Tiheikön väki come-to-life.

Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.

Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3

Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)

Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.

Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.

"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.

Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)

Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.

"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.

Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.

Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.

Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.

Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.

Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.

Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.

Talossa asuu myös Brunello-koira.

Mullekin..?

Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.

Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".

Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.

Yläkerta.

Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.

Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.

Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.

Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.

Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.

Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)

Brunello on säyseä herra. :)

Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.

Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.

Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.

Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.

Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!

Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.

Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.

Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...

Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^

*

Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.

Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...

Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.

Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.

Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.

.

Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.

Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.

Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.

Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.

Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.

Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.

Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.

Sitten oli aika lähteä.

Tätä keittiötä en unohda.

Vihdoin  pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....

Ihana, ihana paikka.

Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.

Sitä luulee tuntevansa saaren....

*

Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.

Silmiini osui hiljattain uuden suomalaisen proteiinipatukan mainos.

No katsos - Suomessakin on vihdoin lähdetty kuorruttamattoman, luonnollisemman proteiinipatukkatrendin kyytiin.

Leaderin uusi Protein SoftBar on ilmiselvä kotimainen vastine amerikkalaiselle, suursuositulle QuestBarille.

Mikä Quest? - Täysin luonnollisista tai lähestulkoon luonnollisista raaka-aineista valmistettu, kuorruttamaton, lisäaineeton, sokeroimaton, vähähiilihydraattinen proteiinipatukka. Täysin luonnollisissa Questeissa on makeutusaineena steviaa ja erytritolia, lähes-luonnollisissa on stevian lisäksi sukraloosia. Tsekkaa täällä vertailu 48 ainesosan Atkins-patukan ja 11 ainesosan Quest-patukan välillä.

Mmmm... Quest.... Double Chocolate Chunk on edelleen parhautta. Uusin maku Mint Chocolate Chunk odottaa kotipostissa noutajaansa. :)

Mutta kun nyt olen kasvattanut tiedostavuuttani kotimaisista vaihtoehdoista, kiinnostaa myös Leaderin patukka ehdottomasti. Olen yrittänyt löytää niitä kaupoista, mutta vielä ei ole osunut kohdalle.

Makuja näyttää tylsästi olevan vain kolme (Suklaa-toffee, Punaiset marjat ja Omenapiirakka), mutta valikoima kenties laajenee jos tämä alkuun lanseerattu kolmikko menestyy.

SoftBar näyttäisi sisältävän vielä Questiakin vähemmän imeytyvää hiilihydraattia ja enemmän kuitua, mutta koostumus on muuten käytännössä identtinen Questin kanssa.

Patukasta kerrotaan näin; "vähäenerginen ja -sokerinen patukka sisältää vain 2-3 grammaa sokeria ja huimat 20 grammaa proteiinia. Proteiinin lähteenä on laadukas seos maitoproteiinia, hydrolysoitua heraproteiinia ja heraisolaattia. Lisäksi SoftBar on erittäin kuitupitoinen (20 g kuitua), eikä se sisällä gluteenia tai sokerialkoholeja."

Omenapiirakkapatukan ainesosaluettelo: Isomalto-oligosakkaridit, proteiiniseos (maitoproteiini- ja hydrolysoitu maitoproteiini, heraisolaatti (maidosta), emulgointiaine (soijalesitiini)), kasvirasva (palmu), manteli, omena (2,2 %), kasvirasva (rypsi), kaneli (0,6 %), merisuola, aromit, makeutusaine (sukraloosi).

.

Onko joku jo maistanut Leaderin "pehmopatukkaa"? Vetääkö vertoja amerikanserkulle?

Ahh, mun kesä onnistui just niin kuin toivoin...!

Kesäkuu ja heinäkuun alku meni käytännössä neljän seinän sisällä töissä, sitten lähdettiin Sveitsiin pois Suomen koleasta suvesta. Salaa toivoin, että se Kunnon Kesä tulisi sitten elokuulle kun itsellä on mahdollisuus siitä nauttia.

Ja niinhän se tuli! :)

Ai että mitä päiviä! Kyllä on ollut vanhassa kotikaupungissa olo kuin lomakohteessa konsanaan.

Eilen vietin puolesta päivästä eteenpäin netitöntä päivää ja lähdin koko päiväksi ulos. Luin juuri jostain että älypuhelimen omistaja vilkaisee puhelintaan - oliko se nyt peräti tunnin aikana - 122 kertaa. Minä olin verkon ulottumattomissa ja katselin Kuopiota. <3

Monen vuoden projekti Kuopion kävelykeskusta valmistui viime vuonna, mutta itse pääsin nauttimaan uudistuneesta keskustasta kunnolla vasta tänä kesänä.

Täytyy sanoa, että keskustan "pimppauksessa" todellakin on onnistuttu ja torin ympäristö on mitä viihtyisin.

Tein eilen lempparikävelyreittini torilta matkustajasatamaan ja sieltä Väinölänniemelle ja takaisin.

Ihana kesä-Kuopio! Ihanaa, että elokuussa vielä saamme nauttia kesästä, joka meinasi tältä vuodelta jäädä välistä.

Matkustajasatama.

Sataman pikkutori ei kilpaile kauppatorin vilkkauden kanssa, mutta täälläkin saa vatsansa täyteen muikuilla ja letulla.

Minulle tuli viime viikolla mieleen spontaani idea, jonka esitin Tainallekin. Olisiko ihan hullua järjestää pieni lukijamiitti Kallaveden risteilyllä? Uskaltautuisikohan kukaan Karkkipäivän tai Charming Nailsin lukijoista Savossa paikalle..? :)

Jäimme miettimään tätä Tainan kanssa. Idea saa kypsyä seuraavaan kesään - teillä (ja meillä) on vuosi aikaa kerätä rohkeutta :D ^_^

Kaunis Väinölänniemi on kuopiolaisten kesäolohuone nro 2 kauppatorin jälkeen. Kyllä tänne vain kelpaa tuoda ulkomaisetkin vieraat järvi-Suomen idylliä ihmettelemään.

En koskaan kyllästy veden sinen eri sävyihin. Veden väri on minulle yksi rauhoittavimpia asioita luonnossa. Vesi on aina vetänyt minua puoleensa (vaikka en muuten osaa edes uida...) - epäilemättä tasapainottaen luonteeni tulista jang-puolta. Siksi myös Ahvenanmaa ja saaristo <3 <3....

Väinölänniemen stadion on minulle tuttuakin tutumpi paikka peruskoulun liikuntatunneilta. Täällä sitä on juostu ja hypätty pituutta - ennenkuin yläasteen teiniangsti vei liikunnan ilon mennessään... :p ;)

Ah nostalgiaa...

Auringossa kylpevä tori - klassinen kesä-Kuopion symboli. Tänne on kiva tulla vain istumaan legendaarisille toripöydille ja katselemaan ihmisiä. Itse en ole jostain syystä koskaan kuulunut torilla kahvittelijoihin... Nuorempana torilta haettiin lihiksiä ja riisipiirakoita, mutta emme jääneet kahville.

Ai niin joo - en mä muuten teininä juonutkaan kahvia. ;D Itse asiassa aloitin kunnon kahvistin urani vasta neljä vuotta sitten.

Viime viikolla silmiini sattui grillikoju, jollaista en muista aiemmin nähneeni Kuopion torilla. (Myöhemmin selvisi, että koju on ollut toiminnassa jo kolme vuotta.)

Kreppikeidas. Ja se, mikä erityisesti tarttui silmääni, oli sen seinässä lukeva teksti "Kotitekoisista erikoisruokavalioista". Mantelipiiras...? Mitä ihmettä..? Ei kai täällä nyt sentään vhh-piirakkaa tarjota, ajattelin.

Asiasta oli tietysti otettava selvää :)

Kyseessä ei ihan ollut vhh. Selvisi, että gluteeniton ruokavalio on Kreppikeitaan omistajapariskunnalle sydämen asia. Marlena El-Aidy ja hänen miehensä ovat itse kehittäneet kaikki käyttämänsä gluteenittomat taikinat, ja esimerkiksi lettutaikina on samalla myös vegaaninen. Se valmistetaan kookosmaitoon ja ilman kananmunaa.

Entäpä mantelipiirakka? Se on mantelijauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa. :) Jauhoista 95% on mantelia, 5% perunajauhoa. Eli melkein vhh, mutta taikinassa on sokeria. Sain maistaa pienen palan, ja sehän oli odotetusti mielettömän hyvää.

Maistoin myös gluteenitonta savulohipiirakkaa, joka sekin vei kielen mennessään. Marlenan reseptissä, josta hän on tavattoman ylpeä ("Mehukas eikä yhtään mureneva, niinkuin monet gluteenittomat yleensä"), on Semperin gluteenitonta jauhoseosta, neljää eri juustoa raasteena sekä kermaviiliä. Tuhti eväs! Juustoraasteen käyttö sitojana on tuttua myös vhh-leivonnan puolella.

Gluteenitonta torievästä etsivälle voin siis suositella Kreppikeidasta mitä lämpimimmin! :)

*

Eilen illalla suuntasimme vielä ystäväni Milin kanssa picnicille Valkeisen lammelle. Huhtikuun Rakkaimmat Kuopio-paikkani -jutussa esittelinkin tämän ihastuttavan virkistäytymisalueen aivan ydinkeskustassa. Valkeinen on varmasti viehättävimpiä city-puistoja koko Suomessa.

Olen ollut monena päivänä lammella lenkkeilemässä, ottamassa aurinkoa ja lueskelemassa.

Älä nyt loukkaannu, Tampere, mutta kyllä Koskipuisto  jää toiseksi...

Nällllkä.

Kävin meksikolaispaikka Panzassa ensimmäistä kertaa huhtikuun Kuopio-visiitilläni, ja koska kokemus oli sen verran hyvä, päätimme kääntyä nälkämme kera jälleen Panzan puoleen.

Himoitsemaani vaniljavoissa paistettua kalaa ei saanut takeawayna, joten valitsin seafood-tacoannoksen. Eihän niitä kuoria tarvitse syödä ;) Pyysin annoksen myös riisittömänä. Omituista ruokavammaani ymmärrettiin jälleen ystävällisesti ja sain juuri sitä mitä halusin - aivan saiiiiraan herkullisen kala- & seafood -mössön. En edes tiedä mitä kaikkea kastikkeessa oli, mutta ai herranjestas että se oli hyvää. Annos pursusi lohta, kuhaa, jättikatkarapuja, simpukoita ja kasviksia. Kuka tähän jotain maissilättyä kylkeen kaipaa? :D

Ilta jatkui picnicin jälkeen Milin luona leffaillan merkeissä. Ennen sohvalle kaivautumista hipelsin Milin juuri ostamia uusia Yves Rocher -rajauskyniä. (Sisällytetään juttuun vähän kosmetiikkaa ;))

Keltaista..! Oranssia..! Jee, hyvä Yves!! :)

Illan elokuvaksi valikoitui nostalgiatrippi vuoteen 1988 - Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? Aaa, tämä oli niin parhautta Ghostbustersin ohella! Olen tainnut joskus mainita blogissa Jessica Rabbitin yhtenä lapsuusaikani kauneusihanteena ja taisinpa jopa olla vähän ihastunut itse herra Jänikseenkin... :)

Kauhistelimme jälleen kohtausta, jossa pieni sydäntäsärkevästi vinkuva piirroskenkä tapetaan raa'asti upottamalla se tappavaan dippiin. Lapsena en pystynyt aina edes katsomaan tuota kohtaa. Mili kertoi lukeneensa jostain, että kohtaus oli mukana jollain "Traumatisoivimmat kohtaukset lapsille sallituissa elokuvissa " -listalla...

Kellään muulla Roger Rabbit kenkä-traumaa...?

*

Vielä tänään ja huomenna saan naatiskella ihanasta Kuopiosta. Viikonloppuna tie vie taas toiselle puolelle Suomea, till Åland.

Kaunista loppuviikkoa kaikille! Nautitaan kesästä jota vielä on jäljellä! :)