Eli Urtekram :)

Halpuus on tietenkin aina suhteellista, mutta luonnonkosmetiikan maailmassa Urtekram edustaa epäilemättä edullisinta päätä. Se on ns. markettiluonnonkosmetiikkaa, ja sen myyntikanavina toimivatkin erikoismyymälöiden lisäksi myös suuret marketit.

Tulipahan muuten jälleen lisää palautetta annettavaksi merkille; Urtekramin sivuilta ei löydy listaa jälleenmyyjistä. On kyllä kova halu myydä tuotteitaan! :D Eilenkin minulta kyseltiin mistä tuotteita voi ostaa, ja osasin vastata vain sen kaupan mistä itse ostin, eli Prisma. Olen nähnyt tuotteita muissakin S-Ryhmän marketeissa, valikoimat tietysti vaihtelevat. Keskon kaupoista en osaa sanoa.

Mutta joo! Viimein asiaan. :)

Sain Urtekramilta testiin viisi Ruusu-sarjan tuotetta; shampoon ja hoitoaineen, käsivoiteen, deodorantin ja palasaippuan. Niistä innostuttuani ostin itse vielä Pohjolan Koivu -sarjan käsivoiteen, hoitoaineen ja vartaloemulsion.

Ensiksi: tuoksu.

Ruusu-sarjan on nyt sitten taas sitä tunkkaisempaa ruusu-osastoa, josta itse en välitä lainkaan. Ruusun tuoksuahan on monenlaista, osan ollessa makeampia ja raikkaampia ja osan (ja minun kokemukseni perusteella suuremman osan) ollessa raskaampia eikä juuri lainkaan makeita. Urtekramin Ruusu kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.

Yleisesti ottaen, tutustuttuani kahden sarjan tuotteisiin, pidän tuoksua käytännössä niiden ainoana miinuksena. Tuoksu on usein hieman ongelmallinen asia luonnonkosmetiikassa, ainakin normikosmetiikan tuoksumaailmaan tottuneiden vinkkelistä. Luonnonkosmetiikan tuoksut ovat usein yrttisiä, heinämäisiä tai voimakkaasti eteeristen öljyjen hallitsemia. Niistä joko tykkää tai ei. Jokunen merkki, kuten Estelle & Thild, on kehittänyt tästä tyylistä poikkeavan tuoksukokonaisuuden. Urtekramin tuoksut taas ovat hyvin perinteisen luonnonkosmetiikkamaisia.

Koivu-sarjan tuotteet eivät tuoksu koivulta, mikä tuli vähän yllätyksenä. Olen yrittänyt miettiä miltä tuotteet itse asiassa tuoksuvat, ja vasta lukijan eilisestä kommentista opin, että ruiskaunokilta (lukee näemmä nettisivullakin). Tuoksu on parempi kuin Ruusussa, mutta ei mitenkään erityisen tenhoava. Sanotaanko, ei-tunteita-herättävä. :)

Aloitetaan käsivoiteista.

Oooh, ihania!! (Incit kaikkiin Urtekramin tuotteisiin löytää muuten heidän sivuiltaan.) Olen käsivoiteiden suurkuluttaja ja tykkään eniten hieman täyteläisemmistä, tehokkaasti sekä pehmentävistä että kosteuttavista koostumuksista. Talvella joudun käyttämään kunnon suojaavan kalvon jättävää käsivoidetta, vetisillä yksilöillä voi heittää, no, sitä vesilintua vaikka.

Urtekramin käsivoiteet ovat täyteläisyysasteeltaan jotain kevyen ja mediumin välimaastossa. Ne eivät tunnu rasvaisilta eikä käsiin jää tahmeaa pintaa, mutta ne eivät myöskään ole vesimäisen ohuita. Suojaavassa ja hyvin pehmittävässä koostumuksessa on mm. manteliöljyä, sheavoita ja helokkiöljyä. Voiteissa ei ole alkoholia. Näitä tulen ostamaan lisää!

Hiustuotteet

Kuten eilisessä postauksessa kirjoittelin, Ruusu-sarjassa on kaksi eri shampoota; normaaleille ja kuiville. Ruusu-hoitoaineita on vain yksi, monitulkintaisella kuvauksella, "hemmotteleva". Mikä siinä sitten niin hemmottelee, jää salaisuudeksi. Koivu-hoitoaine tuntuu hiuksissa käytännössä ihan samalle, ja se ei lupaa hemmotella, vaan kosteuttaa ;)

Ruusu-shampoo normaaleille hiuksille

Koostumus on tuttua kamaa; todella nestemäinen. Tämä on luonnonkosmetiikan shampoissa normi. Ei koostumuksella muuten niin väliä, mutta shampoota menee hukkaan kun sitä väkisinkin valuu aina kämmeneltä lattialle. Ja päähän suoraan kaataessa tulee lorauttaneeksi aika paljon kun ei näe, ja tällöinkin shampoota kuluu. Koostumus ei siis tee tuotteesta kovin taloudellista.

En tiedä miten paljon Urtekramin kuivien hiusten shampoo eroaa käytössä normaalien hiusten yksilöstä, mutta minun hiuksissani jo tämä normaalitukan shampoo tuntuu aika hoitavalta. Hoitavalla tarkoitan sitä, että shampoo jättää hiukset selviksi. Yleensä normaalin hiustyypin shampoot tuntuvat minun hiuksissani suhteellisen peseviltä ja hiukset jäävät narskuviksi ja tuntuvat huuhdellessa karheilta ja hieman takkuisilta. Ruusu-shampoo ei tee sitä efektiä. Annoin shampoon parin testiviikon jälkeen siskolleni (jolla on erittäin kuivat ja käsitellyt hiukset), ja myös hän tykkää shampoosta kovasti. Pesuteho on miedompi kuin normikosmetiikan shampoissa, eivätkä hiukset jää yhtä ilmaviksi kuin pesevämmällä shampoolla, mutta jos kaipaa nimenomaan hellävaraista ja hoitavaa shampoota, tämä vastaa aika lailla kriteereitä.

Ainesosatasolla Urtekramin kuivien hiusten shampoot eroavat normihiusten shampoista ainesosaparivaljakolla hydrattu maissitärkkelys & sokerijuurikasuute. Täytyy joskus kokeilla kuivien hiustenkin versiota jotta pääsee toteamaan käytännössä, miltä se tuntuu. Ainakaan kuivien hiusten versio ei ainesosiensa puolesta kuulosta raskaalta.

Ruusu - ja Koivu -hoitoaineet

Kun kyseessä on sertifioinnin standardit täyttävä hoitoaine, suhtaudun siihen aina erityisellä uteliaisuudella. Kuten tunnettua, useimmille valmistajille on haasteellista (lue: käytännössä toistaiseksi mahdotonta) valmistaa oikeasti silottavia, tehokkaasti selvittäviä hoitoaineita ilman sertifikaattien kieltämiä aineita. Lähes kaikki parhaat luonnonkosmetiikan hoitikset ovatkin siis sertifioimattomia, poikkeuksena Aubreyn ja Sanctumin hoitoaineet.

Nyt voin omalta kohdaltani lisätä Urtekramin hoitikset poikkeusten joukkoon. Niillä on sertifikaatti, ja ne toimivat. Eivät ole yhtä hoitavia kuin "kuninkaalliset" Aubrey ja Sanctum, mutta verrattuna esimerkiksi Laveran, Santen ja Weledan sertifioituihin hoitoaineisiin, tulos on erinomainen.

Hoitisten koostumus on löysähkö, mutta ei liian liru. Ne eivät tunnu hiuksissa yhtä liukkailta kuin Aubrey ja Sanctum, mutta ehdottomasti paremmilta kuin yllämainitut muut sertifioidut. Kirjoitan Koivu- ja Ruusu-hoitoaineista monikossa, sillä en huomannut niissä käytännössä mitään muuta eroa kuin tuoksun, joka Koivussa on minulle mieleisempi. Kumpikin selvittää hiukset hyvin ja jättää hiukset todella pehmeiksi ja sileiksi. Huuhteluvaiheessa fiilis ei ole yhtä silkkinen kuin Kuningattarilla, mutta todella hyvä kuitenkin. Ja te tiedätte miten tarkka olen hiustuotteideni toimivuudesta! ;)

Ainoa seikka, missä hoitikset häviävät synteettisille, on sähköisyys. Valmistajat ovat myöntäneet, että luonnonkosmetiikan keinoin on vaikeaa saada hiustuotteisiin anti-staattinen ominaisuus, ja sen olen todellakin vuosien varrella huomannut. Sertifioinnin kriteerit täyttävä hoitis jättää hiukset käytännössä aina enemmän tai vähemmän sähköisiksi. Eipä sitten muuta kuin avuksi synteettinen anti-staattinen suihke, jota olen tänäkin aamuna saanut Ruusu-hoitiksen jäljiltä suihkia runsaasti.

Tästä huolimatta käyttäisin Urtekramin hoitiksia oikein mielelläni. Hiusten pehmeys, sileys ja takuttomuus on minulle arvo numero 1. :)

Deodorantti

Joku kysyi minulta eilen, koenko, että nämä "toimivat". Tämä on aina kiintoisa kysymys deodorantin kohdalla. Siis kun puhutaan nimenomaan deodorantista, ei antiperspirantista. Useimmat mieltävät toimivan dödön sellaisena, että se pitää hajun loitolla sekä kainalot kuivina, mutta deodoranttien kohdalla voidaan arvioida vain ensin mainittua, sillä niiden ei ole tarkoitus pitää kainaloita kuivina. Minä taas arvostan nimenomaan kuivuus-ominaisuutta, minkä vuoksi käytän mieluummin antiperspirantteja. Sellaisia ei luonnonkosmetiikassa ole tarjolla, koska antiperspiranteissa käytetyt alumiinipohjaiset ainesosat (tavallisimmin aluminum cholohydrate ja aluminum zirconium) ovat kiellettyjä.

Lyhykäisyydessään Urtekramin dödöstä: kuivuu hitaasti. Muuta en osaa sanoa, sillä olen huono arvioimaan toimivuutta hajun kannalta. Normaali "arkihikeni" ei juuri haise miltään (heh, kaikkea sitä saa blogiinsa kirjoittaa :D), joten kainaloni eivät oikeastaan haise oli siellä jotain antibakteerisia aineita tai ei. (Stressihiki on asia erikseen, mutta en ole tainnut olla erityisen stressaantunut Urtekramin testijaksolla joten en ole päässyt testaamaan deodoranttia stressihikeen :))

Luonnonkosmetiikan deodoranteissa käytetään potassium alum -nimistä ainesosaa, joka on mineraalikristalli, mutta siinä on myös alumiinia. Potassium alumin vaikutuksista iholla löytyy hyvin ristiriitaista tietoa, eikä taaskaan auta muu kuin valita mihin lähteeseen haluaa uskoa - vai välittääkö asiasta lainkaan.  Esimerkiksi Ruohonjuuren sivulta löytyy artikkeli, jonka mukaan "Potassium alum sisältää myös alumiinia, mutta pääasiallinen ero muihin yhdisteisiin on, että kristalli molekyyli on suuri ja ei voi imeytyä ihoon ja se toimii ilman negatiivisia haittavaikutuksia." Toiset lähteet taas sanovat, että potassium alumin molekyylit hajoavat kostuessaan kristallimuodostaan ioneiksi jotka ovat vielä paljon pienempiä kuin antiperspiranteissa käytettyjen alumiiniyhdisteiden molekyylit, ja näin ollen voivat imeytyä elimistöön (lähde: Chemical Of The Day).

Palasaippua

Pehmeä, runsaasti vaahtoava saippua. Saippuoitahan on sellaista kovempaa laatua ja sitten hyvin pehmeää ja rasvaista, Urtekram kuuluu jälkimmäiseen tyyppiin. Nettisivulla tuotetta kuvataan näin: "pehmeä vaahto sisältää runsaasti hoitavaa glyseriiniä ja ihania eteerisiä öljyjä, jotka pesevät kätesi puhtaiksi ja pehmeiksi. Nautinnon täydentää tieto siitä, että pehmeän vaahdon salaisuus, palmuöljy, on tuotettu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti."

Tietääkö joku mikä juttu saippuan valmistustekniikassa vaikuttaa tuohon pehmeyteen..? Saippuoissahan on aina rasvaa ja glyseriiniä (lähde), joten onko sitten valitulla rasvan laadulla merkitystä pehmeyden kannalta..? Näin voisin olettaa.

Ruusu-saippua tuntuu todellakin oikein miellyttävältä ja vaahtoaa runsaasti ja pehmeästi. Iho ei jää kuivan ja kiristävän tuntuiseksi. Koostumuksen miinuksena epätaloudellisuus - saippua kuluu pehmeytensä takia todella nopeasti.

Koivu-vartalovoide

Tämäkin tuote on aivan ihana. Koostumus on hitusen täyteläisempi kuin käsivoiteissa, juuri ihanteellinen minun makuuni. Ohuen lirut vartaloemulsiot eivät kosteuta ihoani tarpeeksi, mutta en toisaalta pidä paksusta body butteristakaan. Urtekramin light/medium-rasvainen koostumus ei ihan voita suurinta suosikkiani Estelle & Thildiä, mutta on erittäin paljon mieleeni. Voide pehmentää ja kosteuttaa ihoa sheavoin, oliiviöljyn, aprikoosinsiemen-, helokki- ja jojobaöljyn voimin.

(Surukseni muuten huomasin että nyt se on sitten tapahtunut: E&T:n uudistus on vihdoin saavuttanut vartalotuoteosaston ja Bergamot-tuotteet ovat jo kadonneet sivuilta, enää Baby-linjan voiteet ovat jäljellä.... Äkkiä hamstraamaan..!!)

Urtekramin vartalovoiteissakaan ei ole alkoholia. Itse asiassa en ole toistaiseksi huomannut yhdenkään tutkimani Urtekram-tuotteen incissä alkoholia (hyviä rasva-alkoholeja lukuunottamatta).

.

Hintaesimerkkejä:

Shampoo 250 ml - 4€

Hoitoaine 250 ml - 4,40€

Vartalovoide 245 ml - 6€

Käsivoide 75 ml - 3,90€

Palasaippua 100 g - 1,90€

Deodorantti 50 ml - 3,90€

Kaiken kaikkiaan: todella ilahduttava kohtaaminen. :) Hyvähyvä Urtekram!

(...vielä kun saisitte nettisivunkin viilattua käyttäjäystävällisemmäksi... ;))

We meet again, Urtekram :)

Tästä merkistä alkoi oma taipaleeni luonnonkosmetiikan maailmaan vuonna 2009. Urtekramista ja Weledasta.

Voi että miten kaukaiselta tuo aika nyt tuntuu, mikä on erikoista ottaen huomioon että muuten tunnun elävän vahvasti vielä jopa yläasteaikojani... ^_^ Kesän 2009 ja nykyhetken väliin mahtuu niin monia kymmeniä puteleita että Urtekramin vartalovoiteen ja Weledan Iiris-tuubien korkkauksesta tuntuu kuluneen pieni ikuisuus.

Tanskalainen Urtekram on perustettu vuonna 1972. Merkin valikoimaan on alusta saakka kuulunut monenlaisia luonnonmukaisia tuotteita, ei pelkästään kosmetiikkaa. Tänä päivänä tuotevalikoima koostuu kosmetiikasta ja elintarvikkeista. Kosmetiikkatuotteilla on Ecocertin uusi Cosmos Organic -sertifikaatti (nykyistä Ecocert-järjestelmää tiukempi sertifikaatti) ja tuotteet ovat vegaanisia.

Sain testattavaksi setin Ruusu-sarjan tuotteita. Haluan kertoa heti alkuun, että ihastuin testituotteisiin niin kovasti, että kävin itse ostamassa lisää. (!!)  Ikään kuin varmistuakseni siitä, että nämä ihan oikeasti ovat hyviä eikä vain sattumalta tuo yksi hoitoaine tai käsivoide. Epäilemättä alttiutta ostaa lisää testattavaa lisäsi myös tuotteiden edullisuus ja se, että niitä saa meidän vakkari-ruokakaupasta. :) Minun kolmen tuotteen ostokseni maksoi 14,30€ - käsivoide 3,90€, hoitoaine 4,40€ ja vartalovoide 6€.

Mutta tästä postauksesta ei vielä tullutkaan tuotearviopostausta. Minulle tyypilliseen tapaan riehaannuin taas kirjoittamaan pitkät pätkät muustakin kuin itse tuotteista.  Kaikenlainen markkinointiin ja tuotevalikoimaan liittyvä pohdiskelu - en tiedä uskallanko käyttää sanaa analysointi kun se kuulostaa niin hienolta -  on minusta niin hurjan kiinnostavaa. Niinpä siirsin varsinaiset tuoteihkutukset omaan osuuteensa joka tulee ulos huomenna, pysytte mahdollisesti jopa hereillä postauksen loppuun saakka. :)

Minulla on sananen sanottavana Urtekramin nettisivusta. Kun saan joitain tuotteita testiin, teen luonnollisestikin taustatyötä ja tutustun merkin kotisivuihin. Haluan saada kokonaiskuvan merkin imagosta, tyylistä, kohdeyleisöstä ja tietysti valikoimasta. Urtekramista minulla oli jo aika vahva kuva, mutta ei oikein käsitystä tämän hetken valikoimasta. Sarja on hiljattain käynyt läpi kokonaisvaltaisen uudistuksen johon kuului mm. pakkausilmeen päivitys modernimmaksi.

Urtekramin sivut eivät nopealla silmäyksellä mitenkään selkeyttäneet käsitystä. Tietysti tällaiset kokemukset ovat yksilöllisiä, ja jollekulle toiselle kenties riittää sivulle saapuessaan tieto, että tässä on merkki jolla on sekä hius- että ihonhoitotuotteita -  ilman jäsennellympää rakennetta. Minä taas olen sellainen kosmetiikan kuluttaja, että haluan nopeasti ja helposti saada käsityksen, millaisia tuotteita, millaisille iho- ja hiustyypeille ja mitä sarjoja merkillä on tarjota.

(Tässä on muuten jälleen yksi näitä  pitkään luonnoksissa muhineita juttuideoita – verkkokaupat ja merkkien kotisivut ja niiden selkeys vs. epäselkeys ja käyttäjäystävällisyys kuluttajan kannalta.)

Urtekramin sivuilla merkin tuotteet on heitetty esille niin kuin kimppu Mikado-pelin tikkuja vailla mitään loogista järjestystä. Asiakas näkee, että täällä on vartalovoiteita ja käsisaippuaa ja kaikenlaisia erilaisia shampoita, mutta hänelle ei anneta mitään työkalua tuotesarjojen ja niiden kokonaisuuden hahmottamiseen. Asiakkaan näkökulmasta olisi käytännöllistä, että muutamalla silmäyksellä näkisi, mitä on tarjolla ja mihin tarpeisiin. Urtekramin sivuilla on vain selattava läpi koko sivu tuotteineen alusta loppuun.

Purkkien seassa vilahtelee myös pitsataikinoita ja sämpyläreseptejä.... ;)

Herkkäihoiset ja hajusteallergikot muodostavat esimerkiksi yhden tärkeän erityisasiakasryhmän, ja he varmasti mielellään näkisivät yhdellä klikkauksella, mitä Urtekramin hajusteettomaan tuotesarjaan kuuluu.

Minun mielestäni olisi mitä fiksuinta listata tuotelinjat sarjan sekä iho- ja hiustyypin mukaan. Urtekramilla on sekalainen valikoima yksittäisiä ja pienemmän tai suuremman tuotekokonaisuuden muodostavia sarjoja. Laajimmat sarjat ovat Ruusu, Aloe Vera, No Perfume ja Koivu – miksipä ei laittaa niille omia otsikoita sivupalkkiin?

Etsiikö asiakas shampoota kuiville hiuksille? Entäs jos hiustuotteet olisi lajiteltu myös hiustyypin mukaan? Urtekramilla on kolme shampoota kuiville hiuksille ja yksi kuivalle huspohjalle, asiakasta ei varmasti haittaisi saada kaikki hakukriteeriä vastaavat tuotteet eteensä yhdellä klikkauksella.

Minusta kaikkien tuotteita markkinoivien nettisivujen johtoajatuksena tulisi itsestään selvästi olla asiakasta palveleva selkeys, nopeus, helppous ja loogisuus. Sillä jokainen firmahan haluaa loppupeleissä myydä tuotteitaan. ;) Miksipä ei tehdä tuotteita markkinoivasta sivusta sellaista, joka tehokkaasti herättää asiakkaan kiinnostuksen ja hän löytää helposti etsimänsä. Jäsennelty, helposti ratkaisun tarpeeseen tarjoava sivu lisää ostamisen todennäköisyyttä huomattavasti "sekametelisoppa"-layouttiin verrattuna.

Koska minulla on listatauti, käytin eilen junamatkan Urtekramin tuotteiden ja sarjojen jäsentämiseen. (En tiedä laittaako tähän hymiö vai ei. Onko tämä hauskaa vai säälittävää :D Päätetään että hauskaa - ja ehkä palvelee joitain teistä Urtekramista kiinnostuneita lukijoitakin :))

Hiustuotteiden valikoimaakin tekisi mieli ruotia... Tehdään se lyhyesti. Shampoita on aika holtittoman suuri määrä... Perusteltua? Mikähän ajatus on ollut taustalla, kun esimerkiksi Ruusu-, Koivu- ja Aloe Vera -sarjoissa on kaikissa shampoot sekä kuiville että normaaleille hiuksille? Ihan vain eri tuoksujen ystäville...? Hilsettä vastaan asiakas voi valita Aloe Vera -sarjan shampoon tai oman Nokkos-shampoon. Eikö yksi riitä..?

Myös tuotteiden kuvauksista puuttuu paikoin punainen lanka. Suurimpaan osaan on merkitty hiustyyppi tai hoidettava ongelma, eli 'normal hair', 'dry hair' tai 'irritated scalp' tai 'anti-dandruff'. Mutta osassa lukee kuvailevia ilmaisuja kuten 'pure indulgement/hemmotteleva', 'regenerating/uudistava' tai 'light care/ei suomennosta. Millaisille hiuksille on tarkoitettu "hemmotteleva" -hoitoaine...? Epämääräistä. Tulkitsin nämä itse kaikille hiustyypeille sopiviksi.

Tanskassa valikoimaan näyttää kuuluvan myös hiuksiin jätettäviä hoitosuihkeita.

Edit. Tämän kirjoituksen jälkeen (03/2015) Urtekramin valikoima on kasvanut sarjoilla Kookos, Nordic Berries, Morning Haze ja Pure Lavender.

Tämä on ihana! <3

Siitä ja muista puteleista lisää huomenna.

.

Kiinnitättekö te huomiota eri sivujen (verkkokaupat, merkkien omat kotisivut) selkeyteen ja helppokäyttöisyyteen? Onko teille merkitystä sillä, millä tavoin tuotteet on listattu ja esitelty? Helpottaako sarja- tai tarvepohjainen lajittelu?

Ihmiset ovat tunnetusti uteliaita. Kaverin vaatekomeron ja kylppärin kaapin sisältö kiinnostaa, bloggaajan käsilaukun sisältö kiinnostaa, julkkiksen makuuhuoneen sisustus kiinnostaa. Mikseipä myös ruokakauppakassin sisältö kiinnostaisi - minua ainakin :D

Tällä pohjustuksella keksin blogiurani ihka ensimmäisen haasteen - miltä näyttää tavanomainen ruokakassisi ja mitä sen sisällöstä syntyy? Haastan seuraavat bloggaajat kertomaan mitä kaupasta lähtee mukaan:

Suvi - Zubi's Corner

CN - Charming Nails

Virve - Ostolakossa

Jonna - Keyword: Love

Heidi - Mustaa Kajalia

Olen itse tunnetusti maailman huonoin osallistumaan haasteisiin, joten en loukkaannu jos haastetut eivät inspiroidu. :) Mutta en peittele uteliaisuuttani..! :D

Minulta kysellään silloin tällöin, eikö ruokavalioni tule kalliiksi, ja vastaukseni on ei. Olen kirjoittanut aiheesta keväällä 2012 täällä, ja ruokakauppakassin sisältöä on avattu myös täällä. Mielenkiintoista verrata mitkä jutut ovat muuttuneet noista vuosista - enää en osta Pirkan rahkaa enkä todellakaan Euroshopperin raejuustoa :D.

Ruokabudjettini on 40-50 euroa viikossa, max 200 euroa kuussa. Ostan usein kerralla viikon tai kahdenkin ruoat, tietysti joitain tuorejuttuja on täydennettävä viikolla.

Alla maaliskuun ensimmäisen puoliskon ostokset. Tuorekalaa ei markettikuiteilla juuri koskaan näy, sen ostan lähes aina Kauppahallista. (Ja useimmiten tuorekalapuolesta vastaa mieheni.) Meillä on miehen kanssa aika erityyppiset ruokamieltymykset ja ostamme kaupassa omat ruokakassit, mutta jääkaapin puolella ruokia ei tietenkään jaeta vaan luonnollisestikin kumpikin syö myös toisen ostamia elintarvikkeita.

Ostoskorin koostumus:

Kuitti on muuten erittäin tyypillinen esimerkki ruokaostoksistani, mutta sieltä puuttuvat kananmunat (joita oli jo kotona). Kuitilla poikkeuksellista on myös siideri, jota ostan aniharvoin (olen viini-ihmisiä). Siideri on saunajuomaa. :) Rahka-, maitojogurtti- ja raejuustotuotteet ostan useimmiten Lidlistä, siksi niitä ei tällä kuitilla näy.

Pyrin välttämään prosessoituja ruokia, ja oikeastaan ainoat säännöllisesti ostamani jalosteet ovat soijatuotteita. Soijanakkeja ja -pyöryköitä en valmista itse, vaan ostan pakasteena. Soijanakit ovat tosin niin kalliita että niitä päätyy ostoskoriin harvemmin kuin kerran kuussa. Kahdeksan soijanakkia maksaa yli neljä euroa..!

Ennen ostin suhteellisen usein myös kalamurekepihvejä, mutta ne ovat jääneet kun kalapihvejä on niin helppo tehdä itsekin.

.

Millaista sapuskaa ruokakassin antimista syntyy?

Valkosipulin kanssa paistettuja bataattisiivuja. Lautasella kalan lisukkeena.

Bataatti-kukkakaalimuusia ja paistettua tofua (annoksessa myös simpukka-tonnikalapihviä - jääkaapin jämät täytyy hyödyntää :))

Pizzaa. (Vihreät pavut jakavat mun ja miehen pizzapuolikkaat, miehellä kun on aina jotain lihahässäkkää jota en halua kulkeutuvan mun puolelle.)

Minun pizzassa simpukkaa, tonnikalaa, tomaattia ja sinihomejuustoa.

Tofua ja kasviksia pinaattisessa kookoskastikkeessa.

Siemennäkkäriä ja makrillifileitä.

Erityismaininta Anamman soijapyöryköille! <3

Söin ennen Hälsans Kökin soijapullia, jotka kieltämättä makunsa ja rakenteensa puolesta menevät pikkuisen Anamman ohi, mutta! Ne ovat kalliimpia, niissä on paljon enemmän hiilareita ja paljon enemmmän lisäaineita kuin Anamman pullissa.

Anamma uudisti tuotereseptinsä runsas vuosi sitten ja melkein kaikki tuotteet ovat nyt - eivät ainoastaan vähähiilarisempia, mutta myös vegaanisia. Useimmissa soijasta valmistetuissa lihankorvikkeissa on kananmunaa.

Lempitapani syödä soijapyöryköitä:

Sienikastikkeessa.

Tomaatti-tuorejuustokastikkeessa. Naaaa-ammm!

Soija"jogurtti" (jep, tätä ei saisi kutsua jogurtiksi kun ei ole maidosta) kuuluu olennaisena osana aamiaissekoituksiini. Lempparini on maustamaton, mutta kun bongasin Alpro-hyllyllä vähähiilariset uutuudet Mantelin ja Kookoksen, oli niitä tottakai maistettava.

Aika hyviä, etenkin manteli. Kookos ehkä aavistuksen liian hallitsevan makuinen mun makuun.

Vähäsokeriset vaihtoehdot ilahduttavat aina. :) (Vertaa normaali maustettu  jogurtti: keskimäärin yli 10% sokeria.)

Olettekos muuten huomanneet, että Alpron perus-maustamaton on saanut rinnalleen täysin sokeroimattoman maustamattoman? Se lyö Rainbown'kin soijajogurtin alhaisella hiilaripitoisuudellaan - 0,5 g / 100 g!

Vähän sekavaa kyllä tavalliselle kuluttajalle, joka kenties luuli vanhankin Natural-maun olevan makeuttamaton (sitähän maustamattomat yleensä ovat). Nyt on siis kaksi maustamatonta Alpro Naturalia - sokerilla ja ilman.

Tällainen kulho tuli äskenkin nautittua aamiaiseksi. :)

.

Onko teillä vakiintuneet rutiinit ruokakaupoissa? Tuleeko useimmiten ostettua saman kaavan mukaan vai lähteekö marketista mukaan milloin mitäkin?

Toki jokainen varmasti ostaa tietyt samat peruselintarvikkeet kuten maidot ja leivät :)

Entäpä herkut? Sujahtaako koriin jätskiä, keksejä tai sipsejä herkästi vai harkitummin?