Samaan hintaan voi saada hyvin erilaista majoitusta.

Amsterdam yllätti kalliilla majoituksellaan - kaupungin halvimmat Airbnb't olivat kalliimpia kuin huokeimmat hotellit. Ajankohdalla ja varauksen aikaisuudellakin on tietysti väliä, mutta muihin reissun kohteisiin verrattuna Amsterdamin hintataso oli selkeästi korkein. En saanut Damista Couchsurfing-sohvaakaan, joten vaihtoehdoksi jäi halvin hotelli. Kuvassa vasemmalla. Karseammassa murjussa en liene koskaan majoittunut.

Oikeanpuoleisessa kuvassa Airbnb-huoneeni Belgian Bruggessa. Tuohon hintaan sain koko 70-neliöisen asunnon.

Kummassako paikassa tekisi mieli yöpyä? :)

Alemmassa kuvassa Pariisin Airbnb-asuntoni, joka on kotini seuraavat kuusi päivää.

Mikä Airbnb? Palvelu on varmaankin jo tuttu suurimmalle osalle, mutta jos joku ei ole kuullut tästä mainiosta majoitusmuodosta, niin kyseessä on maailman laajin sivusto, jonka kautta yksityishenkilöt voivat vuokrata asuntojaan tai huoneita. Airbnb'n kautta on mahdollista löytää huomattavasti huokeampaa majoitusta kuin hotellit - ja samalla hinta/laatusuhteeltaan jopa tasokkaampaa. Tarjolla on kaikkea yksinkertaisista huoneista luksusloft-asuntoihin.

Palvelu on turvallinen (vuokraajat todistavat Airbnb'lle henkilöllisyytensä) ja toimii kuin mikä tahansa hotellienvälityssivusto. Majoitus maksetaan luottokortilla. Ainoa käytännön ero esimerkiksi Hotels.comiin verrattuna on se, että majoittajan täytyy ensin hyväksyä varauspyyntösi ennen kuin se vahvistuu. Majoittajan on vastattava 24 tunnin sisällä.

Ensimmäinen Airbnb-kokemukseni oli mitä viehättävin taiteilijakoti Kööpenhaminan keskustassa viime keväänä.

Ei todellakaan ikävä paikka asua Pariisissa. :) Hakiessa kaupungin halvimpia hotelleja, saa eteensä Amsterdamin paikan kaltaisia murjuja - ja tyyrimpään hintaan.

Minulle kaikkein mukavinta on majoittua kodinomaisessa ympäristössä. Jo mahdollisuus keittää kahvia milloin haluaa on mieletön etu tällaiselle kahvitissuttelijalle ^_^ Ja hei - tällaisessakin säästää kummasti ;) Kahvilasta ostettuna mun pelkkään aamukahviin (2-3 isoa mukia) menisi täälläkin varmasti jopa 10 euroa. Kahvimukin keskihinta taitaa liikkua 2-3 eurossa melkein kaikkialla Euroopassa.

Airbnb-paikat tarjoavat käytännössä aina kahvin :) Bruggen majapaikassani sain myös vapaasti syödä edellisen majoittujan jättämät herkkujuustot ^_^

Airbnb'kään ei kuitenkaan vedä edullisuudessa vertoja Kreikan domatia-systeemille.

Amsterdamin kamalaan majapaikkaani astuessa ajatukset hapuilivat kummasti Kreikkaan... 50 euroa pienestä kopperosta irtoilevilla lattialaudoilla  ilman wc:tä - vai 30 euroa siististä, suloisesta, kaksikerroksisesta huoneesta omalla keittiöllä. Kalleimmasta päästä Kreikassa!

Aion muuten lähiviikkoina kirjoitella vihdoin viimein sen vinkkipostauksen Kreikan saarihyppelyyn jota valmistelin jo viime syksynä! Juttu sopiikin varmasti paljon paremmin tähän vuodenaikaan julkaistavaksi. :)

Heitetään tähän väliin poiminta Yves Rocherin kesän limited edition -tuotteiden joukosta.

Tää hohdepuuteri!!! Lööööv!

Nämä kuvioidut tai marmoroidut pinnathan on yleisesti tehty vain esteettisenä houkuttimena - mutta kyllä se kuulkaa toimii! ^_^ Minä kuulun niihin kuluttajiin joita kaunis pinta meikkituotteessa vetää puoleensa kuin kukat mehiläisiä.

Rocherin pinkki kaunokainen jättää iholle hohdon lisäksi myös sävyä, mikä ei aina ole itsestäänselvää sävyllisissä hohdetuotteissa. Tämän puuterin voi nähdä joko highlighterina tai hyvin voimakkaasti hohtavana, huurteisen vaaleanpunaisena poskipunana. Toimii poskipunana etenkin vaaleaihoisilla. Kaikkihan eivät tietenkään pidä näin hohtavista poskipunista, mutta niillekin on paikkansa...

Ah, mä tykkään tästä tosi paljon! Hohdekoostumus juuri mun makuun - enemmän helmiäistä, vähemmän kimallusta ja juuri sopiva häivähdys sävyä niin että toimii poskilla yksinäänkin. Yleensä olen kesäisin taipunut käyttämään kultaisena hohtavia highlightereita, tänä kesänä on raikkaan pinkin vuoro! Slurps! Pinkin seassa olevat kultaiset suonet tuovat juuri sen verran lämpöä mukaan ettei sävy jää liian kylmäksi.

Kuvassa puuteria poskilla, luomilla ja kulmaluulla.

Yves Rocherilla ei olla ihan selvillä, millä nimellä tuotetta pitäisi kutsua. Pakkauksen kannesta löydämme eri kielillä tekstin jossa lukee mm. Bronzing Powder / Hohtava Aurinkopuuteri / Highlighter Puder. Englanniksi ja suomeksi tuote on siis mukamas aurinkopuuteri (häh?? Kyllä ne mun mielestä on tähän saakka olleet ruskeita sävyltään), ja monilla muilla kielillä taas kuulto/highlighting-puuteri.

Nimityksestä viis, puuteri on kaunis. Hintaa kiekolla on 13,90€ ja sen pitäisi olla ilmestynyt YR-liikkeisiin nyt toukokuussa. Omani sain Yves Rocherin PR:ltä.

Nyt kun olen tässä asialla, niin heitänpä samaan syssyyn muutaman suosikkini Yves Rocherin uudistuneista kynsilakoista. Vanhatkin kyllä olivat niin hyviä, että en tiedä voiko laadusta saada velä paremman? ;) No, ainakin valikoimaan on tullut nyt myös viimeisen huudon mukainen geelilakka, eli pidempään kynsillä pysyvä, todella korkeakiiltoinen lakka. Ei tarvitse millään lampuilla kovetella.

(Itse en kuitenkaan ole ihan tätä 'geeli'-nimitystä ymmärtänyt itsestäänkuivuviin lakkoihin liitettynä, kun kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen geeliteknologian lakka...)

Nämä ihanaiset sävyt lähtivät myös mukaani taannoiselta Rocher-vierailulta: Beige Radieux (geelilakka, tunnistaa hopeisesta korkista), Melon, Corail Doux ja Or pailleté. Tulenko koskaan kyllästymään noihin korallisiin ja persikkaisiin lakkoihin? En kai. Ei ole näkyvissä.

Ja hei, tuo kultahippulakka vaikuttaisi olevan hyvin samankaltainen kuin mun suosikki, Snow Crystalin Sparkling Champagne. :)

Päädyin muuten eilen täällä Bruggessa (maa on siis vaihtunut Belgiaan ja vaihtuu tänään myöhemmin Ranskaan) Yves Rocherin myymälään ja löysin sieltä vielä pari ehdottomasti houkuttavaa sävyä uutuuksien joukosta; Anthracite Iridescent (liilaan shiftaava antrasiitinhamaa) ja Magnolia Nacré (jännä monisävyisenä hohtava kultabeigepinkki). Näitä ei ollut PR-toimistolla. Saattaa joutua kotiuttamaan nuo. :)

En muuten tiedä mikä minua vaivasi eilen, mutta Bruggen katselusta ei meinannut tulla mitään - kun ajauduin koko ajan kauppoihin. Siis minä! Teki hirveästi mieli ostaa kaikkea. Etenkin sitruunankeltaisia asioita. Toivottavasti parannun tunteesta pian. ;D

Lähtiessämme Lilianan kanssa ulos eilisen postaukseni jälken, pieni tihku ulkona oli muuttunut kunnon rehelliseksi sateeksi. 10 minuuttia myöhemmin kenkäni (niin mikä Goretex-pinta, Legero?) olivat läpikastuneet ja sukkani märät. Se siitä Amsterdamin kävelykierroksesta sitten.

Sade ei osoittanut merkkejä laantumisesta ja niinpä pysäköimme itsemme ensimmäiseen mukavalta näyttävään paikkaan jossa voisimme istua, syödä ja kenties kumota muutaman lasillisenkin. Liliana oli kävellyt jalkansa aika lailla muusiksi jo aamupäivän museokierroksellaan, emmekä loppujen lopuksi olleet lainkaan pahoillamme tilaisuudesta istua lämpimässä baarissa tapasten äärellä höpöttelemässä. Toisiammehan me olimme tänne tulleet tapaamaan, emme varsinaisesti Damia. :)

Liliana oli livenä juuri niin välitön ja eloisa kuin olin odottanutkin – mutta amerikkalaisempi. Työ matkailualalla on tartuttanut Lilianaan autenttisen jenkkinuotin letkeine ilmaisuineen. Se tuntui jotenkin hassulta, kun oli kaikki vuodet kuvitellut mielessään vahvasti espanjalaisittain murtavan aksentin.

Puhuimme pitkään ja antaumuksella - - tortilloista. Halusin kuulla meksikolaisen selvennyksen siitä, mikä olennainen ero burritoilla, fajitasilla, quesadilloilla ja enchiladoilla lopulta on. Eivätkö kaikki ole täytettyjä vehnälettuja? Kun kerroin suomalaisten meksikolaisravintoloiden listalta voivan löytyä erikseen tortillan, burriton ja tacoja, Liliana huokasi.

Tortilla tarkoittaa pelkkää (maissi)leipästä ilman mitään täytteitä. Jos puhut Meksikossa tortillasta, puhut siis vain "letusta". Kukaan ei tilaa pelkkää tortillaa. Tortilla valmistetaan useimmiten maissista (tunnustan etten tiennyt tätäkään), mutta on myös vehnäversioita. Burrito tehdään aina vehnätortillaan.

”Eikö ne maistu ihan samalle? Vehnä- ja maissilätty?”

Liliana katsoi minua kuin olisin juuri esittänyt maailman älyvapaimman väittämän. ”No - ei!” Maissitortilla on ihan eri makuinen, ja makuvivahteita on kymmeniä maissilaadusta riippuen. Olenko koskaan maistanut esimerkiksi sinimaissista tehtyä tortillaa? Se on väritykseltäänkin sininen. Enpä voi väittää maistaneeni, tai edes nähneeni sellaista. Joku lukijoista?

Quesadilla on tortilla, jossa on täytteenä juustoa – jos tilaa Meksikossa quesadillan, siinä on pelkästään juustoa, ei muita täytteitä. Ellei erikseen tilaa quesadillaa täytteillä.

”Miksi quesadillalle pitää olla erikseen nimi?” kysyn, ja juuri tätä en ole koskaan ymmärtänyt. ”Miksei se voi olla 'juusto-tortilla' tai 'tortilla juustolla'?

Liliana puisteli päätään. ”Ei, ei. Jos se olisi ’juusto-tortilla’, niin silloin jo taikinaan olisi sekoitettu juustoa. Ihan eri juttu kuin juustoa täytteenä”.

Entä burrito? Onko burritolla loppujen lopuksi muuta eroa täytettyyn tortillaan, kuin taikinassa käytetty vehnä? Miksei voi vain sanoa ’täytetty vehnätortilla’?”

Liliana ei selvästikään tavoita suomalaisen tortilla-maallikon järjenjuoksun aaltopituutta. (En ihmettele.) Totta kai niillä on eri nimet. Tortillakulttuuri on meksikolaiselle yhtä monivivahteinen kuin, no, vaikka erilaiset puurot suomalaiselle tai juustot ranskalaiselle.

Jos meillä on kana-kasvistortilla ja kana-kasvisburrito, niin minun näkökulmastani ne ovat ihan sama asia, toinen vain on tehty vehnään ja lätyn päät rullattu kiini. Maistaako noissa sitten suurenkin eron jossain Amarillossa… Hmm. Mutta meksikolaiselle ero on tärkeä ja selkeä.

Entäs enchilada? Se on maissitortilla, jonka pinta voidellaan kauttaaltaan salsalla ja sitten se paahdetaan, täytetään ja rullataan. Tuloksena mehukkaampi täytetty tortilla.

Tacot? Liliana kurtisti naamaansa. ”Don’t even get me started. Ei meillä ole mitään rapeita tacoja niin kuin gringoilla, tacon ei kuulu olla rapea.” Liliana kertoi, että Meksikossa taco on pehmeä ja tarkoittaa yksinkertaisesti pienempää tortillaa.

”Ainoa rapeakuoriseksi paistettu tortilla on sesadilla”. Sesadilla? En tiedä haluatteko kuulla, mikä on sesadilla, mutta kerron kuitenkin. 'Seso' tarkoittaa aivoja, ja sesadilla täytetään, milläs muulla kuin lehmän aivoilla. Lisäksi voidaan laittaa kasviksia, sieniä ja vaikkapa kaktusta. Koko hoito upotetaan öljyyn ja friteerataan. Liliana kertoi syöneensä aivoherkkua viimeksi pari viikkoa ennen reissua. ”Kuulostaa ällöltä mutta se on tosi hyvää…!” Erm. :D

Sain vielä kuulla Lilianan ajatuksia juustoista ja nachoista. ”Niin gringoa”. Juustoa ei Meksikossa käytetä juuri lainkaan, eikä juusto kuulu tortilloihin muuten kuin quesadillassa. Meille niin tuttu annos rapeakuorisesta tacosta kera päälle ripotellun  juuston ja nachojen saa Lilianan melkein yökkäilemään.

Salsalla on valtavan tärkeä merkitys. Meksikolainen valitsee usein ravintolan sen perusteella, missä tehdään parhaat salsat.

”Ja mole-kastike… Hyvin tehty mole-kastike on taivas”, Liliana sanoi silmät viirulla. ”Sun täytyy tulla Meksikoon ja maistaa kunnon molea. Ja kyllä sun pitää maistaa sinimaissista tehtyä tortillaakin ;)

Deal! Kun mä jonain päivänä menen Meksikoon, lupaan syödä paikallisen täytetyn tortillan. Ja Liliana saa maistaa mun kukkakaalitortillaa. ;D

Kello oli tullut 18.30 ja olimme jo myöhässä tapaamisesta Dam-aukiolla. Fajitaksiin saakka emme koskaan edes ehtineet ^_^

Seuraamme liittyi Lilianan ystävä Franc. Sadekin oli tauonnut.

Pääsimme sittenkin tekemään perinteisen Amsterdamin turistikierroksen Francin johdolla.

Loppuillan puhuimme muusta kuin tortilloista.;)

Sain tuliaisia - meksikolaista kosmetiikkaa! ^_^