Olen tainnut löytää uuden lempparituotteen!

Mikään ei ole niin karsea hiusjuttu (itselle) kuin tyvikasvu. Tällä hetkellä en saa värjätä hiuksiani kiitos Mago-tuuhennuksen, ja tyvikasvu on aika jäätävä. Tumma tyvikasvu saa hiukset jatkuvasti näyttämään likaisilta, mikä on pahinta.

Mutta nyt tähän on löytynyt apu. Kolme minuuttia kylppärin peilin edessä - ja tyvi on himmennetty! Vailla mitään hiuksia vahingoittavia kemikaaleja!

Joo, eihän se kokonaan tietenkään katoa, mutta sävyn tasoitus on melkoinen - ja näyttää luonnolliselta.

Kyseessä on viime viikolla Helsingin vierailulla saamani Color Wow - puuterimainen tyvikasvun peiteaine.

Niin nopea laittaa, niin näppärä! Eikä tulos jäänyt lainkaan jauhomaiseksi niinkuin PR-toimistolla suoritetussa demossa, siellä taidettiin laittaa ainetta vielä paljon enemmän.

Minun ei tarvinnut harjailla mitään jauheita pois. Ihan uskomatonta että jauhemainen aine voi käyttäytyä näin hiuksessa..! Siveltimen veto, ja väri jää hiukseen.

Tästä tulee ehdottomasti vakkarituote hiustuotekaappiini...! Nyt saan aina tarpeen vaatiessa tyvikasvun häivytettyä parissa minuutissa. Ja jauhe lähtee hiuksista seuraavassa pesussa.

Niin nopeaa, niin vaivatonta, eivätkä hiukset kärsi. Voiko olla hyödyllisempää tuotetta meille, joille tyvikasvu on jatkuva seuralainen?

Color Wow'ta saa kuudessa eri värissä; puhtaanvaalea (minun sävyni), vaalea, vaaleanruskea, ruskea, tummanruskea ja musta. Hintaa on noin 39,90€ ja tuotetta saa kampaamoista ja tavaratalojen kampaamotuoteosastoilta.

Interrail-reittisuunnitelmani alkaa olla valmis.

Tapahtui yksi odottamaton ja mitä mieluisin yllätys, joka muutti matkan alkupäivien suunnitelmat. Muistatteko, kuinka potkin itseäni Floridassa  missattuani mahdollisuuden tavata yhden rakkaimmista ja pitkäaikaisimmista (kirje)ystävistäni, meksikolaisen Lilianan?

Minulle jäi tuosta ihan kamala morkkis - mutta nyt meillä onkin täysin puun takaa tullut tilaisuus tavata Amsterdamissa!

Tässä kuukausi takaperin Liliana ilmoitti saapuvansa toukokuussa Amsterdamiin ex tempore -matkalle (hän on töissä matkailualalla ja saa silloin tällöin tällaisia tilaisuuksia), ja matkan viimeiset päivät ovat juuri minun reilini kaksi ensimmäistä päivää. Tämän kuullessani muutin välittömästi suunnitelmani aloittaa reissu Belgian Bruggesta, ja kiidän suorinta reittiä (joka sekin vie yli vuorokauden) Tukholmasta Amsterdamiin.

Liliana! Liliana!! Olemme tunteneet vuodesta 1997 ja nyt tapaamme viimein...!! Niin huippua, reili ei voisi paremmin alkaa! <3

Ja kyllä minä vielä joku päivä pääsen sinne Meksikoonkin...! ;)

Tuleva kolmen viikon matkareittini näyttää tältä:

Lukijoiden vinkeistä nappasin tunnelmallisen Bruggen Belgiassa ja Alsacen "viinipääkaupungin" Colmarin Ranskassa.

Nuo muut rinkulat kartalla ovat suunnitteluvaiheen merkintöjä.

Lähden tulevana sunnuntaina Tukholmasta aamujunalla ja saavun illalla Hampuriin. Jatkan matkaa varhain seuraavana aamuna Amsterdamiin, jossa ehdin tavata Lilianaa puolikkaan päivän verran. 'Dam on lopulta sen verran kaukana Tukholmasta ettei sinne ihan nopeasti kiskoilla heilahdakaan.

Liliana lentää seuraavana aamuna takaisin Meksikoon, minä jatkan Bruggeen.

Koska halusin ehdottomasti varata Pariisille viikon (no, se kutistui lopulta kuuteen päivään), minun piti päättää, mitä tehdä Bruggen ja Colmarin suhteen. Häät Ljubljanassa ovat 30. toukokuuta, ja haluan olla siellä edellisenä iltana. 19. päivän ja 29. päivän väliin ei jääkään niin paljon aikaa "rellestää" kuin olin ajatellut, ja kun siitä omistaa 6 päivää Pariisille, ei muille kohteille jää kuin 4 päivää. Päädyin lopulta jakamaan päivät Colmarin hyväksi; viivyn Bruggessa yhden yön ja Colmarissa kolme.

Ljubljanassa viivyn yhteensä kolme yötä, ja sieltä jatkan yöjunalla Münchenin kautta Berliiniin. Nyt on enää auki mitä teen viimeisten päivien suhteen - uskallanko jättää paluun Tukholmaan reilipassin viimeiseen voimassaolopäivään, vai pysähdynkö vielä vaikkapa Hampurissa tai Köpiksessä toiseksi viimeisenä päivänä. Köpis-stoppi jättäisi enemmän pelivaraa, sieltä on tiheät yhteydet Tukholmaan. Jos jätän paluun Berliinistä viimeiseen päivään, yksikin junan missaus tai reilu myöhästyminen sabotoisi pääsyni Tukholmaan passin voimassaoloaikana.

Jään pohtimaan.

Junayhteyksiä tutkiessani havaitsin, että yli 90% reittini junista sisältää pakollisen paikkavarauksen tai lisämaksun reilipassilla matkustavalle. :( Tämä on sangen tylsää ja vesittää reilauksen luonteeseen kuuluvaa spontaaniutta. Junissa on tietyt kiintiöt reilipassilaiselle, ja kun tämä kiintiö on täynnä, niin sitten saa kaivaa kuvetta ja maksaa normilipun jos mielii juuri siihen junaan. Tämän vuoksi suositellaan etukäteisvarauksia, mutta se tosiaan syö reissun spontaaniutta. Kyllä on systeemit muuttuneet siitä kun viimeksi reilasin, 15 vuotta sitten vain harvaan junaan tarvitsi maksaa lisämaksu.

Minulla on reitilläni muutama junayhteys joihin minun on ihan pakko saada paikka, kuten Tukholma-Hampuri (muuten missaan Lilianan) ja Colmar-Ljubljana (muuten missaan häät...!). Colmar-Ljubljana -yhteys etenkin on tosi kinkkinen, ja junaa saa vaihtaa kolmesti. Yksi vaihtoaika Stuttgartissa Villachissa on vain 10 minuuttia. Veikkaan että Stuttgart on aika iso asema, ja oikean laiturin löytämiseen voi helposti mennä se 10 minuuttia... Ja entäs jos edellinen juna on myöhässä...? Vähän jänskättää nämä yhteydet. Olisi kyllä ihan helkkarin noloa jos en ehtisi häihin...!

VR:n kansainvälisen lippuluukun mentyä kiinni nenäni edessä Helsingissä viime viikolla, olen nyt joutunut hoitamaan paikkavarauksia puhelimitse. VR:n ainoa kv-piste sijaitsee Helsingissä.

Eipä näy olevan yksinkertaista VR:n henkilökunnallekaan nuo varaukset.... Kaksi pitkää puhelua on jo käyty, ja varaukset ovat edelleen kesken...! Varaussysteemi on niin aikaavievä että virkailija ei halunnut tehdä varauksia puhelun aikana (säästääkseen mun rahaa, ystävällistä tietenkin), ja sanoi soittavansa takaisin 30 minuutin kuluttua. Hän soitti vasta puolentoista tunnin kuluttua, eikä toinen varauksista ollut vieläkään valmis (!!). Minulla oli kiire tapaamiseen joten sovimme, että projekti jatkuu huomenna ja virkailija soittaa minulle aamulla... Johan on säätämistä parin paikkalipun kanssa.....

No, ensi viikolla tähän aikaan olen.... Lilianan kanssa 'Damissa! Wu-huu! ^_^

Sympaattista, miten moninaisissa asioissa lukijat kääntyvätkään puoleeni, välillä täysin odottamattomistakin aiheista. Minulta pyydetään useimmiten apua meikki- ja ihonhoitoasioissa, mutta kasvavassa määrin myös matkailuvinkkejä (sinä joka kysyit Sporadeista, vastaan pian, anteeksi kun on taas jäänyt roikkumaan!) ja jopa ruokavalioon liittyvää konsultaatiota. Helmikuussa sain sähköpostiini seuraavanlaisen viestin lukijalta;

"Moikka!

Voisitko antaa minulle hieman aloittelijan ohjeita vaeltamisessa? Haluaisin lähteä ensimmäistä kertaa vaeltamaan poikaystävän kanssa, mutta suoraan sanottuna minulla ei ole mitään hajua mitä kaikkea mukaan pitää pakata, minne kannattaa mennä, uskaltaako heti jäädä yöksi jne. Voisitko tehdä blogin puolelle tai vastata sähköpostilla jotain tärkeimpiä asioita tai joitain  nettisivuja, joilta löytyy hyvää tietoa?"

Camilla, nyt seuraa vastaus :) Olin tekemässä juttua Kurjenrahkan retkestämme, kun keksin, että tässä yhteydessähän voisin toteuttaa lukijan toiveen vaellusvinkeistä :)

Olen käytännössä kaukana eräekspertistä, mutta jonkinlaista retkeilyrutiinia on alkanut jo syntyä.

Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta perusteellisemman kaavan retkeilystä teltta- ja laavuyöpymisineen innostuin vasta mieheni kautta. Mr. Karkkipäivä on varsinainen eräjorma ja on luonnossa ehkä parhaassa elementissään. <3 Hän on tietysti tehnyt eräilystä minulle helppoakin - kotona kun on kaikki "pelit ja pensselit" valmiina, minun tarvitsi vain seurata mukana metsään ^_^

Minne mennä?

Kansallis- ja luonnonpuistot sekä valtion retkeilyalueeet tarjoavat merkittyjä luontopolkuja ja reittejä lyhyemmistä päivä- tai viikonloppupatikoista aina pidempiin vaelluksiin. Merkityillä reiteillä on lähes mahdoton eksyä, joten aloittelijakin voi suunnata niille huoletta.

Luontoon.fi-sivulla on listattu esittelyineen kaikki Suomen kansallispuistot sekä retkeilyalueet. Sivulla on todella kattavasti tietoa kaikesta retkeilyyn ja vaellukseen liittyvästä alkaen siitä, miten puistoihin pääsee niin julkisilla kuin omalla kulkuneuvolla. Aloittelevalle retkeilijälle hyödyllinen on sivustolle koottu Retkeilyn ABC, josta löytää yksityiskohtaisia vinkkejä niin varusteiden hankintaan kuin retkiruoan suunnitteluun. Todella hyvä sivu!

Retkikartta.fi-sivulta löytyvät kaikkien puistojen tulostuskelpoiset kartat reitteineen.

Miten luonnon- ja kansallispuisto eroavat toisistaan? Luonnonpuistot on perustettu ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta varten, ja niiden suojelumääräykset ovat kansallispuistoja ankarammat. Suurin osa luonnonpuistoista on suljettu muilta kuin tutkijoilta, mutta osassa saa liikkua merkityillä reiteillä. Nämä yleisölle avoimet luonnonpuistot eivät retkeilijän näkökulmasta eroa kansallispuistoista mitenkään; kummissakin on merkittyjä reittejä ja palveluita kuten tulentekopaikkoja, telttailualueita (joiden yhteydessä myös puu-cee-käymälät), laavuja ja vuokra- tai autiotupia.

Esimerkiksi Kevo, jossa vaelsimme unohtumattoman hyttysten täyteisen viikon viime kesänä, on luonnonpuisto.

Monilla retkeilyalueilla on omia reittejä myös pyörätuolilla liikkuvalle.

"Uskaltaako heti jäädä yöksi?"

Uskaltaa :) Yöpyminen kansallis- tai luonnonpuistojen merkityillä reiteillä on turvallista, ja sesongista riippuen kohtaat usein myös muita yöpyjiä telttailupaikoilla. Jos telttaa ei ole omasta takaa tai ei halua sellaisessa yöpyä, on vaihtoehtona myös katto pään päällä eli laavu, tupa, kota tai kammi. Tupatyypit vaihtelevat puistosta riippuen. Lisätietoa erilaisista tuvista löytyy täältä.

Villieläimiä ei Suomen kansallispuistojen merkityillä reiteillä tarvitse pelätä.

Ainoa harmillinen kohtaaminen "villieläimen" kanssa meidän vaelluksilla tapahtui Repovedellä, jossa hiiret söivät yöllä pähkinäjemmani repun sivutaskusta. ^_^ Muuten ainoat kiusaa aiheuttavat eläimet ovat öttiäiset kesä-Lapissa. Ja sitä kiusaa ei muuten kannata aliarvioida ;)

Ylemmät kuvat: vadelmakynnet ja mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat vaelluskengät. / Vhh:laisen perusaamiainen retkiolosuhteissa ei paljon kotiaamiaisesta poikkea; kahvia, kananmunaa ja kasviksia. :)

Mitä pakata?

Lyhyelle viikonloppuvaellukselle meidän setti on tällainen:

Miehen rinkassa:

Teltta, ensiapupakkaus, Leatherman, otsalamppu, makuualusta, makuupussin laineri (eli ohut silkkipussi), retkikeitin, kaasua tai bensaa, keittoastiat, juoma-astiat (Platypus + Nalgene) ruokaa, vaihtokalsarit ja -sukat, taukotakki (eli lämmin untuvatakki), myssy, packlite-Goretex-takki ja -housut (jos sataa). Säästä riippuen mukana joskus myös Ruskovillan yökerrasto. Windstopper-takki kulkee rinkan hupussa josta sen voi nopeasti vetää päälle.

Päällä: softshell-housut, pitkähihainen merinovillapaita ja sen päällä ohuempi tekninen paita (eli materiaalia joka siirtää kosteuden pois iholta), tuubihuivi.

Puuvillaisia vaatteita ei muuten suositella vaellukselle, ne pitävät hien ja kosteuden itsessään.

Auringonlasku Kurjenrahkan Vajosuolla

Mun rinkassa:

Kummankin makuupussit, makuualusta, vaihtovaatteet (sukat, alushousut, merinovillakerrasto), Goretex-housut, untuvatakki, myssy, ruokaa, ruokailuastiat, kirja, otsalamppu, termospullo, vesiastia (Platypus). Rinkan hupussa Windstopper-takki.

Päällä: softshell-housut, merinovillainen pitkähihainen paita ja sen päällä tekninen t-paita, tuubihuivi. Usein vielä säästä riippuen fleece-takki  (palelen herkästi).

Vaatteita pakatessa kannattaa pitää mielessä, että kävellessä on useimmiten kuuma ja hiki (jolloin toppatakki on viimeinen asia jota kuvittelee tarvitsevansa), mutta taukopaikalla tulee vilu hyvin nopeasti. Silloin iloitset untuvatakistasi :)

Illalla tulee usein jopa kylmä, ja minä ainakin vedän kevät- ja syysvaelluksilla päälle kaikki mukana olevat takit ja housut kun ilta hämärtyy. Kesävaellukset ovat ainoita jolloin untuvatakille ei ole ollut käyttöä.

Ruoka

Lyhyillä viikonloppuvaelluksilla ruokaa tarvitsee ottaa mukaan sen verran vähän, että suosimme tuoreruokaa. Se tietysti painaa, mutta viikonloppurinkka tarvikkeineen on muutenkin kevyehkö joten ruoan paino ei haittaa. Viikon vaellukselle mukaan lähtee enemmän perinteistä pussi- ja kuivaruokaa, paitsi minulla, jolla on oma retki-vhh-ruoka. Ja sen vuoksi saankin kantaa painavampaa rinkkaa ;)

Olen tosin kehittynyt huimasti retki-vhh-ruoan suhteen, ja nyt nauran kippurassa kun  muistelen ensimmäistä vhh:n aikaista vaellustani Kilpisjärvelle.... Ei hyvänen aika sitä tölkkien ja tetrojen määrää... Ihan käsittämätöntä. :D

Kurjenrahkalla herkuteltiin mm. loimulohella, (palaneella) bataatilla ja porkkanalla sekä munakermaviilikastikkeella.

Makuupussin lämpöalueeseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jos on palelevaa sorttia, niinkuin minä. Minä nukun kesälläkin makuupussissa, jonka comfort-alue on jossain miinuksen puolella.

On parempi hikoilla liian lämpimässä makuupussissa kuuman yön sattuessa, kuin hytistä yön läpi liian viileässä pussissa. Lämpimästä makuupussista voi aina ujuttautua osittain ulos ja helpottaa kuumuutta, mutta liian viileään pussiin ei auta mikään.

Hyvät vaelluskengät ovat yksi tärkeimpiä varusteita, kumisaappaissa tai lenkkareissa ei tosiaankaan kannata lähteä vaellusreiteille.

Jonkun lyhyen luontopolun saattaa kenties selvittää kumppareissa, mutta pidemmillä reiteillä kunnon kengät ovat must.

Suosittelen vaelluskenkien hankintaa alan liikkeestä. Omani ovat Meindlin ja olleet alusta asti kuin yhtä jalkojeni kanssa. Näissä kengissä eivät jalat väsy, tuki ja istuvuus ovat täydelliset <3 Olen kulkenut Meindleilläni jo vuodesta 2007.

Olen niin iloinen, että olen saanut miehen kautta löytää retkeilyn ilon. Luontoelämykset tuovat tärkeää ja tarpeellista vastapainoa tietokoneen ääressä jumittavalle arkielämälleni, ja lyhytkin yhden yön vaellus on todellinen henkireikä. On ihanaa jättää some ja koneet ja teknologia hetkeksi taakseen ja olla 100-prosenttisesti läsnä luonnon keskellä.

Se on uskomattoman rentouttavaa.

Satumetsä.

Loppuun täytyy vielä kertoa leipomistarina Kurjenrahkalta. :)

Niin sitä vain mieskin laittaa kätensä taikinaan nuotiolla, voisiko uskoa!

Mr. Karkkipäivä tuo joka retkelle mukana lettu- tai pullataikinainekset (valmiiksi kotona sekoitetut), sillä ne "kuuluvat totta kai asiaan".

Tällä kertaa misterin "tikkupulla"taikina ei vain oikein onnistunut, eikä taikinaan saatu sopivan sitkoista ja paksua koostumusta jotta sen olisi saanut käärittyä optimaalisesti tikun päähän.

Pulla näytti tältä. :) Minulle tuli mieleen kärähtänyt kivespussi.....

Mies sitten keksi, että pullanhan voi paistaa myös folion päällä. Touhua katsellessa minunkin alkoi kovasti tehdä mieli pullaa. En ota retkille mukaan muuta jälkkärimäistä kuin tummaa suklaata ja proteiinipatukoita, sillä minun ei oikeastaan koskaan tee eräillessä mieli makeaa.

Nyt leivonnaisen himo kasvoi kuitenkin niin suureksi, että harkitsin jo hetken vehnälle antautumista.

Sitten muistin, että minulla on retkiruokien joukossa minigrip-pussillinen psylliumia (käytän sitä esimerkiksi kastikkeiden saostukseen). Hei, minähän voin tehdä improvisoidun vhh-taikinan!

Tuumasta toimeen. Sekoitin taikinan soijakermasta, psylliumista ja ruokalusikallisesta kaurahiutaleita. Makeutusta minulla ei ollut, mutta maustoin taikinan kanelilla.

Taikina öljytylle foliolle kypsymään. (Kuvassa vieressä vehnäversio.) Pinnan ruskistuttua lisäsin päälle tummaa steviasuklaata. "Tikkupullaleiriläiset" alkoivat luoda kiinnostuneita katseita leivonnaiseeni, joka muistutti ilmiselvästi....

Chocolate-chip-cookieta! No eikös vain! :) Pehmeänä versiona.

Näin sain minäkin oman retkipullan. :) Kaikkeen see psyllium taipuukin, todellinen monitoimijauhe. Kokemuksesta innostuneena aloin heti kehitellä helposti mukanakulkevia jauhosekoituksia, joista voin tulevaisuudessa valmistaa vhh-lettuja tai vaikka muffinseja, jos pullan himo vastaisuudessa iskee erätulilla! :)

*

Onko lukijoiden joukossa retkeilijöitä? Olisi mukava kuulla juttuja vaikkapa ikimuistoisimmasta vaelluksestanne tai vinkkejä erityisen kauniille reiteille.

Kyllä luonto vain tekee hyvää.