Matkan tähän saakka paras ruokaelämys koettiin Colmarissa Ranskassa.

Kuulostan varmaan ruokasnobilta (vaikka kaiken maailman eväsvirityksineni olen toisaalta myös kaikkea muuta :D), mutta uskaltaisin sanoa tämän: tähden kyllä huomaa. Hyvää ja vallan loistavaa ruokaa tarjoaa monikin ravintola, mutta jotain erityistä Michelin-tähden saaneissa paikoissa täytyy olla. Jotain, joka nostaa ne omaan luokkaansa. Joka kerta sen huomaa.

Ja hei – tähtiateriasta ei tarvitse maksaa maltaita! Michelin-tason ravintoloissa on usein mahdollista syödä lounasmenu vähintäänkin kohtuulliseen hintaan – vai mitä sanotte esimerkiksi L’Atelier du Peintren kolmen (+ keittiön tervehdys) ruokalajin lounaasta, joka keventää kukkaroa 29 eurolla? Kaksi ruokalajia maksaa 24 euroa. Viinit päälle jos niitä halajaa.

Minulla on esitellä teille kaksi alsacelaista ruokaelämystä, kumpikin maksoi 40 euroa. Kummatkin olivat hyviä omalla tavallaan; toinen perinteistä, maukasta kotiruokaa, toinen gastronomiaa, joka saa ruokailijan hämmästymään joka haarukallisella.

Kysyin paikallisen viinintuottajan maistelukellarissa vinkkiä hyvään, rehellistä alsacelaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan.

Minut ohjattiin ravintola Koifhusiin, jonka menusta löysinkin ilokseni hapankaalia ja kalaa. Chocroute eli hapankaali on perialsacelaista ruokaa, mikä tuli itselleni vähän yllätyksenä. Toisaalta historia selittää; Alsacehan kuului pitkään Saksalle, joten ruokakulttuuri täälläpäin Ranskaa on vahvasti saksalaisvaikutteista. Liha ja makkarat ovat yleisesti hapankaalin tunnetumpi seuralainen, mutta joistain paikoista saattaa löytää kalaisankin hapankaalilautasen.

Alkuruoaksi tilasin periranskalaisen sipulipiirakan. Quiche-piiraat lienevät yleisiä koko Ranskassa. Joka puolella kahviloiden, leipomoiden ja delicatessen-myymälöiden ikkunoissa lepäävät värikkäät quichet ovat kieltämättä saaneet tämän leivonnaisaddiktin suupielet kuolaantumaan. Rakastan piirakoita. Kotona leipoisin saman tien viljattoman version…

Koifhusissa tilaamastani piiraasta söin vain täytteen. Sehän siinä on se herkullisin osa. ;) Juuri niin ihanan makeaa sipulia kuin saatoin odottaa.

Pääruoan saapuessa petyin hieman. Olisihan se pitänyt arvata. Ruokalistalla ei leivityksiä juuri mainita, joten aina pitäisi muistaa erikseen varmistaa onko kala paneroitua vai peräti taikinakuoressa kypsennettyä. Annokseni oli nimeltään ”Hapankaalia ja kolmea kalaa”. (Kyllä, hapankaali on tässä se The Elementti ja mainitaan ensin, kala ja liha ovat ikään kuin vain sen lisukkeita ;)) Yksi kaloista oli paksulti paneroitu, toinen filotaikinan sisällä.

Riisuin kalat viljakuorrutteistaan. Annos oli vielä tämänkin toimenpiteen jälkeen hervoton. Kuka tällaista jaksaisi leipäkuorrutteiden – ja erillisen leivän – kanssa edes syödäkään… Hapankaali oli erinomaista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söin hapankaalia lämpimänä. Olen mieltänyt sen kylmäksi ruoaksi, mutta se maistuikin paremmalta kypsennettynä. Maku oli pehmeämpi ja happamuus lempeämpi kuin raa'assa hapankaalissa.

”Tosi hyvä illallinen!” viestitin Mr. Karkkipäivälle iloisena, vaikkakin aavistuksen liian kylläisenä.

Seuraavan päivän lounaalla sain muistutuksen siitä, mitä on 'tosi hyvä' ja 'tosi hyvä' ruoka.

Airbnb-emäntäni halusi ehdottomasti varata minulle pöydän L’Atelier du Peintreen kuultuaan, että olen jonkin sortin kulinaristi. Colmarissa on kaksi yhden Michelin-tähden ravintolaa ja tämä on toinen niistä, modernimpi. Kun lounasmenu irtoaa alkaen 24 eurolla, on minullakin varaa Michelin-elämykseen tällä reissulla.

Paikan päällä päädyin kuitenkin ottamaan kolmen ruokalajin version, kun ne juustot…

Säästän teidät kömpelöiltä yrityksiltä löytää oikeutta tekevää verbaliikkaa kuvaamaan ruokien makuja. Riittää varmasti, kun sanon vain, että ruoka oli aivan taivaallista. Jos haarukka voisi sulaa suuhun niin sekin oli lähellä tapahtua nyt.

Ei tällaista ruokaa oikein edes haluaisi syödä päivittäin (vaikka kotona asuisi se Michelin-kokki :)), nämä hetket säästää mielellään harvoin ja antaumuksella  koettavaksi hemmotteluksi joka tuo pienen kultareunan arkeen. Jollekulle se on ihana laukku tai kaunis koru, minulle ravintola. <3

Keittiön tervehdys: kurkku-inkiväärijuoma, macaron-leivos raparperitäytteellä, turska-cevicheä ja avokadojäätä.

Alkuruoka: simpukkasalaattia ja kylmäsavukoljaa, parsa-pannacottaa ja -moussea ja rakuunajäätelöä.

Pääruoka: tonnikalan sukuista kalaa (bonite) ja vihreää munakoisocurrya. Basilikaöljyssä marinoituja vihanneksia. Kalan päällä pudre d'olive eli oliivipuuteria? :D En tiedä miten tuo suomentuu, mutta kuivaa ja rapeaa se oli. En olisi itse tunnistanut oliiviksi, lunttasin menusta.

Annosten koot evät varmaankaan hahmotu kunnolla kuvista, mutta ne olivat reiluja. Kalaa oli arvioni mukaan ainakin 200 g, ei mikään piperrystaideannos niinkuin gourmet-paikkojen ruoista usein odottaa. Juustot olivat jo liikaa, alkuruoka ja pääruoka riittivät enemmän kuin hyvin hoitamaan tämän asiakkaan kylläisyystilaan.

Ruokajuomana join lasillisen tarjoilijan suosittelemaa rieslingiä. Aivan eri maailmasta kuin  edellisillan pöytävalkkari.

*

Gastronomia on äärimmäisen kiehtova taiteen laji. Minulla ei ole taitoa tai edellytyksiä ymmärtää, miten mauista saadaan sellaisia kuin ne huippukokkien loihtimina ovat, mutta onneksi riittää, että voin nauttia lopputuloksesta aisteillani. Se on kuin taikuutta.

Kun vertaan lounaskokemustani du Peintressä vaikkapa Tallinnan Ribeen, on Ribe vain kalpea aavistus.

Keittiön tervehdys, kolme ruokalajia, lasi erinomaista valkoviiniä ja puolikas lasi yhtä lailla täydellisesti mätsättyä punaviiniä (juustojen kanssa) maksoivat Michelin-tähden ravintolassa 40 euroa.

Sipulipiiras, annos kalaa ja hapankaalia, lasi (pahaa) valkoviiniä ja lasi kuohuviiniä maksoivat tavallisessa kotiruokaravintolassa 40 euroa.

Ihan mielenkiintoista. Suosittelen tsekkailemaan tähti-ravintoloiden lounasmenuja, mikäli edullinen ruokamatka makujen nirvanaan kiinnostaa yhtään. :)

Missä te olette kokeneet parhaimman ja mieleenpainuvimman ruokaelämyksen?

Onko aterian loihtinut kenties poikaystävä tai kummitäti tai onko se nautittu korealaisessa pikaruokabaarissa, picnicillä vai hienostuneessa gourmet-paikassa? :)

Kaikenlaisia "murheita" sitä voikin olla.

Minä rakastan bloggaamista ja tarinoiden jakamista niin paljon, että juttuideoiden jonolle ei näy loppua. Sen sijaan, että koskaan joutuisin miettimään, että mitähän sitä tänään kirjoittaisi, on ongelmana päinvastoin ajan kuluttaminen koneella ja julkaistavien juttujen pakollinen karsiminen. Haluaisin jakaa niin hurjasti kaikkia ihania, kiinnostavia ja ihmetyttäviä asioita, että kaikki eivät vain mahdu ulos ja on pakko jättää osa ikuiselle standby-listalle.

Jos julkaisisin kaikki luonnoksiin päätyvät aiheet, tulisi postauksia päivittäin ainakin kolme eikä siinä tietenkään ole mitään järkeä. Miksi käyttää enemmän aikaa vuorokaudesta asioiden jakamiseen koneen äärellä kuin niiden varsinaiseen kokemiseen? ^_^ Hullu noidankehä. Mutta tunne on vahvasti se, että haluaisin pystyä kirjoittamaan blogiin niin paljon enemmän kuin minkä järkevä koneella vietettävä aika päivässä sallii.

Tosiaan, ongelmansa kullakin. :)

Etenkin reissussa juttuideoita pulppuaa suunnilleen joka kadun kulmauksessa.

Tällä hetkellä jonossa odottavat...

Sofién iki-ihana vhh-kakkuyllätys Pariisissa.

Lisää Colmarista. Suuri kiitos sille lukijalle joka vinkkasi paikasta! :) Ilman lukijaa en olisi paikasta kuullutkaan.

Matkakosmetiikkahöpinää. Reissujen vakiojuttuja. :)

Vierailu hajuvesien erikoisliikkeessä Nosessa, jossa minulle ja Sofiélle tehtiin olfaktorinen analyysi. Niiiin mielenkiintoista..!

Ruokaelämyksiä Alsacessa.

Natashan häät. Ahh, niin ihana päivä!

...ja vaikka kuinka monta jo Suomessa luonnosteltua tuotearvostelua.

Todennäköisesti en ehdi kirjoittamaan ja julkaisemaan näitä kaikkia reissun aikana, vaikka ne tietysti olisi kaikkein kivointa julkaista tuoreeltaan (ja usein joku vielä spontaanimpi impulssipostaus ajaa jonossa olevien ohi).

Toivotaan, että Suomessa on palattuani niin tylsää niin että näitä voi postailla rauhassa ilman että tulee muita "pakko-jakaa" juttuja väliin ^_^

Piti käydä vain äkkiä lähikaupassa mutta hämärtyvä kaupunki imaisi minut kaduilleen.

Tämänkertainen majapaikka. Vanhan kaupungin sydämessä linnan kupeessa. Alle 40 eukkaa yö, koko asunto käytössäni.

Kynttilöistä suuri lisäplussa! Ja jääkaapissa kulhollinen kananmunia jotka saan kuulema syödä :)

Täällä on  jopa tuoksuöljykynttilä...

Maisema parvekkeelta.

Mun piti ottaa tämä ilta iisisti ja mennä ajoissa nukkumaan kun eilisyö meni miten meni.

No, ei tänäänkään.

On muuten hassua, kun Ranskassa alkoi hämärtää pikkuhiljaa vasta kymmenen aikoihin ja pimeä tuli joskus puoli yhdentoista aikoihin, kun taas Ljubljanassa pimentyi nopeasti jo yhdeksän jälkeen. Menin ruokakauppaan valoisassa varttia vaille yhdeksän, ja kun tulin ulos, oli jo selvästi hämärää.

Todella viehättävä kaupunki. Muistot Ljubljanasta 15 vuoden takaa ovat yhtä hämäriä kuin Tallinnan edellisen vierailun kohdalla, ja taas sai yllättyä mitä positiivisimmin. Joen varren tunnelma on kuin pienen skaalan Seine konsanaan, ja jyrkän kukkulan päällä kohoava linna kruunaa maiseman. Keskustasta tuli ehkä vähän mieleen sellainen "Praha kohtaa Pariisin" taskukoossa <3