Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan blogistani esittelyteksti.
Syy: Karkkipäivä on valittu ehdolle A-Lehtien järjestämään The Blog Awards -kilpailuun.
Uteliaana avasin ehdokkuudesta kertovan sähköpostiviestin miettien, mihin kategoriaan minut on laitettu. Lasketaanko Karkkipäivää edelleen kauneusblogeihin..? Olenko mahdollisesti siirtynyt blogigenressä lifestyle-osastoon..?
Kyllä, Kauneus-kategoriassa ollaan.
Tunsin suurta ilahdusta, mutta niukkaa ehdokaslistaa katsellessa minut valtasi myös vääryyden tunne. Kussakin kategoriassa on vain viisi ehdokasta. Suomessa on valtavasti laadukkaita kauneusblogeja jotka keskittyvät pelkästään kauneuteen ja kosmetiikkaan. Karkkipäivä on iloisenkirjava sillisalaatti raejuustoa, ripsiväriä ja reppureissailua. Vien paikan joltakulta joka ansaitsisi olla täällä. Miksi minä olen täällä edelleen..?
Kauneus-kategoria määritellään näin:
"Suomen parhaana palkittavasta kauneusblogista lukija löytää vinkkejä niin kampaajalle, kauneusostoksille kuin kylpyhuoneeseenkin. Bloggaajalla on tekemiseen opettavainen ja inspiroiva ote. Hänen vaiheittaisista meikkiohjeistaan, lookit hyvin vanginneista valokuvistaan sekä perinpohjaisista, omakohtaisista tuotesuosituksistaan löytyy uutta kokeiltavaa niin arkeen kuin juhlaankin.
Suomessa on vaikka kuinka monta upeaa ja inspiroivaa kauneusblogia joka täyttää tämän määritelmän. Soisin, että palkintogaaloissa alettaisiin nostaa esiin muitakin kuin meitä vanhoja tuttuja. Karkkipäivä on sielultaan kosmetiikkafriikin blogi, se on selvää. <3 Mutta antaisin paikkani mielelläni uusille, freeseille tulokkaille. Sellaisille, jotka eivät kirjoita raejuustosta ja roskiin menevästä ruoasta. :)
Niin, se blogiesittely.
Tällainen siitä tuli:
(The Blog Awards -sivulla siitä karsittiin pois kaikki muihin aihepiireihini liittyvä)
"Karkkipäivä aloitti taipaleensa keväällä 2009 pesunkestävänä meikkiblogina jonka keskeisin sisältö painottui värikkääseen meikki-ilotteluun. Blogin nimikin tulee siitä, että koin jokaisen päivän olevan kuin karkkipäivä, kun sen saa aloittaa hauskoilla meikkileikeillä.
Työllistyttyäni kauneusalalle laajeni blogin sisältö pikkuhiljaa ihonhoidosta tuote-esittelyihin ja tuotelupausten ja markkinointiväittämien kriittiseenkin arviointiin. Karkkipäivä ei ole koskaan halunnut olla pelkkä ihanien tuotteiden hehkutusblogi vaan tutkia kauneusbisnestä pintaa syvemmältä ja kertoa siitä, mitä markkinointitekstien takana oikeasti on. Ote on kuitenkin rento ja humoristinen itseironiaa unohtamatta. Vaikka kirjoittajan otsalla ryppyjä jo näkyykin, ei tässä blogissa suhtauduta asioihin otsa rutussa!
Viime vuosina blogin aihepiiri on laajentunut entisestään lifestyle-tyyliseksi pitäen sisällään matkailua sekä terveellisiin elämäntapoihin ja ravintoon liittyviä juttuja. Blogi on oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat. Jos saan hymyn jonkun huulille, olen onnistunut! :)"
Kuvituksena tämän päivän meikkilookkini. Pahoittelen, että en ehdi vastata tänään kommentteihin, sillä vietän koko päivän Indiedaysin vuositapaamisessa Helsingissä.
Palaillaan huomenna! :) Vielä on kesää myös iholla...! ;)
P.S. Niin se äänestys... :D The Blog Awards Finland -ehdokkaita voi käydä äänestämässä täällä.
Tuli taas mieleen tällainen mitä omituisin aihe blogattavaksi. (Alanko mä käydä tätimäiseksi..? Onko nää ihan tätiaiheita..? Varoittakaa jos siltä vaikuttaa! Mun viimeiset 15-vuotiaat lukijat nostaa kohta kytkintä :D)
Hukkaan menevä ruoka.
Kuinka paljon heitätte ruokaa pois? Jääkö teillä paljon yli ruokaa tai elintarvikkeita jotka ehtivät mennä pahaksi?
Aihe tuli mieleeni tänään kun tyhjentelin jääkaappia Maarianhaminassa. Tunnustaudun pakastus- ja ruoanjämienhyödyntäjäfriikiksi (- kaikkien muiden friikkeyksieni ohella.. mitäs niitä löytyikään, kosmetiikka-, kontrolli-, lista…).
Minun tekee pahaa heittää ruokaa pois, ja esimerkiksi tilanteessa, jossa olen lähdössä pitkälle reissulle (kuten nyt), pyrin säästämään tai hyödyntämään jääkaapin sisällön niin perusteellisesti kuin mahdollista. Myös mieheni sangen liikkuvainen työ ja elämäntyyli pitävät huolen siitä, ettei jääkaappi ehdi joka viikko tyhjentyä normaalin arkiruokailun kautta, ja ilman toimenpiteitä ruokaa ehtisi mennä pahaksi aika paljon.
Miehelle vähän korvapuustia siitä, ettei hän ole oppinut huolehtimaan pilalle menevien elintarvikkeiden hyödyntämistä…
Palatessani omilta matkoilta saa miehen jäljiltä olevaan jääkaappiin aina tehdä kiinnostavan tutkimusretken tutustuen eri asteiden kuivettumis- ja homehtumisvaiheissa oleviin vihanneksiin, juustoihin ja leikkeleisiin. Kyllä sinne minunkin jäljiltäni joskus jää vihanneksia, se myönnettäköön, mutta ei tuo mies useinkaan niitä heitä pois vaikka emäntä olisi poissa monta viikkoa :D (Kenen kotona tämä on tuttua...?)
Tänään tyhjensin Maarianhaminan jääkaapin kaikesta öljyjä ja maustetahnoja lukuun ottamatta. Kuten tuli todettua, olen Pakastaja. Heitän pakkaseen melkein kaiken jonka arvioin selviävän pakkasesta hyödyntämiskelpoisena. Luin jostain, että jopa tuoretta, raakaa omenaa voi pakastaa, ja niinpä pakastin viime syksynä sisareni tuomaa omenasatoa. Kelpasivat hyvin piirakan täytteeksi sulatettuina.
Pakastan myös kaikki maitotuotteet, avatutkin. Raejuustot, jogurtit, rahkat, kermat, soijamaidot. Soijamaito esimerkiksi ei ole pakastuksesta moksiskaan, eikä makukaan muutu. Kypsytetty juusto selviää pakastuksesta myös suhteellisen hyvin, mutta tuorejuustojen rakenne muuttuu. Ne ovat edelleen syötäviä, mutta sopivat vetistyneen rakenteensa puolesta paremmin vaikka kastikkeisiin tai sosekeittoihin kuin sellaisinaan syötäviksi. Viime kesänä pakastin netin ohjeiden mukaan jopa mozzarellaa (kaikki neste on poistettava), ja sen koostumus ja maku säilyivät lähes täydellisesti.
Mitä en pysty pakastamaan, otan mukaan tai annan esimerkiksi sisarilleni. Nyt Maarianhaminasta lähti mukaan kassillinen tuorevihanneksia kuten porkkanaa, paprikaa ja sipulia. Ehdin syömään nämä vielä toisessa kodissani ennen reissuun lähtöä. Nyt varmaan nauratte, mutta toin jopa Zürichistä mukanani vihanneksia ja yhden avokadon, joita en ehtinyt syödä majapaikassani. ”Matkaeväiksi”, ajattelin, mutta söin Sveitsistä mukana kulkeutuneen avokadon vasta viikkoa myöhemmin. :) Se oli vielä ihan kunnossa.
Kaikki ihmisten poisheittämä ruoka ei kuitenkaan ole pahentunutta. Moni, oma mieheni mukaan lukien (Sanni kurtistaa kulmiaan), heittää päiväyksensä ylittäneet, avaamattomatkin elintarvikkeet saman tien roskiin.
Ymmärrän tämän tiettyjen elintarvikkeiden, kuten tuoreen lihan ja kalan kohdalla, mutta en esimerkiksi maitotuotteiden. Tai kananmunien. Useimmat tietävätkin, että kananmunat säilyvät viikkoja, jopa kuukausiakin, päiväyksensä jälkeen. (Luin juuri jostain kanalan pitäjästä joka puhui munien säilymisestä kuukausissa.) Kananmunan kuntoisuuden voi helposti tarkistaa vesilasitestillä; jos veteen laitettu raaka muna kelluu, se on pilaantunut. Pohjaan uppoava on syömiskelpoinen. Pilaantuneen munan sisällä kehittyneet kaasut nostavat sen pintaan.
Entä maitotuotteet? Useat juovat maitoa päiväyksen jälkeen luottaen hajuaistiin (ja kahvin kanssa voi suorittaa juoksettumistestin), mutta moniko söisi kolme viikkoa vanhaa jogurttia? Tai kuukauden vanhaa rahkaa?
Hapanmaitotuotteet säilyvät huomattavan pitkään päiväyksensä jälkeen, kunhan niitä ei avaa. Puhutaan viikoista, jopa kuukaudesta. Tämä vahvistettiin Arlalta, kun viime kevään rahkahulabaloon yhteydessä kysyin heiltä maitorahkan säilyvyydestä. Rahkaa voi muuten Arlan mukaan pakastaakin, mutta kuten muissa tuorejuustoissa (rahkahan on itse asiassa tuorejuustoa), koostumus muuttuu jonkun verran.
Myös raejuusto säilyy pitkään päiväyksensä yli avaamattomana. Sekin valmistetaan maitohappokäymisen avulla, ja hapatus pidentää säilyvyyttä.
Heinäkuussa Sveitsiin lähtiessä jääkaappiin jäi pari soijajogurttia. (Ne, kuten maitojogurtit, ovat myös hapantuotteita.) Parasta ennen 10.7., eli päiväyksestä oli 6 viikkoa. Söisinkö..? Kyllä söin. Jogurtin tuoksu, koostumus ja maku olivat täysin normaalit. Toinen jogurteista jäi vielä avaamatta. Sujautin sen asunnolta lähtiessä kerman ja mantelimaidon kanssa pakkaseen…
Tiedän, että kuulostan nyt joltain Martalta, mutta ruoan hävikki Suomessa on ihan kamala. Suomalaiset heittävät ruokaa menemään 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa (saasyoda.fi).
Täällä puhuttiin hiljattain kestävästä kulutuksesta halpisvaate-kirjoitukseni kommenteissa. "Halparättien” ostamista on helppo kritisoida, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että myös ruoan poisheittäminen voi yhtä lailla olla epäeettistä kulutusta? Kuluttajaliiton mukaan "yksittäisen kuluttajan ruokavaliossa ympäristön kannalta suuri merkitys on poisheitetyn ruoan määrällä."
En todellakaan röyhistele täällä rintaani koska pakastan aterioita ja sullon porkkanapusseja käsilaukkuun, sillä paljon matkustelevana elämäntyylini kiistatta aiheuttaa ympäristökuormitusta. Mutta kuten kotimaisesta ruoasta kirjoittaessani, haluan tuoda esiin pikku juttuja joilla voi olla ja on merkitystä. En itsekään ollut tullut ajatelleeksi ruokahävikin merkitystä ympäristölle, ennen kuin sattumalta osuin aihetta käsittelevään uutiseen.
On epärealistista olettaa, että monikaan kulutus- ja nautintopohjaiseen kulttuuriimme tottunut muuttaisi yhtäkkiä tapansa ja lakkaisi shoppailemasta, tekemästä lentomatkoja tai ottamasta pitkiä kuumavesisuihkuja. Minusta sellaisesta on turha tuntea syyllisyyttä, me emme kaikki ole täydellisen epäitsekkäitä teoissamme. On aivan loistavaa, että joku on tiedostavampi. Mutta myös se on hyvä, jos me muut teemme vaikka niitä pieniä arkisia asioita, joilla on merkitystä pitkässä juoksussa.
Eikö ole hassua, että sen lauantaisen pyttipannun jämän pakastaminen voi olla yksi sellainen asia. :)
*
Ja nyt lupaan kirjoittaa lähiaikoina enemmän kevyitä ja viihteellisempiä (pinnallisempia?) juttuja...! ^_^ Eiköhän täältä taas parit tuotearvostelut ja meikkipostaukset irtoa. :)
Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.
Ateena it is.
Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa, A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3
Ja tekin tuutte mukaan! :)
Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.
*
P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:
Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)
Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti
Johanna - Lumene/Korres -setti
nnu - Huulipunasetti
Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)
