Minä ja Urban Decay.

Blogin lukijoissa tuskin on montaa, joka muistaisi, että Urban Decaylla oli kunnia polkaista käyntiin koko Karkkipäivä-blogi. :) Ihkaensimmäinen postaus huhtikuussa 2009 oli Urban Decayn violetti-pinkki-persikkainen meikki.

Urban Decay liittyi vahvasti blogin alkutaipaleen meikkikarkki-ilotteluun. Mineraaliluomivärien ohella UD:n meikit olivat värikkäimpiä mitä omistin ja vastasivat täydellisesti tuon ajan värinälkääni. Merkin visuaalinen ilme upposi sekin ihan kympillä.

Ensimmäisen Urban Decayn palettini ostin New Yorkista vuonna 2007. Kyseessä oli UD:n 10-vuotisjuhlapaletti Ammo Shadow Box. Blogeimeikeissä näkyi kuitenkin eniten muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu Deluxe Shadow Box (kuvassa).

Silmämeikkipaletit ovat todellakin Urban Decayn the juttu ja tuotealue, josta merkki on eniten tunnettu legendaarisen silmämeikinpohjustajansa ohella. Mm. Book Of Shadows -paleteista on muodostunut keräilykohteita.

Räväkkään värimaailmaan yhdistetty brändi rikkoi kuitenkin yllättäen suurimman potin vuonna 2010 julkaistulla maanläheisellä Naked-paletillaan, josta voi jo puhua kosmetiikkamaailman historiana. Paletti on yksi viime vuosien huikeimmista menestystarinoista ja loi kokonaisen nude-palettien megatrendiaallon. Lähes kaikki muut meikkimerkit lähtivät imitoimaan Nakedia ja toivat Urban Decayn jälkeen markkinoille oman versionsa nude-paletista.

Urban Decaylla on osattu hyödyntää nudehuuma. Nakedista on kasvanut Urban Decaylle kokonaisvaltainen konsepti ja tuoteperhe, ja tällä hetkellä Naked-paletteja on lukuisia erilaisia. Naked Skin -linja puolestaan sisältää meikkipohjatuotteita kuten meikkivoiteen, -puuterin, peiteaineita ja viimeistelypuutereita.

Karkkipäivä-blogissa on palettien ohella julistettu rakkautta klassikkotuote Eyeshadow Primer Potioniin.

UDPP on varmasti eniten suosittelemani meikkituote, tuote, joka aikoinaan mullisti oman meikkielämäni yhtä käänteentekevästi kuin mineraalimeikkipohja. Ennen UDPP:ta olin hyväksynyt, että luomivärien nyt vain "kuuluu" kerääntyä luomivakoon päivän aikana. Pienen violetin purkin myötä kaikki muuttui - lo and behold, meikin on mahdollista kestää koko päivän hievahtamatta! UDPP:n jälkeen olen löytänyt useita muitakin erinomaisia pohjustajia, mutta violetilla tuubilla tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäni.

Vielä viime viikkoinakin olen saanut blogiin kysymyksiä siitä, mistä UDPP:tä voisi ostaa. Tähän saakka se on pitänyt tilata tai ostaa ulkomailta. Ei enää huomisesta eteenpäin.

Urban Decay saapuu vihdoin Suomeen vuosien odotuksen jälkeen. Merkin ständit avataan Helsingin ja Tampereen Sokokselle, ja meikkejä voi myös ostaa Sokoksen verkkokaupasta.

Pääsin eilen aamulla ensimmäisenä bloggaajana Suomessa vierailemaan Helsingin Urban Decay -pisteellä. Odotukset täyttyivät todellakin, ständi on juuri niin houkuttava kuin toivoa saattoi!

Ja miettikääpäs tätä - pikkuisessa Suomessa on Urban Decayn Euroopan laajin valikoima! Miten tämä on mahdollista, en tiedä mutta ei auta kuin iloita! :)

Täällä ne odottavat, himoitut Naked-paletit... Suomessa on myynnissä koko Naked-kokoelma uusinta Naked Smoky -palettia lukuunottamatta. Se tulee kuulema myöhemmin.

Urban Decayn Suomen hintataso muuten ansaitsee aplodit, kerrankin lanseerataan merkki jonka hintoihin ei paukata päälle mieletöntä Suomi-lisää! (Kaikki varmasti tietävät mikä on tilanne mm. Bare Mineralsin kohdalla... hinnat melkein tuplat kuin merkin kotimaassa Jenkeissä...) Naked-paletti maksaa USAssa 54 dollaria, Suomessa 49,90 €. Tämän hetkisen dollarin kurssin mukaan Suomen hinta on vain euron kalliimpi. Sanni nostaa peukun pystyyn!

Pienemmät Naked Basics -paletit maksavat 28,90 €.

Poskipunissa löytyy odotetusti todella räväkkiä värejä.

Värit eivät toistu kuvissani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta valikoimassa on kirkasta oranssia, violettia ja kunnon punaista. Neutraalejakin toki löytyy, esimerkiksi sävy Indecent (light peachy nude, UD:n sivun mukaan) vaikuttaa erinomaiselta luonnolliselta arkipunalta jolla ei voi vetää övereitä. Poskipunan hinta on 29,90 €.

Ja tässä superklassikko, Eyeshadow Primer Potion eli tuttavallisesti UDPP, nykyisessä kuosissaan.

Pohjustajia on neljää erilaista; läpikuultava Original (joka on se oma suosikkini, tosin muita ei ole tullut kokeiltua), peittävämpi, mattainen Eden, hohtava, shampanjan sävyinen Minor Sin ja koostumukseltaan hoitavampi, voidemaisempi Anti-Age.

UDPP:llä on Suomessa hintaa 20,90 €.

Pitkän linjan UDPP:n käyttäjät muistavat alkuperäisen "pullon henki" -pakkauksen ongelmat. Moni ilahtuikin kun epäkäytännöllinen pakkaus vaihdettiin tuubiin. Nyt UDPP:n pakkausta on muutettu jälleen - tuubi säilyy mutta vaahtomuoviapplikaattori teki paluun.

Itse en pidä vaahtomuoviapplikaattorista sen epähygieenisyyden kannalta, mutta Urban Decayn tuotekehityksessä oltiin sitä mieltä, että applikaattorilla saa kaavittua tuubin pohjimmaiset jämätkin. Me hc-käyttäjät tietysti leikkaamme tuubin auki siinä vaiheessa kun ulos ei saa enää puristettua tavaraa :)

Luomivärien ja silmämeikinpohjustajan ohella UD-suosikkituotteisiini kuuluu myös 24/7 Glide-On Eye Pencil.

Kynä on vedenkestävä ja koostumus ihanan liukuva. Ja sävyjä kokonaista 40 kappaletta...! Ihastuin tuohon ruiskaunokin siniseen sävyyn mutta sain hillittyä itseni (ainakin toistaiseksi) tekemästä hankintaa, kesän runsaat rajauskynäostokset vielä tuoreessa muistissa... ;)

Glide-On -kynä maksaa Suomessa 19 €.

Tummien silmänalusten omistajana peiteaineet kuuluvat jokapäiväiseen meikkiarkeeni ja kiinnostavat aina. Olen hiplaillut UD:n peiteaineita ulkomailla useaan otteeseen, ja Floridassa melkein jo kiikutin Naked Skin -peiteaineen kassalle. Se vaikuttaa hyvin saman tyyppiseltä kuin luottotuotteeni Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place concealer, eli sisältää runsaasti pigmenttiä, on koostumukseltaan ohuen ohut ja laadultaan superkestävä. Koostumusta voi työstää iholle hetken, sitten se "jymähtää" ihoon kestomeikkiteknologialle tyypillisesti. Jymähtää ja pysyy :)

Huomatkaa sävyjen määrä... Jos täältä ei löydy omaan ihonsävyyn sopivaa niin johan on kumma :D Nestemäinen Naked Skin Concealer maksaa 24,90 € ja kiinteäkoostumuksellinen, kynämallinen 24/7 -peiteaine 19,90 €.

Ripsiväritkin kiinnostavat, vaikka se ei tunnetusti ole lempparituoteryhmäni värikosmetiikassa. Ihanan näköisiä, tyylikkäitä pakkauksia ja minun makuni mukaiset harjat. Kaikki UD:n maskaraharjat ovat polymeeria, ei perinteistä kuitutyyppiä. Eikä yhtäkään sellaista vanhanaikaista pullonharjamallia... ;D

Perversion vaikutti kiinnostavimmalta tapaukselta. Oikein notkea, voidemainen massa ja hyvin volyymia tuovan näköinen harja. Onko kenelläkään kokemusta UD:n ripsareista...? Vähän samaan tyyliin kuin MAC, UD ei ole onnistunut saavuttamaan suurempaa tunnettuutta ripsarien saralla. Taitaa olla niin, että kummankin merkin upeat luomivärit varastavat aina päähuomion...

Urban Decayn ripsareilla on hintaa 23,50 €.

Tässä on minulle vielä käytännön tasolla pitkälti tuntematon tuoteryhmä; meikin suihkemaiset kiinnittäjät. Kyllä, niitä on ollut markkinoilla jo vaikka kuinka pitkään (omalla entisellä työpaikallani mm. Clarinsin Fix' MakeUp), mutta itse en ole niitä koskaan käyttänyt. Kun ei ole kasvomeikin saralla pysyvyysongelmaakaan.

Perinteisemmät, iholle alimmaiseksi laitettavat primer-voiteet ovat tutumpia. Spray suihkutetaan kasvoille viimeiseksi valmiin meikin päälle, halutessaan myös silmämeikin päälle.

Kiinnittävät suihkeet ovat Urban Decayn kolmanneksi suosituin tuote, joten näiden kanssa olisi kyllä jo silkasta ammattillisesta näkökulmasta syytä tehdä lähempää tuttavuutta. ;) Suihketta voi käyttää mieltymyksen ja tarpeen mukaan yhdistettynä voidemaiseen primeriin jolloin meikistä tulee superkestävä, tai yksinään, vaihtoehtona voidemaiselle.

Urban Decaylla on kolmenlaista suihketta; kaikille sopiva perusversio All Nighter, kuivemmalle iholle sopiva, kosteuttava ja viilentävä Chill ja rasvoittuvalle iholle sopiva De-Slick. Suihkeilla on hintaa 26,90 €.

Tässä näkyy Urban Decayn koko maailman myynteihin perustuva suosituimpien tuotteiden Top 10.

1. Naked-paletit, 2. Eyeshadow Primer Potionit, 3. Kiinnittävät suihkeet, 4. 24/7 Glide-On -kynät, 5. Perversion-maskara, 6. BB-voiteet, 7. Solo-luomivärit, 8. Naked Flushed -paletit (poskipuna + highlighter + aurinkopuuteri), 9. Revolution-huulipunat ja 10. Meikkivoidesivellin.

Vanhana meikkipuuteri-junkiena (aikaa ennen mineraalipohjan aikakautta) UD:n meikkipuuteritkin vetivät puoleensa. Jälleen niin tyylikkäät pakkaukset ja silkkinen, hienojakoinen koostumus.

Itselleni puuterimainen meikkipohja on aina ollut numero yksi, mutta suuri yleisö suosii nestemäistä. Joillekin meikkipuuteri (eli puuterin ja meikkivoiteen yhdistävä tuote jonka voi levittää joko kuivana tai kostealla sienellä) on tuotetyyppinä hyvinkin tuntematon. UD:n meikkitaiteilijan alkaessa kertoa minulle mitä meikkipuuteri on, hän ihan hämmästyi kertoessani, että olen käyttänyt ko. meikkipohjaa puolet elämästäni :D Hassua. Onko meikkipuuteri tällä hetkellä tosiaan niin out..?

Lopuksi vielä tämä söpöys. UD:n luomiväripaletti, jonka voi täyttää haluamillaan sävyillä. Ei kokonsa puolesta käytännöllisin meikkipussin asukas (olen edelleen suruissani MACinkin palettien möhkäleistymisestä...), mutta niin suloinen...!

Urban Decaylla kyllä osataan tämä visuaalinen puoli. :)

*

Urban Decayn virallinen Suomen lanseeraus on huomenna keskiviikkona 19.8. kello 16.00 Helsingin ja Tampereen Sokoksella.

Sokoksen verkkokaupasta Urban Decayta saa 20.8. lähtien.

Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. "Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua," kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

"Sehän on vain hyvä asia", yksi vieraista sanoi. "On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta".

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. "Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!"

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): "viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään 'säännöiksi', joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit."

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa "epänormaalia" ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen...? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita - nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

Sain Tampereen Sokokselta jälleen mielenkiintoisen yhteistyötarjouksen, jonka sisältö varmasti kiinnostaa itseni lisäksi myös Karkkipäivän lukijoita.

Aihe sopii sattumalta mitä parhaiten viikolla heränneeseen kotimaisuus-teemaan. :) (Ja kyllä - tulen toteuttamaan lukijoiden toiveesta Kotimainen kosmetiikka -teemaviikon! Loistava vinkki.)

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua suomalaiseen luonnonkosmetiikkasarja EkoPharmaan sekä samalla Sokoksen Hyvä Olo –hoitolaan, jonka merkkeihin EkoPharma lukeutuu. Hyvä Olon kampaamopuoli onkin minulle jo asiakkaana tuttu, mutta kosmetologihoidoissa en ole siellä käynyt.

Olin kuullut EkoPharmasta aikaisemmin blogini lukijan vinkkaamana, ja tokihan kotimainen, sertifioitu luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina. Suomalaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä kun ei tunnetusti mitenkään tungeksi markkinoilla.

EkoPharma vaikuttaa lupaavalta – sen ainesosaluettelot saivat minulta heti kiitosta ja lisäksi tuotteilla on suomalainen, sitoutumaton luonnonkosmetiikan sertifikaatti (siitäkin lisää myöhemmin). EkoPharma on sattumalta myös ainoa suomalainen hoitolasarja. Aika hienoa, että ainoa kotimainen hoitolatason sarja on luonnonkosmetiikkaa.

Viime viikolla pääsin Hyvä Olo –hoitolaan hemmoteltavaksi. Kosmetologi Janica Lepistö kertoi, että Hyvä Olossa käytetään muitakin sarjoja, mutta hän on itse tykästynyt käyttämään EkoPharmaa lähes kaikissa hoidoissa. Toki konseptoidut hoidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi Phytomer ja Reviderm, ovat asia erikseen. Hoitolassa tehdään myös Hi Brow –kulmastailauksia, ripsenpidennyksiä ja kestopigmentointia.

Hyvä Olon parturi-kampaamopuolen palveluihin kuuluvat mm. Olaplex-käsittelyt ja Kerastase-hoidot. Värjäyksissä käytetään Wellaa, ja kampaajat pitävät ammattitaitoaan ajan tasalla käymällä säännöllisesti Wellan Color Visionist -koulutuksissa. Minun viileän vaalea värini on muuten peräisin tästä kampaamosta. Kyseessä ei ollut yhteistyö vaan käyn Sokoksen kampaajalla myös ihan privaatisti. Hyvä Olon palveluihin kuuluu vielä myös kynsistudio, jossa työskentelee SM-tason kynsitaiteilija.

Nyt olin hoitolassa kasvohoidon ja EkoPharman merkeissä. Asetuin pitkäkseni Janican viihtyisään hoitohuoneeseen, jonka kaunis pyöreä ikkuna muuten kuuluu Tampereen Kauppahallin julkisivun alkuperäiseen arkkitehtuuriin. Hoitola sijaitsee aivan Kauppahallin Hämeenkadun sisäänkäynnin yläpuolella.

Janica oli valinnut minulle hemmottelevan hoidon, mikä onkin kohdallani ihanteellinen valinta, koska ihoni ei juuri hyödy järeämmistä hoitotoimenpiteistä. Janica kertoi käyttävänsä hoidon aikana tuotteita kaikista EkoPharman tuotelinjoista, jotta pääsen tutustumaan eri tuoksumaailmoihin ja koostumuksiin.

EkoPharman ihonhoitolinjat perustuvat erilaisille suomalaisille marjoille, ja linjoja on neljä: kosteuttava (perustuu vadelmaan), rauhoittava (perustuu mustaherukkaan), tasapainottava (perustuu karpaloon) ja anti-age (perustuu tyrniin). Kerron EkoPharmasta ja sen tuotevalikoimasta tarkemmin seuraavassa osassa, testattuani tuotteita itse kotona.

Hoito aloitettiin kosteuttavan linjan puhdistusgeelillä ja kasvovedellä. Sitten iho kuorittiin rauhoittavan linjan ihanan tuoksuisella entsymaattisella kuorinnalla.

Tämän jälkeen iho höyrytettiin. Janica kertoi, että hän höyrytti ihon vasta kuorinnan jälkeen eikä toisinpäin, jotta huokoset olisivat auki ja iho mahdollisimman vastaanottavainen seuraavan vaiheen hoitotuotteille eli seerumille ja hoitonaamiolle.

Iho pyyhkäistiin höyrytyksen jälkeen anti-age-linjan kasvovedellä, jonka tuoksu oli kuorinnan ohella suosikkejani. On muuten kiinnostavaa, miten eri tavalla tuoksut kokee hoidossa kuin kotikäytössä. Seikka, jonka olen pannut monesti merkille eri yhteyksissä. Esimerkiksi Laveran tuoksumaailma avautui minulle hoidon kautta aivan uudella tavalla, vaikka tuotteet ovat kotikäytössä enemmän kuin tuttuja.

Seuraavaksi iho sai tehoannoksen rauhoittavan linjan C-vitamiiniseerumia sekä anti-age-linjan ravitsevaa ja kiinteyttävää kollageeninaamiota.

Sitten oli aika piipahtaa Nukkumatin rajamailla, kun Janica suoritti rentouttavan kasvohieronnan. Nämä osuudet ovat kyllä kiistatta aina omia suosikkejani kasvohoidoissa, hemmottelusta kun on kyse.

Hoito päättyi uuteen annokseen C-vitamiiniseerumia sekä ihon kosteutukseen tasapainottavan linjan öljyttömällä hoitovoiteella ja kosteuttavan linjan silmänympärysgeelillä.

Kerrankin minusta tuntui, että iho ei jäänyt liian rasvaiseksi hoidon jäljiltä. Ihoni ei kykene imemään kovin rasvaisia tuotteita, ja useimmiten minulla onkin hoitojen superravitsevien tuotteiden jälkeen sellainen olo, että haluan pestä kasvot. Ei tällä kertaa. Janican valitsemat koostumukset olivat kevyitä ja minun ihotyypilleni sopivia.

Jään innolla odottamaan, miten kotitestijakso sujuu. :) Voin jo nyt kertoa, että merkin SK 15 -päivävoide ei ole yhtään tahmainen, huraa! :) Ja yhdestä silmänympärystuotteesta on jo muodostunut suosikki.

.

Tampereen Hyvä Olo –hoitolan yhteystiedot:

Kotisivu: hyväolotampere.fi

Facebook: facebook.com/sokoshyvaolotampere

Puh. 010 767 0896 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)