Tänään vuorossa kesähemmottelua jaloille.

Arvottavana muhkea setti Schollin Velvet Smooth -tuotteita, kirsikkana kakun päällä Essien kynsilakka.

Setti sisältää seuraavat tuotteet:

* Velvet Smooth -päivävoide

* Velvet Smooth -yönaamio

* Velvet Smooth -seerumi

(luit oikein: jaloillekin voi olla seerumi :D)

* Velvet Smooth -rullaraspi

* Velvet Smooth -jalkakylpy

* Essie Muchi, Muchi -kynsilakka

Osallistut arvontaan simppelisti jättämällä kommentin tähän postaukseen. Voit vaikka kertoa, minkä väristä lakkaa sinulla on varpaankynsissä, jos nyt lakkaa sattuu varpaissa olemaan :)

Jätä kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Osallistumisaikaa on maanantaihin 6.7. kello 24.00 saakka.

.

Sain setin kokeiltavaksi itsellenikin (teille kuitenkin oma, käyttämätön paketti :)), ja tässä kokemuksia.

Päivävoide on koostumukseltaan ohutta ja aika vesimäistä. Kosteuttaa kiitettävästi, mutta ei juuri pehmennä. Sopii siis "tavallisen" kuntoisille jaloille joissa ei ole kovettumia. Monen kuluttajan mieleen on varmasti voiteen nopea imeytyvyys (josta saa kiittää incissä toisena olevaa alkoholia), tätä voi siis nimensä mukaisesti laittaa päiväksi ja vetää sukat pian jalkaan voitelun jälkeen.

Yönaamioksi nimetty voide on yhtä kuin rasvaisempi, täyteläisempi ja pehmentävämpi voide. Tämä sopii minunkin korppujaloilleni, vaikka ei pehmentävyydeltään ole sitä ihan kaikkein tehokkainta luokkaa. Ainesosista ei löydy esimerkiksi karbamidia, joka on kovettumia pehmentävien jalkavoiteiden tehoainesosia. Velvet Smooth -yövoiteessa on sen sijaan pehmittäjinä mm. manteliöljyä, auringonkukan siemenöljyä ja mineraaliöljyjä.

Seerumia en oikein ymmärrä.

Tuote lupaa tehokosteutusta erittäin kuivalle iholle, mutta mielestäni inci ei tue lupausta: veden jälkeen seerumissa on glyserolia, joka kyllä on kosteuttava aine, mutta sitten tuleekin jo viskositeetinsäätäjä ja säilöntäaine fenoksietanoli. Fenoksietanolia saa olla kosmetiikkatuotteissa maksimissaan 1%, joten sen jälkeen tulevia ainesosia on vain 1% tai alle. Seuraavana tuleva saccharide isomerate on humektantti, joka kenties toimii tehokkaasti alle yhdenkin prosentin pitoisuudella, siihen osaa vastata vain kosmetiikan kemisti. Mutta seuraavana on kuivattava alkoholi, sitten koostumuksen paksuntaja ja sitten hajuste. Ei kuulosta järin "tehokosteuttavalta" cocktaililta. Seerumin vetinen ja nopeasti ihoon katoava koostumus kertoo, ettei siinä voi olla kovin suurta pitoisuutta glyseroliakaan. Korkea glyserolipitoisuus tekee tuotteesta tahmean tuntuisen iholla.

Minun jalkapohjieni kuivuus on sitä tyyppiä, joka vaatii nimenomaan rasvamaisia tuotteita. En koe seerumin tekevän iholleni mitään. Kenties se tuo jonkinlaista lisäkosteutusta ihoon päivävoiteen alla käytettynä, mutta en keksi millainen ihotyyppi siitä hyötyisi. Kuiva, joka ei kuitenkaan ole kovettunut...?

No, itse valitsen tästä porukasta mieluiten rasvaisen yövoiteen. :)

Rullapäinen automaattiraspi on sähkökäyttöinen. Timanttikiteitä sisältävää rullapäätä on saatavana kolmella eri karkeusasteella; normaali, hienojakoinen ja erittäin karkea.

Raspaus on minulle jokakuukautinen rutiini, joten tämä laite oli mielenkiintoista testata. Pärjäisikö se manuaaliraspille?

Velvet Smooth -raspissa on turvatoiminto, joka pysäyttää rullapään, jos laitetta painetaan iholle liian voimakkaasti. Raspilla ei siis voi vahingossa painaa niin kovaa että iho vaurioituu.

Odotin, että automaattiraspi tuntuisi iholla voimakkaammalta kuin manuaalinen, mutta tunne olikin päinvastainen. Velvet Smooth -rullapää tuntuu oikein miellyttävältä ja hellävaraiselta (kokeilin normaalikarkeudella). Minun dinosaurusnahkaani sai käsitellä rullalla yhtä kauan kuin manuaaliraspilla samaan tulokseen.

Ehkä olen itse enemmän "toiminnan ihminen" :D ja tykkään tunteesta, kun kovettumia saa hinkata niin että tuntuu. Siksi valitsen itse manuaaliraspin, vaikka sähkökäyttöinen raspi teki yhtä hyvää jälkeä vähemmällä vaivalla (aikaa tosin meni yhtä kauan).  Tavallisen raspin etuna on kokokin - vie vähemmän tilaa toilettilaukussa. ;) Rullapääraspaus on kuitenkin todennäköisesti iholle paljon hellävaraisempi ja kaikin puolin "terveellisempi" käsittely kuin minun raivokas hinkkaamiseni.

Kenelle? Hifistelijöille, jotka tykkäävät käyttää ihonhoidossaan laitteita. :)

Pahoittelen jos seuraava kuva on liian inhorealistinen jonkun sietokyvylle.

Päkiäni ennen ja jälkeen Velvet Smooth -käsittelyn. Kuten näkyy, jalkapohjani ovat todella rutikuivat ja päkiän iho paksu ja kova.

Jotenkin huvittaa aina, kun vertaan minun ja misterin jalkapohjia. Äijää on siunattu mitä sileimmällä jalkapohjaniholla, ihan kuin vauvan iho...! Ei minkäänlaisia paksuja, kovettuneita kohtia, ei edes kuivuutta. Käsittämätöntä että jollain miehellä voi olla tuollainen iho jalkapohjissa. Mr. Karkkipäivä - born with natural Velvet Smooth skin... ;)

P.S. Mun suosikkituote Schollilta on kautta aikojen ollut rehellinen Kantapäävoide. :) Siinä on 25% karbamidia - johan pehmenee! :)

On tuotteita, jotka vain ovat lajissaan parhaita. Erottuneet joukosta kuin ne kuuluisat jyvät akanoista.

Testaan vuosittain massoittain tuotteita, joista suurin osa on "ihan hyviä", osa erinomaisia tai jopa loistavia. Palatessani aikojen päästä ko. tuotteeseen, voi fiilis olla erilainen. Mutta joidenkin kohdalla fiilis vain vahvistuu. Sitä ihan hätkähtää, "Niin siis tämä tosiaan ON näin hyvä..!"

Tällaisia aina-luotettavia kestosuosikkeja on elämässäni kulkenut mukana jo ennen kosmetiikkamyyjän ja blogin mukanaan tuomaa massatestausta. Ikuisuuslemppareihin kuuluvat mm. Sebamedin pesuneste, Blistexin ja Carmexin purkkihuulirasvat sekä Maybellinen vihreä, asetoniton kynsilakanpoistoaine.

Parhaita tuotteita on kiva aina välillä nostaa esiin ja muistuttaa niiden verrattomuudesta. Vaikka tämänkin postauksen tuotteet olen hehkuttanut Karkkipäivässä jo aiemmin, joka vuosi tulee uusia lukijoita jotka eivät tiedä mitään vanhoista ihkutuksista. :)

Uudelleennoston arvoisia tuotteita ovat olleet mm. Korresin shampoo, Sanctumin hoitoaine sekä Kicksin Skin Treat -tuotteet. Legendaarisesta Urban Decayn Primer Potionista puhumattakaan.

Tällä kertaa nostan esiin yhden maailman parhaista käsivoiteista sekä fantastisen hiustenhoitoaineen.

Vaikka olenkin siirtynyt pääsääntöisesti luonnonkosmetiikan käyttäjäksi, on edelleen joitain  normikosmetiikan tuotteita, joiden koostumukset ylittävät miellyttävyydessään ja toimivuudessaan luonnonkosmetiikan. Yksi tällainen tuote on käsivoide. Vaikka luonnonkosmetiikan merkeilläkin on todella hyviä käsivoiteita, yksikään niistä ei ole niin täydellinen kuin Clarinsin Hand and Nail Treatment.

En ole kuullut kenestäkään, joka ei olisi Clarinsin käsivoidetta kokeiltuaan ihastunut siihen. Koostumus on vain jotain niin ylivertaisen hemmottelevan ihanaa että ei ole toista yhtä täydellistä käsien hoitajaa tullut vastaan. Voide samalla kosteuttaa tehokkaasti tuntumatta vetiseltä ja ravitsee tuntumatta liian rasvaiselta.

Koostumus on jämäkän täyteläinen ja liukuu iholla hyvän tovin niin että kynsinauhatkin saa hierottua perusteellisesti. Tuoksu on mieto ja viehättävä. Voiteen imeydyttyä iholle ei jää yhtään rasvainen tai tahmea tunne, mutta iho tuntuu silti syväravitulta ja suojatulta. Iho on sileä ja pehmeä.

Niin parhautta että en voi kuin antaa ihailevat aplodit tämän voiteen kehittäjälle. Voide kuuluukin käsittääkseni Clarinsin klassikoihin ja on ollut valikoimassa monet vuodet, en edes tiedä kuinka pitkään.

Itse tutustuin voiteeseen töissäni kosmetiikkaliikkeessä ja olin kerralla koukussa. Tämänhetkisen kappaleeni olen saanut joululahjaksi miehen perheeltä - ihan sattumalta, eivät edes tienneet että kyseessä on yksi suurimpia lemppareitani :)

Muita törkeän hyviä käsivoiteita ovat Crabtree & Evelynin Hand Therapy ja Elizabeth Ardenin 8 Hour Cream Intensive Moisturising Hand Treatment, nämä kuitenkin itselleni parempia talveen.

Sitten hiustenhoitoaineiden aatelistoa.

Kaavin tuubista viimeiset loppuun eilen, siksi Edward Scissorhands -käsittely ;)

Vakiolukijoilleni tuttu tuote, arvelen: Yves Rocherin silikonittoman Botanical Expertise -hiustuotelinjan Nutrition (tai Nutri-Silky, kummalla nimellä tätä nyt haluaa kutsua) -hoitoaine. Aivan yhtä loistava on saman sarjan Reparation/Nutri-Repair -hoitoaine. Nutrition on tarkoitettu kuiville, Reparation erittäin kuiville ja vahingoittuneille hiuksille. Niiiiiin loistavia hiustuotteita että ihan hyrisen.

Olen kokeillut sarjasta nämä kaksi hoitoainetta, ja voisin niiden perusteella veikata, että myös sarjan värikäsiteltyjen hiusten hoitoaine on yhtä hyvää. Näissä on se aiemmin hehkuttamani, hämmentävän onnistunut luonnollinen koostumus ilman silikoneja - on siis täysin mahdollista saada supersilottava ja pehmentävä tulos ilman synteettisiä ainesosia. Kaikki sertifioidun luonnonkosmetiikankaan valmistajat eivät siihen pysty. Fantastista tuotekehittelyä Yves Rocherilta.

Olen kokeillut sarjasta myös Nutrition-, Reparation- ja Couleur -shampoot, jotka myöskin ovat erittäin hyviä, tosin jonkun makuun kenties liiankin hoitavia ja hellävaraisesti peseviä.

Täytyy sanoa että pikkuisen harmitti kun tuo Nutrition-tuubi loppui, koska minulla ei tällä hetkellä ole Maarianhaminan asunnolla muuta hoitoainetta kuin Alverden. Eikä Alverde valitettavasti pärjää loistohoitoaineiden kilvassa....

*

Yves Rocherista puheen ollen... this just in:

Nyt sitä kesän limited edition -hohdepuuteria on vihdoin saatu lisäerä Suomeen.

YR:n yhteyshenkilön arvion mukaan uusi erä riittää pariksi viikoksi. Erä tulee myyntiin Yves Rocherin verkkokauppaan maanantaina 6. heinäkuuta. (Toivottavasti tämä nyt tällä kertaa pitää paikkansa ;)).

Edit. 6.7. Puuteri oli tullut myyntiin tänään klo 12 jälkeen, tässä suora linkki tuotetta etsiville.

Seglinge.

Pikkuinen saari Kumlingen kunnassa, Ahvenanmaan itäisessä saaristossa.

Kuka aavistaisi mitä traumoja tämäkin paikka voi jollekulle aiheuttaa.

Asukasluku: 40. Tai melkein, seglingeläisten mukaan.

"Olisi helppoa esitellä jokainen seglingeläinen, meitä ympärivuotisia asukkaita on nimittäin vain vajaat 40. Pääset tutustumaan meihin vierailullasi saarellamme. Tapaat meidät kaupassa, venesatamassa, jalkapallokentällä ja uimarannalla sekä kyläteillä. Tule juttelemaan niin saat kuulla enemmän elämästämme Seglingessä. Neljä meistä on lapsia, yhdeksän työikäisiä ja puolet eläkeläisiä."

Näin kerrotaan Seglingen kotisivulla. Voiko taas muuta sanoa kuin sympaattista.

Ahvenanmaalaisista työkavereistani peräti kaksi on Seglingestä. Toisen heistä kynnenkasvatusprojektia ihasteltiin viime kesänä ;)

Onko Seglingessä jotain nähtävää? Kannattaako siellä käydä? kysyin työkavereiltani.

"Javisst, javisst!"

"Det finns ju en jätte fin naturstig där", sain kuulla. Siellä on hieno luontopolku. "Hela 7 km lång. Den måste ni gå! Du som tycker om att vandra".

Luontopolku esitettiin minulle niin upeana kohteena että sinnehän oli päästävä.

Viime lauantaina teimme retken Seglingeen.

Matka Maarianhaminasta kestää lyhimmillään 2,5 tuntia. Ensin tunnin ajomatka Hummelvikin satamaan Vårdöön ja sieltä 1,5 tunnin lauttamatka Kumlingeen. Saanen muuten suositella kaikille kotiseutumuseoiden ystäville jäämistä ensimmäisellä pysäkillä Enklingessä, josta löytyy mielestäni todellinen kätketty helmi - Hermasin museotila, laatuaan Suomen viimeinen täysin säilynyt, alkuperäisellä paikallaan sijaitseva  museotila. Kävin siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä ja paikka on aivan äärettömän kiinnostava.

Seglinge sijaitsee todellakin "off the beaten track". Kumlingen pääsarelle saavuttuaan on vielä ajettava saaren halki (noin 15 minuutin matka) ja otettava lossi Seglingeen (ylitys noin 10 minuuttia).

Vihdoin perillä!

Pilvisenä alkanut päivä alkoi kirkastua ja pilvet väistyivät. Katoimme picnic-lounaan tienpientareelle mitä idyllisimmän maalaismaiseman keskelle, lähelle vaelluspolun starttia. Ah. Harmaan viikon jälkeen tuntui vihdoin kesäiseltä, vaikka ilmassa oli edelleen koleutta.

Ravittuina lähdimme taittamaan luontopolkua. Me = minä, äiti ja Mr. Karkkipäivä.

Reitti alkoi kallioisena aavoissa maisemissa. Tulee ihan mieleen Lappi, äiti totesi.

Noin kilometrin jälkeen polku sukelsi metsäisemmälle osuudelle. Polku kulki paikoin tiheässä, korkeassa kasvillisuudessa. Tässä vaiheessa katsoin tarpeelliseksi muistuttaa parempaa puoliskoani saarimaakunnan huomattavan suuresta punkkipopulaatiosta, minkä vuoksi punkkiystävällisessä maastossa liikkuessa pitkälahkeiset housut ovat shortseja parempi idea. Äiti ja minä olimme ennakoineet punkkimaaston mahdollisuuden ja lähteneet pitkälahkeisessa. Armas kultaseni ei.

"Nyt on kesä. Silloin pidetään shortseja".

Niin tietysti.

Emme ehtineet patikoida metsäosuuden jälkeen montaakaan minuuttia, kun misterin koivesta löytyi punkkivälitarkastuksen yhteydessä ensimmäinen punkki. Se ei ollut vielä kiinnittynyt, punkit vaeltavat iholla usein hyvänkin tovin ennen pureutumista.

Seurasi miehen pään sisäinen lyhyt neuvottelu. Punkit eivät kuulu asioihin, joita tämä muuten Kylmäpäinen Mies hyväksyisi. Tai kestäisi. Lappi-kokemus viime kesältä viimeistään osoitti, missä tämän karpaasin raja kulkee. Hyönteiset. Niillä lähtee miehen järki.

Uhattuaan jo kääntyä takaisin, mies vaihtoi kuitenkin lopulta shortsit pitkälahkeisiin. Jotka hän sentään oli jollain viisaudella pakannut mukaansa.

Reitti jatkui kohti Seglingen tunnettuja hiidenkirnuja, ja pian olimme saavuttaneet rannan. Ihailimme hetken kimaltavaa merta aurinkoisilla kallioilla.

Se oli patikan viimeinen rauhallisessa tunnelmassa vietetty hetki.

Matka jatkui rantaviivaa seuraillen. Polku katosi tässä vaiheessa kokonaan, ja reitti kulki muutaman kymmenen metriä todella tiheässä rantakasvillisuudessa. Pusikossa, totuudenmukaisesti ilmaistuna. Heinikkoa oli melkein vyötäröön saakka ja matalien puiden oksat viistivät hiuksia ja kasvoja.

Päästyämme pusikko-osuuden toiselle puolelle, oli punkkitarkastuksen tulos odotettavissa.

Tässä vaiheessa voin kertoa, ettei minulla kaikkina Ahvenanmaan vuosinani ole kertaakaan ollut punkkia. Toisillakin olen nähnyt niitä vain muutaman kerran. Olen kai ollut harvinaisen onnekas.

Nyt niitä oli kengissä ja housunlahkeissa kauttaaltaan.

Vaikka ällötti ja inhotti ihan hirveästi, istuin rauhallisesti kallion reunalle nyppimään ja ravistelemaan pikkupetoja irti. Oikeasti pelkään punkkeja jopa aika hysteerisestikin, mutta jotenkin onnistuin pitämään hermot kasassa ja pään viileänä.

Takanani oli meneillään vähemmän rauhallinen näytös. Mies kiroili ja repi housuja jalastaan raportoiden, että "Näitä on mun lahkeissa ainakin joku kaksikymmentä".

Äiti puolestaan istui tyynenä kauempana, ilmeisen epäuskoisena punkkien laumahyökkäyksestä. Ei näyttänyt olevan kiirettää suorittaa tarkistustoimenpiteitä. "Joojoo..!!" sieltä kuului kun komensin rouvaa kiltisti vetämään sääret paljaiksi.

Vaikka hysteria on tarpeetonta, on punkkeihin painava syy suhtautua vakavasti. Borrelioosi ja Kumlingen tauti eivät ole leikin asioita.

Mies oli Kevon hyttysinvaasion tavoin lähes hajoamispisteessä.

"%¤#&@ mä en ala jonkun luontopolun takia ottamaan borrelioosiriskiä ¤@£$&# jos tällaisesta seuraisi joku sairaus niin en antaisi ikinä itselleni anteeksi #@!&#¤"

Ymmärsin häntä.

Punkkien valtaamat housut lensivät kallioon ja hetken vaikutti siltä että siihen ne myös jäisivät. Sammareiden saumoissa mahdollisesti vielä lymyilevät ryömijät etoivat miestä niin, että hän mietti olisiko parempi kävellä loppumatka kalsareissa ja nyppiä punkkiliftarit suoraan iholta.

Lopulta tilanne rauhoittui.

Housut oli ravisteltu, sukat käännelty ylösalaisin, kengännauhat irroteltu. (Minulla oli kengännauhoissa ainakin viisi punkkia.)

Mies puki housut takaisin jalkaan.

Jatkoimme polkua hiljaisina ja erilaisen tunnelman vallassa. Punkkivälikohtaus sai minut mietteliääksi.

Ympärillä levittäytyi edelleen mitä kaunein luonto; auringossa kylpeviä kallioita, kallioista metsää, kimaltava aava ja sininen taivas. Reitti kulki kiistatta upeissa maisemissa, työkaverini oli aivan oikeassa. Silti niinkin vähäpätöisen tuntuisella asialla kuin hyönteisellä oli valta varjostaa elämys. En voi väittää, että olisimme enää pystyneet kulkemaan levollisina. Jokainen pysähtyi hinkkaamaan sääriään jokaisen puskaosuuden jälkeen. Silmin havaittuja punkkeja riitti vielä loppureitilläkin. Toisissa olosuhteissa Seglingen luontopolku olisi ollut parhaita luontoelämyksiä mitä olen kokenut.

Oliko reaktiomme ylimitoitettu? En tiedä. Ehkä olisi riittänyt, että olisimme tehneet huolellisen tarkastuksen vasta reitin lopussa. Arpapeliähän se on. Vaelluspolun kävelyyn meni noin kolme tuntia. Siinä ajassa punkit joko ehtivät pureutua ihoon tai eivät. Riippuu varmaan ihan punkin fiiliksistä. Haukkaanko nyt vai ryöminkö vielä mehevämpään kohtaan? Itseäni ei kiinnostanut osallistua tällaisiin arpajaisiin.

*

Kuudelta olimme takaisin Kumlingen satamassa. Taksivene haki meidät Bärön pikku-saarella sijaitsevaan Glada Laxen- ravintolaan, jonne pääsee vain omalla veneellä tai tilaamalla ennakkoon kuljetuksen pöytävarauksen yhteydessä.

Illallisen saapuessa pöytään alkoivat "punkkipolun" kauhut laimentua. Olihan tämä nyt kuitenkin ollut tosi kiva päivä. Ehkä koko punkkikohtaukselle voisi myöhemmin vain nauraa.

Mieskin oli säyseänä. Toivon aina että Mr. Karkkipäivä, joka ei suinkaan ole ollut mikään suuri Ahvenanmaa-fani, saisi täällä käydessään positiivisia kokemuksia ja hänestä olisi kiva tulla uudestaan. Nyt olin tietämättäni vienyt hänet pahimpaan hyönteispainajaiseen.

"Noo, se oli tilanteen mukainen spontaani reaktio", mies sanoi. Sävystä päättelin, että mies alkoi jo toipua.

Päivän viimeinen lautta Kumlingesta toi meidät Vårdöön kymmeneltä. Pitkä päivä.

Kotona Maarianhaminassa teimme vielä perusteellisen punkki-ratsauksen, ja kuka olikaan onnistunut voittamaan punkkilotossa  ellei "Ei-ne-minuun-tartu" äiti.

Päivä päättyi minun taistellessa yökötystä irti poltetun nuppineulan pään ja hiuspinnin avulla. Hemmetin huono hetki unohtaa pinsetit toiseen kotiin. En tiedä onko monellekaan teistä punkin poisto tuttua hommaa, mutta se ei todellakaan ole helppoa ilman asianmukaisia välineitä.

Misterinkin nivusista löytyi vielä yksi, mutta kuollut ja ei-porautunut.

Voin vain jäädä arvailemaan mitkä traumat tästä äijälle jää.

(Itse säästyin kiinnittyneiltä peijakkailta.)

Huohhh.

The Seglinge Experience.