Olen testaillut australialaisen Zuii Organicin kukkaismeikkejä jo useasti aiemminkin, ja merkiltä on löytynyt mm. yksi ehdottomia lemppariposkipuniani, Mango. Tällä kertaa pääsin pureutumaan Zuiin meikkipohjiin ja tulipa samalla testattua sarjan kiitelty maskarakin (johon palaan myöhemmin omassa postauksessaan).

Olen saanut tuotteet Zuiin maahantuojalta.

Kertaus on opintojen äiti: Zuii'n meikkien kukkaisuus tulee siitä, että sarjan puuterimaisissa tuotteissa talkki on korvattu jauhetuilla kukkien terälehdillä. Sarjaa voi myös ihan oikeasti kutsua luomuksi, sillä Zuii-meikkien luomu-tuotettujen ainesosien pitoisuus on yli 90%, jopa 99% kun pois lasketaan vesi ja mineraalit. Puhekielessä luonnon- ja luomukosmetiikka menevät monella sekaisin, mutta valtaosa sertifioidusta luonnonkosmetiikasta ei ole pitoisuuksiltaan luomuksi määriteltävää kosmetiikkaa.

Zuiilla on kahdenlaista meikkipohjaa; nestemäistä ja puuterimaista. Tässä osassa esittelyssä meikkipuuteri. Sen ainesosaluettelo näyttää tältä:

ruusun, jasmiinin ja kamomillan murskatut terälehdet

aloe-vesi

jojobaöljy

mica (kiille-mineraali)

triglyseridit

kamomillauute, peltokorteuute, nokkosuute

magnesiumstearaatti eli magnesiumsuola (paakkuuntumisenestoaine)

tokoferoli eli e-vitamiini (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

askorbyylipalmitaatti eli yksi c-vitamiinin muoto (hajua peittävä aine, hapettumisenestoaine)

mineraalipigmenttejä (rautaoksideja)

Zuiin meikkipuuteri ei siis ole varsinainen mineraalimeikkipohja, vaikka mineraalit siihen väriä ja peittävyyttä tuovatkin.

Taas tuttua ennen/jälkeen -kuvamatskua. Jälkeen-kuvassa aurinko oli mennyt pilveen, siksi se on harmaasävyinen.

Sain testiin meikkipuuterin sävyssä Creme. Maahantuojan tuotekuvauksen mukaan Creme on "vaalea, keltapohjainen sävy ja sopii erityisen hyvin skandinaavisen vaalealle ihonsävylle". Itse luokittelisin sävyn kutakuinkin neutraaliksi, enemmän beigeen kuin keltaiseen meneväksi. Oikein toimiva sävy keskivaalealle iholle joka ei ole ihan kalpea.

Olen käyttänyt meikkipuuterin levitykseen kabukia, joka on toiminut hommasssa oikein hyvin. Puuteri suositellaan levitettävän kasvoille siveltimellä pyöritellen, ei sienellä sivellen niinkuin meikkipuuterit perinteisesti. Puuterin mukana ei tule sivellintä tai vippaa, eli se ei siinä mielessä ole ns. käsilaukkuystävällinen eikä sovellu meikin korjailuun päivän mittaan, ellei kanna mukana erikseen vippaa tai vastaavaa.

Zuii-meikkipuuteri näyttää kasvoillani kuivemmalta kuin esimerkiksi mineraalimeikkipohja, mikä on mielenkiintoista kun ottaa huomioon, että mineraalipohjassa on vain pelkkää jauhettua mineraalia eikä mitään rasvaista tai kosteaa ainesosaa niinkuin testattavassa meikkipuuterissa. Micaa Zuiin puuterissa on runsaasti, ja pinta on sangen hohtava. En suosittele isohuokoiselle iholle - minkä postauksen viimeinen kuva demonstroi parhaiten. ;) Samea ja pienihuokoinen iho taas kaunistuu ihanteellisesti tämän tyyppisellä valoaheijastavalla meikkipohjalla.

Zuiin Volume-maskara, Satin Lip Colour -huulipuna sävyssä Orchid sekä luomiväri sävyssä Mermaid.

Pohja: Zuii-meikkipuuteri, sävy Creme.

Silmänalusilla Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium.

Yläkuomen rajaus Dr. Hauschkan harmaa kajal jonka päällä Zuiin Mermaid-luomiväri, sisärajaus IsaDora Inliner Kajal Satin White, maskara Zuii Volume. Kulmaväri Lumenen puuterimainen, kulmaluulla Benecosin highlighter.

Poskipäillä: Benecosin highlighter (ei poskipunaa).

Huulilla: Zuii Flora Satin Lip Colour, sävy Orchid

Huultenrajaus: Yves Rocherin vanha Couleurs Nature -rajauskynä.

Mermaid-luomiväri on tosi jännä sävy; harmaanvihreä jossa aavistus kultaista hohtoa. Kultainen hohto tulee esiin erityisen hyvin kun sen laittaa tumman rajauksen päälle.

Satin Lip Colour -huulipunan koostumus on kuin maalia ja se levitetään vaahtomuoviapplikaattorilla huulikiillon tapaan. Peittävyys on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin huulikiillon. Sävyä pystyy myös loistavasti kerrostamaan. Pinta jää kosteaksi ja miellyttävän tuntuiseksi toisin kuin tämän tyyppiset peittävät ja nestemäiset huulipunat minulla yleensä. Tosin Zuiin Satin'issa ei ole kestoteknologiaa, jonka yleensä yhdistän tämän tyyppiseen koostumukseen, ja juuri tuo kesto-ominaisuus saa koostumuksen tuntumaan kuivalta.

Sävy kestää kuitenkin yllättävän hyvin eikä kasaudu rumasti huulten uurteisiin. Ruokailusta pinta ei kuitenkaan odotetusti selviä vaan puna on liuennut murkinan mukana.

Ja sitten se totuus illalla -kuva....

Zuiin meikkipuuteri ei kestä iholla koko päivää, ja voimakkaan hohtava koostumus vielä edesauttaa ihohuokosten esiinpiirtymistä meikin sulaessa kasvoilla. Iho kiiltää iltaan mennessä kuin diskopallo.

Summa summarum: reseptiikaltaan kiinnostava ja varsin miellyttävä meikkituote, jonka luomupitoisuus ja sävyvalikoima (10 kpl!) saa kiitosta. Kiilteen määrää tuotteessa olisi kuitenkin voitu harkita, sillä tällaisenaan meikkipuuteri ei mielestäni sovi ihanteellisesti kaikille ihotyypeille. Kestoltaan tuote on heikohko, meikkipohjaksi tarkoitetulta tuotteelta odottaisi parempaa pysyvyyttä. Parhaiten Zuii-meikkipuuteri soveltuukin tämän testaajan mielestä varsinaisen meikkipohjan, esimerkiksi meikkivoiteen, päälle kiinnittämään ja tuomaan kuultoa. Myös peittävyytensä (kevyt/läpikuultava) puolesta tuote sopii paremmin kiinnittämään kuin tekemään itse varsinaista pohjatyötä.

Hintatietoja:

Meikkipuuteri 36,50€ / 10 g

Satin Colour -huulipuna 28,50€ / 6,8 g

Solo-luomiväri 24,80€ / 1,5 g

Kuvassa on ihan paras silmämeikinpohjustaja.

Tähän saakka en ole Urban Decayn Primer Potionia parempaa pohjustajaa halunnut tai osannut julistaa, mutta nyt eräs muina miehinä Suomen markkinoilla koko ajan ollut tuote on vetänyt pidemmän korren.

Kuva: Beautyarmy.com

Elizabeth Ardenin Advanced Eye-Fix Primer.

Tuote ei suinkaan esiinny blogissa nyt ensimmäistä kertaa, eijei. Ardenin Eye-Fix tuli tutuksi jo neljä-viisi vuotta sitten käyttäessäni sitä töissä asiakasmeikkauksissa, ja se on saanut Karkkipäivässä random-mainintoja tyyliin "Lähes UDPP:n veroinen helmi" ja "yksi parhaita silmämeikinpohjustajia" jne. Tuskin tuote on jäänyt monellekaan mieleen tekstien seassa.

Olisi pitänyt nostaa Eye-Fix vielä kultareunaisemmalle jalustalle!

Millä ja miksi tuote nyt sitten yhtäkkiä, kaikkien näiden vuosien jälkeen, hakkaa mielestäni Urban Decayn klassikon?

Työssään silmäluomella kummatkin ovat aivan yhtä hyviä. Luomen sävy tasoittuu, tuotteen koostumus on miellyttävä ja levittyy tasaisesti ja notkeasti (niitä kuivia ja rullaaviakin pohjustajia kun on....), luomivärin sävyt toistuvat intensiivisinä, meikki tarttuu napakasti ja pysyy aamusta iltaan. Ardenin koostumus on pigmenttisempi ja se peittää UD:ta paremmin.

Asian ratkaisi kuitenkin koostumuksen säilyvyys. :)

Kun pohjustajaa sisältävä tuubi tai muu hylsy tyhjenee tiettyyn pisteeseen, ei tuotetta enää saa sieltä kunnolla ulos - vaikka sitä on jäljellä vaikka kuinka. Pohjustajathan ovat tunnetusti riittoisia, ja kun tuubi alkaa tuntua tyhjältä, on sisällä tosiasiassa vielä tavaraa monen kuukauden tarpeisiin. UDPP:n vanha, superepäkäytännöllinen hylsy kätki sisälleen jopa puolet voiteen määrästä siinä vaiheessa, kun applikaattori ei enää yltänyt sitä annostelemaan ja purkin luuli tyhjentyneen.

Saadakseen loput tuotteesta hyödynnettyä, on monella (minä mukaan lukien) tapana leikata pakkaus auki ja siirtää loput tuotteesta pieneen purkkiin. Mitä UDPP:n kohdalla harmillisesti kuitenkin aina tapahtui, oli sen suhteellisen nopea kuivahtaminen uudessa purkissaan. Niinpä tuotetta ei käytännössä koskaan saanut hyödynnettyä loppuun ennenkuin se oli kuivunut käyttökelvottomaksi.

Ardenin Eye-Fix Primer ei kuivu purkkiin. 7,5 millin tuubi on ollut minulla käytössä kolmatta vuotta (!!), ja nyt talvella se saavutti tilan jossa tuotetta oli vaikea enää puristaa ulos. Tuubi auki saksilla naks, ja loppu-Eye-Fix purkkiin tammikuussa. Nyt ollaan toukokuussa. Eye-Fix on edelleen yhtä notkeaa kuin purkkiin siirtäessä. Ja TÄMÄ, ystäväni, kertoo aika hemmetin hyvästä ja laadukkaasta koostumuksesta.

Katsokaa nyt tätä! Voide on ostettu joskus keväällä 2012..! Yhä riittää, ja yhä on notkeaa!

Vielä hetken aikaa Ardenin pohjustaja peittoaa Urban Decayn myös saatavuudellaan. UD:tahan ei ole saanut Suomesta - mutta elokuun lopussa tämäkin muuttuu (kuten moni teistä, ainakin kosmetiikkalukijoista, varmaan kuulikin Virveltä tuossa pari viikkoa takaperin. Jee!!). Tosin alkuun Urban Decayta myydään vain Helsingissä. Myyntipiste ei ole vielä selvillä.

Elizabeth Ardenia myyvät ainakin Kicksit ja Stockmannit (Sokoksista en ole varma), ja 7,5 millin tuubi maksaa 33 euroa (piti ihan soittaa ja kysyä hinta, on kallistunut vitosella siitä kun itse sen ostin.. :P). Eye-Fix on siis litrahinnaltaan UDPP:ta kalliimpi - mutta kukapa vielä tietää minkä hinnan Primer Potion Suomen markkinoilla saa... 33 euroa kuulostaa kalliilta hinnalta luomenpohjustajasta, mutta tuotteen kestäessä vuosia ei summa ole sijoitus eikä mikään. Esimerkiksi Lumenen silmämeikinpohjustaja maksaa 12,50€ / 5 ml, eikä sen laadusta voi puhua samassa lauseessakaan Ardenin ja UD:n kanssa.

Myös blogikollega Heidi omisti Eye-Fixille oman hehkutuksen helmikuussa. Heidillä Arden toimii jopa paremmin kuin UDPP.

Hyvä silmämeikinpohjustaja on yksi toistuvimpia kysymyksen aiheita blogissani. Minua pyydetään suosittelemaan hyvää ja mieluiten tietysti edullista sellaista. Tässä on tuotealue, josta on pakko todeta, että kalliimmat valitettavasti todellakin ovat parempia kuin halvat. En voi vilpittömästi suositella mitään muuta halpaa ja samalla hyvää pohjustajaa kuin Indeliblen voidemainen luomiväri, mutta sitäkään ei saa Suomesta. Niissä hyvissä (ja halvoissa) voidemaisissa luomiväreissä joita Suomesta saa, ei ole sopivaa universaalia nude-sävyä.

Ottakaa siis ihmeessä Arden-vinkki talteen. :) Tai sitten kipin kapin Helsingin UD:lle elokuussa! ^_^

RATASKAEVU 16

(Tämä postaus oli ajastettu ilmestymään lauantaina kello 9.00, mutta ei näköjään ilmestynyt. Murr. Terveiset Kurjenrahkan kansallispuistosta, on ollut taas mainio vaellus :))

Rataskaevu-kadulla, Tallinnan vanhankaupungin Toompea-mäen juurella, on rivissä kiinnostava ravintola jos toinenkin. Vain korttelin mittaisella alueella on niin monta ravintolaa, että täällä voisi viettää viikon syöden joka päivä eri paikoissa.

Suosituin, ainakin TripAdvisorin käyttäjien mielestä, on rento ja kodikas Rataskaevu 16. (Minua muuten jostain syystä ärsyttää jos jonkun yrityksen ainoa virallinen sivu on Facebook...)

Kuulimme paikallisiltakin kovasti ylistäviä sanoja Rataskaevusta, joten eipä muuta kuin varaamaan pöytää. Ja pöytävaraus tänne todellakin kannattaa tehdä, jos mielii sisään illallisaikaan. Lounaalle voi päästä drop-in-tyyliinkin, etenkin kolmen jälkeen.

Ravintolassa on "eteisen" ja salin lisäksi myös hieman intiimimpi yläkerta/parvi, johon mahtuu vain neljä pöytää. Me saimme pöydän parvelta, ja ihastuin välittömästi paikan lämpimään, hobittikolomaiseen tunnelmaan. Suosittelen pyytämään pöydän tänne, jos haluaa extra-tunnelmaa :)

Rataskaevu 16 on hinnoiltaan eilen esitellyn F-Hooneen tasoa, joskin muutama pääruoka on hinnakkaampi. Kallein annos maksaa 14,90€.

Jaoimme kolme alkuruokaa; uunipaistetun vuohenjuuston (6,80€), savukalasalaatin (5,20€) sekä juustolautasen (8,50€).

Annokset olivat reilun kokoisia, kauniisti esillepantuja sekä ennen kaikkea todella maukkaita. Ruoassa oli selvästi fine dining light -henkeä, vaikka hinnat ja konsepti edustavat rennompa tyyppiä.

Juuri tämän vuoksi Rataskaevusta tuli suosikkini: kodikas, edullinen ja tunnelmallinen ravintola joka samalla kuitenkin edustaa jotain perusravintolaa fiinimpää ja tarjoaa perusrestoraania laadukkaampaa ruokaa, jossa maun lisäksi panostetaan myös esteettiseen puoleen. Täydellinen paketti!

En tiedä mikä tuo ilme on :D

Mies tilasi pääruoaksi naudan sisäfileen paahdettujen kasvisten kera (14,70€) ja minä "Kokin valinnan valkoista kalaa" kera kukkakaalipyreen ja tillikapriskastikkeen (12,60€).

Kala-annokseni oli yksi parhaita kalaruokia mitä olen syönyt todella pitkään aikaan. Kaikella kunnioituksella, Ribe, mutta kyllä tämä hakkasi teidän pottumuusin kanssa tarjoillun turskan :D

Annokset olivat sen verran kookkaita että vatsassa oli hädin tuskin tilaa enää edes kahville, mutta niin vain tulimme tilanneeksi jälkiruoaksi viinissä haudutettua päärynää kyljessään kardemummamaskarpone-vaahtoa (3,90€). Tarjoilija lupaili, ettei annos olisi liian makea, eikä se ollutkaan.

Kevyestä jälkkäriannoksesta ei jaettuna jäänyt edes ähkyä, ja poistuimme vallan täydellisen kylläisyys- ja tyytyväisyystilan vallassa.

Kasvispääruoka raejuusto-pinaatti-ruukku jäi houkuttelemaan minua sen verran, että palasin Rataskaevuun jo seuraavana päivänä lounaalle.

Pinaattivuoka (5,90€) sai seuraa raikkaasta lime-hunajaisesta lohisalaatista (5,70€). Hyvää oli, ei mitään huomauttamista :) Vietin ravintolassa ihanan rentouttavan hetken pitkän Vanhankaupungin kävelyn jälkeen naisten hömppälehdestä, hyvästä ruoasta ja viinilasillisesta nauttien. Luulenpa, että samaan tyyliin kuin Kreikassa, ravintoloiden edulliset hinnat ja hyvä ruoka alkaisivat pian tuntumaan vetoketjussa jos täällä viettäisi aikaa pidempään :D

Yleisarvosana ravintola Rataskaevu 16: ruoka 4,5/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.

Oivallinen paikka, kun fine dining -mestat tuntuvat tunnelmaltaan liian virallisilta, mutta hakee kuitenkin jotain persoonallisempaa ja elegantimpaa paikkaa kuin perustason grilliravintolat. Vähän niinkuin Kuopion Rustik, tavallaan :)

*

LIDO

Tähän väliin on pakko heittää verrokkikuva budjettiravintola Lidon annoksesta, jolla on hintaa suunnilleen saman verran (11,05€) kuin tuolla Rataskaevu 16:n hurmaavalla lounaallani:

Lido on Latviasta tuttu noutopöytä-ravintola, jossa jokainen tuote on erikseen hinnoiteltu. Tallinnan Lido sijaitsee Solaris-ostoskeskuksessa. Hinnat tuntuvat ensi kokemalta hullun halvoilta, mutta lopulta hintataso on sama kuin kaupungin paljon paremmissa ravintoloissa.

Ostoskeskuksessa nautitun, suhteellisen mauttoman, haalean ja ylikypsän lohivartaan & löysäksi höyrytetyn pakastekukkakaalin hinnalla voi myös saada kauniin ja kunnon makuja tarjoavan annoksen "oikeassa" ravintolassa, tunnelmallisessa miljöössä. Lido voi olla kiinnostava vierailukohde ihan vaikka kuriositeettina, tai jos sattuu olemaan Solariksen kulmilla ja ruokaa täytyy saada todella nopeasti.

Täytyy kyllä todeta, että Riikan Lidossa ruoka oli monipuolisempaa ja paremman makuista autenttisella latvialaisella leimalla. Tallinnan Lido on vähän niinkuin yksinkertaistettu ja massapäistetty versio alkuperäisestä latvialaisesta.

*

DOMINIC

Viimeisenä iltanamme olimme jo päättäneet suunnata kiiteltyyn ravintola MEKKiin, kunnes allekirjoittaneen ruokavamma tuli väliin. (Tästä saa ihan repiä huumoria ja pyöritellä silmiään, en loukkaannu :))

MEKKin alkuruokalistalta; suolattua turskaa kera kuivatun lihan, silliä ja perunavaahtoa kera ruisleipäkuutioiden, kylmäsavulohikeitto suolatulla perunalla, vasikanmaksaa, savustettua possua... Pääruokia: Uuniperunaa, kuhaa pekonisalaatin ja perunamuusin kera, ankkaa ankanrasvassa paistetuilla perunoilla, pihviä, lammasta...

Ehkäpä ensimmäinen kerta, kun kohtaan ravintolan, jonka menu riitelee näin paljon ruokavalioni kanssa. Koko ruokalistalla oli vain yksi annos, jonka olisin voinut tilata ilman modifiointia: hitaasti kypsennettyä tomaattia ja endiiviä paahdettujen hasselpähkinöiden, persiljaöljyn ja tattikerman kanssa. Niinpä päätimme mennä muualle.

Koska nälkä oli kova, 'muualle' valikoitui nopeasti. Olin jo aiemmin googlaillut erityisesti viineihin erikoistuneita ravintoloita, ja Dominic on yksi sellainen. Ravintola on Eestimaitsedin listalla, mutta ei sijoitu ihan top-kymppiin.

Keittiön tervehdyksenä sain lusikallisen vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Oikein hyvä.

Ensin meille tuotiin kummallekin lihaa sisältävä tervehdys. Tämä oli minusta hieman kummallista, sillä lihansyömättömyys on suhteellisen yleistä ja siksi keittiön tervehdykset ovat useimmiten aina kasvispohjaisia. Lihaa sisältävään keittiön tervehdykseen en ole vielä Dominicia ennen törmännyt.

Otimme yhden alkuruoan jaettavaksi ja toiset henkilökohtaiset. Jaettavaksi tilasimme vihreän salaatin mustekalalla, retiisillä, melonilla ja oliiveilla (8€).

Salaatin esillepano oli kenties hieman arkinen ravintolan tyyliin nähden, Dominic on sisustukseltaan lähes barokkinen ^_^ Paikan hintatasokin sijoittaa ravintola keskimääräistä ylempään skaalaan, ja 8 euron salaatti Tallinnassa on kallis salaatti. Näin ollen sen esillepanollekin voi asettaa odotuksia :)

Kakkosalkuruokani, kermainen purjokesäkurpitsakeitto sinismpukoilla (6€) taas oli oikein kaunis katsella, ja vielä parempaa syödä. :)

Purjo ei kuulu lempparikasviksiini enkä itse käytä purjoa juuri koskaan, mutta tämä keitto oli todella herkullinen. Annoskoko oli suuri verrattuna Suomen ravintoloiden alkuruokiin, olen joskus saanut tämän kokoisen keiton Suomessa pääruokanakin.

Alkuruokien jälkeen saimme pienen suunraikastuksen karpalosorbetin muodossa. Sekin oli aika suuri, ja lisäksi sen verran makea että se ei oikein ollut mieleeni. Mies taisi saada syödä mun sorbetin.

Kuvassa vasemmalla miehen pääruoka, burgundinpihvi maa-artisokkapyreellä ja paahdetuilla porkkanoilla (15€). Oli kuulema erinomainen. Mies tarjosi minulle pyrettä kun sekin oli niin maukasta. Me muuten ollaan niin epähienostuneita, että maistellaan ihan tyynesti toistemme lautasilta paremmissakin ravintoloissa. Itse pidän sellaisesta ruokakulttuurista, jossa jakaminen kuuluu asiaan ja on luonnollista. Olen joskus ollut Suomessa sellaisissa ravintoloissa, joissa ylimääräisen lautasen pyytämiselle todellakin nostellaan kulmia. Tavallaan ymmärrän, että ruoan jakaminen ei kuulu tietynlaisten ravintoloiden konseptiin kun se "ei näytä hienolta", mutta sitten taas toisaalta ärsyynnyn tällaisesta asenteesta. Ruoka on ennen kaikkea sosiaalinen asia, ja hyvän ruoan jakamisen pitäisi olla mitä luonnollisinta.

Mitä mieltä te olette? Maisteletteko ronskisti toisten lautasilta? (Luvan kanssa tietysti, heh :D)

Pääruoaksi tilasin turskaa (jep, turska oli jälleen listan ainoa kalaruoka, turskaa ei pääse Virossa pakoon :)) ja tiikerirapua hummerikastikkeessa (16€). Lisukkeena kukkakaalipyrettä, purjoa ja parsakaalia. Erittäin hyvänmakuinen setti eikä tuo rumaltakaan näyttänyt :D Annoksen koko ei tule hyvin esiin kuvassa, mutta kyllä tässäkin oli syötävää sen verran että vatsa oli kahden ja puolen ruokalajin jälkeen aivan pinkeänä.

Kun Dominicin sommelieeri tuli tiedustelemaan jälkiruokakiinnostuksestamme, jouduin toteamaan, että teillä on ihan liian suuret annokset jotta asiakkaille enää jää tilaa jälkkärille. :) Siellä se juustolautanen taas kutsui minua, mutta tällä kertaa ei olisi mahtunut muruakaan.

Viinisuositukset ruoille toimivat erinomaisesti, ja Dominicissa nautin reissun parhaat viinilasilliset. Keiton kanssa suositeltiin Pinot Grisiä Luxemburgista ja kalan kanssa (halusin punaista) Morellinoa Italiasta.

Yleisarvosana ravintola Dominic: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.

*

Paikkoja, joissa olisin vielä todella kovasti halunnut käydä syömässä, jäi pitkä liuta. Leib Resto & Aed, Vegaaniravintola V, Noa ja Kohvik Moon ensimmäisten joukossa. Ja Horisont upeilla maisemillaan, vaikka tunnelmallisesti vanhankaupungin paikat viehättävät enemmän.

Jos teillä on vinkkejä Tallinnan kätketyistä tai ei-niin-kätketyistä ruokahelmistä, niin kommenttiboksiin vain! :) Aion epäilemättä lähitulevaisuudessa tehdä uudet treffit Tallinnan kanssa, ja varata mukaan vähän löysemmät housut :D