Meitsi teki juuri trendiburgerin!

No, okei, ei se nyt ihan alkuperäiseltä näytä mutta yritys hyvä. :)

Tämä on Ramen burger - vähähiilihydraattinen sellainen.

Bongasin Ramen burgerin Ruoka Pirkka -lehdestä. Mä muuten rakastan Pirkan ruokalehtiä ja odotan uutta aina kärsimättömänä..! ^_^ Tämä on näitä ruokavaliomuutoksen & sen mukanaantuoman ruokainnostuksen hassuja lieveilmiöitä. Harmitti ihan vietävästi kun lehti lakkasi ilmestymästä kerran kuussa ja nyt sitä saa odottaa tosi pitkään. Ilahdun aina suuresti kun näen uuden numeron lähikaupassa :)

Mutta joo. Ramen burger. Kuka on kuullut sellaisesta tai jopa syönyt sitä? Kyseessä on nuudeleihin tehdystä hampurilaisesta, jonka on kehittänyt japanilais-amerikkalainen kokki Keizo Shimamoto. Ramen on eräs vehnänuudelin tyyppi. Ramen burgerissa hampparin sämpylä valmistetaan nuudeleista ja kananmunasta.

Innostuin älyttömästi nuudeliburgerista, se vaikutti niin hullulta idealta. :) Päivän lounaaksi suunniteltu arkinen soijapyöryköitä sienikastikkeessa sai väistyä, ja kaivoin nuudelit esiin.

Käytin Ramen burgerin raaka-aineena hiilihydraatittomia shirataki-nuudeleita.

"Taikina".

Pirkan ohjeen mukaan:

125 g keitettyjä nuudeleita

2 kananmunaa

2 rkl seesaminsiemeniä

(itse lisäsin vielä suolaa)

Ainekset yhteen ja pannulle letun muotoon. (Ohjeen taikinan pitäisi riittää 8 nuudelikakkuun.) Parhaimman nuudelikakun saa aikaan lettupannulla jossa on koloja, näin "sämpylä" pysyy paksuna eikä leviä lettumaiseksi. Minulla ei ole kolopannua joten sämpylöistäni tuli ohuita.

Tällainen plätty tuli. Näyttää nuudelimunakkaalta. :) Ei nyt ehkä ihan välittömästi saa vettä herahtamaan kielelle ^_^

(Keizo Shimamoton kuvissa Ramen burgerit eivät näytä yhtään munakkaalta. Varmasti vähemmän munaa ja enemmän nuudelia. :))

Valmistin purilaisen täytteeksi limellä, chilillä ja korianterilla maustettuja tonnikala-simpukkapihvejä.

1 purkki tonnikalaa

1/2 purkkia savustettuja sinisimpukoita

2 kananmunaa

vajaa desi Pofiber-jauhoa

puolikas punainen chili

puolikas sipuli

n. 1 tl korianteria

aavistus steviaa

suolaa

reippaasti rouhaisuja lime-pippurimyllystä

Surautin massan sileäksi tehosekoittimella ja paistoin pihvejä paistinpannulla paahdetussa seesaminsiemenöljyssä.

Tein raikkaan hampurilaiskastikkeen kermaviilistä, sitruunamehusta ja lime-pippuri-mausteesta.

Kasvistäytteet olisivat varmaan voineet olla eksoottisempia kun pihveissäkin oli Aasian makuja, mutta laitoin mitä jääkapista löytyi eli perussetin kurkkua, tomaattia ja salaattia.

Miltä maistui? Noh, miltä tuollaisen mauttomista nuudeleista ja kananmunasta tehdyn "sämpylän" voi kuvitella maistuvan? :) Ei oikein miltään. Mutta kokonaisuus pihveineen ja täytteineen maistui...! :) Oikeilla ramen-nuudeleilla hamppariin saisi epäilemättä paremman ja kiinnostavamman rakenteen.

Tulipahan kuitenkin tutustuttua maailmalla suosiota niittäneeseen ruokailmiöön :) Time-lehti on nimennyt Ramen burgerin yhdeksi maailman 17 vaikutusvaltaisimmasta hampurilaisesta. Kyllä, hampurilainenkin voi näköjään olla vaikutusvaltainen. ^_^

Tsekkaa Keizo Shimamoto valmistamassa burgeriaan Conan O'Brienin show'ssa.

Kai tällaisiakin on ollut jo pitkään - mutta minä kuulin suihke-muotoisesta kynsilakan pikakuivattajasta vasta viime syksynä jolloin sain sellaisen testiin.

Onko pikakuivattava spray monelle tuttu?

Itse olen kynsilakan pikakuivattajien suurkuluttaja. Vähän samaan tyyliin kuin kuivashampoita ja silmämeikinpoistoainetta, niitä kuluu todella paljon. Lakka kuivuu minulla aina tosi hitaasti, oikeastaan merkistä riippumatta. Ainoan poikkeuksen muodostavat neon-lakat, kai niiden koostumuksessa on jotain joka saa ne kuivumaan välittömästi. Jaksan aina ihmetellä ja ihastella esimerkiksi Charming Nailsin jokailtaista lakkausrutiinia - huh, mä en jaksaisi ikinä..! Kun aina pitää varata vähintään puolitoista tuntia sellaista aikaa, jolloin ei käytännössä voi tehdä mitään.

Pikakuivattaja helpottaa, vaikka ei sekään tietenkään lakkausta läpikuivata. Minulla on joskus mennyt kuivattajallakin käsitelty lakkaus ruttuun iltapäivällä, vielä joku kuusi tuntia lakkaamistoimenpiteen jälkeen...! Ilman pikakuivattajaa joutuisin odottamaan varmaan kolmekin tuntia ennenkuin voisi kaivaa jotain käsilaukusta. En käsitä miten joillain lakat kuivuvat puoleen tuntiin...

Suihkemuotoisen pikakuivattajan vaikuttava ainesosa on - - yllätys, silikoni. Tässä ihan uusi yhteys jossa kohtaan silikoniyhdisteen.

Spray'ta neuvotaan suihkauttamaan 30 cm:n etäisyydeltä. Se muodostaa kynsien - ja sormien - päälle öljyisen kalvon. Taisin ensimmäisillä kerroilla suihkuttaa liian läheltä, sillä kalvo oli todella märkä ja kuivui hitaasti. Lisäksi sormien iho jäi ihan öljyiseksi. (Incissä on myös dicaprylyl-karbonaattia, rasvamaista ainetta.)

Kuvassa kynsi-spray kuivumisvaiheessa.

Sittemmin opin annostelemaan suihketta oikein ja suihkuttamaan kauempaa. Käsittely on todella nopea ja tulos vastaavanlainen kuin perinteisellä pikakuivattajalla;  kuivuu nopeasti ja kynsille jää samanlainen, kolhuja kestävä sileä kalvo.

Täytyy sanoa, että edelleen ihmettelen, miten tuotteen teknologia oikein toimii. Tuotteessa on vain ponneaineita ja niiden lisäksi haihtuvaa silikonia (cyclopentasiloxane) ja dicaprylyl-karbonaattia (anteeksi huono suomennos, estenomit, saatte korjata ;)). Miten näistä aineista jää kynnelle pysyvä kalvo..? Jos cyclopentasiloxane haihtuu ja dicaprylyl-karbonaatti on rasvaa..?

Kynsillä muuten viime viikon meikkipostauksessa näkynyt China Glazen Peachy Keen.

Nail Spray'ta saa Gina Tricotista.

*

Tässä vielä tämän päivän "Taistelu harmautta vastaan" -meikki:

Olen nyt ollut ihan old school -linjoilla meikkauksissa. Tämäkin yksi vanhoja, jo aiemmin blogissakin nähtyjä lempparilookkejani; vihreää ja sinistä. Tällä kertaa yhdistettynä kupariseen alaluomen rajaukseen.

Poskilla Idunin Lingon-poskipunaa ja huulilla Idunin Cornelia-huulikiiltoa.

Silmämeikissä Pure Luxen mineraaliluomivärejä; koko luomella Seashore ja luomivaossa Shameless. Rajauksessa kahta sinistä; Sephoran Fancy Blue Eyeliner ja Indeliblen Oceanic Gel Eyeliner. Alaluomella Yves Rocherin rajauskynä sävyssä 06 Cuivre.

*

Huomenna olen muuten jälleen pääsemässä kiinnostavalle yritysvierailulle.... nimittäin Biodellyyn..! Tiedättekös mitä tämä muun muassa merkitsee? Pääsen vihdoin näkemään kaikki Lily Lolon meikit livenä...! Niiiin paljon hiplausta ja swatchausta tiedossa! :D

Meinasin aamulla junassa jatkaa noihin rahkakommentteihin vastailua... Kuka saattoi arvata että maitorahka herättäisi yhtäkkiä näin mielettömän vilkkaan keskustelun jossain blogissa - vähiten Karkkipäivässä..! :) Laktoosi-keskustelu on myös huisin kiinnostava, itsekin oppii uutta. :)

Huh huh hämmästystä, eipä voi muuta todeta tuohon rahkapostaukseni vastaanottamaan suosioon. :) Postausta on jaettu enemmän kuin mitään muuta artikkelia koko Karkkipäivän lähes 6-vuotisessa historiassa. Enpähän olisi osannut tuota odottaa kun perjantaina kaupassa käytyäni spontaanisti kirjoitin jutun - muuan katumainoksen herättämästä kimmokkeesta.

Näköjään maitorahka herättää suomalaisissa tunteita! :D

Koska aihe on nyt tapetilla, en mitenkään malttanut olla tekemättä rahkan ympärille kyselyä. ^_^ Ihan pakko päästä selvittämään kumpi voittaa, maustamaton vai maustettu rahka, ja mikä on Suomen suosituin rahka :)

Kyselyyn pääsee TÄSTÄ.

Sivupalkissa on yhden kysymyksen lyhytversio niille, jotka eivät jaksa vastata useampaan kysymykseen.

On ollut tosi kiinnostavaa lukea ihmisten kommentteja perjantain postaukseen. Vähän niinkuin deodorantti-keskustelussa, myös rahka jakaa ihmiset eri koulukuntiin. Toisten mielestä maitorahka on eri asia kuin rahka; jälkimmäisellä he ymmärtävät nimenomaan maustetun, sekoitetun jälkiruoka/herkutteluversion, kun taas 'maitorahka' -nimellä myytävä tuote on heidän silmissään leivontaan ja ruoanlaittoon kehitetty valmiste. Mielenkiintoista.

Yksinkertaisesti maitorahka eli lyhennettynä rahka on maidosta hapattamalla valmistettu, proteiinipitoinen raaka-aine, jota voi syödä sellaisenaan, käyttää ruoanlaitossa tai pohjana erilaisissa maitovälipaloissa ja -jälkiruoissa. Lainsäädännöllisesti rahka on tuorejuustoa. Ei ole olemassa erikseen ei-proteiinipitoista rahkaa ja proteiinirahkaa; on maitorahkaa joka on luonnostaan proteiinipitoista, ja sitä voi syödä joko sellaisenaan tai käyttää osana sekoituksissa.

Maustamatonta rahkaakin on erilaisilla "vahvuuksilla" ja koostumuksilla. Mitä itse asiassa itse ihmettelen. Ymmärrän pehmeät ja miedommat versiot, koska ne luonnollisestikin sopivat paremmin sellaisenaan syötäviksi kuin happamat ja tanakat. Mutta kysymys kuuluu: mihin noita happamia edes tarvitaan? :) Kun pehmeää ja mietoakin voi yhtä hyvin käyttää ruoanlaitossa, miksi valikoimassa pitää olla miljoona erilaista rahka-versiota?

Entäs sitten kaikki nämä laktoosittomat ja vähälaktoosiset? Don't even get me started, niiden ihmettelystä saisi jo oman postauksen. Eikö riitä, jos valikoimassa on laktoositon vaihtoehto? Mitä virkaa on vähälaktoosisella? Jos henkilö on laktoosille herkkä mutta ei suorastaan intolerantti, eikö hän voi hyvin syödä laktoositonta....?

Anoppia lainaten; "Kaupan hyllyt ovat nykyään niin täynnä laktoosittomia tuotteita että meille laktoosia sietäville alkaa jo olla työn takana löytää joukosta normaali versio..."

Minulle henkilökohtaisesti on ihan sama onko kaupan hyllyllä 50 vai 500 versiota samasta tuotteesta, vaikka ymmärrän anopin pointin ja joillain varmasti menee hermo kun alkuperäistä tuotetta saa nykyään hakemalla hakea. Ihmettelen asiaa lähinnä kannattavuuden kannalta. Onko oikeasti myynnillisesti kannattavaa valmistaa samasta tuotteesta kolme eri versiota? Onko kaikille tarpeeksi ostajia? Mietityttää myös milloin kaupoista loppuvat hyllymetrit... Varmaan nyt jo ollaan meijeriosastoilla helisemässä.

Kävin kyselyä varten läpi kaikkien Suomessa myytävien tunnetuimpien valmistajien maitorahkatuotteet. Löysin yhteensä 29 maustamatonta maitorahkaa. On siinä rahkaa kerrakseen. Voi vain miettiä, onko tarpeen pitää hyllyillä kymmenittäin lähes identtisiä tuotteita... Melkein joka merkillä on vähintään perus- ja laktoositon versio.

Oli myös kiinnostavaa panna merkille rasvattomuuteen liittyvät pakkausmaininnat. Kirkkaasti valtaosa Suomessa myytävistä rahkoista on rasvapitoisuudeltaan 0,3%. Muistelen kuulleeni joskus, että rasvattomuuden rajana pidetään juuri tuota 0,3:a, eli jos arvo on sen tai alle, saa tuotetta kutsua rasvattomaksi. Epäloogisesti, usean valmistajan rasvattomaksi nimetty rahkatuote sisältää saman verran rasvaa kuin saman merkin perusrahka. Eli sen 0,3 prossaa. Toisessa halutaan korostaa rasvattomuutta, toisessa ei, vaikka arvot ovat samat. Miksi...?

Nyt tämä menee jo ihan jaaritteluksi, mutta pakko lisätä vielä yksi vähähiilihydraattisuuteen liittyvä havainto niille keitä se kiinnostaa. :) Lindahlsin meijerin maitorahka on vähähiilarisin Suomessa myytävä rahka arvollaan 2,9 g / 100 g. Normaalisti rahkassa on 4-4,5 % hiilihydraattia. Ja yllättävästi kakkossijalle kiri.... Danone! En edes tiennyt, että sokerisista herkkurahkoistaan tunnetulla Danonella on valikoimassaan myös yksi maustamaton rahka. Vitalinea Pro -rahkan hiilariarvo on 3 g / 100 g. Kiitos kysely-taustatyön, olen jälleen viisaampi. :)

Lopuksi.... oma erikoisuutensa, Skyr.

Skyr-tuotteet ovat hapatettuja, rahkamaisia maitotuotteita mutta eivät lainsäädännöllisesti rahkaa.

Jos joku osaa kertoa miksi Skyrit eivät ole rahkaa, vaikka koostumus (ja mun mielestä makukin) on ihan samanlainen, niin saa valaista :) Olen utelias.

Kuvat: Pirkka, Maitokolmio, FreshFoods, Danone, Lindahls ja Skyr.

Taas on niin kiinnostavaa keskustelua kommenteissa! :) Olette te kyllä mahtavia lukijoita kun osallistutte niin aktiivisesti :)

Vastailen tämän ja huomisen päivän aikana.