Juhannuksena herkuteltiin kasvispainotteisesti.

Meitä oli jussin vietossa kuusi henkeä erilaisilla ruokavalioilla; kolme söi kaikkea, yksi oli vegaani, yksi vhh ja yksi söi kaikkea muuta paitsi punaista lihaa.

Minä sain toimia viikonlopun ruokavastaavana, ja rakensin tarjottavat kasvisten ja erilaisten kastikkeiden varaan. Proteiiniosuus haettiin grillistä, kaikille oman maun mukaan

Mitäpä sitä monimutkaistamaan asioita kun, noh, voi grillata. ^_^

Juhannuspäivän pääruokana oli yksi ehdottomia lempisalaattejani; Surf'n'Turf -salaatti romesco-kastikkeella.

(Vähänkö huvitti kun kaveri päivitti Facebookiin valmistavansa täsmälleen samaa salaattia mun reseptillä ihan samaan aikaan kuin mekin oltiin kokoamassa komeutta...! ^_^)

Tämän eteen saa oikeasti nähdä vaivaa, mutta makuelämys on totisesti sen arvoinen. Kastikkeen (ainekset ylimmässä kuvassa) valmistelu aloitetaan jo edellisenä päivänä. Paahdettua paprikaa, chiliä, tomaattia, valkosipulia ja manteleita... Taivaallista.

Vegaani-sisareni valmisti makkaraosuuden itse; joka kerta fiiliksen mukaan muokkautuva, tällä kertaa oliiveilla maustettu seitan-chorizo onnistui siskon itsensäkin mukaan tänä viikonloppuna aivan poikkeuksellisen hyvin. Niin mehevää ja mureaa... Mutustavat suut saattoivat vain olla samaa mieltä. Taisipa vege-makkaraa kadota parin lihansyöjänkin suuhun...

Onneksi jätettiin Ruohonjuuren kalliit vegechorizot hyllyyn.

Mr. Karkkipäivän äidin hiljattain tarjoama tomaatti-maustekurkkusalaatti oli niin hyvää, että päätyi juhannusmenuunkin. Tutuista ja tavallisista aineksista valmistuu yllättävän juhlava salaatti joka saa potkunsa maustekurkusta. Salaatissa on tomaattia, kevätsipulia, pieniä maustekurkkuja (Felixin Pikku-Kurkku lienee vähäsokerisin ;)), basilikaa, raejuustoa, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Alempi salaatti edustaa makumaailmaa aivan toisesta kulttuurista; marokkolainen porkkanasalaatti harissa-sitruunakastikkeella ja dukkah-mausteseoksella. Resepti on Etiketti-lehdestä (kuten legendaariset tonnikalapullatkin..! Oikeasti, Alkon asiakaslehdestä löytää aivan mielettömiä reseptihelmiä...!)

Aivan älyttömän hyvä setti. Kimppu uuden sadon mehukkaita, paahdettuja porkkanoita, kikherneet, tuore minttu ja persilja kohtaavat sitruunaisen chilikastikkeen ja paahteisen korianterilla ja jeeralla maustetun seoksen rouhittua mantelia ja seesaminsiemeniä, kuorrutettuna murustetulla fetalla. Voiko tällainen seurue mitenkään maistua ikävältä...? Ei.

Oi nam. Nam. Tämä tulee jäämään klassikoksi surf'n'turfin & romesco -kombon tavoin.

Grillissä paistui kullekin oman ruokavalion mukaista protskua; kalavartaita, makkaraa, pihviä ja tofua. Ja tietysti värikkäitä kasviksia. Täytettyjä sieniä ja grillijuustoa unohtamatta.

Marokkolaiseen salaattiin olisi muuten saanut vegaanifetan tällä loistavalla reseptillä (joka muuten on kaikkien aikojen suosikkejanne klikkauksien ja tykkäilyjen perusteella), mutta me rehellisesti unohdettiin. :D Vegesisko söi salaattinsa juustotta.

Jälkkärin inspiraatiota ei tarvinnut kaukaa hakea; Sofién ihana marenkimarjakakku...!

Tajuttoman hyvää.

Unohdin sitten mantelijauhot kotiin ja sekoitin marenkivaahtoon muun vhh-jauhon puutteessa gluteenijauhoa (jota siskoni oli tuonut seitan-makkaraa varten). Vähän arvelutti mitä hommasta tulee kun jauhon (alkuperäisessä reseptissä tärkkelys) tarkoituksena olisi pehmentää marenki, ja gluteenihan on proteiinia siinä missä valkuaisvaahtokin. Proteiini + proteiini = pehmeää? Joo. Onnistui.

Ainakin pohja oli pehmeää. :) Ja kakku yhtä herkullista kuin Pariisissa.

.

Mun lempparit viikonlopulta?

Täytyy sanoa että kakku ja marokkolainen salaatti. :)

Oikeasti - kokeilkaa tuota porkkanasalaattia. Me ei löydetty kaupasta reseptin sisältämää säilöttyä sitruunaa mutta oli nannaa ilmankin. :)

Salaattien ja grillattavan lisäksi pöydästä löytyi tsatsikia, guacamolea, tapenadea, piparjuurijogurttikastiketta, baba ganoushia ja sitruuna-yrtti-kermaviilikastiketta. Tsatsikin tein Rhodoksen Couchsurfing-perheeltä oppimallani tekniikalla, jossa kurkku puristellaan käsin. 45 minuuttia hervotonta puristelua, kynnen jäljet kämmenissä ja tsatsiki, joka katoamisnopeudesta päätellen oli viikonlopun suosikkikastike...! ^_^

Sellainen oli keskikesän juhla tällä kertaa. :)

Toivottavasti teilläkin oli mukava viikonloppu. :)

Alverde aloittaa vakuuttavasti.

Ensimmäinen merkiltä testaamani tuote on silmämeikinpohjustaja.

Hauskaa, vielä pari vuotta sitten en tuntenut yhtäkään luonnonkosmetiikan pohjustustuotetta (eikä niitä ainakaan Suomen markkinoilla ollutkaan), mutta nyt kokeilen jo viidettä sellaista. Aiemmin olen testannut Lily Lolon, Benecosin ja Laveran silmämeikinpohjustajat ja Zuii Organicin yleismeikinpohjustajan.

Alverden on näistä paras silmämeikinpohjustaja.

Tuote on koostumukseltaan aivan erilainen kuin muut testatut. Lolo on kiinteä ja öljy/vaha-pohjainen, Benecos käytännössä kuin voidemainen, persikkakullan sävyinen luomiväri ja Laveran tarjokas on vetistä, läpikuultavaa geeliä. Alverden pohjustaja on ohutta, ihonsävyistä voidetta.

Odotetusti, koska kyseessä on aitoa luonnonkosmetiikkaa, koostumus nappaa ihoon kiinni samantien. Työstöaikaa ei juurikaan ole. Pigmenttiä on sen verran että tuote tasoittaa ihoa kevyesti, vähän samaan tapaan kuin  Urban Decay Primer Potion Original.

Pinta jää paikoin aavistuksen kuivakan näköiseksi, mutta ei yhtä pahasti kuin esimerkiksi Lumenen ja Kicksin silmämeikinpohjustajissa.

Ennen ja jälkeen Alverden pohjustajan. Ihon sävyä tasoittava pigmenttitaso on aina tervetullut ;)

Inci: aqua, carthamus tinctorius seed oil, alcohol, titanium dioxide, silica, bismuth oxychloride, myristyl myristate, lauroyl lysine, glycine soja oil, glyceryl stearate citrate, cetyl alcohol, xanthan gum, butyrospermum parkii butter, prunus persica fruit extract, prunus armeniaca fruit extract, hydrogenated palm glyceride, brassica campestris sterols, CI 77492, microcrystalline cellulose, dehydroxanthan gum, algin, CI 77491, CI 77499, lecithin, lysolecithin, hydrogenated lecithin, helianthus annuus seed oil, tocopherol, ascorbyl palmitate, parfum, limonene, linalool.

Toisin kuin Laveran pohjustajan yllättävän kosteuttava inci, Alverden inci näyttää jo enemmän meikkipohjan ainesosaluettelolta.

Ja se toimivuus?

Kyllä! Kyllä kuulkaa toimii. :) Ehkäpä luomivärit eivät tarraa pintaan aivan yhtä täydellisesti kuin vaikkapa UDPP:hen tai sävyt toistu yhtä intensiivisinä, mutta se pohjustajan tärkein ominaisuus toteutuu - meikki kestää. Alverde Lidschatten Basis ei ole pettänyt kertaakaan. Minullahan luomiväri ei kestä edes puolta päivää ilman hyvää pohjustusta, koskaan.

Vaikka ihonhoitotuotteiden puolella olen "tylsä" koekani ihoni ollessa niin normaali ja lähes kaiken suvaitseva, niin silmämeikinpohjustajissa olen mitä paras testialusta. Ei pohjustajaa tai huono pohjustaja = luomiväri on rutussa luomivaossa jo iltapäivään mennessä.

Kuten jo Berliinissä totesin; harmillista ettei tätä hämmentävän ammattimaisen ja laajan valikoiman omaavaa sarjaa saa Suomesta. DM, koska laajennatte Pohjolaan..?

Juhannusaaton meikissä vaaleaa hopeansinistä, turkoosia ja violettia.

Siipirajaus ei todellakaan onnistu kovin hyvin kynällä. Sephoran kynät ovat vieläpä hyvin pehmeää laatua eivätkä vastateroitettuinakaan pysy terävinä kuin parin vedon verran.

Pitäisi suosiolla jättää siipirajaukset nestemäiselle tai geelimäiselle rajaukselle.

Ai niin - pakko joutua toteamaan, etteivät Sephoran vedenkestävät kynät olekaan niin kestäviä kuin luulin. Sipulin kuorinnassa meni näköjään raja. Siitä kyynelmäärästä ei Sephoran Purple Stilettos täysin selvinnyt.

Alaluomella Lilianalta saamaani meksikolaista eyelineria. Läpikuultavana sopii mukavasti alaluomellekin tekemättä liian graafista vaikutelmaa.

Meksikolaiskosmetiikasta tulossa myöhemmin oma juttunsa :)

Hyvää juhannusta.

Rakko herätti minut aamulla mitä parhaimpaan aikaan.

Suomen luonto <3

.

Pieni meikkipostaus seuraa tänään myöhemmin.