Ihmiset ovat tunnetusti uteliaita. Kaverin vaatekomeron ja kylppärin kaapin sisältö kiinnostaa, bloggaajan käsilaukun sisältö kiinnostaa, julkkiksen makuuhuoneen sisustus kiinnostaa. Mikseipä myös ruokakauppakassin sisältö kiinnostaisi - minua ainakin :D

Tällä pohjustuksella keksin blogiurani ihka ensimmäisen haasteen - miltä näyttää tavanomainen ruokakassisi ja mitä sen sisällöstä syntyy? Haastan seuraavat bloggaajat kertomaan mitä kaupasta lähtee mukaan:

Suvi - Zubi's Corner

CN - Charming Nails

Virve - Ostolakossa

Jonna - Keyword: Love

Heidi - Mustaa Kajalia

Olen itse tunnetusti maailman huonoin osallistumaan haasteisiin, joten en loukkaannu jos haastetut eivät inspiroidu. :) Mutta en peittele uteliaisuuttani..! :D

Minulta kysellään silloin tällöin, eikö ruokavalioni tule kalliiksi, ja vastaukseni on ei. Olen kirjoittanut aiheesta keväällä 2012 täällä, ja ruokakauppakassin sisältöä on avattu myös täällä. Mielenkiintoista verrata mitkä jutut ovat muuttuneet noista vuosista - enää en osta Pirkan rahkaa enkä todellakaan Euroshopperin raejuustoa :D.

Ruokabudjettini on 40-50 euroa viikossa, max 200 euroa kuussa. Ostan usein kerralla viikon tai kahdenkin ruoat, tietysti joitain tuorejuttuja on täydennettävä viikolla.

Alla maaliskuun ensimmäisen puoliskon ostokset. Tuorekalaa ei markettikuiteilla juuri koskaan näy, sen ostan lähes aina Kauppahallista. (Ja useimmiten tuorekalapuolesta vastaa mieheni.) Meillä on miehen kanssa aika erityyppiset ruokamieltymykset ja ostamme kaupassa omat ruokakassit, mutta jääkaapin puolella ruokia ei tietenkään jaeta vaan luonnollisestikin kumpikin syö myös toisen ostamia elintarvikkeita.

Ostoskorin koostumus:

Kuitti on muuten erittäin tyypillinen esimerkki ruokaostoksistani, mutta sieltä puuttuvat kananmunat (joita oli jo kotona). Kuitilla poikkeuksellista on myös siideri, jota ostan aniharvoin (olen viini-ihmisiä). Siideri on saunajuomaa. :) Rahka-, maitojogurtti- ja raejuustotuotteet ostan useimmiten Lidlistä, siksi niitä ei tällä kuitilla näy.

Pyrin välttämään prosessoituja ruokia, ja oikeastaan ainoat säännöllisesti ostamani jalosteet ovat soijatuotteita. Soijanakkeja ja -pyöryköitä en valmista itse, vaan ostan pakasteena. Soijanakit ovat tosin niin kalliita että niitä päätyy ostoskoriin harvemmin kuin kerran kuussa. Kahdeksan soijanakkia maksaa yli neljä euroa..!

Ennen ostin suhteellisen usein myös kalamurekepihvejä, mutta ne ovat jääneet kun kalapihvejä on niin helppo tehdä itsekin.

.

Millaista sapuskaa ruokakassin antimista syntyy?

Valkosipulin kanssa paistettuja bataattisiivuja. Lautasella kalan lisukkeena.

Bataatti-kukkakaalimuusia ja paistettua tofua (annoksessa myös simpukka-tonnikalapihviä - jääkaapin jämät täytyy hyödyntää :))

Pizzaa. (Vihreät pavut jakavat mun ja miehen pizzapuolikkaat, miehellä kun on aina jotain lihahässäkkää jota en halua kulkeutuvan mun puolelle.)

Minun pizzassa simpukkaa, tonnikalaa, tomaattia ja sinihomejuustoa.

Tofua ja kasviksia pinaattisessa kookoskastikkeessa.

Siemennäkkäriä ja makrillifileitä.

Erityismaininta Anamman soijapyöryköille! <3

Söin ennen Hälsans Kökin soijapullia, jotka kieltämättä makunsa ja rakenteensa puolesta menevät pikkuisen Anamman ohi, mutta! Ne ovat kalliimpia, niissä on paljon enemmän hiilareita ja paljon enemmmän lisäaineita kuin Anamman pullissa.

Anamma uudisti tuotereseptinsä runsas vuosi sitten ja melkein kaikki tuotteet ovat nyt - eivät ainoastaan vähähiilarisempia, mutta myös vegaanisia. Useimmissa soijasta valmistetuissa lihankorvikkeissa on kananmunaa.

Lempitapani syödä soijapyöryköitä:

Sienikastikkeessa.

Tomaatti-tuorejuustokastikkeessa. Naaaa-ammm!

Soija"jogurtti" (jep, tätä ei saisi kutsua jogurtiksi kun ei ole maidosta) kuuluu olennaisena osana aamiaissekoituksiini. Lempparini on maustamaton, mutta kun bongasin Alpro-hyllyllä vähähiilariset uutuudet Mantelin ja Kookoksen, oli niitä tottakai maistettava.

Aika hyviä, etenkin manteli. Kookos ehkä aavistuksen liian hallitsevan makuinen mun makuun.

Vähäsokeriset vaihtoehdot ilahduttavat aina. :) (Vertaa normaali maustettu  jogurtti: keskimäärin yli 10% sokeria.)

Olettekos muuten huomanneet, että Alpron perus-maustamaton on saanut rinnalleen täysin sokeroimattoman maustamattoman? Se lyö Rainbown'kin soijajogurtin alhaisella hiilaripitoisuudellaan - 0,5 g / 100 g!

Vähän sekavaa kyllä tavalliselle kuluttajalle, joka kenties luuli vanhankin Natural-maun olevan makeuttamaton (sitähän maustamattomat yleensä ovat). Nyt on siis kaksi maustamatonta Alpro Naturalia - sokerilla ja ilman.

Tällainen kulho tuli äskenkin nautittua aamiaiseksi. :)

.

Onko teillä vakiintuneet rutiinit ruokakaupoissa? Tuleeko useimmiten ostettua saman kaavan mukaan vai lähteekö marketista mukaan milloin mitäkin?

Toki jokainen varmasti ostaa tietyt samat peruselintarvikkeet kuten maidot ja leivät :)

Entäpä herkut? Sujahtaako koriin jätskiä, keksejä tai sipsejä herkästi vai harkitummin?

Lähdin Maarianhaminasta perjantaina keväisen lämpimässä säässä. Ei lumen ripaustakaan missään. Minulla oli jo kevätkengätkin jalassa.

Tukholmassakaan ei näkynyt lunta.

Mutta lauantaiaamuna heräsin Virvelässä tähän näkyyn. Pienois-takatalvi.

Noo, ehkä emme teekään ihan niin pitkää kävelyä kuin olin ajatellut... Nimimerkillä "Saappaani ja toppatakkini ovat nyt kaukana..."

Virvelässä asuu ilmeisen rakastuneita ihmisiä.

Siellä oli hyvä tunne. :) Onnelliset ihmiset tekevät muutkin ympärillään onnellisiksi.

Miltä tuntuisi herätä tällaiseen näkymään kun avaa aamulla silmänsä..?

En valittaisi jos meidänkin parvelta kotona avautuisi kattoikkuna. Koko asunnossa oli aivan ihana, ihana valo.

Minulla on oma, vakiintunut vuorokausirytmini. Herään aina seitsemään mennessä. Ihastelin aamun kirkkautta kahvikupin lämmittäessä käsiä ja kuuntelin parvelta kantautuvaa tuhinaa. Rakastan aamuhetkiä. Silloin kuuluu olla hiljaista. On ihanaa vain olla ja antaa uuden päivän avautua pikkuhiljaa eteen.

Isännän ja emännän herättyä tilan täytti pian tuttu non-stop-kälätys. En tiedä kuinka monta tuntia minun ja Virven pitäisi puhua että aiheet loppuisivat kesken! ^_^ Kyllä siinä isännällä varmaan korvat soi... Ette muuten arvaa, tai okei, arvaatte kyllä, kuinka kateellinen olen Virven walk-in-kosmetiikkahuoneesta... Toisilla on vaatehuoneet, toisilla kosmetiikkahuoneet. (Hei, miksi en ottanut siitä kuvaa?) Allekirjoittaneella ei kumpaakaan.

Aamupäivän ohjelmassa oli mm. hiusten kiharrusta. Virve kiharsi hiukseni samanlaisella automaattikihartimella jollainen minulla oli joulukalenterissa, muistatteko sen? Taisi muuten olle koko kalenterin suosituin luukku.

Suoristusrautakiharaa ei minun hiuslaatuuni oikein saa, se jää ihan veltoksi ja laimeaksi. Mutta tällä tuli tosi napakka kihara, joka pienellä pöyhimisellä kesyyntyi oikein luonnolliseksi aallokoksi.

Oliko se nyt oikeasti noin hauskaa?  :)

.

Kokeilin innolla Virven kylppäristä löytyneitä Garnierin uusia Honey Treasures -tuotteita. Garnierin shampoot ja hoitoaineet eivät ole koskaan kuuluneet lemppareihini, mutta hunajaisilla kuvilla ja tuoksuilla saa minutkin houkuteltua tarttumaan pulloihin. :)

Tulos: en tykännyt. Shampoo oli kyllä miellyttävästi vaahtoava ja hoitavan tuntuinen, ja hoitoainekin, vaikkakin koostumukseltaan hyvin tyypillisen markettihoitiksen tuntuinen, vaikutti suihkun aikana silottavan hiukset oikein kiitettävästi. Mutta vasta kuiva hius paljastaa totuuden. Kuivuttuaan hiukset olivat karheat ja megasähköiset.

Pääsin taas pitkästä aikaa kokeilemaan aasialaista BB-voidettakin, kun Virve nakkasi minulle pinon itselleen liian tummia Misshan Perfect Cover -näytteitä. Olen aiemmin kokeillut kaveriltani sävyä 21, joka on minulle liian vaalea, mutta ihastuin koostumukseen.

Tänä aamuna kokeilin sävyä 23. Sävy on minulle tummuuasteeltaan parempi, mutta hui miten elottoman maskimaiselta naamani näyttää tuossa jälkeen -kuvassa. Tai sitten pitäisi vain muistaa mantra, hymyile-aina-kuvissa-hymyile-aina-kuvissa. ;)

Olisikohan kahdella myöhään menneellä illallakin jotain tekemistä "freesin" ilmeen kanssa... :D Minä muuten herään seitsemältä silloinkin, kun olen mennyt nukkumaan vaikka kahdelta. Tai neljältä.

Kello on nyt 22.15. Missha-pohja näyttää edelleen moitteettomalta. Nenä vähän kiiltää mutta muu osa kasvoista on niin siisti että voisi olla juuri äsken meikattu.

Onko teidänkin jääkaapissanne hellyyttä? <3

Lauantaina oli tosiaan niin kylmä että minä olin keväisine vaatetuksineni syväjäässä ennenkuin oltiin päästy Medborgarplatsenilta Slusseniin, ja meidän oli paettava pikimiten sisätiloihin elpymään. Tai ainakin mun tila oli kriittinen. ;)

Kuuma bouillabaisse sai tunnon pikkuhiljaa palaamaan sormiin ja varpaisiin.

Mistä kaksi kauneusbloggaajaa muuten keskustelevat? Puhuvatko he pelkästään purkeista, inci-listoista ja markkinointiväittämistä?

Kyllä, he puhuvat muustakin. (Ehkä 20% ajasta ^_^) Mutta juuri tällä päivällisellä puhuttiin mm. käsivoiteiden korkkimekanismista. Aiheesta avauduin minä, jota käsivoiteiden ja hoitoaineiden aukipyöritettävät korkit ärsyttävät niin, että olen suunnitellut aiheesta omaa postaustakin. Kuka pakkaussuunnittelijanero laittaa käsivoiteeseen irtonaisen korkin?? Siinähän kuuluu tietysti olla auki-klikattava, kiinteä korkki. "Koska miten sun on tarkoitus laittaa se korkki siististi kiinni kun olet just truutannut kämmenelle voidetta? Sillä rasvakädelläkö?" minä vaahtosin.

Pakkausteknologiaa opintojensa kautta paremmin tunteva Virve esitti minulle rauhallisesti useammankin perustellun syyn valita aukiruuvattava korkki klikkikorkin sijaan, alkaen kuljetuksen sisältämistä haasteista. Lisäksi hän totesi hymyillen, ettei voiteen korkkia ylipäänsä tarvitse laskea käsistään rasvaustoimenpiteen vuoksi, ja sen saa kiinni mitä näppärimmin ilman että asiaan tarvitsee liittyä rasvattujen näppien tahmaa.

Kas näin: voide avataan.

Korkki jää näppiotteeseeen. Toinen käsi puristaa voidetta korkkia pitävän käden kämmenelle, ja pyöräyttää sen jälkeen tuubin takaisin korkkiin.

Yksinkertaista.

Ja minä kun  olen aina laittanut korkin pois käsistäni avaamisen jälkeen. Ja manannut sitä pientä extravaivaa jonka korkin takaisin kurottaminen ja kiinni-pyörittäminen tuo rasvaklöntin valuessa kämmenellä. Kun olisi se helpompikin vaihtoehto... voiteen pursotus ja naps.

Palasin Tukholmasta viisaampana ja vähemmän ärtyneenä :)

Illalla menimme katsomaan esitystä, jonka tyyppiseen emme kenties normaalioloissa päätyisi. Olimme saanet ilmaisliput Tommy Körbergin konserttiin China Teatern'iin.

Virven Instagram-kuva ei paljasta...

...sitä mitä mun kuva paljastaa... Yleisön keski-ikä 60 vuotta. :)

Harmaat tukat vain keinuivat iloisena aaltona Tommyn kannustaessa yleisöä mukaan.

Näinkin voi viettää lauantai-illan Tukholmassa :D

Kiitos Virve, toivottavasti ei mene taas puoltatoista vuotta että päästään ottamaan uusiksi. :)

P.S. Virven lukijan kommentti Instagramissa kirvoitti naurut - "OMG, Sanni Instassa!"

Blogi hiljenee viikonlopuksi kun tämä tyttö lähti Tukholman lomalle.

Terveiset Virven semi-penthousesta! :)

Ei olla saatu tilaisuutta tavata kunnolla sitten Lontoon vierailuni syksyllä 2013, että onhan tässä aikaa vierähtänyt. Saavuin kaksi tuntia sitten ja nyt on jo pää punaisena pälpätyksestä, eikä viinipullokaan ole vielä ehtinyt avautua. :)

Tämä kämppä....! <3