

Tanja oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että mineraalipohjan kanssa Sheer Tint tekee ihosta huomattavasti tasaisemman kuin mineraalipohjalla yksinään.

Tässä muuten universaali vinkki kaikille jotka miettivät miten saada mineraalipohjasta vähän peittävämpi ilman että tarvitsee holvata peitevoidetta tai pyöritellä aina vain uusi mineraalikerros; alle vain ohut, sävyttävä kosteusvoide.

Vaikka esim. Lauderin Sheer Tint ei omaan silmääni näytä yksinään millään lailla peittävältä, huomaa eron päivänselvästi kun päälle laittaa mineraalipohjan.

Eilen suuntasimme emäntämme, isäntämme ja heidän ystäviensä kanssa kunnon amerikkalaiselle diner-aamiaiselle.

Amerikassahan ei juuri kukaan kävele joten saimme taittaa runsaan kolmen kilometrin matkan Northwoodin kaupunginosaan kohtaamatta juuri vastaantulijoita.

Northwood on West Palm Beachin vanhaa keskustaa. Alue oli ihastuttavan värikäs ja "kulunut" verrattuna modernimpaan keskustaan.

Kohteemme oli perinteinen aamiais/lounaspaikka This Is It Cafe.

Menussa riitti pituutta.

.

Mitäs tykkäätte, mikä annos voittaisi Amerikkalaisten Aamiaisten Missikisat? :)

Mikä näyttää herkullisimmalta?

1. Tanjan:

Kananmunat "sunny side up" kera pekonin ja gritsin eli maissipuuron.

Sekä Short Stack eli kaksi kappaletta pannukakkuja kera voin ja vaahterasiirapin.

2. Sannin:

Kasvismunakas (sipulia, herkkusieniä, tomaattia, vihreää paprikaa).

Minun annokseni ei ole täysin perinteinen jenkki-aamiainen, sillä munakkaan kanssa nautittaisiin "oikeasti" yksi perinteisistä lisukkeista eli paahtoleipää, paistettua perunaa, maissipuuroa, kaurapuuroa tai biscuittia ja hilloa. Minä otin tilalle salaattia.

3. Annan:

French Dip eli paahdettua naudanlihaa ja sulatettua juustoa sämpylässä.

Ja itse Dip: sämpylää kastetaan suolaisessa lihaliemessä.

4. Villen:

Makkaraa ja munia "sunny side up" kera paistetun perunan.

5. Stevenin:

Pehmeää leipää kera makkarakastikkeen.

Tämä oli kyllä erikoisin annos minun silmääni. Opin eilen ihan uuden asian; Amerikassa 'biscuit' ei ole keksi, vaan pehmeää, runsasvoiseen taikinaan tehtyä sämpylämäistä leipää. Se merkitys biscuitille, minkä itse olen koulussa oppinut, on britti-englannista.

Biscuitseja voi syödä Stevenin annoksen tyyliin paksun kastikkeen kera tai sämpylän tai leivonnaisen tapaan makean tai suolaisen täytteen kanssa. Biscuitin koostumus on löysää, ilmavaa ja voitaikinamaista, enemmän  jälkiruokavehnäisen tyylistä kuin sämpylän.

6. Terhin:

"Nötköttiä" ja perunaa kera munakokkelin ja - - hedelmien. Yhdistelmä tämäkin ^_^

Turret odottavat että omistajat saisivat vatsat täyteen.

Maistuuko teille aamiainen amerikkalaiseen tyyliin?

Kuka muistaa Aubreyn Honeysuckle Rose -hiustuotearvosteluni runsaan vuoden takaiselta hiusteemaviikolta?

"Ööö, nainen, vaikka luen blogiasi niin ei nyt sentään ihan kaikki yksittäiset postaukset jää mieleen, sorry..."

Okei, ymmärrän. :) Minulle Aubreyn Kuusama-Ruusu-tuotteet ovat jääneet erityisen vahvasti mieleen, koska duo on laadultaan todella erikoinen. Sarjan shampoo on sanalla sanoen huonointa mitä olen kokeillut, samalla kun hoitoaine on yksi kirkkaasti parhaista.

Viime vuonna Aubreyn hiustuotteet uudistuivat. Maahantuoja tarjosi minulle ja Honeysuckle Rose -shampoolle uutta tilaisuutta "löytää toisemme", ja otin tarjouksen vastaan. Vanhan shampoon koostumus ja koko pesukokemus oli minusta (ja aika monen muunkin mielestä) niin hämmentävän epämiellyttävä, että olin erittäin utelias tsekkaamaan uudistuneen version.

Ei muuta kuin bring it on.

Honeysuckle Rose Shampoo

Olen pahoillani Aubrey, ei meistä vieläkään tullut ystäviä. Joudun sanomaan, että tuote ei edelleenkään ole shampooformuloinnin riemuvoitto.

Koostumus on yhtä liru kuin vanhassakin, tuotetta on vaikea saada kämmeneltä hiuksiin. Tuoksu ei ole paha mutta ei miellyttäväkään, lääkemäinen. Miedompi kuin vanhassa. Vaahdottuvuus kiitettävää, mutta shampoota saa annostella paljon. Vaahto on tiheää ja pehmeää mutta ei hoitavan tuntuista. Hiuksissa on nihkeä tunne niitä vaahdottaessa. Mutta - huuhdellessa tulee selkeä ero vanhaan Honeysuckle Rose -shampooseen; hiukset eivät ole huuhdellessa takkuiset vaan aika selvän ja sileän tuntuiset. Jotain positiivista siis sentään. Huuhtelufiilis ei kuitenkaan pelasta shampoon yleisarvosanaa.

Minusta uuden ja vanhan shampoon inceissä on hyvin pitkälle samat ainesosat, muutama vain on vaihtanut järjestyksessä paikkaa. Inci täällä. Ihan täydellisen tarkkaan en jaksanut incejä verrata sillä ne ovat todella pitkät ja sisältävät kymmeniä ainesosia.

Arvio: huomattavasti parempi kuin vanha HR, mutta en edelleenkään voi sanoa pitäväni tuotteesta. Kun markkinoilta löytyy niin paljon miellyttävämmän tuoksuisia ja ei-nihkeästi vaahtoavia shampoita, on vaikea perustella miksi valitsisi juuri tämän.

Honeysuckle Rose -hoitoaine

Hoitoaineen inci on muuttunut enemmän kuin shampoon, uudessa versiossa esimerkiksi vehnänalkioöljy ja jojobaöljy ovat vaihtuneet makadamiansiemenöljyyn ja arganöljyyn. Todella paksu, helmiäisenä hohtava koostumus on säilynyt samana.

En havainnoi mitään eroa vanhaan HR -hoitikseen, aivan yhtä hyvä. Lue: loistava.

Arvio: edelleen yksi parhaimman tuntuisista hoitoaineista joita olen koskaan käyttänyt. Supertehokkaasti selvittävä ja silottava ja hiukset jäävät ällistyttävän silkkisiksi olematta kuitenkaan raskaat. Ja kaikki tämä ilman silikoneja, kvatteja tai muitakaan synteettisiä pehmentäjiä ja kalvonmuodostajia. Huikeaa.

Hoitoaineen inci löytyy suomennettuna täältä.

On kyllä kerta kaikkiaan hassua miten saman sarjan shampoo ja hoitoaine voivatkin olla niin erilaiset. Pulloissa on tavaraa 325 ml, shampoo maksaa 17€ ja hoitoaine 17,60€. Maahantuojan nettikauppa on täällä.

.

Onko lukijoilla kokemuksia Aubreyn shampoista?

Kiinnostaisi kuulla onko laatu kautta linjan samanlainen kaikissa merkin shampoissa. Shampoita on paljon, Aubreylla on todella laaja hiustuotevalikoima.