Viime viikko oli Kuopio-viikko, tämä viikko omistetaan Karkkipäivän juhlimiselle - ja siinä mukavasti sivussa teidän lukijoiden hemmottelulle :)
Karkkipäivä-blogi täyttää huhtikuussa 2015 jo kuusi vuotta! Hui miten nopeasti vuodet vierivät.
Siitä ilosta tällä viikolla palataan joulukalenteritunnelmiin. Huomisaamusta eteenpäin joka päivä arvotaan läjä kosmetiikkaa.
Joo, tänne mä säästin ne Suuren Jemmojentyhjennyksen tulokset ^_^
Mekko?
Söpöys päätyi luokseni kiitos lukijan! Joku vinkkasi minulle tästä Iron Fistin ponimekosta jo joulukuussa, mutta päädyin silloin toteamaan (vaikka mekko kuinka houkutti), että se oli liian kallis. Nyt satuin vilkaisemaan nettikaupan sivuja uudelleen, ja kas, poni-ihanuus oli alennuksessa! Wuhuu! Jäljellä oli vieläpä koko S! Vähänhän tuo odotetusti pussittaa rinnan kohdalta mutta siskoni hallitsee ompelun jalon taidon.... ;)
Hyvää juhlaviikkoa Karkkipäivä! Ponimekossa kelpaa juhlia! :)
Kuopio-viikon finaalissa esittelen vielä joitain minulle tärkeitä lempparipaikkoja kaupungista.
Viikon aikana huomasin, kuinka hurjan paljon minulla olikaan sanottavaa ja esiteltävää Kuopiosta. Koko ajan tulvi mieleen lisää tarinoita ja esiinnostamisen arvoisia asioita kaupungista. Lopulta oli vaikea valita kaikesta materiaalista blogiin päätyvät jutut - liika on tunnetusti liikaa ja tämäkin postaus olisi lukijaystävällisyyden kannalta saanut jäädä lyhyemmäksi. Mutta en malttanut jättää mitään näistä paikoista pois...
On ollut tosi kivaa saada jakaa Kuopio kanssanne tämän viikon aikana. Kiitos kun seurasitte mukana :)
Lempipaikkojani kartalla.
Kuvakukko
Vuorikadulla sijaitsee Kuopion vanhin toiminnassa oleva elokuvateatteri, vuonna 1939 avattu Kino Kuvakukko. Siellä on vuosikaudet toiminut Kuopion ylioppilaskunnan elokuvakerho Hyvät Kuvat, jonka jäsen itsekin olin Kuopiossa asuessani.
Lapsuudessani Kuvakukossa järjestettiin paljon koululaisnäytäntöjä, ja ensi kerran olen käynyt siellä jo ihan pienenä ala-asteikäisenä tirpanana.
Salissa on edelleen käsitykseni mukaan alkuperäiset istuimet. Jos eivät ihan 30-luvulta niin vuosikymmenten takaa kuitenkin. Teatterissa on ainutlaatuinen vanhan ajan tunnelma. Kerrassaan ihana paikka, jossa edelleen käyn leffassa tilaisuuksien mukaan Kuopiossa vieraillessani.
Kirjasto
Ah, kirjasto....! Ahkerana lukutoukkana olen viettänyt Kuopion kaupunginkirjastossa tovin jos toisenkin, onpa yhteiseen historiaamme mahtunut melkein vuoden mittainen työharjoittelukin.
Rakastin kirjastoa niin. Ette usko, miten monta kirjaa minulla saattoi olla kerralla lainassa työharjoittelurupeaman aikana... Joka päivä hyllyiltä bongaili jotain superkiinnostavaa jota ei vain millään malttanut jättää lainaamatta. Vaikka kirjapinoja oli tietysti mahdoton koskaan saada luettua kotona läpi... :D
Kauhukirjat olivat minulle ehdoton juttu teini-iästä pitkälle aikuisuuteen. On ollut aika, jolloin minulta ei jäänyt väliin yhtäkään Stephen Kingiä. Nyt en voi väittää tietäväni mitään herran julkaisuista viimeisen 10 vuoden ajalta...
Kirjaston kahvila tuli yhteen aikaan sangen tutuksi paikaksi. Vietin kahvilassa työtaukoni munkin & kaakaon parissa. Munkit näyttävät edelleen yhtä hyviltä. ;)
Lopulta luovuin turhan tiheäksi äityneestä Tazza- & munkkirinkilätuokiostani, kun päivittäinen rituaali kummasti alkoi tuntumaan vyötäröllä.
Korttelimuseo
Kirkkokadulla sijaitsee ihastuttava puutalokortteli, joka toimii museona. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.
Kuninkaankadun, Kuopionlahdenkadun, Haapaniemenkadun ja Minna Canthin kadun rajaamalla alueella sijaitsee paljon vanhoja puutaloja, ja täällä voi aistia miltä historiallinen Kuopio on muinoin näyttänyt.
Korttelimuseo on ollut rakkaimpia paikkojani Kuopiossa jo lapsesta saakka. Täällä oli aina jännä käydä. Nyt vanhempana arkkitehtuurista saa vielä ihan eri tavalla irti.
Sorvarinkadulla sijaitsee Minnan Päiväkoti, joka oli ensimmäinen päiväkotini. Päiväkotirakennus Sorvarinkadulla on yksi puutalo-Kuopion vanhoja rakennuksia.
Kuvissa Sorvarinkatu ja Minnan Päiväkodin punainen rakennus vuonna 2015 ja 30-luvulla. 30-luvun kuva on kirkolta toiseen suuntaan, päiväkodin rakennus on kuvassa vasemmalla.
Vanha kuva on Korttelimuseon näyttelystä "Puutaloasumisen ihanuus ja kurjuus". Suosittelen näyttelyä vanhasta Kuopiosta kiinnostuneille, näyttelyssä on runsaasti hurjan mielenkiintoisia ennen-jälkeen -kuvia Kuopion keskustasta.
Valkeisenlampi
Kuopion oma "Central Park". Kivenheiton päässä torilta sijaitseva vehreä puistoalue joka on kunnostettu upeasti sitten minun aikojeni. Lampi uimarantoineen oli suosittu ulkoilualue jo lapsuudessani, mutta sittemmin alue suunniteltiin kokonaan uusiksi ja on nyt entistä viehättävämpi. Lampea kiertävältä kävelyreitiltä avautuu klassinen Kuopio-maisema Puijontorni-siluetteineen.
Väinölänniemen ohella kesä-Kuopion picnic-kohde numero yksi. Oma äitini kuuluu muuten kesäisin lammen "peruskalustoon" ja jos aurinko vain paistaa, löytää Äiti Karkkipäivän täältä takuuvarmasti viltiltään kirjansa ja eväskorinsa kanssa :)
Valkeisenlampi kesällä 2013.
Valkeisenlampi 1920-luvulla (kuva Korttelimuseon näyttelystä.)
Valkeisenlampi huhtikuussa 2015.
Kylpevän naisen patsaan kohdalla syötettiin aina lapsena sorsia.
Valkeisenlammen rakkain hahmo löytyy kuitenkin lammen toiselta puolelta, leikkipuistosta, joka kantaa nykyään nimeä Uppo Nallen puisto.
Kula-Kalle! Tämä karuselli on ollut samalla paikalla lapsuudestani saakka. Maalipinta on vaihtunut, mutta Kula-Kalle seisoo paikoillaan. Minun lapsuusvuosinani se oli haalean turkoosi.
Onko tämä karusellityyppi tuttu muillekin kuin Kuopion asukeille? Luulisi näitä olleen muuallakin, mutta en ole nähnyt Kula-Kallea kuin Kuopiossa. Täällä kaikki tietävät Kula-Kallen. <3 Tai tiesivät ainakin ennen.
Hanna Partasen leipomo
Ei Kuopio-viikkoa ilman Hanna Partasta. Eihän Kuopiosta voi edes puhua ilman mainintaa kalakukoista ja lihapiirakoista...! :) Suosituimmat sellaiset leipoo Hanna Partasen leipomo, joka on toiminut samalla paikalla Kasarmikadulla jo 30-luvun alusta. Hanna Partanen on Suomen kuuluisin kalakukkoleipuri, kutsutaanpa häntä myös kaikkien kalakukkojen äidiksi, jonka ansiosta kukko on levinnyt ympäri Suomea.
Hannan "lihikset" olivat pienen Sannin suurinta herkkua. Vähän varttuneempi Sanni valitsi mieluummin riisipiirakan tai omenahillomunkin. Kalakukkoon minulla oli ristiriitainen suhde. Kalakukko on ruiskuoreen leivottua kalaa ja rasvaista siankylkeä. Ihra ällötti minua suuresti, mutta jotenkin kierosti silti tykkäsin kukosta, etenkin sen kuoresta. Maku, jossa yhdistyivät ruis, sian rasva ja kala, oli samalla outo mutta koukuttava. En ole syönyt kukkoa täytettyäni 15, jolloin luovuin lihan syömisestä.
Kukkoja paistetaan Partasen leipomossa edelleen alkuperäisessä uunissa (kuva ylhäällä oikealla).
Alhaalla oikealla riisipiirakoita valmistumassa.
Jos ette ole maistaneet a) kalakukkoa tai b) Hannan lihapiirakoita tai "riisareita", suosittelen ehdottomasti pistäytymään Kuopion visiitillä tähän historialliseen, sympaattiseen leipomoon. Uunituoreen kalakukon voi noutaa leipomosta iltaisin kello 20-20.30. Myyntivaunu torilla on paikalla maanantaista lauantaihin 7.30-14.30.
.
Tähän on hyvä päättää Kuopio-viikon sarja. :)
Ai niin. Vielä yksi juttu.
Pääsin sitten vihdoin käymään Asemakoulun salissa....! <3
Ensi kertaan, Kuopio! :)
Olette varmaan lukeneetkin Hurraw-huulirasvoista muista blogeista syksyn ja talven aikana. Hurraw on kuin "luomu-Baby Lips" eli tuoksuva ja maistuva huulirasva. Tuoksu- ja makuvalikoimaan kuuluu peräti 22 erilaista huulirasvaa, joista kolme on sävytettyjä. Hurrawit ovat vegaanisia ja reilun kaupan raaka-aineista valmistettuja.
Minullekin niitä tarjottiin. Harmillisesti minä ja puikkohuulirasva emme vain synkkaa, ja jätin tämän testimahdollisuuden väliin.
Arvatkaas kenelle huulirasvoja tarjottiin seuraavaksi? No, otsikkokin sen jo paljasti; ateenalaiselle ystävälleni Mariannalle! :) Jälleen osoitus siitä, kuinka tarkasti blogeja näemmä luetaan maahantuojien taholta.
Hurrawin maahantuoja (joka muuten on sama kuin Nafhan) tiesi, että minulla on sävytettyihin huulirasvoihin hurahtanut ystävä, ja kysyi, saisivatko he lähettää Hurraw-rasvoja ystävätterelleni. Totta kai Marianna oli enemmän kuin otettu suomalaisen kosmetiikkamaahantuojan kiinnostuksesta hänen tuotearviostaan, ja niinpä paketti luomuhuulirasvoja lennähti Ateenaan.
Mariannan arvio Hurraw-huulirasvoista:
(olen kääntänyt tekstin englannista, jos teksti on kökköä niin syyttäkää minua :D. Kuvitus Mariannan)
"Olen viime aikoina pyrkinyt muuttamaan ruokavaliotani enemmän luonnonmukaiseen ja vegetaariseen, joten tarjous vastaanottaa luonnonmukaisia, vegaanisia huulirasvoja Hurrawilta tuntui sopivan tämänhetkiseen elämäntyyliini mitä parhaiten. Mikä mahtava yllätys!
Olen sävytettyjen huulirasvojen harras ystävä, joten Hurrawin testaus oli mitä mieluisin tehtävä.
En valitettavasti voi sanoa koskaan kuulleeni Hurrawista aiemmin, sillä merkkiä ei myydä Kreikassa. Onneksi heillä on informatiivinen kotisivu josta löysin kaiken tiedon tuotteista ja niiden raaka-aineista ja valmistusperiaatteista. (Joka muuten pohjautuu intialaiseen ayurvedaan, Sannin lisäys.) Luomuista ja raaoista ainesosista (raaka: ei kuumennettu) valmistettuja, herkullisilla mauilla kuten Earl Grey, kookos, vihreä tee, lakritsi, chai-mauste, root beer ja kahvipapu - tällä pohjalla tuntui että näistä voi hyvinkin tulla uusi huulituoteaddiktioni!
Tuskin maltoin odottaa että pääsin kokeilemaan näitä käytännössä. Sain testiin neljä huulirasvaa: yhden sävyttämättömän (Moon Balm, tarkoitettu erityisesti yöhoidoksi) sekä kolme sävyllistä; Grapefruit, Cinnamon ja Black Cherry.
Ensimmäiseksi kokeiluun valikoitui Moon Balm. Huulirasva päättää muutenkin jokailtaisen ihonhoitorituaalini, joten odotin uteliaana kokemusta "Night Treatment" -rasvasta.
Ei tuoksua, ei makua. Huulirasva vaikutti täydelliseltä häiriöttömään yöuneen. Heräsin aamulla huulet pehmeinä mutta ei-rasvaisen tuntuisina.
Kuitenkin, huuleni olivat herätessäni värittömän valkoiset. Tapahtuuko tätä vain minulle, vai käykö näin myös muille? Tavallinen, sävyttämätön huulirasva saa huuleni muuttumaan öisin yhtä kalpeiksi kuin ihoni. (Mariannalla on luonnostaan tumman sävyiset huulet, Sannin huomio.)
Kuvassa Marianna vertaa Hurrawin ja suosikkinsa Baby Lipsin puikkoja
Sävytetyt Hurraw-rasvat
Tunne on huulilla on todella pehmeä, samoin sävyt ovat pehmeitä. Arvostan kovasti ei-rasvaista tunnetta, samoin sitä että kosteuden tunne säilyy huulilla vähintään kaksi tuntia. Minulla on tapana jatkuvasti purra huuliani, joten kaksi tuntia on todellakin ennätyspitkä aika huulirasvauksen välillä. Tavallisesti lisään huulirasvaa puolen tunnin välein.
Grapefruit tuo huulille lähinnä vain kiiltoa, Dark Cherry ja Cinnamon myös selkeää sävyä.
Hurrawin hylsyn muotoilu on mielestäni käytännöllinen; istuu litteän muotonsa puolesta hyvin farkkujen taskuun ja rasva levittyy leveän pään ansiosta nopeasti.
Riittoisuudesta on myös annettava erityismaininta: Hurrawin huulirasva kestää minulla huomattavasti kauemmin kuin mikään muu huulirasva. Esimerkiksi Baby Lips -puikko kestää käytössäni viikon tai kaksi (herranjessstas mikä kulutustahti! Sannin huomio. Ja minä kun luulin olevani huulirasvan megakäyttäjä :D), kun taas Hurrawin puikkoa on edelleen jäljellä kuukauden käytön jälkeen.
Tummin sävy Dark Cherry (kuvassa) on suosikkini, mutta rakastan kanelia, joten tuoksunsa puolesta Cinnamon oli paras.
Pigmentin ja sävyn keston perusteella Baby Lips peittoaa Hurrawin. En tosin odottaisikaan luomuhuulirasvan pigmentin kestävän huulilla yhtä pitkään kuin tavallisen sävytetyn huulirasvan.
Kummanko valitsisin, Hurrawin vai Baby Lipsin? Vaikea sanoa, koen nämä lopulta niin eri kohderyhmien tuotteina. Toinen ei siis ole toista parempi, ne vain ovat erilaisille kuluttajille. Sävytetyt Baby Lipsit ovat mielestäni nuorille tytöille tai naisille, jotka haluavat helpon korvikkeen huulipunalle. Hurraw on vegaanin tai yleisesti luonnonmukaista elämäntyyliä noudattavan henkilön valinta. Itse taidan kuulua ensiksi mainittuun ryhmään, huulirasva on minulle ensisijaisesti huulipunan korvike ja haluan siltä kestävää sävyä.
Suuri kiitos testimahdollisuudesta, Suomen Hurraw! :)"
Ja kiitokset minulta Mariannalle! Kelläs muulla on blogissaan kreikkalainen side-kick? :)
