Matterhornin ensinoususta tuli eilen 14.7. kuluneeksi tasan 150 vuotta.

Sitä onkin juhlittu täällä Zermatissa runsaalla ohjelmalla, ja teinpä sen kunniaksi itsekin ensinousuni Matterhornille - no, sen alarinteelle Hörnli Hütten majalle. ;) On sekin kuitenkin 3260 m korkeudessa. :)

Hotellimme parvekkeelta saamme ihailla Matterhornin klassista siluettia.

Tässä chillaamme maanantaina iltapäivällä juuri saavuttuamme.

Maanantai-iltana Matterhornin ensinousun vuosipäivää juhlistettiin valaisemalla nousureitti soihduin. Upean näköistä!

Toimitusta oli kerääntynyt seuraamaan sankoin joukoin ihmisiä, pienen Zermatin keskusta oli ihan tukossa.

Seuraavaksi kuvakertomus eiliseltä Hörnlin patikalta.

Päivä alkoi hissinousulla Schwarzeelle, joka on ylin hissipysäkki ennen Matterhornia.

Ylhäällä ollaan! Zu den Wanderwegen...! :)

Patikkamatkaa vertikaalimetreissä kertyi päivän aikana 2300 metriä, koko reitti oli ehkäpä 8 km. Aikamoinen ponnistus meikäläiselle - siis nuo vertikaalit. Jos olette patikoineet ylöspäin kolmessa kilometrissä niin kenties nyökyttelette ymmärtäväisesti :)

Maisemissa ei valittamista.

Siellä siintää jo Hörnlin maja.

Reitin viimeinen, noin parin kilometrin osuus on pelkkää jyrkkää siksak-nousua. Mr. Karkipäivä opasti minua oikeaan tekniikkaan; mieluummin korostetun hidastettuja askeleita niin että hengästyminen pysyy kurissa eikä tarvitse pysähdellä, sen sijaan että yrittää kulkea normaalivauhtia, jolloin aina 10 minuutin välein on ihan tööt ja on pysähdyttävä vetämään henkeä.

Hörnlin maja on Matterhornin kalleimpia, ellei kallein, majoituspaikka. Jos tänne siis haluaa yöksi jäädä, minkä monet Matterhornin huippua tavoittelevat kiipeilijät tekevät.

Hörnlin majalta on enää lyhyt taival Matterhornin perusreitin alkuun.

Joka on tässä. Siitä vain kohti Matterhornin huippua 4478 metrin korkeuteen.

Reittimme Schwarzeesta Hörnlille. Schwarzee näkyy oikeassa reunassa kuvan keskiosassa, laaksossa siintää Zermatt.

Tällä "alppikoiralla" oli omat auringolta ja pölyltä suojaavat lasit. Cool!

Matka alas kesti yllättäen pidempään kuin ylös. Alaspäin tulo on aika rankkaa pohkeille, polville ja nilkoille.

Schwarzeelta jatkoimme vielä jalan alas Zermattiin kahden tunnin reitin.

Laaksossa. Kävelyä päivän aikana tuli yhteensä vajaa 7 tuntia.

...ja voin kertoa että kyllä tuntuu tänään jaloissa ja kropassa...! ;) Kun eilen saavutettiin laakso ja Zermatt mietin, ovatko jalkani koskaan olleet yhtä muusina.

Muusina, tyytyväisenä ja onnellisena kaaduin illalla hotellin sänkyyn.

Tänään vähän kevyempi patikka Gornergratille. :)

Estelle & Thildin mittava tuoteuudistus on tänä kesänä edennyt vartalotuotteisiin. Ennen niin vaatimaton vartalotuotesarja koostuu nyt neljästä eri tuoksulinjasta johon kuhunkin kuuluu seitsemän tuotetta: suihkugeeli, vartaloemulsio, vartalovoide, vartaloöljy, sokerikuorinta, käsivoide ja käsisaippua.

Uusien vartalotuotteiden koostumukset ja tuoksumaailma ovat kaiken kaikkiaan hiotumpia ja kaupallisempia kuin vanhan vartalotuotelinjan. Vanhassa linjassa oli vain yksi tuoksu, Neroli-Bergamotti, ja valikoima hyvin suppea rajoittuen yhteen suihkugeeliin, vartaloöljyyn ja vartalovoiteeseen.

Uudet tuoksulinjat ovat suloinen ja kevyt Fresh Water Lily, makean vaniljainen Sweet Vanilla Blossom, raikkaan sitruksinen Sparkling Citrus Bloom sekä viehättävän kukkainen Spring Rose Blonde, josta näyttää muodostuneen uudistuneen Estelle & Thildin nimikkotuoksu. Sama tuoksu hieman eri vahvuuksilla on myös ainakin Super BioActive ja BioHydrate –kasvotuotelinjoissa sekä puhdistustuotteissa.

Pidän tuoksuja onnistuneina; mikään ei ole päällehyökkäävän esanssinen, ”heinämäinen” tai lääkeyrttimäinen, joista etenkin jälkimmäinen on hyvin tavallista luonnonkosmetiikan tuoksuissa. Tuoksuilla on muuten jopa omat, runolliset kuvauksensa E&T:n sivuilla, samaan tyyliin kuin hajuvesien maailmassa. :)

Kuulostaako houkuttelevalta..? ;)

Sain testiin kaikki vartaloemulsion, vartalovoin, suihkugeelin ja vartalokuorinnan. Kaikki tuoksulinjat ovat edustettuina.

Vartalovoiteita on kahta laatua; ohuempaa body lotionia ja paksumpaa butteria. Näistä butterin koostumus on lähempänä E&T:n vanhaa body lotionia, joka on kaikken aikojen suosikkivartalovoiteeni. Vaikka butter on purkissa, sen koostumus ei suinkaan ole niin paksu ja rasvainen kuin purkkiin pakatuilla vartalovoiteilla on tapana. Verrattuna esimerkiksi The Body Shopin rasvaisen täyteläisiin body buttereihin, E&T:n voi on kevyempää ja notkeampaa ja imeytyy nopeammin jättämättä ihoa kiiltäväksi. Sen koostumus on oikein paljon mieleeni.

Lotion on vesimäisen ohutta ja erittäin nopeasti imeytyvää, tosin ei lähellekään niin ohutta kuin Nafhan. E&T:n lotion kosteuttaa kiitettävästi, mutta oman ihoni tarpeelle butter on parempi.

Suihkugeelissä on tuttu, kevyesti hyytelömäinen ja liru koostumus. Se vaahtoaa mukavasti ja pehmeästi ja mielestäni runsaammin kuin vanhan linjan suihkugeeli, mutta on vartalotuotteista vähiten ylellisen tuntuinen.

Herkullinen sokerivartalokuorinta on tuotteista kaikkein hemmottelevin. Sopii nimenomaan hemmotteluun, sillä kuorintatuotteena E&T:n scrub on miedosta päästä. Vaikka koostumus on ”hiekkainen”, eivät sokerikiteet tunnu iholla tujuilta vaan sulavat iholle pikkuhiljaa kun seosta hieroo vartalolle. Öljyä sisältävä koostumus kuorii ihon hellävaraisesti ja hoitaen. Tämän kuorinnan jälkeen ei tarvitse välttämättä lainkaan vartalovoidetta. Ainakaan en itse tarvinnut, iho jäi öljyn jäljiltä hyvin ravituksi.

Mahtavaa että sain kuorinnan juuri Sweet Vanilla Blossom –tuoksuisena, karkkimainen tuoksu sopii erityisen hyvin sokerikuorinnan pariksi.

*

Nyt Estelle & Thildin uudistusprosessissa ovat jäljellä enää hiustuotteet. Äiti- & lapsisarja muuten oli viimeinen Suomessa valmistettu Estelle & Thild -tuotelinja. Sen uudelleenlanseerauksen myötä (uusi nimi BioCare Baby) on koko Estelle & Thildin tuotanto nyt siirtynyt Tanskaan.

Oletteko huomanneet, että Estelle & Thildiä saa nykyään Sokokseltakin? Olen bongannut tuotteita myös laivoilla. On kyllä ollut mielenkiintoista seurata sarjan taivalta; alun perin Suomessa vain Kicks-ketjussa yksinoikeudella aloittanut pienen valikoiman symppis merkki on pikkuhiljaa saavuttanut suosiota, kasvattanut valikoimaansa ja jälleenmyyntipisteitä ja samalla kehittänyt imagoaan luksuksempaan suuntaan.

Saa nähdä mitä Estelle & Thildille kuuluu viiden vuoden päästä. Jos kehitys jatkuu tähän tyyliin, voimme kenties odottaa omia E&T –konseptiputiikkeja ja -hoitoloita. Jos ei Suomessa niin ainakin kotimaassaan Ruotsissa – samaan tapaan kuin Mádaran tie on edennyt Latviassa.

Kysymys: koska Suomessa kehitetään vastaavalla tavalla menestyvä luonnonkosmetiikkasarja? Osaamistahan täällä jo on, ja sarjojakin. Mutta kansainvälinen menestys puuttuu – ja suuremmassa mittakaavassa maan sisäinenkin.

Eikö ole kiinnostavaa – suomalainen ostaa mieluummin Estelle & Thildiä tai Dr. Hauschkaa kuin vaikka kotimaista Lily Alexandraa. Jäämme seuraamaan miten uusin tulokas EkoPharma (johon pääsen tutustumaan elokuussa) pärjää.

*

P.S. Tuntui hassulta viimeistellä tämä juttu junassa matkalla Zermattiin... Juttu oli kirjoitettu puoliksi kotona, ja nyt olen kyllä henkisesti niin eri tunnelmissa ...! ^_^

Neiti siirtyy tästä parvekkeelle aurinkoon ja korkkaa misterin kanssa pullon kuohuvaa. Ja saattaapa kyljessä olla vähän juustoakin. Seurana ei vähäisempi kuin "Toblerone"-vuori... :)

Lähden huomenna Sveitsiin. Minulla on

a) mennyt totaalisesti hermo viime viikkoina matkaa suunnitellessa

b) aivan mahtava fiilis kun nyt vihdoin lähdetään <3

Sveitsin ongelma? Maa on lähes liian upea. Siellä on ihan liikaa superlatiiveja.

Olen käynyt Sveitsissä kolmesti enkä koskaan unohda ensimmäistä reissuamme. Ajaessamme vuoristosolien läpi meni tämäkin loputon pälpättäjä hiljaiseksi, suunnilleen vain haukoin henkeäni majesteetillisten maisemien lipuessa ohi. Kuvankauniita kaupunkeja, turkooseja järvenselkiä, tyrmääviä vuoristomaisemia, leppoisia alppilehmiä kelloineen, silmänkantamattomiin vihreyttä ja upeaa luontoa…. Kaikki oli niin täydellisen postikorttimaista että se tuntui ihan klisheeltä. Mikä tämä tällainen paikka oikein on? Häh? Mielessäni Sveitsi oli edustanut virallisen jäykkää bisneselämää, kuivia ja prässättyjä liikemiehiä nahkasalkkuineen istumassa Zürichin hotellien auloissa sekunnilleen ajassa kulkevien kellojen alla. Pikku-Heidistä viis, minulle Sveitsi oli viileä, etäinen ja totinen.

Kunnes kävin siellä. Harvemmin ovat mitkään ennakkoasenteet kumoutuneet niin totaalisesti.

Nyt olen vieraillut maassa kolmesti ja ihastus vain syvenee. Jos minun pitäisi muuttaa johonkin maahan Suomen ulkopuolelle niin se olisi Sveitsi.

Suhteeni Sveitsiin on ihan erilainen kuin Kreikkaan. Kumpikin kuuluu suosikkikohteisiini, mutta eri syistä. Kreikka on kotoisa, lämmin, rakas. Vähän nuhruinen ja kiistatta ongelmainenkin. Siellä ovat saaret ja syvänsininen meri ja ihana Välimeren valo jonka kauneutta ei voi sanoin kuvailla. Kreikka on vanha ystävä. Sveitsi ja minä vasta tutustumme. Se on ylväs, puhdas, elegantti, siisti, raikas, moderni. Siellä on vuoria, suklaata ja juustoa. Siellä asiat toimivat.

Loppukuukauden ajan minun ja Sveitsin olisi tarkoitus syventää suhdettamme. Ensimmäisen viikon vietän misterin kanssa Zermatissa Matterhornin juurella patikoiden, samaan henkeen kuin viime kesänä Ranskan Chamonixissa. Seuraavat kaksi viikkoa ovat vielä auki, tarkoitus olisi reissata Sveitsin sisällä itsekseni äijän jäädessä Zermattiin kaverinsa kanssa vuorikiipeilemään.

En malta odottaa..!

Mutta miksi minulla meni hermo?

No, budjettilomailu Sveitsissä ei suju samaan spontaaniin tyyliin kuin esimerkiksi Kreikassa. Jos ollenkaan, budjetista riippuen. Ja toisekseen; miten sitä pystyy valitsemaan minne mennä? Jos olette koskaan käyneet Sveitsissä tai edes selailleet Sveitsin matkaesitteitä, teillä on varmasti jonkinlainen aavistus maan upeiden kohteiden ja joka nurkan takana lymyävien helmien kirjosta. Piskuisinkin alppikylä – ja jo pelkkä auto- tai junamatka sinne - saattaa härmäläisen epäuskoon idyllisyydessään. Lopulta on melkein ihan sama minne menee koska siellä on varmasti upeaa.

Minun luonteelleni tämä on suuri ongelma. En pidä valitsemisesta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä enemmän ahdistun. Siksi Ahvenanmaalla ja minulla synkkaa niin hyvin. ;) Kaikki on pienessä skaalassa ja vaihtoehdot rajatut = rauha sielussa.

Olen viettänyt viime viikot Sveitsin matkailuesitettä selaten. Aivan älytöntä hommaa. Käännän sivua, ja joka aukeamalla on 10 uutta ehdottomasti vierailun arvoista kohdetta. Sveitsi, älä viitsi..! Anna nyt edes pari "jos olet Sveitsissä niin näe ainakin nämä..." -vinkkiä. Ei. Joka kantoni kylineen, järvineen ja linnoineen esitellään äärettömän houkuttavana, vaellusmaastoista puhumattakaan. Tämä maa ei päästä suunnittelijaa helpolla.

Eräs ystäväni on naimisissa sveitsiläisen kanssa, käännyin hänen puoleensa. Hänen vinkeistään päädyin siihen, että käyn ainakin Bernissä. (Kuka muu myöntää unohtavansa että Zürich ei suinkaan ole Sveitsin pääkaupunki vaan Bern..? :p) Mukaan valikoitui myös Ticinon alue, sillä en ole vielä käynyt Sveitsin italialaisessa osassa. 

Kun lopulta olin saanut reittiluonnostelman paperille, ryhdyin valitsemaan junapassia. Ei ole sitäkään tehty helpoksi. Tiesittekö, että pieni Sveitsi tarjoaa loputtoman valikoiman erilaisia passeja maan sisäiseen matkustukseen? On interrail-passin tyyppisiä lippuja erilaisilla pituuksilla kolmesta päivästä kahteen viikkoon perus- ja fleksi-versioina, on Half Fare –kortteja, on transfer-lippuja, ja jos pää ei vielä mennyt sekaisin niin vielä näiden yhdistelmiä. Siihen päälle alueelliset passit.

Ottaisitko kaiken kattavan mutta kalliin Swiss Travel Passin? Vai sopisiko Swiss Pass Flex paremmin tarkoitukseen? Liitettäisiinkö siihen vielä Half Fare Combi –ominaisuus? Vai riittäisikö pelkkä Half Fare? Tulisikohan lopulta kuitenkin edullisimmaksi matkustaa yksittäisillä Supersaver-lipuilla?

H-u-o-k-a-u-s.

Jos massia riittää niin valinta on varmasti yksi hailee. 15 päivän interrail-tyyppinen passi maksaa 440 frangia (n. 420€) ja oikeuttaa rajattomaan matkustukseen kaikissa junissa, busseissa, laivoissa ja paikallisliikenteessä.

Jos budjetti on rajallinen, huolellinen suunnittelu kannattaa. Lipuissa voi säästää aivan mielettömästi, mutta sen eteen saa todellakin nähdä vaivaa.

Hajotettuani melkein pääni päädyin Half Fare –korttiin ja Supersaver-lippujen kyttäykseen. Supersaver-liput ovat Sveitsin rautateiden halvin lipputyyppi, vähän niin kuin VR:n Veturitarjoukset, paitsi että niitä on saatavilla koko ajan. Niitä löytyy tietyille junavuoroille ja ovat sitä halvempia mitä aikaisemmin ne ostaa. Half Fare -kortti on 120 frangia maksava, kuukauden voimassa oleva lippu, jolla saa kaikki, jopa alennetut liput, vielä puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä esimerkiksi Zürich-Zermatt –junalipun sai hintaan 37,80, kun sen normaali hinta on 126 frangia. Kikkailu siis todellakin kannattaa.

Jos olisin varannut kaikki liput suunnittelemalleni reitille jo Suomessa, olisi lipuille tullut hintaa yhteensä vain 221 euroa. Reitti on Zürich-Zermatt-Locarno-Bern-Zürich. Mutta lopulta en halunnut sitoa itseäni ennalta lukkoon lyötyyn reittiin ja päivämääriin. Entäs jos haluankin jäädä pidemmäksi aikaa Zermattiin? Tai johonkin muuhun kohteeseen?

Ei, valitsen spontaaniuden. Se tarkoittaa vähän kalliimpia lippuja ja majoitusvaihtoehtojen niukentumista, mutta tällä mennään. Kaikkein parasta on matkustaa fiiliksen mukaan. :)

Jos rahat loppuvat, voin aina jäädä Zermatin mökkiin, ei varmasti huono vaihtoehto sekään.

Katsotaan miten ämmän käy! Täältä tullaan taas, Sveitsi! :)