Laitetaanpas tähän väliin yksi kosmetiikkajuttu ja palataan Kuopioon taas illemmalla. :)

Nafha on ranskalaista, Ecocert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Merkin perustivat Guy Boulanger ja Carole Gancia vuonna 2006 inspiroiduttuaan Marokon vierailuillaan itämaisista kauneusrituaaleista. 'Nafha' on arabiaa ja tarkoittaa 'hengitystä' ja 'olennaista'.

Tällainen perusteellinen tyyppi kun olen, niin jäin vähän kaipaamaan Nafhan sivuilta tietoa siitä, millä lailla nämä marokkolaiset kauneusperinteet näkyvät Nafhan tuotteissa. Sivuilla vain kerrotaan mistä inspiraatio on haettu, sen kummemmin avaamatta, miten vaikutteet näkyvät tuotteiden koostumuksissa. Valtaosassa tuotteista on "Marokon kultana" tunnettua arganöljyä, mutta tämä ainesosa ei tee sarjasta mitenkään omaleimaisen "itämaista". Arganöljy on tänä päivänä yksi suosituimmista kosmetiikassa käytetyistä ainesosista ja sitä voi löytää kaikenlaisista tuotteista markettibrändien hiusseerumeista luksuskylpylöiden hoitolasarjoihin.

Nafha on laajuudeltaan pieni sarja. Tuotteita ei ole tarjolla eri ihotyypeille, vaan sarja koostuu nimensä mukaisesti muutamista 'olennaisista' perustuotteista, joita yhdistelemällä voi luoda erilaisia cocktaileita. Muista blogeista olen lukenut, että sarjaa markkinoidaan herkälle iholle sopivana, mutta tuotteiden incit alkoholeineen ja hajusteineen eivät tue tätä lupausta (puhtaat öljyt poislukien). Katja Kokon blogista löysin tapauksen, jossa Nafhan voiteet ja puhdistusemulsio olivat saaneet superherkän ja atoopisen ihon ärtymään totaalisesti.

Joku voisi nyt pitää tätä alustusta merkkinä siitä, että Sanni ei tainnut oikein tykätä Nafhasta. Ei suinkaan, testituotteista löytyi yksi todellinen lempparikin, mutta myönnän, että minulle jää vähän epämääräinen kuva brändistä ja heidän "nichestään" kokonaisuutena.

Blogeista voi lukea Nafhan maahantuojan tuote-esittelysivuilta kopsattuja ilmaisuja kuten "raaka-aineet ovat tarkoin tutkittuja ja tuotteisiin on valittu vain parhaita mahdollisia kasveja, kasviöljyjä, sekä eteerisiä öljyjä. Monissa NAFHA-tuotteissa käytetään innovatiivisia ja harvinaisia raaka-aineita" - mutta mitä nämä lauseet oikeasti tarkoittavat ja eroaako Nafha lopulta tällä pohjalla muista laadukkaista luonnonkosmetiikkasarjoista? Kaikkien EU:n alueella myytävien kosmetiikkasarjojen (niin luonnon- kuin normaalin) raaka-aineet ovat "tarkoin tutkittuja" ja totta kai jokainen merkki korostaa ainesosiensa olevan "parhjaista kasveista ja öljyistä". Mitä harvinaisuuteen ja innovatiivisuuteen tulee, vaikka en mikään kosmetiikan kemisti ole, niin sen verran on tullut inci-listoja luettua etten löydä Nafhan ainesosalistoista muuta harvemmin käytettyä ainesosaa kuin kaktusviikunaöljyn.

Käyttövinkkejä:

Tehohoito juonteille ja rypyille - sekoita Intemporel-voidetta + silmän- ja huultenympärysvoidetta

Kuivalle iholle - sekoita kosteuttavaa päivävoidetta + arganöljyä

Kuuri kuivalle ja väsyneelle iholle - viikon ajan rauhoittavaa kasvonaamiota yövoiteen tilalla

Auringossa palaneen ihon hoitoon - paksu kerros kosteuttavaa päivävoidetta

Nafhasta muodostuu vaikutelma ihan mukavana, miellyttävä- ja kevytkoostumuksellisena sarjana, mutta en löydä siitä mitään selkeästi erilaista tai omintakeista juttua mikä erottaisi sen ratkaisevasti kilpailijoistaan. Tuotteiden hinnat ovat välillä 17,90 € - 36,60 €.

Mitä herkkään ihoon tulee - markkinoilla on myös luonnonkosmetiikkasarjoja joilla on oikeasti hajusteettomia ja alkoholittomia koostumuksia.

Sain maahantuojalta kokeiltavaksi kolme omavalintaista tuotetta. Vaahtoavaa putsaria kun ei valikoimasta löydy, niin valitsin vain voiteita.

Nafha Crème de Jour eli Kosteuttava Päivävoide

Koostumukseltaan erittäin ohut, silkkinen, nopeasti imeytyvä emulsio. Tuoksusta tuli minulle ensin mieleen karvasmanteli, mutta tuotteessa ei ole lainkaan mantelia. Joka tapauksessa tyypillisen luonnonkosmetiikkamainen tuoksu, mutta ei vahvasti eteeris-öljymäinen.

Vaikka tuoksu ei ole ihan suosikki, ihastuin voiteeseen niin, että en ole malttanut lopettaa sen käyttöä vaikka otin Kuopioon mukaan seuraavan testisatsinkin (Exuviancea). Nafhan silkkinen koostumus on niin paljon mieleeni, että juuri nyt ei tekisi yhtään mieli siirtyä seuraavaan testattavaan. Tätä tämä kosmetiikkablogin pitäminen on...! ^_^ Ei voi jäädä käyttämään lemppareita jos haluaa tuottaa tuotearvosteluja...

Voide on todella ohutta mutta samalla hyvin kosteuttavan tuntuista. Inciä tutkimalla voikin hieman ymmärtää, mistä sen lähes puuterinen ihofiilis johtuu. Kasviöljyistä kuvittelisi aina, että öljy = rasvaista, mutta öljylaatuja on monenlaisia. Nafhan Crème de Jourin incissä nopeasti imeytyvää, ei-tahmaista koostumusta rakentavat mm. tylsiltä kuulostavat ainesosat (niissä ei ole houkuttavia kasvinnimiä ;)) dicaprylyl ether ja myristyl myristate sekä kombo arachidyl alcohol - behenyl alcohol - arachidyl glucoside, joka samalla kosteuttaa mutta pitää ihon pinnan mattaisena. Nämä alkoholit eivät kuivata vaan ovat pehmentäviä rasva-alkoholeja. Kaikki ovat kasvipohjaisia.

Inci: aqua (Water), Aloe Barbadensis Leaf Juice, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil, Glycerin, Alcohol, Arachidyl Alcohol, Dicaprylyl Ether, Argania Spinosa Kernel Oil, Myristyl Myristate, Behenyl  Alcohol, Salvia Officinalis (Sage) Water, Squalane, Glyceryl Stearate, Arachidyl Glucoside, Benzyl Alcohol,  Opuntia Ficus-Indica Extract, Cera Alba (Beeswax), Pongamia Glabra Seed Oil, Prunus Armeniaca (Apricot) Kernel Oil, Bisabolol, Tocopherol, Levulinic Acid, Undecylenoyl Glycine, Camellia Sinensis Leaf Extract, Althaea Officinalis Root Extract, Parfum (Fragrance), Xanthan Gum, Sodium Levulinate, Dehydroacetic Acid, Palmitoyl Grape Seed Extract, Sodium Hyaluronate, Sodium Hydroxide, Bambusa Arundinacea Stem Extract, Rosa Centifolia Flower Extract, Sodium Citrate, Limonene, Linalool, Citronellol, Geraniol

Merkkasin punaisella potentiaaliset ärsyttäjät eli hajusteet sekä kuivattavat alkoholt. Merkkasin sinisellä ne ainesosat jotka ovat itselleni erityisen mieleisiä. Aloe rauhoittaa ja kosteuttaa, skvalaani ja hyaluronihappo kuuluvat tunnetusti erinomaisiin kosteuttajiin, argan- ja kaktusviikunaöljy pehmentävät ja toimivat antiosidantteina, karanjaöljy (pongamia glabra) tuo luontaista UV-suojaa, bisabolol rauhoittaa ja teeuute on tehokas antioksidantti. Kuten olen aiemmin todennut, en välttele alkoholia ihonhototuotteissani. Jos on kaksi yhtä miellyttävää tuotetta mistä valita, otan alkoholittoman, mutta en sylje 'holillisenkaan päälle.

Nafha Silmän- ja huultenympärysvoide

Tästä tuotteesta minulla ei ole paljonkaan sanottavaa. Koostumus on geelifluidimainen, ja vaikkakin ihan miellyttävä, niin ei tarpeeksi "jämäkkä" minun makuuni. Olen etenkin nyt iän ja juonteiden karttuessa mieltynyt hieman täyteläisempiin koostumuksiin, ja tykkään siitä, että sy-voidetta jää alueelle kunnolla. Kokemusta on vaikea selittää, mutta monet koostumukset ovat niin vesimäisiä, että kun iholle laittaa pikkuruisimmankin pisaran, se leviää kauttaaltaan sy-iholta jonnekin ohimoon saakka, jättäen välittömälle silmänympärysalueelle tunteen, että "Jäikös tähän nyt ylipäätään mitään kerrosta suojaamaan, pehmentämään ja kosteuttamaan..?" En tiedä saako joku kiinni siitä mitä tarkoitan.

(Pakko livauttaa tähän väliin että tämän hetkinen ehdoton suosikkihoitotuotteeni silmänympäryksille on Laveran Cranberry & Argan Wrinkle Smoother, jonka koostumus on samalla geelimäinen mutta täyteläinen, ei tahmaa, ei kiillä, ja pehmentää & kosteuttaa sy-ihon ihan tajuttoman hyvin! Ensin olin ihan että njaa, ihan ok tuote, mutta sitten tajusin rakastuneeni tuotteeseen enkä tällä hetkellä halua muuta käyttääkään.)

Nafhan Silmän- ja huultenympärysvoide lupaa kiinteyttää, mutta en osaa ottaa kantaa lupauksen täyttymiseen. Ainesosaluettelosta löytyy samoja aineita kuin päivävoiteestakin, mukaan lukien alkoholia ja hajusteita.

Nafha Vartaloemulsio

Tässäpä meillä ooooohuen ohut, vesimäinen vartalon kosteuttaja! Siis todella ohut, näin nestemäistä vartaloemulsiota en muista aiemmin kohdanneeni. Fiilis on silkkinen ja etten sanoisi jopa ylellinen, mutta kosteustehot eivät riitä minulle. Voide katoaa ihoon saman tien ja ihon pinta pysyy kosteutetun tuntuisena vain joitain tunteja. Minullahan on vartalon ja kasvojen iho "eri paria", eli vartalo on kuivempi kuin kasvot. Tarvitsen kropalle huomattavasti täyteläisemmän kosteustuotteen kuin kasvoille.

Voiteessa ei ole yhtä paljon alkoholia kuin kahdessa muussa testituotteessani. Kuivattavin alkoholi (etanoli) puuttuu kokonaan, incissä on vain benytsyylialkoholia.

Uskoisin, että Nafhan "vartalomaitoon" ihastuvat ne, joiden iholla ei ole juuri lainkaan kuivuutta, ja jotka käyttävät vartalovoidetta lähinnä vain suihkun jälkeen korvatakseen ihon suihkun aikana menettämän kosteuden. Näillä ihmisillä iho siis saattaa hieman kiristää peseytymisen jälkeen, mutta iho ei muuten koskaan hilseile tai tunnu epämukavalta. Tällöin nopeasti imeytyvä, vähärasvainen ja silkkinen vartalovoidelaatu on varmasti onnen omiaan.

Minun ihoni on aina valkoisilla "suomuilla" jos en rasvaa sitä.

Tämä kuva on vuodelta 2013, mutta tältä ihoni näyttää iltaisin kun olen aamulla voidellut sen Nafhan vartaloemulsiolla.

*

Nafhan tuotteita on saanut Suomesta nyt vuoden verran.

Onko lukijoiden joukossa Nafhaan tutustuneita? Millaisia kokemuksia teillä on sarjasta?

Tämä juttu on ollut minulla tekeillä pitkään. Nyt se löysi paikkansa mitä osuvimmin Kuopio-viikolla.

Saanko esitellä kuukauden idolin: lupsakka savolaisneito Taina.

Blogosfäärissä paremmin tunnettu kynsibloggaaja Charming Nailsina.

Olen alun perin tutustunut Tainaan jo vuosia sitten netin ”kosmetiikkafriikkipiireissä”, jos asian näin hauskasti saa ilmaista, aikoja ennen meidän kummankaan blogeja. Asuin tuolloin itse Ahvenanmaalla, joten savolaisuus ei meitä yhdistänyt, ja meni pitkään ennen kuin edes kävi ilmi että olemme kotoisin samoilta nurkilta.

En tiedä onko se sitten juuri savolaisuus vai mikä, mutta jokin Tainassa on aina tuntunut tutulta ja turvalliselta. Olemme hyvinkin erilaisia elämäntyyleiltämme ja luonteenpiirteiltämme, mutta silti löydän meistä jonkun tietyn saman perusvireen. Kutsun sitä villasukka-asenteeksi. Olen jopa alkanut nimittää meitä villasukkabloggaajiksi.

Kuvitus Tainan kotoa. Talossa asustaa pariskunnan lisäksi kaksi kissaa ja pääsiäisenä perheeseen liittynyt koiranpentu.

Taina perusti bloginsa lokakuussa 2008, aikaan, kun blogi-ilmiö Suomessa oli vielä taaperoiässä. Blogeja oli tuolloin niin vähän, että suosituimmista tuli heti kaikkien tuntemia megabloggaajia, ja osa heistä jatkaa tällä tiellä edelleen.

Tuohon aikaan oli helppo erottautua massasta, etenkin, jos oma aihepiiri oli uniikki. Charming Nailsin nähdessä päivänvalon oli Suomessa vain pieni kourallinen kauneusaiheisia blogeja, ja Tainan blogi onkin tiettävästi Polishaholicin ohella Suomen kynsiblogipioneeri.

2010-luvulla kynsi- ja kauneusblogeja on syntynyt kymmenittäin ellei peräti sadoittain, Charming Nailsin pysyessä suosituimpien joukossa. Kynsilakkajanoiset löytävät Charming Nailsista aina viimeisimmät lakkauutiset ja inspiroivia lakkauksia kera selkeiden tutorialien. Kynsijuttujen ohella Taina kirjoittaa myös meikeistä ja kosmetiikasta yleisesti, ja vilahtaapa ruudussa silloin tällöin myös välähdyksiä neitokaisen arjesta.

Toisin kuin valtaosa muista nimimerkin takana kasvottomina aloittaneista bloggaajista (Sanni viittaa myös), Taina on valinnut pysyä anonyymina. Hän julkaisee itsestään tunnistettavia kuvia ani harvoin, ja etunimensäkin nainen paljasti vasta jokunen vuosi sitten. Hän myös rajaa aihealueistaan tarkkaan pois liian yksityiset ja henkilökohtaiset asiat kuten työn, ystävät ja parisuhteen.

”Blogini käsittelee kynsiä, ei minua”, Taina sanoo brunssilautasensa takaa kuopiolaisessa toriravintolassa. ”Mun elämä on niin tavallista että ketä se kiinnostaisi, kynnet ovat kiinnostavammat”.

Mutta totuushan on, että juuri se tavallinen elämä kiinnostaa. Villasukkaelämäkin. Kaikkien bile- ja matkablogien vastapainoksi tilausta on myös tavallista arkea kuvaaville blogeille, näin minä uskon. Ne pienet pilkahdukset Tainan elämästä Kuopion maaseudulla tuovat blogiin viehättävää maanläheisyyttä, jollaisesta itse pidän blogeissa. Se tekee myös bloggaajasta inhimillisemmän, koko elämä ei ole pelkkää kynsien koristelua. Mutta ymmärrän Tainan valitseman tien, eikä jokaisen blogin kuulukaan olla pitäjänsä elämäntyylistä raportoiva päiväkirja. Charming Nails on kynsiblogi. Ja loistava sellaisenaan.

Millaista on kynsibloggaajan arki?

Taina tekee työkseen jotain ihan muuta kuin kynsiin liittyvää, mutta kynsille omistetaan aikaa joka ilta töiden ja harrastusten jälkeen. Taina lakkaa kyntensä 6-7 kertaa viikossa, ja rutiini on tehokkuudessaan aivan hämmästyttävä; nainen kuivattelee kynsiään jopa saunassa..! Lakkaukset kuvataan heti tuoreeltaan jolloin ne ovat kuvissa moitteettomassa kunnossa.

Postauksia Taina kirjoittaa iltapäivisin tai viikonloppuisin useamman kerralla, kun on enemmän aikaa. Julkaisutahti on kunnioitettava;  sisältöä ilmestyy jokainen päivä. Rytmi on Tainalle luonnollinen eikä hän koe sitä stressaavana. (Wow näitä tehopakkauksia, sanon minä vain…! Ja joillain bloggaajilla on paketissa mukana vielä lapsetkin..!)

Kynsien hoitorutiini on odotetusti perusteellinen. Kynnet öljytään päivittäin, aina ennen lakkausta. Viikkohuoltoon kuuluu viilaus ja kynsinauhojen siistiminen. Muutaman viikon välein kynnet lyhennetään, Taina pyrkii pitämään kynnet tietyssä pituudessa. Lisäravinteina menee kalsiumia ja piimaata ja välillä myös biotiinia.

Kysyn, tuleeko Tainalle koskaan kuivia kausia inspiraation suhteen. Kun nainen taiteilee uudet lakkaukset päivittäin, voisi kuvitella, että jossain vaiheessa lyö ideoiden suhteen tyhjää. Mutta ehei, ei vaikuta siltä että Tainalle olisi ihan heti käymässä näin. Lakkauslistaa on viikoiksi eteenpäin ja koko ajan tulee uusia lakkoja, tarroja, leimauslaattoja ja muita härpäkkeitä joista saa loputtomiin ideoita ja materiaalia blogikynsiin.

Taina on päässyt suunnittelemaan oman kynsilakan Dollish Polish -merkille. Tainan nimikkolakka (kuvassa) on nimeltään Charming Starry Sky. Taina on myös ainoa bloggaaja maailmassa (!), joka on saanut suunnitella oman leimauslaatan Konadille. Ei paha lisä blogi-CV:hen ;)

Mikä bloggauksessa on antoisinta?

Tainan pitää miettiä vähän aikaa. ”On tosi kivaa saada tutustua uutuustuotteisiin ja kirjoittaa niistä, mutta ennen kaikkea bloggaus on minulle sosiaalinen juttu”, Taina sanoo. ”On mahtavaa jutella samanhenkisten kanssa, jakaa intohimoaan muille ja saada muutkin innostumaan. Olen tutustunut blogin kautta tosi kivoihin lukijoihinkin.”

Taina ei käy bloggaajien PR-tapahtumissa, jotka muodostavat monille bloggaajille tärkeän sosiaalisen kanavan. Tässä asiassa Savo asettaa omat haasteensa. Taina kävisi tilaisuuksissa mielellään, mutta… ”Ne ovat niin kaukana”. Pressiaamiaiset ja muut promokekkerit ovatkin lähinnä pääkaupunkiseutulaisten kenttää. Harvasta maakuntablogista saa lukea raportteja merkin X tai Y järjestämistä tilaisuuksista. Toisia bloggaajia tilaisuudet eivät tietysti kiinnostakaan.

Taina vastaanottaa ilmaisia PR-tuotteita ja tienaa blogin mainoksilla pientä taskurahaa. Kuinka paljon tämä vaikuttaa Tainan bloggausmotivaatioon?

”Pitäisitkö blogia vaikka et hyötyisi siitä materialistisesti tai taloudellisesti mitenkään?”

Tätä Tainan ei tarvitse miettiä. ”Ehdottomasti pitäisin. Olen aloittanut blogin puhtaasta intohimosta vailla mitään kuvitelmia PR-tuotteista tai mainostuloista, ja tekisin blogia edelleen ilman näitä elementtejä.” Juttelemme aiheesta pitkään ja antaumuksella.  Mainostulot ja blogin kautta saadut tuotteet ovat Tainalle ilahduttava bonus, mutta eivät blogin elinehto. Taina ostaisi monia ilmaiseksi saamiaan tuotteita joka tapauksessa.

”Nykyään tuntuu, että blogilla kuuluu olla mahdollisimman paljon yhteistyökumppaneita ja täytyy saada mahdollisimman paljon ilmaiseksi, se ikään kuin jotenkin määrittää blogin arvon”, Taina miettii. ”Paljon on muuttunut kuudessa vuodessa.” Tunnettua on, että blogeja jopa perustetaan nykyään sillä kannustimella, että voi saada tuotteita tai palveluita ilmaiseksi.

Taina on iloinen yhteistyökumppaneistaan, mutta ei koe, että ne tekevät hänen bloginsa. ”Mieluummin teen yhteistyötä muutaman, juuri minun blogini sisältöä tukevan kumppanin kanssa kuin kymmenien, joiden luontevaa istuvuutta blogiini saisin miettiä.”

Mitkä ovat lempipostauksia blogissasi?

Tainalle mieluisimpia ovat kynsipostaukset, joiden eteen hän on nähnyt paljon vaivaa ja tulos on onnistunut. Hän tykkää myös esitellä uutuustuotteita ja kokoelmia. ”Ylipäänsä on tosi kivaa, kun saa jakaa informaatiota ja inspiraatiota”.

Charming Nails onkin aina ajan tasalla, ja kynsifriikit lukijat tietävät aina löytävänsä sieltä kuvat uusimmista lakkaherkuista. Vähän toista kuin Karkkipäivässä… :D Jossa konjac-sienestä ja Beauty blenderistäkin voi odottaa lukevansa mahdollisesti ennen vuotta 2018… Ihailen blogikollegoita, jotka ovat aina viivalla ja innostuneita viimeisimmistä jutuista.

Tainan blogi tarjoaa kynsi-nannan lisäksi myös mainioita vinkkejä raskaiden luomien meikkaukseen

Entäpä nolottaako joku postaus Tainaa?

Odotin kovasti jotain mehevää paljastusta myöhemmin poistetusta postauksesta, jollaisia melkein joka bloggaajalla tuntuu menneisyydessään olevan. Mutta villasukkabloggaajallamme ei sellaisia ole.

Taina sanoo, että käytännössä ainoastaan alkuaikojen huono kuvanlaatu nolottaa.

Jotain Tainasta Charming Nailsin takana. Nainen, jonka elämä on omien sanojensa mukaan niin tavallista, ettei se kiinnosta ketään.

Tärkeitä asioita ovat koti, vakituinen työ, tasapainoinen elämä, perhe, ystävät ja eläimet. Rauhallinen tempo arjessa, tasalaatuisuus. Lähiarvot.

”En koe, että minun täytyy etsiä elämyksiä kaukaa. Lähelläkin olevat asiat riittävät hyvään elämään.

Siinä on Charming Taina kiteytettynä. Juuri sitä lempeän seesteistä villasukkaisuutta. Kaikki tämä leppoisalla savon murteella kerrottuna, kiireettömän sunnuntaibrunssin äärellä, miljöönä Kuopion Kauppahallin vanha tiiliholvi.

Kolme tuntia on kulunut jutustellessa, hämmentelemme tyhjien lautasten äärellä viimeisiä kahvikupillisiamme. Tainalta on parkkiaikakin kohta lopussa.

”Mikä olisi sulle täydellinen päivä?” keksin vielä kysyä, kun olemme jo tekemässä lähtöä.

Taina tuumailee.

”Joulu”, kuuluu sitten. ”Täydellinen päivä on sellainen, jonka saa viettää perheen ja ystävien kanssa eikä ole hätä tai kiire mihinkään. Niin kuin joulu.”

Hymyilyttää.

Joulua odotellessa.

.

Jos tori on Kuopion sydän, tämä katu on sen valtimo: kulttuuria, yöelämää, legendaarisia ruokaravintoloita ja tärkeimpiä nähtävyyksiä varrelleen kerännyt Kauppakatu.

Jos tulet Kuopioon ja sinulla on vain päivä aikaa, omista se tälle kadulle.

Useimmat kaupungissa vierailevat kohtaavat Kauppakadun juuri tässä, torin kulmalla Kauppahallin nurkalla, jossa Kauppakatu risteää Puijonkadun kanssa. Oikealla on Kauppahalli (tunnettu Veljmies-patsas jää juuri kuvan ulkopuolelle) ja vasemmalla Kuopion Lyseo.

Horisontissa häämöttää Kuopion terveydenhuolto-oppilaitos, johon Kauppakatu päättyy läntisessä päässään. Edit. Jahaps, Terveydenhuolto-opinahjo onkin muuttanut muualle. Mitä lie rakennuksessa nykyään...? Siellä on käsittääkseni toiminut muinoin sairaala.

Kauppakatu kulkee koko keskustan läpi Valkeisen lammen kupeesta Matkustajasatamaan saakka. Sen varrella on niin paljon nähtävää, että kaikkien paikkojen koluamiseen saa kulumaan useampia päiviä.

Torilta länteen päin kadun varrella sijaitsevat Posti, Carlsonin tavaratalo, kahvila Houkutus ja kauppakeskus H-Talo. Torin kohdalla katua reunustavat Kauppahalli, kauppakeskus Aapeli ja Kuopion Lyseo. Me tutustumme Kauppakatuun torilta itään päin.

Osoitteesta Kauppakatu 22 löytyy Kuopion todennäköisesti suosituin ja tunnelmallisin kahvittelupaikka, Kahvila Kaneli. Paikka on mm. More To Love Mimmin -lemppareita. :)

Kuva: Kaneli

Kuopio ei ole Helsingin tai Tampereen tapaan kahvilakaupunki, ja keskustan kaduilta saa todellakin ihan hakea kivoja istuskelupaikkoja. Suurin osa kaupungin kahvipaikoista on kauppakeskusten ja tavaratalojen kahvioita, jotka tunnetusti ovat vähemmän tunnelmallisia ratkaisuja. Minun vuosinani keskustan ainoa vähänkään perinteisempi, viihtyisä kahvila oli Burt's, joka on sittemmin kadonnut katukuvasta. (Tietääkö joku onko Burt'silla vielä toimintaa..?)

Kaneli avautui vasta muutettuani pois Kuopiosta, mutta sen ilmestyttyä en ole juuri muualle kahvitreffejä Kuopion visiiteillä sopinut :) Ihastuttava, vanhoilla huonekaluilla sisustettu paikka jossa soi jazz - ja kahvikupit ovat suuria :D

Kanelilta eteenpäin jatkaessa kulkija kohtaa seuraavaksi Kuopion yöelämän keskuksen - Kauppakadun ravintolakorttelin. Yhdessä blokissa sijaitsevat kaikki kaupungin suosituimmat menomestat. Minun aikoinani juuri täysi-ikäistyneiden suosituin kohtauspaikka oli nykyisen Ale Pupin paikalla sijainnut Emigrant's. Sinne liittyy paljon muistoja... Kuten sittemmin poistuneeseen Giggling Marliniin, jossa ehdin myös biletellä kiitettävästi ennen kuin muuttokuorma suuntasi ulos Savosta.

Kuopiolaiset, mikäs ravintola on nykyään se The Ykkönen?

Kauppakadun ja Vuorikadun risteyksessä, heti ravintolablokin jälkeen (Vuorikadulta löytyy muuten vielä yökerho Ilona!) sijaitsee Kuopion Taidemuseo.

Allekirjoittanut on viihtynyt museoissa lapsesta saakka. Suosikkejani olivat Taidemuseo ja luonnontieteellisestä perusnäyttelystään tunnettu, sekin Kauppakadulla sijaitseva Kuopion Museo. Museot olivat minusta lapsena hurjan kiehtovia ja ne olivat minulle tavallaan leikkipaikkoja siinä missä puistotkin, vaikkei niissä tietenkään varsinaisesti leikitty. Muistan, että menimme kavereiden kanssa museoihin usein keskiviikkoisin, jolloin niihin oli vapaa pääsy.

Olen tänään menossa katsomaan Taidemuseon tämänhetkisen näyttelyn, Carried by Light.

Kuopion museotarjonta on erittäin runsas. Taidemuseon ja Kuopion Museon lisäksi voin suositella mitä lämpimimmin VB-valokuvakeskusta ja Korttelimuseota.

Osoitteessa Kauppakatu 22-27 seisoo vanha, jykevä Suomen Pankin talo, joka kätkee sisuksiinsa suositut ravintolat Isä Camillon ja Pannuhuoneen. Isä Camillosta saa hyvää, joskin aika yllätyksetöntä ruokaa. Se on hyvä valinta jos haluaa laadukasta perusruokaa sofistikoituneessa miljöössä ja etsii jotain muuta paikkaa kuin ketjuravintolaa. (Kuopion suosituimmat ruokaravintolat ovat Amarillo ja Rosso...) Älä kuitenkaan tule turhaan repimään ovea sunnuntaisin, niinkuin minä olen tuskaisen monesti tehnyt vaikka kuopiolaisena minun pitäisi tietää paremmin. Sunnuntaisin ruokailumahdollisuudet Kuopiossa ovat todella rajalliset.

Kivijalan viihtyisä olutravintola Pannuhuone tunnetaan stand up -illoistaan. Terassi on kesäisin tosi kiva paikka.

Rakennus Snellmanin puistosta päin. (Kuvattu toisena, pilvisenä päivänä... Kylläpäs näyttää kolkolta :))

Heti Suomen Pankin talon jälkeen kohtaamme Suomen kolmanneksi vanhimman museorakennuksen, 1907 valmistuneen jugend-tyylisen Kuopion Museon. Vain Helsingin Ateneum ja Turun Taidemuseo ohittavat Kuopion vanhuksen iällään.

Kuopion Museo oli ehdottomia lempipaikkojani lapsena. Valtavassa museossa sai helposti kulumaan vaikka koko päivän täytettyjä eläimiä, akvaariokaloja ja vanhoja esineitä katsellen. Ylimmän kerroksen Savutupa oli aivan erityisen jännä paikka lapselle.

Kuopion Museo on loistava koko perheen kohde, jota voin suositella kaikille lasten kanssa Kuopioon matkaaville. Luonnontieteellisten ja kulttuurihistoriallisten näyttelyiden lisäksi museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä.

Jatkaessa Kauppakatua museolta alaspäin osuu kohdalle pian yksi Kuopion legendaarisimmista ruokapaikoista; Muikkuravintola Sampo.

Ravintola kuuluu tunnetuimpiin muikkupaikkoihin ihan koko maamme tasolla.

Sampo on tarjoillut "lekentaarista evästään" jo vuodesta 1931. Jos kala maistuu, niin älä jätä Sampoa väliin!

Tähän päättyy Kauppakatu. Kadun itäinen pää kohtaa Kallaveden ja matkustajasataman. Selän takaa löytyy...

...kesä-Kuopion rakastetuimpiin ravintoloihin kuuluva Wanha Satama.

Kauppakadun päähän samoillut kulkija palkitaan kesäisin kaupungin eloisimmalla tunnelmalla josta vastaavat vilkas matkustajasatama Kallavesi-ristelijöineen, satamatori, tunnelmalliset ravintolat ja kesä-heinäkuun taitteessa vuosi vuodelta suositummat Viinijuhlat.

Wanhan Sataman terassilla kesällä 2013... Ravintola on kiinni talvisin ja avaa jälleen vappuaattona.

Wanhan Sataman takana levittäytyy Kallavesi. Järviristeily on Kuopion kesävierailijalle ehdoton must!

Kauppakatu-kävelymme päättyy Matkustajasatamaan, josta puolestaan on vain kivenheitto matkaa ihastuttavalle Väinölänniemen ulkoilualueelle. Jos rantakassi sattui mukaan, tästä on hyvä jatkaa kesällä kohti Vänärin pehmeää hiekkarantaa....