Niinhän se taas meni että tämä talvi oli yhtä kuin tammikuu. (Ainakin eteläisemmässä Suomessa.) Floridasta palatessa odotin kovasti pääseväni vielä nauttimaan hangista ja pienestä pakkasesta edes muutaman viikon, mutta turha toivo. Kotona odotti harmaampi ja kuraisempi maisema kuin saatoin muistaakaan talven kykenevän Suomessa olemaan. Voi turistien iloa, jos sattuvat tänne tähän aikaan vuodesta saapumaan.

Harva asia saa minut yhtä pahantuuliseksi kuin harmaa, ruma sää. Olen voimakkaasti neljän vuodenajan ihminen, ja kalenterin näyttäessä talvea haluan mieluusti ulkonakin olevan talvi. Haluan laittaa toppatakin ja villamyssyn päähän ja tuntea pienen nipistelyn poskilla. Kuulla lumen narskuvan kenkien alla.

No, tänä talvena ei auttanut kuin luovuttaa. Ja kalenterin juuri heilahdettua kevään puolelle tänään taitaa olla virallinen päivä tehdä se.

Kävin kuluneella viikolla taistoon maiseman harmautta vastaan pastellimeikkien voimin.

.

Silmämeikissä persikan ja pinkin sävyjä turkoosilla glitterrajauksella ja huulilla pehmennettyä korallia.

Meikkiin käytin: pohjustuksena MACin Paint Pot-luomiväriä sävyssä Rubenesque, koko luomella L'Orealin Natural Peach -luomiväriä, kulmaluulla ja poskipäillä Yves Rocherin Melon Nature -luomiväriä, luomivaossa Lumenen Helletuuli-luomiväriä ja rajauksena IsaDoran geelieyelineria sävyssä Turquoise* sekä Make Up Storen glitter-eyelineria sävyssä Kayo*.

Huulilla sekoitus Viva La Divan huulipunia Chill Out (koralli) ja Summer Queen (nude roosapersikka).

Kynsillä China Glazen Peachy Keen.

Poskilla sekoitus Benecosin Sassy Salmon* - ja Cliniquen Aglow -poskipunia, ja poskipäillä korostukset Yves Rocherin Melon Nature -luomivärillä. (Miksi sekoitan poskipunia? Sassy Salmon tuntui yksinään liian kirkkaan koralliselta tähän meikkiin, ja pehmensin sitä neutraalimmalla ja hohtavammalla Aglow'lla.)

Meikkipohjana Lumenen CC-meikkivoide sävyssä Medium.*

Taputtelin huulille ensin kerroksen Chill Out'ia ja sitten päälle ohuen kerroksen vaaleampaa Summer Queenia. Jotkut Viva La Divan huulipunista toimivat paremmin (eli jälki on kauniimpaa) sormin taputeltuna kuin suoraan puikosta vedettynä. Viimeistelynä Lumenen Wild Rose -huulikiiltoa sävyssä Kevät.*

(Kiilto jäi uupumaan tuotekuvasta.)

*) Saatu aikoinaan blogin kautta.

En käytä glitterrajauksia usein, mutta välillä niillä on kiva tuoda meikkiin pilkettä. Yksinään Kayo ei tekisi selkeää rajausta vaan se täytyy levittää toisen, vahvempipigmenttisen rajauksen päälle. Niinkuin melkein kaikki glitter-lainerit.

Voin kertoa että on ihan sairaan vaikeaa ottaa luontevaa kuvaa jossa näkyy sekä meikki että kynnet :D

Tuo Peachy Keen -kynsilakka... <3 Ah! En ole käyttänyt sitä tosi pitkään aikaan. Oikein ilahduin kun näin sen lakkalaatikostossani. Täytyy myöntää että pitkään jatkuneen kynsialakuloni ja lakkamasennuksen aikana ehdin unohtaa suuren osan kynsilakoistani... Kivaa kun nyt tekee "uusia löytöjä" varastostaan :)

Tässä vielä värikarttaa niistä tykkääville. Näköjään unohdin Make Up Storen Kayon.

Persikka + pinkki on liilan ja kullan ohella suosikkiyhdistelmiäni luomiväreissä. Sopii kevääseen aina. :)

.

Tämän päivän lakkaus:

Lumenen pinkkikoralli "Tulee kevät". Tämä oli pakko saada, niin ihana!!

Voiko olla keväisempää? :)

Mä olen niin sucker kaikille korallisille sävyille....

.

Harmaus - hus pois! :)

Talven aikana ei ole voinut välttyä PROTEIINISTA katukuvassa. Nyt meidän pitää kuulkaas syödä proteiinirahkaa. Eri valmistajien maitoprotskutuotteet ovat dominoineet katumainoksia syksystä saakka, tai siltä se on ainakin minusta tuntunut. Ehkä kiinnitän niihin sattuneesta syystä tavallista enemmän huomiota.

Vanha tuttu maitorahka on haluttu uudelleenbrändätä trendituotteeksi. Ei rahkaa vaan proteiinirahkaa. Vähän niinkuin sävytetyt päivävoiteet --> bb-voiteet.

No mikäs näissä PROTEIINIrahkoiksi nimetyissä tuotteissa on erona tavalliseen maitorahkaan? Maitorahkassahan on luonnostaan runsaasti proteiinia. Vähän sama kuin nimeäisi kinkun PROTEIINIkinkuksi.

Onko näissä trendirahkoissa nyt sitten enemmän proteiinia?

Ei. Ei niissä ole. Tavallisessa maitorahkassa on keskimäärin 10% proteiinia, proteiinirahkan nimellä kulkevissa tuotteissa ihan saman verran - tai vähemmän.

Valio korostaa markkinoinnissaan, että heidän ProFeel-rahkoissaan on kuitenkin enemmän protskua kuin muissa maustetuissa rahkoissa. Selvä. Tällä logiikalla siis kaikki maustamattomat rahkat ovat proteiinirahkoja ja pian ne varmaan BB-buumin tyyliin uudelleennimetäänkin tällä trenditermillä.

Pian kaupoista saa myös proteiinikalaa, proteiinijuustoa ja proteiinijauhelihaa. ;)

.

Otin tarkasteluun kolmen merkin tavallisen maitorahkan ja proteiinirahkan.

Valio. Tavallisessa ja proteiini-versiossa on saman verran proteiinia.

Arla. Arlalla digataan PROTEIN-sanaa. PROTEIN lukee purkin kyljessä isolla, ja sen alla vielä "pehmeä proteiinirahka", ja tuotetiedoissa "runsaasti proteiinia sisältävä pehmeänmakuinen proteiinirahka". Tuli selväksi, että tuotteessa on proteiinia.

Mutta miten luonnehtisitte "Arla Keittiö" -nimekkeen alla olevaa rahkaanne, jossa on ihan samat raaka-aineet mutta vielä PROTEIN-rahkaakin enemmän proteiinia?

Rainbow. Sateenkaarifirmakin on älynnyt, että PROTEIINIRAHKA kuulostaa myyvältä. Ei muuta kuin tekstiä purkin kylkeen. Tuotteessa on kuitenkin 2 %-yksikköä vähemmän proteiinia kuin lafkan perus-maitorahkassa.

.

Voi meijerifirmat, ystäväiset. Mitenkäs jos antaisitte niiden maustettujen "proteiini"rahkojen kulkea ihan sillä loogisimmalla nimityksellään; MAUSTETTU MAITORAHKA.

....Tätä kirjoittaessani syön lempparirahkaani eli Lidlin 4,3-prossaista. Siinä lukee ajan hengelle epämyyvästi vain Quark. Ja siinä on 10,5% protskua. ;)

Kuvat: Valio, Arla ja Rainbow.

P.S. Te jotka kommentoitte, ettei proteiinirahkaa voi verrata maustamattomaan maitorahkaan koska ne ovat "ihan eri asia" - olettehan huomanneet, että vertailussa on mukana myös maustamaton proteiinirahka? ;) = Yhtä kuin tavallinen maitorahka - mutta tässä tapauksessa saman firman perusrahkaa alemmalla proteiinimäärällä.

Kyllä on niin, että maitorahkalla on paljonkin tekemistä 'proteiinirahkojen' ja maustettujen rahkojen kanssa - nehän ovat maitorahkaa, mutta maustettuna, makeutettuna ja sakeuttamisaineilla tuunattuna...! 

Edit. Tarkkasilmäinen lukija hoksasi, että mulla oli käynyt kämmi Profeel-kuvan kohdalla. Olin epähuomiossa liittänyt sokeroimattoman Profeelin kuvan tavallisen Profeel-rahkan ravintosisältötietoihin. Proteiinia ja rasvaa kummassakin on saman verran, mutta sokereita tietysti eri määrä. Tässä oikea sokeroimattoman Profeel Persikan ravintosisältö:

Miami. Ocean Drive, South Beach. Missä art deco ja kauniit ihmiset kohtaavat.

...vai olisiko täällä kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä?

Olin kovasti odottanut näkeväni Miamin. Jos ei legendaaristen biitsien, uniikin arkkitehtuurin ja julkkiksia ja wannabe-julkkiksia kuhisevan rantabulevardin vuoksi niin Dexterin. I am a fan...

Kuten niin monien suurkaupunkien kohdalla, Miamikaan ei ole vain "yksi Miami". Ei ole yhtä ilmeistä keskustaa, vaan useita, eri henkisiä kaupunginosia omalla kulttuurillisella leimallaan. On pikku-Havannaa, välimerellistä Coral Gablesia, hipsteriä Coconut Grovea ja tietysti über-seksikäs, hedonistinen Miami Beach. Miami Beach sekä Coral Gables ovat teknisesti omia kuntiaan.

South Beach eli SoBe on Miami Beachin eteläinen osa, noin 21:stä kadusta alaspäin.

South Beach tunnetaan ikonisesta art deco -alueestaan, joka koostuu noin kahdeksasta sadasta 20-40-luvuilla rakennetusta rakennuksesta. Ne kunnostettiin 80-luvulla omistautuneiden arkkitehtuuri-aficianadojen toimesta ja pelastuivat näin purku-uhalta. Alue kuuluu nykyään virallisesti suojeltaviin historiallisiin kohteisiin.

Art deco -talojen kerma sijoittuu Ocean Drivelle, 6. ja 13. kadun välille.

Värejä ja retroa rakastavalle ihmiselle kuten minulle South Beach oli ilo silmille. Yhtään julkkista en bongannut, eikä se paljon kiinnostanutkaan, mutta alue tarjoaa sitäkin enemmän silmäkarkkia niin värikkäiden rakennusten kuin persoonallisuuksienkin muodossa.

Huomaa olalla kulkeva koira ;)

Päivä oli tuulinen, ja jätimme rantaelämykset suosiolla väliin. Miami Beachin ranta ei itse asiassa vedä vertoja Fort Lauderdalelle, jonka tunnelmasta muutenkin totesimme Tanjan kanssa tykkäävämme enemmän.

Itse asiassa tämän jutun otsikko oli alun perin Fort Lauderdale vs. Miami Beach ja minun oli tarkoitus vertailla paikkoja, mutta kuvasatoa oli niin runsaasti että päädyin omistamaan postauksen pelkästään SoBe'lle.

SoBe tunnetaan myös eloisasta gay-scenestään. Osuimme Ocean Driven vanhimman gay-baarin The Palacen drag-brunssille. :)

Tämän mamman ei tarvinnut paljon edes liikahtaa kun yleisö ulvoi innostuksesta ja rahaa lensi kuin roskaa.

South Beach art decoineen on upea. South Beach on uniikki. South Beachissa bailataan seitsemänä päivänä viikossa. Joka puolelta kuuluu musiikkia ja klubit sykkivät sunnuntai-iltapäivisinkin. South Beach on epäilemättä Miamin the happening place.

Mutta. Samalla South Beach ei kuitenkaan ollut mun paikka. Täytyy sanoa, että jäin oikein ihmettelemään sitä. Odotin aivan päinvastaista fiilistä.

SoBe ei vienyt minulta jalkoja alta. En nähnyt sen kauniimpia tai karismaattisempia ihmisiä kuin muuallakaan (no, queeneja lukuunottamatta). Ei sillä että juuri se olisi ollut oleellista minun South Beach-kokemukselleni, mutta SoBe crowdia kieltämättä hypetetään kaikilla mahdollisilla seksikkäillä adjektiiveilla. Tänne tullaan näkymään ja näyttäytymään. Totuus: kaduilla kulkee ihan tavallisia "sanneja ja tanjoja", amerikkalaisia ja turisteja reppuineen ja flip-flopseineen. Kenties valovoimaiset ihmiset olivat juuri tuona sunnuntaina pitäneet South Beach -välipäivän? ;)

Ocean Drive oli lopulta vain katu meren rannalla, varrellaan kuvauksellisia vanhoja hotellirakennuksia ja loputtomiin parkkeerattuja autoja. Collins Avenue oli kuin mikä tahansa kauppojen reunustama katu missä tahansa amerikkalaisessa kaupungissa.

En kokenut kuuluvani South Beachille. Pidin South Beachista ja olisin halunnut pitää vielä enemmän, mutta meillä ei ilmeisesti ollut kemiaa. Tai jotain.

Paikkojen ja ihmisen välille syntyvää tunnetta ja suhdetta ei aina voi selittää. Joskus sitä rakastuu umpimähkään johonkin kylään, saareen tai kaupunkiin ilman mitään ns. ilmeistä syytä. Ja joskus joku itsestäänselvästi upea paikka ei aiheutakaan odotettua kipristelyä sydänalassa.

Onko teille käynyt näin joidenkin paikkojen kohdalla? Oletteko matkustaneet jonnekin suurin odotuksin ja suorastaan pettyneet?

Minä en pettynyt South Beachiin. Mutta sannimaisine väreineen ja rakastettavine drag-queeneineenkaan se ei lopulta onnistunut tekemään odotettua vaikutusta.

Luulen, että mestat kuten Little Havanna ja Coconut Grove olisivat enemmän minun heiniäni. Syy palata Miamiin. :)

Collins Avenue.

Kaikki Miami-oppaat neuvovat kurkkaamaan luksus-hotelli Delanon aulaan, jonka Liisa Ihmemaassa -surrealismi on kuulema omaa luokkaansa.

Hotellin tiloista löytyy Gaudín, Dalín ja Man Rayn alkuperäistaidetta. Jos sellaisten ohi kuljimmekin, emme tunnistaneet... :P

David Lynch was here...?

Kahden tonnin surrealistiseen hintaan olisi päässyt tsekkaamaan huoneidenkin taikaa.... ;)