Avasin silmäni enkä ensin muistanut missä olin. Tuota tapahtuu tosi harvoin, mutta silloin kun tapahtuu, se on aina tosi outoa.

Helsingissä, Marian luona.

Jossain kahvinkeiton ja lapsen vaatekriisin ("En halua tätä mekkoa..! - No ottaisiko Sanni sitten sen? Se on violetti, minulle kelpaisi kyllä.") välillä Maria kiikutti luokseni tutun näköisiä purkkeja. "Oletko kokeillut näitä? Nää on ihan tosi hyviä".

Tästähän alkaa jo muodostua déjà-vu. Viimeksi Tiinan luona tapahtui sama; eteeni tuotiin Idunia kasvot innosta loistaen. Jos en olisi jo itse tutustunut merkkiin niin alkaisi vakavasti tulla tunne, että olen missannut jotain maagista. ;)

Idun on näköjään parissa vuodessa todella onnistunut lyömään itsensä läpi. Aika kiinnostavaa, kun kyseessä on vain apteekeissa myytävä kosmetiikkamerkki.

Maria lähti töihin ja heitti minut samalla Kalasataman metroasemalle.

Olin keskustassa yhdeksän maissa, hain Kampin supermarketista aamiaista ja suunnistin jälleen Lasipalatsille.

Aina kun olen Helsingissä, teen töitä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla. Mainio paikka; kaupunkitoimistotila jota kuka tahansa saa käyttää ilmaiseksi. Tilaan kuuluu myös pieniä neuvottelutiloja joita voi erikseen varata.

Lasipalatsin vessassa minua tervehti fasismin vastainen My Little Pony -tarra. :)

En ole olkalaukkuihmisiä silloin, kun pitää kantaa mukana läppäriä. Kuljenkin aina koululaistyyliin reppu selässä tapaamisesta toiseen. :) Ostin North Facen läppärirepun viime kesänä Chamonixista, ja se on yksi parhaita hankintojani.

Kello 9.20 Kaupunkiverstaalla oli vielä hyvin tilaa ja monta pöytää vapaana. Levittäydyin isolle sellaiselle ja söin aamiaissalaattini.

Vastasin sähköposteihin. Tuotenäytetarjouksia, Airbnb-viestejä, Couchsurfing-yhteydenottoja ("ei, en valitettavasti ole Maarianhaminassa houstaamassa toukokuussa") ja yksi älyttömän mielenkiintoinen ja erilainen yhteistyöehdotus josta innostuin niin että silmissä tuikki.

Mistäs  tänään kirjoittaisin blogiin? Päätän usein päivän postauksen aiheen vasta aamulla. Minulla on loputtomasti enemmän tai vähemmän puolivalmiita luonnoksia, ja valitsen niistä fiiliksen mukaan. En suunnittele postausten julkaisuajankohtia etukäteen kuin tosi harvoin, esimerkiksi silloin kun tiedän olevani poissa koneelta useamman päivän ja jutut täytyy ajastaa.

Harkitsin kakkuteeman ja interrail-kuulumisten välillä. Zuii-testausten jatkojututkin ovat hyvällä mallilla, mutta ei tuntunut siltä että haluan kaksi Zuii-juttua peräjälkeen. Fiilis on tärkeä ;)

Päädyin kakkunyyttäreihin.

Arvioin saavani jutun valmiiksi yhteen mennessä, jolloin kävisin lounaalla ennen päivän sovittua tapaamista PR-toimistolla. Halusin myös ehtiä VR:n kansainvälisten lippujen luukulle tekemään muutamia pakollisia paikkavarauksia tulevalle reilille.

Noooh. Siinä sitten hieroin kuvia ja säädin fontteja vähän turhankin hartaasti, ja kuten niin tavallista, aika katosi jonnekin ja yhtäkkiä tajusin että kello näytti 15.00. Samperi! Moneltakohan se VR:n kansainvälinen piste menee kiinni?

Vaivautumatta siirtämään kysymystä ajatuksen tasolta käytännön selvitykseen, julkaisin kakku-jutun, suljin koneen ja lähdin rivakasti kohti lounaspaikkaa.

Ulkona satoi.

Tieni kulki kadun yli Kiasmaan, jonka kahvila oli seuraava kohteeni. Edellisellä Helsingin vierailulla Luonnonkaunis-messut/Blog Awards -viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja tässä yhteydessä silmiini osui Cafén menu. Whoa! Miten paljon ihanan kuuloisia ruokia...! Onko tällaista kahvilamenua olemassakaan? Pääruoissa vain yksi liharuoka ja neljä kalaruokaa...!

Tiedänpä, missä tulen viettämään kaikki seuraavat lounashetkeni Helsingissä. ^_^

Tilasin Kolatun munajuustosalaatin puolikkaana annoksena (sekin onnistui..!) ja punakampelaa tilli-punajuurikastikkeessa.

Kauniit ja erinomaisen maukkaat annokset - ja hintaa alle 19 euroa...!

Lähdin eteenpäin mitä tyytyväisimpänä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan kestänyt kuin korttelin päähän rautatieaseman halliin, jossa minulle selvisi, kellon näyttäessä 16.20, että kansainvälisten lippujen luukku oli sulkeutunut neljältä. Eihhh.

Olisiko kannattanut tarkistaa ne aukioloajat aikaisemmin?

Lievästi pää savuten lähdin kohti tapaamista Korkeavuorenkadulle. Onneksi olin kutakuinkin rauhoittunut Yves Rocheria edustavalle PR-toimistolle saapuessani.

En ole aikoihin käynyt Yves Rocherilla, josta minulla alkaa jo melkein olla huono omatunto. Merkki kun kuitenkin on minulle rakas, eikä millään muulla sarjalla ja minulla ole yhtä pitkää historiaa. Mielelläni kirjoitan Yves Rocherin tuotteista, mutta kun ehtisi niitä joskus taas testailemaankin....

Sain kuulla viimeisimmistä uutuuksista, kuten herkän ihon sarjasta, kynsilakoista ja kasvovoiteiden pakkausuudistuksesta. Harmillisesti sertifioituun Organic Cosmetic -sarjaan ei ole tullut mitään uutta.

Sain poimia mukaani minua kiinnostavia tuotteita, ja niiden joukossa olivat mm. Omena-Tähtianis-kausituoksun suihkugeeli ja vartalokuorinta sekä täysin vaahtoamaton, voidemainen Low ShamPoo. Incin perusteella sulfaatiton Low Shampoo toimii kuten conditioner only -pesu, mielenkiintoista...! Tämän testausta odotan kovasti. (Niiden jo jonossa olevien, hmm, viiden shampoon jälkeen...)

Minulle esiteltiin myös muutamia muita toimiston edustamien merkkien tuotteita, kuten Color Wow - jauhemainen tyvikasvun peittoväri.

Olin saanut tästä muinoin sähköpostiin tiedotteen, mutta ensireaktioni oli, "Blääh, tyvikasvuko muka peittoon jollain jauheella?" Enkä tilannut siitä kokeilukappaletta. No, nyt tuote sitten demonstroitiin minulle käytännässä, ja joudun ehkä vähän muuttamaan reaktiotani.

Tyvessäni näkyvät raidat on tehty Color Wow -jauheen sävyllä Platinum. Jauheen annetaan vaikuttaa ja kiinnittyä hetki ja hiukset voi sitten harjata jotta ylimääräinen jauhe poistuu. Kuvassa hiuksia ei ole harjattu käsittelyn jälkeen, siksi tyvessä näkyy vähän jauhoisuutta.

Värin luvataan kestävän seuraavaan pesuun saakka. Todellakin wow! Aine tuli minulle ihan täydelliseen aikaan - tyvikasvuni kun on melkoisen hirveä enkä voi sitä värjätä ennenkuin Mago-pidennykset on poistettu. (Tai voisin, mutta en itse vaan Mago-kampaajalla. Väri ei saa yhtään osua pidennyksiin.) Sain mukaani Platinum-sävyn, ja kirjoittelen teille myöhemmin miten tuote on minulla toiminut. Virve ainakin näkyi vakuuttuneen.

Karvainen työntekijä, toimistokoira Kerttu. :)

Lähtiessäni PR-toimistolta oli VR-harmi jo jonkun verran unohtunut. Onnistuin kuitenkin hetkeä myöhemmin sekoilemaan ratikoiden kanssa niin, että se sai minut ärtymään uudelleen ja miettimään, kannattaako tällaisen maalaisen Helsingissä ylipäänsä liikkuakaan ilman viisasta paikallista.

Olin menossa yöksi toiselle ystävälleni Länsi-Pasilaan, ja olin olevinaan selvittänyt pääseväni sinne 7B-ratikalla. Siinä sitten etsin onnettomana 7B:n pysäkkiä ihmetellen, miksi Pasilaan päin meneviltä pysäkeiltä kulki vain 7A, ja kadun toisella puolella takaisin päin tuli 7B. Voi ihmistolloa.... Jouduin sitten soittamaan kaverilleni ja tunnustamaan etten löydä oikeaa pysäkkiä, saadakseni kuulla naurun lomasta että 7A ja B kulkevat saman reitin mutta vastakkaisiin suuntiin.

Kiitos ystäväni, kun kestätte minua. :)

Tällainen oli tarina kahdesta päivästäni Helsingissä.

Huomenna ei tule enää "Sannin mukana torstaina" -jaksoa. ;) Jos joku huolestui.

Heräsin klo 7.00 kuten melkein joka aamu. Kahvia pannuun ja Zuii-meikkipuuterijutun kuvien käsittelyä.

Luulin ehtiväni mainiosti vielä salillekin ennen bussin lähtöä, mutta hups vain, kello olikin kohta 9 enkä ollut vielä edes meikannut. Ei muuta kuin "maskia naamaan" ja pakkaamaan kamoja. Kello 10.03 olin vielä sullomassa rahka-raejuustoevästä reppuun. Tyypillistä minua.

Istuin bussiin kello 10.26. Huoh.

Perillä Helsingissä oli harmaata. Suuntasin tuttuun työpisteeseen Lasipalatsin kakkoskerrokseen.

Kirjoitin Zuii-meikkipuuteripostauksen valmiiksi ja syvennyin selailemaan Ljubljanan Airbnb-majapaikkoja. Löydettyäni sopivan ja lähetettyäni vuokraajalle kyselyn, totesin kellon olevan sen verran että nyt oli lähdettävä seuraavaan bussiin ja kohti päivän pääohjelmaa; Dr. Hauschkan tapahtumaa Annalan puutarhassa.

Pikainen yritys siistiytyä Lasipalatsin vessassa kuivashampoon voimin. Blääh, hiukset on yhtä töttöröö kuin aina. Ei väliä. :)

Nousin bussista 20 minuuttia ennen tapahtuman alkamisajankohtaa, mikä oli hienoa ennakointia, sillä tietenkin lähdin bussipysäkiltä ensin väärään suuntaan.  Printattu kartta kädessä. :D Ennalta tuntemattomiin kaupunginosiin ja osoitteisiin suunnistaessa sitä aina käy mielessä, että nyt siitä älypuhelimesta "niinku olisi oikeasti hyötyä"....

Löysin lopulta perille Annalaan. Luvassa oli ohjelmaa koko iltapäiväksi aina ilta-seitsemään saakka. Tilaisuus oli järjestetty nimenomaan bloggareille, ja paikalla oli liuta tuttuja kasvoja. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Dr. Hauschkan bloggaajatilaisuudessa. :) Olen ollut Hauschkan kanssa todella paljon tekemisissä niin entisen työpaikkani kuin blogikuvioiden kautta, mutta koskaan aiemmin en ole päässyt paikalle varsinaiseen bloggaajatapahtumaan.

Meille oli tehty hauskoja tehtävärasteja joilla saimme tutustua käytännön kautta Hauschkan tuotteisiin. Ensimmäisellä rastilla pääsimme jalkakylpyyn, ja minua nolotti kuoria jalkani sukista. No, en ollut ainoa ^_^ Tuntuu kieltämättä nololta, että on töissä kauneusalalla eikä oikein jaksa pitää jalkojaan edustavan näköisinä... Sinne ne tuppaavat unohtumaan sukkiin talven aikana.

Tilaisuudessa kerrottu info ei pitänyt sisällään minulle paljonkaan uutta, olen lukenut "Hauschka-läksyni" hyvin :D Yhdestä uutuudesta kuulin kuitenkin ensi kertaa vasta nyt:

Yöseerumi.

Dr. Hauschkan ihonhoitofilosofiaanhan ei kuulu yövoidetta, tai ylipäänsä mitään rasvaista yöhoitotuotetta. Kasvoille jätetään perusihonhoito-ohjelman mukaisesti iltaisin vain kasvovesi, mutta nyt suositukseen on tullut lisäys; yöseerumi. Hauschkalla on aiemmassa valikoimassaan ikääntyneelle iholle tarkoitettu yöseerumi, mutta nyt lanseerattu uutuus on kaikille ihotyypeille ja kaiken ikäisille.

Tavanomaisen kosmetiikkabrändin kohdalla tästä voisi tehdä päätelmän, että on haluttu kehittää lisämyyntiä tukeva tuote, mutta Hauschkan kohdalla en ole taipuvainen uskomaan niin. Dr. Hauschkan valikoima elää hyvin, hyvin hitaasti ja muutoksia tai uudistuksia tapahtuu todella harvoin. Uusia tuotteita ei lanseerata edes joka vuosi. Myynnin edistäminen jatkuvilla uutuustuotteilla ei ole Hauschkan juttu, eikä tyypillistä monelle muullekaan luonnonkosmetiikan merkille.

Yksi tehtävärasteista piti sisällään ihon puhdistuksen. Hauschkan puhdistus on kolmivaiheinen; ensin poistetaan meikki emulsiolla, sitten iho syväpuhdistetaan jauhettuun manteliin pohjautuvalla puhdistusvoiteella, joka on yksi Dr. Hauschkan todellisia klassikkotuotteita. Kolmantena vaiheena iho virkistetään suihkutettavalla kasvovedellä.

Herkälle iholle suositellaan puhdistustuotteeksi ainoastaan emulsiota. Emulsiolla poistetaan myös silmämeikki, ja jos meikki on erittäin kestävää laatua, voi puhdistusemulsioon myös lisätä kasvoöljyä.

Hauschkan puhdistusrituaali oli monelle muulle tapahtuman osanottajalle uusi kokemus, ja naiset hämmästelivät kilvan mantelitahnan (siltä se tosiaan näyttää :D) iholle jättämää pehmeyttä. Jauhetussa mantelissa on joku ihme taika, Hauschkan puhdistusvoide on niitä omalaatuisia kauneustuotteita joille on syntynyt Maine isolla m:llä.

Rakeinen töhnä näyttää ja tuoksuu epäilyttävältä, ja sen levitys tuntuu (ainakin minusta) epämiellyttävältä. Murumainen koostumus houkuttaisi hankaamaan voidetta ihoon niinkuin kuorinta-ainetta, mutta niin ei saakaan tehdä. Voide kuuluu painella, ei hieroa. Mantelitahna imee itseensä tehokkaasti likaa ja onnistuu jotenkin kummasti syväpuhdistamaan myös huokoset. Moni on raportoinut saaneensa puhdistusvoiteesta avun sitkeisiin mustapäihin. Taika-ainetta, ilmeisesti. :)

Sainpa muuten minäkin tytöt innostumaan yhdestä Hauschka-tuotteesta (taisin olla aika paljon äänessä :D); Voidenaamiosta, nykyiseltä nimeltään Kirkastava naamio. Itse en juuri käytä naamioita koska en koe saavani niistä hyötyä, mutta Voidenaamioon ihastuin edellisellä työpaikallani totaalisesti. Kyseessä on naamio, joka tuntuu tekevän kaiken; tasoittaa ihon väriä ja pintaa (ihan kirjaimellisesti jopa arpien aiheuttamaa epätasaisuutta), poistaa punoitusta, kirkastaa ja tietysti myös kosteuttaa ja pehmentää.

Viimeisellä rastilla pääsimme leikkimään meikeillä. Monet pääsivät kokeilemaan Hauschkan uutta meikkivoidetta ensimmäistä kertaa.

Itse katselin kaihoisasti sivellinsettiä, johon tein vuosi sitten lähempää tuttavuutta WALAn vierailulla Saksassa. Hauschkalla on todella laadukas sivellinkokoelma, mutta sitä ei saa Suomesta.

Kello 19 oli aika jättää Annala ja suunnata takaisin keskustaan. Ilmeni, että kännykkään tilattava julkisen liikenteen lippu ei käykään busseissa, joten olin tietämättäni tullut paikalle pummilla. Eipä sitten muuta kuin kävely 6-ratikan pysäkille ja kiskoilla takaisin - olen käytännössä aina vailla käteistä ja Helsingin liikenteessä riippuvainen kännykkälipuista. (Kuopio on kuulkaas edistyksellinen paikka - siellä voi maksaa kaupungin liikenteen busseissa pankkikortilla...! Hyvä Kuopio! :))

*

Kutosen jätettyä minut rautatieaseman eteen oli seuraavana ohjelmassa vatsan täyttäminen eli illallistreffit ystäväni Marian kanssa. Olin jo aiemmin päivällä vaaninut Ravintola Lasipalatsin ruokalistalta oivallisen kuuloisen parsamenun, ja kun Mariallakin oli parsa-fiilis, suuntasimme yksissä tuumin Lasipalatsiin.

Kiljuvalla nälällä varustettuina päädyimme tilaamaan "syö-niin-paljon-parsaa-kuin-haluat" -annoksen nimeltä Parsapaletti. Annokseen kuuluu kiinteä määrä lisukkeita (kuvassa) ja parsaa saa tilata lisää niin paljon kuin napa vetää. Jos ja kun lisukkeet loppuvat, on parsaa tietysti vähän tylsä syödä sellaisenaan, joten lisukkeita on säännösteltävä.

Marian annoksessa oli myös kinkkua.

Jos parsasta tykkää - ja syö sitä mielellään paljon - voi Lasipalatsin settiä suositella mitä lämpimimmin. Annoksesta ei todellakaan jäänyt nälkä, mutta myönnän, että Tallinnan ravintoloita hintatasoineen tuli vähän ikävä... Kuvan lautasella on hintaa 39,50€, mikä on kuitenkin aika kova hinta kasviksista, kananmunasta, nökäreestä katkarapuskagenia ja mätiä ja parista kylmäsavulohipalasta. Kovasti sitä mieli ajautui miettimään, kuinka monta vastaavaa lautasellista lahden puolelta saisi samaan hintaan....

Kömmin illalla sänkyyn puolen yön maissa, Marian tyttären tuhistessa vieressä omassa sängyssään. Lapset... ne kun kuulema nukahtavat, niin saa meluta vaikka kuinka paljon vieressä eivätkä ne herää. Ja kun meitsi on jossain vieraana, niin yleensä äänen taso on suhteellisen korkea. ;)

Nukahdin saman tien. Jo ajatellen aamukahvia.

Me siskojeni kanssa rakastetaan leipomista. Viime viikolla järjestimme yhden siskon synttäreiden kunniaksi kakkunyyttärit, jonne jokainen toi oman lempparikakkunsa. Kaikilla meillä on vähän erilaiset ruokavaliot, joten kakutkin edustivat erilaisia suuntauksia. Kolme kakuista oli vegaanisia, yksi täys-vhh ja kaksi semi-vhh:ta. :)

Karkkipäivässä tunnetusti tykätään leivonnaisista, joten täältä tulee taas tuutin täydeltä kakkutunnelmia resepteineen ^_^

Kakut katettiin lattialle picnic-tyyliin. :)

Suolaista purtavaa edustivat siemennäkkärit (valmistin ne kananmunattomina vegaani-siskoa varten), guacamole, baba ganoush eli munakoisotahna sekä pilkotut kasvikset. Suolainen puoli oli näillä kekkereillä kuitenkin sivuroolissa ja vatsat täytettiin rehellisesti kakuilla. :)

Vinkki munattomaan siemennäkkäriin: kun taikinaan lisää tarpeeksi psylliumia, se pysyy kasassa eikä hajoa. Monet kananmunattomat näkkärini ovat olleet onnettomia yritelmiä niiden murentuessa käsiin, mutta nyt olen löytänyt toimivan siemen/jauho/psyllium-suhteen.

Nyyttärivegaaninäkkärissäni (jonka koostumusta kiiteltiin vuolaasti ^_^) oli 5 dl siemeniä ja jauhoa (seesamin-, kurpitsan- pellavan- ja chiasiemeniä + manteli- ja lupiinijauhoa), 2 rkl psylliumia, noin 3 dl nestettä (vettä + mantelimaitoa) sekä 1,5 rkl seesamiöljyä.

Koiratkin olivat vieraslistalla.

Tätä kakkua en syönyt koska se on vehnäpohjainen. Tämä on sisareni lemppari, ja alkuperäinen ohje on Sokerihelmi-blogista.

Vegaani-siskokaan ei oikein käytä sokeria ja jättää leipomuksistaan usein pois sokerin tai korvaa sen esim. muusatulla banaanilla. Porkkanakakkuun hän laittoi vain ohjeen vaniljasokerin. Toinen sisko totesi, että kuorrutus olisi kyllä makeutusta kaivannut... :)

Ei koirankaan suu tuohesta ole, Totti tuumaili.

Surauta blenderissä viikunat (tai taatelit), pekaanit ja basilika/minttu tasaiseksi massaksi. Painele seos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Laita seuraavaksi blenderiin täyteainekset ja surauttele tahnaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen noin neljäksi tunniksi.

Tämä kakku ei voittanut nyyttäreiden "Kaunein tuotos" -palkintoa :D, mutta oli sitäkin herkullisempi. Raakakakut ovat parhaimmillaan juuri kylmästä otettuna, ja tämän kakun rakenne oli ehtinyt menettää eleganssinsa matkalla kekkereille.

Siskoni löysi ohjeen jostain ruokalehdestä ja kokeili reseptiä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun itse maistoin raakakakkua. Oijjoijjoi mitä herkkua.... Basilika toi kakkuun yllättävän twistin, toimii loistavasti mustikoiden kanssa. Tähän kakkulajiin ei kannata hurahtaa jos laskee kaloreita, energiatiheämpää herkkua saa juuri hakea :D Raakakakuissa sekä pohja että täyte valmistuvat pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.

Omenapaistos murukuorrutteella on toisen siskoni bravuureita. Supersimppeli herkku valmistuu käden käänteessä.

Lohko omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja makeutusta. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Määrillä ei ole niin väliä, tee sen verran kuin tarvitset peittämään omenat :) Kaikkia aineksia suunnilleen saman verran suhteessa toisiinsa, mausteita maun mukaan ja öljyä vain sen verran että seos vähän kostuu. Kuorrutuksen tulee jäädä murumaiseksi.

Levitä crumble omenoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta ruskistuu.

Kääk - unohdin ohjeesta Fibrex-hiutaleet...!! Ne ovat tärkeä osa viljatonta kuorrutusta.

Vähähiilihydraattinen täytekakku taas on minun bravuurini. Tämä on niiiiin hyvää! Täytteet vaihtelevat, mutta mukana on aina pähkinää, vaniljaa ja ricottaa.

Pohja valmistuu mikrossa vain minuutissa. Kakku on pieni, juuri sopiva 3-4 hengelle.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja makeutus. Sekoita yhteen kananmuna ja rypsiöljy (voit myös käyttää saman verran sulatettua voita). Yhdistä seokset ja mausta halutessasi vaniljalla. Kaada seos murokulhoon ja mikrota täydellä teholla 1 minuutti. Ota ulos. (Jos näyttää vielä kostealta niin mikrota 10-15 sekuntia lisää, mutta älä pidempään.)

Anna jäähtyä. Kumoa kakku kulhosta ja leikkaa kahdeksi kerrokseksi. Täytä.

(Samalla tekniikalla valmistuu myös maailman nopein suklaakakku!)

Ihan kuin täytteestä ei olisi saanut yksinkertaisempaa selostusta, mutta eräs tykkää tehdä näitä kuvakollaaseja :D ^_^

Vähähiilihydraattinen kirsikka-makadamiatäyte:

Ksantaanikumi on muuten uusin löytöni. Vähänkö näppärä! Toimii samalla periaatteella kuin psyllium, mutta on vieläkin neutraalimman makuista (käytännössä vailla makua) ja sopii myös kylmien nesteiden saostukseen, toisin kuin psyllium.

Kun huomasin kermavaahtoni menneen pilalle (se vain lässähti ja meni löysäksi), lisäsin siihen ripaus kerrallaan ksantaanikumia, ja vaahto saostui hetkessä kreemimäiseksi. :) Aivan loistavaa. Ksantaanikumia (samoin kuin guarkumia) voi käyttää vaikkapa vhh-vanukkaiden tai -kiisseleiden sakeuttamiseen samaan tapaan kuin maissitärkkelystä normiruokavaliossa.

Hyviä herkkuhetkiä taas kaikille! :)