Minulla oli eilen ilo viettää päivää avec Sofié.
Pariisilaistunut bloggaajakollegani sopii Pariisin katukuvaan kuin aito ranskatar, vai mitä tuumaatte? :)
Aurinkokin helli eilen täydeltä teholta, ja Hollannin & Belgian kylmyys oli enää muisto vain... Taisin eilen jopa vähän ruskettua! ^_^
Sofién kotikatu kuhisee elämää.
Mitä ruoka-aineita et täältä löydä, sitä et tarvitse :) Ihania juusto-, hedelmä, kala-, mauste-, jne -kauppoja vieri vieressä.
Sofién koti on ihastuttava ja valoisa. Mitä muuta saattaisi odottaa... ;)
Sofién blogi on aina ollut suosikkejani. Meitä yhdistää rakkaus kauniisiin asioihin ja halu jakaa niitä. Ihan tavallisesta arjesta löytyy niin paljon kauneutta jota emme aina huomaa.
Myös ruoka ja matkailu ovat Sofiélle lähellä sydäntä. Yksi asia, mikä meitä Sofién sanoin ei yhdistä, on kosmetiikka ja meikkaus. Sofié ei kuulema osaa meikata.
Ja tänä iltana minun pitäisi lähteä Sofién kanssa meikkiostoksille ja opettaa häntä kaunistautumaan :D
Aika hullu tehtävä. ^_^ Miten tällainen nainen enää muuttuu kosmetiikan avulla kauniimmaksi?
Less is definitely more Sofién piirteillä.
.
Iltaa vietettiin latinalaisessa korttelissa.
Ei lainkaan huono päivä! :)
Noniin. Kävi ilmi, että keskiviikkona esittelemäni "kesän ihanin hohdepuuteri" ei ehtinyt edes nähdä kesää kaupoissa.
Puuteri oli tullut Suomessa myyntiin ainoastaan nettikauppaan toukokuun alussa ja myytiin saman tien loppuun - koko varasto. Koska kyseessä on limited edition -erä, puuteria ei ole enää saatavilla lainkaan. (Paitsi täällä manner-Euroopassa, täällä sitä kyllä näkyy myymälöissä.)
Yves Rocherilta pahoiteltiin kovasti aiemmin annettua väärää tietoa.
Huvittavaa - saadessani itse puuterin toukokuussa, se oli jo tuolloin loppuunmyyty. PR-toimistolla ei tiedetty tilannetta.
Pahoittelen omastakin puolesta että esittelin turhaan ihanan tuotteen jota ei enää ylipäänsä ollut saatavilla :(
Kesätuote jota ei edes riittänyt kesään.... Onkohan mikään tuote koskaan myynyt Rocherilla näin nopeasti loppuun?
Belgian Brugge, "Pohjoisen Venetsia", on nyt nähty.
(Muutama Brugge-postausta odotellut kenties pettyy postauksen sisältöön...)
Markt-aukiolla kohoava massiivinen Belfort on kaupungin maamerkki
Kaupunki on sievä, romanttinen ja postikortti-idyllinen, mutta - -suureksi yllätyksekseni, koin sen jokseenkin sieluttomana.
Muistatte kenties, kun viimeksi Tallinna-jutun yhteydessä puhuin kaupunkien säteilemästä energiasta. Jotkut paikat puhuvat sinulle eri tavalla kuin toiset. Brugge ja minä emme oikein kommunikoineet, kaupunki tuntui vaitonaiselta ja viileältä. Tunnelma oli perin juurin erilainen kuin Tallinnassa vain kuukausi takaperin.
Vaitonaisuus ei suinkaan johtunut ihmisten puutteesta. Turisteja täällä riittää, välillä ruuhkaiseksi tungokseksi saakka.
Viileys sen sijaan oli konkreettista säidenkin puolesta. ;) Sateenvarjolle ja toppatakille olisi ollut käyttöä.
Bruggessa on kaikkialla mielettömästi polkupyöriä ja pyöräilijöitä. Meinasin jäädä pyörän alle about tusina kertaa... ^_^
Sain kaupungista pinnallisen ja jopa kolkon vaikutelman.
Kauniita katuja, aukioita, kirkkoja, siltoja ja kanaaleita, kyllä. Mutta Brugge ei hurmannut minua. Ikään kuin idyllisyys olisi tehtyä, päälle liimattua – vaikka kyseessä on aito, historiallinen kaupunki. Ei tullut sitä lämmintä, kutkuttelevaa tunnetta niin kuin Beaunessa tai Tallinnassa. Sitä tunnetta, että haluaa vain istua tuntikaupalla kadunvarsikahvilassa kuuntelemassa kaupungin pulssia ja olla osa kaikkea sitä kaunista ja ihanaa.
Sopiva sana kuvaamaan mitä Bruggesta puuttui, on yksi lempi-ilmaisujani; sympaattisuus.
Eivät kaikki paikat aina voita puolelleen saman tien. Salaperäinen Andros tuntui aluksi hyvinkin oudolta ja kylmältä paikalta, mutta meistä tuli lopulta ystävät. Paikan omalaatuinen tunnelma jätti minuun vahvan muistijäljen, jossa yhdistyvät tuuli, eristyneisyys ja jotenkin aristokraattinen, nöyristelemätön kauneus.
Sen tunnelman koen mielelläni uudelleen. Bruggeen taas en varmaankaan palaa.
Ehkä Belgialla ja minulla ei vain kemiat natsaa?
Myönnän, että Brysseli jätti minuun hieman samanlaisen vaikutelman marraskuussa 2013. Kaunis, historiallinen kaupunki eikä puutetta kiinnostavista vierailukohteista, mutta ”se jokin” puuttuu. Turhaan ei puhuta asioiden kemiasta.
Vaikka olen nyt upeassa Pariisissa ja edessä on vielä viehättävä Colmar’kin ja rakkaan ystävän häät Sloveniassa, niin oikeastaan odotan tältä reissulta melkeinpä kaikkein eniten minun ja Berliinin kohtaamista.
En osaa yhtään kuvitella millaista siellä on. Useimmista tunnetuista paikoista on jokin ennakkokäsitys ja –kuva, ja voi jollain tasolla arvioida, miten tulee kohteessa viihtymään. Mutta Berliini. Niin itsestään selvä kaupunki ja reissukohde Euroopassa – enkä osaa yhtään arvailla millaisena paikka tulee näyttäytymään..! Jotenkin tosi jännittävää :)
Mitä Bruggeen tulee, olen kuitenkin iloinen että kävin siellä. Olen kuullut kaupungista pelkästään houkuttavia ja ylistäviä kertomuksia (paitsi että Liliana ei myöskään pitänyt Bruggesta, "ylituristillinen", hän sanoi, ja suositteli sen sijaan Gentiä), ja aivan varmasti olisin ennemmin tai myöhemmin siellä vieraillut. Nyt se on ruksattu listalta. :)
