Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta - samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.

Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.

Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla - Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)

(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa...)

*

Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.

Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna...? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.

Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.

"Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident".

Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.

Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?

Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.

Lapulla lukee: "Liicgenneonnettomuus". Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.

Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?

Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.

"Don't worry, don't worry", mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.

Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.

Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.

San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.

Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.

Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.

Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.

Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.

Madrid, marraskuu 2013

Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.

Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.

Mitä sitten tapahtui?

Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.

20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.

Aikamoinen tarina.

Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.

Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.

Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.

Matkoja. Ihmisiä.

Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.

Terveiset laivalta. Täällä nökötän hytissäni Viikkarin Gracella ja evästelen. (Grace on muuten paras paatti joka seilaa Ruotsin ja Suomen väliä, ja tämän sanoo laivoilla joka kuukausi kulkeva henkilö. Joten trust me :) Silja voittaa vain Happy Lobsterillaan <3)

Tai evästelin, nettiyhteys on pätkinyt koko matkan ajan niin paljon että kuvien otosta, aamiaisesta ja postauksen aloittamisesta on jo kuusi tuntia. ;)

Minulla on joku kumma viehtymys eväisiin. Minä vain tykkään usein syödä omia eväitä vaikka olisi varaa ravintolaan tai kahvilaankin. Ainakin saa just mitä haluaa ;)

Mitä muuten tykkäätte Pariisista ostamastani eväskassista? Mun mielestä niin söpö! Näitä olisi ollut kylmälaukkuversioinakin mutta ne olivat painavampia ja ostin tämän kolmen euron halvimman version.

Aamiaiseksi meni vielä purkki ihanaa 4-prossaista Kesoa, sitä on aina ostettava Ruotsissa (ja Ahvenanmaalla). Suomessa on vain sitä 1,5-prossaista.

Esitelläänpä saman tien muutakin "matkakalustoa". :)

Minulla on rinkan lisäksi matkalaukku, ja sen sisällä "cityreppu". Otin matkalaukun mukaan koska tiesin tekeväni runsaasti kosmetiikkaostoksia.

Matkalaukku oli reppua ja sen sisältämää kameraa, opaskirjoja ja häälahjaa lukuunottamatta tyhjä menomatkalla. Paluumatkalla laukun sisus täyttyi kosmetiikasta. Se painaakin nyt ihan kiitettävästi... ;)

Näppärän kompakti kamerareppu on uusi hankinta ja ihan täydellinen ratkaisu mun päivälaukuksi matkoille.

Minulla kulkee mukana painava kamera jota on huono kuljettaa missään käsi- tai olkalaukussa, ja lisäksi tykkään pakata päivisin mukaan myös takin ja pitkähihaisen neuleen viileitä iltoja varten. Olen useimmiten liikenteessä koko päivän ilman että käyn välillä kämpillä vaihtamassa vaatteita, joten koko päivän tarpeiden on kuljettava mukava.

Mun vanha kamerareppu on iso klohmo köntys, minkä vuoksi en olekaan käyttänyt sitä vuosikausiin. Se soveltuu paremmin jonnekin kuvauskeikalle kuin päivärepuksi reissukäyttöön.

Uusi reppuni on kevyt, kestävä, kompakti ja tilaihme. :) Pidän objektiiveja repun erillisessä, omavetoketjullisessa pohjaosassa josta ne saa nopeasti esiin ilman suurta kaivelua ja varsinaisessa reppuosassa kulkevat kameraa, vaatteet + muu kama.

.

Seuraava kuva on taas sulle, Jonttu. ;) Jonttu kysyi millaisissa vaatteissa tykkään liikkua matkoilla, tai mitä pidän itselleni mukavana pukeutumistyylinä matkoilla. No, tyylini ei poikkea kotioloista, mutta ehkäpä valitsen mukaan vielä kotiolojakin "rähjäisempiä" vaatteita. Esimerkiksi tälle matkalle ostin mukaan erikseen oman halpistakin, joka sai rauhassa ruttaantua ja nuhjaantua rinkan alla. Olisin mainiosti voinut uhrata jonkun vanhan kulahtaneen farkkurotsini, mutta matkan säätila vaati lämpimämpää päällystakkia.

Kävelykenkinä minulla oli mukana Vagabondin kevyet tossut (kuvassa) ja erinomaiset Legerot jotka ovat Vagabondeja tukevammat ja Goretex-pintaiset joten sopivat sateisiinkin päiviin. Tai no, riippuu sateen volyymista... Amsterdamin sateessa Goretex oli voimaton.

Lämpimämmissä säissä luotan Ecco-sandaaleihini. <3

Palelen herkästi joten tarvitsen paljon kerroksia joita voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää. Perussetti tällä reissulla oli toppi + löysä trikoopaita + kaksi neuletta + takki + huivi. Nämä kulkivat joka päivä mukana. Damissa ja Belgiassa oli niin kylmä että nuokin hädin tuskin riittivät.

Suuri huivi on ihan must. Kirjoitin 'monitoimihuivi', jolla tarkoitan maksikokoista tuubihuivia jonka voi tarvittaessa levittää harteille lisälämmöksi tai kääriä päälleen vaikka rantamekoksi biitsillä. Tällä reissulla huivi oli käytössä lämpiminäkin päivinä kameran takia. Painavaa 6D:tä ei ole miellyttävä roikottaa kaulassa ilman mitään pehmikettä, niskaan alkaa koskea jo tunnissa. Kuvaan niin paljon että kamera roikkuu kaulassa melkein koko päivän.

Loppu"kevennys":

Kynnet kestivät viime päiviin saakka - etusormen kynsi katkesi tänä aamuna vain hetki sen jälkeen kuin mun "spork" eli matka-aterin oli katkennut. Sympatiahajoaminen kynneltä..?

Olin suunnitellut kynsihuollon huonosti ennen matkaa, ja niinpä huoltoväliksi tuli nyt kuusi viikkoa joka on aika maksimi mun kohdalla. Yllättävän hyvin geelipinnat ovat kyllä kestäneet, vain tuo tänään luovuttanut etusormen kynnen pinta oli ottanut ilmaa alleen.

Odotan niin kovasti tulevaa viikkoa jolloin pääsen kampaajalle, kynsihuoltoon ja - - lenkille! ^_^

Aloitin perusteellisemman tutustumisen AHA-happojen maailmaan vuoden vaihteessa Paula’s Choicen tuotteilla. Kevään aikana pääsin syventämään kokemusta ”the” AHA-happomerkin, Exuviancen kautta.

Exuviance on merkkinä tuttu, mutta en tiennyt aikaisemmin, että juuri kyseisen merkin takana olevat tohtorit ovat kehittäneet kosmetiikasta tuntemamme AHA- ja PHA-happoteknologian ylipäänsä. Exuviance luotiin tämän teknologian ympärille, ja on siis ilmeisesti maailman ensimmäinen AHA-happoihin pohjautuva ihonhoitosarja.

Tohtorismiehet ovat nimeltään Eugene Van Scott ja Ruey Yu. He kehittivät ensimmäisen standardoidun glykolihappokuorinnan ja myöhemmin PHA-happoteknologian. Nyt seuraa ensimmäinen ihmettely: saamassani tietolehtisessä kerrotaan, että ”PHA on saatavana vain Exuviancelta”. Myös minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi kertoi, että ”Tätä ainesosaa ei ole muilla merkeillä kuin Exuviancella”.

Asia ei kuitenkaan ole näin. Jokainen vähänkään kosmetiikka-alaa seuraava tai ylipäänsä kosmetiikkaa käyttävä on varmasti bongannut PHA-happoja siellä sun täällä, niitä on mm. Estelle & Thildin ja Paula’s Choicen tuotteissa, muutaman mainitakseni. Eli mikähän on perusteena tälle väittämälle…

Kuulostaa tietysti hienolta markkinointiteksteissä ja vähemmän perehtyneet asiakkaat uskovat varmasti ;) Nämä ovat juuri näitä juttuja jotka ärsyttävät itseäni valtavasti kosmetiikan (tai minkä tahansa asian) markkinoinnissa; tehdään ylimitoitettuja, harhaanjohtavia tai jopa täysin ei-tosia väittämiä luottaen siihen, että ei se tavallinen kuluttaja näistä kuitenkaan mitään tiedä tai ota selvää.

Exuviancen käyttämät PHA-hapot ovat glukonolaktoni ja laktobioninen happo. Glukonolaktonia on esimerkiksi Estelle & Thildin SuperBioactive-voiteissa ja laktobionista happoa Cliniquen Turnaround-seerumissa. Exuviance voi tietysti sanoa, että heidän PHA:nsa on puhtaampaa ja parempaa ja niin poispäin, mutta se ei ole sama asia kuin esittää, että ainesosaa on saatavilla ainoastaan Exuviancelta.

”Exuviancen ihonhoitojärjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden iho ei vaadi ihotautilääkärin hoitoa, mutta jotka haluavat hyödyntää lääketieteellisen ihonhoidon edistysaskelia”, kerrotaan merkin tietolehtisessä. ”Exuviancen edistykselliset ihonhoitotuotteet perustuvat yli 40 vuoden tutkimustyöhön. Tutkimus on edelleen Exuviancen menestyksen salaisuus. Exuviance on ylpeä kliinisestä historiastaan ja johtavasta asemastaan ammattimaisen ihonhoidon kentällä”.

Vaikuttavan kuuloista tekstiä, ja kuvaa hyvin sarjan imagoa. Exuviance haluaa profiloitua tieteellisenä ja innovatiivisena ihonhoitosarjana, englanniksi tätä kosmetiikan genreä tai ryhmää kutsutaan ”cosmeceuticalsiksi”. Sarjaa myydään vain hoitoloissa.

En ole aiemmin kokeillut Exuviancen tuotteita, mutta olin saanut kuulemani perusteella kuvan korkealle arvostetusta ja luotetusta merkistä - ja kalliista. Itse asiassa hinnat eivät lopulta olleetkaan ihan niin tyyriitä kuin kuvittelin, kallein tuote on noin 80 euroa maksava seerumi puhdistus- ja hoitotuotteiden hintojen liikkuessa 30-50 euron tuntumassa. Aikalailla perushintainen hoitolasarjojen joukossa.

Yksi Exuviance-muisto vuosien varrelta on muuten seuraavanlainen: Ahvenanmaan hoitolapseni, silloin teini-iän iho-ongelmista kärsivä Ronja, laittoi minulle viestiä kysyen, tunnenko Exuviancen ja mitä mieltä olen merkistä, ja voisinko vinkata hänelle mistä sarjaa saisi mahdollisimman halvalla. Ronja oli vakuuttunut siitä, että juuri Exuviance on ratkaisu iho-ongelmiin. En löytänyt hänelle mitään nettikauppaa, josta Exua saa halvalla. ;) En muista löysinkö ylipäänsä mitään nettikauppa joka myy Exuviancea.

Exuviancen ihonhoito-ohjelma perustuu neljään peruspilariin:

1. Puhdistus. Suositellaan suoritettavaksi aamuin illoin.

2. Kuorinta. Kaikilla Exuviancen tuotteilla on AHA/PHA-happojen kautta kevyesti kuoriva vaikutus. Sarjaan kuuluu myös rakeellinen kuorinta.

3. Kosteutus ja korjaus = kosteuttavat hoitovoiteet ja seerumit.

4. Suojaus = UV-suojan sisältävän voiteen käyttöä pidetään ehdottoman tärkeänä. Tämä suositus pätee käytännössä kaikkien AHA-happoa sisältävien tuotesarjojen kohdalla.

Exuviancen kaikissa päivävoiteissa on suojakerroin, lukuun ottamatta erittäin kuivan ihon Ultra Restorative Creamia.

Exuviancen tuotevalikoima on lopulta hyvin yksinkertainen ja kattaa ihotyypit normaalista herkkään (rosacea / atopia) ja kuivaan ihoon. Akneiholle ja ikääntyneelle iholle on omat täsmäsarjansa. Vartalolle on myös muutama erityistuote.

Tuotteet ovat reseptiikaltaan tuttua seka-synteettistä kosmetiikkaa, eli pääsääntöisesti synteettiseen pohjaan on lisätty joitain luonnosta saatuja ainesosia. Esimerkiksi laktobionista happoa saadaan maitosokerista. Tuotteissa on myös silikoniyhdisteitä.

Tuotelehtisessä silmään tarttui kohta mantelihaposta (yksi AHA-hapoista). Esitteen mukaan mantelihappo on rasvaliukoinen. Kaikki aiemmin kuulemani tieto on ollut sillä pohjalla, että AHA-hapot ovat vesiliukoisia ja BHA-hapot rasvaliukoisia. Juuri siksi BHA-happoa pidetään parempana rasvoittuvalle ja herkästi tukkeutuvalle iholle --> se läpäisee talikertymät ja pääsee huokosen sisään syväpuhdistamaan. Myös Wikipedian mukaan mantelihappo on vesiliukoinen. Pääsemme taas tähän ikuiseen, ”Miksi lopulta luottaa mihinkään tietoon kun aina tulee uusi asiantuntija kumoamaan sen”. Tätä mietin viikottain, ja siksi tuntuu välillä hyvin väsyttävältä yrittää välittää mitään ”tietona” pitämäänsä.

Minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi korosti, että tuotteet ovat täysin rasvattomia. Väittämä, jota jouduin jälleen epäilemään, sillä kuiva iho tarvitsee ehdottomasti lipidipitoisia hoitotuotteita enkä ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt täysin rasvatonta kuivan ihon hoitosarjaa. Ja kyllähän tuotteista löytyykin rasvoja laidasta laitaan, mm. sheavoita, triglyseridejä, kasviöljyjä ja rehellisiä mineraaliöljyjäkin.

Kun toin tämän esiin, kosmetologi korjasi lausumaansa; ”No, tuotteet eivät sisällä sellaisia tukkivia rasvoja”.

’Tukkivat’ ja ’ei-tukkivat’ rasvat ovat alue, joka on niin sanotusti ”herran hallussa”. Tietyistä rasvoista voi esittää, että ne ovat potentiaalisempia tukkimaan huokosia kuin toiset rasvat, mutta ei ole mahdollista luokitella rasvoja jotenkin yleispätevästi ”tukkiviksi” ja ”ei-tukkiviksi”. Mineraaliöljy esimerkiksi voi tukkia yhden ihon, mutta toimia toisella mitä parhaana pehmittäjänä ja kosteuden lukitsijana.

Itse olisin hyvin varovainen käyttämään markkinoinnissa ilmaisua ”Tuotteemme eivät tuki ihoa” – miten sellaista voisi luvata?

On todettava, että edessäni on jälleen merkki, joka jättää markkinointimateriaalinsa (ja osittain tuotekokemustenkin) kautta jotenkin hämmentyneen ja ristiriitaisen fiiliksen. On kyllä hyvin mielenkiintoista arvioida, miten eri tavoilla (ja uskottavuudella) erilaiset merkit ovat valinneet markkinoida itseään. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, miten tuotteet asiakkailla toimivat. Moni on aivan varmasti löytänyt Exuviancesta iholleen sen parhaan mahdollisen partnerin.

Miten minun ja Exuviancen kevään mittainen suhde sujui, siitä saatte lukea osassa 2. :)

Kuvat: Exuviance. Estelle & Thild kuva: Estelle & Thild.